Öiseen aikaan on
maailma hiljentynyt.
Ajatus herää:
Jumala on lähellä,
hiljaisuudessa Hän on.
Öisiä mietteitä
33
364
Vastaukset 33
Olemattomill on suoraan sanoen vorkansa mukanaan tuoma velvollisuus olla hiljaa.
Huolestuisin mielenterveyteni puolesta, jos joskus alkaisin jumalien tai saatanoiden ääniä kuulla.Olemattomilla onkin. Olisi minustakin aika pelottavaa, jos kuulisin olemattomien jumalien tai saatanoiden ääniä. Toivotaan, ettemme kumpikaan joudu sitä kokemaan.
- Päivän_Miete
Kuusenjuuret kirjoitti:
Olemattomilla onkin. Olisi minustakin aika pelottavaa, jos kuulisin olemattomien jumalien tai saatanoiden ääniä. Toivotaan, ettemme kumpikaan joudu sitä kokemaan.
Onko muuten totta ?
Monet aidosti uskovaiset miehet eivät saa yöllä unta kun ajattellevat itseään tyydyttäviä miehiä ? Ja haluaisivat tämän takia kieltää muilta ihmisiltä itsetyydytyksen. Jotta saisivat yöllä nukuttua ? Päivän_Miete kirjoitti:
Onko muuten totta ?
Monet aidosti uskovaiset miehet eivät saa yöllä unta kun ajattellevat itseään tyydyttäviä miehiä ? Ja haluaisivat tämän takia kieltää muilta ihmisiltä itsetyydytyksen. Jotta saisivat yöllä nukuttua ?Unettomuuteen on monia syitä, tuollaista en vielä ole ennen kuullutkaan. Jos tuollaisia miehiä on, niin en kyllä heidän puolestaan osaa vastata.
Kun menen tuonne metsään ja seuraan siellä kaikkeutta ympärilläni, koen aina Jumalan läsnäolon vahvana. Ehkä siksi, kuten sinulla yöllä,että muu hälinä kaikkoaa.
Asun metsän sisällä ja liikun siellä jatkuvasti vaikkakin usein sahaa pörisyttäen. Hiljaisina hetkinä ajattelen miksi vasta Darwin huomasi asian, joka on joka päivä silmien edessä täällä landella.
Minullekin metsä on jotenkin pyhä paikka vaikken tiedäkään, onko Jumalaa olemassa. Myös lapin tunturit koen pyhiksi paikoiksi. Ja J.Nasaretilaisen muistutus viinistä, että juokaa se minun muistokseni, tulee viiniä joskus juodessani mieleeni vaikka tuo viininjuontini olisi kuinka maltillista.
he-ma kirjoitti:
Asun metsän sisällä ja liikun siellä jatkuvasti vaikkakin usein sahaa pörisyttäen. Hiljaisina hetkinä ajattelen miksi vasta Darwin huomasi asian, joka on joka päivä silmien edessä täällä landella.
Mikä sinulla on silmien edessä joka päivä siellä landella? Tuli mukava kuva ,kun kerroit metsäreissuistasi.Ne landeajat nousivat mieleeni. Siellä lähes joka mies pörisytteli sahaa metsässä, entinen mieheni mukaan lukien. Mukavia muistoja.
Eerikatässämoi kirjoitti:
Mikä sinulla on silmien edessä joka päivä siellä landella? Tuli mukava kuva ,kun kerroit metsäreissuistasi.Ne landeajat nousivat mieleeni. Siellä lähes joka mies pörisytteli sahaa metsässä, entinen mieheni mukaan lukien. Mukavia muistoja.
Järvi tietenkin ja loputtomiin metsää, eikä yhtään uskonharhaista kuulomatkan sisällä. Rauhallista ja mukavaa.
he-ma kirjoitti:
Järvi tietenkin ja loputtomiin metsää, eikä yhtään uskonharhaista kuulomatkan sisällä. Rauhallista ja mukavaa.
Voin aistia tunnelman metsässä. Siellä missä asunin naimisissa ollessani oli myös järvi siinä aivan vieressä. Oli mukava katsella pimeinä syksyöinä kun miehet lähti tuulaalle. En ollut koskaan nähnyt sellaista. Paljon kaunista jäi reppuun niiltä ajoilta.
