Lapsuudessa se oli tähtihetki vuodessa. Nyt ei enää.
joulu ei ole sama kuin ennen
SuomiArmas
40586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Luetuimmat keskustelut
- Tekisin SINUT ONNELLISEKSI NAINENMutta EHKÄ onni EI OLE mitä HALUAT.
- Mitähän sitä...Tsuumailin vähän muuallekin välillä ja törmäsin ajatuksiin, että miehen tulee suojella naista kaikelta pahalta. Mutta yhtään ei oltu eritelty mitä se kaikki paha on, jolta suojella. Jotenpas kysynkin kyselyikäni kyselyn…
- Hävettävä käytösHävettääkö sinua jokin?
- Kuvittelin että oltiin läheisempiäYstäviä, tavallaan. Mutta ei sitten oltukaan sun näkökulmasta. Pettymys, mutta totun kyllä asiaan vähitellen.
- Myönnä poisLoukkaannuit mulle silloin aikoinaan? Ne viestit, väärinymmärrykset, kaikki. Miehelle
- Omapahan on vikasi jos jää loppuelämän romanssi välistä kun haluat olla itsepäinen jääräJa tuomita, jotain mitä et kykene ymmärtämään, antamatta edes mahdollisuutta, vaikka olen tehnyt parhaani elämäni edistämiseksi ja oikeasti yrittänyt!! Itken tyynyyn... tuskin edes yhtä vuotta ilman itsetuhoisia ajatuks…
- Susilauma KorkatissaKahdeksan suden lauma käynyt repimässä Hankosen Antin lampaat Korkatissa torstain vastaisena yönä. Mahtavaa luonnon Monimuotoisuutta. ViherVasemmisto ja Greenpeace kiittää.
- Kuka murtautu illalla kipparilleJotaki hampuusia kannettu ambulanssiin ja kipparin iso ikkuna palasina..Mitä tapahtunu??
- Onko se sinun mielestäsiminun syyni, että tilanne on se mikä se on? En tiedä. Toisaalta, en pysty uskomaan että millään minun tekemisilläni olisi ollut juurikaan merkitystä.
- Tule sunnuntaina juna-asemalleKello kymmenen aikaan, tavataan siellä. Ainoa ja viimeinen tilaisuus tavata. Jos et tule niin et enää koskaan näe minua. En halua kirjoitella mitään, en halua kuulla selityksiä. Haluan tavata.
- Eiköhän tämä ole jo tässäParivuotta hukkaan heitetty.
- Mitä enää haluat??Tätä on kestänyt liian kauan!
- Perjantai jälleen bläähViikonloppuna sataa, mitä meinaatte tehdä? Pian on syyslomakin, suunnitelmia tähän säähän? Mulla olis pihahommaa vielä, mutta en helvetissä mene sateeseen kastumaan. Kasvoi vähän kyr*äkin otsaan kelin takia. Eikö nyt vo…
- kunnioitan tahtoasiEn tule sinua enää lähestymään.
- Haluan sanoa sulle miesEttä pysytään molemmat pois täältä palstalta. Maltetaan olla pois, koska olosi on silloin parempi. Minä en kirjoittele enää, joten voit unohtaa tämän. Ottaisitko minuun yhteyttä muuta kautta, jos haluat. Olisin onnessan…
- Onko tarkoitus ottaa ihmisten eläkevarat valtion käyttöön?Vai mistä tässä eläkeiän nostossa hamaan tappiin on kyse? Eihän moni sitten saisi käytännössä eläkettä koskaan vaikka eläkemaksuja koko elämänsä olisi maksellutkin.
- Perjantain lukupaketti nyt kirjastossaMuhkea ja hitsausliekkiäkin kuumempi jallulehti nyt luettavissa kirjastossa! Lämpimästi tervetuloa!
