Ensimmäinen työpaikka?

Tuota voi hyvin kutsua fyysisesti raskaaksi työksi.

Aika rankalta kuulosti tuo kesätyösi, siinä kasvoivat miehen luonto ja käsivoimat. Hattua nostan.

Muistan, kun mieheni hankki pojallemme ensimmäisen kesätyöpaikan, taisi poika olla 15 tai 16, mieheni tunsi ko. yrityksen toim.johtajan työnsä kautta. Poika lähti aamulla klo kuuden jälkeen polkemaan työmaalle, ja illalla sitten näin hänen kätensä. Hän ei yhtään valittanut, mutta minä raivostuin. Kädet olivat aivan rikki ja verirakkuloilla. Hän oli kantanut raskaita betonipalkkeja paljain käsin. Sanoin miehelleni, että nyt on kyllä ollut työnjohdossa puutteita, hänelle olisi pitänyt edes antaa työhanskat! Lisäksi sanoin: "Jos et soita sen firman johtajalle, tulee avioero! En ole tehnyt lapsia tähän maailmaan kenenkään rääkättäväksi!!" No, ilmeisesti soitti, koska sitten työt hieman kevenivät. Minä niitä käsiä iltaisin lääkerasvalla hoitelin. Ja hanskatkin sai.

Että sellainen leijona-naaras, pitää pentujensa puolta.

15-vuotiaana, keskikoulun ekaluokan jälkeen?
Kävitkö ensin kansakoulun ihan loppuun ennenkuin siirryit keskikouluun?

- & - & -

Itse aloitin oppikoulun 10-vuotiaana ja iltalukion 15-vuotiaana.
15-vuotiaana olin kesätöissä myyjänä ruokakaupassa ja työskentelin vain viisi tuntia päivässä, koska laki ei sallinut pitempää työpäivää alle 16-vuotiaille. Viihdyin hyvin ja nautin työssä käymisestä.

Seuraavana kesänä menin sisälähetiksi ja työt jatkuivat vakinaisena kesälomatyöjakson jälkeen suuressa vakuutusyhtiössä Aleksanterinkadun varrella Helsingissä. - Käytiin monia keskusteluja vanhempieni kanssa ennen kuin sain luvan jatkaa työn tekemistä ja siirtyä iltalukioon. Heidän mielestään päiväkoulu olisi ollut parempi vaihtoehto.

Aloin samantien hakea uutta työpaikkaa ja pääsin 16-vuotiaana puhelinkeskuksen hoitajaksi yritykseen, jossa käytettiin ruotsia sisäisenä kielenä.

17-vuotiaana pääsin uuteen työpaikkaan monipuolisempiin töihin ja pienemmän puhelinvaihteen hoitajaksi. Vähitellen tarjoutui uusia mahdollisuuksia ja pääsin tiedotusosastolle tutustumaan erilaisiin tehtäviin. Sain yllättävän pian ottaa töitä omalle vastuulleni kykyjeni mukaan ja työt ja opiskelu jatkuivat uusissa merkeissä. - Elämä kuljetti ja avasi monenlaisia uusia mahdollisuuksia hämmästyttävän varhain ja nopeasti.

Pituuteni, hyvän käytöksen ja asiallisen pukeutumisen vuoksi minua luultiin yleensä hieman ikäistäni vanhemmaksi. Siitä oli etua monessa paikassa - varsinkin aikuisten maailmassa. ;)

- & - - & - - & - -

Nykyisin näyttää mielestäni siltä, että työkuviot eivät avautuisi enää yhtä helposti yhtä nuorille kuin aikoinaan meidän ikäluokamme nuoruudessa. Siihen liittyy tietysti sekä hyviä että huonoja puolia. - Ylen raskaisiin töihin joutuneet nuoret olisivat varmaan voineet ihan mielellään kasvattaa voimiaan vähän pitempään koulun penkillä ja kotikuvioissa.

Niiden sunnuntai-hesarien jakaminen oli yhtä tuskaa, viisi senttiä paksuja lehtiä, jotka eivät meinanneet mahtua postilaatikoitten luukusta.

mennäporvooseen kirjoitti:

Niiden sunnuntai-hesarien jakaminen oli yhtä tuskaa, viisi senttiä paksuja lehtiä, jotka eivät meinanneet mahtua postilaatikoitten luukusta.

