Oletteko ajatelleet, mitä haluatte vielä tehdä elämänne aikana?
Haluatteko saavuttaa jotain tai jättää merkkejä omasta elämästänne jälkipolville?
Mikä tuntuisi hyvältä? Mitä haluaisitte?
Luin juuri, että pääkaupungin seudulla naisten keskimääräinen eliniänodote voi olla parhaimmillaan 83,7 vuotta ja miesten 77,6 vuotta. Joten voidaan todeta, ettei niitä vuosia enää niin kovin paljoa ole tarjolla elettäväksi.
Olisiko teillä hyviä suosituksia, millaisiin puuhiin kannattaisi ryhtyä?
En ainakaan löhöämään ja kuolemaa odottelemaan haluaisi itse ryhtyä.
Vähän tuo lukemani juttu havahdytti ja pysähdytti hetkeksi pohtimaan.
Haluatteko saavuttaa jotain tai jättää merkkejä omasta elämästänne jälkipolville?
Mikä tuntuisi hyvältä? Mitä haluaisitte?
Luin juuri, että pääkaupungin seudulla naisten keskimääräinen eliniänodote voi olla parhaimmillaan 83,7 vuotta ja miesten 77,6 vuotta. Joten voidaan todeta, ettei niitä vuosia enää niin kovin paljoa ole tarjolla elettäväksi.
Olisiko teillä hyviä suosituksia, millaisiin puuhiin kannattaisi ryhtyä?
En ainakaan löhöämään ja kuolemaa odottelemaan haluaisi itse ryhtyä.
Vähän tuo lukemani juttu havahdytti ja pysähdytti hetkeksi pohtimaan.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Nukkusin vielä ?
Nyt vuodenvaihteessa onkin hyvä tehdä korjausliikkeitä.
Ite en ole mitään suurempia suunnitelmia tehnyt. En aio kuitenkaan minkäänlaista näkyvyyttä itselleni saada enkä historian kirjoihin itseäni saattaa.
Sen lupaan itselleni, että enemmän käytän aikaa itseni hemmotteluun. Ainakin kerran viikossa joku kehoa ja mieltä hivelevä elämys itselleni.
No ihan ekana seurailen tässä yhden lennon ja sitten alan kuorimaan lanttuja.
Siihen nyt ei kymmentä vuotta varmaan uppoa, mutta katsotaan mitä siitä sitten eteenpäin.
Et ostanut valmista lanttusosetta.
No en.
Vähän vanhanaikainen kun olen. Se niinkun kuuluu joulunaikaan rääkätä itseään niitten lanttujen kanssa. Ostin nyt aika pieniä lanttuja, ei paljon isompia kuoria kuin perunat. Isojen lanttujen kanssa on tylsillä veitsillä saanut joskus tapella ihan tosissaan.
Minä käytän juustohöylää juureksiin Vuolen lastuja ja lopuksi pienellä juuresveitsellä siistin.
Suunnitellen ja valmistellen tekemisiä juokevalla ajalla noin vuodeksi eteen päin mutta pääasiassa tyydyttäen päivittäin omia mielitekojani lakien puitteissa ja huomioon ottaen elinkumppanini mieltymykset.
Jo tuleva vuosi on muutosten aikaa. Alan pakkaamaan kimpsujani heti uuden vuoden hulinoiden jälkeen. Taas nurkat puhtaiksi jonninjoutavasta ja vain tärkeimmiksi tuntemani tavarat mukaani seuraavaan elämän vaiheeseeni.
Elämäni tulee jatkumaan maailman menoa eri maissa tutkailemalla. Ensi kevät ja kesä totuttelen uuteen elämäntilanteeseeni ja syksyllä lähdemme Keski-Eurooppaan jokiristeilylle.
Kesät vietän mökillä. Ensi kesänä näillä näkymin huilailen, mutta jatkossa ehkä taas jotain kunnossapito remppaa. Kotimaatakin aijomme kierrellä.