Totta mummomuori, metsä on myös sellainen lähes täydellisen hiljaisuuden paikka parhaimmillaan. Niissäkin on tullut samoiltua ja joskus eksyttyäkin sinne.
sage8 kirjoitti:
Minullekin metsä on jotenkin pyhä paikka vaikken tiedäkään, onko Jumalaa olemassa. Myös lapin tunturit koen pyhiksi paikoiksi. Ja J.Nasaretilaisen muistutus viinistä, että juokaa se minun muistokseni, tulee viiniä joskus juodessani mieleeni vaikka tuo viininjuontini olisi kuinka maltillista.
Kyllä se jotenkin pyhältä tuntuu minustakin, sage8. Kuulosta koskettavalta tuo, että viiniä juodessasi tulee J. Nasaretilaisen muistutus mieleesi. Kiitos kun kerroit tuon.
Kuusenjuuret kirjoitti:
Kyllä se jotenkin pyhältä tuntuu minustakin, sage8. Kuulosta koskettavalta tuo, että viiniä juodessasi tulee J. Nasaretilaisen muistutus mieleesi. Kiitos kun kerroit tuon.
Ole hyvä vaan.
he-ma kirjoitti:
Asun metsän sisällä ja liikun siellä jatkuvasti vaikkakin usein sahaa pörisyttäen. Hiljaisina hetkinä ajattelen miksi vasta Darwin huomasi asian, joka on joka päivä silmien edessä täällä landella.
Onko teillä päin paljon hirvikärpäsiä? Ne vasta minua pelottavatkin. Muuten metsän sisällä asuminen kuulostaa hienolta paikalta asua. Onko sinulla koira?
sage8 kirjoitti:
Minullekin metsä on jotenkin pyhä paikka vaikken tiedäkään, onko Jumalaa olemassa. Myös lapin tunturit koen pyhiksi paikoiksi. Ja J.Nasaretilaisen muistutus viinistä, että juokaa se minun muistokseni, tulee viiniä joskus juodessani mieleeni vaikka tuo viininjuontini olisi kuinka maltillista.
En ole Lapissa käynyt, mutta kuvia tunturista nähnyt ja kuvastakin voi jo aistia jotain suurta. Mikä mahtaisia kokemus olla, kun oikeasti seisoisi siellä hiljaisuuden keskellä tunturin juurella, luulen, että mykistävä.
Salaa haaveilen sinne joskus pääseväni jollekin eräkämpälle mukavassa seurassa.Mummomuori, tuo hälinen katoaminen ja metsän omien äänien kuuleminen on erittäin rauhoittavaa ja Jumalan kohtaaminen siellä vailla ylimääräisiä ärsykkeitä on helppoa. Metsässä Jumala tuntuu olevan lähempänä...
Eerikatässämoi kirjoitti:
En ole Lapissa käynyt, mutta kuvia tunturista nähnyt ja kuvastakin voi jo aistia jotain suurta. Mikä mahtaisia kokemus olla, kun oikeasti seisoisi siellä hiljaisuuden keskellä tunturin juurella, luulen, että mykistävä.
Salaa haaveilen sinne joskus pääseväni jollekin eräkämpälle mukavassa seurassa.Tunturit siellä ovat todella mykistäviä ja vallankin Saariselkä on minusta aivan huippu. Kesäyö keskikesällä siellä hyvässä porukassa jossain Sokostilla tai Venäjän rajan lähellä olevilla tuntureilla on mieliinpainuva kokemus. Tummuus kuruissa ja laaksoissa, ja sinisyys tunturien laeilla ja ylärinteillä ovat sanoin kuvaamattomissa. Myös ruskaretket ovat värikylläisiä kun ruska sattuu vallankin parhaimmilleen. Suosittelen kumpiakin aikoja, talvireissuista en itse niinkään välitä, mutta se on miestä tai naista myöten.
Ei muuta kun vaan porukkaa kasaamaan tai johonkin porukkaan pyrkimään.sage8 kirjoitti:
Tunturit siellä ovat todella mykistäviä ja vallankin Saariselkä on minusta aivan huippu. Kesäyö keskikesällä siellä hyvässä porukassa jossain Sokostilla tai Venäjän rajan lähellä olevilla tuntureilla on mieliinpainuva kokemus. Tummuus kuruissa ja laaksoissa, ja sinisyys tunturien laeilla ja ylärinteillä ovat sanoin kuvaamattomissa. Myös ruskaretket ovat värikylläisiä kun ruska sattuu vallankin parhaimmilleen. Suosittelen kumpiakin aikoja, talvireissuista en itse niinkään välitä, mutta se on miestä tai naista myöten.
Ei muuta kun vaan porukkaa kasaamaan tai johonkin porukkaan pyrkimään.Ruska minua kiehtookin. Värit ovat minulle tärkeitä ja ruskan ja luonnon värit ylipäätään ovat upeita ja niin mahtava määrä sävyjä.
Voin hyvin aistia kuvauksestasi Lapin lumon.Eerikatässämoi kirjoitti:
Ruska minua kiehtookin. Värit ovat minulle tärkeitä ja ruskan ja luonnon värit ylipäätään ovat upeita ja niin mahtava määrä sävyjä.
Voin hyvin aistia kuvauksestasi Lapin lumon.Minäkin haluaisin joskus vielä kokea Lapin ruskan, en ole sitä koskaan nähnyt kuin kuvissa. Talvella olen Lapissa kerran käynyt. Siellä oli silloin paljon lunta ja vaikka en lumesta niin välitäkään, niin siellä se oli kaunista, luonnon keskellä. Taivas oli tumma ja tähdet näkyivät selvästi. Revontulia ei juurikaan silloin näkynyt, jotain ihan pientä välähdystä vain. Kunnon revontuletkin olisi hieno kokemus nähdä.
Kuusenjuuret kirjoitti:
Minäkin haluaisin joskus vielä kokea Lapin ruskan, en ole sitä koskaan nähnyt kuin kuvissa. Talvella olen Lapissa kerran käynyt. Siellä oli silloin paljon lunta ja vaikka en lumesta niin välitäkään, niin siellä se oli kaunista, luonnon keskellä. Taivas oli tumma ja tähdet näkyivät selvästi. Revontulia ei juurikaan silloin näkynyt, jotain ihan pientä välähdystä vain. Kunnon revontuletkin olisi hieno kokemus nähdä.
Revontulista minäkin haaveilen, sellaisiat kuin Lapissa voidaan nähdä. Kun asunin pohjoisemmassa kuin nyt, siellä niitä revontulia näki, mutta ne eivät olleet värillisiä niin kuin Lapissa ymmärtääkseni voi nähdä. Täällä etelämmässä on niin paljon valoja öiseen aikaan, ettei taivaan ilmiöitä hyvin näe.
Eerikatässämoi kirjoitti:
Ruska minua kiehtookin. Värit ovat minulle tärkeitä ja ruskan ja luonnon värit ylipäätään ovat upeita ja niin mahtava määrä sävyjä.
Voin hyvin aistia kuvauksestasi Lapin lumon.Ruska-aika yleensä on siinä kymmenennen päivän aikaan syyskuuta ja sen voi aistia jo siinä Kiilopään ja Kaunispään tienoillakin tien läheisyydessä jos ei välttämättä halua lähteä 20-25 kiloa painavan rinkan kanssa vaellukselle.
Tuosta revontulista vielä sen verran, että viime kesänä tuli yhdelle kämpälle sveitsiläisiä jotka puhuivat edellisenä talvena kokemiansa revontulia ja olivat niin innoissaan siitä, että tulivat jopa kesällä katsomaan paikkaa jossa olivat talvella fantastisia revontulia nähneet.sage8 kirjoitti:
Ruska-aika yleensä on siinä kymmenennen päivän aikaan syyskuuta ja sen voi aistia jo siinä Kiilopään ja Kaunispään tienoillakin tien läheisyydessä jos ei välttämättä halua lähteä 20-25 kiloa painavan rinkan kanssa vaellukselle.
Tuosta revontulista vielä sen verran, että viime kesänä tuli yhdelle kämpälle sveitsiläisiä jotka puhuivat edellisenä talvena kokemiansa revontulia ja olivat niin innoissaan siitä, että tulivat jopa kesällä katsomaan paikkaa jossa olivat talvella fantastisia revontulia nähneet.Revontulet ovat kyllä merkillinen ilmiö ja puhutteleva.
- evita-ei.kirj
Minä pidän kesällä aamuyön rauhasta. Siitä hetkestä kun luonto alkaa heräämään. Usva on poistumassa tyyneltä järjen pinnalta, kun aurinko on juuri nousemassa taivaan rannan takaa. Tuo hetki on niin kaunis, että siihen voisi uppoutua. Silloin tulee usein mieleen kuinka kaunis luonto on, jonka Luoja on luonut.
Se antaa toivoa, kuinka pimeimmänkin yön jälkeen aina aurinko nousee.Herään 0300 ja samaa ihailen, mutta ei ole luojia vielä näkynyt. Lähimpään maalaistaloonkin on matkaa.
- evita-ei.kirj
he-ma kirjoitti:
Herään 0300 ja samaa ihailen, mutta ei ole luojia vielä näkynyt. Lähimpään maalaistaloonkin on matkaa.
Niin, kaikilla ei ole niitä silmiä, joilla voisi nähdä.
evita-ei.kirj kirjoitti:
Niin, kaikilla ei ole niitä silmiä, joilla voisi nähdä.
Olemattomia näkevä pitäisi toimittaa ladattavaksi lähimpään lataamoon. Kyllä se pää selkiää litiumilla tai sähköshokeilla.
- evita-ei.kirj
he-ma kirjoitti:
Olemattomia näkevä pitäisi toimittaa ladattavaksi lähimpään lataamoon. Kyllä se pää selkiää litiumilla tai sähköshokeilla.
Eihän sitä nyt olemattonia näe, mutta huomaa Luojan suuria luomistyön tuloksia. Onhan se paljon enemmän kuin vain näkisi sen, mitä ikänäön heikentämillä silmilläni näkisin.
Hyvä se on joskus avartaa näkökenttää vähän laajemmaltikin näkemään, että näkisi vielä sen näkyvän taaksekin. Evita, minäkin pidän usvasta ja sumusta. Ne ovat jotenkin sellaisia mystisiä ilmestyksiä kun ne järven tai pellon päältä nousevat. Tai kun ajaa tiellä sumupilveen eikä hetkeen näe mitään. Ihana maisema sinulla siellä taitaa olla ja ihanaa, että osaat nauttia siitä.
- ent.vuorotyöläinen
Jokainen ihminen on myös omien kokemuksiensa summa
- aistiensavaraisten tietojensakin varassa elävänäkin
- jättäisin kyll lääkärin pohdittaviks maallikkona tommoiset kallon sisäpuoliset asiat
- mukavaa silti ett edes joskus saa nukkua ja levätäkin väsymystä maailmanmelskeeseen vähemmäksi.Olet nikistäsi päätellen entinen vuorotyöläinen, joten varmasti osaat arvostaa levon merkityksen ihan toisella tavalla kuin moni muu. Ammattiapua tosiaan kannattaa hakea, jos tuntuu, että siellä kallon sisällä ei kaikki ole kunnossa. Sehän ei ole mikään häpeä vaan viisautta, että osaa ja uskaltaa apua hakea.
Hieno runo. Öiseen aikaan ajatus pääsee lentämään ilman monia päivään kuuluvia häiriöitä.
Raamatussa on minua suuresti puhutellut kohta, joka on myös aika runollinen.
1Kun 19: 11. Hän sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen". Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä.
12. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.On tosiaan hieno kohta tuo. Yöt ovat inspiroivia aikoja, mutta onneksi välillä saa nukuttuakin.
Kuusenjuuret kirjoitti:
On tosiaan hieno kohta tuo. Yöt ovat inspiroivia aikoja, mutta onneksi välillä saa nukuttuakin.
Juu kyllä se nukkuminenkin tarpeellista on.
Raamatussa on paljon runollista ilmaisua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalaisten pinna paloi - Ärsytys iskee uudesta TTK-juontajasta "Eihän tälle voi kun nauraa"
Oliko Veronica Verho hyvä valinta TTK-juontajaksi? Uuden TTK-juontajan henkilöllisyyttä on arvailtu siitä asti, kun Va1202462Mitä tapahtuu?
Mitä tapahtuu Humalojalla? Poliiseja talon ympärillä ja paljon ihmisiä pitkin pihoja???401642Suomi on viittä vaille sodassa Venäjän kanssa...
...syynä tähän on kokoomuslainen presidenttimme Stubb. Hän on ainoa eurooppalaisen maan johtaja, joka kärkkäästi ja taha6531076- 106993
- 71972
- 98926
- 48885
Olen vähän epävarma siitä, oletko kiltti
Nainen, ensivaikutelma oli, että olet tosi hyväsydäminen eli siinä mielessä harvinaisuus. Eli et mene virran mukana, etk83760Herkkä, hellä, aurinkoinen, kaunis upea, valonsäde on hän nainen
Ja myös fiksu, älykäs ja luonnonläheinen. Erittäin mielenkiintoinen ja kiltti ihminen. Haluan tuntea hänet, koska kaik33736- 71728