Tsekkoslovakian susikoira

pystyt tuolla lapsikatraalla antamaan sille koiralle mitään aktiviteettejä. Hädin tuskin pääset sen kanssa edes kunnon lenkeille, kun joudut raahata pieniä lapsia mukaan joka paikkaan. Jospa nyt kuitenki odotat, että lapset kasvavat isommiksi ja osaavat jo itse ulkoilla ja eivät ole enää niin riippuvaisia äidistä. Tajuu se, että sulla ei ole tuossa elämän vaiheessa tarpeeksi aikaa koiralle.

tuosta rodusta, mutta en ota tähän elämän vaiheeseen, koska minullakin 3 vuotias lapsi. En meinaa kunnolla löytää aikaa edes nykyiseen pienempään koiraan, joka on siis ollut talossa jo ennen lasta. Välillä kaikki on vaan sellasta sähläämistä, kun pitäisi revetä joka suuntaan. Ehkä sitten, kun lapsi menee kouluun.

Varmaan hyvä valinta muuten, mutta on aika hiljanen rotu. Naapurit kunnioittavat enemmän vähän kuuluvampaa koiraa. Katos ketjua husky kerrostaloon.
Mutta kätevää että asutte maan tasalla ja voit laittaa koiran siitä suoraan ulos pihalle asioilleen. Eipä tarvii lähteä lenkille koko aikaa. Täällä hankalaa, kun koirien kanssa joutuu ramppaamaan rapussa ja sillä välin muksut (2- ja 3-vuotiaat) ovat kotona keskenään.

Musta kyllä teijän kannattas ottaa samasta pentueesta 2 koiraa, siis sisarukset. Kun nuin helppoon rotuun ootte päätyneet, ehdottomasti, suosittelen. Ja yx ent.aktiivi anne-k antaa mielellään varmasti ohjeita ja vinkkejä lasten ja koiranpentujen kasvatukseen. Suosittelen, ehdottomasti. Mut, jos on tiukkaa rahasta nih ne pennut vois käyä ostas vaik Viipurist, sais aidompii suseja.

Me ostettiin juuri vlcakinpentu (1v lapsi, toinen koira ja kerrostalo, vaikka ollaankin muuttamassa omakotitaloon kunhan saadaan asunto myytyä). Onko teillä ollut koiraa ennestään? Noiden peruskoulutuksen, yksinolon ja sisäsiisteyden opettamisen kanssa pitää sitten tehdä paljon töitä (niinkuin kaikkien "alkukantaisten" rotujen).

Suomalaisilta kasvattajilta jos meinaa ostaa niin tarkistakaa ehdottomasti että vanhemmat on terveystestattu ja luustokuvattu! Parilta kasvattajalta on tullut kyseenalaisia yhdistelmiä joita on jouduttu lopettamaan nuorena luusto-ongelmien takia. Myös vanhempien luonteeseen tulee kiinnittää huomiota: ovatko arkoja, aggressiivisia tai muuten vaan huonoluonteisia. Täällä on osa kasvattajista unohtanut, että kyseessä on oikeasti palveluskoirarotu, ja jalostanut vaan ulkonäkö- eikä käyttöominaisuudet edellä...

Sitten vielä, teillä on pieniä lapsia ja koiranpennut sitten purevat ja tuon kokoisen koiran (meille saapuessaan oli 7kg luovutusikäisenä ja siitä kasvaa n. 40kg yksilö) leikkipureminenkin sattuu. Lapsia ja koiraa ei saa jättää valvomatta ettei käy vahinkoja (meillä meinasi käydä kun pentu intoutui leikkimään "ihmispennun" kanssa ja melkein puri tätä päästä super-terävillä naskaleillaan).

