Ensimmäinen työpaikka?

Mikä oli ensimmäinen työpaikka, josta maksettiin ihan palkkaa? Vieläkö kyseinen työtehtävä on olemassa, nykyäänhän monet entiset työt ovat kadonneet.

Itse olin lehdenjakajana Porissa jakamassa Satakunnan Kansaa ja Helsingin Sanomia. Työtehtävä hoidettiin polkupyörillä. Nykyään lehdet jaetaan autoilla, eikä nuorille miehille ole tarvetta.
1
Ilmianna
Jaa

86 Vastausta



Kyllähän "tsupparina" eli juoksupoikana tuli kesäisin silloin tällöin oltua sukulaiskaupassa jo kymmenvuotiaasta lähtien... Ensimmäinen oikea kesätyöpaikka olikin keskikoulun ekavuoden jälkeen... Tarjolla oli metsätöitä ja ikää juuri karttunut 15 vuotta... Metsähallitus työnantajana ja työnä metsänistutusta, kulotusta ja raivausta...

Siinä nuorukaisena sai näyttää voimansa aikuisten miesten rinnalla... Kovinta työtä oli metsän raivaus urakkatyönä, eli isolla vesurilla hakkuualueelle jääneet pienet puut nurin ennen kulotusta... Eka työpäivän jälkeen nuo ennen kynää pidelleet, nyt tärinästä kipeät sormet, oli hampaat irvessä iroitettava vesurin varresta yksitellen... Aamusta joka lyönti aiheutti tuskanhien, mutta ajan myötä tuokin helpotti... Loppukesästä sitten pöllintekoon korpeen... Matkaa lähimmälle tielle 8 kilometriä ja majapaikkana itse kyhätty laavu kuusenoksista... Työ urakkatyötä eli kappalemaksu tehtyistä parkatuista pölleistä... Siinä "pokasaha soi" ja jätkien ihmeeksi saimme ikäiseni kaverin kanssa kunnon tilit... Samaa työtä työtä tein myös seuraavana kesänä... Tilipussin toin kotiin, josta äitini antoi hiukan käyttörahaa...

Juhlaa olikin sitten jatkossa kun Maanmittauhallituksen Geodeettinen toimisto palkkasi kartoitusmerkkien tekoon ilmakuvausta varten tuonne sydänmaille... Kesä luonnossa... Tulipahan myöhemmin kartoitettuakin tuolla Pyhäsalmen tienoilla kolmesataa neliökilometriä ennenkuin tekninen ala vei mukanaan... :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Tuota voi hyvin kutsua fyysisesti raskaaksi työksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Aika rankalta kuulosti tuo kesätyösi, siinä kasvoivat miehen luonto ja käsivoimat. Hattua nostan.

Muistan, kun mieheni hankki pojallemme ensimmäisen kesätyöpaikan, taisi poika olla 15 tai 16, mieheni tunsi ko. yrityksen toim.johtajan työnsä kautta. Poika lähti aamulla klo kuuden jälkeen polkemaan työmaalle, ja illalla sitten näin hänen kätensä. Hän ei yhtään valittanut, mutta minä raivostuin. Kädet olivat aivan rikki ja verirakkuloilla. Hän oli kantanut raskaita betonipalkkeja paljain käsin. Sanoin miehelleni, että nyt on kyllä ollut työnjohdossa puutteita, hänelle olisi pitänyt edes antaa työhanskat! Lisäksi sanoin: "Jos et soita sen firman johtajalle, tulee avioero! En ole tehnyt lapsia tähän maailmaan kenenkään rääkättäväksi!!" No, ilmeisesti soitti, koska sitten työt hieman kevenivät. Minä niitä käsiä iltaisin lääkerasvalla hoitelin. Ja hanskatkin sai.

Että sellainen leijona-naaras, pitää pentujensa puolta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
15-vuotiaana, keskikoulun ekaluokan jälkeen?
Kävitkö ensin kansakoulun ihan loppuun ennenkuin siirryit keskikouluun?

- & - & -

Itse aloitin oppikoulun 10-vuotiaana ja iltalukion 15-vuotiaana.
15-vuotiaana olin kesätöissä myyjänä ruokakaupassa ja työskentelin vain viisi tuntia päivässä, koska laki ei sallinut pitempää työpäivää alle 16-vuotiaille. Viihdyin hyvin ja nautin työssä käymisestä.

Seuraavana kesänä menin sisälähetiksi ja työt jatkuivat vakinaisena kesälomatyöjakson jälkeen suuressa vakuutusyhtiössä Aleksanterinkadun varrella Helsingissä. - Käytiin monia keskusteluja vanhempieni kanssa ennen kuin sain luvan jatkaa työn tekemistä ja siirtyä iltalukioon. Heidän mielestään päiväkoulu olisi ollut parempi vaihtoehto.

Aloin samantien hakea uutta työpaikkaa ja pääsin 16-vuotiaana puhelinkeskuksen hoitajaksi yritykseen, jossa käytettiin ruotsia sisäisenä kielenä.

17-vuotiaana pääsin uuteen työpaikkaan monipuolisempiin töihin ja pienemmän puhelinvaihteen hoitajaksi. Vähitellen tarjoutui uusia mahdollisuuksia ja pääsin tiedotusosastolle tutustumaan erilaisiin tehtäviin. Sain yllättävän pian ottaa töitä omalle vastuulleni kykyjeni mukaan ja työt ja opiskelu jatkuivat uusissa merkeissä. - Elämä kuljetti ja avasi monenlaisia uusia mahdollisuuksia hämmästyttävän varhain ja nopeasti.

