En tykkää teitittelystä. Sillä alennetaan vanhenevien ihmisten arvoa. Toki monet keski-ikäiset ja vanhemmatkin teitittelevät, eivät vain nuoret. Itse sinuttelen siitä huolimatta, että minua teititellään.
Mutta millä ihmeellä saisi teitittelyn loppumaan? Yleensä en reagoi, kun minua teititellään, mutta muutaman kerran olen sanonut asiakaspalvelijalle, että voit sinutella ja palvelu on tyssännyt siihen. Tai sanomallani ei ole ollut vaikutusta, toinen on jatkanut teitittelyä.
Onko teillä hyviä neuvoja siihen, miten teitittelyn saa muuttumaan sinutteluksi?
Mutta millä ihmeellä saisi teitittelyn loppumaan? Yleensä en reagoi, kun minua teititellään, mutta muutaman kerran olen sanonut asiakaspalvelijalle, että voit sinutella ja palvelu on tyssännyt siihen. Tai sanomallani ei ole ollut vaikutusta, toinen on jatkanut teitittelyä.
Onko teillä hyviä neuvoja siihen, miten teitittelyn saa muuttumaan sinutteluksi?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Minun mielestäni teitittely on arvostusta vanhempaa henkilöä kohtaan nuoremmilta.
Kohteliaisuuttahan teitittely on ja varmaan opetettua varsinkin asiakaspalvelussa työskenteleville.
Enköhän minä ala olla vanhimmasta päästä tätä palstaa.
Missä viipyy minun teitittelyni? En muista tehneeni sinukauppoja kenenkään teidän kanssanne.
Kuuluisikohan meidän teititellä tällä palstalla tuolta 70 palstalta tänne välillä harhautuneita?
Vanhempi osapuoli voi ehdottaa SInun-kauppoja, jolloin molemmat osapuolet alkavat sinutella, mikäli ovat asiasta samaa mieltä
teitittely on kohteliasta, en ymmärrä että siitä loukkaannutaan ja koetaan sen olevan arvoa alentavaa. minä teitittelen helposti vieraita ihmisiä kun en heitä tunne, se käy ihan huomaamatta, niin minua lapsena kotona opetettiin, enkä tunne tekeväni siinä väärin.
Vieläköhän Suomessa on niin vanhanaikaisia lukioasteisia kouluja, joissa opettajat teitittelevät oppilaitaan? Onneksi oppilaitten ei tarvinnut teititellä toisiaan, mutta opettajat teitittelivät myös toisiaan; lehtori se ja se, maisteri se ja se, rehtori se ja se ...
Minä osuin lukion viimeisellä luokalla sellaiseen. Oli siinä totuttelemista, kun opettajat sanoivat sukunimeltään, että minuako tuo tarkoittaa. Edellisessä koulussani sinuteltiin tuttavallisesti opettajiakin.
Et sitten ollut kovinkaan hääppöinen uranainen? Ylioppilaasta siivojaksi!
Ja siitä sitten eläkeläiseksi ja siitä tuhkattavaksi ... Että semmonen ura. Kauanko sinunkaan (pätkätyö)urasi muistetaan enää sata vuotta kuolemasi jälkeen?
Koulunkäynti ei koskaan ollut niitä lempiharrastuksiani. Välttämätön pakko. Jo ekaluokalta pidin sitä laittomana vapaudenriistona ja lasten henkisenä pahoinpitelynä, kun aloin tajuta ettei siellä käydäkään vain silloin kun itse haluaa, eikä valita mihin luokkaan menee, jos toisilla vaikka oli piirustusta samaan aikaan kuin toisilla historiaa tai mantskaa.
Ja tuollaiseen ihmisraunioon hukattiin suomen valtion koulutus määrärahoja. Pitäisi periä takaisin eläkkeestäsi, per-kel!
Älä siitä minua syytä.
En minä itseäni kouluun tuputtanut väkisin koskaan.