Itse otimme koiran koska on kokemusta koirasusista ja koska rotu on lähtökohtaisesti palveluskoira ja haluamme harrastaa esimerkiksi etsintää, polkujuoksua ja tokoa. Kyseessä on erittäin aktiivinen laji: rotutyypilliset testit ovat 40 ja 100km juoksukilpailut, eli tarvitsevat paljon liikuntaa ja aktiviteettiä. Rodussa on pääosassa saksanpaimenkoira, jotka tunnetusti saattavat alkaa tuhoamaan paikkoja tylsistyessään tai eroahdistuksessa, pelkkä liikunta ei riitä vaan tarvitaan myös paljon aivotyötä. Kaikki sähköjohdot ja kielletty kannattaa nostaa koiran ulottumattomiin ja alkukuukausina aktiivisesti kieltää pentua ja tarjota paljon luvallista järsittävää ettei pentu aikuisena syö tylsyyteensä vaikka sohvaa.

Jos tähän rotuun päädytte ja on kotiläksyt tehty niin ei siinä mitään. Ei tämä mikään ihmeellisen vaikea ole, esim verrattuna huskyyn tai käyttölinjaiseen sakemanniin.

Pari linkkiä: http://www.nativecanines.com/vlcaks/living-with-a-vlcak/
Ja: http://www.sdivokoukrvi.cz/english-section/articles/living-with-csw

Kannattaa myös pentukuumeessa pitää pää kylmänä ja realiteetit mielessä, vlcakit voivat kuitenkin elää jopa 16-vuotiaaksi ja kiertolaisia on ihan liikaa. Ne ovat todella nättejä koiria, mutta vaativat omistajaltaan paljon (toki myös antavat vastineeksi).

Itse olen "aina" halunnut huskyn, olen ihastunut niiden luonteeseen ja ulkonäköön ja yhtä pentua kävin jopa katsomassa. Piti kuitenkin myöntää itselleen, ettei elämäntilanne oikeasti ole hyvä koiran ottamiseen (pieni lapsi ja kerrostalo), erityisesti koiralle joka tarvitsee "lauman" ympärilleen kuten susikoiratkin - kumpikaan rotu ei viihdy yksin ja saattaa tosiaan alkaa tuhota paikkoja tylsistyttyään tai eroahdistuksen takia. Oli vaikeaa mutta myönnettävä oli, että peruskoulutukseen ja aktiviteetteihin ei välttämättä olisi ollut niin paljon resursseja, vaikka lenkeillä viihdynkin.

Nykyisenkin koiran pentuaika oli tosi raskasta, pahimmillaan käytiin ulkona neljä kertaa yössä kun sisäsiisteyttä harjoiteltiin, tää nimittäin silppusi kaikki sanomalehdet ja pyyhkeet mihin yritettiin opettaa, ja sit todettiin että pakko teljetä yöksi makuuhuoneeseen koska sitten ainakin herättiin koska ei halunnut tehdä tarpeitaan omaan pesäänsä, ja parketti olisi kärsinyt jos olisi monet pissat pitänyt siivota. Siihen päälle vielä lasten nukuttamisrumba niin voin sanoa että väsyneitä oltiin... Seuraava koira tulee vasta omakotitaloon jossa on aidattu piha, niin voi vaan päästää sen ulos silmät ristissä eikä tarvitse itse pukea vaatteita ja haahuilla yöllä kerrostalon sisäpihalla.

Itselläni on kokemusta 7 vuoden ajalta Saarloosin susikoirista, joita on tällä hetkellä kuusi. Rotu on vaativa, lauma pitää olla ehdottomasti, mutta se kuka tulee toimeen kenenkin kanssa on ajan kanssa selvitettävä asia. Ei kahta narttua samaan laumaan. Meillä tulivat hyvin toimeen ennen ensimmäistä kiimaa. Siitä eteenpäin elävät erillään (meillä on kaksi laumaa), koska muuten tappelevat ja siinä tappelussa on kyse elämästä ja kuolemasta. Sisäsiistiksi kasvaminen on hyvinkin yksilöllistä, mutta onnistuu kyllä. Yksin en sisälle jättäisi, enkä kyllä kaverinkaan kanssa. Jos alkavat tehdä tuhojaan, niin siinä menee koti uusiksi, lattioita, väliovia ja seiniä myöten, huonekaluista puhumattakaan.
Mutta sitten se ihanuus, mikä näissä on. Jos olet itse vähän outo, kuten kai minäkin ja rakastat ulos lähtemistä kaikkein pimeimpänä ja kuraisempanakin aamuna ja iltana tuulen ulvoessa ja sateen kastellessa itsesi alle minuutissa keräämään tarhoista kakkakasoja, viemään puhdasta vettä ja ruokaa, harjaamaan hukkamökkien lattiat (meillä niissä on lattialämmitys) ja lisäksi harjaan vielä kaikkien kuuden turkit, jutellaaan ja kuunnellaan ja katsellaan luontoa, niin se mitä saat vastalahjaksi, on jotain aivan poikkeuksellista. Sellaista rakkautta, luottamusta, melkein palvontaa, jota saa osakseen, on vaikea edes selittää. Menen minne tahansa, perässä kävelee aina joku, ikioma suojelija.

Saarloosit ovat kyllä aika erilaisia kuin vlcakit, koska vlcakit ovat jalostettu työkoiriksi ja saarloosit ovat lähinnä seurakoiria. En vertaisi näitä kahta keskenään kovinkaan paljon, sillä hyvästä linjasta oleva vlcak on hyvin erilainen koira kuin saarloos, vertautuu enemmän sakuun kuin koirasuteen.

Minä olen ostanut kodinvaihtajan(erirotu).Perheessä oli yksi 3v lapsi, ja kaksi koiraa.Luopuivat toisesta, kun elämä pienen lapsen ja kahden koiran kanssa oli liian vaikeaa.En tiedä pystyivätkö pitämään edes sitä toista koiraa.Itse sain mukavan koiran kodinvaihtajasta.Mutta en suosittele suuria, ja haastavia koiria pienten lastenperheisiin, ellei ole oikeasti liikunnalinen perhe, ja asuvat maalla ok-talossa.Kerros/rivari asunnoissa koirat tylsistyy, ja alkavat sitten tuhota asuntoa ja häiriköidä metelöimällä naapureita.Nuorella koiralla on paljon energiaa, eikä pelkkä asunto riitä sille.Sen on saatava juosta ulkona, mielellään vapaana(omalla maalla)ja sille on tarjottava oikeasti muutakin virikettä liikunnan lisäksi.Jäljestäminen, perustottelevaisuuskoulutus, ja riittävä liikunta, ovat mielestäni jokaiselle koiralle kuuluvia päivittäisiä harrastuksia.Kun koiralle tarjotaan riittävästi mielekästä tekemistä, se ei tuhoa paikkoja .
Maalla jossa itse asun ok-talossa, on helppo järjestää koiralle jäljestystilanteita, vapaana juoksemista koirakaverin kanssa, ja koiraa on myös koulutettaan tavoille jokapäivä.Koiraa kannattaa myös säännöllisin väliajoin kuljetella kaupungilla, ja koiratapahtumissa, jotta se kaikkeen tottuu.Vain niin koirasta tulee helppo,ja kunnollinen koirakansalainen, jonka voi ottaa huoletta mukaan mihin vain.Suosittelen ;)

Toivottavasti kukaan näistä kirjoittajista ei ole ottanut vlackia kerrostaloon ja muutenkaan kaupunki aluelle. On yksi vaarallisimmista koirista väärissä käsissä. Hei haloo se ei ole mitään leikkiä mitä rodusta kerrotaan ja ei ole motivoitavissa ruuan kanssa. Hän on koira mut ei kuitenkaan koira ja kattokaa nyt hyvöt ihmiset et on kenneliiton koira ja vieremä ou my cad. Paperikoira töytyy olla suomessa on rekattuja koiria 190 ja mul on yksi niistä

Ei missään nimessä! Lapsena oli kaksi. Hyvin vahva vartiointi ja suojeluvietti. Ei siedä vieraita eikä lapsia. Puhdas susi. Ton jalostus pitäisi lopettaa kokonaan.