Henkinen yksinäisyys

Kyllä joskus tuntuu ihmisten keskellä vielä yksinäisemmältä kuin yksin ollessa. En oikein tunne kuuluvani mihinkään ja aina on jotenkin ulkopuolinen olo. Olen myös viimeaikoina ollut niin paljon yksin että en enää osaa seurassa ollakaan. En viihdy omassa enkä toisten seurassa, ainakaan kauan.

Kiitos vastauksestasi, Yksikkö! Tuo ulkopuolinen olo minullakin on todella usein. Itse kyllä viihdyn tavallaan toisten seurassa, mutta se ulkopuolisuuden tunne vie parhaimman fiiliksen. Viihdyn kyllä omassa seurassanikin ihan hyvin. Usein jään kotiin puuhailemaan omia juttujani mieluummin, kun lähden kavereiden kanssa jauhamaan jotain tyhjänpäiväisyyksiä. Miksi silti tämä yksinäisyyden tunne vaivaa minua? Joo tiedän itsekin,että olen ristiriitainen!

Se on vaan niin, että suuri enemmistö ihmisitä on pönttöjä. Harva on kiinnostunut keskustelemaan mistään todellisesta asiasta.
Jutunaiheet ja paskanjauhamiset on niin köykäistä yleensä, ettei vähempää voisi kiinnostaa.
Iltalehteä ja Seiskaa korkeintaan selataan ja illalla katsotaan Emmerdalea ja tosi-TV:tä ja sipsiä ja pizzaa naamaan, ja seuraavaksi katsotaan laihdutusohjelmia. Siis karrikoiden.
Siinä se keskivertosuomalaisen elämä.
On muitakin kuin sinä, jotka ei löydä kiinnekohtaa kehenkään.
Minäkin harrastan omia harrastuksiani yksikseni, niitä on laidasta laitaan jos jonkunlaisia, eikä tulisi mieleenkään ottaa esille niitä keskustelunaiheeksi, ei ne ketään kiinnosta.
Sen totesin varhain.

Hei Eräs_erakko

Puhut kokemuksstasi, jossa omat tuttavasi ja kaveruussuhteesi jäävät pinnallisemmalle tasolle kuin toivot, ja koet jotenkin, ettet löydä yhteistä säveltä. Olet koettanut kertoa omista kiinnostuksen kohteistasi, mutta muut eivät ole tempautuneet keskustelemaan niistä.

Minulle tulee mieleen kaksi asiaa, joista ensimmäinen on läsnäoleva tunnetason kuunteleminen.
Oletko pysähtynyt itse kuuntelemaan oikeasti kavereittesi kuulumisia. Jos vaikka kaveri tokaisee, että hohhoijakkaa, kun väsyttää, sen voi joko ohittaa kevyestä sanomalla että joo niin muakin tai syksyllä kaikki ovat väsyneitä, tai sitten siitä voi syventää keskustelua kysymällä, mikä sinua väsyttää, onko väsyttänyt kauan, miten yleensä jakselet vai onko ollut koettelemuksia jne. Joskus tällainen, että aidosti kiinnostuneena kysyy toiselta lisäkysymyksiä ja ilmaisee halunsa kuunella, tuo esiin syvemmin sen, mitä toinen ajattelee ja kokee, millaisessa elämäntilanteessa hän kenties sinnittelee jne. Ystävyydessä tällaisten kuulumisten vaihtaminen on vastavuoroista ja tasa-arvoista, joten kumpikaan ei ole toisensa terapeutti, vaikka liikuttaisiinkin syvillä vesillä.

Toinen asia on se, että kaikki vaan kerta kaikkiaan eivät ole samanoloisia, yhdistäviä aiheita ei oikein löydy. Silloin voisit miettiä, olisiko jotain muuta kautta löydettävissä enemmän kaltaisiasi, sillä varmasti heitä on. Erilaiset harrasteet ja mielenkiinnon kohteet löytyvät myös sosiaalisesta mediasta, mitä kautta on mahdollista tavata kenties livenäkin yhdistävän asian puitteissa. Voit myös itse olla alullepaneva voima ja järjestää sen asian puitteissa tapaamisen, jossa voisit tutustua uusiin ihmisiin. Esim. aterioinnista kiinnostuneet ihmiset ovat ruvenneet järjestämään yhdessä syömistä Let's eat together-tapaamisissa. Sama formaatti voi päteä moneen eri kiinnostuksenkohteeseen.

Toivon sinun löytävän uudenlaista yhteyden kokemusta elämääsi

Merja, diakoni

Aloittajan kirjoitus kuin omasta elämästäni. Sillä erolla et olen parisuhteessa ollut jo melkein 30 vuotta. Tunnen itseni yksinäiseksi myös mieheni seurassa.

Ihminen voi rakentaa ympärilleen alitajuisesti näkymättömän muurin ja kokee olevansa totaalisesti yksin tässä maailmankaikkeudessa. Jos on yhteys omiin tunteisiin ja on löytänyt minuutensa niin kokee olevansa kotona omassa kehossaan, ei ole yksin vaikka kotona ei ole ketään, on vapaa ja levollinen porukoissa tai parisuhteessa. Minulle on tärkeä myös usko ja suhde Jumalaan ja se onkin auttanut matkalla oman minuuden löytämiseen ja paikkani ihmisenä täällä maailmassa.
Jos ei uskalla olla sitä mitä haluaa, ei luota itseensä, pelkää haavoittuvansa, tulevansa loukatuksi niin sitä alitajuisesti torjuu toisen kontaktin, tunnepalautteet, ei rohkene osallistua ja jakaa ajatuksiaan, olla aidosti jotain mieltä vaan mieluummin vetäytyy ja alkaa vetämään erilaisia rooleja vaikka ei aina olisi tarpeen.

Tuttua on, paitsi etten enään jaksa pahemmin yrittää keskustella älyllisesti suurimman osan kanssa.
Totuushan on, että suurin osa on tosiaan aika pönttöjä älyllisesti ja kiinnostuneempia omien tarpeidensa täyttämisestä, kun mistään henkisestä kanssakäymisestä, joka on taas älyköille tarpeellista. Ihan normaalia, ihmisten älyllisyys on hyvin suhteellista.
Usein nää tavikset kyllä osaa olla ihan mukavia tunnepuolen keskusteluissa ja kanssakäymisessä, harrastuksissa ja juhlimisessa, jotka sit ainakin mulla on vähän vaikeempia osaalueita elämässä.
Ihmisillä, jotka ei tajua jotain, mitä puhut, on luonnollinen torjuntareaktio, jotteivat tuntisi itseään jotenkin huonompiarvoisimmiksi. Älyköitä kyllä syrjitään, koska he saavat toiset tuntemaan itsensä idiooteiksi ja itse tuntuvat "omituisilta", ehkä tarkkaavaisen luonteensa vuoksi, älyynhän kuuluu nimenomaan terävien havaintojen teko, myös kanssaihmisten älykkyyttä koskevien havaintojen osalta:))
Älyä on kuitenkin montaa eri sorttia, joten ketään ei kannata tyhmäksi haukkua tai itseänsä tuntea. Mutta tätähän pöntöt eivät edes tiedä, koska lukevat mieluummin iltalehteä.

Itselläni oli tuo tunne melkein aina koulussa, mutta kotona lapsuuden perheen kanssa ja kun siskoni oli vain vuotta nuorempi asia ei vaivannut. En oikein päässyt porukoihin, kun koin olevani täysin pihalla heidän sielunsa maailmaoista. Ei minua huvittanut olla heidän kanssa mutta noloa ja kurjaa oli yksinkin. Jos on harrastukset ja elämisen ihanteet erilaiset niin ei se synkkaa niiden kanssa, jotka ovat eri maata. Suurin orpouden ja yksinäisyyden aiheuttaja on kuitenkin oma sielunelämän tila. Saattaa olla ettei ole yhteyttä edes omiin tunteisiin, ei koe olevansa kotona omassa kehossaan. Kokee että on näkymätön muuri toisten ja oman itsen kanssa.
Kun olen oppinut elämään, tuntemaan itseäni ja nautin elämästäni niin olen onnellinen yksin, kotona itsessäni ja on riittävästi myös ihmissuhteita.
Voi olla jos ihmisenä suuntaudut erilaisiin asioihin niin hengenheimolaisia ja sielunkumppaneita on harvemmassa. Toivotaan että sellainen tulee ja jos on sielussa lukkoja niin saat niihin avaruutta.

Ennen minä olin sosiaalisempi. Ala-aste aikoina minulla oli useampia kavereita ja suhtauduin kanssa ihmisiin avoimin mielin.
Sitten kaksi sen ajan parasta kaveriani alkoivat kiusata minua. Ensin luulin että he vain pilailevat väliaikaisesti, mutta kun toinen heistä sitten eräänä päivän sylkäisi minua suoraan silmään tajusin, että se kaveruus oli siinä. Tuosta vähän aika eteenpäin, niin kolmas hyvä ystäväni kysyi minulta leikillään, "oletko pussannut xxxxx". Sinänsä harmiton ja huumorilla heitetty kysymys, mutta kun tuo edellinen oli tapahtunut vain vähän aikaa aiemmin, niin minä murruin täysin tuohon kysymykseen. Kysyin silloin itseltäni, "että näinkö minulle tosiaan käy kaikki parhaat kaverini rupeavat kiusaamaan ja pilkkaamaan minua". Loputkin koulu-asteet minua kiusattiin, olin liian murtunut pannakseni vastaan. Tuo kaikki johti sitten siihen, että rupesin eristäytymään muista ihmisistä, miksi haluaisin tutustua kehenkään, kun ne kuitenkin päätyisivät pilkkaamaan minua?

Edelleenkin minä välttelen suuria ja riehakkaita ihmismassoja. Minulla on aina suojamuurit ylhäällä, minä en kerro sellaisille ihmisille mitään henkilökohtaisia asioitani, joista en ole aivan varma etteivät ne jonain päivänä käytä niitä minua vastaan. Ne ihmiset joiden seurassa tohdin olla täysin oma itseni ovat tosi harvassa. Joitakin ystäviä minulla kuitenkin on, joiden kanssa vietän aikaa silloin tällöin. Aika hyvin olen oppinut olemaan yksikseni. En juurikaan kaipaa kaverien seuraa.
Ainoa asia mitä kaipaan on rakkaus. Olisi mahtavaa, jos joku rakastaisi, kaipaisi ja haluaisi rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Vaikeaa vain tuoda itseään tykö, kun on tottunut välttelemään ihmisiä ja netti deititkään evät toimi toivotulla tavalla. Liekköpä maailmassa kysyntääkään tällaisille, sulkeutuneille ja ihmisten seuraa karsastaville tylsille tyypeille?

Sinulla on Jumalan kutsu https://youtu.be/5DllI7NfD88
ethän hukkaa sitä