Talvella suunnitelmissa asumista lämpöisemmissä paikoissa. Katsotaan, kuulostellaan ei hötkyillä.
Ikä se on numeroita. Jos saan olla yhtä terve kuin P. ei vanheneminen pelota. Seikkailumme jatkuvat
Terveys on nyt minulle aivan ensimmäinen prioriteetti ja seuraavat kymmenen vuotta jos haluan elää suht. koht terveenä ja toimintakykyisenä niin jotain muutoksia pitäisi tapahtua.
Mitään suurempia suunnitelmia en ole tehnyt mutta enemmän liikuntaa ja pitempiä kävelyjä Dalanrantaa on suunnitteilla. Ruokavalion terveellisyys tuntuu tärkeältä ja lihan osuuden vähentäminen ruuanlaitossa.
Kirja pitäisi saada oikolukuun het vuodenvaihteen jälkeen niin kauan kuin nivelet vielä toimivat
Ruotsiksiko kirjoitit kirjan - haluu suomenkielisen painoksen :)
Jaha, Sinä siis valitsit, ja päädyit elämän muutokseen, Onnea vaan teille jatkoonkin ;)
Suomeksi; Pirre.
Aion kirjoittaa itse englanninkielisen version ja painattaa omakustanteisena. Mutta puuttuu vielä oikoluku ja vähän korjauksia.
Nyt en oikein tajunnut, siis kirjoitat kirjaa jonka kustantaja on jo hyväksynyt painoon, vai olenko ihan ulalla, ja teet toisen englannin kielellä..
Oisipa kiva lukea kirjasi..
No varmaan seuraan ainaki ensimmäiset viisi vuota jotta uusiiko syöpä. Siinä sitä onki. Muutoin kattelen et oonko töissä vai roikunko siinä kyljessä :).
Muutoin normi elämä aoiemman elämän täydentämiseksi. Varmaankin. Heidän hoivaa jotka on tulleet lapseksi jälleen.
Ja unohtui sanomatta että toivon mukaan hengitän sisään ja ulos ja pumppuki toimii edes jollain hyvänlaatuisella rytmillä :D.
Tuskin tässä mitään erikoista, tavallista elämää vietetään. Historian kirjoihin on päädytty lähinnä opiskelemalla eikä niitä kirjoja moni edes lue! Työpaikalla oltiin vain netissä "julkisanottuna" ei kirjoissa.
Auto pitää jossain vaiheessa vaihtaa t. sitten perikunta saa myydä. Tupaa voi remontoida. Kesämökkiä ei tarvi remontoida, kun sitä ei ole.
Joulua nyt ensin vietetään kahdestaan. Eka lapsenlapsi syntyi hiljattain. Sanokaa lahjaideoita, kun vaatteita on jo riittävästi.
Jos vaatteita on jo riittävästi niin lahjakortti johonkin lastentarvikeliikkeeseen ......sieltä saavat sitten ostaa tarpeellista myöhemmin
Setelit ovat minusta paljon lahjakortteja parempia kortin väliin sileitä seteleitä kirjekuoressa. Ei hassumpaa. Kelpaisi minullekin.
Jos sinulla vara ostaa kalliimpi lahja niin tulevaisuutta ajatellen lasten syöttötuoli tai autoon lastenistuin. Se lahjahan voi sitten jatkaa matkaa useammalekin lapsenlapselle .
Kiitän vastauksista. Lahjakortti sitoo saajansa tiettyyn liikkeeseen. Rahalahja vaan on tietyllä tavalla tylsä. Jossakin oli viety lamppu, jossa on hämäräkytkin ja liiketunnistin. Ei tarvi hapuilla katkaisijaa. Tällaisia on varmaan muitakin ideoita.
Vaatteiden lisäksi kummastakin suvusta löytyy paljon "kalustoa" kuten toi syöttötuoli ainakin.
