Suomi 100 vuotta

Vielä 70-luvullakin vasemmistokommunistit olisivat riemulla liittäneet isänmaamme neuvostoliittoon jos meidän porvarien silmä olisi hetkeksikään herennyt.

Vai vappaana oot ollu 100 v? paskapuhetta kuten tavallista.
Pian saatte olla vapaita kun Merja äänestettään resitentiksi niin teiän ei tarvihe pelätä itänaapuriakaan.

Suomi ei ole ollut vapaa kuin ennen toista maailmansotaa. Toinen pieni jakso oli vapautuminen Neuvostoliiton kahleesta, mutta se loppui Suomen liittyessä EU:hun.

Onko niitä korpikommareita enää?

Tyytyväinen olen 100-v suomen tilanteeseen; Olemme vauras länsimaa, eikä enää tarvitse neukkuja nuolla. EU:ssa olemme suurempia kuin kokomme on, lisäksi Yhdysvalloista löytyy suomelle aina ystävä.

Satavuotiaan kunto on parempi kuin koskaan!

..suurempia kuin..ja nuoleskeltava pyörittää Strasbourgin ja Brysselin välistä muuttosirkusta päätöikseen..Kovin oli lyhyt itsenäisyyden aika,entinen pääkonttori kun teki konkurssin niin kohta piti hakemalla hakea uusi käskijä..

Virkeällä satavuotiaalla on viriili presidenttikin! Harvalla kuusysillä ruuti on kuivaa ja nalli palaa tuossa iässä.

Saulillahan oli aiemmin kampanjaloukani: ''Työväen presidentti''. Miten olisi nyt ''Yöväen presidentti''?

näyttää siltä ,että kepuhan se on suurin vouhottaja suomussalmella.

Aikoinaan kun tulin Suomussalmelle,niin olin yllättynyt,miten väki on kallellaan tuonne itään päin. Tässä vuosien varrella olen tullut siihen tulokseen, että viimmeisen rajanvedon aikaan osa Suomussalmesta olisi pitänyt liittää Venäjään. Jos katsotaan kunnan kehityshistoriaa, niin mikä suurempi hyvinvoinninjarru ja elinkeinon kehittäminen on ollut kommunistipuolue. Aika on uusi, ja Venäjään liittyminen on unta kaunnista. Onneksi Vasemmistoliitto tänäpäivänä on yhtenäisen Suomen asialla. Onhan niitä vanhankansan Kommunisteja, mutta ei kymmenenvuoden päästä yhtää. Kotikylässäni Vappu oli perunansiemmenten nostopäivä., kukaan ei marssinut, puhivat että se on kommunistien juhla. Jos mennään historiaan, onko entinen Venäjä koskaan vaatinut että, Suomessa pitäisi olla kommunistinen Bresitenttia. Ehdottihan Bresnev aikoinaanKekkoselle että jos raja poistettaisiin,niin Kekkonen vastasi, hän on liian vanha näin suuren valtion johtoon.Merja on asiallinen tyttö, mutta juuret painaa takaraivossa, niistä on vaikea päästä , eihän niistä pääse pitää sopeutua tähän yhteiskuntaan, kyllähän se luonnetta kysyy. Niin kun laulussa sanotaa, se on taaksejäänyttä elämää.

Suomi on EU:n orjakansa ja maksaa siitä vielä ison summan.

Suomi ei ole koskaan ollut niin itsenäinen kuin YYA-kautena. Ei tarvinnut kumarrella mihinkään suuntaan eikä kuulua mihinkään ylikansalliseen sotaliittoon.
Maa sai keskittyä rauhassa kansantalouden rakentamiseen. Vienti Neuvostoliittoon oli ainakin Suomelle edullinen, edullisempi kuin nyt olla kauppaboikotissa EU:n määräyksestä.
Työväestö sai poliittisen toiminnan ja lakkoilunkin kautta sosiaalisia uudistuksia mutta joita nyt ollaan viemässä pois. Sipilän halitus suurena sotun leikkaajana.
Valkoisen Suomen historia oli julma. Sitä ei käy kiistäminen. Marxin kirjan hallussapidosta paukahti vankilaa. Antautuneita punakaartilaisia tapettiin joukkomitassa. Sota-aikana hallitukset olivat tukemassa fasismin maailmanvalloitusta. Se synkkä aika saa jäädä menneisyyteen mutta niitäkään tapahtumia ei saa unohtaa.

Valkoisesta Suomesta hyvä historiikki:
Oula Silvennoinen &kumpp.: Suomalaiset fasistit (2016)
Lukekaa ettei totuus unohdu. Isänmaan pettäjät ovat toisaalla kuin vasemmistolaisessa työväenliikkeessä.

On hyvä muistaa todellinen menneisyyden historia. Väkivaltaisten suojeluskuntien historia, jolloin työväen oikeudet poljettiin lokaan. Suomussalmellakin.

Mannerheim julisti kesäkuun 1941 päiväkäskyssään pyhän sodan ja ristiretken alkaneen.
"Suomen sotilaat.....
Kutsun Teitä kanssani pyhään sotaan kansakuntamme vihollista vastaan. Sankarivainajat nousevat kesäisten kumpujen alta jälleen rinnallemme tänään, jolloin lähdemme Suomelle turvatun tulevaisuuden luodaksemme Saksan mahtavien sotavoimien rinnalla ja asetovereina vakain mielin ristiretkelle vihollistamnme vastaan.
Aseveljet! - Seuratkaa minua vielä viimeisen kerran - nyt, kun Karjalan kansa jälleen nousee ja sarastaa Suomen uusi huomen."

Mannerheim julisti valkoisen porvariston, väkivaltaisen Lapuan liikkeen ja fasistisen porvaristomme haavetta Suur-Suomesta. Viime vuosisadan alussa terroristinen Aktivistiliike (teollisuuspohatot johtivat sitä) loi opin "ryssänvihasta ja Suur-Suomesta. Akateeminen Karjalaseura jatkoi sitä ja Manneheimin päiväkäskyssä se saa aseellisen valtausoperaation luonteen.
Luterilainen papisto toisti raamatullista teemaa Mannerheimin ja Rytin hallituksen sotapropagandisteina eikä salattu jatkosodan aluevalloituksellista luonnetta.
Papisto saarnoissaan laillisti liiton fasismin kanssa unohtaen kokonaan yleisen hyveen "Älä tapa". Hitler esitti natsien sotaa NL:n tuhoamiseksi uskonnollisena ristiretkenä bolsevismia vastaan. Suomen sotaporpanganda toimi samalla tavalla.
Pastori Mauno Muukkonen esitti talvisodan alussa, että on sodittava pakanuutta ja barbariaa vastaan. Sota olisi siten sotaa "oikean" uskonnon puolesta. Sodan avulla täytyy viedä muualle oikea uskonto. Samalla tuli tuhota orastava sosialismia rakentava valtio.
Sodan jälkeen keksittiin todellisuudesta poikkeavat ajopuuteoriat ja sen sellaiset valheet.
Lähde. J. Tilli: Suomen pyhä sota. (2014).
Oula Silvennoinen: Suomalaiset fasistit. (2 016).

ps. Valkoinen porvaristo asetti Suur-Suomeen kuuluvat alueet: Itä-Karjala, Aunus, Inkerinmaa Leningradin alue, Viro, Ruotsin Länsipohja ja Norjan Ruija.
Svinhufvudin Testamentti (1943): Svinhufvud esitti kaikkien fasistiemme yhteisohjelman, jossa erillisrauhaa ei saa tehdä vaan on sodittava natsien rinnalla tuhoisaan loppuun saakka. Olisi pysyttävä alkuperäisessä tarkoituksessa Itärajan suhteen ja joka olisi kolmen kannaksen raja Nevalta Petroskoihin ja että Kuola myös malmirikkaana alueena tulisi saada rauhanteossa Suur-Suomeen. Itä-Karjalan metsät ja mineraalit ja Aunuksen hedelmälliset pellot takaisivat myös Suur-Suomen loistavan tulevaisuuden.
SV:n Testamentti löytyy hakusanalla netistä. Svinhufvud kertoo kaunistelematta fasistisen Suomen tulevaisuuden olevan onnela.

pps.
Nykyinen nuoriso on vieraantunut valkoisesta menneisyydestämmne. Uusin tutkimus vahvistaa sodanjälkeisten kommunistien arviot oikeiksi. Lukekaa lähdekirjat. Ne löytyvät kirjastosta.

Paavo Susitaival: Aktivistit (1967).

Hän oli Aktivistiliikken osallistuja nuorena poikana ja aito fasisti vanhempana.
Paavo kertoo jääkäriliikkeen todellisen luonteen häpeilemättä. Siitä oli tarkoitus rakentaa porvariston asejoukot ja maalle armeija tulevia valloitussotia varten.
Aktivistiliike asetti rauhanomaisen suomensukuisten kansojen tutkimisen tilalle ryssänvihan ja Suur-Suomi aatteen tarkoituksella kosiskella työväestöä samaan kelkkaan. Oppi kulkeutui suojeluskuntiin, AKS, Lapuan Liike, IKL ja muihin fasistijärjestöihin ja Mannerheimin päiväkäskysssä se realisoitui viralliseksi valloitussodaksi saksalaisen fasismin rinnalla.
Paavo kertoo myös Aktivistiliikkeen olleen teollisuuskapitalistien rahoittama ja johtama liike ja joka suoritti terroritekoja Suomessa ja rajojen ulkopuolellakin. Suojeluskuntien raivo voitettuja punaisia kohtaan syntyi pidemmän ajan kuluessa. Aktivistiliike oli yksi sellainen joka kasvatti porvarillisesti ajattelevia väkivaltaan työväenliikkeen tukahduttamiseksi.

Kaija Olin-Arvola on tehnyt ansiokkaan tutkimuksen svinhufvudilaisesta porvariliikkeestä, sen perustamasta Suojeluskuntajärjestöstä ja jonka tarkoitus oli nujertaa Vanha Työväenpuolue väkivalloin. Svinhufvudilaiset lähestyivät Saksaa jo syksyllä 1917 ase- ja sotajoukkojen avunpyynnöllä perustellen etteivät he selviä työväenliikkeestä omin voimin. Saksan aseapu tulikin ja vaikutti ratkaisevasti punakaartilaisten tappioon. Vastalahjana Luokkasodan jälkeinen hallitus maksoi (veronmaksajat maksoivat) kaikki saksalaisen sotaväen kulut ja oli valmis pystyttämään kuninkaallisen valtiomuodon, jossa työväenliike olisi ollut kielletty. Saksan tappio I maailmansodassa tukahdutti svinhufvudilaisten toiveet mutta väkivaltainen hallinto toteutui ilman sitä ja jatkui vuoteen 1944 saakka.

ps. Valkoisen Suomen merkittävien porvarien muistelmissa tai aikalaiskirjoissa rivien sisältä löytyy todellinen totuus valkopestyn sijasta. Joissakin Iltalehden Suomi100 erikoisnumeroissa kerrotaan osittain hyvin fasistisesta menneisyydestämme.
Fasistinen porvaristomme petti isänmaamme. Maailmalla ja osin Suomessa demokraatit toimivat fasismin tuhoamiseksi ja onneksi onnistuivat.

