Jos haluat elää, tuntea, olla utelias ja arvostaa

Eikä, ihan järjetön ajatus :O! En minä odota vastapuolelta yliluonnollisia kirjoittamisen kykyjä. Itsekin viskon pilkut ja muut roippeet minne sattuu, sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Toivon vain... No juuri jotakin sellaista, mitä yllä kuvasin. Ihmistä, tuntevaa ja uteliasta, elämänmyönteistä, jakamaan arkisia ja vähemmän arkisia ajatuksiaan kanssani. Olen kaikkea muuta kuin pelottava! Tuo mahdollisuus ei totisesti käynyt edes mielessäni, että joku ei uskaltaisi kirjoittaa.

Piti vielä palata muutamaan asiaan, jotka yöllä kävivät mielessä, mutta joita en enää jaksanut käydä sanoiksi pukemaan.

1) Tuo kommentti, että olen taitava kirjoittaja. En ole ihan varma, onko se enemmän kehu vai moite. Se näyttää kehulta, mutta asiayhteyteen liitettynä tuntuu enemmän moitteelta. Palautetta joka tapauksessa, kiitos siitä. Kiitos, että huomasit ja reagoit. Sekin on jo jotain. Oikeastaan niin paljon, että se sai kiinnostumaan. Kuka on ystävälliseksi tulkittavan tsemppiviestin takana, millainen ihminen?

2) Peräkammarin pojat. Tuosta ei jäänyt epäselvyyttä, oliko kommentti positiivisessa vai negatiivisessa mielessä kirjoitettu. Mikä on sinun määritelmäsi peräkammarin pojalle? Mitä se sinulle tarkoittaa? Minulle tulee mieleen miespuoleinen henkilö, joka on ensin jäänyt pitkälle aikuisuuteen asumaan vanhempiensa kanssa, ja päätyy sitten lopulta asumaan yksin. Mies, joka ei tuo ajatuksiaan ja tunteitaan julki. Mies, jolla ei ole laajoja sosiaalisia verkostoja. On muille mysteeri, mutta ei sellainen mysteeri, joka herättäisi huomiota ja kiinnostusta. Näkymättömäksi jäävä ihminen. Jos joku huomaa, niin se tapahtuu kenties säälien tai yrittäen muuttaa tuota miestä, josta saa ehkä nuhjuisen ja jollakin tavalla surullisen vaikutelman.

Minä tunnen joitakin määritelmään sopivia miehiä. Peräkammarin pojat ovat mielestäni aliarvostettu ryhmä, ja voiko niitä monia ja taas monia ihmisiä edes laittaa tuollaiseen yhteen suppeaan lokeroon? Olen moukka ja vastaan omaan kysymykseeni: Ei voi! Määritelmän alle on ahdettu vastuuntuntoisia, läheisistään huolehtivia miehiä. Niitä, jotka unohtavat itsensä antaessaan muille. Sinne on hylätty elämässään kovia kokeneet, haavoitetut sielut, jotka tarvitsisivat enemmän tai vähemmän apua, rohkaisua ja välittämistä. Jonkun, joka kertoisi ja saisi heidät uskomaan, että maailma on myös heille, vaikka joku olisi joskus antanut ymmärtää ihan muuta. Peräkammarin pojissa on varmasti myös diagnoosin saaneita ja diagnoosia saamattomia autismin kirjosta kärsiviä henkilöitä, jotka saattaisivat päästä kiinni parempaan arkeen oikeanlaisella kuntoutuksella ja sillä, että ihmiset olisivat ylipäätään suvaitsevampia ja kärsivällisempiä heitä kohtaan. Yrittäisivät edes ymmärtää, mistä erityinen käytös ja olemus voivat johtua.

Minulle rakkain peräkammarin poika saa oman kappaleensa :). Hän on takuulla monen mielessä peräkammarin poika, siitä ei ole epäilystäkään. Mies, joka asuu yhä jo edesmenneiden vanhempiensa talossa keskellä ei mitään. Mies, joka nukkuu päivävaatteet päällä niin, että hän on aamulla heti valmis päivän töihin juotuaan mukillisen kahvia ja syötyään viipaleen pakastimesta otettua pullaa. Mies, jonka vaatteet ovat hihansuista ja lahkeista rispaantuneet ja usein öljyn ja maan tahrimat. Mies, joka tuoksuu elämältä ja työltä - ei ihme kyllä pahalta minun mielestäni, vaikka joku muu saattaisi niinkin sanoa. Mies, joka saunoo lauantaisin ja käy nukkumaan joka ilta kymppiuutisten jälkeen. Mies, jolla on koira ja paljon karvoja lattioilla ja sohvalla. Mies, jonka keittiönpöytää ei näy sille kerääntyneiden papereiden ja lehtipinojen alta. Mies, jonka talon ikkunoista ei näkisi läpi, ellei hänen siskonsa kävisi pesemässä niitä kerran vuodessa.

Mutta! Hän on kaikkea tuota omasta tahdostaan. Ainakin luulisin niin. Ihmiset puhuvat hänestä säälien ja arvostellen. "Kauheaa, millaisessa kunnossa talo on. Kauheaa, kun hän ei kutsu eikä päästä ihmisiä sisälle taloon. Kauheaa, kun hänen täytyy olla yksinäinen." Talo on juuri sellaisessa kunnossa kuin on hänelle hyvä. Se on nyt hänen kotinsa! Mikä oikeus muilla on siihen puuttua, ja sitä arvostella? Kyllä hän sisällekin laskee ne ihmiset, jotka ovat sen ansainneet. Minun mielestäni hän ei vaikuta edes yksinäiseltä. Hän tapaa ihmisiä työnsä puolesta, ja selvästi nauttii siitä. Nämä ihmiset yleensä myös pitävät hänestä, ja tulevat asioimaan hänen kanssaan kerta toisensa jälkeen. Hänellä on metsät ja järvet, luonto ja eläimet. Ne antavat hänelle paljon enemmän kuin aika moni ihminen. Hänellä on lämmin sydän, mutta ihmiset sokaistuvat helposti karskin ulkonäön, töksähtelevän kielenkäytön sekä mustan huumorin vuoksi. Hän on jaksanut minuakin. Siitä asti, kun olin pieni tyttö. Piti mukanaan. Vei metsälle, järvelle ja otti töihinsä mukaan. Antoi oppia ja kokemuksia asioista, joista olisin jäänyt paitsi ilman häntä. Suojeli minua niiltä, joiden olisi kuulunut olla minun tukeni ja turvani, mutta jotka eivät aina sitä onnistuneet olemaan. Tuo peräkammarin poika on minun sankarini!

Kauniisti kirjoitettu tuo peräkammarimiehen tarina. Kyyneleet nousivat silmiini sitä lukiessa.

sälgkasödlk kirjoitti:

Kauniisti kirjoitettu tuo peräkammarimiehen tarina. Kyyneleet nousivat silmiini sitä lukiessa.

"sälgkasödlk", mukavaa, että tänne eksyi kaltaisesi elämästä ja ihmisistä herkistyvä yksilö. Uskon, että sinussa on sitä hyvää, jota toivon ihmisistä löytäväni. Mukavaa viikonloppua!

"Olethylkiö", oletpa sinä suloinen. Ihan kuin tuollainen kiukkuinen teiniangstista kärsivä poikanen, tai vastaavasti samankaltaiselle tasolle jäänyt päihtynyt keski-ikäinen setä. Toivon sinulle vähemmän ahdistusta ja enemmän huumorintajua.

igfyuguihaj :)!

Mukavaa, että halusit jakaa tämän kanssani. Tosin en ymmärrä, miten olit onnistunut jättämään sormesi WC-pöntön rinkulan väliin, ja vielä istumaan sen päälle niin vauhdikkaasti, että sait sormesi tuohon kuntoon! Toivottavasti aurinkoinen päivä tuo vähän lohtua tukalaan tilanteeseen. Ole jatkossa varovaisempi, niin kirjoittaminenkin on helpompaa.

Miksi laittaa ilmoitus halusta kirjeenvaihtoon jos sitä ei oikeasti halua. En ymmärrä!

yksi-ihmettelee kirjoitti:

Miksi laittaa ilmoitus halusta kirjeenvaihtoon jos sitä ei oikeasti halua. En ymmärrä!

Millä perusteella tuollaista ihmettelet tässä yhteydessä? Minä nimenomaan haluan kirjoitella, siksi ilmoituksenkin laitoin.

Kokemuksesta. Vastasin sinulle vaan sinä lopetit yhteen viestiin, syytä ilmoittamatta. Estit vastaukseni.

Mitä??? En kyllä ole noin tehnyt! Ensimmäisen kirjeenvaihtoilmoituksen perusteella sain muutaman vastauksen, ja nämä kirjoittajat eivät alun jälkeen kirjoittaneet takaisin. En edes tiedä, miten jonkun vastaukset saisi estettyä. Eli et saa viestejä tulemaan minulle?

Alan epäilemään luukun toimivuutta... Kirjoitatko minulle, jos luon toisen sähköpostiosoitteen?

No niin. Uuden osoitteen julkaiseminen oli sääntöjen vastaista. Yritin lähettää sinulle "yksi-ihmettelee" sähköpostia uudesta osoitteesta, mutta viesti tuli bumerangina takaisin. Vanha sähköpostiosoitteesi ei ole enää käytössä?

Uuden sähköpostiosoitteen alku on sama kuin täällä julkaisemassani luukun osoitteessa. Palveluntarjoaja on gmail, ja loppuosa sen mukainen. Olisin iloinen, jos kirjoittaisit sinne.

Sinunkin viestisi poistettiin :D! Kirjoita kirjoita, tuohon uuteen osoitteeseen. Toivottavasti näet tämän, ennen kuin tämäkin poistetaan :). Tässähän tuntee olevansa suurikin kriminaali, vaikka en ole käyttänyt rumaa kieltä, en ole julkaissut kenenkään kotiosoitetta, en ole yllyttänyt kansanryhmää vastaan tai muuta sellaista, minkä luulisi olevan sopimatonta.

Samoin minun IP suljettiin enkä pääse edes sähköpostiin. Onko näillä oikeus viedä kansalaiselta itsemääräämis oikeus? Mitään sääntöjen vastaista en ole mielestäni kirjoittanut. Tämän kirjoitin mobiiliverkossa, kait tämäkin katsotaan sääntöjen vastaiseksi.

Hei "etooon".

Niin se menee. Joskus asiat saa itsekin tehtyä hankaliksi, vaikka ei olisi niin tarkoittanutkaan. Etsiessä välillä löytää, joskus taas ei. Mutta hyvä, jos joku saa toisinaan aiheen nauraa.

1utelias, mielestäni on surullista, etteivät ihmiset kohtaa arjessa. Tiedän, että meitä ihmisrakkaita on kuitenkin olemassa vähintään yhtä paljon kuin vihalla ja ennakkoluuloilla elämänsä, ja siinä sivussa muidenkin elämät pilaavia ihmisiä. On vaikea lähestyä tuntemattomia tai puolituttuja ihmisiä ystävyyttään tarjoten. Pelkää vaikuttavansa oudolta, ja häiritsevänsä ihmisiä tuppautumisellaan.

Hei!

Ihan ymmärrettävää, että teillä rohkeilla kiirettä pitää :)! Jos joskus tapahtuu sellainen oikku, että et enää ole kiireinen, olet tervetullut viskaamaan kirjeellä myöhemminkin.

No mutta jos oikein johtajamiehiä.... Kyllä, Veijo Vehkalahdelta, kelpaat juuri tuollaisena!

Voi Oikeitatekoja. En minä mitään kokonaisuuksista ymmärrä. Minun alaani ovat enemmän ihmiset, yksilöt. Tai sen verran minulla on aavistusta kokonaisuuksista, että niiden hallitseminen on hankalaa, ehkä suorastaan mahdotonta. Kuvittelepa esim. tilannetta, jossa hammaslääkäri hioo yhtä hammasta purentavirheen takia. Kun hän hioo sen yhden hampaan, hänen on hiottava myös muita hampaita, koska purennan tilanne on oleellisesti muuttunut sen yhden hampaan muutoksen takia. Tasapainoon pääsemiseksi saatetaan tarvita useita käyntejä ja tarkkaakin tarkempaa työtä, eikä täydelliseen lopputulokseen päästä kenties ikinä.

Koko maailman, yhden valtion tai yksittäisen kaupunginkin mittakaavassa puhutaan niin monista muuttujista, että se olisi ihme, jos köyhyys ja epätasa-arvo saataisiin kokonaan kitkettyä. Sitähän minäkin pienenä tyttönä toivoin, ja kruunu päässä missileikkejä leikkiessäni lupailin. Mutta näin aikuisiällä, ei minusta poliitikoksi ole - tekemään tyhjiä lupauksia.

Ihminen, niin kuin lähes mikä tahansa muukin elävä olento, on pohjimmiltaan itsekäs. Se auttaa muita sen verran, kun oman edun nimissä kannattaa, mutta ei yhtään enempää. En näe sen muuttuvan, että ne ottavat, jotka pystyvät. Toki hyvää tahtoa on onneksi paljon, ja se pitää toivoa yllä, ja tekee tästä elämästä siedettävän kaiken epäoikeudenmukaisuuden keskellä. Useat auttavat sen verran, ettei oma elintaso ja turvallisuus kärsi. Muutama jopa noiden kustannuksella, mutta ei se riitä maailmaa pelastamaan. Ehkä se kuitenkin pelastaa muutaman yksilön, ja luo niitä tarvittavia valon ja lämmön pilkahduksia keskelle kaiken kattavaa kylmyyttä.

Jos minusta tulisi jostakin maailman oikusta miljonääri, tekisin varmasti paljon auttaakseni niitä, joilta puuttuu (tarkoitan tässä rahassa mitattuna). En kuitenkaan olisi valmis antamaan niin paljoa, että päätyisin takaisin tähän pisteeseen, jossa rahoistaan saa olla tarkka, että saa arjen pyörimään. Niin itsekäs minäkin olen, enkä ole ylpeä siitä.

Hei torpantero! Kuulostaa aivan ihanalta. Muistan erään vanhan sukulaismiehen, joka asui niemen kärjessä suomalaisen metsäisen luonnon keskellä. Hänen kotinsa ja pihapiirinsä oli kuin satumaailma. Tintit tulivat syömään hänen kädestään, aivan kuin niillä ei olisi ollut mitään tietoa siitä, että ihmisiä tarvitsee pelätä. Siellä hänkin varmaan köllötteli, villasukat jalassa ja napa kohti kattoa.

Kirjeenvaihtaja kirjoitti:

Hei torpantero! Kuulostaa aivan ihanalta. Muistan erään vanhan sukulaismiehen, joka asui niemen kärjessä suomalaisen metsäisen luonnon keskellä. Hänen kotinsa ja pihapiirinsä oli kuin satumaailma. Tintit tulivat syömään hänen kädestään, aivan kuin niillä ei olisi ollut mitään tietoa siitä, että ihmisiä tarvitsee pelätä. Siellä hänkin varmaan köllötteli, villasukat jalassa ja napa kohti kattoa.

Lue lisää

Hih! Päivään kuuluu kyllä muutakin kuin köllöttelyä napa kohti kattoa ja tinttien ruokkimista. Harrastuksia monia eikä enää arki kulu töissä vaan ihan ansaitulla vapaalla ollaan vaikkakin ikää ei vielä sitä kuuttaviittä.

Odottavalle kannolle jäänyt, ai kirja maailman köyhyyden ja epätasa-arvon lopettamisesta? Vai kirjeenvaihdosta, tai ehkä ihmisistä ja kanssakäymisestä yleensä? Joskus nuorempana haaveilinkin kirjan kirjoittamisesta. Silloin kaikki tuntui mahdolliselta. Mielikuvitus laukkasi, eikä ollut ikkunoita, joista ei olisi voinut kurkata sisään. Vaan taidan minäkin jo olla sen verran kaavoihini kangistunut, että kirjaan saakka en enää kykenisi. Ne avoinna olevat maailmat ovat kutistuneet arjen pyöritykseen ja lähipiiriin. Tulisi ulkopuolisten mielestä kuivakka kirja. Siksi nimimerkkini onkin Kirjeenvaihtaja, eikä Kirjailija :).

Kirjeenvaihtaja kirjoitti:

Odottavalle kannolle jäänyt, ai kirja maailman köyhyyden ja epätasa-arvon lopettamisesta? Vai kirjeenvaihdosta, tai ehkä ihmisistä ja kanssakäymisestä yleensä? Joskus nuorempana haaveilinkin kirjan kirjoittamisesta. Silloin kaikki tuntui mahdolliselta. Mielikuvitus laukkasi, eikä ollut ikkunoita, joista ei olisi voinut kurkata sisään. Vaan taidan minäkin jo olla sen verran kaavoihini kangistunut, että kirjaan saakka en enää kykenisi. Ne avoinna olevat maailmat ovat kutistuneet arjen pyöritykseen ja lähipiiriin. Tulisi ulkopuolisten mielestä kuivakka kirja. Siksi nimimerkkini onkin Kirjeenvaihtaja, eikä Kirjailija :).

Lue lisää

vaihtaja!

Tässä minä, joka ensimmäiseksi aloitukseesi vastasi, että olet niin taitava kirjoittaja, että kukaan ei uskalla kirjoittaa Sinulle.

KIrjoitin Sinulle aamupäivällä tähän ketjuun pitkästi tuohon edelle, mutta jostakin syystä se on poistettu sääntöjen vastaisena. Kopioin sen saman kirjoituksen Sinun sähköpostiisi, joten siellä se nyt on. Ja hieman muutakin kirjoitin toiveissa, että meistä tulisi kirjeystävät.

Olen yllättynyt, jos mikään tällainen avustusjärjestö ohjaa rahaa rahana suoraan autettavalle tai hänen perheelleen. Olen ymmärtänyt, että apu menee perille yhteisesti jaettavina koulunkäyntimahdollisuuksina jne, vaikka kuulumisia pääsisikin vaihtamaan sen yhden tietyn lapsen kanssa. Voi olla, että olen väärässä. En ole niin tarkasti perehtynyt näiden järjestöjen toimintatapoihin.

Oi muistoja! Suudelmin suljetut kirjeet oli yksi ensimmäisistä kappaleista, joita uskalsin aikoinaan laulaa karaokessa.