Karkaileva koira

Tarkoitin siis tuolla ylhäällä että "vaikka pidettäisiin ovi kiinni" ei auki :D

Koiralla ei ole mitään syytä tulla luoksesi.

Miten se pieni otus on kokenut ensimmäien *tänne*kutsun?Miten se on otettu kiinni?Meillä on nyt myös tämä ongelma,koira vaan on sakemanni,mikä on pelottavampaa ainakin ihmisten näkövinkkelistä.Oletan,että tiedän syyn siihen.Se,siis meidän, on otettu väkiin kiinni ja tuotu sisään,kun sen olisi houkuttelemalla pienenä saanut iloisesti tekemään jotain kivaa tai maistamaan nannaa.Nimittäin aikaisempi sakemanni ei karannut ikinä,se oli täysin vapaasti maalla pihalla,ei aitaa ei esteitä,samoin kuin tiibetinterrierikin.Vapaaehtoisesti sisälle kun siellä on kivaa.....Ensimmäistä kokemusta on vaikea muuttaa...tässä mekin kipuilemme..jos ovi jää raolleen sakemanni,sekin n.1vuotias on jo näkymättömissä,kun tibbe tulee kotiin ilman pyyntöä,kädellä vaan näyttää,Valitettavasti en osaa neuvoa sinua,kun en tiedä itsekään,kyllä saku sitten tulee läähättäen kotiin ja on tosi iloinen,ja miten sitä siinä torut,ei se paranna tilannetta.Alku meni jo väärin.Kouluttaja voisi kertoa...missä heitä on täällä? hu-huu-

Vanki pakenee heti tilaisuuden tullen. Vangitsija on vangille aina vihollinen. Järjetöntä yrittää vangita metsän elukoita ihmisten koppeihin.

Voi, voi ja pahin murkkuikä tulossa/menossa vielä seuraavan vuoden. Siinä sitä on tekemistä. Olette kumminkin jo kokeneita "omistajia", joten jotain on ikävä kyllä tapahtunut, vaikka huomaamatta tänne tulon ohjauksessa. Itse en ole koskaan ns. käskyttänyt koiriani. Molemmat seropeja, leikattuja 10-13 kg painavat uros ja narttu. Toinen "hybridipakkaus" ja toinen vaan, no nyt jo kymmenen vanha ja kulkee enemmän ja vähemmän omia polkujaan. Mutta, kumpikaan ei karkaile, vaan päinvastoin haluavat olla hihnassa. Metsässä ollessamme annan niiden olla joskus vapaana ja kun otan hihnan esiin molemmat ovat viivana luonani. Ovat kyllä menneet ovesta ulos, mutta tulevat saman tien takaisin kun pyydän. Tosin nuorempi kaivoi tunnelin aitauksesta ja "karkasi" , löytyi naapurin oven takaa istumasta, taisi olla menossa kyläilemään. Koirasihan on tullut kumminkin jo sukukypsäksi ja hormonit hyrrää, vai onko leikattu. En muuta osaa neuvoa, kuin edelleen jatkaa luokse tulon koulua. Koiraahan ei pidä koskaan torua, kun se tulee vapaaehtoisesti luokse. Jos jahdataan ja saadaan kiinni ja samassa torutaan tms. ollaan liemessä, koska koiralle tilanne on epämiellyttävä. En ole ikinä fyysisesti rangaissut koiriani. Koira ei ymmärrä jälkikäteen torumista, vaan nyt ja heti kun jotain on tapahtunut. Pitkällä hihnalla opettelua, ohjausta sivulle ja luokse tuloon, Russelit ovat erittäin vilkkaita koiria ja vaativat paljon tekemistä. Viiden kilsan lenkki menee jo hyvin vuoden ikäisellä, Lisäksi pitäisi olla aktiviteettia, noutaa palloa, etsintää, agia ymv. Nenän käyttö on hyväksi ja vie energiaa. Meillä nuorempi kadotti kuulonsa/näkönsä vuoden iässä ja palautui yks kaks ruotuun reilun parin vanhana. Arkisin liikuntaa ainakin se kolmisen km/pv leikit (ällö säällä), muuten viitisen kilsaa arkisin ja viikonloppuisin tublat. Jos ei mennä jostain syystä lenkille, niin vaikka etsintää kotona. Pallo tai muu lelu haistatetaan ja koirat odottavat toisessa huoneessa ja sitten etsimään. Opetetaan pikkuhiljaa, ensin että näkevät mistä ja mitä etsivät ja laajennetaan oppia. Samoin on luokse tulo, kun tulee, niin palkitaan herkulla ja kehutaan. AINA. Niitä herkkuja ei sitten enää niin tarvi, kun homma on hanskassa. Itse pidän kyllä aina taskussa jotain namia, jos on tarve. Tämä on sitä vastaehdollistamista. Palkkio hyvin tehdystä asiasta ja jos ei tee, niin jätetään huomiotta ei rangaista. Saahan pentu myös levätä silloin kun menee nukkumaan, eli oma paikka olla rauhassa. Niin ettei herätellä ja mesota vieressä. Lapsiperheellä on omat haasteensa, velvoitteensa myös eläintä kohtaan. Pitkällä hihnalla tarkoitan n. viisi metristä tai pidempää, vaikka jälkiliina, joka usein siinä 10 m. Pureminen ei koskaan ole hyväksyttävää, mutta koirahan ilmeisesti purrut vain toista koiraa, joka ei myöskään kiva juttu. Kertoo pennun epävarmuudesta tai pelosta tilanteessa. Jos kyseessä toinen uros, voi tilanne olla väistämätön. Haastetta teillä kumminkin riittää, ihana rotu, mutta tosi menopeli.

Kyllä minä sanoisin, että ojasta allikkoon mennään, jos vaan odotellaan rauhoittumista. Vielä enemmän, kun kysessä on rasseli...
Aika harva koira se tavoille oppii pelkästään iän myötä. Kyllä sen eteen saa töitä tehdä, toisten kanssa enemmän, toisten vähemmän. Ja se pohja pitää aloittaa tekemään heti. Tuo nyt ihan yleisesti, ettei nyt kumminkaan sille "iän myötä rauhoittumiselle" anneta liikaa painoa.
Noissa asioissa meillä pointit on A. Opetetaan kunnolla, motivoidaan (palkitaan) ja AINA myös vaaditaan tottelemaan.
B. Värästä toiminnasta pääosin, jotain poikkeamaa lukuunottamatta, palaute. Ja palaute mitoitetaan yksilölle sopivaksi, riittävyydeltään.Ei missään nimessä siis kaikessa ignoorata, koska moni toiminta jo palkkaa itse itseään, mm. karkaaminen. Pääpaino aina kuitenkin kunnon motivoinnilla.
C. Riittävästi aktiviteettejä, mutta siis sopivasti. Joilla myös luodaan hyvää suhdetta ja vahvaa auktoriteettiä koiraan. Jos auktoriteettipuoli ei ala luonnistumaan, niin kannattaa ottaa yhteyttä johonkin pätevään. Koska jos se puoli ei ole kunnossa, niin motivoituminen koiralla on takkuilevampaa, sitä enemmän mitä vähemmän mielyttämishaluinen rotu/yksilö on.
Ja D. yksi tärkeimmistä myös, liittyen kohtaan A . Niinpaljon kuin mahdollista, niin on estettävä se koiran ei-toivottu tekeminen. Koska joka väärä tekeminen heikentää toivottua... Eli se karkaileminen pitää yksinkertaisesti estää. Jos ei lapsia saa olemaan aukomatta ovia omin lupinen, niin silloin on aidattava piha tai kulku ovesta. Ja taluttimen putoamiseen on vaan paneuduttava niin, ettei se putoilisi... tuo on nyt vielä tärkeämpää, kun koira on "saanut itseään toteuttaa" jo useamman kerran eli sillä on jo opittu malli.

Samaa mieltä, että kun koira tulee luo, niin sitä ei toruta. Mutta ei se niinkään mene, että saa tehdä saman aina vaan. Jos ei käsky mene jakeluun, niin itse en näe mitään syytä, miksi ei silloin koiraa ojennettaisi. Mutta silloin mennään sen koiran luo, ei kutsuta.
Mutta ylipäätään kaikkea harjoitellaan ja kuten mainittu jo, pitkä naru on oiva väline, koska siinä voidaan kontrolloida tekemistä.

Kyse on tunnetusti tyhmästä rodusta. Tuskin oppii mitään koskaan.