Pankin lahjashekki, jos sellaisia vielä on olemassa, ei sido mihinkään liikkeeseen ja sen voi lunastaa riihikuivaksi rahaksi pankista
Jään ensi vuonna eläkkeelle ja lopetan matkustamisen. Olen nyt Iranissa työmatkalla ja tämä kestää muutaman kuukauden. Muuten jatkan kuten nytkin kotona ollessa eli kuntoilun ja luen. Ostan ehkä neulekoneen ja alan tehdä villaneuleita.
Haluaisitko kertoa, mitä teet siellä Iranissa? Minkälaisia hommia? Oletko ollut kauan siellä? Onko tilanne muuttunut viime vuosien aikana?
Hän on työmatkalla Inarissa, alla hin oikealla puolella jumalan selän takana. Siellä tarvitaan neulekonetta, siellä on pakkasta, ja lunta ykköspesälle saakka.
Olen ollut täällä nyt kuukauden ja tulen olemaan vielä ainakin neljä kuukautta. Olen erään laitoksen rakentamisen valvoja. Lähinnä olen neuvonantaja tai jotain sellaista. Olin Iranissa viimeksi vuonna -99 ja paikka on muuttunut melko paljon. Silloin osalla naisista oli kasvot peitettynä mutta ei ole enää. Mukava nähdä kauniita kasvoja kävelyllä ollessa.
Naisia täällä on, kuten oli ennenkin, paljon töissä kaupoissa ,sairaaloissa jne. Liikenteessäkin näkyy naisia jopa taksinkuljettajina. Ihmiset ovat rennompia ja tulevat juttelemaan ja suhtautuvat kovin positiivisesti ulkomaalaiseen.
merkkinä itsestäni ovat lapset ja lastenlapset. mitä ihmeen saavutuksia pitäisi jälkeeni jäädä? jos joku haluaa niin muistaa minut muutenkin. hulluutta ajatella että pitäisi nimi historiankirjoihin jäädä.
Onhan se mielenkiintoista nähdä, miten onnistun kituuttamaan vielä pari, kolme vuotta asuntolainaa maksaen ja mitä sitten, kun asuntolaina on maksettu ja rahaa jää huomattavasti enemmän kuukaudessa käteen, kun nyt. Käytänkö hyvinvointipalveluihin itselleni, vai jääkö säästövaihe päälle ja kituuttaminen jatkuu.
Toivoisin kyllä kivuttomampaa elämää, kuin tämä nykyinen, kun ei ole rahaa itseään edes hoitaa, etteivät kivut näin kovin vaivaisi.
Muuten tämä nykyinen elämisen malli kelpaa ja tuntuu mukavalta!
Pääsin yhteen hallitukseen, jossa voi vähän vaikuttaa omalta osaltaan. Jos viihdyn, pyrin myöhemmin johonkin toiseen vaikuttajapaikkaan, vaikka kunnallis- tai kirkollisvaaleissa. Jonkinlaisia tavoitteita pitää olla, muuten turhautuu.
Elämä on kyllä näinkin ihan mukavaa, mutta tunnen sisälläni, että paikalleen ei kannata jäädä.
Mitään ihmeellisiä visioita en ole viritellyt, joten aika samalla tavoin jatkuu elämä. Jälkipolvet ovat tärkeitä ja ystävät. Terveydestä täytyy pitää erityistä huolta.
No yksi, mihin tahtoisin pystyväni tekemään muutoksen, on suitsuttelu.
Sen kun saisin loppumaan. Oikeastaan pitäisi toivoa railakkaita pakkasia?
Tiedän, että on ihmisiä, jotka pystyvät päättämään, että se on tässä, se viimeinen savuke. En pysty. Tyhmä tapa. En edes tee lupauksia.
Minusta on mukavaa kun vuosi vaihtuu ja taittuu kevättä kohti. Ja sitten odotellaan viittä aurinkoista päivää.