Tutustukaa esitettyyn lähdeaineistoon.
Isänmaan puolesta kertoo tosiseikkoja.
Historia ei ole puoluekantaista. Se on tapahtumien ketju ja kulkenut siten kuin on.

"Todellisuudessahan vasemmistopuolueet vastustivat Suomen itsenäistymistä. Siitä kukaan ei voi olla erimieltä."

Väitteen totuusarvo on yhtä kuin että kissalla on hännän sijasta kännykkä. Valkoinen versio itsenäisyyteen johtavasta tiestä unohtaa elintärkeitä seikkoja.

Eduskunta sääti Forssan työväenpuolueen ja noin parinkymmenen porvarillisen kansanedustajan heinäkuussa 1917 Valtalain. Valtalaki sisälsi itsenäisyysjulistuksen. Svinhufvudilaisille itsenäisyys ei kelvannut. Se olisi katkaissut tsaarin kasakoiden tuen lakkojen murtamisessa ja joita porvaristo käytti vielä syksymmällä.
Svinhufvudin porukka riensi Pietariin Kerenskin luo ja vaati olemaan hyväksymättä itsenäisyyden. Kerenskin porvarihallitus kumosi valtalain ja sääti Suomeen uudet vaalit.
Porvarilliset kansanedustajat alistuivat päätökseen ja itsenäisyys raukesi.
Porvarimme kumosivat faktisesti Venäjän porvareiden tuella ensimmäisen itsenäisyysjulistuksen.

Jatkossa olennaista on seuraava.
Forssan työväenpuolue hävisi vaalit marraskuun alussa.
Venäjällä yksikään porvaripuolue ei tukenut minkään Venäjän alueen itsenäistymistä. Vain bolsevikkien (kommunistit) kansallisuusohjelma mahdollisti kansojen eron emämaasta.
Nykyaikaista ajanlaskua mukaillen Venäjän työväen vallakumous voitti marraskuun alussa.

Eduskunta hyväksyi 6.12.1917 porvariäänin itsenäisyysjulistuksen. Forssan puolue ei sinänsä ollut julistusta vastaan. He ehdottivat, että sovitaan Neuvostohallituksen kanssa sovussa erosta ja siten asia sitten menikin.
Svinhufvudin porukka haki tukea itsenäisyydelle lännen siirtomaavalloilta, jotka eivät tietenkään hyväksyneet sitä, koska hallitsivat väkivaltaisesti yli puolta maailmaa.
Sosiaalidemokraatit kävivät Neuvostohallituksen edustajien luona ja valmistelivat hyväksynnän saamista.
Svinhufvudin oli pakko hampaita kiristellen mennä Pietariin mutta sielläkin yritti vielä neuvotella venäläisporvarien kanssa. Nämä antoivat tylyn vastauksen; itsenäisyyttä ei tule.
Neuvostohallitus hyväksyi itsenäisyyden joulukuun viimeisenä päivänä 1917. Neuvostojen toimeenpaneva komitea (eduskuntaa vastaava elin) vahvisti päätöksen 4.1.1918. Ulkovalloilta tippui sitten kannatuslausuntoja.
Yhtyään laukausta ei ammuttu. Itsenäisyys luontui muutaman tunnin neuvottelujen avulla ts. Neuvostohallitus allekirjoitti eduskunnan itsenäisyysjulistuksen.

Aloituksella lienee tiedossa suojeluskuntaporvariemme röyhkeys ja sotaisuus jatkossa. Kerron kuitenkin.
Jo helmikuussa 1918, kun luokkasodan voitosta kukaan ei voinut olla varma, ensimmäiset suojeluskuntajoukot lähtivät Vienan Karjalaa valloittamaan Ilmari Kianto propagandistina mukana. Näitä hyökkäyksiä ja Suur-Suomen aate avoimesti mukana jatkettiin aina 1922 saakka. Niitä jatkettiin vaikka Tarton rauhansopimuksessa 1920 vahvistettiin maiden väliset rajat.
Lähde: Esitetty tieto on julkista ja löydettävissä netistä hakusanoilla sekä virallisista asiakirjoista.
Ilmari Kianto: Kärsimysten kentät (1928)
Suomalais-neuvostoliittolainen yhteiselokuva "Luottamus" kertoo asiapitoisesti oikein itsenäisyyden saamisessa suhteessa Neuvostohallitukseen.

Yhteenveto.
Suomalaiset porvarit kyseenalaistivat itsenäisyyden monta kertaa. Liitto saksalaisen fasismin kanssa - mahtava petos kansaa vastaan. Jos natsit olisivat voittaneet....!
Suomen sotapotentiaali tuhosi itä- ja länsiliittoutuneita, jotka sotivat yhdessä fasismin tuhoamiseksi. Mikään ei olisi estänyt olla mukana liitttotuneissa fasismia vastaan.
Isänmaamme hylänneet sotaporvarit valitsivat valitettavasti fasismin ja tapattivat tai vammauttivat satoja tuhansia omia poikiamme fasismin voiton edestä.

