Mikä on ok ikä tulla äidiksi?

Eikö kellään ajatuksia?

No sen verran on ajatuksia, että käyppä vaikla lukemassa tuota "köyhyys" osiota ja mieti sitten ovatko ne tukien varassa eläväyt lapsiperheet tyytyväisiä vaikkeivat saakkaan sitä uusinta iphonea.

Ei se raha riitä todellakaan, jos mieskin on nuori..
Lapsia kannattaa harkita vasta sitten kun on oma velaton omakotitalo hankittu ja maksettu ja ainakin toinen vakituisessa työssä ja sitten kun on oma lapsuus/nuoruus eletty.
Sinä menet vielä lapsesta itsekkin, joten koetappas nyt vaan keskittyä elämiseen ja työntekemiseen ja nuo haaveet sitten joskus 10vuoden kuluttua, jos olet vakaassa parisuhteessa luotettavan miehen kanssa.

"Yli 10 vuotiaana voi halutessaan.Haluaistko tietää jos lapsesi tulisi raskaaksi alaikäisenä.
Yli 10 vuotias voi kieltää potilastietojensa luovuttamisen jopa vanhemmileen."
Toivotaan että opiskelut ja työpaikat on hankittu,ennen kuin hankitaan lapsia.

Ikä vedetään tähän asian lähinnä sen takia että luullaan mitä nuorempi äiti on ni sen takia kykenemätön huolehtia jälkikasvustaan ja sillä tarkoitetaan että koulut on viel kesken tai jätetty kokonaan, ei välttämättä töitä ja samalla juoksut juoksematta ja haluu viettää nuoruusaikaa mitä on aika paha yhdistää jos on velvoitteita kuten lapsi.. Toki ei oo pois suljettu sekään että olis kui vanhempi nainen kysees et elämä ois kunnossa, kaikil ei oo, se on muotia nykyisin vanhemmilla naisilla että elää pidennettyä teiniikä eikä haluu vakiintua tai perustaa perhe... Lapsia kannattaa aina harkita silloin kun tietää että sattui elämälle mitä tahansa ni pärjä lapsen kaa ja pysty sitä elättämään eikä tiukan paikan tullen turvautua tukihenkilöihin(käyttää hyväksi) kuten omat vanhemmat. Ja tuilla elämistä en ymmärrä ollenkaan jokaisen pitäs pärjätä ite eikä odottaa yhteiskunnan elättävän, toki voi sattua mitä vain vaik työttömyyttä, valitettavasti yleistä on että odotetaan että joku muu elättää ku ite itseensä.. Tää on mun näkökulma asioihin

Ok ikä tulla vanhemmaksi on silloin kun sen lapsen saa. Ikinä ei voi olla "valmis".
Monet rakentaa elämäänsä valmiiksi lasta varten mutta sitten kun lasta tehdään, niin sitä ei kuulukaan.
Ne hankitut työpaikat, asunnot, tukiverkostot ja muut ulkoiset voi hävitä lasten saannin myötä :D
Turha tuollaisen varaan on laskea. Elämä on arvaamatonta ja valintoja pitää tehdä muiden tekemien valintojen pohjalta -melkoista sukkulointia.. mitään ei voi täysin hallita ja ennakoida.

Silloin on valmis kun on itse viettänyt tarpeeksi ja kaipaa rutiinia. Ikä vaihtelee mutta suosittelen miettimään omaa ikää ja lapsen ikää. Tarkoita tällä haluatko viettää äitinä läkeikää vapaana vai vaippa vaiheessa.
Suosittelen 25-30 viimeistään pitää tehdä lapsi.
Itse oli 30 no sain elettyä mutta jaksamisen kanssa ongelmia. Eli 25 ja alle on hyvä. Nyt olen 54 ja eka kertaa mummu. Very Happy

Virallisesti katsottuna 19-vuotias on vielä teini-ikäinen ja 29-vuotias nuori aikuinen. Ihmiset kehittyvät kuitenkin yksilöllistä vauhtia, joten joku saattaa olla 18-vuotiaana paljon kypsempi/aikuismaisempi kuin joku toinen kymmenen vuotta vanhempana.

Jokainen tekee itse omat päätöksensä, mutta jos oma elämäntilanne on heikolla pohjalla, lapsen hankkimista kannattaa harkita lykättäväksi myöhempään ajankohtaan. v

Naiset ne rupsahtaa nopeasti ja lapsien saantimahdollisuudet heikkenevät roimasti 35-40 ikävuodessa joten naisten ikä saada lapsia on 10 - 35v minkä väliltä kannattaa se lapsi hommata

Mä olin 19 kun sain ensimmäisen lapseni. Naimisiin menin pojan syntymän jälkeen. Olin opiskellut sekä oli vakituinen työ. 27-vuotiaana mulla oli jo 4 lasta sekä oma koti . Mua arvosteltiin ihan hirveesti ja mietittiin miksi lapsi tekee lapsia. Jopa neuvolassa meidän asioita kytättiin ja lasten kehityksestä nähtiin vaivaa... eli mä heidän mielestään vaadin lapsiltani liikaa. Osasivat ikäänsä nähden liikaa...
Nyt lapset ovat aikuisia, osa vielä opiskelee osa työelämäsä ja olen jo mummu... josta myös sain kuulla. Vähä yli 40-vuotiaana mummu. Joidenkin mielestä mummun pitää olla liki kuusikymppinen. Mutta näillä mennään. Onnistunut mielestäni olen, muut voi olla mitä mieltä haluavat.

Pää-asia että on täysi-ikäinen että on edes vähän saanut elää aikuis ikää ennen lapsen tekoo. Onhan se 18vuotta jo täysi-ikää, kunhan ei alle 18vuotiaana rupee tekee. Muistan ylä-asteella että yksi tyttö sai vauvan 14-15 vuotiaana ja ei edes luonteensakaan ollut yhtään aikuismainen. Nuorempana tapasin yhden naisen, joka oli saanut lapsensa 17vuotiaana. Siitä jäi pelkkiä huonoja muistoja. Tämä Yh ei edes jaksanut hakea töitä eikä lapsellensa tarhapaikkaa, vaikka lapsensa oli jo tarha-ikäinen. Vaikka se oli jo silloin täysi-ikäinen, kun tapasin sen, mutta luonteensa ei ollut silti yhtään aikuisen tasolla. Mä en muutenkaan yhtään hyväksy sitä että mennää lapsen tekemään vielä lapsen iässä. Se olis mielummin ok, että on vaikka vasta 18vuotiaana raskaana, niin edes vähän ehtii elää aikuis ikää, ennenkun lapsi tulee. Lisäksi en hyväksy sitä että lapsen tasolla luonteeltaan edes harkitseekaan lapsen tekoa. Tunnen myös yhden vähän yli 30 vuotiaan yh-äidin, jonka käytös on ainakin lapsivapaalla tarha-ikäisen tasolla. Tämä yh on päiväkodissa töissä. Sitten baariin mennessä lapsivapaalla on sekä juoppo ja lapsen tasolla käytös. Aluksi on yh:lla tarkoitus mennä baariin pitää hauskaa ja sitten kun on saanut viiniä vedettyä, niin sitten alkaa itkee ilman mitään syytä ja tarha-ikäisen tasolla, vaikka on päiväkodissa töissä. Viimevuonna karaokekilpailun jälkeen tämä yh alkoi sen takii itkee, kun ei voittanut karaokekilpailua ja sellaisesta asiasta itkeminen on ainakin tarha-ikäisen tasolla. Melkein jokakerta tämä yh on itkenyt baarissa ilman syytä, kun olen nähnyt sen baarissa. Kerran se tuppautui pentunsa kanssa mukaan, kun olin menossa kaverin kanssa pelaa minigolfii ja kakaransa oli huonosti kasvatettu, kun ei osannut olla häiritsemättä toisen lyöntivuoroa. Eli tuollaisella ei myöskään kuulu mun mielestä olla lasta, kun ensinnäkään ei osaa kasvattaa kakaraansa kunnolla ja toiseksi on oma käytöksensä lapsivapaalla tarha-ikäisen tasolla turhanpäiväisillä itkemisillä kännissä. Sen mä ymmärtäisin jos suree vaikka jotain kuollutta omaistaan, mutta kun se itkee ilman syytä tai sitä kun ei voita yhtä karaokekilpailua, niin en hyväksy sitä että niin lapsen tasoisella on lapsikin. Pienet lapset ymmärrettävästi itkee, jos ei voita jotain kilpailua tai peliä, mutta ei pienen lapsen äidin kuuluis semmoista itkee eikä varsinkaan ilman syytä.

Oikea ikä hankkia lapsia on silloin, kun on siihen henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti valmis.

Fyysiset edellytykset ovat itsestäänselvyys. Henkiset ominaisuudet taas ovat yhä useammalla nykyisin puutteelliset jopa vanhemmalle iälle saakkakin.

Lasten hankkiminen sillä logiikalla, että "yhteiskunta elättää" on kertakaikkisen typerää.

Ei ole mitään ikärajaa tulla äidiksi. Ei muuta kuin kiireesti lähimpään vokkiin kokeilemaan äidiksi tulemista iästä riippumatta.

Lyhyesti ja ytimekkäästi: äidiksi on hyvä tulla 25 - 40 ikävuoden välillä. Ihminen on riittävän kypsä ja aikuinen vasta n. 25-vuotiaana, toiset eivät vielä silloinkaan. Fyysisesti ihminen saattaa olla "aikuinen" jo aikaisemminkin, mutta henkinen kehitys jatkuu pitkälle yli 20 ikävuoden. Aivotutkijat ovat todenneet, että ihmisaivot kehittyvät noin 25 ikävuoteen saakka.

Mutta ettei nyt joku nuorena lapsensa saanut tästä loukkaantuisi, niin lisään vielä, että henkisen kehityksen taso ja kehitystahti on hyvin yksilöllistä. Joku voi olla hyvinkin aikuinen jo 18-vuotiaana. Mutta se on poikkeuksellista - minun havaintojeni mukaan.

Mielestäni 18v. on itsenäistyminen vielä kesken. Pojilla vielä inttikin käymättä. Siinä iässä pitäisi tehdä ikäistensä juttuja. Seurustella, viettää aikaa kaverien kanssa, opiskella, tai tehdä töitä, matkustella (jos kiinnostaa), harrastella. Ylipäätään opetella elämään itsenäisesti.

Itse aloin 19v asuntosäästäjäksi. ( Se on hyvin opettavaista). 22 v. Aloin rakentaa. 25v tuli esikoinen. Mut molemmilla meillä oli työpaikka, ja jokseenkin jalat maassa, vaikka moni varmaan sitä epäilikin. Itse halusin lapset melko nuorena koska, ajattelin 50v pitää lapset olla jo aikuisia.

Minut on saatu mielestäni liian vanhana. isä yli 40v , ja äitini oli hieman alle.

Vanhempien pitää olla sen verran nuoria että jaksaa niitä lapsiaan. Sen verran vanhoja että, pystyy niistä huolehtimaan.

Sanoisin että 22v- 33v pitäisi lapset hankkia, riippuen muusta elämästään. Myös vanhempien pitäisi olla asunut ainakin parivuotta yhdessä, jotta tietää, miltä se arki yhdessä tuntuu. Lapsi kun on haaste parisuhteelle aina.

tai jättää ne lapset kokonaan hommaamatta ja keskittyy täysin siihen omaan elämään. Mutta jos niitä nyt välttämättä tahtoo niin varmista, että oma taloustilanne sen sallii koska yhtään ylimääräistä elätettävää Suomi ei kaipaa.

Itse olen 66v ja odotan nyt ensimmäistä, mieheni on 78v.kolmea lasta olemme ajatelleet.työ vei aiemmin kaiken ajan niin päätimme hoitaa asian nyt eläkkeellä.

Riippuu mitä ite ajattelee omalla kohdallaan, kunkin oma asia

Avaushan tuon hyvin kertoo, miksei 18-vuotias ole kypsä vanhemmuuteen.

Kun elämä on vakaasti urillaan. Eri asia mitkä asiat saavat sen omakohtaisiin raiteisiin.

äitini oli 46v kun synnytti minut eli minulla oli aina vanha äiti. Eli oikeastaan kaikki äiti tytär reissut ja tekemiset jäivät minimiin. Olin 40v kun hän kuoli. itse olin 26v kun sain esikoiseni ja 36 v toisen lapsen synnyttyä. Totuus on että tehkää lapset nuorena alle 30v

Itse en olisi ollut kypsä äidiksi 18-vuotiaana enkä vielä 25 vuotiaanakaan. Sopiva ikä minulle oli 32 :) Tiedän kypsiä teinivanhenpia. Toisaalta; lapseni isä oli 41 kun lapsi syntyi. Silti ei jaksanut pikkulapsiarkea vaan häipyi.

Ikä minkä luonto on antanut. 40:sten koeputkihömpötykset ja koko lapsikatraan kerralla tekeminen lienee yksilön elämän ja vastuun siirtämistä yhteiskunnalle.

Lapset pitää hankkia nuorena . Alle 30 vuotiaana. Silloin jaksaa valvoa ja tuhuta lasten kanssa, En ymmärrä tätä kulttia hankkia lapset 40 ja vuotiaana. Olen seurannut vierestä kun 40-50 vuotiaat hankkivat lapsia.. ja sitten valitetaan kun ei jaksa ja on raskasta..

Kun työssäkäynti tuntuu tylsältä kantsii hankkiutua raskaaksi , kaikki edut mitä saat ovat plussaa ja vielä ilman vaki suhdetta niin jelppiä yhteiskunnalta lohkeaa .

Muslimeilla voi olla 60v äijällä 9 vuotias vaimo ja raskaaksi 14 vuotiaana. Tämä lienee sitä suurinta "onnea" mitä monikulttuurisuus tuo.

25-30, ja sitä ennen kokeilee vähän kouluttautumista ja työelämää ensin. Mutta jos vahinko sattuu niin kyllä elämä opettaa...

Paras lapsentekoikä on silloin kun on VELATON talous, puoliso on sellainen jonka kanssa on ONNELLINEN ja ennenkaikkea tuntee itsensä TERVEEKSI.

Siinä on se pyhä kolmiyhteys jonka jälkeen on lapset tervetulleita perheeseen.

naiset on sieviä kunon massukoholan eiliian nuorena

Minä olen käynyt läpi sen helvetin mitä on olla 18-vuotiaan lapsi, joten voin kertoa "lapsen" näkökulmasta miksei kannata hankkia lasta/lapsia 18 vuotiaana. Ensinnäkin, ei ole mitään takeita etteikö äijä lähde kävelemään.

Toisekseen, ei kovin hyvin mene jos luottaa siihen, että kyllä sossu hoitaa. Olen köyhän perheen kersa, huolimatta siitä, että uusioperheen molemmat vanhemmat kävi töissä silloin kun äiti ei tehtaillut lapsia, niin ei nälkää tarvinnut nähdä. MUTTA! Minulla ei ollut aina edes ehjiä vaatteita kouluun. Kun muut kersat käyvät lomamatkoilla ties missä niin arvaa kaksi kertaa käytiinkö me. Minulla ei ollut yhtäkään maksullista harrastusta. Koitapa omalle kohdalle miettiä millaista on olla koulussa kun ei aina ole ehjiä vaatteita, joka vuosi ei ole kevätjuhlaan juhlamekkoa ja kun teini-ikä tulee ja kaverit menee shoppailemaan niin sinulla ei ole rahaa ostaa mitään, olet vain mukana. Köyhyys tekee lapsesta ulkopuolisen ja syrjityn. Viime vuonna lehdissä oli juttuja lapsista, joilla ei ole varaa ostaa edes jäätelötötteröä kiskalta koska köyhä yh. Ei ole oikein lasta kohtaan synnyttää lasta ilman, että sen hoitamiseen on valmiuksia. Perusterveydenhuolto ei aina pelaa. Jos terveyskeskuksen lääkäri sanoo, että lapsessa ei ole mitään vikaa niin onko sinulla varaa mennä yksityiselle hoidattamaan vaiva? Onko varaa ostaa lääkkeet ilman sossun maksusitoumuksia? Itselläni on yksi pysyvä vaiva, koska ei viety ajoissa hoitoon. Monta sellaista sairautta/vaivaa kävin läpi, jotka olisivat olleet paljon lievempiä/lyhyempikestoisia jos olisi käyty lääkärillä hakemassa lääkkeet, mutta ei vanhempia kiinnostanut ja lapsi ei sellaista osaa vaatia.
Entä sitten kun peruskoulu on suoritettu? Löytyykö rahaa auttaa jatko-opinnoissa jos lapsi haluaa ihan ammattikorkeaan tai yliopistoon asti? Vai pitääkö selvitä omillaan? Minä muutin pois kotoa kun olin 15 ja penniäkään en saanut perheeltäni apua mihinkään.

