Hylsyttelyura avattu

Mitä olette muuten tehneet hylsytarinoillenne, muokkaatteko niitä vai tuhoatte ja unohdatte paskat kirjoituksenne...?

Reilulta kuulostaa, että kustantamo reagoi nopeasti eikä makuuta potentiaalisia kässäreitä hyllyillään liian kauan.

Toisaalta kielteinen vastaus on aina surullinen asia.

niinpä, en tiiä miten pitäis muokata ja lisätä tekstini kiinnostavuutta, mut nyt just se ei itseänikään kiinnosta :( ehkä keskityn johonkin muihin teksteihini välillä.

Ajattelin taas päättää oman hylsyurani viimeiseen kässäriin. Kirjoittaminen on muuttunut vuosien aikana jotenkin vapaammaksi kaikista ulkoisista saavutuksista ja haaveista. Kun kaikki hylsyt on saatu alkaa toinen aika kirjoittamisessani.

Täytyy vaan kirjoitella omaksi iloksi, jos se ilolta tuntuu. Sitten ei kannata kirjoittaa, jos siitä tulee paha mieli. Pidän todennäköisesti taukoa koko hommasta ja olen niin kuin muutkin ihmiset enkä kirjoittele hylsylaatikkoon, en haaveile nyt just mistään julkaisusta. miks tää harmittaa näin paljon, en tiennyt että tuohon käsikirjoitukseen näin paljon oli latautunut tunnetta.

Kai se on selvä, että oman hartaasti tehdyn työn hylsytys eli taideteoksen torjunta ärsyttää, harmittaa, vituttaa ja masentaa. Ei kai näitä kukaan pelkäksi 'huviksi' väsää.

Mutta toisaalta, kaikki kirjailijat ovat olleet joskus samassa pisteessä. Pitää jaksaa, pitää innostua ja olla avoimin mielin mm. oman tyylin kehittelyssä.

Sain itsekin juuri tänään hylsyn. Siihen tottuu kummasti, kun useampi kässäri on torjuttu. Kustantaminen on bisnestä ja hyviäkin käsiksiä torjutaan, jos eivät ole riittävän myyviä. Itselläni on tapana alkaa muiden juttujen kirjoittaminen jo siinä vaiheessa, kun saan käsikseni lähetettyä kustantamoille. Sitten kun hylsyt ovat tulleet olen jo hyvässä vaiheessa uuden tekstin kanssa. Tapanani on myös unohtaa hylsytetyt käsikset laatikkoon ja jatkaa eteenpäin uusien juttujen parissa. Joskus ajan kanssa vanha käsis saattaa alkaa taas kiinnostaa ja muokkaan siitä uuden, paremman version.

Tuli muutama päivä sitten hylsy Marketiimiltä, joka on pikkuruinen kustantamo. Syyksi mainitsivat selvitettävät yritysasiat, etteivät voi perehtyä uusiin käsikirjoituksiin.

Hauska.

Minäkin sain tänään hylsyn. On jo niin mones lajissaan, etten jaksa edes muistaa. Oiskohan seitsemäs?
Kaiken huippu on Teos. (Tää tämän päiväinen hylkäys ei siis ollut Teokselta. ) Teokselle pitää lähettää paperiversio käsikirjoituksesta. Eilen tuli Postilta ilmoitus, että lähettämäni paketti ei ole koskaan saapunut perille, sitä ei siis kukaan ole vastaanottanut. Ihmettelin tietysti pitkään, että enhän mä edes ole lähettänyt kenellekään mitään pakettia valovuosiin. Postin antamasta pakettikoodista kuitenkin päättelin, että kyseessä on pakko olla mun Teokselle kevättalvella lähettämäni kässäri. Se ei siis ole mennyt perille ja nyt joudun maksamaan kymmenen euroa siitä ilosta, että käyn sen jostain heidän tarkastuspisteestään hakemassa. Siis haen takaisin kässärin, josta maksoin kympin postituskuluja ja nyt maksan kympin, että saan sen takaisin eikä kukaan ole sitä tällä välin edes lukenut!
Että haistakoon jonkun oikein pahanhajuisen siellä jossakin joku iso ja tärkeä setä tai täti. Kirjoitan niin kauan kuin sormi näppäimistölle ylettyy. Tykätkää eli ette.

Osaako joku kertoa, miten kustantamon prosessi käsiksen kanssa menee? Ensin yksi ihminen silmäilee, laittaa joko suoraan Ei-pinoon tai tutustuu tarkemmin?

Käsis on nyt ollut useamman päivää kustantajan käsittelyssä. Ei siis niin, että lähetin kässärin ja oletan, että sitä luetaan heti, vaan tiedän muuten, että se on nyt työn alla. Olen tässä jo hekumoinut, että ainakaan suoraa hylsyä ei ole tullut, vaan käsikseen ainakin tutustutaan. Voihan se toki olla, että hylsy tulee postissa ja siinä vain kestää muutama päivä...

Joka tapauksessa olen niin väsynyt odotteluun, että alan hyppiä seinille.

taas tulla tupsahti hylsy, eri tarinasta tosin kuin edellinen. en taida osata kirjoittaa...kirjoittamisen iloa toivottelevat. no jooh.

HEISKAN: onko kyseessä iso talo? Isoilla käsikset kiertävät aina päällikön kautta ennen kuin tulee kutsu kahveille. Pienet ovat käsittääkseni nopeampia ja sopparia voidaan tarjota suoraankin. Itse ajattelisin, että on vain hyvä asia, että käsittely hieman kestää, peukkuja!

Taide on lajina ankara eri puolilla. Ei ole helppoa saada sävellyksiä läpi, käsikirjoituksia elokuvatuotantoon, kuvituksia kirjoihin, gallerioihin, tanssikoreografioita jne. jne. Kirjoittamisessa hylsytys on ankaraa, mutta on hyvä muistaa, että aina joku työ menee läpi eikä tasokaan aina ole huono.

Ei kannata menettää toivoaan, vaikka hylsyjä satelee. Omakustanne on oikeasti ihan hyvä vaihtoehto. Itse päädyin siihen, ja nyt kirjallani on Helsingin kirjaston helmetissä 130 lukijan jono. Myytykin on ilmeisesti ihan mukavasti, ainakin moni on kertonut tilanneensa kirjan. Ja ehdottomasti parasta ovat ne aivan vierailta ihmisiltä tulleet palautteet: "pidän tavastasi kirjoittaa" ja "kirjaasi oli kiva lukea".

Hylsyt on masentavia mutta omalla tavallaan ne kuitenkin on todiste siitä että olet saanut käsikirjoituksen valmiiksi ja joku alan ihminen on siihen tutustunut :)

Lue vaan, sittenpä huomaat, että se ei ollut vitsi...

Se "viisi vuotta" huvitti itseänikin, vaikka se on ihan totta: toipumiseen todellakin meni viisi vuotta. Olen huomannut, että yleensäkin ihmiset pitävät hauskoina juttuja, jotka olen kirjoittanut ihan tosissani. Esim. yleisin kirjasta saamani palaute on: "olipa se hauska". Siinä on kuitenkin vakaviakin kerroksia, mutta kukaan ei ole sanonut niistä mitään. Mielenkiintoista.

Kiitos kannustuksesta! Se hauskuus tulee ihan vahingossa. Hyvä jos sellaisesta proosasta on pulaa.

Luin Elisa-kirjasta kirjasi alun, ja nyt on pakko kysyä, mihin kustantamoihin tarjosit sitä, ja minkälaisilla kommenteilla se hylsytettiin?

Nyt on pakko vastata, että en muista enää kustantamoja, kun asiasta on hieman aikaa ja olen käyttänyt myös aktiivista unohtamista asiasta toipumiseen. Muutamalle lähetin, ja ihan perushylsyt niistä tuli: ei sovi kustannusohjelmaan.

Kiitos kannustuksesta!

Isompia kustantajia tosiaan silloin kokeilin, mutta enempää hylsyjä en olisi kestänyt. Eräs maailmanlaajuisesti menestynyt kirjailija kertoi vastaanottaneensa 17 hylsyä ennen kustantajan löytymistä. Pitää olla todella hyvä itsetunto, että siihen pystyy. Itse olisin mennyt rekan alle jo kymmenennen kohdalla;)

Hyviä neuvoja, kiitos niistä.

Jaa tänään tuli s&s:ltä hylsy, eli heinäkuussa lähetin ja nyt "ei sovi kustannusohjelmaamme". Lohdullista että käsikirjoitukseni on siis mennyt edes perille, joskus, jonnekin.

Bumerangi-kustantamolle kengurun muistelmat.