..vai että oikein isänmaan puolesta.. ..ihanko tosissasi luulet jonkun uskovan tuota vuodatusta?
Pitäisi entisen pikku pioneerin ajatella vähän itsekin eikä vain toistella "tökärillä" luennoitua..

Historiankirjoitus on tosiasioiden keräämistä.
Nuori sukupolvi saattaa olla vailla tietämystä valkoisen Suomen tekemisistä.

Kevään 1918 luokkasota olisi ollut vapaussota, kuten porvaristo ryhtyi sitä nimittämään sodan jälkeen, on totuudesta poikkeava myytti. Myyttiin kuuluu sota venäläisiä vastaan ja se olisi tuonut itsenäisyyden. Valitettavasti sitä toistetaan vielä nytkin kun 100 vuotta on kulunut ja historian tosiasiat kertovat toista.

Sotaa venäläisiä joukko-osastoja vastaan ei kerta kaikkiaan ollut. Punaisten Kansanvaltuuskunta kotiutti alueeltaan sotilaita Neuvostohallituksen kanssa sovussa niin ettei toukokuussa ollut enää montaakaan sotilasta maaperällä. Punaisten puolella oli muutamia vapaaehtoisia yksilöitä aatteellisin perustein.
Kansanvaltuuskunta ehdotti suojeluskunta-armeijalle, että se saa päästää venäläissotilaat alueensa läpi kotimaahansa. Suojeluskunnat kieltäytyivät. Venäläiset jäivät tavallaan panttivangeiksi.
Valkoisten alueen venäläisten joukkojen upseeristo oli pääosin valkokaartilaisia ts. samaa mieltä poliittisista linjauksista työväen suhteen kuin suojeluskunnatkin. Mannerheim kävi tuttujen kenraalien luona ja sai heiltä ilman laukaustakaan suuren määrä aseita suojeluskunnille. Punakaarti sai jonkin verran aseita Neuvosto-Venäjältä.
Sotaa venäläisiä joukko-osastoja vastaan ei ollut. Myytti on murrettu aikoja sitten.

Suojeluskunnilla oli tukenaan venäläisiltä takavarikoidut aseet, Saksan kouluttama jääkärijoukko sekä 2 saksalaista ammattisotilaiden divisioonaa. Lisäksi Saksa toimitti suojeluskunnille aseita erikseen. Suojeluskuntien puolella taisteli ruotsalaisia vapaaehtoisia.
Kansanvaltuuskunta pyysi kylläkin aseapua mutta Neuvosto-Venäjällä oli omasta takaa tiukat paikat.
Suojeluskunta-armeija oli paradoksaalisesti kansainvälisempi kuin Punakaarti miehistöltään ja aseavultaan.
Neuvosto-Venäjä ei missään vaiheessa asettanut kyseenalaiseksi hyväksymäänsä Suomen itsenäisyyttä. Ei silloinkaan kun Suomen puolelta alkoivat hyökkäilyt itärajan taakse.

Tarton rauhansopimuksen yhteydessä oli pieni rajariita. Neuvostohallitus ehdotti pientä rajansiirtoa Kannakselta ylöspäin ja olisi korvannut sen toisaalla. Perusteluna oli Pietarin turvallisuus. Suomen hallitus ei suostunut ja asia nousi 20 vuotta myöhemmin traagisesti esille.
Seikka oli sama minkä takia tsaarin Venäjä valloitti Suomen Ruotsilta 1809 - ettei Ruotsi pääsisi suoraan rajalta hyökkäämään. Suomi olisi voinut antaa turvatakuut tai suostua n. 30 neliökilometrin rajansiirtoon tai sanoa selvästi 1930 luvun lopulla, ettei Suomi eikä kukaan muukaan hyökkää Suomen alueelta. Tämä on spekulaatiota. Historia kulki siten kuin kulki.
30 luvun lopulla porvaristollamme ja maailmalla oli selvä käsitys, että natsit aikovat valloittaa itäisen Euroopan siirtomaikseen. Sotatoimien alkamisaikaa ei luonnollisestikaan tiedetty mutta natsien vallattua Länsi-Euroopan kesällä 1940 sotaa saattoi odottaa. Natsit salaamisen sijasta kuuluttivat avoimesti valtaantulonsa jälkeen Itä-Euroopan alistamisesta. Se on kirjattu jo 20 luvulla Hitlerin kirjoittamaan "Mein Kampf" kirjaan.

Jos 18 kapinassa Suomi ois liitetty Venäjään, niin mitä me nyt oltaisiin. Sitten toisen maailmansodan aikana, jos USA ei olisi auttanut Venäjää niin missä oltaisiin. Saksa olis voittanut sodan. Onko Venäjä koskaan kiittänyt USAA siitä tavaramäärästä mitä toimitti sotaaikana Venäjälle. Ilman USAN apua me oltaisiin natsivallan komennossa. Kaikkihan tekevät virheitä, mutta kuka eniten ruumiita.

Punaisten kansanvaltuuskunta solmi Neuvosto-Venäjän kanssa kahden itsenäisen valtion väliset suhteet. Käytännön syistä, tappio luokkasodassa, käytäntö ei päässyt pitkällekään.
Historia tällä kulmalla olisi todella voinut muuttua, mikäli Punakaarti olisi voittanut. Kaksi sosialismia rakentavaa valtiota olisi ollut vierekkäin. Fasistinen Saksa ei olisi saanut Suomea liittolaisekseen eikä maa-alaa armeijansa järjestämiseksi hyökkäykseen Suomen alueelta.

