Ihminen on luotu liikkumaan

Minulla ei ollut alta 35 vuoden ikäisenä mitään ongelmia painoni kanssa, lapsuudestani alkanut intohimoinen liikunta ja aikuisiällä tekemäni fyysinen työ ei ollut ainakaan huono asia vartalolleni jota kait olisi voinut kutsua ennemmin sporttiseksi kuin tavalliseksi. Vaikken ole koskaan pitänyt itseäni urheilullisena vaan liikunnallisena, niin kyllä minä jouduin useampaankin otteeseen viihteellä vakuuttelemaan naisille etten minä ole urheilija.

Fyysisen työn vaihtaminen "kevyempään" sisätyöhön, ja työmäärän sekä stressin lisääntyminen samaan aikaan kun vapaa-aika supistui olemattomiin, aiheuttivat mulle täysin uuden ongelman. Aloin paisumaan kuin pullataikina. Vaaleat leivät, sokeriset leivokset, virvoitusjuomat, isot määrät hiilihydraattipitoisia lisukkeita, rasvaiset pihvit...söin todella paljon ja epäterveellisesti. Jatkuva stressi ja lyhyet yöunet eivät ainakaan parantaneet tilannettani.

Ensimmäisen kerran jouduin lahduttamaan noin nelikymppisenä, tuolloin pudotin painoani suunnilleen 15 kiloa. Tein sen atkinsin dieetillä ja painonpudotus onnistui noin 5 vuodeksi, jonka jälkeen painonnousu alkoi taas ja alle 50 vuoden ikäisenä olin surkeassa jamassa, painoin enemmän kuin koskaan ennen (105 kiloa). Olen keskimittainen (n. 180cm), eli siihen nähden painoni ei kaikkien mielestä ollut järjetön, mutta jostakin syystä ylipaino ei sovi vartalolleni vaan se saa minut tuntemaan itseni fyysisesti sairaaksi. Ehkä verensokeriheilahtelut olivat se pahin ongelma...

Toisellakin kerralla aloitin laihduttamisen hiilareita rajoittamalla, mutta huolehdin samalla myös ettei rasvaa tule nautittua liikaa. Välillä olin lähes kokonaan rasvattomalla ruokavaliolla ja söin isot määrät kasviksia sekä proteiinia 2g/painokilo. Paino putosi ja olo tuntui hyvältä, tuntui että tää on mun juttuni. Kaikki sujuikin hyvin niin kauan kun oli läskiä sulateltavaksi.

Jossain vaiheessa kun paino oli normalisoitunut sinne 82-84 kiloon, aloin huomaamaan että vähähiilarinen ruokavalio ei pidä nälkää ja rasvaisen lihan lisääminen ruokavaliooni saa painon nousuun. Tajusin että jotain tarttee tehdä, mutta keinovalikoima on rajallinen kun maitotuotteet ja viljat saavat mahani kuralle.

Minä löysin avun kaurapuurosta, hiilareista ja liikunnasta. En käytä maitotuotteita enkä muita viljatuotteita kuin puhdasta kauraa, päiväni aloitan kaurapuurolla, parilla kananmunalla ja pienellä palalla kinkkua/broileria ja kasviksilla. Syön päivittäisillä aterioilla perunaa, pastaa ja riisiä vähärasvaisten lihojen ja kasvisten kanssa, ja harrastan liikuntaa.

Olen hyvin vakuuttunut siitä, että minun fyysinen hyvinvointini tarvitsee ravinnon ja levon lisäksi myös liikuntaa. Ilman liikuntaa en pysy virkeänä ja pysty pitämään painoani kurissa. Ruokavalio on tärkeämpi, mutta ei riitä ilman liikuntaa.
Ilmianna
Jaa

10 Vastausta



Minäkin olen jo kohta 70 vuotta enkä ole katkaissut jalkaani koskaan.

Se että sinä et ole hiilihydraattiherkkä kuten yhä useammat (katso diabetes- ja liikalihavuustilastot) ei sano mitään niille sadoille tuhansille pelkästään Suomesssa jotka ovat hiilihydraattiherkkiä.
Hiilihydraatti/sokeri nostaa kehosi insuliinitason-korkeat insuliinitasot ovat suurimmat syylliset diabetekseen, liikalihavuuteen jne.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
7 VASTAUSTA:
Ongelma on nopeiden hiilareiden ylensyönti, harrastin sitä itsekin.

Hiilareita oikeassa suhteessa, mutta ilman liikuntaa elimistö ei voi hyvin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Aapee___ kirjoitti:
Ongelma on nopeiden hiilareiden ylensyönti, harrastin sitä itsekin.

Hiilareita oikeassa suhteessa, mutta ilman liikuntaa elimistö ei voi hyvin.
Aapee___

rasva on ihmiselle elintärkeää
proteiini on ihmiselle elitärkeää
hiilihydraatti EI OLE ihmiselle elintärkeää

siitä sitten suhtauttamaan. THL:hän haluaa hiilihydraatin osuuden olevan 50 prosenttia saamastasi energiasta. Laitokselta puuttuu täysin perustiedot satujensa maailmassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
veijo76398736 kirjoitti:
Aapee___

rasva on ihmiselle elintärkeää
proteiini on ihmiselle elitärkeää
hiilihydraatti EI OLE ihmiselle elintärkeää

siitä sitten suhtauttamaan. THL:hän haluaa hiilihydraatin osuuden olevan 50 prosenttia saamastasi energiasta. Laitokselta puuttuu täysin perustiedot satujensa maailmassa.
Hiilihydraattien prosenttiosuutta tulisi itseasiassa nostaa eikä laskea. Hiilihydraatti on helppoa, halpaa ja nopeavaikutteista energiaa.

Ajattele kun väsähdät tuolla kauppareissulla kolmen lapsen kanssa, suklaapatukka antaa taas energiaa ja jaksaa kotiin asti laittamaan lihamakaronilaatikkoa lapsille.

Rasva tappaa tutkitusti tukkimalla suonet ja proteiinia tulee muutenkin liiaksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Yh-mamma kirjoitti:
Hiilihydraattien prosenttiosuutta tulisi itseasiassa nostaa eikä laskea. Hiilihydraatti on helppoa, halpaa ja nopeavaikutteista energiaa.

Ajattele kun väsähdät tuolla kauppareissulla kolmen lapsen kanssa, suklaapatukka antaa taas energiaa ja jaksaa kotiin asti laittamaan lihamakaronilaatikkoa lapsille.

Rasva tappaa tutkitusti tukkimalla suonet ja proteiinia tulee muutenkin liiaksi.
Hiilareista olen sitä mieltä, että niitä tulisi rajoittaa jos ei liikuta ollenkaan.

Proteiinit ja rasvat ovat ihmiselle välttämättömiä, niiden saanti on ensisijaista (ei kuitenkaan määrättömästi sianrasvaa). Itse kuitenkin tajusin, että minä lihon kaikilla ruokavalioilla ellen liiku riittävästi. Ilmeisesti kyse on kohtalaisen suuresta lihasmassasta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Yh-mamma kirjoitti:
Hiilihydraattien prosenttiosuutta tulisi itseasiassa nostaa eikä laskea. Hiilihydraatti on helppoa, halpaa ja nopeavaikutteista energiaa.

Ajattele kun väsähdät tuolla kauppareissulla kolmen lapsen kanssa, suklaapatukka antaa taas energiaa ja jaksaa kotiin asti laittamaan lihamakaronilaatikkoa lapsille.

Rasva tappaa tutkitusti tukkimalla suonet ja proteiinia tulee muutenkin liiaksi.
Yh-mamma

Älä vaan levitä omia luulojasi lapsillesi. Diabeetikkoja ja liikalihavia on jo Suomessakin riittävästi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
veijo673783 kirjoitti:
Yh-mamma

Älä vaan levitä omia luulojasi lapsillesi. Diabeetikkoja ja liikalihavia on jo Suomessakin riittävästi.
Minä annan lapsilleni joka päivä karamelliä, ovat iloisia ja energisiä. Nytkin on pullaa uunissa tulossa lapsille kun ei nukuttanut, saavat kultamussut tuoretta pullaa aamupalaksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Yh-mamma kirjoitti:
Minä annan lapsilleni joka päivä karamelliä, ovat iloisia ja energisiä. Nytkin on pullaa uunissa tulossa lapsille kun ei nukuttanut, saavat kultamussut tuoretta pullaa aamupalaksi.
Kultamussujesi mielestä olet maailman paras äiti!
Minä ajaisin pentuni ylös ja lenkille kaurapuuron jälkeen!
Sitten opiskelua, kotitöitä ja liikuntaa. Ruokaa jossain välissä.
TV, tekniikka rajoitettu vain hyödylliseen ja niiden tilalle luovaa toimintaa.
Illalla vähän soppaa ja omenaa.
Sitten ne pentuni pyytäisivät sinulle ottolapsiksi!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
samaa mieltä. hiilihydraatit. karppaus.
Ilmianna
Jaa
Kyylä näin on. Rappaus on tärkeää.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Ihminen on luotu liikkumaan

Minulla ei ollut alta 35 vuoden ikäisenä mitään ongelmia painoni kanssa, lapsuudestani alkanut intohimoinen liikunta ja aikuisiällä tekemäni fyysinen työ ei ollut ainakaan huono asia vartalolleni jota kait olisi voinut kutsua ennemmin sporttiseksi kuin tavalliseksi. Vaikken ole koskaan pitänyt itseäni urheilullisena vaan liikunnallisena, niin kyllä minä jouduin useampaankin otteeseen viihteellä vakuuttelemaan naisille etten minä ole urheilija.

Fyysisen työn vaihtaminen "kevyempään" sisätyöhön, ja työmäärän sekä stressin lisääntyminen samaan aikaan kun vapaa-aika supistui olemattomiin, aiheuttivat mulle täysin uuden ongelman. Aloin paisumaan kuin pullataikina. Vaaleat leivät, sokeriset leivokset, virvoitusjuomat, isot määrät hiilihydraattipitoisia lisukkeita, rasvaiset pihvit...söin todella paljon ja epäterveellisesti. Jatkuva stressi ja lyhyet yöunet eivät ainakaan parantaneet tilannettani.

Ensimmäisen kerran jouduin lahduttamaan noin nelikymppisenä, tuolloin pudotin painoani suunnilleen 15 kiloa. Tein sen atkinsin dieetillä ja painonpudotus onnistui noin 5 vuodeksi, jonka jälkeen painonnousu alkoi taas ja alle 50 vuoden ikäisenä olin surkeassa jamassa, painoin enemmän kuin koskaan ennen (105 kiloa). Olen keskimittainen (n. 180cm), eli siihen nähden painoni ei kaikkien mielestä ollut järjetön, mutta jostakin syystä ylipaino ei sovi vartalolleni vaan se saa minut tuntemaan itseni fyysisesti sairaaksi. Ehkä verensokeriheilahtelut olivat se pahin ongelma...

Toisellakin kerralla aloitin laihduttamisen hiilareita rajoittamalla, mutta huolehdin samalla myös ettei rasvaa tule nautittua liikaa. Välillä olin lähes kokonaan rasvattomalla ruokavaliolla ja söin isot määrät kasviksia sekä proteiinia 2g/painokilo. Paino putosi ja olo tuntui hyvältä, tuntui että tää on mun juttuni. Kaikki sujuikin hyvin niin kauan kun oli läskiä sulateltavaksi.

Jossain vaiheessa kun paino oli normalisoitunut sinne 82-84 kiloon, aloin huomaamaan että vähähiilarinen ruokavalio ei pidä nälkää ja rasvaisen lihan lisääminen ruokavaliooni saa painon nousuun. Tajusin että jotain tarttee tehdä, mutta keinovalikoima on rajallinen kun maitotuotteet ja viljat saavat mahani kuralle.

Minä löysin avun kaurapuurosta, hiilareista ja liikunnasta. En käytä maitotuotteita enkä muita viljatuotteita kuin puhdasta kauraa, päiväni aloitan kaurapuurolla, parilla kananmunalla ja pienellä palalla kinkkua/broileria ja kasviksilla. Syön päivittäisillä aterioilla perunaa, pastaa ja riisiä vähärasvaisten lihojen ja kasvisten kanssa, ja harrastan liikuntaa.

Olen hyvin vakuuttunut siitä, että minun fyysinen hyvinvointini tarvitsee ravinnon ja levon lisäksi myös liikuntaa. Ilman liikuntaa en pysy virkeänä ja pysty pitämään painoani kurissa. Ruokavalio on tärkeämpi, mutta ei riitä ilman liikuntaa.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta