Missäs sitä nyt voisi kuunnella, ei missään.
Olen maalaisoloissa aikanaan todennut tuon meluttomuuden ihmeen, jota hiljaisuudeksi kutsun. Asuin Helsingissä ja tiesin minkälainen liikenteen häly siellä oli aina kuultavissa. Tuo häly oli niin kokoaikaista, että siihen taisi tottua.
Tapanani oli vierailla maalla usein viikonloppuisin.
Seisoin kerran lapsuuskotini, pienen maalaistalon, pihamaalla ja ihan hätkähdin "hiljaisuuden ihmettä". Oikein piti keskittyä kuuntelemaan. Nyt on kuulo huonontunut ja kuulolaitekin käytössä, niin, että hiljaisuus on lähempänä, vaikkakin jo rasitteena.
Otan tässä esiin toisen tietämäni hiljaisuuden, jota nimitän hiljaisuuden analogiaksi .
Olen musiikin kuunteluun tarkoitettuja laitteita rassaillut. Paljon tinasin, paljon pilasin, kohta kolvi kylmenee.
Huippumusiikin kuuntelu pyrittiin saamaan kohinattomaksi. Tuo pohjahäly pyrittiin saamaan nollaksi musiikkinautinnon maksimoimiseksi, Kun teknikka kehittyi ja lopulta pystyttiin silppuman ääni ja kuvakin, savutettiin ilmeisen luonnoton tila, joka jo haittasi.
On päädytty siiden, että tietty pohjahäly taustalla on luonnollisempi kuin mykkyys.
Tähän hulluuden tuntuun on päädytty ja kun minäkin sentään joskus niin paljon mukana taistelin.
Ihminen tajuaa luonnottomuudenkin.
Olen täällä palstalla joskus esittänyt tietämyksenäni seuraavaa:
Täydelisyys on hyvän vihollinen. Kyllä luontoäiti tietää näköjään.
Kuunteletteko koskaan hiljaisuutta?
16
255
Vastaukset
- Lorenaa
Hiljaisuus on luxusta monenmoisissa elämän päivien tilanteissa. Rauhoittua kuuntelemaan ympärilä olevaa hiljaisuutta kaiken hälinän keskellä. Päivät kuluvat, menevät ohitse. Kaiken kiireen keskellä, on pysähdyttävä kuunelemaan sisäistä ääntä, mihin olen menossa, miksi on niin kiire, eikö vähemmällä hätäilyllä elämän meno olisi tehokkaanpaa?
Elämän aikana on monen monia mieltä sykähdyttäviä tapahtumia jotka tuovat kiireen elämään.
Toisinaan on vain pysähdyttävä olemaan, kuntelemaan hiljaisuutta. Minulle hiljaisuus avautuu aamuisin kun juon aamukahvia vaikka parvekeella. Katselen, kuuntelen hiljaisuutta, puiden huminaa, aamutuulen mukana tuomaa luonnon tuoksua, jolloin mieli rauhoittuu - Rauhoittuessa
ajatukset kirkastuvat, omat tunteet selkiytyvät. Päivän askareisiin muodostuu asioiden kiireellisyyden järjestys.
Hiljaisuus tuokioina päivän mittaan tuntuu jopa ylellisyydeltä. Mielen hiljaisuuteen uppoamiseen auttaa musiikin kuuntelu esim.
Hiljaisuus by Irina:
https://www.youtube.com/watch?v=N7CfCF3cF-Q .
Kynttilän valoa katsellessa, tunteiden kulkiessa omia teitään, mieli rauhoittuu. Rauhoittuessa ajatukset selkiytyvät, kirkastuvat, omat tavoitteet, tarpeet ja tunteet tulevat esille, mielen hiljaisuuden vallitessa saa sydämen ääni mahdollisuuden tulla tunteisiin.
Järkeä voimme ohjelmoida mutta tunteet kulkevat omia teitään. - Ramoona_
Täydelliseen hiljaisuuteen havahduin lapsena hiihtoretkellä yksin lumisessa metsässä. Minulla oli monta sisarusta, kotona lasten leikkien ja kinastelun ääniä ja siskon soittoläksyn kilkutusta, veljen bändiharkat kellarikerroksessa. Pysähdyin ja pudotin lunta oksasta sauvallani, lumi ei tömähtänyt eikä oksa kahahtanut. Linnut olivat poissa, oli hämärää ja pehmeää, hiljaisuus kääri minutkin kuin hellään pumpulilumeen.
Oli turvallista herätä vanhempien hiljaiseen jutteluun, hellanluukun kalahdukseen ja siihen kun kahvipannuun laskettiin hanasta vettä. Nautin myös, kun oli juhlat, paljon vieraita ja hilpeää puheensorinaa. Kesällä nukuin siskon kanssa avovintillä, ja sade ropisi unettavasti kattoon. Radio avattiin vain tietyn ohjelman kuuntelua varten, ei sitä taustamusiikkina käytetty. Iltaisin luettiin, äidin kudinpuikot helähtelivät.
Luonnonhiljaisuus on aarre, osaammekohan sitä edes tarpeeksi arvostaa. Luonnon omat äänet kuuluvat siihen : linnut, tuulen humina, lehtien kahina. Vesillä on keväällä äänekästä lintujen pesinnän alkaessa, ja kyllä tiiran rääkäisy saattaa keskikesälläkin säpsähdyttää, syksyllä taas hanhien kovaääninen neuvottelu auran järjestyksestä. Kovaäänisillä töräytyksillä kurjetkin meitä tervehtivät ja hyvästelevät. Mutta kun saa olla ilman ihmisen ja tekniikan aikaansaamaa hälyä ja melua, voi kuulla myös laineitten liplatuksen , puron solinan ja haavanlehtien havinan. Luonnossa herkistyy myös oman sisäisen maailman liikahduksille.
Voi kuulostella omaa sisintään, antaa sen olla liikkumatta ja vaiti tai nostaa pintaan muistoja, oivalluksia, tunteita. Joillekin hiljaisuus on ahdistavaa juuri sen takia, että voi joutua kasvotusten sisimpänsä kanssa, vaikeita ja tuskallisia asioita voi tulvahtaa. Sekin on ihanaa, että voi olla kaksin tai kolmin tai isolla porukalla hiljaa, ei ole pakko kohteliaisuudesta tai olemassaoloaan todistaakseen suoltaa koko ajan puhetta ja ottaa vastaan äänimateriaalia. - Ramoona_
Minusta tämä Risto Rasan runo kuvaa hienosti hiljaisuuden olemusta, pienuuden suuruutta, suurta pienessä , maailmaa maailmassa.
"Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa
korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen
ääniltä erottaa
astioiden helinää.
Toukka tiskaa."- hiljaisuusrauhoittaa
Olen aina pitänyt tästä runosta ja muistakin kyseisen runoilijan runoista.
- flegmaatti
Täydellinen hiljaisuus ahdistaa. Täysin kaiuttomassa kammiossa tulee outo olo.
Muuallahan ei täydellistä hiljaisuuta olekaan. Lunnossakin on aina ääntä mutta emme ajattele sitä koska vähäiset luonnon äänet ovat itsestään selviä.
Taajamaääniin tottunut saattaa ahdistua metsän hiljaisuudessa. Englantilainen liiketuttavnai oli vaimoineen käymässä Suomessa neukkulan aikaan.
Tietenkin piti käydä näyttämässä itärajaa ( =rajavyöhykettä).
Vein pariskunnan syvälle korpeen, isäni kotitilan Suomen puolelle jääneelle alueelle.
Rouva oli jälkeen päin sanonut miehelleen ahdistuneensa koska ei kuulunut ääniä.
Minusta ääniä oli. Linnut metelöivät ja tuuli suhahteli pitkään hakkaamattomana olleessa sekametsässä.
Minulle parhaita hetkiä ovat elokuiset, pimeät illat ja yöt hiljaisen järven rannalla, nuotiolla istuskellessa. Ei tarvitse tehdä mitään eikä edes ajatella.Minulla vuodet Turunsaaristossa kesäisin oli elämistä luonnon ehdoilla. Oli haettava kaukaa juomavesi, kalaonni takasi ruuan saannin ja moottoriveneellä oli lähdettävä myrskyssäkin ruuan hakuun kauempaa.
Mutta ne kesän tyynet päivät, jolloin meri oli peilityyni, nuorimmainen nukkui päiväuntaan, ja 2 vanhempaa lasta oli kalareissuilaan, tai heinätöissä kalastajan luona.
Ne hetket piirtyivät lähtemättömästi mieleen,i hiljaisuuden ja kauneuden peilautumisena, taivas meri, ja saarten peilikuvat unenomaisina puhtaudessaan!
Varmaan kaikki kolme lastanikin on kokenut samoin, koska he ja lastenlapsetkin jatkavat siellä saaristoelämää.
Poikani vaimoineen juuri lomalta palaneena soitti juuri, tulevat huomenna käymään. Kuin tuulahdus saaristosta taas mukanaan!
- Hiljaisuudessaääniä
Päivittäin olen hiljaisuudessa,vaikka asun 5km suuren kaupungin keskustasta.En halua pitää kovin paljoa radiota auki,tv:tä katselen nyt syksyisin vain illoin-ohjelmat videolta,mistä pidän jne.
Vaikka rivarissa asun ,on naapuripariskunta yhtä hiljaisia ,kuin me. No-, ukko katselee ja kuuntelee kaikenlaisia vempaimia,mutta koti on sen verran tilava,että saan nauttia hiljaisuudesta.Kesällä nautiskelin järven rannalla lintujen äänistä.
Lukiessa äänet jopa häiritsisivät,sitä harrastan paljon. Pientä täsmennystä.
Hiljaisuus ei ole äänettömyytä vaan olotila, jossa melu tai muu ympäristön häly on häiritsevä.- on-meitä-moneksi
Olen käsittänyt hiljaisuuden siten, että se on olotila, jossa ympäristön melu ei häiritse ollenkaan ja sinulla täytyy ilmeisesti olla sitä ympäristön melua ja tunnet sitten hiljaisuuden.
- Ramoona_
Mielestäni kaikki ketjun esimerkit ovat hiljaisuuden eri puolia, onhan sana monimerkityksinen.
Vähä-äänisyys on hiljaisuutta, täysi hiljaisuus äänettömyyttä. Juhlapyhiä ja hautajaisia voi viettää hiljaisuudessa, vähäeleisesti ja vaatimattomasti, ilman kohua . On maan hiljaisia, jotka eivät tee numeroa itsestään.
Hiljaisuus on myös kiireen ja vauhdin vastakohta. Siinä ihminen pysähtyy, keskittyy sisäiseen ääneensä. Meditoinnissa on kyse hiljaisuudesta ja sen aikaansaamasta itsetuntemuksesta , rauhasta ja kasvusta. Hiljaisuus on hyvä kasvualusta luovuudelle.
Sauna on perinteinen suomalaisten hiljaisuuden tyyssija, lauteille ei mekkalointi sovi. Pitää kuulla, mitä kiukaan sihinällä on sanottavaa. Kirkossa voimme nauttia hiljaisuudesta myös ihan konkreettisesti, lepuuttaa hermoja jopa suurkaupungin melussa paksujen kiviseinien suojissa. Kirjaston lukusalissa kyltti vaatii hiljaisuutta ja kirjastonhoitaja hyssyttelee sormi suun edessä pystyssä, jos ei joku käskyä noudata. Sain jo lapsena kokemuksen lähes absoluuttisesta hiljaisuudesta talvimetsässä, lumi vaimentaa . Varsinainen absuluuttinen äänieristetty ja kaiuton hiljaisuuden tila lienee ahdistava, siinä kuulee oman kehontointansa äänet korostuneina, sydän jyskyttää ja veri kohisee, suolisto kurnii.
Minulla on tässä hiljainen aamuhetki, vain tietsikan vaimea kohina, näppäinten hennot tumpsahdukset, ilmalämpöpumppu hiljaa hurisee kauempana, ovi jäi auki apukeittiöön.Kohta äänimaailmaan liittyy kahvinkeittimen pöhinä ja aamulehden rapina, sanoja ilman äänen korottamista :)- meitä-on-moneksi
Ramoona_
Voisitko "suomentaa" minulle tämän ruunen kirjoituksen?
"Hiljaisuus ei ole äänettömyytä vaan olotila, jossa melu tai muu ympäristön häly on häiritsevä." meitä-on-moneksi kirjoitti:
Ramoona_
Voisitko "suomentaa" minulle tämän ruunen kirjoituksen?
"Hiljaisuus ei ole äänettömyytä vaan olotila, jossa melu tai muu ympäristön häly on häiritsevä."Mitähän olen kirjoittanut.
Hiljaisuus on käsittääkseni kuin kuuron kuulema, ei kuolema.
Itse koen hiljaisuuden kun ympäristössä ei ole melua, kuten vaikka kaupungissa aina. Ehkä yön hetkinä on likenne niin vähäistä, että saavutetaan lähes hiljaisuuden tila.
- Ramoona_
Parasta on, että Ruune selittää sen itse. Hiljaisuutta on nähdäkseni pohdittu siinä melun ja ympäristöhälyn kautta. Ei se minullekaan oikein avautunut, mutta silti uskaltauduin omia ajatuksiani mielenkiintoisesta aiheesta kirjoittamaan.
Mitä pelkää? Osaat ja tiedät paljon.
Itse koin hiljaisuuden kuuntelun näin. Asuin meluisessa Helsingissä ja kävin viikonloppuisin synnyinkodissani Uudellamaalla.
Kun sitten kerran maalle tultuani seisoin keskellä pihaa, kuulin hiljaisuuden kuiskeen..Meluun tottunut korvani ei ikään kuin kuullut mitään. Koin kuulevani. hiljaisuuden.
Hiljaisuus pitää siis itse kuulla.
- jjoutava
Hiliaisuushan on sellainen suuri suoalue Sotkamossa aamuvarhaisella siellä kuuluu jostakin talon pihalta pystykorvan haukku, kohta kuuluu myös kuorma-auton ääni. Myöhemmin jossakin suon reunalla näkyy kulkevan maitoauto jonka ääni on kuulunut jo tovin aikaa.
Siinä on oikea hiljaisuus. - Per-kel
Joskus 60-luvulla tuli kuunneltua :) https://youtu.be/--DbgPXwLlM
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1478803Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde492579Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja282377- 432371
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1941813- 971807
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai231693Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä361199Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091187Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61126