Pituuteni, hyvän käytöksen ja asiallisen pukeutumisen vuoksi minua luultiin yleensä hieman ikäistäni vanhemmaksi. Siitä oli etua monessa paikassa - varsinkin aikuisten maailmassa. ;)

- & - - & - - & - -

Nykyisin näyttää mielestäni siltä, että työkuviot eivät avautuisi enää yhtä helposti yhtä nuorille kuin aikoinaan meidän ikäluokamme nuoruudessa. Siihen liittyy tietysti sekä hyviä että huonoja puolia. - Ylen raskaisiin töihin joutuneet nuoret olisivat varmaan voineet ihan mielellään kasvattaa voimiaan vähän pitempään koulun penkillä ja kotikuvioissa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minähän se taas vaivaa tätä muun nettiyhteyttä, laitoin äsken vastaukseni ja ei sitä nyt näy missään ☹ .
Ilmianna
Jaa
Hesarin jakajana yhden kesän,, olinko jotain 13, seuraavana vuonna kesän supparina.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Niiden sunnuntai-hesarien jakaminen oli yhtä tuskaa, viisi senttiä paksuja lehtiä, jotka eivät meinanneet mahtua postilaatikoitten luukusta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Niiden sunnuntai-hesarien jakaminen oli yhtä tuskaa, viisi senttiä paksuja lehtiä, jotka eivät meinanneet mahtua postilaatikoitten luukusta.
Hyvin muistuu vieläkin kun aamuyöstä hakemaan jaettavat, pitkät oli rappuset kerrostaloissa, alussa tuli moitteita jakamattomista lehdistä mutta siitä se sutviintui en muista paljonko tienasin, kuitenkin tuli ensimmäiset itse hankitut rahat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1eero kirjoitti:
Hyvin muistuu vieläkin kun aamuyöstä hakemaan jaettavat, pitkät oli rappuset kerrostaloissa, alussa tuli moitteita jakamattomista lehdistä mutta siitä se sutviintui en muista paljonko tienasin, kuitenkin tuli ensimmäiset itse hankitut rahat.
Viikonloput olivat pahoja, kun joutui melkein suoraan tansseista lähteä jakamaan lehtiä. Muistaakseni klo 04 olivat lehdet odottamassa lehdenjakajaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Noniin uudelleen sitten. Kaupassa olin ns. osulassa kesäapulaisena. Kaupassa myytiin bensasta sianruhoihin, oli se jännää sattuuko se lihakirves sen tilatun kilon kohdalle ☺ .
Palkka oli 90 markkaa kk.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
6 VASTAUSTA:
Siellä lihatiskin takana olleita työntekijöitä arvostettiin suuresti. Muutenkin ainakin meilläpäin kaupassa työskenteleviä arvostettiin.

Nykyään taitaa marketin kassa olla yksi vähempiarvostetuista ammateista? Itse käyttäydyn kyllä aivan yhtä kohteliaasti kaupankassaa kuin pankinjohtajaa kohtaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Minäkin viihdyin elintarvikeliikkeessä, jossa pääsin myymään kaikkia maito-, liha- ja sekatavarakaupan tuotteita. Ruoanlaitto ja kotitalouskuviot kiinnostivat ja siksi tiesin yhtä ja toista myynnissä olevista tuotteista. Tuntui tosi mukavalta, kun tuli joitain asiakkaita, jotka halusivat ostaa minulta ja kysyä ideoita tai ohjeita ruoanlaittoon tai leivontaan.

Lihakirvestäkin tuli käytettyä suuren puualustan päällä käytettyä. Muistatteko, miksi sitä alustaa kutsuttiin?

Vanhempani eivät pitäneet kesätöissä käymistä hyvänä ideana, vaan olisivat halunneet minun pitävän lomaa, osallistuvan kotitöihin ja leikkivän pikku-sisareni kanssa. Siksi en saanut juurikaan tasku/viikkorahoja enempää rahaa palkastanikaan omaan käyttöön. Vanhemmat sanoivat, että työssäkäyvien pitää osallistua kotona myös asumis- ym. kulujen maksamiseen. He luulivat, että raha olisi ollut tärkeä motiivi työssäkäymiselle ja pelkäsivät kai että se voisi kannustaa opiskelun lopettamiseen. Minua harmitti, mutta oli pakko hyväksyä tilanne. Suunnittelin muuttavani kotoa iltalukiovuosina, mutta ihan hyvää vaihtoehtoa ei tullut tarjolle. Pelkäsin, että lukurauha voisi jäädä vähiin, jos asuntokaveriehdokas olisi alkanut viettää useinkin juhlia kotona, kuten hän hieman suunnitteli.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
optimisti-orvokki kirjoitti:
Minäkin viihdyin elintarvikeliikkeessä, jossa pääsin myymään kaikkia maito-, liha- ja sekatavarakaupan tuotteita. Ruoanlaitto ja kotitalouskuviot kiinnostivat ja siksi tiesin yhtä ja toista myynnissä olevista tuotteista. Tuntui tosi mukavalta, kun tuli joitain asiakkaita, jotka halusivat ostaa minulta ja kysyä ideoita tai ohjeita ruoanlaittoon tai leivontaan.

Lihakirvestäkin tuli käytettyä suuren puualustan päällä käytettyä. Muistatteko, miksi sitä alustaa kutsuttiin?

Vanhempani eivät pitäneet kesätöissä käymistä hyvänä ideana, vaan olisivat halunneet minun pitävän lomaa, osallistuvan kotitöihin ja leikkivän pikku-sisareni kanssa. Siksi en saanut juurikaan tasku/viikkorahoja enempää rahaa palkastanikaan omaan käyttöön. Vanhemmat sanoivat, että työssäkäyvien pitää osallistua kotona myös asumis- ym. kulujen maksamiseen. He luulivat, että raha olisi ollut tärkeä motiivi työssäkäymiselle ja pelkäsivät kai että se voisi kannustaa opiskelun lopettamiseen. Minua harmitti, mutta oli pakko hyväksyä tilanne. Suunnittelin muuttavani kotoa iltalukiovuosina, mutta ihan hyvää vaihtoehtoa ei tullut tarjolle. Pelkäsin, että lukurauha voisi jäädä vähiin, jos asuntokaveriehdokas olisi alkanut viettää useinkin juhlia kotona, kuten hän hieman suunnitteli.
lihatukki
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kiitosta vaan. Niinpä.
Vähän sensuuntaista muistelin minäkin, mutta arvelin tukin halkaisijan vähän turhan suureksi. ;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
optimisti-orvokki kirjoitti:
Minäkin viihdyin elintarvikeliikkeessä, jossa pääsin myymään kaikkia maito-, liha- ja sekatavarakaupan tuotteita. Ruoanlaitto ja kotitalouskuviot kiinnostivat ja siksi tiesin yhtä ja toista myynnissä olevista tuotteista. Tuntui tosi mukavalta, kun tuli joitain asiakkaita, jotka halusivat ostaa minulta ja kysyä ideoita tai ohjeita ruoanlaittoon tai leivontaan.