- Oot melko .ufo :) ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
- Alette alas tulla sieltäMissä oletkin, täällä hidastuu koko palstan väki ilman sinua. Tarinaa ei narinaa. 🍃😆 https://youtu.be/4W4DIgbBbsk?is=Vdbj3wnuTGMchXVC
- Ei tuu mitäänNyt jo taivaskin itkee tätä tilannetta 💔😢
Vastaukset 40
Vanhimmat
Eihän vanhana mikään ole enää samanlaista kuin lapsena oli.
-niinhän se on, kaikki muuttuu, aivan kaikki.
-onneks joulu on vaan kerran vuodes, mut juhannus joka vuosi...
p.s Tuoveille lumista nimipäiväonnea!
Ajattelin, että lähden kylille ja haastan Joulupukin painiotteluun. Katson onko se mies vai joulupukki. Parasta jos nutun alla on muori. No häntä en kellistä hangen patjalle.
Lapsuuden joulu oli jännittävä ja iloinen. Nuorena-aikuisena, omien lasten ollessa pieniä tuli ilo lasten riemusta. Nyt mummina ilo tulee lastenlasten riemusta, eli on edelleen yksi vuoden onnellisista tähtihetkistä :))
kyllä minä nautin joulusta vieläkin täysin sydämin, toki ehkä asioiden tärkeysjärjestys on lapsuudesta joulun suhteen muuttunut, mutta ihanaa on joulu.
Joulu menettää makunsa, kun sitä aletaan liian aikaisin hössäämään. Niinkuin tälläkin palstalla jouluruuat on jo syöty (ainakin mielikuvissaan) ja joululauluja tyrkytetty viikkotolkulla. Onneksi ei ole pakko avata linkkejä, sillä minä haluan kuulla niitä vasta sitten, kun alan puuhailemaan Joulua, ja se on ensi viikon lopulla joskus.
Ihmettelen näitä musiikkiketjuja, kuunteleeko osallistujat niitä kännyköillään, tableteillaan tai tietsikoillaan? En jaksa uskoa.
-kuuntelen, mitä muut ovat laittaneet. Olen löytänyt paljon sellaisia kappaleita, mitä en ennen ole kuullut, kevyttä tai klassista. Minusta se on ollut kivaa. Mielestäni olen oppinut muilta. Tavallaan toivoo, että samoin löytää muille jotain mukavaa, vaikkapa aamukahvin taustaksi. En asennoidu niin, että nähkääs kuulkaas muiden täytyy tästä tykätä. Tubessa kahlaillessa on löytynyt hyvää ja hauskaakin. Enhän niitä osannut edes aluksi linkittää. Joku auttoi joskus. Tube musiikki on mielestäni esittely forumi, jonka perusteella voi hankkia itselleen tai lahjaksi levyn. Äänentoisto ei ole niin briljanttia.
Voin kuunnella joulumusiikkia jo nyt.
Sitten onhan ketjuihin tullut noita hupipläjäyksiä, mitkä eivät häiritse.
Jos ei tää nyt oikein skulaa.
Sitten tietysti cd:na kuuntelen sitä ominta.
Eipä tietenkään joulu tunnu samalta, kuin silloin lapsena.
Sen verran ihmisen tuntemukset muuttuvat, kun ikä kämpii hartioille.
Lapsena minulle oli tottavie jännittävää, että löydänkö riisipuurolautaseltani Mantelin.
Sehän oli sillä tavalla, että jos se manteli osuu omalle lautaselle, niin silloin oli toiveita saada JUURI SE lahja, jota sisuksissaan oli kovasti toivonut.
Minä kaapasin kattilasta aimo kasan puuroa lautaselleni, vaikka muuten olinkin kovin pieniruokainen. Riisipuuron paljous lautasella antoi hieman suuremman mahdollisuuden saada se manteli omalle lautaselle:)
Lapsena en koskaan sitä ihmetellyt, mutta näin aikusena joskus mieleen juolahtanut, että oli aikamoinen Tsäkä, että juuri minun lautasellani oli AINA se manteli :)
Yhen kerran kun se manteli taas suuhuni tupsahti ja toivoin saavani Luistimet ja kun sitten Princes-luistimet paketista esiin pöllähti, niin olin Täysin varma, että mantelin ansiosta ne luistimet sain.