Kolmanneksi, 18-vuotiaan henkinen kehitys. Miten se lapsi kasvattaa lapsen? Ei se aikuisuus ole kiinni siitä missä on ollut töissä tai matkustellut, vaan siitä, että on kokenut vastoinkäymisiä ja miten on selvinnyt niistä ja siitä, että kantaa omien tekojensa seuraukset vaikka ne olisivat vaikeitakin. Lapsen kanssa kyse on ennen kaikkea siitä, että asettaa sen kersan oman navan edelle. Siellä ne 18-vuotiaat äipät leikkii kännyköidensä kanssa lasten leikkikentillä kun taaperot istuu vieressä apaattisina. Laatuaikaa. Minun äitini ei aikuistunut koskaan, eikä oppinut ajattelemaan jotain muuta kuin itseään. Ennen kuin unohtaa sen ehkäisyn 18-vuotiaana niin kannattaa miettiä, että onko sinulla taloudellinen tilanne siinä jamassa, että voit tarjota turvallisen ja hyvän kasvuympäristön lapselle? Ihan siihen saakka, että lapsi on aikuinen ja itsenäinen. Ei vain siihen saakka, että se puhuu ja seisoo. Löytyylö sinulta pitkäjänteisyyttä siihen ruljanssiin mitä se homma on? Ensimmäisinä vuosina ei välttämättä nukuta juuri lainkaan. Lasta ei voi sammuttaa kuin jotain laitetta. Lapsen kanssa ei ole olemassa "mä en jaksa" -vaihtoehtoa. Oletko valmis siihen, että laitat oman elämäsi 20 vuodeksi tauolle? Kun lapsi tarvitsee sinua unohdat kaiken muun. Ihan sama oliko juuri ilta kavereiden kanssa menossa, oliko just se lemppariohjelma telkussa, meikkaus kesken, unet kesken vai mitä, kun lapsella on oikea hätä ja se tarvitsee sinua, sinä menet vaikka se olisi Kiinassa.

Saanen ihmetellä kenelle nämä nuoret koulua käymättömät ,sosiaaliperheiden tyttäret tekee lapsia.Eri miehille lapsia ja myös abortteja 20vuotiaana kaksi alle 4v lasta joita ei kuitenkaan kykene eikä halujakaan hoitaa.Tänä aikana kolme kaupunkin asuntoa ja taas viimeisen lapsen isä sai lähtee kun oli niin tylsä kun ei bilettänyt.Lapset täysin heitteellä asunto kun kaatopaikka ,äidille tuntuu kännykkä olevan tärkeempi kun omat pienet lapset.Ruuat vaatteet kaikki sekamelskana lasten kanssa koti ei sopiva lapsille.Oma t sisarukset yrittäneet hoitaa lapsia,kummit mummut ja isät mutta mikään ei riitä,lapset onneksi tarhassa ,molemmat 2v asti jollakin perusteella,ehkä sosiaalisin perustein mutta valvonta ei ulotu kotiin,Mistä apua näille lapsille joiden äidistä ei ole sitä antamaan.Kauniisti puhutaa avusta esim. yksinhuoltaja perheille mutta saako sitä?