Hyvin muistuu vieläkin kun aamuyöstä hakemaan jaettavat, pitkät oli rappuset kerrostaloissa, alussa tuli moitteita jakamattomista lehdistä mutta siitä se sutviintui en muista paljonko tienasin, kuitenkin tuli ensimmäiset itse hankitut rahat.

1eero kirjoitti:

Hyvin muistuu vieläkin kun aamuyöstä hakemaan jaettavat, pitkät oli rappuset kerrostaloissa, alussa tuli moitteita jakamattomista lehdistä mutta siitä se sutviintui en muista paljonko tienasin, kuitenkin tuli ensimmäiset itse hankitut rahat.

Lue lisää

Viikonloput olivat pahoja, kun joutui melkein suoraan tansseista lähteä jakamaan lehtiä. Muistaakseni klo 04 olivat lehdet odottamassa lehdenjakajaa.

Siellä lihatiskin takana olleita työntekijöitä arvostettiin suuresti. Muutenkin ainakin meilläpäin kaupassa työskenteleviä arvostettiin.

Nykyään taitaa marketin kassa olla yksi vähempiarvostetuista ammateista? Itse käyttäydyn kyllä aivan yhtä kohteliaasti kaupankassaa kuin pankinjohtajaa kohtaan.

Minäkin viihdyin elintarvikeliikkeessä, jossa pääsin myymään kaikkia maito-, liha- ja sekatavarakaupan tuotteita. Ruoanlaitto ja kotitalouskuviot kiinnostivat ja siksi tiesin yhtä ja toista myynnissä olevista tuotteista. Tuntui tosi mukavalta, kun tuli joitain asiakkaita, jotka halusivat ostaa minulta ja kysyä ideoita tai ohjeita ruoanlaittoon tai leivontaan.

Lihakirvestäkin tuli käytettyä suuren puualustan päällä käytettyä. Muistatteko, miksi sitä alustaa kutsuttiin?

Vanhempani eivät pitäneet kesätöissä käymistä hyvänä ideana, vaan olisivat halunneet minun pitävän lomaa, osallistuvan kotitöihin ja leikkivän pikku-sisareni kanssa. Siksi en saanut juurikaan tasku/viikkorahoja enempää rahaa palkastanikaan omaan käyttöön. Vanhemmat sanoivat, että työssäkäyvien pitää osallistua kotona myös asumis- ym. kulujen maksamiseen. He luulivat, että raha olisi ollut tärkeä motiivi työssäkäymiselle ja pelkäsivät kai että se voisi kannustaa opiskelun lopettamiseen. Minua harmitti, mutta oli pakko hyväksyä tilanne. Suunnittelin muuttavani kotoa iltalukiovuosina, mutta ihan hyvää vaihtoehtoa ei tullut tarjolle. Pelkäsin, että lukurauha voisi jäädä vähiin, jos asuntokaveriehdokas olisi alkanut viettää useinkin juhlia kotona, kuten hän hieman suunnitteli.

optimisti-orvokki kirjoitti:

Minäkin viihdyin elintarvikeliikkeessä, jossa pääsin myymään kaikkia maito-, liha- ja sekatavarakaupan tuotteita. Ruoanlaitto ja kotitalouskuviot kiinnostivat ja siksi tiesin yhtä ja toista myynnissä olevista tuotteista. Tuntui tosi mukavalta, kun tuli joitain asiakkaita, jotka halusivat ostaa minulta ja kysyä ideoita tai ohjeita ruoanlaittoon tai leivontaan.

Lihakirvestäkin tuli käytettyä suuren puualustan päällä käytettyä. Muistatteko, miksi sitä alustaa kutsuttiin?

Vanhempani eivät pitäneet kesätöissä käymistä hyvänä ideana, vaan olisivat halunneet minun pitävän lomaa, osallistuvan kotitöihin ja leikkivän pikku-sisareni kanssa. Siksi en saanut juurikaan tasku/viikkorahoja enempää rahaa palkastanikaan omaan käyttöön. Vanhemmat sanoivat, että työssäkäyvien pitää osallistua kotona myös asumis- ym. kulujen maksamiseen. He luulivat, että raha olisi ollut tärkeä motiivi työssäkäymiselle ja pelkäsivät kai että se voisi kannustaa opiskelun lopettamiseen. Minua harmitti, mutta oli pakko hyväksyä tilanne. Suunnittelin muuttavani kotoa iltalukiovuosina, mutta ihan hyvää vaihtoehtoa ei tullut tarjolle. Pelkäsin, että lukurauha voisi jäädä vähiin, jos asuntokaveriehdokas olisi alkanut viettää useinkin juhlia kotona, kuten hän hieman suunnitteli.

Lue lisää

lihatukki

Kiitosta vaan. Niinpä.
Vähän sensuuntaista muistelin minäkin, mutta arvelin tukin halkaisijan vähän turhan suureksi. ;)

optimisti-orvokki kirjoitti:

Minäkin viihdyin elintarvikeliikkeessä, jossa pääsin myymään kaikkia maito-, liha- ja sekatavarakaupan tuotteita. Ruoanlaitto ja kotitalouskuviot kiinnostivat ja siksi tiesin yhtä ja toista myynnissä olevista tuotteista. Tuntui tosi mukavalta, kun tuli joitain asiakkaita, jotka halusivat ostaa minulta ja kysyä ideoita tai ohjeita ruoanlaittoon tai leivontaan.

Lihakirvestäkin tuli käytettyä suuren puualustan päällä käytettyä. Muistatteko, miksi sitä alustaa kutsuttiin?

Vanhempani eivät pitäneet kesätöissä käymistä hyvänä ideana, vaan olisivat halunneet minun pitävän lomaa, osallistuvan kotitöihin ja leikkivän pikku-sisareni kanssa. Siksi en saanut juurikaan tasku/viikkorahoja enempää rahaa palkastanikaan omaan käyttöön. Vanhemmat sanoivat, että työssäkäyvien pitää osallistua kotona myös asumis- ym. kulujen maksamiseen. He luulivat, että raha olisi ollut tärkeä motiivi työssäkäymiselle ja pelkäsivät kai että se voisi kannustaa opiskelun lopettamiseen. Minua harmitti, mutta oli pakko hyväksyä tilanne. Suunnittelin muuttavani kotoa iltalukiovuosina, mutta ihan hyvää vaihtoehtoa ei tullut tarjolle. Pelkäsin, että lukurauha voisi jäädä vähiin, jos asuntokaveriehdokas olisi alkanut viettää useinkin juhlia kotona, kuten hän hieman suunnitteli.

Lue lisää

"Minun" kauppani oli todellinen sekatavarakauppa, elintarvikkeita, kankaita, bensaa, hevosvaljaita, kenkiä, ja postin toimipiste, kyläläiset kokoontuivat postiensa hakuun tiettynä aikana ja heitä oli puoti puolillaan. Minä luin lehdistä ja kirjeistä nimet ja ojensin ne kullekin kädestä odottavaan käteen, oli se aikaa, ja kun olin niin ujo että meinasin kuolla sen tiskin taa sen operaation aikana, kumma kyllä myyntityössä ei ujostuttanut, siinä kai oli sitä muuta toimintaa niin etten huomannu olevani katseiden keskipiste ☺ . Olin silloin 15 vuotias.

Sinä keskityit palvelemaan muita ihmisiä niin, ettet ehtinyt ajatella itseäsi ollenkaan. Sama linjaa olet tainnut jatkaa edelleen koko elämäsi ajan. ;) Olisiko sinunkin vähitellen aika alkaa ajatella välillä myös itseäsi ja omaa parastasi? Suosittelen. ;)

Nyt kun kerroit navetan tauksesta, niin tulipa mieleen varmasti se ihan eka työpaikka he, se oli 10 penniä per rivi perunamaan kitkusta☺ .

pirremiina kirjoitti:

Nyt kun kerroit navetan tauksesta, niin tulipa mieleen varmasti se ihan eka työpaikka he, se oli 10 penniä per rivi perunamaan kitkusta☺ .

Minä jouduin kitkemään perunamaata ruokapalkalla, mutta eipä hassummin sekään.
Propseista sain hintaa rahana, koska en minä niitä syönytkään.

pirremiina kirjoitti:

Nyt kun kerroit navetan tauksesta, niin tulipa mieleen varmasti se ihan eka työpaikka he, se oli 10 penniä per rivi perunamaan kitkusta☺ .

Miten perunamaata kitkettiin?

Meillä ei tehty muuta kuin mullattiin kuokalla eli nostettiin multaa taimien juurelle ja tehtiin vakoa.

O-orvokki kirjoitti:

Miten perunamaata kitkettiin?

Meillä ei tehty muuta kuin mullattiin kuokalla eli nostettiin multaa taimien juurelle ja tehtiin vakoa.

Meilläkin mullattiin pottumaa , mutta se tehtiin siinä vaiheessa kun varret oli vasta kasvun alkuvaiheessa ja ilmeisesti maa oli niin rikkaruoho rikasta että sitä täytyi kitkeäkin lisäksi, vai lieko ollut simputusta ☺ .

O-orvokki kirjoitti:

Miten perunamaata kitkettiin?

Meillä ei tehty muuta kuin mullattiin kuokalla eli nostettiin multaa taimien juurelle ja tehtiin vakoa.

Meillä horsma levittäytyi perunamaahan ja saviheinä. Horsma kokeili kasvaa korkeammaksi kuin peruna.
Ei me kaikkea pientä vesiheinää ja sellaista matalampaa kitketty sieltä juurelta. Ja kerran kesässä sitä kai kitkettiin, kunnes perunanvarret voittivat kilpailun.

Mökkipuutarhan kasvimaalla mullattiin perunoita jatkuvasti perunakuokalla käsin. Vakoja ei annettu naapurin tehdä traktorilla, mutta sai kääntää kasvimaamme jonkinlaisella aurauksella.

Isä teki kuokalla aukon ja nosti kuokkaa sen verran, että minä tai joku muu ehti heittää siemenperunan koloon. Vaot syntyivät vähitellen, kun taimien juurelle nostettiin kuokalla multaa sitä mukaa kuin taimet kasvoivat. Uusia perunoita kaivettiin sitten ensi alkuun varovasti käsin tai pikkukuokalla taimien juurelta.

Kun kasvimaalta revittiin rikkaruohoja jatkuvasti pois, ei niitä sitten loppujen lopuksi sinne kovin paljon levinnytkään.

optimisti-orvokki kirjoitti:

Mökkipuutarhan kasvimaalla mullattiin perunoita jatkuvasti perunakuokalla käsin. Vakoja ei annettu naapurin tehdä traktorilla, mutta sai kääntää kasvimaamme jonkinlaisella aurauksella.

Isä teki kuokalla aukon ja nosti kuokkaa sen verran, että minä tai joku muu ehti heittää siemenperunan koloon. Vaot syntyivät vähitellen, kun taimien juurelle nostettiin kuokalla multaa sitä mukaa kuin taimet kasvoivat. Uusia perunoita kaivettiin sitten ensi alkuun varovasti käsin tai pikkukuokalla taimien juurelta.

Kun kasvimaalta revittiin rikkaruohoja jatkuvasti pois, ei niitä sitten loppujen lopuksi sinne kovin paljon levinnytkään.

Lue lisää

Meillä oli julmetun isot perunapellot kaukana muusta kasvimaasta ja puutarhasta. Parin kilometrin päässä palstatilalla metsän, pellon ja ison kaalimaan reunustamina. Hevosen vetämällä aatralla sinne vaot vedettiin ja peitettiin. Olisi se ollut näpräämistä kuokalla.

Niinpä olisi ollut, varmasti.

Meillä oli mökki ja puutarha lähellä Helsinkiä. Siellä viljeltiin kaikenlaista oman perheen ja vähitellen myös ystävien ja sukulaisten tarpeisiin. Kasvimaa laajeni kaiken aikaa ja työt lisääntyivät myös. Hyviä taimia ei millään voinut jättää istuttamatta. Välillä suututti, kun olisi ollut helppo keksiä mukavampaakin tekemistä kuin kasvimaalla ahertaminen.

Muutamat sukulaiset ottivat mielellään vastaan ämpärillisen tai useampiakin ämpärillisiä marjoja, perunoita ja juureksia, mutta he eivät yleensä ehtineet itse tulla mökkivierailulle sadonkorjuuaikaan. Minua ketutti.

Melkein sama täällä, sillä erolla että varsinainen työura on ollut koko ajan samassa talossa 32 vuotta ja sinne tulen sen myös lopettamaan muutaman vuoden kuluttua, jos Luoja suo.

Lapsena nyt olin paimentanut naapurien lapsia, laittanut papiljotteja naapurintätien päihin, surruutellut ompelukoneella heidän korsettejaan kapeammiksi, kun he olivat laihtuneet.
Epäilinpä silloinkin, että liivit olivat itsestään löystyneet. Niistä hommista sain kolikoita.

Eka ihan virallinen työpaikka oli Postilla, joulukorttien lajittelijana. Se oli mukavaa, ja näppäränä sain siitä ekstraakin. Se tapahtui ensimmäisenä opiskeluvuonna.
Tosin, "virkahan" oli vain väliaikainen.

Minusta jotenkin tuntuu, että lapsenlikka hommat ovat vähentyneet tai sitten niistä ei vaan enää puhuta yhtä paljon?

Ei. Kyllä etsin töitä.
Täitä ei ole ollut koskaan. Vaikka kyllähän niidenkin etsiminen olisi työtä.

Muis-taak-se-ni eka duunipaikka oli kukkakauppa ja joulunaikaan. Paketoin yhdentähden joulutähtiä. Pakettien piti olla pitkulaisia ja hoikkia. Mun paketit oli pulleita ja niihin meni paljon paperia. Joitain toimituksia tuli takaisin. Nyt osaan paketoida kukkia!!!

Yhden tai Kolmen tähden jaloviinapullo olisi mennyt hoikenpaan pukettiin. Asiakas olisi yllättynyt. Eikä varmasti lähettänyt takaisin.

Sentähden, ettei ollut ikää lisää, en ollut töissä kauppojenkaupassa.
Maksoivat ilmeisesti täysikäiselle nuorisolle hyvinkin.
Olen eläissäni käynyt kauppojenkaupassa 10 kertaa ja olin senverran neuroottinen, että käärin ne niihin hirveisiin paperipusseihin ja muovipusseihin, jotteivat ki-li-se. Hallituskadulla itsepalvelin singahdellen ja ostokset ollenneet Golden Swallow ja punkku Saint Emilion. Elikkäs, mitä tästä opimme: katetta olisi syönyt kääräisyni tähtimerkkien kaupassa.
Kuinka moni muistaa jouluostoksensa v 1982.

En usko kenenkään etsineen 50-vuotta töitä.

No en minäkään. Se juna on kaukana. Täytyy olla muita syitä.
Onhan meidänkin ikäryhmässä sellaisia, jotka ovat laskelmoineet. Ns.
juonineet. Pokka pitää. On tullut keskusteltua ja vähän on ärsyttänytkin.
Yli nelkyt vuotta kun on päkertänyt piittaamatta matkoista. Joillekin 4 km on ollut liian pitkä työmatka. Hohhoijaa.

Monella sotaurholle alkoholisoituminen oli ikävä tosiasia ja muutenkin rakennusalalla viinan käyttö esim. muurarit ja maalarit ja näillä hanslankarit.

Pitää paikkansa tuo palkka, vaikka eri vuosikymmenenä työskentelinkin. 70-luvulla oli enää pennin metriltä.

mennäporvooseen kirjoitti:

Pitää paikkansa tuo palkka, vaikka eri vuosikymmenenä työskentelinkin. 70-luvulla oli enää pennin metriltä.

Harvennus oli helpompaa 70-luvulla, kun kylvettiin tarkkuuskoneella. Ennen se rivi oli yhtä "mattoa" vaan. Taimen väli jätettiin haran mittaiseksi ja tyhjiin paikkoihin istutettiin.

Oletpa saattanut sitten olla aukomassa meidänkin (oikeammin vanhempieni) maitotonkkia.
Sinne Jyväskylän Valion meijeriin niitä lähetettiin.

Tellukka kirjoitti:

Oletpa saattanut sitten olla aukomassa meidänkin (oikeammin vanhempieni) maitotonkkia.
Sinne Jyväskylän Valion meijeriin niitä lähetettiin.

Ehkäpä, sieltä ne pesuputkesta tonkat putkahtivat, sitten riehdoin kannen auki ja asettelin sen somasti toista korvaa vasten ja siitä sitten mittariin jonne se kumottiin.
Muistan sen kesätyöpaikan jotenkin kilisevänä ja kolisevana työpaikkana, metalli vasten metallia kun kolisi.
Niissä tonkissa oli tietty tuottajanumerot jokaisessa , joitakin oppi muistamaan kesän aikana, tänään on se ja se päivä ja missäs se numerus viipyy ja tulihan se aikanaan sieltä.

maissiiii kirjoitti:

Ehkäpä, sieltä ne pesuputkesta tonkat putkahtivat, sitten riehdoin kannen auki ja asettelin sen somasti toista korvaa vasten ja siitä sitten mittariin jonne se kumottiin.
Muistan sen kesätyöpaikan jotenkin kilisevänä ja kolisevana työpaikkana, metalli vasten metallia kun kolisi.
Niissä tonkissa oli tietty tuottajanumerot jokaisessa , joitakin oppi muistamaan kesän aikana, tänään on se ja se päivä ja missäs se numerus viipyy ja tulihan se aikanaan sieltä.

Lue lisää

Äidin laittamat kannet saattoivat olla aika tiukasti kiinni.
Hän laittoi aina voipaperia kannen ja tonkan väliin varmistuakseen, ettei sinne pääse pölyhiukkastakaan. Sitten junttasi kiinni kaikin voimin.

Olet sitten ollut joskus oikea maitotyttö, hehee. Ne sokerijuurikas pellot oli hirveitä, pieni ihminen pitkän pellon päässä. Tuntui ettei työ lopu koskaan ja selkä oli kipeä joka ilta.

Itselläni palkka oli muistaakseni jotain 500 mk/kk, mutta lehtiä joutuikin sitten taas jakamaan joka päivä.

Mitä leipomollesi tapahtui?
Ostin kerran Lohjan ABC:ltä erittäin ihania patonkeja eli ihastuin ensimaistilla ja kehuin muillekin.
Leipomo paloi, oliko samana päivänä vai samalla viikolla.
Sen pituinen se!

Työ tekijaansä opettaa tai jotain sinnepäin. Nykyään jos on sairaslomalla vähän pidempään, järjestetään perehdys ihmiselle, vaikka tämä olisi tehnyt työtä 30 vuotta. En tiedä onko joutavia virkoja nuorille, sillä siinähän he pääsevät työelämään kiinni, kun saavat yrityksen ja erehdyksen kautta oppia?

Noinhan se menee. Vaikka olisi teoriat, työ opettaa. Ja kun monet tiedot/taidot vanhenevat hetkessä, joutuu perehtymään uudestaan ja uudestaan.

Voi että, kovin nuorena jouduit ahkeroimaan 11 vuotiaana voi että 🤔🙄

1eero kirjoitti:

Voi että, kovin nuorena jouduit ahkeroimaan 11 vuotiaana voi että 🤔🙄

No se oli sitä aikaa että sai käyttää lapsityövoimaa. Tuo oli kesätyöpikka eikä kestänyt koko kesää vaan lomaakin jäi. Tuosta sai kivasti omaa rahaa. Ei töissä käyvällä kahden lapsen yksinhuoltaja-äidillä ollut vara antaa ylimääräisiä.

Nykymaailmassa ei annettaisi lapsia noin nuorelle hoidettavaksi. Ennen kaikki oli toisin, muistan kun hain naapurinäijälle tupakkaa, olin silloin 10-11 vuotias.

mennäporvooseen kirjoitti:

Nykymaailmassa ei annettaisi lapsia noin nuorelle hoidettavaksi. Ennen kaikki oli toisin, muistan kun hain naapurinäijälle tupakkaa, olin silloin 10-11 vuotias.

Ei annettaisi ei. Ajat on muuttuneet. Neljätoistavuotiaana hoidin kesätyönä päivät kolmen kuukauden ikäsitä vauvaa, illat siivosin verotoimistoa. Harmi kun noilta kuukausilta ei ole eläkettä karttunut :).

Kun ajattelen omia yksitoistavuotiaitani, en todellakaan olisi päästänyt noin nuorena tuollaisiin kokopäiväisiin töihin. Kyllä kotona voi opetella tekemään ja kuuluukin tehdä jotain pientä mutta että vieraalle palkan edestä töihin, tuntuu hurjalta.

siilenämää kirjoitti:

Ei annettaisi ei. Ajat on muuttuneet. Neljätoistavuotiaana hoidin kesätyönä päivät kolmen kuukauden ikäsitä vauvaa, illat siivosin verotoimistoa. Harmi kun noilta kuukausilta ei ole eläkettä karttunut :).

Kun ajattelen omia yksitoistavuotiaitani, en todellakaan olisi päästänyt noin nuorena tuollaisiin kokopäiväisiin töihin. Kyllä kotona voi opetella tekemään ja kuuluukin tehdä jotain pientä mutta että vieraalle palkan edestä töihin, tuntuu hurjalta.

Lue lisää

Aika vähän työpaikkoja nykyään nuorille muutenkin, kun lakisäädökset ja direktiivit määrittävät mitä saa teettää ja mitä ei.

Olen vähän nuorempi, enkä ole koskaan saanut muuta kertaa tilipussia käteen, kuin kerran jolloin palkkahallinnon virkamiehet oli lakossa. Tehdastyöstä on kokemusta Kemiran tehtailla, hyi hitto niitä käryjä ja meteliä.

Tuli oltua sokerijuurikaspelloilla rikkaruohoja noukkimassa, ja juu ihan pikkuraha palkalla.

Näin oli ennen 2 kyläkauppaa ei ole ollut kymmeniinvuosiin. Miksi liian vähän ihmisiä!

Suomi tarvitsee vähintään 10 miljoonaa uutta ja heti, mutta ei valtion avustuksella vaan heidän järjellä jos on??? Kaikki auttaminen pitää lailla kieltää! Kirkko on suurin tappaja maailmassa tänään, auttamisella!!!!!

Ei ole enää pikkukauppoja kylän keskustaajamissa, ainoastaan maxi-markketteja kaupunkien laidoilla.

Pikkuisia K-kauppoja ja Alepoita on pääkaupunkiseudulla. Mutta muutoin ns. Kivijalkakaupat ovat katoavaa lajia. Lihakauppa, pullapuoti jne. Lasipalatsissa mm.

Opettaja hyväksikäytti asemaansa perunannostoon. Varmaan joku instanssi puuttuisi nykyään moiseen. Itselläni kun ei ole perunamaata, niin piti käydä sukulaisen luona perunamaalla näyttämässä pojalle ensin perunan istutus keväällä ja nosto loppukesästä.

mennäporvooseen kirjoitti:

Opettaja hyväksikäytti asemaansa perunannostoon. Varmaan joku instanssi puuttuisi nykyään moiseen. Itselläni kun ei ole perunamaata, niin piti käydä sukulaisen luona perunamaalla näyttämässä pojalle ensin perunan istutus keväällä ja nosto loppukesästä.

Lue lisää

Tunteroinen oli ihan simppeliä, meillä oli oikein mukavaa porukassa. Ei koettu hyväksikäyttönä.
Kotona tehtiin heinätyöt, kitkettiin sokerijuurikasmailla, lypsettiin, luotiin sontaa, oltiin metsätöissä rahatta. (Olen nainen, isä sanoi aina, että tee vain se minkä tunnet jaksavasi. Meitä tyttöjä oli perheessämme paljon.) Ajatella, tuskin siihen puuttuisi mikään instanssi tänäkään päivänä, opettajan pellolla oloon sen sijaan varmaan puuttuisi.
Olen kyllä kiitollinen paljosta työstä, nyt on voimat ja terveys tallella, eiköhän ne parhaiten kasvuvaiheessa kerätä.

vieläkin.hauikset kirjoitti:

Tunteroinen oli ihan simppeliä, meillä oli oikein mukavaa porukassa. Ei koettu hyväksikäyttönä.
Kotona tehtiin heinätyöt, kitkettiin sokerijuurikasmailla, lypsettiin, luotiin sontaa, oltiin metsätöissä rahatta. (Olen nainen, isä sanoi aina, että tee vain se minkä tunnet jaksavasi. Meitä tyttöjä oli perheessämme paljon.) Ajatella, tuskin siihen puuttuisi mikään instanssi tänäkään päivänä, opettajan pellolla oloon sen sijaan varmaan puuttuisi.
Olen kyllä kiitollinen paljosta työstä, nyt on voimat ja terveys tallella, eiköhän ne parhaiten kasvuvaiheessa kerätä.

Lue lisää

Samoin täällä oma hyvä kunto juontaa juurensa nuoruudesta, paljosta liikunnasta ja muustakin tekemisestä.

Ei välttämättä mikään instanssi kieltäisikään, mutta enää ei ole niitä suurperheitä ainakaan meikäläisen tuttavapiirissä vaan yhtä tai kahta lasta.

Sama liksa oli melkein kymmenen vuotta myöhemmin, näköjään pidetty hyväksi todettuna vakiona. Olen aina ihmetellyt sanontaa "helppoa kuin heinänteko", sillä olen ollut heinäpellolla ja minun mielestäni se oli kaikkea muuta kuin helppoa.

Onneksi olkoon, sinä olet ehdottomasti nuorimpana ollut palkkatyössä, hehee. Pääsit ihan hyville palkoille suurempien sukujuhlien jälkeen?

Tuota kuivattamista en ymmärrä, meillä aina nostettiin ne tiskikaappiin.

mennäporvooseen kirjoitti:

Onneksi olkoon, sinä olet ehdottomasti nuorimpana ollut palkkatyössä, hehee. Pääsit ihan hyville palkoille suurempien sukujuhlien jälkeen?

Tuota kuivattamista en ymmärrä, meillä aina nostettiin ne tiskikaappiin.

Lue lisää

Oli meilläkin tiskikaappi, mutta ei meistä kukaan tyttäristä yltänyt siihen. Olisi jäänyt vanhempien tyhjennettäväksi, ja heillä oli hommia ihan riittävästi. Siihen aikaan äidillä oli kahta duunia, ja lisäksi piti olla perunamaa ja muutenkin kasvimaata.

hmpff kirjoitti:

Oli meilläkin tiskikaappi, mutta ei meistä kukaan tyttäristä yltänyt siihen. Olisi jäänyt vanhempien tyhjennettäväksi, ja heillä oli hommia ihan riittävästi. Siihen aikaan äidillä oli kahta duunia, ja lisäksi piti olla perunamaa ja muutenkin kasvimaata.

Lue lisää

Okei, nyt ymmärrän sen tiskauksen. Ja sitä paitsi, kun katsoo vanhempia amerikkalaissarjoja, niin niillähän on aina toinen kuivaamassa, toinen pesee ja toinen kuivaa.

Silloin tosiaan jokaisessa kodissa oli kasvi- ja perunamaa, mitkä teettivät kovasti töitä. Nykyään vaan surffaillaan netissä ja keskustellaan facessa, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja miten se olisi hyvä tehdä.

Ulkohommissa olet työelämäsi aloittanut. Tuo käpyjenkerääminen kuullosti myös mukavalta hommalta, kuten myös omenoitten poiminta.

Luin siitä baarityöntekijä Mikkosesta hymyillen.

Pankkitoimihenkilöitä arvostettiin suuresti aikaisemmin. Nykyisin ne ovat vissiin mukamas jokin kuluerä pankkeille. Minusta on hienoa, kun vielä sentään saa jostain palvelua ja käytän ja tarvitsen sitä. En minä näitä kaikkia tietotekniikan, pankki- ja vakuutustoiminnan hienouksia ymmärrä.

Hyvin kuvailit tuon ensimmäisen työpaikkasi, sain elävästi kuvan siitä mitä hommaa teitte. Nykyään tuollaisen teettäminen nuorilla ei taitaisi onnistua, luulen jonkun byrokraatin keksineen siihen kyllä esteen.