Miten tsempata itsensä muokkaamaan ensimmäisen version tekstiä paremmaksi? Itse kirjoittaminen sujui, koska tunsi luovansa uutta, mutta vanhan tekstin hiominen ei innosta yhtään.
Tässäkö on se ero ammattilaisen ja amatöörin välillä? Ammattilainen hioo työn loppuun, vaikka ei nappaisikaan, amatööri pyörittelee peukaloitaan.
Antakaa vinkkejä muokkaustyöhön ryhtymiseen! Kiitos. (Vinkkien antajien kesken arvon valmiin kirjani - jos sinne asti tätä menoa ikinä päästään.) :)
Tässäkö on se ero ammattilaisen ja amatöörin välillä? Ammattilainen hioo työn loppuun, vaikka ei nappaisikaan, amatööri pyörittelee peukaloitaan.
Antakaa vinkkejä muokkaustyöhön ryhtymiseen! Kiitos. (Vinkkien antajien kesken arvon valmiin kirjani - jos sinne asti tätä menoa ikinä päästään.) :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärrän+tunteen!+Itselle+uuden+tuottaminen+on+tuntunut+tärkeältä+ja+mielekkäältä.+Siitä+on+apua.++Ja+sen+takia+monta+kertaa+itseltä+kysyin:+miksi+vaivautua+muokkaamaan.+Muokkaaminen+ahdisti,+turhautti+ja+itketti.+Lopulta+annoin+luvan+olla+muokkaamatta.+Tiesin+kyllä+seuraukset.+Olen+ikuinen+harrastelijakirjoittaja,+mutta+se+ei+tuntunut+tappiolta+–+koska+sain+aina+kirjoittaa+uutta.+Tiesin+aina+kenelle+ja+miksi+kirjoitan,+mutta+en+tiennyt,+kenelle+ja+miksi+muokkaan.
Kiitos sinulle, "tiedänmiltätuntuu"!
Oli hienoa lukea asiallinen ja kannustava, myötätuntoinenkin vastauksesi, josa oli hyviä pointteja. Osa niistä on jo käytössäkin, osan kohdalla koin Ai niin -elämyksen. ;)
Teksti on ollut muhimassa, siitä on saatu palautetta, jonka pohjalta muokkaus tulisi nyt tehdä. omaan tahtiin, hitaasti mutta epävarmasti.
Tätähän se yritteliään kirjoittajan arki on, haastavaa ja piinaavaa, mutta myös antoisaa. Kun ei halua kirjoittaa, mutta toisaalta se on ainoa,mitä haluaa tehdä.
Muokkaamiseen minua ainakin motivoi pelkkä ajatus siitä, että teksti ei ole vielä parhaimmillaan. Jokin tapahtuma ei ehkä vastaa kaikkiin kysymyksiin tai on kankea. Joka tapauksessa teksti ei ole vielä sellaisella tasolla kuin haluan sen olevan, joten tarinani ei pääse toteutumaan paperilla kuten sen kuvittelen.
Muokkaaminen on siitä helppoa, että se ei vaadi tietynlaista tunnelmaa. Ei muuta kuin takapuoli penkkiin ja työn pariin. Hauskaa se ei ole, eikä siitä semmoista saa. Jos haluaa harrastella ja kirjoittaa itselleen, ei muokkaamisessa ole mitään järkeä, jos siitä ei nauti.
Paras opaskirja aiheesta, jonka olen lukenut, on Dorothea Branden 'Becoming a Writer'. Luovuus on kaksijakoista. Ensin on alitajunnasta virtaava kirjoittaminen ja sen jälkeen tietoinen muokkaus. Ne ovat kaksi ihan erillistä prosessia, ja ne on varmaan hyvä sellaisina nähdä. Jotkut harvat pystyvät kirjoittamaan kertaheitolla lopullista tekstiä ja jotkut väkertävät tekstinsä koko ajan hioen, mutta tuntuisi, että tämä kahden aivolohkon kirjoittaminen on luonnollisinta. Olen huomannut itsestäni saman, mistä Brande puhuu: kirjoittaminen luistaa vaivattomimmin heti herättyä. Minusta tekstin muokkaaminen on hauskaa, mutta noissa pikku pläjäyksissä, mitä kirjoittelen anivarhain aamuisin, ei aina tarvitse hiomista, ainakaan omasta mielestäni. Romaanin kirjoittamisesta minulla ei ole kokemusta, on vasta haaveita.
Muokkaamista monet neuvovat tekemään niin, että keskittyy aina johonkin tiettyyn asiaan kerrallaan. Ensin tietysti isommat jutut, kuten juoni ja kirjan rakenne (mitä se nyt sitten tarkoittaakin), sitten yksityiskohtia. Kunkin teksti on ainutlaatuista, ja korjaamistarve erilainen. Voi olla esimerkiksi tekstin käymistä läpi kiinnittäen huomiota toistoon, huumoriin, huumorin puuttumiseen, kunkin henkilön puheen tyylin jatkuvuuteen, pilkkuihin, motiiveihin, ulkonäön yksityiskohtien jatkuvuuteen (sinisilmäisen sankarin tulisi pysyä sinisilmäisenä koko tarinan ajan jne).
Onnea matkaan!