Jos olet kanssani samaa ikäluokkaa (minua luultavasti nuorempikin), niin tuskinpa maksoit minun koulunkäynnistäni yhtään mitään, (etkä eläkkeestänikään niin muodoin, koska eläkkeeni tulee Ruotsista).
Aloituksessani kysyin hyviä keinoja saada teitittely loppumaan. Toistaiseksi ei ole tullut ainuttakaan.
Jos joku tykkää teitittelystä, se on ok ja ihan eri ketjun aihe.
Minun mielestäni ei ole asiakasta arvostavaa, jos ehdotan, että minua sinutellaan ja asiakaspalvelija ei ota sitä huomioon tai hämmentyy niin että ei enää osaa palvella.
Mutta ilmeisesti teillä kellään ei ole sen kummempia keinoja.
Osta netistä, kukaan ei teitittele. Sinunlaista asiakasta ei kaipaa yksikään kauppa.
Minä en tekisi sinunkauppoja asiakaspalvelijan kanssa. Heille on varmaan ohjeistettu teitittely tai perheessä on vielä tapoja.
Minä olen mielissäni, jos nuori teitittelee. Näin me olemme erilaisia.
Monessa kielessä on tänä päivänä teitittely-muoto käytössä.
Kyllä se nyt on niin, että sinun on joustettava tai kuten tuossa, menet nettikaupoille ja olet asiakasnumero xxxxxxxx
Vastaat teitittelyyn vain me-muodossa, tai vaihtoehtoisesti tarkennat, että ei ole useampia henkiöitä.
Ei ole ollut 47 vuoteen, koska en asu Suomessa.
Sittenhän sinulla kävi tsäkä. Elämä sutvaantuu sujuten kuin Römsöössä, vai oliko se "römpsässä".
Länsi-Ruotsissa.
V**tuako sitten tällä palstalla teet. Pysy vain siellä slussenin sillan alla.
Sanoin nuorelle remppamiehelle joka ei mllään lakannut teitittelemästä, että jos vielä kerran sanot noin, niin hirtän sinut - munista.
Oletpas huonotapainen.
Enhän, vain suorasanainen.
Minäkään en pidä teitittelystä. Työelämässä kukaan ei teititellyt. Eikä teitittele vieläkään harrasteissa tai mitä niitä nyt on työväenopistojen ja kansalaisopistojen kursseja.
Jotkut keski-ikäiset asiakaspalvelijat osaavat teititellä luontevasti. Silloin se ei häiritse. Nuoret ilmeisesti pitävät arkkukamana meitä vanhempia tai sitten se on liikkeen kulttuuri. Hullua kuitenkin, kun työelämässä nuoret nörtit sinuttelivat ja sitten yhtäkkiä huomaakin olevansa vanha, kun kaikkialla teititellään. Jos joku sinuttelee, niin se tuntuu tosi mukavalta, tekisi melkein mieli kiittää, mutta olen päättänyt että hymy riittää.
Kyllä minäkin olen huomannut, että sitkeässä se on se teitittely. Jos sanon, että ei tarvitse teititellä, niin toinen vain jatkaa ikään kuin ei olisi kuullutkaan. Ihmeelliseltä se vaikuttaa. Ikään kuin toinen ei olisikaan asiakasta palvelemassa, vaan ihan jossain muussa paikassa henkisesti. Ikään kuin en kohtaisi ihmistä, vaan automaatin.
Esi-mies-aikoinani pidin hyvänä että alaiset teitittelivät minua.
Teitittely kertoi kunnioituksesta, tai vähintään alistumisesta.
Näin eläkkeellä ollessani, ei asialla ole enää kovinkaan paljon merkitystä.
Toisaalta.
Vieläkin tuntuu hyvältä, jos nainen tarttuu käsi-kynkkääni kun lähden johonkin suuntaan.
Toisin-tavoin en edes ajattele tekeväni.
Saattaisin jopa huikata menevälle naiselle että olisi ollut kiva tutustua teihin.
H.
Minua p i t ä ä teititellä, olen kahtiajakautunut skitsofreenikko.
Siinäpä sinulle Aloittaja nimimerkki Loukkaan-tuisin mielipide. Niin siinä just kävisi. Joku asiakaspalvelija alkaisi kautta linjan sinutella asiakkaita. Kohta olisi kipin kapin esimiehen moitittavana, jopa rangaistavana. Kun joku asiakas on toista mieltä ja ottaa nokkiinsa.
Itse olen kyllä kanssasi samaa mieltä, teitittely tuntuu typerältä ja ristiriitaiselta. Työelämässä lähes lastenlasteni ikäiset sinuttelivat ja eläkeiässä 50.setkin teitittelevät.
Minun mielestäni asiakaspalvelijan olisi toimittava tilanteen mukaan. Kyllä normaalilla kuulo- ja näköaistilla varustettu ihminen tajuaa, haluaako asiakas sinuteltavan vaiko teititeltävän.
Missä tahansa muussa ihmisten välisessä vuorovaikutussuhteessa toinen ottaa mallia toisesta. Jos toinen on rennon oloinen ja sinuttelee, niin toinen toimii samoin siinä sen kummemmin miettimättä. Kaikki asiakaspalvelijat eivät kuitenkaan näin tee, vaan jatkavat teitittelyä, vaikka asiakas sinuttelee. Ei voi puhua edes liikkeen kulttuurista, koska eri asiakaspalvelijat toimivat eri tavoin.
Monesti olen huomannut, että asiakaspalvelija menee itsensä kanssa sekaisin. Välillä teitittelee ja välillä sinuttelee samassa palvelutilanteessa.
Meidän lapsuudessamme ja nuoruudessamme teitittely kuului hyviin tapoihin. Mutta maailma on muuttunut. Kohteliaisuutta tai huomaavaisuutta voi osoittaa niin halutessaan ihan muilla tavoilla kuin ulkokohtaisella puhuttelumuodolla.
No eihän se noin mene. Miten sen nyt hoksaisi kuka haluaa teititeltävän tai sinuteltavan? Asiakaspalvelussa tärkeintä on sen alan asian hoito. Minä en ainakaan asiakkaan ulkoisen olemuksen perusteella osaisi päätellä, ketä sinutella ja ketä ei. Miten SINÄ ilmeisesti normaali-ihmisenä sen huomaat? Siis sinä Mikä_milloinkin.
Ennen wanhaan lapset teitittelivät vanhempiaan. Minut opetettiin lapsena kotona teitittelemään vanhemoia ihmisiä, esimerkiksi mummoa. Vieläkin teitittelen itseäni vanhempia (huomattavasti vanhempia) kunnes he itse ehdottavat sinunkauppoja. Itse hätkähdin kun minua enismmäisi kertoja teititeltiin, tähänkö on tultu :)?.
Mullon menny koko tähänastinen elinikä teititellessä vieraita, asiakkaita, vanhempia ihmisiä, minua sensijaan sinutellaan kuin vanhaa monivuotista tuttua tai hyvää ystävää, vaikken eläessäni olisi koko ihmistä tavannutkaan.
Heh, Heh! Pistetään kymmenkunta vuotta etiäppäin, niin ei kukaan enää teitittele. Ja niin pitää ollakkin. Armeijassa kai vieläkin teititellään. Näin esmies ei laskeudu samalle tasolle.
Kyllä minustakin se teitittely kuuluu jonnekin tuonne 1800-luvulle, kun tehtiin vielä selvä ero yläluokan ja rahvaan välillä. Sinne se kuuluu niihin aikoihin, jolloin palvelusväen piti niiailla ja pokkuroida, jolloin rahvaan piti väistyä tien sivuun hattu kourassa, kun herrasväki oli liikkeellä.