Rytin hallitus solmi syyskuussa 1940 Saksan kanssa sopimuksen yhteisestä hyökkäysrintamasta Neuvostoliiton kukistamiseksi. Kauttakuluksi naamioituna Saksan armeijaosuudella Kuusamosta ylöspäin seisoi kesäkuun lopulla 1941 200 000 hampaisiin asti aseistettua natsiarmeijan sotilasta. Minkä tahansa itärajan takaisen järjestelmän valtion pahin painajainen toteutui.
Kysymys kuuluukin, kannattaako nykyisen Suomen leikiskellä natosotilaiden kanssa sotaa Suomen alueella kapitalistisen Venäjän kanssa. Eikö olisi aika luopua Suur-Suomi haihatteluista.

Käsittääkseni liittoutuneet ovat kiitelleet sota-avusta toisiaan. Myöhempi kylmän sodan aikakausi on erillinen tarina.
Englanti ja USA tiesivät, että jos natsit nujertavat NL:n sitä seuraa Englannin kukistuminen ja Euroopan fasistisoituminen.
Liittoutuneet pelastivat Suomen fasismista ja heille tulee olla kiitollinen. Liittoutuneet konkreettisesti NL:n sotavoimilla pakottivat Suomen irti natsien vasalliudesta ja konkreettisesti Neuvostoliitto pelasti Suomen fasismista. Suomi100 juhlavuotena valtamedia vaikenee tästä edelleenkin.
Historian oikeutus on jälkikäteenkin sanoen oikein siinä, että natsit liittolaisineen saivat siipeensä. Oikea isänmaallisuus on Voiton Päivän, 9.5, korottaminen fasismista saavutetun voiton kunniaksi. Mannerheimin hallitus siirtyi syyskuussa 1944 liittoutuneiden puolelle ja alkoi ajaa saksalaisarmeijaa maastamme pois. Sota on nimetty Lapin sodaksi ja se on maamme kunnian aikakausi.

Jää nähtäväksi, kuinka nopeasti muista maista pakenevat, karkurit ja turvapaikanhakijat ilmoittautuvat itsenäisiksi suomenniemellä.

Suuri valkoinen valhe asekätkennästä ja jota vieläkin pidetään sankaritekona. Jotkut esittävät taannehtivasti asiasta tuomittujen vapauttamista.
Oikeampi nimi on asevarkaudet, armeijan sotatarvikkeiden joukkomittainen varastaminen eikä sekään riitä. Oikein nimitys on viimeisten suomalaisten aitonatsien salaliitto Saksan SS:n johdolla tehdä kapina 9.4.1944 aselevon jälkeen, kumota Mannerheimin asettama hallitus ja aloittaa uudelleen sota liittoutuneita vastaan.
Oula Sivennoinen & kumpp: Suomalaiset fasistit.

Asekätkentää mainostetaan pelolla "ryssän" hyökkäyksestä ja Suomen miehittämisestä. Jo perustelu on metsästä. NL vei asevoimat Berliiniä kohti ja aseleponeuvottelut johtivat tulokseen. Toiseksi, jos NL olisi kerännyt uudelleen armeijan Suomea vastaan, aseet olisivat olleet pitkin metsiä ja joiden olinpaikat olivat pienen joukon tiedossa. Miksi pelkotilan edessä hävittää asevarastot tyhjiksi! Ei NL olisi viikossa eikä kahdessakaan voinut ryhmittää joukkojaan rajalle.

Vuodesta 1943 lähtien porvarienkin keskuudessa virisi näkemys tappiosta ja että tulisi alkaa rauhantunnustelut. Heinäkuussa 1944 aseleponeuvottelut alkoivat.
Keväällä 1944 vannoutuneimmat natsimme perustivat Vapaan Suomen liiton, VSL, tarkoituksella alkaa kapina, jos aselepo solmitaan ja kaataa aselevon tehnyt hallitus.
Saksan taktiikka oli perustaa heidän tukijoistaan kapinaliike perääntyneille alueille.
Saksasta saapui elokuun alussa Suomeen SS-järjestön asiamies Hans Scheidt järjestämään "maanalaista armeijaa". Toinen samalla asialla oli SS-mies Alarich Bross ja tämä otti yhteyttä VSL:n johtajiin. Valkoinen Valpo tiesi SS-miesten yhteydenotot korkeisiin natseihimme ja joita olivat ent. USA:n suurlähettiläs Hjalmar Procope, ss-toimikunnan puheenjohtaja Hels. yliop. rehtori Rolf Nevalinna, ss-liikkeen tukija Ruth Munck, Rintamamiesliiton jäsenjärjestön ss-Aseveljet ry: pj rovasti Kalervo Kurkiala ja ss-Unterstrumfyhrer Claes Purjo. Kiihkeä suojeluskuntainen ja natsi Lohjan Kalkki-Petteri Forsström on nähty kuvioissa.

Punainen Valpo ei kyennyt selvittämään poliittista johtoryhmää aikanaan mutta kylläkin toimeenpanevan johdon, joka koostui Päämajan upseereista.
Saksan SS:n osuus asevarkauksissa on selviö ja suomalaisosapuolten nimiä löytyy edellä esitetyistä.

Sotamateriaalin varkausorganisaatio selvitettiin aikanaan ja mm. Matti Lukkarin kirjassa "Asekätkentä" se selostetaan juurta jaksain. Hänen isänsä oli varkauskoplan johtoryhmässä. Matin kirjan tarkoitus oli pestä poliittinen johto ja sen varjolla kertoa reilusti varkauskoplan toimeenpaneva komitea ja sen toimet. Lukkarin kirjan sisältä paistaa selvästi, etteivät upseerit, n. 10 kpl, voineet ilman poliittista tukea toimia Päämajan sisältä. Sama tulee esiin kenraali Airon kirjasta; Puolustusopuheenvuoroni (julk. 1967). Airo tiesi asevarkauksista, antoi sille tukensa ja Päämajan upseerit voivat johtaa salaliiton aseistamista valtion palkalla pääkallopaikalta. Täysin sama, oliko poliittisessa johtokoplassa vai ei.
Asevarkaudet naamioitiin "ryssän hyökkäysuhkaa varten" ja sitä selitettiin tuhansille alatason varkaille. Pääosa varkaista oli suojeluskuntalaisia, eivätkä he siinä vaiheessa kyselleet enempää.

Lauri Törni oli yhdysmiehenä Saksassa SS-järjestöön, Hän kulki mm. Norjassa ja ehkä Lapissa kosimassa suomalaisia sotilaita kapinaan.
Aika kulki natsikapinan ohi. Saksa hävisi sodassa joka päivä ja salaliitto kuivui kokoon.

Pointti.
Valtion sotamateriaalin varastaminen tehtiin suomalais- ja saksalaisnatsien yhteistyönä tarkoituksena kumota Mannerheimin hallitus ja rikkoa aselepo alkamalla uudelleen sotia liittoutuneita vastaan.
Teesi ryssänhyökkäyksen pelosta on suuri valkoinen valhe pestä varasliigan poliittinen johto puhtaaksi ja jopa isänmaalliseksi.
Varasliiga vaaransi isänmaamme itsenäisyyden.
Kaksoispointti: Lapin sota liittoutuneiden puolella pelastaa hieman mainettamme.

Suomi100
Edellisen viestin virheen oikaisu. Aselepo jatkosodan jälkeen alkoi 4.9.44 eikä 9.4.44

Itsenäinen Suomi oli kolmessa sodassa itänaapurin kanssa.
Ensimmäinen sotakausi ajoittuu 1918 -1922, jolloin Suomen valtiovallan tieten suojeluntalaiset järjestivät useita sotaretkiä itärajan taakse. Se oli osa 14 kapitalistisen valtion invaasiota auttaa Venäjän valkoisia kukistamaan Neuvosto-Venäjä. Suomella oli oma tavoite laajentaa aluettaan itärajan taakse. On selvää, että rajanaapurille jäi epäluulo Suomen valtiovallan aikeista. Tuskin siellä oltiin epätietoisia "suursuomiaatteesta" ja jota 1922 perustettu Akateeminen Karjalaseura ahkerasti ajoi.
Suomi hävisi nämä sodat, eikä niillä ollut mitään tekemistä itsenäisyyden säilyttämisen kanssa. Päinvastoin.

1918 luokkasota oli sisällissota ja kaikkea muuta kuin vapaussota itsenäisyyden muodossa. Se teoria keksittiin myöhemmin. Neuvosto-Venäjä ei asettanut itsenäisyyttä kyseenalaiseksi eikä heimosodissa ylittänyt rajaa.

Talvisota 1939/41 käytiin kerrassaan toisessa tilanteessa kuin 1910 luvun tilanne. Saksalainen fasismi peräänkuulutti NL:n kukistamista, sen alistamista siirtomaaksi muiden slaavien valtioiden kera. NL faktisesti aloitti sodan ja suurin kysymys heille oli Leningradin teollisuusalueen turvaaminen siten, ettei Suomi yksin hyökkäisi antaisi alueensa muiden hyökkäysalustaksi. Toimiko Stalinin johtama NL diplomatiassa riittävän ponnekkasti, on toinen tarina. Jatkosota osoitti NL:n pelkotilat aiheelliseksi.
Suomi hävisi sodan.

Jatkosota 1941 - 1944 oli liittoutumista saksalaisen fasismin kanssa tarkoituksella auttaa kukistamaan neuvostovalta sekä ohessa napata alueita "Suur-Suomeksi" nimitettyyn valtioon. Suomi antoi maaperänsä saksalaisen armeijan haltuun ja oman armeijansa tuhoamisavuksi. Sopimus sotaan yhtymiseksi tehtiin syyskuussa 1940.
Suomi hävisi tämän sodan. Liittoutuneet pelastivat Suomen fasismin kynsistä.

Lapin Sota 1944 - 1945 fasismia vastaan liittoutuneiden puolella.
Suomi voitti tämän sodan ja varmisti itsensä itsenäisten kansakuntien joukossa.

Suomalaisnatsien yritys kapinasta rauhaa rakentavaa hallitusta vastaan 1944 - 1945 kuivui kasaan. Demokratia ja rauhankaipuu oli niin vahva, että uudet hallitukset kykenivät irtautumaan fasismin kynsistä.

YYA kaudella Suomi julisti puolueettomuutta eikä osallistunut mihinkään sotaliittoon. Suomi sai mainetta maailmalla konfliktien sovittelijana ja rauhanturvaajana.
Maa rakensi teollisuutta. Työväenliike onnistui hankkimaan aikamoisen sosíaaliturvan, perusturvan elämälle mutta jota nyt ollaan murentamassa.

Vuoden 1991 jälkeinen aika. NL ja reaalisosialismi katosivat Euroopasta. Ristiriidat loppuivat vai loppuivatko!
Suomen maa, -meri- ja ilmatilassa pörrää lähes jatkuvasti naton sotaliiton sotavoimaa vaikka maatamme ei uhata mistään suunnasta. Olemmeko itse järjestäneet itsemme vaaralliseen tilanteeseen. Natoon liittymisen kampanja kiihtyy loppusuoralle.
Jos suursota syttyy, mamme on maalitettuna sekä naton että naton vihollisen (vastapuolen) toimesta. Onko meillä tarvetta ja velvollisuuttakaan olla muuta kuin puolueettomia suurten valtioiden välisissä ristiriidoissa.
Sotaa julistetaan sankarilliseksi, isänmaalliseksi ja silleensä. Entä...eikö aikaisempi ulkopolitiikkamme rauhanturvaajana ole sittenkin tuhat kertaa ylevämpää kuin uhitella sotaa kaatuneiden sotilaiden muistolla.

Suomessa oli 100 vuotta siten vain yksi työväenpuolue; Suomen sosiaalidemokraattinen puolue ja jota sanotaan myös Vanhaksi Työväenpuolueeksi, koska SDP muuttui luokkasodan jälkeen ottamalla eroa marxilaisuuteen.

Eduskunta äänesti heinäkuussa 1917 itsenäisyydestä. Sosiaalidemokraatit kaikki ja parikymmentä porvaria eri puolueista tukivat julistusta nimellä Valtalaki. Sen mukaan korkein valta ollisi tullut eduskunnalle. Ulkomaiden valta olisi poistettu.
Svinhufvudin porukka riensi Venäjän porvareiden (Kerenskin hallitus) luo ja vaati olemaan hyväksymättä itsenäisyyttä ja niin kävikin.

Toinen yritys.
Venäjän työväenvallankumous voitti marraskuun alussa (Venäjällä Lokakuun vallankumous). Kerenski kumoutui ja valta siirtyi neuvostoille.
Venäjän sosiaalidemokraattien (bolsevikit) edustaja Stalin kävi SDP:n puoluekokouksessa marraskuussa 1917 ja kertoi, että bolsevikit pysyvät kansallisuusohjelmassaan ja bolsevikit että neuvostohallitus tulee myöntämään itsenäisyyden jos sitä pyydetään.
Eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen 6.12.1917. SDP:n edustajat äänestivät sitä vastaan. Ei siksi että julistus olisi ollut väärin muotoiltu vaan perustelivat, että mennään julistuksen kanssa neuvostohallituksen puheille ja todetaan yhdessä itsenäisyys. Tämä ei kelvannut porvareille. Syykin on selvä. Venäjältä ei enää työväenhallituksen aikana ollut saatavissa kasakoita lakkoja ja mielenosoituksia murtamaan.

Suomen hallitus lähti pyytämään itsenäisyyden vahvistamista Länsi-Euroopan maista. Jokaisessa maassa sanottiin, että hakekaa tunnustus ensin emämaasta.
Svinhufvud joutui hampaita kiristellen myöntymään ja menemään neuvostohallituksen puheille 31.12.1917 itsenäisyysjulistus kainalossa. Siellä hän sai paikallisilta porvareilta selvän vastauksen - itsenäisyyttä ei myönnetä.
Bolsevikit ja Neuvostohallitus hyväksyivät itsenäisyyden ja nimet paperiin. Suomen sosiaalidemokraatit edesauttoivat toimenpidettä keskusteluilla bolsevikkien kanssa. Suomen SDP ei äänestänyt joulukuussa itsenäisyytä vastaan vaan sen hankkimisen muotoa kritisoitiin. Lopputulos toteutui kuten sosiaalidemokaatit olivat esittäneet.
Neuvostohallituksen hyväksynnän jälkeen Suomeen alkoi virrata ulkomailta itsenäisyyden tunnustamisia.

Tässä linkissä kerrotaan suhteellisen oikein ensimmäisen itsenäisyysjulistuksen tarina
https://fi.wikipedia.org/wiki/Valtalaki
Elokuvassa Luottamus kerrotaan historian totuutta mukaillen 6.12.1917 itsenäisyysjulistuksen toteutuminen. Vanha Työväenpuolue oli Suomen puolueista yhtenäisin ja johdonmukaisin itsenäisyyden kannattaja. Kaikki valta eduskunnalle eikä muuta mutinaa.

Tässä on 6.12.1917 itsenäisyysjulistus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_itsenäisyysjulistus

Linkki kuvaa suhteellisen oikein tapahtumien kulkua. Sosiaalidemokraatit olivat täysin itsenäisyyden kannalla.

vai että oikein isnmaan puolesta...ja jos ottaisi noin tiukille niin Tehtaankadulle tukka putkella kysymään josko sitä saisi muuttaa sinne ONNELAAN..

HOEPOEHOEPOELLE.
Kysymys ei ole onnelasta vaan totuudesta sen suhteen mistä aloitus esitti väitteensä.

Väite Suomen itsenäisyydestä vapaussodan tai itsenäisyydestä myöhempien sotien avulla ovat tuulesta temmattuja väitteitä.
Niillä pyritään peittämään luokkasodan jälkinäytöksen raakaa joukkomurhaa ja jota silloinen kirkko puolusti niin tiukasti että esti surmattujen hautaamisen kirkkojen omistamille hautausmaille. Valheilla pyritään peittämään 20 ja 30 lukujen äärimmäisen oikeistolaista sisä- ja ulkopolitiikkaa ja joka johti lopulta vallanpitäjät sitoutumaan fasismin rengiksi. Suomi pelastui lopulta vasta häviämällä natsien mukana liittoutuneille. Suomen pelastus oli tappio II maailmansodassa liittoutuneille. Silti Suomen silloinen poliittinen johto aiheutti liittoutuneille natsien mukana hirmuiset tuhot.
Sodan jälkeen alkoi uusi aikakausi, rauhanomaisen rakennustyön aikakausi.

Halutaanko uudelleen sotaseikailuihin! Ilmatila ja maaperä vilisee vieraiden valtioiden sotilaita eikä ole epäilystä miksi ne tänne tulevat. Miksi se sallitaan ja hyväksytään vieraiden kulut maksettavaksi palkkatyöläisten veroeuroista.
Suomi100 juhlavuotena tulisi käsitellä menneisyyden virheitä, myös saavutuksia, ja luotsata rauhanomaisen rakennustyön tulevaisuuteen.
Itärajan takana tulee olemaan joka tapauksessa joku valtio tulevaisuudessakin. Kaksi perhettä vierekkäin satsaavat hyviin naapuruussuhteisiin. Eikö näin tulisi rakentaa valtioiden välisissä suhteissa.

Kylläpä tuo isänmaan_puolesta jaksaa jankuttaa tuota samaa potaskaa päivästä toiseen yrittämällä muuttaa mustan valkoiseksi.
Totuushan on se, että vasemmistopuolueet äänestivät vuonna 1917 Suomen itsenäistymistä vastaan eduskunnassa.

Eikö osata lukea!
Suomen eduskunnassa oli 1917 vain yksi työväenpuolue, vasemmistopuolue.
Se äänesti sekä heinäkuussa että joulukuussa 1917 itsenäisyyden puolesta.
Porvaripuolella venkoiltiin.

Risto Rytin puhe jatkosodan alkaessa.
Ryti väitti että NL olisi salakavalasti hyökännyt Suomeen ja nyt taisteltaisiin itsenäisyydestä.
Ryti valehteli päin näköä.
Rytin hallitus päästi syyskuusta 1940 lähtien saksalaista sotavoimaa maahamme ja jotka olivat 22.6.1941 hyökkäysvarustuksessa Kuusamosta ylöspäin olevalla rintamaosuudella sovitun sunnitelman mukaisesti. Suomalainen armeija seisoi Kuusamosta etelään odottaen hyökkäyskäskyä.
Hitler ilmoitti hyökkäyksen alettua Neuvostoliittoon Suomen olevan Saksan liittolainen pohjoisella rintamaosuudella niinkuin olikin. Saksan ja Suomen armeijoiden sotaoperaatiot olivat yhteen synkronoidut. Mannerheim toisti päiväkäskyssään saman.
Jatkosota oli kuin olikin aluevalloitussota eikä sota itsenäisyydestä. NL pelasti Suomen fasismin kynsistä.

Kyllä se on USA joka pelasti koko euroopan, ja varsinkin Venäjän joutumasta fasistien kynsiin.

Liittoutuneet pelastivat Euroopan fasismista.
Suomen silloinen porvaristo halusi fasistisoida Euroopan.
Englanti, Neuvostoliitto ja Yhdysvallat, liittoutuneiden voimakolmikko, pani fasismin pussiin ja solmi pussin suun kiinni.
Suomi osallistui 1944/45 fasismin pussittamiseen Lapin Sodassa.
Suomessa päästiin opettelemaan demokratiaa aselevon 4.9.1944 jälkeen.

Miksi naton sotavoimat tallaavat maaperäämme? Minkä puolesta ja mitä vastaan liittoudutaan vai lyödäänkö päätä jälleen mäntyyn.

Eikö jokaisella taholla ole oikeus iloita Suomen 100v itsenäisyydestä? X.x

Kaikkien maiden itsenäisyydessä sota on surullinen tapahtuma. Suomessa inhorealistisesti sota mysifioidaan "ihana on kaatua joukkosi eessä" ja silleen. Muualla maailmassa ihmetellään meidän sotaihannointia ja vieläpä saksalaisen fasismin tukena olleita sotia.
Lapin Sota fasismin kukistamiseksi puolestaan lähes vaietaan hiljaisuudella. Tilalle nousee esim. ss-pappi Kalervo Kurkialan saarnat jatkosodassa jossa muka Jeesus Kristus johtaisi armeijaa bolsevikkien, NL:n ja pakanallisten ortodoksien tuhoamiseksi.
Kirkko tietääkseni ei ole vieläkään sanoutunut irti sotapapiston asennoitumisesta suoraan fasismin propagoijaksi.

Tämän vuosituhannen puolella on tullut suuresti tutkimusaineistoa valkoisen Suomen kataluuksista. Silti valheellisen tiedon levittämistä jatketaan.
Totuutta tulee levittää. Kansallisuusvihaa ei voi enää hyväksyä. Asioita tulee kyetä tarkastelemaan sellaisina kuin ne ovat tapahtuneet.