Lihakirvestäkin tuli käytettyä suuren puualustan päällä käytettyä. Muistatteko, miksi sitä alustaa kutsuttiin?

Vanhempani eivät pitäneet kesätöissä käymistä hyvänä ideana, vaan olisivat halunneet minun pitävän lomaa, osallistuvan kotitöihin ja leikkivän pikku-sisareni kanssa. Siksi en saanut juurikaan tasku/viikkorahoja enempää rahaa palkastanikaan omaan käyttöön. Vanhemmat sanoivat, että työssäkäyvien pitää osallistua kotona myös asumis- ym. kulujen maksamiseen. He luulivat, että raha olisi ollut tärkeä motiivi työssäkäymiselle ja pelkäsivät kai että se voisi kannustaa opiskelun lopettamiseen. Minua harmitti, mutta oli pakko hyväksyä tilanne. Suunnittelin muuttavani kotoa iltalukiovuosina, mutta ihan hyvää vaihtoehtoa ei tullut tarjolle. Pelkäsin, että lukurauha voisi jäädä vähiin, jos asuntokaveriehdokas olisi alkanut viettää useinkin juhlia kotona, kuten hän hieman suunnitteli.
"Minun" kauppani oli todellinen sekatavarakauppa, elintarvikkeita, kankaita, bensaa, hevosvaljaita, kenkiä, ja postin toimipiste, kyläläiset kokoontuivat postiensa hakuun tiettynä aikana ja heitä oli puoti puolillaan. Minä luin lehdistä ja kirjeistä nimet ja ojensin ne kullekin kädestä odottavaan käteen, oli se aikaa, ja kun olin niin ujo että meinasin kuolla sen tiskin taa sen operaation aikana, kumma kyllä myyntityössä ei ujostuttanut, siinä kai oli sitä muuta toimintaa niin etten huomannu olevani katseiden keskipiste ☺ . Olin silloin 15 vuotias.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sinä keskityit palvelemaan muita ihmisiä niin, ettet ehtinyt ajatella itseäsi ollenkaan. Sama linjaa olet tainnut jatkaa edelleen koko elämäsi ajan. ;) Olisiko sinunkin vähitellen aika alkaa ajatella välillä myös itseäsi ja omaa parastasi? Suosittelen. ;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Propsikasa meidän navetan takana.
Sitä työpaikkaa ei enää ole. Noh, navetta on ja sen tauskin tosin vielä.
Se oli penni ja propsi (urakkapalkalla verottomana), jotka kuorin vuoluraudalla. Sain ostettua niillä monet lakupatukat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
8 VASTAUSTA:
Nyt kun kerroit navetan tauksesta, niin tulipa mieleen varmasti se ihan eka työpaikka he, se oli 10 penniä per rivi perunamaan kitkusta☺ .
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
pirremiina kirjoitti:
Nyt kun kerroit navetan tauksesta, niin tulipa mieleen varmasti se ihan eka työpaikka he, se oli 10 penniä per rivi perunamaan kitkusta☺ .
Minä jouduin kitkemään perunamaata ruokapalkalla, mutta eipä hassummin sekään.
Propseista sain hintaa rahana, koska en minä niitä syönytkään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
pirremiina kirjoitti:
Nyt kun kerroit navetan tauksesta, niin tulipa mieleen varmasti se ihan eka työpaikka he, se oli 10 penniä per rivi perunamaan kitkusta☺ .
Miten perunamaata kitkettiin?

Meillä ei tehty muuta kuin mullattiin kuokalla eli nostettiin multaa taimien juurelle ja tehtiin vakoa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
O-orvokki kirjoitti:
Miten perunamaata kitkettiin?

Meillä ei tehty muuta kuin mullattiin kuokalla eli nostettiin multaa taimien juurelle ja tehtiin vakoa.
Meilläkin mullattiin pottumaa , mutta se tehtiin siinä vaiheessa kun varret oli vasta kasvun alkuvaiheessa ja ilmeisesti maa oli niin rikkaruoho rikasta että sitä täytyi kitkeäkin lisäksi, vai lieko ollut simputusta ☺ .
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
O-orvokki kirjoitti:
Miten perunamaata kitkettiin?

Meillä ei tehty muuta kuin mullattiin kuokalla eli nostettiin multaa taimien juurelle ja tehtiin vakoa.
Meillä horsma levittäytyi perunamaahan ja saviheinä. Horsma kokeili kasvaa korkeammaksi kuin peruna.
Ei me kaikkea pientä vesiheinää ja sellaista matalampaa kitketty sieltä juurelta. Ja kerran kesässä sitä kai kitkettiin, kunnes perunanvarret voittivat kilpailun.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mökkipuutarhan kasvimaalla mullattiin perunoita jatkuvasti perunakuokalla käsin. Vakoja ei annettu naapurin tehdä traktorilla, mutta sai kääntää kasvimaamme jonkinlaisella aurauksella.

Isä teki kuokalla aukon ja nosti kuokkaa sen verran, että minä tai joku muu ehti heittää siemenperunan koloon. Vaot syntyivät vähitellen, kun taimien juurelle nostettiin kuokalla multaa sitä mukaa kuin taimet kasvoivat. Uusia perunoita kaivettiin sitten ensi alkuun varovasti käsin tai pikkukuokalla taimien juurelta.

Kun kasvimaalta revittiin rikkaruohoja jatkuvasti pois, ei niitä sitten loppujen lopuksi sinne kovin paljon levinnytkään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
optimisti-orvokki kirjoitti:
Mökkipuutarhan kasvimaalla mullattiin perunoita jatkuvasti perunakuokalla käsin. Vakoja ei annettu naapurin tehdä traktorilla, mutta sai kääntää kasvimaamme jonkinlaisella aurauksella.