Nytkin on hieno ilma. Aamulla kujersi mustarastas ja järripeippoparvi kävi syömässä naapurin siemeniä.
Ei mutta nyt täytyy jatkaa siivoamisia ja sitten kaupoille.
Päätin muutama vuosi sitten, että lopetan tupakoinnin ennen uuteen kotiin muuttamista. Ajatus kulki mukana alitajunnassa, ja lupauduin välillä hoitamaan ystävän kissoja, kun hän lähti kumppaninsa kanssa lomamatkalle. Lupasin asua kissojen luona aina, kun ei ollut estettä.
Koska en halunnut polttaa ystäväni parvekkeellakaan, tupakointi väheni. Kun olin toisenlaisissa ympyröissä, enkä voinut tupakoida yhtä helposti kuin kotona, tupakointi väheni todella paljon. Päätin kokeilla lopettamista ja onnistuin.
Luulen, että toisenlaisiin ympyröihin siirtyminen helpotti vähentämistä ja sitten myös lopettamista. Alkuaikoina tunsin välillä kiusausta, mutta onneksi en sortunut. Nyt on jo muutamia vuosia kulunut ja olen todella tyytyväinen, sekä terveyden että raha-asioiden suhteen.
Aikanaan, 25 vuotta sitten päätin lopettaa. Sanoin työterveyslääkärille, että jotain tukea tarvitsen lopettamiseen. Hän kirjoitti reseptin nikotiinilaastareista. Kun olin kaksi viikkoa niitä laastaroinut kankkuuni, huomasin, että laastari olikin kiinni alushousuissani. Silloin tiesin, että enää en tarvitse mitään. Pidin vielä muutaman päivän sitä laastaria, mutta siihen se loppui.
Päätin palkita jollain itseni niillä tupakasta säästyneillä rahoilla. Palkkasin kotiini siivoojan, koska tein todella pitkiä työpäiviä. Ja se on kyllä paras päätös elämässäni. Oli taivaallista tulla raskaan työviikon jälkeen perjantaina kotiin, jossa tuoksui puhtaalta ja raikkaalta. Kotini oli silloin iso, 6 h k, plus aputilat.
Joten jos oikeasti päätät lopettaa, lupaa itsellesi palkinto onnistumisestasi, esimerkiksi matka jonnekin, minne aina tehnyt mieli mennä. Kun on päätöksen tehnyt, on lopettaminen yllättävän helppoa. Jos päättää vain tehdä tupakkalakon, se ei johda mihinkään. Päätä, että se on loppu nyt!! Inhosin itseäni tupakoivana, se ei ollenkaan sopinut minäkuvaani.
En näe elämän muuttuvat seuraavassa kymmenessä vuodessa mitenkään kohdallani.
Tässä iässä ei oikeastaan näe enää mitään mielen-kiintoista tulevaisuutta.
Jatkan siis vanhaan malliin.
Katselen lasteni muuttavan yhteis-kuntaansa työstä höpö, höpö-tyyliin.
Olisi todella hienoa, jos voisi pilven-reunalta katsella mitä heevettiä?!
H.
...muuttuvan
H.
Niin kauan eletään, kun ikää riittää ja uteliaana seuraavaan päivään.
Tuo mitä tuo tullessaan.
Vanhin lapsenlapsistani on naimisissa ja toinen avoliitossa, että sen lapsenlapsenlapsen haluaisin nähdä, vaan mitään ei ole alullakaan.
Tjaa, yläkerrasta aamulla alakertaan, keskipäivällä takaisin yläkertaan, iltapäivällä yläkerrasta alakertaan ja keskiyön jälkeen taas yläkertaan.
Sitten kun väsyn kiipeämään rappuja muutan kaupunkiin. Rappujakin saa olla, mutta hissi on oltava.
Odottelen että Trump lähettäisi ne oikeat astronautit kuuhun,
jotta saadaan katsella muitakin kuvia missä ei ole varjot monesta suunnasta!
https://www.minds.com/fs/v1/thumbnail/788034514671636480/xlarge
Jos pysyn terveenä niin samoin kuin tähänkin asti.
Minusta on mukavaa kun ei tarvitse tehdä mitään jos ei huvita. Tällaisesta olotilasta ei hevin halua luopua.
Olen tehnyt paljon kaikenlaista elämäni aikana, on ollut hyvin vaiherikas elämä, lukuunttamatta viimeisiä vuosia omaishoitajana.
En minä silti kuolemaa odota, vaikka en mitään tekemisiä haalikkaan, aina on sen verran mielekkäitä hommia että aika kuluu mukavasti.
Olen pitkäikäistä sukua, varsinkin naiset ovat eläneet hyvin vanhaksi, vanhin on ukkini sisar, kuoli 104- vuotiaana.
Kun viikatemises saapuu, sekään ei pelota.
Tänään. Tässä. Ja nyt.
En haukkaa huomisesta enempää kuin on lupa odottaa. Enkä kiirehdi yötä kauemmaksi aamua odottamaan.
Ilman kalenterin töhrimistä olen saanut kieppua maapalloa jo kuusikymmentä täyteläistä silmänräpäystä.
Tänään. Tässä. Ja nyt.
En haukkaa huomisesta enempää kuin on lupa odottaa. Enkä kiirehdi yötä kauemmaksi aamua odottamaan.
Ilman kalenterin töhrimistä olen saanut kieppua maapalloa jo kuusikymmentä täyteläistä silmänräpäystä.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta joka ikiselle palstalaiselle.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta Korpikirjailijalle!
Kaunis profiilikuva Sinulla.
Ajokorttin piti ottaa tuore kuva. Mielestäni onnistui ja kun sitä hieman joulumieliseksi tuunasi niin mikäpä hänessä.
Sinulla on kiva uusi nikki.
Joko olet käynyt tutustumassa seuraavan ikäryhmän keskustelupalstaan?
Miltä näytti, oliko kiinnostavia juttuja?
Minunkin pitäisi varmaan pian muuttaa sinne, vai pitäisikö?
Elämä on tässä ja nyt......ei tarvitse suunnitella.......itsenäisenä ihmisenä olen vastuussa vain omasta elämästäni, jonka saan elää niin kuin tahdon kun ei ole kanssakulkijaa.......ainoat etukäteissuunnitelmat teen kun varaan matkan tai hotellimajoituksen......
Vaikka elämme kahdestaan niin pääsemme aina konsensukseen. Kompromisseja tarvitsemme erittäin harvoin.
Suunnittelun aikajänne on lyhentynyt. Tällä hetkellä se rajoittuu alkukesän paluulentoihin Espanjasta. Helmikuu on oma lukunsa.
Puolen tunnin sisällä lähdemme joulun viettoon. Vaimo rentoutuu. Minä uurasta viimeisilleni.
Ei kannata miettiä, mennyt kymmenen vuotta meni niin äkkiä...aika missä kahva!
No joo, kai päivä kerrallaan, arkisia askareita toimitellen..
Kymmenen vuotta meni kyllä nopeesti.
Viisainta olisi elää päivä kerrallaan, mutta se ei ihan riitä, ainakaan minulle.
Ihmisen, kun niin mielellään , haluaa kokea itsensä tärkeäksi, ja joku sattuu kohteliaisuudesta vähän kehumaan, niin tuntuuhan se mukavalta.
Tällaisessa muutoksentilanteessa sitä pää punaisena miettii, miten sitä, tämmönen, iso poika, saisi kokea itsensä tärkeäksi.
Sellaiseen tilanteeseen, kun ei ihan pikkurahalla pääse, eikä sitä ehdi tienata takaisin, kun se toiminnallinen aika on niin lyhyt.
Luulis, että on helppoa, mutta elämässä pitää olla haasteita niin kauan kun sokeri suussa sulaa.
No joo, kylläpä oikeastaan olen samaa mieltä, ei se pelkkä ollaöllötys riitä, hyvä sie olet mukava kirjoittaja :)
Huomasitko kehuin :))
Hyvää Joulua, jo tässä vaiheessa.
Hyvää Joulua myös Sinulle.
Tottahan " vanhan" viiskymppisen kehun aina huomaa.
Lunta taitaa itärajallakin olla jo ainakin tarpeeksi, kun sitä täälläkin on jo melkein puoli metriä.
Vanha mikä vanha , mutta lunta on ja on tullut lisää tänäänkin , vaan jäitä ei vaan järveen saada..on tämä kummaa aikaa..
Aamula onkin ensitöikseen mentävä kolailemaan pihaa ja -tietä, semmoinen reipas aloitus aatolle.
Toivon löytäväni elämänkumppanin, jonka kanssa voisin jakaa aikaani.
Jatkan samoin kuin nytkin, välillä hemmottelua ja matkoja myös.
Aion elää saamaa tahtia, talohyvässä kunnossa ei ole maalista, kaikki viemärit uusittu samoin.
Eläke nousee 100 euroaKK (oma). Vanhuus on tullut. Nykyään vanhat muistot tulevat esille ja monet eivät olisi muistelemisien arvoisia.
Rauhaa päällä maan, ja päivä kerrallaan :)
Mitäpä tässä muuta kuin jatkaa nykyiseen malliin. Ei minulla ole mitään erikoista kunnianhimoa saavuttaa enää mitään merkittävää, mukava rauhallinen elämä riittää. Toivottavasti saan jatkaa nykyisellä meiningillä loppuun saakka, tulipa loppu sitten ensi viikolla tai 15 vuoden päästä, ei väliä. Aikahan kuluu hyvin nopeasti, joten ei kannata kiirehtiä.
Aion elää ilman tavoitteita, rupsahtaa. Olla oma luonnollinen itseni ilman kalorilaskureita ja jos suren, en kerro kenellekään, etteivät joudu ei-laihan tunteenpurkausia, niin kiusallisia, kuuntelemaan.
Ps. Älkää tehkö perässä
Tässä kohdassa, tältä istumalta ei näy muuta kuin työtä-työtä-työtä ... Tarttee kartuttaa eläkettä että voi sitten harrastella jos mahdollista ja terveys sekä kunto riittää.
Työtä, työtä, työtä. Niin teki isänikin kunnes joutui sairaseläkkeelle 62 vuotisena. Kitui kaksi vuotta ennen kuolemaansa.
Pisimpään hengissä pysynyt, vanha, hyvä kaverini sinnitteli työssä luottamusmiesasemansa turvin 6-kymppiseksi. Siirtyi eläkkeelle ja delasi 62:na.
Nautintavuodet jäivät vähiin.
Olen jo yli noista ikävuosista enkä muutenkaan taida nauttimisesta mitään ymmärtää. Sitäpaitsi olen kuullut ihmisten sanovan että "parasta se on ollut silloin kun on ollut työtä". Ja aika usein mediat kertovat niistä ihmistervaskannoista, jotka tekevät työtä vielä jopa 90 iässäkin, enemmän tai vähemmän, voimien mukaan kai. Työ, tekeminen ja toimiminen pitää virkeämpänä kuin paikoillaan istuminen tai makoilu.
Näivettynyt ajatusmaailma? Työ ja makoilu ainoat vaihtoehdot?
Onko luki-luki vai muu ymmärtämisen vaje?
Ehrottelin eukkoselle .jotta alan arkkua rakentelemaan itelleni....en saanut vastakaikua tuumalleni..ainakaan positiivista.
Sanoi vaan..annahhan ollA toistaiseksi..no uuden lonkan tarviin kuitenkin..tairan sen tulevana vuonna saarakkin..josko taas jaksaisi sitte paremmin.jopa sexiikin vaemon kaa..
nyt on sopiva aika tehdä lupaus, jonka voi toteuttaa uunna vuonna,
miksei myös 10 seuraavana, esimerkiksi...
1. lupaan käydä kirkossa edes kerran kuussa ehtoollisella
2. alan treenaamaan niin että ohikävellessäni ihmisten on käännyttävä katsomaan minua
3. maksan takaisin kaiken korkojen kera ;- extraa vuosien varrelta
4. autan naapuriani aloittaen ennalta ehkäisevästi kysymällä, tarvitsetteko apuani?
5. käyn sukuni iäkkäiden edustajien luona kylässä, vieden samalla yllätyslahjan
6. alan paastoamaan juhlapyhiin se ihteys, ainoa oikea mielessäin
7. matkustan jonnekin siten, että tulen takaisinkin tien päältä
8. elän hetkessä, ajan hermolla, seuraten maailman menoa
9. käyn ihan itse hierojalla, enkä osta lahjakorttia lähimmäiselleni
10. 10 vuoden päästäkin olen valmis tekemään parhaani duunissa
Onhan tuossa listaa.
Tuo ehtoolliskäyntikin, onhan sitä käyty , rippikoulun jälkeen. Ei siitä niin kauan ole,,, vähän vajaa viiskymmentä vuotta. Eikö se riitä.
Sitten tuo hieroja, eikö se lahjakortti lähimmäiselle ole parempi. Mitä sinne turhaan makoilemaan.
Duunissa yli seitenkymppisenä, paras yrittää parhaansa. Voi muuten palkanmaksu tökkiä.
Duunissa jaksaa paremmin minkä ikäisenä tahansa kun hoitaa ja huoltaa itseään ja kehoaan. Siis käy esim. hierojalla.
jos on aikaa ja rahaa itseensä panostaa ja kokee työnteon niin tärkeäksi
"Aikaa ja rahaa" olisi kyllä miltei kaikilla, yleensä ne vain kuluvat ja menevät paljon turhempiin juttuihin kuin oman itsensä terveenä ja hyvänä pitämiseen.
Varmaan ens kuussa äidin hautajaisiin.-
Eihän ne nuoret, kestä ees vuottakaan :(
Terveystarkastukseen mieluummin kahteen eri paikkaan. Ja tietysti hyvin laaja veritesti. Saa ainakin mielenrauhan jos turhaan muutaman satasen uhrasit.
Jokunen vuosi tässä vielä jatkuu samaan tahtiin, mutta kun eläkkeelle siirtyminen koittaa, niin silloin tulee muutoksia. Aion myydä yritykseni sekä tämän talon jossa asun ja tilalle ostan kaupungilta kerrostalosta parvekkeella ja saunalla varustetun kolmion sekä mukavuuksin varustetun mökin meren rannalta. Mökillä tulen viettämään kesät (huhtikuu-syyskuu)niin kauan kun kunto sallii. Talvisin aion lennellä etelään, sieltä en osta asuntoa, sillä haluan vaihdella paikkoja.
Seuraavat kymmenen vuotta ja liki kasikymppinen olisin, että sillai,
Terveydestä yritän pitää huolta, toivottavasti näkökyky säilyy ja kuulokin olisi aika mukavaa pitää,
jalat ovat tosi tärkeät, liikettä pitää pitää.
Odotan tietysti aivoinfarktia tai jotain sydänstoppia tai aivohalvausta, niin voihan se olla dementia tai alshaimer tai herra parkinsson joka pukkaa kaveriksi jos sellainen kohtalo kohdalle sattuu.
Ehkä harrastan jotain hoopoa, Seuraan tietysti jälkeläisten kasvua ja muiden vanhenemista.
Iloitsen ja hulluttelen.
Elikkä Samanlaiseen verkkaiseen tahtiin kuin tänäkin päivänä elämä jatkuu jos jatkuu sinne asti.