Kiitin vilpittömästi mantelia siitä.
Muita jouluruokia en sitten pahemmin syönytkään, kun vattunkupuru oli niin täynnä riisipuuroa ja kun muutenkin oli pää täynnä jännitystä, että koskahan se pukki tulee:)
Meillä oli melkein järjestään AINA epäonnistunut joulukuusi. Isäni osasi ostaa mitä huonoimpia kuusia. Äitini ei tykännyt ollenkaan, kun semmosia oksavaillinaisia tuotiin tupahan.
Toispuolisia. Kerran, voi olla useammankin kerran, isäni sitoi jollakin rautalangalla lisäoksia kuusen syrjään, tyhjiin oksattomiin kohtiin, kun äitini meinasi pyörtyä niin järkyttävän ruman kuusen takia:)
Oi niitä aikoja.:)
Joulu tähtihetkenä on muuttanut vuosien saatossa muotoaan.
Ihan luonnollista.
Lapsuudesta muistan suuren odotuksen ja hetken jännityksen.
Lahjat olivat aina yllätyksiä ja jotkut mielessä vieläkin.
Oma tunnelmansa joka mummojen ja ukkien läsnäolosta silloin syntyi, oli mukana sedät ja täditkin. Koko suku paikalla. Ja miten ihanaa olikaan jouluaamuna sitten herätä ja ihailla joululahjojaan ja testata suksiaan ja pulkkiaan, luistimia testattiin jo jouluyönä, niin odotettu lahja se silloin oli.
Köyhänä opiskelijana sitä sitten värkkäsi kaikenlaista kun piti ilman rahaa joulukin vastaanottaa, Tyhjästä jotain koko suvulle kekkasi ja turvallisesti äidin ja isän jouluun sukelsi, huoletta pipareiden paistoista tai muiden leivonnaisten teosta. Rosollin pilkkomiseen ja pöydän kattamiseen osallistui täysillä, Siihen rajoittui muu jouluvalmistelu. Ihana kotijoulu tunnelmana.
Sitten oli nuoren avioparin ensimmäinen yhteinen ikioma joulu ihan omin kuvioin ja vain kahden.
Kun lapset tulivat kuvioihin, niin siinä oli aina pohdinnat mennäänkö sinun vain minun vanhempien jouluun. Siellä oli sitten taas koko suku koossa ja varsinaista hössäkkää.
Elämän k iireiset vuodet ja joutui itse järjestämään kaiken, kun halusi lapsilleen ja perheelleen järjestää omasta mielestään oikean joulun. Onneksi asuttiin maalla ja lahjahömpötys rajoitui vain yhteen lahjanostoreisuun kaapunkiin. Ne olivat väsymyksestä huolimatta muistorikkaita jouluja.
Nyt on ympyrä sulkeutunut ja saattaaa koko porukka pöllähtää joulun viettoon mummilaan. Mummi sitten jo hyvissä ajoin aloittaa valmistelut. Sitä haluaa järjestää lapsenlapsilleen tunnelmaltaan joulun jollaisen itsekin sai lapsena elää.
Siinäkin kierrossa on poikkeuksia, yhteisen porukkajoulun voi viettää jo ennen varsinaista joulua.
Silloin on mahdollista elää hiljainen rauhallinen joulu silti jouluisessa mummilassa.
Tuleeko se koko porukka valmiille vai Laittaako mummi yksin pötyä pöytään ja kimalletta kuuseen?
Eikö ole muita vaihtoehtoja ollenkaan?
Minultako kysyít? Minä kysyin maisssssiilta. Mikä sen mukavampaa jos on iso porkka koolla joulua viettävässä sillä edellytyksellä etei yksi näänny taakan alle ja muut odota valmista.
Lapsista on aina hauskaa koristella kuusi, mutta nykyään kuusi komeilee terassilla ja sen kimalteet sinne laitan ihan itse. Vaikka onhan siellä vieläkin omien lasten tekemiä joulukuusenkoristeita, ne tontut hyppivät terassikuusessakin.
Ei se mummi vallan yksin kaikkea tee, nykyajan nuoret naiset ja miehet ovat niin taitavia huushollihommissa, yksi miniäni on mestari leipomaan ja tulee tietty leipomuksineen. Hän on varsin erikoistunut juusto yms täytekakkuihin.
Mummi hankkii ja laittaa perusjutut ja vierailijat tuovat kaikki höysteet ja mieliherkut. Niin se meillä toimii.
Se on hyvä jos kaikki ovat tyytyväisiä. Moni mummo vaan tahtoo nääntyä taakkasna alle eikä kehtaa sanoa että ei jaksa yksin tehdä kaikkea.
Meillä on nyt aikuisten joulu. Ei mitään hössötyksiä aan rauhaa, perinteistä jouluruiokkaa pelkistettynäm perinteiset perkatut joulukoristeet. Jouluista musiikkia. Sauna ja hautausmaa, Siinä se.
Yksinäisen joulu ei poikkea kovin normipäivästä, ei edes ruuassa koska arkenakin voi syödä väliin parempaa ruokaa, tunne että on joulu no kukin miten tuntee ainakin tv puskee joulua.
"liero"
Ei se joulu tunnu sillain enää joululta kun ei ole lapsia kotona. Ja ite joulun töissä. Joka vuosi pitää enempi et edes jonkinlaiseen joulutunnelmaan pääsisi. Ja en kyllä jaksais enää toisille joulua laittaa. Siid yksipuolisesti muita passata. Vaikka kuulostais kuinka itsekkäältä :).
Viime joulun olin tyttären perheen kanssa Vuokatissa ni se ol erillainen mutta Vuokatissakin voi käydä muulloinkin eikä se mitenkään tuntunu joululta.
Totta. Siellä saa istua valmiiseen joulupöytään kuitenkin ja vissiin kuusi kököttää jossain nurkassa :). Saapi ulkoilla ja käydä uimassa ja hiihtämässä. Minä olen ollu siinä urheiluopistolla joskus joulun aikaan yötä, siis majoittunut sinne.
Joo hiihtämistä siellä ekakertaa sentalven lumilla, täällä sato eilen lunta lissää kun jäätys tuo järvi kantavaksi vois suksia vaihteeksi, oikeesti odotan jeee :)
Siellä on sellanen hiihtotunneliki.Voipi olla ettei teidän järviä tänä talvena saakkaan kantaviksi., lällällää :).
Meillä on nyt niin paljon lunta ettei koiranaan lähde ulos ennenkuin tiet on aurattu😄
Sekoitat siis maksalaatikot ja palastemarjat? Tullee Melkonen velli.
Sulla on lälläri koira lällälläää, kasvattajan moka ku pelkää lunta ainaha voit pukea koirulisi ja vetää pulkalla perässä lällällää.
Ei se pelkää mut on niin prinsessa ja matala et ei halua kahlata lumet haaruksissa. Sitä paitti se halvaantuu paikoilleen kun puetaan. Ei tykkää vaatteista yhtään. Yhtä kärsimystä oli kun piti pitää kaksi viikkoa leikkuun jälkeen toipumishaalaria. Ei veikkoset se pysy pulkassa.
Minulle joulu on juhlista jaloin vieläkin ja juurikin sen viestin vuoksi jonka jokainen herkkätuntoinen ja kuuloinen immeinen saa kuulla jos vain haluaa.
Joulun voi meistä jokainen tehdä sydämiimme kuten "Vesku" laulaa.
Lapsuuteen voi palata pienillä muistoilla. Kuusen latvatähdellä tai tuoksumuistoilla.
Kun lapset olivat pieniä joulut olivat yhtä hulinaa. Rahaa paloi, mutta onneksi sitä oli.
Nyt nautin rauhallisista joulupuuhasteluista. Joka päivä jotain pientä. Tänään vuorossa piparkakutalon valmistus.
Iltaisin on kiva istahtaa jalkalampun ja kynttilöiden tunnelmalliseen valoon. Rauhoittua sukkapuikkojen kilinään. Pojat saavat ihanan lämpimät saapassukat vaellussaappaisiinsa.
Tässä on 70 -porukalle tietoja auringosta.
http://ilmatieteenlaitos.fi/auringon-paistetunnit
H.
Niin, melkein ainoa kerta vuodessa kun aikuisilla lapsilla on aikaa käydä tervehtimässä :(
Niin kuin joku kirjoitti, parhaat jouluvalot on pojan auton perävalot!
Lapsuuden joulut = pakkosopua vanhempieni kesken. Varsin pienenä penskana aistin sen jännitteen jonka vanhempieni keskeinen, joulun "pakkosopu" aiheutti".
Se koskaan kestänyt pyhien yli vaan jos joulupäivästä selvittiin riitelemättä niin viimeistään tapanina otettiin yhteen ja haukuttiin puolin ja toisin puoliso sekä sen sukulaiset.
Kuten normaaliinkin riitaan, nii jouluselvittelyyn kuului vanhojen tapausten kaivelu ja niillä haukkuminen.
Yhtenäkään jouluna emme harrastaneet puukon vauhdittamaa ulkoilua. Niin paljon isäni sieti äitini vittuilua.
Huom! Yhtenäkään jouluna ei alkoholilla ollut osuutta.
Olin läpionnellinen kun 17v vanhana pääsin paikallisen kartonkitehtaan jouluremonttiin. Pitkät työpäivät pois kotoa ja palkka 3 x arkinen.
Onpa surullista, etkä varmaankaan ole ainoa tuollaista kokenut.
Millaisia jouluja olet aikuisena viettänyt? Onko sinulla oma perhe ja omia lapsia?
Meillä mun exä nostatti lasten joulutunnelmaa käymällä kertomassa toiselle et meeppä kattomaan, tuo sai enempi lahjoja kuin sinä. Aikuinen mies piti olla.
Ennen avioitumista seurustelimme kaksi vuotta. Avioitumisen jälkeen olimme kahdestaan samoin pari vuotta koska halusin olla ehdottoman varma, ettei omien lasteni tarvitse varttua riitaisessa kodissa.
Lasten synnyttyä vietimme tavalliset kotijoulut koko suvun hengissä olleiden jäsenten läsnä ollen.
Tenavien lähestyessä murrosikää olimme joulut oman perheen kesken.
Lasten lähdettyä vietimme muutaman kotijoulun kahdestaan vaimon kanssa mutta olemme pitkään olleet joulut jossakin muualla kuin kotona tai sukulaisten rasitteena.
Lapsuuteni kodin kokemus toimi rokotuksen tavoin. Ei koskaan tuollaista ja se on ollut luontainen elämäntapa.
Niin, ei ole Kööpenhaminakaan kuin ennen, laulussa sanotaan.
Kuin sit joulukaan olis, vanhalla ihmisellä.
Ei ole joulu samanlainen kuin ennen.
Ensimmäinen, mutta ei viimeinen, joulu kolmeentoista vuoteen ilman Fixua.
Sille tuli maanantaina Veteraanin iltahuuto ruotsalaisittain. Snyft!
Fixun muistoksi tulen itse tyrkkäämään joulukuusen kumoon ...
Osanottoni, kissa kun puuttuu, niin joulu on kuin tyhjä konvehtirasia, vain muistot jäljellä.
Meillä saattaa kuusi kaatua ilman kissaakin, , on kaatunut ennenkin ja kissakin sen aikoinaan nurin sai.
Tiedän tunteen, kun pehmoinen kaveri lähtee, osaa otan. Tyhjä paikka jää.
Viimeksi, kun edellinen karvakaveri ( Eppu) lähti, eläinlääkäriltä tullessa ajoin 20km harhaan tutusta risteyksestä.
Lepposia unia Fixukselle. Potkaise kuusi ja kumoon, mutta vasta joulun jälkeen. 😊