Isä teki kuokalla aukon ja nosti kuokkaa sen verran, että minä tai joku muu ehti heittää siemenperunan koloon. Vaot syntyivät vähitellen, kun taimien juurelle nostettiin kuokalla multaa sitä mukaa kuin taimet kasvoivat. Uusia perunoita kaivettiin sitten ensi alkuun varovasti käsin tai pikkukuokalla taimien juurelta.

Kun kasvimaalta revittiin rikkaruohoja jatkuvasti pois, ei niitä sitten loppujen lopuksi sinne kovin paljon levinnytkään.
Meillä oli julmetun isot perunapellot kaukana muusta kasvimaasta ja puutarhasta. Parin kilometrin päässä palstatilalla metsän, pellon ja ison kaalimaan reunustamina. Hevosen vetämällä aatralla sinne vaot vedettiin ja peitettiin. Olisi se ollut näpräämistä kuokalla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Niinpä olisi ollut, varmasti.

Meillä oli mökki ja puutarha lähellä Helsinkiä. Siellä viljeltiin kaikenlaista oman perheen ja vähitellen myös ystävien ja sukulaisten tarpeisiin. Kasvimaa laajeni kaiken aikaa ja työt lisääntyivät myös. Hyviä taimia ei millään voinut jättää istuttamatta. Välillä suututti, kun olisi ollut helppo keksiä mukavampaakin tekemistä kuin kasvimaalla ahertaminen.

Muutamat sukulaiset ottivat mielellään vastaan ämpärillisen tai useampiakin ämpärillisiä marjoja, perunoita ja juureksia, mutta he eivät yleensä ehtineet itse tulla mökkivierailulle sadonkorjuuaikaan. Minua ketutti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Lapsenhoitajana viistoist vee kesällä seitsemänkymmentä n. kuukauden ja liksaa käteen 250mk.
Aloitin "työurani" samasta talosta, mihin sen sitten lopetin. Duunit ja paikat vaihtelivat vuosikymmenestä toiseen, mutta loppu oli siinä, missä alkukin. Tuntui mukavalta, kun ikkunasta näkyi samat maisemat!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Melkein sama täällä, sillä erolla että varsinainen työura on ollut koko ajan samassa talossa 32 vuotta ja sinne tulen sen myös lopettamaan muutaman vuoden kuluttua, jos Luoja suo.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Lapsenlikkana samalla kylällä asuneessa perheessä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Lapsena nyt olin paimentanut naapurien lapsia, laittanut papiljotteja naapurintätien päihin, surruutellut ompelukoneella heidän korsettejaan kapeammiksi, kun he olivat laihtuneet.
Epäilinpä silloinkin, että liivit olivat itsestään löystyneet. Niistä hommista sain kolikoita.

Eka ihan virallinen työpaikka oli Postilla, joulukorttien lajittelijana. Se oli mukavaa, ja näppäränä sain siitä ekstraakin. Se tapahtui ensimmäisenä opiskeluvuonna.
Tosin, "virkahan" oli vain väliaikainen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Minusta jotenkin tuntuu, että lapsenlikka hommat ovat vähentyneet tai sitten niistä ei vaan enää puhuta yhtä paljon?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Viisikymmentä vuotta etsin täitä. Just kun olin saamassa ekan työpaikkani, Kela pisti eläkkeelle.
En ikuna anna anteeksi Kelalle.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
6 VASTAUSTA:
Ei. Kyllä etsin töitä.
Täitä ei ole ollut koskaan. Vaikka kyllähän niidenkin etsiminen olisi työtä.
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
Muis-taak-se-ni eka duunipaikka oli kukkakauppa ja joulunaikaan. Paketoin yhdentähden joulutähtiä. Pakettien piti olla pitkulaisia ja hoikkia. Mun paketit oli pulleita ja niihin meni paljon paperia. Joitain toimituksia tuli takaisin. Nyt osaan paketoida kukkia!!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Yhden tai Kolmen tähden jaloviinapullo olisi mennyt hoikenpaan pukettiin. Asiakas olisi yllättynyt. Eikä varmasti lähettänyt takaisin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sentähden, ettei ollut ikää lisää, en ollut töissä kauppojenkaupassa.
Maksoivat ilmeisesti täysikäiselle nuorisolle hyvinkin.
Olen eläissäni käynyt kauppojenkaupassa 10 kertaa ja olin senverran neuroottinen, että käärin ne niihin hirveisiin paperipusseihin ja muovipusseihin, jotteivat ki-li-se. Hallituskadulla itsepalvelin singahdellen ja ostokset ollenneet Golden Swallow ja punkku Saint Emilion. Elikkäs, mitä tästä opimme: katetta olisi syönyt kääräisyni tähtimerkkien kaupassa.
Kuinka moni muistaa jouluostoksensa v 1982.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
En usko kenenkään etsineen 50-vuotta töitä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
No en minäkään. Se juna on kaukana. Täytyy olla muita syitä.
Onhan meidänkin ikäryhmässä sellaisia, jotka ovat laskelmoineet. Ns.
juonineet. Pokka pitää. On tullut keskusteltua ja vähän on ärsyttänytkin.
Yli nelkyt vuotta kun on päkertänyt piittaamatta matkoista. Joillekin 4 km on ollut liian pitkä työmatka. Hohhoijaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Loistava paikka se oli kannoin nimittäin viinalastin ohella toisinaan koolinkeja Lapin sodassa kunnostautuneille kunostautuneille useita saksalaisia tappaneille uhoille silloin 1970 -luvulla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Monella sotaurholle alkoholisoituminen oli ikävä tosiasia ja muutenkin rakennusalalla viinan käyttö esim. muurarit ja maalarit ja näillä hanslankarit.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Sokerijuurikasta harvensin ja palkka oli 1 markka metriltä. Rannekellon ostin niillä rahoilla, 5000 mk kello maksoi. Ajankohta oli -50 luvun loppua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Pitää paikkansa tuo palkka, vaikka eri vuosikymmenenä työskentelinkin. 70-luvulla oli enää pennin metriltä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Pitää paikkansa tuo palkka, vaikka eri vuosikymmenenä työskentelinkin. 70-luvulla oli enää pennin metriltä.
Harvennus oli helpompaa 70-luvulla, kun kylvettiin tarkkuuskoneella. Ennen se rivi oli yhtä "mattoa" vaan. Taimen väli jätettiin haran mittaiseksi ja tyhjiin paikkoihin istutettiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Alakouluikäisenä mummolassa sokerijuurikasta harvennettiin ja marjoja kerättiin, palkoista en muista, koska se kuului asiaan olla pellolla kun muutkin olivat.
Sitten olin äitini kaupassa järjestelemässä tavaroita ja totesin, ettei minusta ainakaan kauppiasta tule. Palkkakin oli silloin tavarassa.
Samoihin aikoihin olin jouluapulaisena Gummeruksen kirjakaupassa, sieltä jonkun markan sain kun muutaman tunnin tein, ei se oikein työltä tuntunut, kepeää ja niin mukavaa. Muistan yhden herran, joka oli leikellyt nivaskan jouluesitteistä kirjan kuvia ja niitä kirjoja sitten puolipäivää paketoin, tein niistä niin kauniita kuin vain osasin, katsoin millainen kirja ja siihen sellaisen sopivan kääreen valitsin rusetteineen.
….
Ensimmäinen tosityöpaikka oli Valion meijerissä, se rakennus on vielä tallella, Jyväskylän Lutakossa, punainen vanha tiilitalo, ollut viime aikoina tanssistudiona. Nyt en tiedä mitä siellä tehdään. Suurajojen paviljonkeja sen ympärille rakennellaan suurajojen aikaan.

Meijeriapulainen vai mikä se tituleeraus oikein oli, välillä auoinniitä viidenkymmenen litran maitotonkkia ja sitten viiliä pari sammiollista silloin purkitettiin ja kylmiöön tekeytymään kuskattiin, sitten iltapäivällä ne valtavat sammiot pestiin, sisälle mentiin paljain varpain ja katuharjan näköisillä piti seinät harjata. Hikistä hommoo, mutta hyvä palkka.
Silloin siellä oli vähän äkäinen totinen meijerikkö, vakituiset häntä vähän kiertelivät, mutta minusta hän oli hyvä pomo, sanoi suoraan ja ilmeellään jo ohjaili hommia, kiva nähdä joskus hymy hänen huulillaan.
Tuntui niin juhlalliselta saada oikein työtodistyskin siitä työstä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Oletpa saattanut sitten olla aukomassa meidänkin (oikeammin vanhempieni) maitotonkkia.
Sinne Jyväskylän Valion meijeriin niitä lähetettiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tellukka kirjoitti:
Oletpa saattanut sitten olla aukomassa meidänkin (oikeammin vanhempieni) maitotonkkia.
Sinne Jyväskylän Valion meijeriin niitä lähetettiin.
Ehkäpä, sieltä ne pesuputkesta tonkat putkahtivat, sitten riehdoin kannen auki ja asettelin sen somasti toista korvaa vasten ja siitä sitten mittariin jonne se kumottiin.
Muistan sen kesätyöpaikan jotenkin kilisevänä ja kolisevana työpaikkana, metalli vasten metallia kun kolisi.
Niissä tonkissa oli tietty tuottajanumerot jokaisessa , joitakin oppi muistamaan kesän aikana, tänään on se ja se päivä ja missäs se numerus viipyy ja tulihan se aikanaan sieltä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
maissiiii kirjoitti:
Ehkäpä, sieltä ne pesuputkesta tonkat putkahtivat, sitten riehdoin kannen auki ja asettelin sen somasti toista korvaa vasten ja siitä sitten mittariin jonne se kumottiin.
Muistan sen kesätyöpaikan jotenkin kilisevänä ja kolisevana työpaikkana, metalli vasten metallia kun kolisi.
Niissä tonkissa oli tietty tuottajanumerot jokaisessa , joitakin oppi muistamaan kesän aikana, tänään on se ja se päivä ja missäs se numerus viipyy ja tulihan se aikanaan sieltä.
Äidin laittamat kannet saattoivat olla aika tiukasti kiinni.
Hän laittoi aina voipaperia kannen ja tonkan väliin varmistuakseen, ettei sinne pääse pölyhiukkastakaan. Sitten junttasi kiinni kaikin voimin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Olet sitten ollut joskus oikea maitotyttö, hehee. Ne sokerijuurikas pellot oli hirveitä, pieni ihminen pitkän pellon päässä. Tuntui ettei työ lopu koskaan ja selkä oli kipeä joka ilta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Vuonna 1970 eka työpaikka oli SOK, Fleminginkadulla Vallilassa. 15 kesäinen koltiainen, pakkasin milloin mitäkin, palkka oli, muistaakseni, 300mk/kk
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Itselläni palkka oli muistaakseni jotain 500 mk/kk, mutta lehtiä joutuikin sitten taas jakamaan joka päivä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ensimmäinen työpaikka oli kesäapulaisena leipomossa. Sitä yritystä ei ole enää olemassa. Leipomossa tein kaikenlaista joutavaa, mitä nyt osaamaton ja tollo mahdollisesti osaa tehdä kaikkea sotkematta. Silti sotkeminen onnistui ihan hyvin. Epäilen, että tuollaisia joutavan virkoja sittenkin on edelleen, koska kaikki eivät ole seppiä syntyessään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Mitä leipomollesi tapahtui?
Ostin kerran Lohjan ABC:ltä erittäin ihania patonkeja eli ihastuin ensimaistilla ja kehuin muillekin.
Leipomo paloi, oliko samana päivänä vai samalla viikolla.
Sen pituinen se!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Työ tekijaansä opettaa tai jotain sinnepäin. Nykyään jos on sairaslomalla vähän pidempään, järjestetään perehdys ihmiselle, vaikka tämä olisi tehnyt työtä 30 vuotta. En tiedä onko joutavia virkoja nuorille, sillä siinähän he pääsevät työelämään kiinni, kun saavat yrityksen ja erehdyksen kautta oppia?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Noinhan se menee. Vaikka olisi teoriat, työ opettaa. Ja kun monet tiedot/taidot vanhenevat hetkessä, joutuu perehtymään uudestaan ja uudestaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Lastenpiikana 11-vuotiaana, hoidettavat yksi ja kolmivuotiaat. Palkan määrää en muista mutta työnkuvaan kuului perheen kodin siivous ja osittain ruoanlaittokin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Voi että, kovin nuorena jouduit ahkeroimaan 11 vuotiaana voi että 🤔🙄
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1eero kirjoitti:
Voi että, kovin nuorena jouduit ahkeroimaan 11 vuotiaana voi että 🤔🙄
No se oli sitä aikaa että sai käyttää lapsityövoimaa. Tuo oli kesätyöpikka eikä kestänyt koko kesää vaan lomaakin jäi. Tuosta sai kivasti omaa rahaa. Ei töissä käyvällä kahden lapsen yksinhuoltaja-äidillä ollut vara antaa ylimääräisiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nykymaailmassa ei annettaisi lapsia noin nuorelle hoidettavaksi. Ennen kaikki oli toisin, muistan kun hain naapurinäijälle tupakkaa, olin silloin 10-11 vuotias.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Nykymaailmassa ei annettaisi lapsia noin nuorelle hoidettavaksi. Ennen kaikki oli toisin, muistan kun hain naapurinäijälle tupakkaa, olin silloin 10-11 vuotias.
Ei annettaisi ei. Ajat on muuttuneet. Neljätoistavuotiaana hoidin kesätyönä päivät kolmen kuukauden ikäsitä vauvaa, illat siivosin verotoimistoa. Harmi kun noilta kuukausilta ei ole eläkettä karttunut :).

Kun ajattelen omia yksitoistavuotiaitani, en todellakaan olisi päästänyt noin nuorena tuollaisiin kokopäiväisiin töihin. Kyllä kotona voi opetella tekemään ja kuuluukin tehdä jotain pientä mutta että vieraalle palkan edestä töihin, tuntuu hurjalta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siilenämää kirjoitti:
Ei annettaisi ei. Ajat on muuttuneet. Neljätoistavuotiaana hoidin kesätyönä päivät kolmen kuukauden ikäsitä vauvaa, illat siivosin verotoimistoa. Harmi kun noilta kuukausilta ei ole eläkettä karttunut :).

Kun ajattelen omia yksitoistavuotiaitani, en todellakaan olisi päästänyt noin nuorena tuollaisiin kokopäiväisiin töihin. Kyllä kotona voi opetella tekemään ja kuuluukin tehdä jotain pientä mutta että vieraalle palkan edestä töihin, tuntuu hurjalta.
Aika vähän työpaikkoja nykyään nuorille muutenkin, kun lakisäädökset ja direktiivit määrittävät mitä saa teettää ja mitä ei.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
-eka muistaakseni oli ISO ja kotini liki ollut paikallinen tehdas, vanhempani vei tsupparin tai vastaavan duunia tekemään, (äiti töissä siellä) mut olin vain ruokatuntiin asti, eli 4 tuntia, se melu oli liikaa. joo, ihan palkkaa sain sit seuraavasta, parin km:n päässä olleesta panimosta, jossa olin n.2,5 vuotta, eka tsupparina, sit varastoon, autoja tyhjäämään ja lastaamaan trukilla jne. muistelen et piti olla puoli pvää lauantaisinkin töissä. kesäisin sai lisäansioita, sai olla vaikka koko lauant. + sunnunt. koska juomaa meni paljon, mm. koululaisia tuli kesätöihin kans aika lailla. kyl muistan sen tunteen kun eka tilipussi seteleineen ja kolikoineen annettiin teinin käteen, hurjaa!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Olen vähän nuorempi, enkä ole koskaan saanut muuta kertaa tilipussia käteen, kuin kerran jolloin palkkahallinnon virkamiehet oli lakossa. Tehdastyöstä on kokemusta Kemiran tehtailla, hyi hitto niitä käryjä ja meteliä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
5 vuotiaana harvensin porkkana penkkiä niin oli monena vuonna muutaman markan kai sain.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tuli oltua sokerijuurikaspelloilla rikkaruohoja noukkimassa, ja juu ihan pikkuraha palkalla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olin isäni kirjakaupassa töissä 14 vuotiaana. Kauppaa ei enää ole, ei edes koko rakennusta .
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Näin oli ennen 2 kyläkauppaa ei ole ollut kymmeniinvuosiin. Miksi liian vähän ihmisiä!

Suomi tarvitsee vähintään 10 miljoonaa uutta ja heti, mutta ei valtion avustuksella vaan heidän järjellä jos on??? Kaikki auttaminen pitää lailla kieltää! Kirkko on suurin tappaja maailmassa tänään, auttamisella!!!!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ei ole enää pikkukauppoja kylän keskustaajamissa, ainoastaan maxi-markketteja kaupunkien laidoilla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pikkuisia K-kauppoja ja Alepoita on pääkaupunkiseudulla. Mutta muutoin ns. Kivijalkakaupat ovat katoavaa lajia. Lihakauppa, pullapuoti jne. Lasipalatsissa mm.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Koulussa nostettiin opettajan perunoita, saatiin 50 penniä/nuppi. Meni ehkä tunti. Hieno opettaja, me oppilaat oltiin iloisia. Mattokutomossa palakaupassa. Kauppa on vieläkin, en tiedä, kudotaanko mattoja.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Opettaja hyväksikäytti asemaansa perunannostoon. Varmaan joku instanssi puuttuisi nykyään moiseen. Itselläni kun ei ole perunamaata, niin piti käydä sukulaisen luona perunamaalla näyttämässä pojalle ensin perunan istutus keväällä ja nosto loppukesästä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Opettaja hyväksikäytti asemaansa perunannostoon. Varmaan joku instanssi puuttuisi nykyään moiseen. Itselläni kun ei ole perunamaata, niin piti käydä sukulaisen luona perunamaalla näyttämässä pojalle ensin perunan istutus keväällä ja nosto loppukesästä.
Tunteroinen oli ihan simppeliä, meillä oli oikein mukavaa porukassa. Ei koettu hyväksikäyttönä.
Kotona tehtiin heinätyöt, kitkettiin sokerijuurikasmailla, lypsettiin, luotiin sontaa, oltiin metsätöissä rahatta. (Olen nainen, isä sanoi aina, että tee vain se minkä tunnet jaksavasi. Meitä tyttöjä oli perheessämme paljon.) Ajatella, tuskin siihen puuttuisi mikään instanssi tänäkään päivänä, opettajan pellolla oloon sen sijaan varmaan puuttuisi.
Olen kyllä kiitollinen paljosta työstä, nyt on voimat ja terveys tallella, eiköhän ne parhaiten kasvuvaiheessa kerätä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vieläkin.hauikset kirjoitti:
Tunteroinen oli ihan simppeliä, meillä oli oikein mukavaa porukassa. Ei koettu hyväksikäyttönä.
Kotona tehtiin heinätyöt, kitkettiin sokerijuurikasmailla, lypsettiin, luotiin sontaa, oltiin metsätöissä rahatta. (Olen nainen, isä sanoi aina, että tee vain se minkä tunnet jaksavasi. Meitä tyttöjä oli perheessämme paljon.) Ajatella, tuskin siihen puuttuisi mikään instanssi tänäkään päivänä, opettajan pellolla oloon sen sijaan varmaan puuttuisi.
Olen kyllä kiitollinen paljosta työstä, nyt on voimat ja terveys tallella, eiköhän ne parhaiten kasvuvaiheessa kerätä.
Samoin täällä oma hyvä kunto juontaa juurensa nuoruudesta, paljosta liikunnasta ja muustakin tekemisestä.

Ei välttämättä mikään instanssi kieltäisikään, mutta enää ei ole niitä suurperheitä ainakaan meikäläisen tuttavapiirissä vaan yhtä tai kahta lasta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Sokerijuurikkaita harventamassa 1 penniä/metri vuonna 1968.
Vuonna 1970 heinäpellolla jossa heinät seipäälle ja kun olivat kuivia nostin heinäseipään ylös heinineen ja seiväs +nappulat pois kun paalikone tuli perässä. Siinä oli sellainen kanki jolla se seiväs heinineen nostettiin. Sitten paaleja nostettiin traktorin lavalle joka liikkui koko ajan. Olin 13-14 vuotias ja aika hintelä rimpula. Päivän päätteeksi heti nukkumaan koska herätys oli 6:00 seuraavana aamuna. Muutaman viikon jaksoin sitä tahtia ja sitten kunto loppui. Muistaakseni 10mk/ päivä + ruoka.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Sama liksa oli melkein kymmenen vuotta myöhemmin, näköjään pidetty hyväksi todettuna vakiona. Olen aina ihmetellyt sanontaa "helppoa kuin heinänteko", sillä olen ollut heinäpellolla ja minun mielestäni se oli kaikkea muuta kuin helppoa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
6 vuotiaana tiskaajana.

Iskä oli sen verran laiska hoitamaan oman tiskivuoronsa, että maksoi meille kolmelle tyttärelle palkkaa siitä. 1 p/aterin, 5 p/lasi, 10 p/lautanen, 20 p/kattila tai pannu.

Tiskaaminen oli hauskaa, siellä keikuin jakkarallani ja nautin, äiti kävi välillä laittamassa lisää lämmintä vettä. Siihen aikaan piti kuivattaa tiskit, mun isosiskot rupesivat aina huokailemaan kun joutuivat mun tiskiä kuivaamaan, sitä kuivattavaa sai odottaa.

Ei se enää niin hauskaa ole.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Onneksi olkoon, sinä olet ehdottomasti nuorimpana ollut palkkatyössä, hehee. Pääsit ihan hyville palkoille suurempien sukujuhlien jälkeen?

Tuota kuivattamista en ymmärrä, meillä aina nostettiin ne tiskikaappiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mennäporvooseen kirjoitti:
Onneksi olkoon, sinä olet ehdottomasti nuorimpana ollut palkkatyössä, hehee. Pääsit ihan hyville palkoille suurempien sukujuhlien jälkeen?

Tuota kuivattamista en ymmärrä, meillä aina nostettiin ne tiskikaappiin.
Oli meilläkin tiskikaappi, mutta ei meistä kukaan tyttäristä yltänyt siihen. Olisi jäänyt vanhempien tyhjennettäväksi, ja heillä oli hommia ihan riittävästi. Siihen aikaan äidillä oli kahta duunia, ja lisäksi piti olla perunamaa ja muutenkin kasvimaata.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hmpff kirjoitti:
Oli meilläkin tiskikaappi, mutta ei meistä kukaan tyttäristä yltänyt siihen. Olisi jäänyt vanhempien tyhjennettäväksi, ja heillä oli hommia ihan riittävästi. Siihen aikaan äidillä oli kahta duunia, ja lisäksi piti olla perunamaa ja muutenkin kasvimaata.
Okei, nyt ymmärrän sen tiskauksen. Ja sitä paitsi, kun katsoo vanhempia amerikkalaissarjoja, niin niillähän on aina toinen kuivaamassa, toinen pesee ja toinen kuivaa.

