Muokkaus ei kiinnosta!

Ymmärrän tunteen! Itselle uuden tuottaminen on tuntunut tärkeältä ja mielekkäältä. Siitä on apua. Ja sen takia monta kertaa itseltä kysyin: miksi vaivautua muokkaamaan. Muokkaaminen ahdisti, turhautti ja itketti. Lopulta annoin luvan olla muokkaamatta. Tiesin kyllä seuraukset. Olen ikuinen harrastelijakirjoittaja, mutta se ei tuntunut tappiolta – koska sain aina kirjoittaa uutta. Tiesin aina kenelle ja miksi kirjoitan, mutta en tiennyt, kenelle ja miksi muokkaan.
Se että annoin luvan olla muokkaamatta tekstiä, vapautti muokkaamista. ”Jos mä nyt vähän tota katon ja korjaan – sitten uutta”

Tuore havainto minkä olen tehnyt, on se että muokkaaminen on mulla hyvin hidas prosessi. Ei niin että kirjoitan tänään tekstiä ja huomenna muokkaan. Ei, ei, ei. Helvetti olisi irti silloin! Annan tekstin olla, jos pidän sitä valmiini, niin olkoon valmis. Kun saa palautetta, annan sen palautteen muhia itsessä. Mietin mistä olen samaa mieltä, mistä kenties eri mieltä. Voi mennä kuukausi, kaksi tai jopa puoli vuotta ennen kuin toteutan muokkausasioita. Tekstin ja palautteen pitää saada rauhassa olla – miltei unohduksiin asti. Ja sitten palata, katsoa mikä vaati työstämistä

Kirjoittaminen on palavaa, nopeaa, terapeuttista ja muokkaaminen on unohtamista, miettimistä, hidasta syöpymistä. Itseä auttaa kun ajattelen näitä eri asioina. Edelleenkin kirjoitan mieluummin uutta. Karkea suhde itsellä on 90% uutta ja 10% muokkaamista. Ja tämä on valtava muutos parempaan.

Itseä motivoi kun ajattelen kirjaa, ja sen lopputuloksen kanssa joutuu elämään, aina.

Laita eka versio hetkeksi syrjään ja palaa siihen myöhemmin.
Löydä se oma tapa ja tahti työstää tekstiä.
Ja mieti miksi ja kenelle kirjoitat ja muokkaat? Vastaukset voivat motivoida.
Ehkä kannattaisi luetuttaa eka versio jollain ja saada näkökulmaa ja kommentteja joihin tarttua.

Kiitos sinulle, "tiedänmiltätuntuu"!

Oli hienoa lukea asiallinen ja kannustava, myötätuntoinenkin vastauksesi, josa oli hyviä pointteja. Osa niistä on jo käytössäkin, osan kohdalla koin Ai niin -elämyksen. ;)

Teksti on ollut muhimassa, siitä on saatu palautetta, jonka pohjalta muokkaus tulisi nyt tehdä. omaan tahtiin, hitaasti mutta epävarmasti.

Tätähän se yritteliään kirjoittajan arki on, haastavaa ja piinaavaa, mutta myös antoisaa. Kun ei halua kirjoittaa, mutta toisaalta se on ainoa,mitä haluaa tehdä.

Muokkaamiseen minua ainakin motivoi pelkkä ajatus siitä, että teksti ei ole vielä parhaimmillaan. Jokin tapahtuma ei ehkä vastaa kaikkiin kysymyksiin tai on kankea. Joka tapauksessa teksti ei ole vielä sellaisella tasolla kuin haluan sen olevan, joten tarinani ei pääse toteutumaan paperilla kuten sen kuvittelen.

Muokkaaminen on siitä helppoa, että se ei vaadi tietynlaista tunnelmaa. Ei muuta kuin takapuoli penkkiin ja työn pariin. Hauskaa se ei ole, eikä siitä semmoista saa. Jos haluaa harrastella ja kirjoittaa itselleen, ei muokkaamisessa ole mitään järkeä, jos siitä ei nauti.

Paras opaskirja aiheesta, jonka olen lukenut, on Dorothea Branden 'Becoming a Writer'. Luovuus on kaksijakoista. Ensin on alitajunnasta virtaava kirjoittaminen ja sen jälkeen tietoinen muokkaus. Ne ovat kaksi ihan erillistä prosessia, ja ne on varmaan hyvä sellaisina nähdä. Jotkut harvat pystyvät kirjoittamaan kertaheitolla lopullista tekstiä ja jotkut väkertävät tekstinsä koko ajan hioen, mutta tuntuisi, että tämä kahden aivolohkon kirjoittaminen on luonnollisinta. Olen huomannut itsestäni saman, mistä Brande puhuu: kirjoittaminen luistaa vaivattomimmin heti herättyä. Minusta tekstin muokkaaminen on hauskaa, mutta noissa pikku pläjäyksissä, mitä kirjoittelen anivarhain aamuisin, ei aina tarvitse hiomista, ainakaan omasta mielestäni. Romaanin kirjoittamisesta minulla ei ole kokemusta, on vasta haaveita.

Muokkaamista monet neuvovat tekemään niin, että keskittyy aina johonkin tiettyyn asiaan kerrallaan. Ensin tietysti isommat jutut, kuten juoni ja kirjan rakenne (mitä se nyt sitten tarkoittaakin), sitten yksityiskohtia. Kunkin teksti on ainutlaatuista, ja korjaamistarve erilainen. Voi olla esimerkiksi tekstin käymistä läpi kiinnittäen huomiota toistoon, huumoriin, huumorin puuttumiseen, kunkin henkilön puheen tyylin jatkuvuuteen, pilkkuihin, motiiveihin, ulkonäön yksityiskohtien jatkuvuuteen (sinisilmäisen sankarin tulisi pysyä sinisilmäisenä koko tarinan ajan jne).

Onnea matkaan!