Silloin tosiaan jokaisessa kodissa oli kasvi- ja perunamaa, mitkä teettivät kovasti töitä. Nykyään vaan surffaillaan netissä ja keskustellaan facessa, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja miten se olisi hyvä tehdä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
8-v kerättiin metsähakkuuaukoista kuusen- jamännynkäpyjä - niitä myytiin jollekin firmalle siementaimiviljelyyn, sitten propsipuusta kuorittiin sähköpaimentolppia semmoisella rautatyökalulla
-mukavaa puuhaa kevätmetsässä - viljelykasvien harvennusta, pyykin-ja mattojenpesua, keittiöhommia, syyskesällä marjojen, mansikan ja omenan poimintaa - oli mukavaa ja vaikkei palkka kovin korkea ollut - sai sillä jotain tarpeellista itselleen ostettua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ulkohommissa olet työelämäsi aloittanut. Tuo käpyjenkerääminen kuullosti myös mukavalta hommalta, kuten myös omenoitten poiminta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kun unohdetaan ne pimeänä maksetut lastenvahtihommat, eka työ oli baariapulaisena. Se rakennus paloi pari vuotta mun työsuhteen jälkeen ja baarinpitäjä tekee muuta hommaa. Nykyään taitaa vaatia hygieniapassin sekin homma. Baariapulaisia ei kai enää ole vaan baarityöntekijöitä. Ainakin joku Mikkoska sen verran, ett saa nimensä lehtiin, hyvä ettei kuvaa kanteen!

Kauppisvuosien välissä olin pankissa töissä parillakin sivukonttorilla, joita ei enää ole vaan rakennuksetkin on myyty yksityisille. Kilpaileva pankki sulkee ovensa tänä kesänä tuosta kirkon vierestäkin. Pankkeihin otetaan nykyään tosi harvoin uusia työntekijöitä, vanhoja vaan potkitaan pois eikä yleensä tule ketään tilalle. Asiakkaat sitt tekee ite ne hommat!

Kauppiksen jälkeen meni vuosi ja löysin ekan vakihomman. Aloin tienata oikein eläkettäkin täytettyäni 23v. Sekin rakennus taitaa lahota. Ne yrittäjät ovat kyllä hengissä, syöpää vaan on perheessä. Paperihommat vaan vähenee, dokumentit ovat nyt sähköisiä. Puhutaan jo laskujenkäsittelyroboteista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Luin siitä baarityöntekijä Mikkosesta hymyillen.

Pankkitoimihenkilöitä arvostettiin suuresti aikaisemmin. Nykyisin ne ovat vissiin mukamas jokin kuluerä pankkeille. Minusta on hienoa, kun vielä sentään saa jostain palvelua ja käytän ja tarvitsen sitä. En minä näitä kaikkia tietotekniikan, pankki- ja vakuutustoiminnan hienouksia ymmärrä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ei varsinainen työpaikka koska ''palkka'' maksettiin suoraan kouraan;) Joskus 12-13 vuotiaana olin kaverin kanssa 2-3 viikkoa soramontulla ''töissä'' Seistiin korokkeella,vähän kuin tennistuomarin penkki, kuorma-auto ajoi hitaasti korokkeiden välistä,me pidettiin pressun kulmista kiinnni ja kun lasti oli peitetty,kuski sitoi narut kiinni. Saatiin 5mk joka iltapäivä;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Hyvin kuvailit tuon ensimmäisen työpaikkasi, sain elävästi kuvan siitä mitä hommaa teitte. Nykyään tuollaisen teettäminen nuorilla ei taitaisi onnistua, luulen jonkun byrokraatin keksineen siihen kyllä esteen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Heh....5-6 vuotiaana, vaikka kaupungissa asuimme niin perunannostoon oli äidin mukana maaseudulle tarkoitus mennä. Nostoa edeltävänä päivänä tein kurkkupurkista ämpäriä kun kuulin että nostajilla pitää olla oma ämpäri. Haavapuukolla reiät purkin yläreunaan ja niistä rautalankaa reikien kautta moneen kertaan kun lanka oli ohutta, vielä sitten kiersin toisistaan erillään olevien lankojen ympäri tiheään lankaa, sitoen langat yhteen.

Pellolla oli n. 10-15 aikuista ja minun lisäksi toinen samanikäinen poika. Isäntä ajoi traktoria johon oli kiinnitetty ns. heittokone, eli koneen kepit viskoivat perunat maasta joita sitten juoksujalkaa kiiruhdin keräämään. Toinen poika ei viitsinyt perunoita oikein kerätä, heitteli vain välillä ympäriinsä. Useampi tunti taisi pellolla vierähtää ja kaiken aikaa keräsin innokkaasti perunoita.

Kun nosto oli suoritettu niin mentiin taloon ruokailuun ja ruokailun yhteydessä väelle maksettiin palkka. Isäntä katsoi äitiäni ja sanoi huomanneensa toisen pojista keränneen perunoita ahkerasti. Äiti ei tietenkään voinut sanoa poikansa urakoineen, vaan sanoi, eipä ne toinen toistaan kummempia tainneet olla......ja isäntä antoi molemmille 10mk...eli sillä rahalla sai kaksi pienempää tikkukaramelliä tai yhden isomman "klunssin" :)
Ilmianna
Jaa
Tais olla Sipiläisen sokerijuurikasmaalla :)
Ilmianna
Jaa
Ensimmäinen työpaikka oli metsänistutushommia,se oli kesäduuni.Kuokalla laikutettuun kohtaan kolo ja kuusentaimi sinne,polkastiin multapaakku tiiviiksi ympärille. Ja maksettiin hyvin aina rahattomana kulkevan nuoren mielestä. Taisi olla 60-lukua. Senjälkeen koulun päätyttyä metsäkämpälle kokiksi naapurin tytön kans,miehet meni päiväksi tukkimetsään ja me laitettiin ankeissa oloissa rehtiä ruokaa,ei menny eikä tullu vedet,kaivostakin loppui vesi kesken talven.
Oli se aikaa sekin,kukaan nykynuori ei moiseen hommaan alkais,syön vaikka hattuni jos niin olis.
Ja tarinoita riittäis...
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Ensimmäinen työpaikka?

Mikä oli ensimmäinen työpaikka, josta maksettiin ihan palkkaa? Vieläkö kyseinen työtehtävä on olemassa, nykyäänhän monet entiset työt ovat kadonneet.

Itse olin lehdenjakajana Porissa jakamassa Satakunnan Kansaa ja Helsingin Sanomia. Työtehtävä hoidettiin polkupyörillä. Nykyään lehdet jaetaan autoilla, eikä nuorille miehille ole tarvetta.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta