Täällä keskustellaan paljon yleisestä suhtautumisesta aiteihin mutta keskustelua siitä mit sitten jos aiti ON psykopaatti ei suomenkielella löydy mistaan. Ja kuitenkin ehkä ainakin noin 1/300 aidista on taysin psykopaatti. Kuinkas niiden lasten kohtalo kun missaan ei sovi kertoa etta aiti on psykopaatti ? Voisko joku vähän vaikka edes kayttaa mielikuvitustaan tajutakseen mita se on. Ja se on fakta etta naita ihmisia on olemassa, mikaan ei mitenkaan voi poistaa sita faktaa. Onko heillä jonkinlaisia ihmisoikeuksia käytännössä ? Missa hheidän todellinen olemassaaolonsa huomioidaan. Tuskin ainakaan keskusteluissa aitiydesta. Kun psykopaattiaidit poikkeukselliseti keskittyy rakastamisen sijaan tuhoamiseen, karsimyksen tuottamiseen jne. .
Tama tabu on niille lapsille hengenvaaralinen, paljon vaarallisempaa kuin se etta jos joku on paatynyt suutuspaissaan nimittelemaan aitiaan. Luulisin jopa etta rakastava aiti saattaa sellaisen jopa kestaa. Sanompa vaan etten mina olis moksiskaan jos mulla olis minua nimitteleva lapsi. Vastaisin vaan etta mut joo mut sa oot mun rakas ja hyvä muista pitaa kiinni omista aivoista ja tunteista . Ja ma oon taalla täysin riippumatta nimestani aina samalla sydamella.
Oleellisin kysymykseni psykopaattiäideistä
162
1311
Vastaukset
- poiuytfdvbn
Siis ketaan muuta ei kiinnosta keskustella oikeista psykopaattiäideistä paitsi mua.
- PääMääräilijä
No minulla hiipui into tuossa yhdessä vaiheessa keskustelun ajauduttua ties mihin suuntaan. Tosin tilanteenikin on monilta osilta erilainen kuin sinun, enkä tuohon aspergeriuteen ole niin syvällisesti perehtynyt, vaikka en nyt tiedä sitten miten aspergeriutesi näissä keskusteluissa muka ilmenisi. Ehkä lievänä naiiviutena sosiaalisen todellisuuden ja suhteilun suhteen? Vaikka asian voi nähdä minusta myös ihan päinvastoin. Minusta tietyt psykopaattien aiheuttamat kokemukset väkisin vieroittaa ns. normityypeistä eikä yhteyttä löydy, jolloin saattaa alkaa tuntumaan vähän autistiselta ja vieraantuneelta.
Tuosta äidinrakkaudesta vaan tuli mieleen - piti jo aikoja sitten kirjoittaa, mutta joku palstapyörre sitten taas sekoitti ajatuksia, ehkä mainitsinkin siitä? - että onhan niitä äitejä varmaan tosiaan muitakin kuin psykopaatteja, ja ihan psykopaattisiakin, jotka ei niin kovin paljoa jälkikasvuaan "rakasta", mutta selvittävät vanhemmuutensa ihan kunniallisesti ja fiksusti aiheuttamatta vaikeuksia lapsilleen. Joskushan paljo "rakastaminen" ylihuolehtimisineen ja riippuvuuksineen voi olla tuhoisaa. Toisinaan jotkut äidit saattavat pitää omaa lastaan jopa suht vastenmielisenä, mutta kykenevät nousemaan tunteen yläpuolelle tunnistamalla herkästi eettistä oikeaa toimintaa lapsen parhaaksi. Varmasti vähän raskaampaa vanhemmuutta sellainen sitten on kuin rakkauden tunteen siivittämä, mutta päämäärä kai lasten hankkimisessa ja kasvatuksessa on tuottaa terveitä, rakastamaan ja työhön kykeneviä ihmisiä? Vai? - Tai_tuot
PääMääräilijä kirjoitti:
No minulla hiipui into tuossa yhdessä vaiheessa keskustelun ajauduttua ties mihin suuntaan. Tosin tilanteenikin on monilta osilta erilainen kuin sinun, enkä tuohon aspergeriuteen ole niin syvällisesti perehtynyt, vaikka en nyt tiedä sitten miten aspergeriutesi näissä keskusteluissa muka ilmenisi. Ehkä lievänä naiiviutena sosiaalisen todellisuuden ja suhteilun suhteen? Vaikka asian voi nähdä minusta myös ihan päinvastoin. Minusta tietyt psykopaattien aiheuttamat kokemukset väkisin vieroittaa ns. normityypeistä eikä yhteyttä löydy, jolloin saattaa alkaa tuntumaan vähän autistiselta ja vieraantuneelta.
Tuosta äidinrakkaudesta vaan tuli mieleen - piti jo aikoja sitten kirjoittaa, mutta joku palstapyörre sitten taas sekoitti ajatuksia, ehkä mainitsinkin siitä? - että onhan niitä äitejä varmaan tosiaan muitakin kuin psykopaatteja, ja ihan psykopaattisiakin, jotka ei niin kovin paljoa jälkikasvuaan "rakasta", mutta selvittävät vanhemmuutensa ihan kunniallisesti ja fiksusti aiheuttamatta vaikeuksia lapsilleen. Joskushan paljo "rakastaminen" ylihuolehtimisineen ja riippuvuuksineen voi olla tuhoisaa. Toisinaan jotkut äidit saattavat pitää omaa lastaan jopa suht vastenmielisenä, mutta kykenevät nousemaan tunteen yläpuolelle tunnistamalla herkästi eettistä oikeaa toimintaa lapsen parhaaksi. Varmasti vähän raskaampaa vanhemmuutta sellainen sitten on kuin rakkauden tunteen siivittämä, mutta päämäärä kai lasten hankkimisessa ja kasvatuksessa on tuottaa terveitä, rakastamaan ja työhön kykeneviä ihmisiä? Vai?" päämäärä kai lasten hankkimisessa ja kasvatuksessa on tuottaa terveitä, rakastamaan ja työhön kykeneviä ihmisiä? Vai? "
Tai tuottaa uusi uljas sukupolvi, jossa juuri minun geneettinen perimäni näyttelisi edelleen osaansa... - Minusta_
PääMääräilijä kirjoitti:
No minulla hiipui into tuossa yhdessä vaiheessa keskustelun ajauduttua ties mihin suuntaan. Tosin tilanteenikin on monilta osilta erilainen kuin sinun, enkä tuohon aspergeriuteen ole niin syvällisesti perehtynyt, vaikka en nyt tiedä sitten miten aspergeriutesi näissä keskusteluissa muka ilmenisi. Ehkä lievänä naiiviutena sosiaalisen todellisuuden ja suhteilun suhteen? Vaikka asian voi nähdä minusta myös ihan päinvastoin. Minusta tietyt psykopaattien aiheuttamat kokemukset väkisin vieroittaa ns. normityypeistä eikä yhteyttä löydy, jolloin saattaa alkaa tuntumaan vähän autistiselta ja vieraantuneelta.
Tuosta äidinrakkaudesta vaan tuli mieleen - piti jo aikoja sitten kirjoittaa, mutta joku palstapyörre sitten taas sekoitti ajatuksia, ehkä mainitsinkin siitä? - että onhan niitä äitejä varmaan tosiaan muitakin kuin psykopaatteja, ja ihan psykopaattisiakin, jotka ei niin kovin paljoa jälkikasvuaan "rakasta", mutta selvittävät vanhemmuutensa ihan kunniallisesti ja fiksusti aiheuttamatta vaikeuksia lapsilleen. Joskushan paljo "rakastaminen" ylihuolehtimisineen ja riippuvuuksineen voi olla tuhoisaa. Toisinaan jotkut äidit saattavat pitää omaa lastaan jopa suht vastenmielisenä, mutta kykenevät nousemaan tunteen yläpuolelle tunnistamalla herkästi eettistä oikeaa toimintaa lapsen parhaaksi. Varmasti vähän raskaampaa vanhemmuutta sellainen sitten on kuin rakkauden tunteen siivittämä, mutta päämäärä kai lasten hankkimisessa ja kasvatuksessa on tuottaa terveitä, rakastamaan ja työhön kykeneviä ihmisiä? Vai?"enkä tuohon aspergeriuteen ole niin syvällisesti perehtynyt, vaikka en nyt tiedä sitten miten aspergeriutesi näissä keskusteluissa muka ilmenisi. "
Minusta on ilmennyt hyvin hitaana tulemisena mukaan keskusteluun ja hitaana laskeutumisena yhdeksi palstalla pidempään kirjoittaneista.
Kirjoitti todella pitkään pitkiä monologeja melkein pelkästään.
Kahta puolta tässäkin tietenkin käyty. Muut lukijat/kirjoittajat ja hän.
Eli meiltä muilta erikoisen tyylin takia vaikea päästä mukaan tuohon tarinaan... vaikea ymmärtää sitä erikoisten kirjoitusten takia.
Meidän muiden toiveet että lukisi myös meidän tekstejämme, uusien kirjoittajien tekstejä... ym. paljon muuta, mikä hiukan poikennut tavallisesta.
Viimeaikoina minua ei ainakaan ole mitenkään erikoisesti häirinnyt hänen asp, vaan otan hänet ihan sellaisena kuin on. Johtuu ehkä siitä että olen oppinut häntä kirjoittajana tuntemaan.
- Keskustelua_
Keskustelua sinun psykopaattiäidistäsi on riitänyt...
Ehkä todellakaan psykopaattiätien lapset eivät ole tätä palstaa löytäneet. Käyttävät ehkä virallisia ja oikeita hoitokoneistoja tai ovat itsekin psykopaatteja.
Tai ovat siirtyneet elämässään eteenpäin. Näin varmaan usein. Psykopaattiädistä riippumatta. - Juminaa
Niin. Voihan niitä kasvattaa vaikka sioille ruoaksi tai koe-eläimiksi. Varmaan laki tulee kuitenkin vastaan tässä, niin että tuolla terveydellä ja toimintakyvyllä on ollut kait päämääränä enemmistön mielipidekannatusta aikoinaan.
Elämässä eteenpäin meno on taas niin subjektiiviinen kokemus ja arvotus, että yllä esitetty kommentti osoittaa mitä ylimielisintä (moukkamaisen tyrannimaista), tai sitten ymmärtämätöntä kirjoittelua, minkä vuoksi koinkin parhaakseni jättää vähäksi aikaa tämän palstan kommentointi. Kommentoija on hyvä ja siirtyy itse eteenpäin ja jättää asiasta halukkaat ja kykenevät jumittamaan sitten ihan rauhassa.- No_kyllä
No kyllä ne nyt vaan siirtyy sillä tavoin elämässä eteenpäin, ehkä usein moukkamaista tyranniaa hyväkseen käyttäen juurikin. Ainakin ne jotka sen psykopatian ovat itselleen perineet. Mikä niitä pidättelisi.
Et ehkä ihan hiffannut mikä minun pointtini tuossa oli.
Samoin on voinut elämässä eteenpäin siirtyä sinunkaltainen herkempi tapaus, on vain rakastunut ja lähtenyt miehen matkaan.
Luultavasti ei lapsuuden ongelmakenttä ole minnekään hävinnyt, vaan jossain taustalla muistuttaa menneestä. Jos ongelmia kuitenkin aikuisena vielä puidaan, niin ne ongelmat ovat ikäänkuin seuraavan vaiheen ongelmia, oma avioliitto, suhteet lapsiin.. ym ym.
Sillä tavoin ovat siirtyneet eteenpäin, taistelua ei enää käydä lapsuudenkodin uumenissa.
Nämä nyt vain faktoja... en voi mitenkään vaikuttaa siihen että näin ei olisi. - societyssäsolisee
No en nyt edelleenkään oikein varmaan tajunnut pointtiasi. Kun tässä ollaan juuri puitu aika pitkäänkin niitä kaikkia mahdollisuuksia tai oikeammin mahdottomuuksia mitä tällaiset lapset, ja jo aikuistuneetkin lapset joutuvat kokemaan läpi yhteiskunnallisten instituutioiden kun ei ongelmia tunnisteta oikein tai ne tunnistetaan vaarallisen väärin tai katsotaan neuvottomina ohi ja läpi sormien. Siis ihan jo rikoslaissakin rikokseksi määritettyä toimintaa tietosena siitä kuitenkin... eli ongelmaa on kylliksi jo kulttuurin käytännöissä ja sosiaalisten piirien asenteissa kun on kyse lasten pahoinpitelyistä ja heitteillejätöistä.
Itse olen ehkä tietystä herkkyydestä huolimatta vähän liian itsenäisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen ihastunut että kukaan mies minua kauaa pompottelisi, ja jos sellaiseen alentuisinkin rakkauden mielenhäiriössä niin varmaan tietäisi pompotelleensa. Tämä kohtalo on kyllä suuri todettu vaara asemassamme oleville ihmisille. Oikeastaan vain hyvät ystävät tai hyvät miehet voi olla tällaisen ihmisen pelastus, kun sitä ei muualta saa, vaikka ihan lakisääteisesti pitäisi. Onko sitten hyvä asia että henkilö ajautuu tai hakeutuu hyviinkään suhteisiin autettavana ja huonokuntoisena on tietysti kyseenalaista. Eli kun täällä kerta elätetään työsuhteessa auttajia, joiden kyky auttaa pitäISI perustua tutkittuun tietoon, niin ihmettelemme osaltaan ettei näin kuitenkaan ole. Myös muut sosiaaliset piirit ovat kaikessa herttaisessa typeryydessään määrittelemässä mistä on kysymys tuntematta kyseessä olevaa henkilöä ja tilannetta, joka ei varmaan edesauta sijoittumista edulliseen tai edes siedettävään asemaan yhteisöissä.
Tietysti todellinen kommunikointi ja ilmaisu asioissa joita ei juuri kielellistetä muuta kuin useimmiten mielikuvia harhaanjohtavasti, aiheuttanee osaltaan kompurointia, minkä varmaan joku armollinen ja arvostelukykyinen suhteellisuudentajuinen antaa anteeksi. Loput voikin sitten suksia juttelemaan soljuvia seurapiireihinsä.
- mjuuttua
Olipa eräs alkuaan makedonian albaani, äiti Teresa joka auttoi intiassa katulapsia. Amerikkalaisen toimittajan haastattelussa Teresa sanoi että "Jeesus-lapsi on kiltti, koska on kasvanut naisen vatsassa". Kai hän oli nähnyt lapsia joiden äideillä oli valta hylätä lapsensa. Tai jotain.
Oma äiti on vihannut paljon, mutta on sanonutkin, että se nyt vain
"oli tapana" perustaa perhe.
Eli omaa egoaan pönkittääkseen, jotta itse vaikuttaisi normaalilta.
Ne on eri aikakaudelta kun ei vielä puhuttu mistään niin avoimesti kuin nykyään. Mutta meidän ei pidä juuttua MUIDEN traumoihin.- MinunPerhe
No tuo on kyllä varmasti aika totta. Mutta kun se yhteisö mihin olet jumitettu on niin vaikea ylitettäväksi. On mahdottoman ikävää että asiaa ymmärtämätön oman aikakautensa ongelmien kanssa painiskelleet ihmiset koettavat "auttaa" nuorempaa sukupolvea ongelmissa, joista he eivät ymmärrä yhtään mitään. Ja vielä sillä asenteella että heille tabuista aiheista ei saa tietää, niitä ei mielellään saisi edes tutkia, tai niitä EI SAA olla edes olemassa. Pitääkö minun sitten amputoida kertomukseni perhekokemuksistani ja -suhteistani vain että jollekin (ilmeisesti paljon arvokkaammalle) ei tule paha mieli tms. Saatika että sijoittelisin kokemuksiini ymmärtävää yhteyttä aikakautemme arvoista, normeista, arvostuksista, käytännöistä...HYI HYI tuhma.
Minä en ole suostuvainen vastaanottamaan mistään enää mitään henkiseltä väkivallata tuntuvaa kommentointia, avustusta, ohjeistusta tai kehoitusta mistään instituutiosta tai miltään heimolaumalta. Yksilönä jos tulee reilusta naamalle vittuilemaan niin katotaan mitä pahaa olen sellaiselle tehnyt. Mutta kaikki sankarilliset heimokyräilijät, helmoista huutelijat ja puskista pihisijät sais nyt keskittyä välistä vaikkapa oman napanöyhtänsä kaiveluun. - poiuytfdxcvb
Joku kirjoitti tottuneensa kirjoitustapaani. Kiitos hänelle.
Joo siis munkin suurin ongelma on ollut että mut on saatu vastaanottamattaan henkistä väkivaltaa vaikka kuinka paljon, Hyvä päätös tuo sinun .
Varsinkin mä ihmettelen kun on semmosia auttajia jotka suorastaan opettaa tottumaan henkiseen väkivaltaan.
- runrabbitrun
Eikö täysi-ikäinen saa ottaa ritolat? Mamma ei sitä napanuoraa katkaise. Koska ei tahdo ja koska ei osaa.
Suomalainen sosiaaliturva luotiin, ettei kenenkään tarvisi olla alistettuna tai toisten elättinä.
Vaikka sitten elintaso laskisi ja vapaus saattaa olla kaatumista kovassa tuulessa. (itse päädyin mahdollistamaan juopon juomisen). Psyk.polin eshoitaja kuunteli aikansa ja sanoi että juttuni on henkistä masturbaatiota. Siirtyi sitten yksityisterapeutiksi.
Että itseensä vaan voi luottaa. Ei keneenkään muuhun. Kelasta voi hakea asumistukea. Voi myös pyytää apua muuttoon tms. Vanhemmille ei tarvi edes osoitetta kertoa, saati avainta antaa. Tukipalveluita voi joutua vaatimaan mutta kyllä oma ainut elämä on puolustamisen arvoinen.- poiuytrdvb
Ei psykopaateilla ole kyse napanuorista heillä on aivan muut narut.
Olen täysin varma ettei psykopaattiani kiinnosta napanuorat.
Ihan selvästi ette ole eläneet psykopsaattiäidin kanssa kun ette tiedä ettwei psykopaatilla ole äitiyttä sen tyypillisessä merkityksessä voisin sanoa ollenkaan. - UlosTunnelista
Asia on tabu ja niin vaikea, että siitä on vaikea kirjoittaa saati puhua. Vähän sama kuin raiskaus olisi raiskatun oma vika. Lapsi on täysin riippuvainen äidistä tai muusta hoitajasta. Äiti voi kokea lapsen myös uhaksi, joka vie puolison huomiota. Huomion psykopaattiäiti kokee olevan itseltään pois. .
Psykopaatti äiti on henkisesti ja tunne-elämältään neli-viisivuotiaan tasolla, vaikka olisikin älykäs ja lahjakas. Harva edes uskoisi psykopaatiksi ilman omaa kokemusta. Eivät ole koskaan tyytyväisiä. Nöyryyttäminen ja sadismi tuo hetkellistä tyydytystä. Toisen ilo on ikään kuin itseltä pois.
Kauheinta on se, että asiat joutuu pitämään sisällään ja se, miten se ehkä vaikuttaa omaan elämään. Asiantuntijan kanssa puhuminen lienee ainoita keinoja helpottaa omaa oloa ja löytää välineitä selviämiseen. Asian tiedostaminen - näitä psykopaatteja kun vaan on. Uskoisin jonkinlaiseen aspergeriin tai tunneautismiin.
- poiuytfdcvb
Ihan hyvää keskustelua teillä. Tosin en oikein vieläkään koe teidän kirjoittavan psykopaattiäideistä. psykopaattinaisista on englanninkielellä sellaista kokemuksiani hyvinkin yksityiskohtaisesti kuvaavaa aineistoa mitä aihetta ei täällä palstalla juuri vilahtele,
Mä olen sitä mieltä ettei Suomessa ole oikeita tukipalveluita psykopaattisesti manipuloiduille. - poiuytrdfgg
Olen myös tullut siihen johtopäätökseen että rankka psykopaattinen manipulointi huomattavasti lisää autistisia tai autistisen kaltaisia ominaisuuksia. Asia EI ole niin, että jos mulla on autistisia ominaisuuksia olisi epötodennäköisemmin totta että äitini on psykopaatti vaan juurikin painvastoin. Tuossa ei joillain maalaisjärki leikkaa ennakkoluuloisuuden vuoksi. Itsekään en tuota tajunnut aiemmin. Nyt kun katsoin videoita mitä psykopaatin manipulointi aiheuttaa, niin aika lähelle autistisia oireita menee, siis jos äiti kommunikoi vain yhdensuuntaisesti, niin onkos ihme jos lapsi alkaa kommunikoida ikäänkuin käänteisesti toisella tavalla yhdensuuntaisesti kun kahdensuuntaisuus vaihtoehtoa ei siinä perheessä ole ja sitten jos on lisäksi sen suuntaista geeniä ?
- poiuytfdcvb
Mä voin sanoa että mulle on lääkäri sanonut: "Et sinä ainakaan äidiltäsi aspergeria ole perinyt!" No isällä on niitä piirteitä. mun äidillä ei Aspergerpiirteitä ole,
Se ulkopuolisten spekulointi kaikissa avuissa on jokseenkin älytöntä. Eihän he voikaan tietää, mutta ne voi jotka siinä lähistöllä on pitkään pyörineet. Ei läheisille ole samalla tavalla kaikkia mahdollisia kuviteellisia vaihtoehtoja kuin ulkopuolisille. Mä en millään tajua sitä miten ulkopuoliset ei sitä tajua, että se mitä he ei voi tietää pelkän puheen perusteella ei ole sama kuin mitä ne siinä ympyröissä pitkään eläneet voi tietää. Mä jatkan pöyristystäni miten se on mahdollista että niin monet ihmiset keskustellessaan ei tuota seikkaa hoksaa. Asianosaisen voi olla hyvinkin helppoa tietää monia asioita joita ulkopuolinen ei voi tietää. Mä voin tietää mitä ruokaa mulla on pöydällä. Te voitte vain arvailla. Ja mun arvio siitä mitä ruokaa siinä on, on luotettavin. - Kyllä.näin.on
Heh heh. Psykopaatti äiti on sitä väittävän omassa mielikuvituksessa. Äiti on äiti. Ja omaa äitiään syyttävä on pahasti harhainen, elämässään epäonnistunut luuseri.
- runrabbitrun
Kyllä.näin.on kirjoitti:
Heh heh. Psykopaatti äiti on sitä väittävän omassa mielikuvituksessa. Äiti on äiti. Ja omaa äitiään syyttävä on pahasti harhainen, elämässään epäonnistunut luuseri.
Oletko itse äiti, vai vajakkina hihittelevä teini?
Vajakkina hihittelevä teiniäiti?
Poiuytryu on selvästi pohtinut asiaa, mutta akilleen kantapää on sillä kun ei ota apua vastaan. Kun se ei tule äidiltä. Ja äidiltähän se ei tule näissä tapauksissa.
Sivullisen silmissä jonkun outo käytös voi olla narsistista TAI autistista. Ei niillä diagnooseilla ole väliä vaan sillä miten henkilö toimii. Ketään ei saa kohdella huonosti, eikä kenenkään tarvi sietää huonoa kohtelua. - Hyi.häpiä
Olipa paskasti sanottu.
- poiuytrdvgb
Kyllä.näin.on kirjoitti:
Heh heh. Psykopaatti äiti on sitä väittävän omassa mielikuvituksessa. Äiti on äiti. Ja omaa äitiään syyttävä on pahasti harhainen, elämässään epäonnistunut luuseri.
Uskooko kirjoittaja oikeasti jotain noin tyhmää ?
- poiuytfdxcv
runrabbitrun kirjoitti:
Oletko itse äiti, vai vajakkina hihittelevä teini?
Vajakkina hihittelevä teiniäiti?
Poiuytryu on selvästi pohtinut asiaa, mutta akilleen kantapää on sillä kun ei ota apua vastaan. Kun se ei tule äidiltä. Ja äidiltähän se ei tule näissä tapauksissa.
Sivullisen silmissä jonkun outo käytös voi olla narsistista TAI autistista. Ei niillä diagnooseilla ole väliä vaan sillä miten henkilö toimii. Ketään ei saa kohdella huonosti, eikä kenenkään tarvi sietää huonoa kohtelua.Katsoin juuri videon jossa kerrotaan , että narsistisen tai psykopaattisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneelle muodostuva kompleksinen post traumaattinen stressireaktio voi vaikuttaa ulkopuolisen silmissä varsin oudolle,
- poiuytrdvb
Niin mä olen melkein viiskymppinen, en teini.
Ja joo jos jollain on sellain psykopaatin geeni aktivoituneena, Niin ei sille voi mitään. Ihan turhaa vääntää jotain tavallisia ihmissuhdejuttuja, että tee niin tai näin.
Miten ne neuvojat ei sitäkään ymmärrä että tottakai mä olen jo aikoinaan kaiken mahdollisen itse kokeillut oma-aloitteisesti.
- poiuytrdfg
Katsoin juuri videon kuinka narsistinen ja psykopaattinen hyväksikäyttö aiheuttaa ensisijaisesti kompleksisen post traumaattisen stressireaktion etenkin niille jotka ovat joutuneet elamään olosuhteissa joissa joutuu elämään hyväksikäyttäjän armoilla pitkään olosuhteissa joista ei voi päästä pois. Kompleksinen posttraumaattinen stressireaktio voi videoiden mukaan vaikuttaa ulkopuolisen silmissä varsin oudolle ja se voi virheellisesti vaikuttaa esim . läheisriippuvuudelle,
Hyväksikäyttäjä voi myöskin kompleksisen post traumaattisen stressireaktion oireilla koukuttaa uhrin itseensä.- poiuytdsfg
Mä olen elänyt semmosissa olosuhteissa joista ei voi poistua pitkään useammasta syystä päällekäin. Toista asiaa en voi kirjoittaa koska se on polittiisluontoinen asia.
Toinen syy oli aivovammautuminen ja jonkin asteinen halvaantuminen niin että minun oli vietettävä samassa tilassa 5 vuotta juuri poistumatta sieltä psykopaattisesti käyttäytyvien henkilöiden armoilla.
Mä voin sanoa että noista olosuhteista ei olis voinut selvitä mitenkään ilman taiteen voimaa. - poiuyfdxcvb
Kyllä mä olin taitelija jo ennen tuota kokemusta, mutta tuon kokemuksen aikana minusta tuli oikea taiteilija. Yks entinen tuttu sanoi: "Mitä sinä oikeen teet ? Ihan älytöntä mitä sinä hommaat!" Vastasin: "Ei ole älytöntä. Minusta vaan on tulossa oikea taiteilija.
Vasta tuolloin mä varsinaisesti opin että taide on paljon enemmän kuin vain sitä että luodaan taideteoksia. joita esitetään. Se on voima jonka avulla voi mahdollisesti selvitä esimerkiksi tilanteesta jossa on kaikki tiet ja ovet kiinni. Voi itse sisältään käsin luoda uuden tien , uuden oven maalaamalla oven, jos muuten ei ole missään ovea. Ehkä tuollaisissa tilanteissa jotkut masentuu jos on kaikki ovet nenän edestä suljetut, kuten mulle kävi. Toisaalta tuollaosissa tilanteissa on niin kova selviäminen että tuskin sellaisessa on varaa masentua. Siitä mä alotin. Mulla ei ollut mitään. Ei mitään. Mä maalasin itselleni uuden maailman, johon mä sain jotenkuten puolittain astuttua sisään. Ja tajusin miten tosi elävä luova voima taide on. Tunnen intohimoa sitä kohtaan. Eikä sellasen intohimon vallassa voi masentua vaikka asiat olis tosi huonosti. - poigfdcvb
Ja maalata voi myös nälkäkuoleman partaalla 6 euron alemaaleilla ja suurella pensselipaketilla jonka voi saada 2 eurolla.
- poiuytrdgh
Psykopaatti ja narsisti eroaa vielä siinä että psykopaatti ei ole vain narsistinen vaan usein lisäksi nauttii ylimääräisestä tuhoavuudesta. Sekä mahdollisesti ajattelee enemmän eri tavalla. Narsistiakin joka ei ole psykopaatti hämmentää psykopaatin ajattelu.
- poiuytdsxcvb
Mun mielestä ongelma on siitä että ihmiset ei pysty hyväksymään psykopaatteja selittämättä heitä joksikin muuksi. Siitä syntyy paljon ongelmia. Siis siinä että niin yltiöpäisesti tykätään psykopaateista niin kauan kun ei tiedä heidän olevan psykopaatteja ja sitten ei hyväksyisi heitä ollenkaan jos todella tietäisi henkilön olevan psykopaatti ? Se on mun mielestä kaksinaismoralistista myös ympäristössä, ei vain psykopaatissa.
Jotkut on psykopaatteja, Mitä sitte ????
Mikä siinä on niin ongelma, että jotkut on psykopaatteja , kun kuitenkin on. Mitä se kieltäminen auttaa ? Osa ihmisistä on psykopaatteja. Miksi heidät on pakko kuvitella rakastaviksi, vaikka he ei pysty rakastamaan ollenkaan ? Miksi on vaikka millä väkipakolla kuviteltava psykopaattiin rakkautta vaikka se olis aivan houretta ? Mun mielestä mä olen oikeestaan ainoo joka mun äitiä ikäänkuin rakastaa. Mä tiedän nyt aivan selväpäisesti että hän on psykopaatti, eikä mulla ole mitään ongelmia hyväksyä asiaa. ja oikeastaan hän onkin parempi mua kohtaan kuin ketään muuta kun niin rehellisesti peittelemättömästi mulle piruna irvistelee. Itseasiassa mä otan mieluummin tän puolen kun sen hänen ikäänkuin kivan puolensa. Pitäkööt muut sen, mä pidän tän pirun. - poiuytrdvb
Niin miks mä en halua "apua". Siksi että tämä ei ole aivan niin suuri ongelma ilman apua. Sitähän tuo psykopaattikin tässä hoki: Sun kaikkein suurin ongelmas on ne auttajat. Siis on joo ne joilla on pakkomielle että psykopaattiäitiä ei voi olla. Ja sitten että jos olis oikeesti niin se olis joku kokonaan maaiman kaatava seikka missä tarvis loppuelämän terapiaa. Typerä idea.
Parempi laulella: "Piruni mun...Lalala ...lalala..." - pirun.perimät
poiuytdsxcvb kirjoitti:
Mun mielestä ongelma on siitä että ihmiset ei pysty hyväksymään psykopaatteja selittämättä heitä joksikin muuksi. Siitä syntyy paljon ongelmia. Siis siinä että niin yltiöpäisesti tykätään psykopaateista niin kauan kun ei tiedä heidän olevan psykopaatteja ja sitten ei hyväksyisi heitä ollenkaan jos todella tietäisi henkilön olevan psykopaatti ? Se on mun mielestä kaksinaismoralistista myös ympäristössä, ei vain psykopaatissa.
Jotkut on psykopaatteja, Mitä sitte ????
Mikä siinä on niin ongelma, että jotkut on psykopaatteja , kun kuitenkin on. Mitä se kieltäminen auttaa ? Osa ihmisistä on psykopaatteja. Miksi heidät on pakko kuvitella rakastaviksi, vaikka he ei pysty rakastamaan ollenkaan ? Miksi on vaikka millä väkipakolla kuviteltava psykopaattiin rakkautta vaikka se olis aivan houretta ? Mun mielestä mä olen oikeestaan ainoo joka mun äitiä ikäänkuin rakastaa. Mä tiedän nyt aivan selväpäisesti että hän on psykopaatti, eikä mulla ole mitään ongelmia hyväksyä asiaa. ja oikeastaan hän onkin parempi mua kohtaan kuin ketään muuta kun niin rehellisesti peittelemättömästi mulle piruna irvistelee. Itseasiassa mä otan mieluummin tän puolen kun sen hänen ikäänkuin kivan puolensa. Pitäkööt muut sen, mä pidän tän pirun.Tuo onkin vähän kummallista että mistä ne ihmiset sitten niin suuttuu ja kauhistuu niin että psykopaatiksi paljastunut pitää demonisoida? Ainoa hyväksyttävä ja ymmärrettävä syy voisi olla se että he ovat joutuneet petoksen kohteeksi ja menettäneet jotain suhteessa. Mutta petoksia harrastavat muutkin kuin psykopaatit... määrittelystä riippuen kaikki. Muussa tapauksessa voisi kysyä että ovatko he vihaisia siitä että on olemassa sellaisia ihmisiä vai siitä että he ovat arvioineet väärin jonkun ihmisen, siis ovat pettyneet omaan arvostelukykyynsä... Kuitenkin varmaan kaikki julkisesti ja seurapiireissä koettavat noudattaa tilanteisen sopivaisuuden normeja rooleineen, niin että en käsitä kuinka sellaisissa tilanteissa voisi kovin kummoista arviota tehdä. Herättääkin kummastusta jos joku sellaiseen yleensä edes pyrkii.
- poiuytdsxcv
No esim siellä puhelinpalvelussa kun olen soittanut että nyt on sellainen tilanne psykopaattiäidin kanssa että mun on onnistuttava menemään "no contact" ettei asiat pahene että se on nyt ainoa järkevä toimintatapa siinä tilanteessa ja olen toivonut jotain pientä henkistä tukea että myös saan toimittua niinkuin on viisasta siinä tilanteessa.
Niin mulle vastataan epäkohteliaalla äänellä: "En voi ottaa kantaa asiaan !"
No olen sanonut sitten etten olekaan kysynyt heidän kantaa vaan kertonut heille kuinka tilanteeni on. Niin vastataan: "En mä voi ottaa kantaa sun poitää itse päättää !" No sanon että kun mä olen päättänyt jo. mutta ei se keskustelu sitten etene mitenkään. Tulee tunnelma kuin mä en saisi mennä no contact vaikka minä eikä mun äiti mitään kontaktia tarvita. Ja kaikki alkaa vaan tuntua aivan älyttömälle ja sekavalle. No sit sanon: "Ilmeisesti tällaseen asiaan ei sovi kysyä tukea vaan pitää kokonaan itsekseen ?" No kyllä tää mulle nyt käy että kokonaan itsekseen. - poiuytdsdvb
pirun.perimät kirjoitti:
Tuo onkin vähän kummallista että mistä ne ihmiset sitten niin suuttuu ja kauhistuu niin että psykopaatiksi paljastunut pitää demonisoida? Ainoa hyväksyttävä ja ymmärrettävä syy voisi olla se että he ovat joutuneet petoksen kohteeksi ja menettäneet jotain suhteessa. Mutta petoksia harrastavat muutkin kuin psykopaatit... määrittelystä riippuen kaikki. Muussa tapauksessa voisi kysyä että ovatko he vihaisia siitä että on olemassa sellaisia ihmisiä vai siitä että he ovat arvioineet väärin jonkun ihmisen, siis ovat pettyneet omaan arvostelukykyynsä... Kuitenkin varmaan kaikki julkisesti ja seurapiireissä koettavat noudattaa tilanteisen sopivaisuuden normeja rooleineen, niin että en käsitä kuinka sellaisissa tilanteissa voisi kovin kummoista arviota tehdä. Herättääkin kummastusta jos joku sellaiseen yleensä edes pyrkii.
Mun psykopaattikin tietää että mun elämänkatsomus on aina ollut sellainen että
mun mielestä on viisainta katsoa asioita silmästä silmään sellaisenaan ilman että antaa minkään ennakkoluulojen vaikuttaa tai nyt vaikka jonkun sanan niinkuin esim. psykopaatti. Kyllähän minäkin vähän ihmettelin tämän itseopiskelun alkuaikoina psykopaatteja mutta en minä nyt enää jaksa ihmetellä- Psykopaatti mikä psykopaatti. , ehkä se yksi pienenpieni psykopaatin geeni joka ei ole minussa aktivoitunut auttaa siinä- että osaa hieman psykopaatinomaisesti suhtautua asiaan kuten psykopaattinikin. "Ai ja psykopaatti , no mitäs tuosta, en nyt jaksa alkaa asiaa ihmetellä- "
- runrabbitrun
-traumahoito on kehittynyt huomattavasti viimeisen 10 vuoden aikana. Jos 90-luvulla kävi mielenterveystoimistossa, ei psykiatrillakaan ollut sitä tietoa kuin nyt. Ollaan aina siinä ajassa missä ollaan, vaikka traumatisoituneena olis entisessä. Eli jos joskus ei saanut apua, nyt voi saada. Varsinkin nuoremmat työntekijät on perehtyneempiä.
-läheisriippuvuus on kai sama kuin ohutnahkainen narsisti, vaikka ne on sanoja.
-en ymmärtänyt lausetta että hyväksikäyttäjä voi koukuttaa PTSD oireilla uhrin itseensä.? Oireita kun on paljon monenlaisia.
-taidetta on myös elämästä selviytyminen. Ei sulla niin huonosti ole kun pystyt kuitenkin kommunikoimaan. Jotkut vaan tuijottaa seinää ja käännellään neljän tunnin välein, jos silloinkaan.
Jos äitisi on sinua vanhempi (todennäköisesti), hänestä saattaa aika jättää ennen sinua. Jos häkin ovi aukeaa viimeistään silloin ja olet vapaa, jäätkö silti häkkiin kun et viitsi lentää uusiin seikkailuihin?
Muutoksia ei tarvi pelätä.- poiuytrdcvb
No minä en kenenkään kuolemaa jää odottamaan tai varsinkaan toivomaan.
Sekin on minusta aivan älytön ajatus mitä viljellään, että pitäisi elää psykopaattiäidin kidutettavana kunnes hän kuolee, Ajatushan ei ole kovinkaan lempeä ei niin minua kuin ei nähdäkseni äitiänikään kohtaan vaan enemmankin henkistä väkivaltaa jossa viljellään kiduttamista ja kuolemaa vaikka siinä on ikäänkuin hyväntahtoinen ajatus takana. Mä en tajua miten ihmiset ei huomaa näitä outoja ajattelumalleja mitä viljellään ja on istutettu tai ainakin yritetty istuttaa minunkin päähäni runsain mitoin.
Ja joo mulla oli tollanen että piti vaan seinää tuijottaa, kun olin aivovammautunut ja jonkin asteisesti halvaantunut, sikipä mä aloinkin noita seiniä eloisammaksi maalaamaan (kun se sattui oleen melkeen ainoo mitä pysty tekemään nököttäen lattialla ja mulla oli joskus nuoruudessa ostetut maalipullot vielä käyttämättöminä., mutta nuo hermostovamma oireet on lieventyneet ja hitaasti ilmeisesti jatkaa lievenemistään. Joten ei olekaan pahin mahdollinen.
Ja uusin tutkimushan osoittaa, että sellasesta terapiasta jossa käydään vaikeita kokemuksia uudelleen läpi voi olla haittaa ja niin olen kokenut. Mulle on tosi paljon haittaa siitä, että puhun jollein kipeitä kokemuksiani, joka sitten satuttaa mua niihin kipukohtiin olemalla uskomatta kokemksiani. Tuolla hän sitten oikein sytyttelee mun trauma flasbackejä leiskumaan. Ei hyvä ei hyvä,
Siitä oli jossain Youtube videoilla kuinka niillä traumaoireilla voi narsisti koukuttaa. Mä tajuan sen olen kokenut sitä . Jos nyt selitetän oikein yksinkertaisesti. Se trauma on voinut aiheuttaa vaikka jonkun toistuvan vaikean tunnetilan ja sitten narsisti käyttää sitä tunnetilaa johonkin omaan juttuunsa manipuloimalla saadakseen uhrin käyttäytymään haluamallaan tavalla tai vaikka takertumaan itseensä. . melko yksinkertaista loppuenlopuksi - poiuytrdvbn
Mä en mihinkään terapiaan mene, koska tässä vaiheessa mä en enää ollenkaan hyväksy sitä että joku muu yrittää muokata mun elämäntarinaa ja poistaa sieltä kohtia joihin hän ei halua uskoa, oman mielensä mukaan. Mä kirjotan mun elämäntarinan just niinku mä itte haluan ja sitä ei kukaan sormeile enää kuten aiemmat 50 vuotta on tehty. .
- poiuytrdghj
Jotain vikaa on yhteiskunnan ajatusmalleissa jos tunnelma on tämä:
"Sorry sä saat elää vasta kun äitis on kuollu ! Ei voi mitään !"
Mun äiti on vähän lempeempi: "Mene tiehesi ja sano minusta mitä ha.luat minulle raportoimatta !!!" - Sinulla
poiuytrdvbn kirjoitti:
Mä en mihinkään terapiaan mene, koska tässä vaiheessa mä en enää ollenkaan hyväksy sitä että joku muu yrittää muokata mun elämäntarinaa ja poistaa sieltä kohtia joihin hän ei halua uskoa, oman mielensä mukaan. Mä kirjotan mun elämäntarinan just niinku mä itte haluan ja sitä ei kukaan sormeile enää kuten aiemmat 50 vuotta on tehty. .
"Mä en mihinkään terapiaan mene, koska tässä vaiheessa mä en enää ollenkaan hyväksy sitä että joku muu yrittää muokata mun elämäntarinaa ja poistaa sieltä kohtia joihin hän ei halua uskoa, oman mielensä mukaan. "
Sinulla on täysin väärä käsitys terapiasta. - Tuo_on
poiuytrdghj kirjoitti:
Jotain vikaa on yhteiskunnan ajatusmalleissa jos tunnelma on tämä:
"Sorry sä saat elää vasta kun äitis on kuollu ! Ei voi mitään !"
Mun äiti on vähän lempeempi: "Mene tiehesi ja sano minusta mitä ha.luat minulle raportoimatta !!!"Tuo on sinun ajatusmallisi.
Tällä palstallakin olet saanut muunlaiset ohjeet toimia. - Niin_et
poiuytrdcvb kirjoitti:
No minä en kenenkään kuolemaa jää odottamaan tai varsinkaan toivomaan.
Sekin on minusta aivan älytön ajatus mitä viljellään, että pitäisi elää psykopaattiäidin kidutettavana kunnes hän kuolee, Ajatushan ei ole kovinkaan lempeä ei niin minua kuin ei nähdäkseni äitiänikään kohtaan vaan enemmankin henkistä väkivaltaa jossa viljellään kiduttamista ja kuolemaa vaikka siinä on ikäänkuin hyväntahtoinen ajatus takana. Mä en tajua miten ihmiset ei huomaa näitä outoja ajattelumalleja mitä viljellään ja on istutettu tai ainakin yritetty istuttaa minunkin päähäni runsain mitoin.
Ja joo mulla oli tollanen että piti vaan seinää tuijottaa, kun olin aivovammautunut ja jonkin asteisesti halvaantunut, sikipä mä aloinkin noita seiniä eloisammaksi maalaamaan (kun se sattui oleen melkeen ainoo mitä pysty tekemään nököttäen lattialla ja mulla oli joskus nuoruudessa ostetut maalipullot vielä käyttämättöminä., mutta nuo hermostovamma oireet on lieventyneet ja hitaasti ilmeisesti jatkaa lievenemistään. Joten ei olekaan pahin mahdollinen.
Ja uusin tutkimushan osoittaa, että sellasesta terapiasta jossa käydään vaikeita kokemuksia uudelleen läpi voi olla haittaa ja niin olen kokenut. Mulle on tosi paljon haittaa siitä, että puhun jollein kipeitä kokemuksiani, joka sitten satuttaa mua niihin kipukohtiin olemalla uskomatta kokemksiani. Tuolla hän sitten oikein sytyttelee mun trauma flasbackejä leiskumaan. Ei hyvä ei hyvä,
Siitä oli jossain Youtube videoilla kuinka niillä traumaoireilla voi narsisti koukuttaa. Mä tajuan sen olen kokenut sitä . Jos nyt selitetän oikein yksinkertaisesti. Se trauma on voinut aiheuttaa vaikka jonkun toistuvan vaikean tunnetilan ja sitten narsisti käyttää sitä tunnetilaa johonkin omaan juttuunsa manipuloimalla saadakseen uhrin käyttäytymään haluamallaan tavalla tai vaikka takertumaan itseensä. . melko yksinkertaista loppuenlopuksi"Ja uusin tutkimushan osoittaa, että sellasesta terapiasta jossa käydään vaikeita kokemuksia uudelleen läpi voi olla haittaa ja niin olen kokenut. Mulle on tosi paljon haittaa siitä, että puhun jollein kipeitä kokemuksiani, joka sitten satuttaa mua niihin kipukohtiin olemalla uskomatta kokemksiani. Tuolla hän sitten oikein sytyttelee mun trauma flasbackejä leiskumaan. Ei hyvä ei hyvä, "
Niin, et ole ammattilaisia edes kokeillut, että et tiedä miten suhtautuisivat. Terapiaahan ei saa luvata kuka vaan. Terapeuttia voi sensijaan leikkiä kuka vaan.
Tarkoitus olisi varmaankin terapiassa saada itsestään oman elämänsä tekijä, siis pois sieltä vääryyksien passiviisen kokijan roolista.
Etäisyyttä kipukohtiin voi saada kirjoittamallakin, vaikka vain ihan itselle, niin että kukaan ei edes lukisi niitä. Kun saa muokattua kokemuksiaan sanalliseen muotoon, niin voi jälkikäteen ajatella uudestaan aikuisesti mitä on kokenut ja mitä ne asiat ovat merkinneet. Niin sitten asioihin tuntuu tulevan edes hiukan etäisyyttä. Ei elä enää niiden asioiden keskiössä niiden hallittavana. - poiuytrdsxcvb
Joo kirjoittamisen olen kokenut ihan hyvänä. Olen kirjoittanut enemmänkin mitä en tänne kirjoita.
Mun mielestä myös terapia mahdollisesti tekee henkilöstä itsestään passiivisen kun siinä on se toinen tyrkyttämässä kaavamaisia näkemyksiään. Kirjoittaminen on hyvä, siinä voi parhaiten olla itse aktiivinen muutoksen tekijä ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Niillä auttajilla on kutakuinkin aina pakkomielle tyrkyttää omaa maaimankuvaansa. Se siinä on ikävintä.
Esim. mä koen nyt hyväksi ajatella äitini ikäänkuin piruksi, jonka olemassaoloon suhtaudun hyväksyvästi, mutten halua kyseisen pirun palvelijaksi ryhtyä. Niillä auttajilla olis todennäköisesti jotain valittamista tästäkin. Ne ei hyväksyis pirun olemasaoloa jne.
Mutta kun mulla on koko elämän ollut näkemys että mikä tahansa totuus on kauniimpi kuin vale. Ei ole olemassa totuutta joka olis rumempi kuin vale,
Ja ne auttajat ei jaa tätä näkemystäni ja yrittävät sopeuttaa munkin aivoni valeisiin. Kuulin juuri eilen radiosta tutkimuksesta, että mitä enemmän ihminen valehtee sitä vähemmän hänen aivonsa reagoi valeisiin. Mä en halua mun aivojani turrutettavan valeille mihin tuo nykyinen apu pitkälti perustuu. - poiuytrdvgb
Mulle tulee ylimääräinen ongelma siitä kun altistun maailmankuvalleni sopimattoman maailmankuvan tyrkyttämiselle ja aivoni hylkii sitä.
- Siis_et
"Mun mielestä myös terapia mahdollisesti tekee henkilöstä itsestään passiivisen kun siinä on se toinen tyrkyttämässä kaavamaisia näkemyksiään."
Siis et voi teitää kun et ole ammattilaisen tarjoamassa terapiassa ollut.
Se verran minun mielipiteestäni ja myös siitä mitä olen aiheesta lukenut ja miten sen olen ymmrätänyt.
Terapioita on olemassa hyvin monenlaisia. Tarjolla iso kirjo. Tietenkin pitää itse olla niiden ulottuvilla, -se voi joillekin olla ongelma.
Kysymällä voi saada vastauksen, että onko mikälainen elämänkatsomus terapeutilla, jo ennenkuin menee vastaanotolle.
Olen varma, että oikean pitkän terapeuttikoulutuksen hankkii vain henkilö, jolla avara maailmankatsomus, aito kiinnostus ihmisiin ja heidän auttamiseensa.
Uskon että tiukkapipoisiin nipottajiin olet törmännyt muualla.
Mutta on selvä, että keskusteluterapiasta voi hyötyä enemmän, jos on valmis sellaiseen... Itsellä sen verran kuitenkin sanallista ja henkistä arsenaalia, että kykenee olemaan sulautumatta joka risahdukseen.
Mutta on muitakin terapioita, on kuvataideterapiaa esim., on kirjoitusterapiaa. Tiedän erään aspergerihmisen ainakin hyötyneen myös ratsastusterapiasta (meni sinne jo pakon ajamana, kun maailmassa ei kuulemma ollut hänelle enää mitään). Skeptinen suhtautuminen muuttui kuintenkin kun oli kokeillut, se tepsi hänelle. Jotain rahoitusvaikeutta siinä vaiheessa kuitenkin tuli siihenkin, diagnoosit liian vaiheessa. - poiuytfdvgb
Koska siinä tulee se ristiriita koska mä olen jo keski-ikäinen taiteilija ja mä koen elämäntehtäväkseni uusien näkökumien luomisen ja sellaset terapiat ei oikein tue niin pitkälle vietyä luovuutta. Se on se tosiasiallinen syy miksi mä niin napakasti kieltäydyn terapioista. Mä koen etä ne pilais mun hommani luoda näkökulmia jotka olis aivan uusia.
- poiuytdsxcv
Mä voin sen tietää kokeilemattakin että 99% tavallisista terapeuteista on kaavamaisempia kuin kansainväliset taiteilijat keskimäärin. Siinä luovuuden asteessa on mittava ero.
- poiuytrdvb
Ja nyt kun mä olen päässyt maistamaan todellista luovuutta mun aivot ei voi enää kestää muuta.
- poiuytfdxcvb
Siis_et kirjoitti:
"Mun mielestä myös terapia mahdollisesti tekee henkilöstä itsestään passiivisen kun siinä on se toinen tyrkyttämässä kaavamaisia näkemyksiään."
Siis et voi teitää kun et ole ammattilaisen tarjoamassa terapiassa ollut.
Se verran minun mielipiteestäni ja myös siitä mitä olen aiheesta lukenut ja miten sen olen ymmrätänyt.
Terapioita on olemassa hyvin monenlaisia. Tarjolla iso kirjo. Tietenkin pitää itse olla niiden ulottuvilla, -se voi joillekin olla ongelma.
Kysymällä voi saada vastauksen, että onko mikälainen elämänkatsomus terapeutilla, jo ennenkuin menee vastaanotolle.
Olen varma, että oikean pitkän terapeuttikoulutuksen hankkii vain henkilö, jolla avara maailmankatsomus, aito kiinnostus ihmisiin ja heidän auttamiseensa.
Uskon että tiukkapipoisiin nipottajiin olet törmännyt muualla.
Mutta on selvä, että keskusteluterapiasta voi hyötyä enemmän, jos on valmis sellaiseen... Itsellä sen verran kuitenkin sanallista ja henkistä arsenaalia, että kykenee olemaan sulautumatta joka risahdukseen.
Mutta on muitakin terapioita, on kuvataideterapiaa esim., on kirjoitusterapiaa. Tiedän erään aspergerihmisen ainakin hyötyneen myös ratsastusterapiasta (meni sinne jo pakon ajamana, kun maailmassa ei kuulemma ollut hänelle enää mitään). Skeptinen suhtautuminen muuttui kuintenkin kun oli kokeillut, se tepsi hänelle. Jotain rahoitusvaikeutta siinä vaiheessa kuitenkin tuli siihenkin, diagnoosit liian vaiheessa.Mä kärsin myös yliempatiasta. Mä sulaudun vasten tahtoani voimakkaasti joka sanaan mikä mun korville lausutaan. Ja ne terapeutit ei tajua näin äärimmäistä herkkyyttä ja manipuloi mua vakavasti tajuamattaan jos mä menen kuuntelemaan.
Mutta tälle sulautumisominaisuudelle on myönteistä käyttöä taiteessa - Ne_ovatkin
poiuytdsxcv kirjoitti:
Mä voin sen tietää kokeilemattakin että 99% tavallisista terapeuteista on kaavamaisempia kuin kansainväliset taiteilijat keskimäärin. Siinä luovuuden asteessa on mittava ero.
Ne ovatkin iha eri asia. Kuvataidekoulut on muualla sitten taas.
Joskin on terapia-ammattilaisia, jotka ovat kouluttautuneet terapioimaan taideterapeutteina erityisesti luovan taiteen ammattilaisia näiden omalla alueella.
Tarjontaa riittää. Olisin sitä mieltä että terapeuttiryhmät ovat myöskin kasvussa. Niitä tulee enemmän ajanmittaan. Ehkä vähän lukumääräisesti vielä löytyy noita kuvailtuja. Mutta se on mahdollista että niitä on. - Mutta_
Mutta tietenkin viisasta pysyä poissa alueelta, jonka kokee itelleen haitalliseksi jo lähtökohdiltaan ja on tuollaista "sulautumisvaikeutta".
Minä olisin taipuvainen uskomaan siedättymiseen, mutta tietenkin kaikki sellainen vie aikaa eikä tule tykö ehkä kovin helposti. - poiuytrdsxcvb
Siis_et kirjoitti:
"Mun mielestä myös terapia mahdollisesti tekee henkilöstä itsestään passiivisen kun siinä on se toinen tyrkyttämässä kaavamaisia näkemyksiään."
Siis et voi teitää kun et ole ammattilaisen tarjoamassa terapiassa ollut.
Se verran minun mielipiteestäni ja myös siitä mitä olen aiheesta lukenut ja miten sen olen ymmrätänyt.
Terapioita on olemassa hyvin monenlaisia. Tarjolla iso kirjo. Tietenkin pitää itse olla niiden ulottuvilla, -se voi joillekin olla ongelma.
Kysymällä voi saada vastauksen, että onko mikälainen elämänkatsomus terapeutilla, jo ennenkuin menee vastaanotolle.
Olen varma, että oikean pitkän terapeuttikoulutuksen hankkii vain henkilö, jolla avara maailmankatsomus, aito kiinnostus ihmisiin ja heidän auttamiseensa.
Uskon että tiukkapipoisiin nipottajiin olet törmännyt muualla.
Mutta on selvä, että keskusteluterapiasta voi hyötyä enemmän, jos on valmis sellaiseen... Itsellä sen verran kuitenkin sanallista ja henkistä arsenaalia, että kykenee olemaan sulautumatta joka risahdukseen.
Mutta on muitakin terapioita, on kuvataideterapiaa esim., on kirjoitusterapiaa. Tiedän erään aspergerihmisen ainakin hyötyneen myös ratsastusterapiasta (meni sinne jo pakon ajamana, kun maailmassa ei kuulemma ollut hänelle enää mitään). Skeptinen suhtautuminen muuttui kuintenkin kun oli kokeillut, se tepsi hänelle. Jotain rahoitusvaikeutta siinä vaiheessa kuitenkin tuli siihenkin, diagnoosit liian vaiheessa.Aivan kuvataideterapia ja kirjoitusterapia on hyviä. Mutta mihin minä sellaista terapeuttia tarviin kun osaan itse toteuttaa taideterapiaa. Mä olen eräänlaista taideterapiaa nuorena taiteilijan yksityisoppilaana opiskellutkin hieman ja ollut seuraamassa ja osallistumassa hänen työhönsä.
- poiuytrdfg
poiuytrdsxcvb kirjoitti:
Aivan kuvataideterapia ja kirjoitusterapia on hyviä. Mutta mihin minä sellaista terapeuttia tarviin kun osaan itse toteuttaa taideterapiaa. Mä olen eräänlaista taideterapiaa nuorena taiteilijan yksityisoppilaana opiskellutkin hieman ja ollut seuraamassa ja osallistumassa hänen työhönsä.
Mun psykopaattikin on opiskellut taideterapiaa hieman
kun hän siis tietenkin seurasi minua perässä - poiuytrdfg
Mutta_ kirjoitti:
Mutta tietenkin viisasta pysyä poissa alueelta, jonka kokee itelleen haitalliseksi jo lähtökohdiltaan ja on tuollaista "sulautumisvaikeutta".
Minä olisin taipuvainen uskomaan siedättymiseen, mutta tietenkin kaikki sellainen vie aikaa eikä tule tykö ehkä kovin helposti.Tää sulautuminen aiheuttaa 90% ongelmistani. Siksihän mun psykopaatti sai mut manipuloitua äärimmäisesti ja sitten se jatku siellä avussa, Mun psykopaatti on itse ollut neurologille todistamassa yliempaattisuuttani.
- poiuytfdvgb
Mutta_ kirjoitti:
Mutta tietenkin viisasta pysyä poissa alueelta, jonka kokee itelleen haitalliseksi jo lähtökohdiltaan ja on tuollaista "sulautumisvaikeutta".
Minä olisin taipuvainen uskomaan siedättymiseen, mutta tietenkin kaikki sellainen vie aikaa eikä tule tykö ehkä kovin helposti.Valitettavasti tässä ei auta siedätys. Nyt olen tänään ollut paremmassa kunnossa koska olen suggeroinut itseäni näin: "Et ota vastaan typeriä ajatuksia, en ota vastaan typeriä ajatuksia keneltäkään...
Ne oli siellä avussakin huomanneet että mä otan vastaan kaiken mitä mulle sanotaan ja joo niin olen tehnyt...mulla oli semmonen elämänasenne että yritän empaattisesti ymmärtää kaikkea minkä näen ja kuulen, joka sanan... - poiuytfrdcvb
Ja mä olen tosi herkkä tunne-energioille. Terapeuteista usein lähtee huono energia joka aiheuttaa mulle suuria kärsimyksiä.
- poiuytrdfg
Kun he ei ymmärrä että kaikista tärkeintä on se tunne mikä siinä tuntuu, ja sitä ei voi huijata esim. näyttelemällä ystävällistä samalla tuntien negatiivisia tunteita toista kohtaan.
- poiuytrdsdv
Mä otan sen kaiken tunteen itteeni mikä semmosista terapeuteista lähtee ja se on mulle kauhee taakka,.
- poiuytresdfv
Siin käy niin että mä otan vastaan heidän tunteet eikä niin että he ottas vastaan mun tunteet. Mä joskus nuorena etin jotain apua. Mietin jo sillon tälleen: "Noh tää juttu voi tuntua terapeutille kauheelta, mun täytyy kertoo tää silleen oikeen kauniisti ja pehmeästi ja vähän huumorilla ettei vaan terapeuttiparkaa ala pelottaa !!!"
- poiuytrdcvb
Psykopaatin ja yliempaatisen luonteen vaan on aika vaikea olla kontaktissa toisiinsa parhaalla tahdollakaan. Mun psykopaatti on mun kanssa täysin yksimielinen siitä että hänellä ja minulla on päinvastainen luonne. Mutta niillä terapeuteilla vois mennä loppuelämä päästä edes tähän pisteeseen asti oivalluksessa. Siis kun he jostain syystä ei vakuutu meidän luonteenlaadusta ja oletan että jäävät kuten ne muutkin auttajat keikkumaan jonkun kummallisen epäluulon valtaan. Esim. idea: kuulla molempaa osapuolta.
No eihän se se siinä tietenkään ilmene. Ei meidän olemus jossain muualla ilmene niinkuin kotona. Mun psykopaatti osaa esiintyä fiksusti ja myös mä olen olen ammattini puolesta oppinut esiintymään. Ja tietty me molemmat esiinnytään normaalisti fiksusti jos me ollaan jossain katseiden alla. Mun psykopaatti osaa esittää tunteellista ja mä osan vetää selkäni suoraksi vaikuttaakseni itsevarmalta. Ja noin me molemmat tietenkin skarpataan jos me jossain ollaan. - poiuytfdsxcv
Kun ne terapeutit haluaa tehdä niitä omia havaintojaan sen sijaan että uskoisi vain kun minä sanon kuinka asia on. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta päästä havainnoimaan niitä asioita joita olen havainnoinut elämäni varrella.
- poiuytrdvb
Tuo_on kirjoitti:
Tuo on sinun ajatusmallisi.
Tällä palstallakin olet saanut muunlaiset ohjeet toimia.Ei ole minun
- runrabbitrun
poiuytrdfg kirjoitti:
Mun psykopaattikin on opiskellut taideterapiaa hieman
kun hän siis tietenkin seurasi minua perässäTraumatietoa on tullut paljon. Jos terapia tuntuu rasittavalta, kirjoja voi kuitenkin lukea. Aivan kuten aikanaan ensi kertaa luki narsismista, jotain voi loksahtaa traumoista lukemalla.
Rajattomuuteen/sulautumiseen tilanteissa voi ajatella, että toipuminen on kovaa työtä. Voit hokea itsellesi: olen eri kuin kukaan tai mikään muu.
Kun kiusaaja/psykopaatti on samassa huoneessa, on pidettävä varansa kuten narsistien kanssa, ettei provosoidu, pitää etäisyyden ja puhuu vaikka passiivissa ettei tule sinä-minä-persoonasekoitusta. Puhuu passiivissa jotta aihe loittonee. Uutta pikkuvanhahtavaa puhetyyliä ei tarvi avata hänelle.
Muun ajan häntä ei tarvi ajatella ollenkaan. Kun taas olette samassa huoneessa, olet "työssä" ja skarppaat, et provosoidu.
NLP: n keinoin voit ajatella suojakupolin yllesi noihin hetkiin. Jolloin kiusaajan nuolet pomppaa häneen itseensä takaisin. Ns. Psyykkaaminen tapahtuu juuri mielikuvaharjoituksin.
( passiivi/kolmas persoona/hän jutusta tuli mieleen saksan kielen opiskelu. Saksassa ihmisiä teitillään, eräs selitys että väkirikkaassa maassa yksilö saisi omemman tilan. Että suomessa on enemmän fyysistä tilaa eikä muodollista etäisyydenottamista tarvi).
Jos luet ohutnahkainen narsismi, siinä kerrotaan kun hyvin varhaisessa vaiheessa lapsi näkee hoitajassa jotain negatiivista, ja voi jotenkin selvitä huolenpitäjän pahuudesta ottamalla pahuuden itseensä.
Emme kuitenkaan ole lapsia enää.
Ehkä myös etsit psykofyysiseen fysioterapiaan perehtyneen fysioterapeutin tai pyydät fysioterapeuttia perehtymään aiheeseen. On nähty että monesta voi kuntoutua kun vaan harjoittelee. Vaikka olisit pyörätuolissa, voit myös tanssia. Tanssi on todistetusti hyväksi aivoille. Myös tanssivideoiden katselu voi aktivoida jotain.
Älä vähättele pienintäkään toivonkipinää. - poiuytrdvb
Kiitoksia,
Joo kyllä olen ottanut psykopaattini pahuuden itseeni. Kärsin ns. käänteiskuvista, joiksi psykopaattini ne nimesi. Eli kun minulle tehdään jotain pahaa, näen kuvan, että minä olisin pahantekijä. Psykopaattini on innokkaasti hyödyntänyt ilmiötä-kun se hauskasti kääntää kaikki asiat väärinpäin.
Jännä. Miksi minä niin tykkään teititellä ihmisiä- Jos soitan vaikka puhelinpalveluun, niin mieluiten teitittelen vaikka minulle annetaan lupa sinutella , mielellään jatkan teitittelyä. Minua ei haittaa että minua sinutellaan , mutta teitittelykin tuntuu ihan luonnolliselle. Tosin Suomessa teitittelijä ei aina kuullosta luonnolliselle enkä minä siitä silloin tykkää jos kuulostaa kuin hän olisi joutunut teitittelemään. Mutta mä tykkään noista toiskulttuurisista vanhanaikaisemmista kohteliaisuus muodollisuuksista. Tykkään kun email saapuu "Dear Mrs/Miss se ja se" ja tykkään vastata tittelillä ja Mrs/Mr vaikka itselläni ei hienoa titteliä olekaan. Josko tuo sitten luo minulle sellaista kohteliasta etäisyyden tunnelmaa. Mä lapsena luin harrastuksekseni vanhanaikaista kultaisen käytöksen kirjaa, jonka olin ostanut divarista se oli jostain 40-luvulta.
Yksi oleellisin syy miksi mä en tykkää terapiasta tai ajatuksestakaan siitä on se, että mulla ihan oikeasti on sen verran poikkeava elämäntarina ja se jonkinasteinen poikkeavuus on jatkunut siinä jo melkeen 50 vuotta joten se on kokonaisuudessaan jo aika poikkeava ja mulle tulee tässä vaiheessa posttraumaattinen stressireaktio siitä kun mä avaudun ja kuuntelija ei usko minua vaikka puhun aivan totta, koska olen saanut kokea tuota solkenaan vuosikymmeniä ilman että olisin koskaan jäänyt kiinni mistään valehtelusta tai kukaan olisi kyennyt osoittamaan mitään puhumaani valeeksi ellei nyt jotain pikkuvirheitä mitä voi tulla varsinaista sisällön ydintä muuttamatta. Mun aivot ei enää kestä sitä, mä saan kohtauksia siitä, että mä alan puhua niiden omasta kehotuksesta ja taas ne ei usko. Niin mun pitää suojella itseäni tuolta,. Niinku mun psykopaatti sanoo: "Ei sun kannata puhua , saat vaan lisää paskaa niskaasi." ja valitettavasti tuo on osoittautunut aika paikkansapitäväksi. Ja mua ihan huolettaa se että joku erehtyy luulemaan etten mä puhu totta vaikka mä puhunkin ja mitä hankaluuksia siitä sitten voi tulla lisää- Siellä puhelinpalvelussakin ne hoki mulle : "Miksi sulle on niin tärkeää että me uskottaisiin mitä sä puhut ?"No siksi kun en minä nyt muuten vaan viitsisi soitella viimeisillä ruokarahoillaniJa . Ja se on jo niin loukkaavaakin kun puhun aivan varmasti totta ja ei usko. Ei sellanen auta minua mitenkään. Niin jonnei terapiaan menokin olisi niin monimutkaista. Pitäisikö minun varautua sinne menoon paksun todistemapin kanssa , ehkä albumikin mukaan vaikka minulla on valitettavan vähän valokuvia mutta kyllä niitäkin sen verran että pystyy todostamaan jotain asioita olleen oikeesti ei siis vain mielikuvituksessa koska niistä on pystynyt ottamaan valokuvan. Mua ärsyttää kun ne auttajat ei erottele selkeästi toisistaan sellaisia asioita jotka ovat tosia sillälailla että niistä voi ottaa valokuvan ja sitten asioita jotka on mielikuvatasolla niin ettei niistä voi ottaa valokuvaa. Kun nuo sekoitetaan, minä menen sekaisin. Ja kun minä kerron elämäntarinaani kuulija sekoilee koko ajan tuossa mikä on totta ja mikä ei ja se tuottaa mulle kauhean tilan aivoihini. En mä vaan jaksa enää moista. Ilmaisen mieluummin taiteella. - poiuytfdcv
Mut tunteneet ihmisetkin on kertoneet melkein kaikki mut kohdatessaan joutuneensa prosessoimaan mielessään sitä onko mun puhe totta. Moni on kertonut tuon siinä vaiheessa kun on tullut johtopäätökseen että se on osoittautunut todeksi.
Mutta kun ne auttajat ei ajattele yhtään empaattisesti kuinka raskasta minulle on tuo toisten jatkuva prosessointi. Se on ymmärrettävää että heille tulee sellainen mutta silti se on heidän juttunsa ei minun ongelmani , jonka saan sitten kantaakseni. Mä olen nähdäkseni hoitanut asiat ihan moitteettomasti jos mä olen yksinkertaisesti selittänyt ne niinkuin ne on. - Minun_mie
poiuytfdcv kirjoitti:
Mut tunteneet ihmisetkin on kertoneet melkein kaikki mut kohdatessaan joutuneensa prosessoimaan mielessään sitä onko mun puhe totta. Moni on kertonut tuon siinä vaiheessa kun on tullut johtopäätökseen että se on osoittautunut todeksi.
Mutta kun ne auttajat ei ajattele yhtään empaattisesti kuinka raskasta minulle on tuo toisten jatkuva prosessointi. Se on ymmärrettävää että heille tulee sellainen mutta silti se on heidän juttunsa ei minun ongelmani , jonka saan sitten kantaakseni. Mä olen nähdäkseni hoitanut asiat ihan moitteettomasti jos mä olen yksinkertaisesti selittänyt ne niinkuin ne on."Mutta kun ne auttajat ei ajattele yhtään empaattisesti kuinka raskasta minulle on tuo toisten jatkuva prosessointi."
Minun mielestäni ajattelevat, kun kertovat vasta sitten kun asia on kirkastunut. Minusta olisi moraalisesti väärin sinua kohtaan olla kertomatta, kun ne epäluuloisuudet sinun tarinaasi kohtaan ovat sinulle ongelma. Niin noilta ihmisiltä voisit vaikka pyytää neuvoa, että mitä sinun pitäisi kertoa ja mitä olla kertomatta, että sinua enemmä uskottaisiin... Mikä kertomuksessasi on sellaista, mikä herättää epäluuloa. Jos niinkuin haluaisit tietää.
"Moni on kertonut tuon siinä vaiheessa kun on tullut johtopäätökseen että se on osoittautunut todeksi."
Ja. Minä ajattelin empaattisesti, että sinusta on varmaan epämiellyttävää kun kerroin sinulle (vaikken auttaja olekaan), että sinulla oli tarinassasi aineksia, jotka hertättivät epäluuloa. Oli minusta ikävää se sinulle kertoa, mutta se on niinkuin se minun puoleni kommunikoinnista.
Ihan vain niinkuin tiedoksi sinulle.
Tällä palstallakin tehdään ihan vääryyttä joskus kun joku tulee vakavan ongelman (tuoreen) kanssa ja hänet leimataan trolliksi... - poiuytrdfg
Nyt tuossa meni sekaisin auttajat ja minun tuttavani. Ne ovat minun tuttavani sillätavoin reagoineet, että ovat itsekseen pohtineet ja vasta sitten puhuneet kun asia on heille kirkastunut , sekä yksi puhelinauttaja, joka olikin kaikkein paras. Hän ymmärsi asian ja kertoi jälkikäteen että ensin hänkin vähän ajatteli että mikähän tämä on, mutta sitten ajatteli että onhan elämässä kaikenlaista (jotain tuon suuntaista sanoi en muista kirjaimellisesti) ja sitten sanoi: "Noh kerrohan asiasi !" ja hän sanoi ettei se sitten lopulta niin oudolle kuulostanutkaan vaan ihan loogisen ymmärrettävälle. . Mutta kun suurin osa ihmisia alkaa ilmaista minulle ennakkoluuloisia asenteitaan jo muutaman lauseen jälkeen ja sitten mun tunnetila menee semmoseksi etten pysty enää luontevasti kertomaankaan ja sitten ne voi reagoida niin että sanoo että: "Sinäkö se olet joka tänne soittelee mutta sitten ei kuitenkaan suosatu puhumaan asiasta ?" No en voi puhua kun ne saa aikaan niin kauhean tunnetilan että mä joudun pelkäämään saavani sairauskohtauksia ja joudun niitä pidättelemään niin ei siinä oikeen voi sitten samalla puhua. Ja jos mä puhun väkisin semmoisessa huonossa ilmapiirissä ja alan saada sitten sairaskohtauksia, niin tottakai he sitten saa vaikutelman että vika on minussa ja sairauskohtauksissani, eikä halua sitten kuullakaan asiaani ollenkaan ainakaan mistään psykopaateista. Minulle tosi raskasta semmonen ennakkoluuloisuus.
Yleensä mun elämässä ne ihmiset jotka on vaan ennakkoluulottomasti tutustuneet minuun saa sitten aivan toisenlaisen vaikutelman. Oottehan tekin jotkut täällä palstalla alkaneet hieman tottumaan. - poiuytrdv
Minun_mie kirjoitti:
"Mutta kun ne auttajat ei ajattele yhtään empaattisesti kuinka raskasta minulle on tuo toisten jatkuva prosessointi."
Minun mielestäni ajattelevat, kun kertovat vasta sitten kun asia on kirkastunut. Minusta olisi moraalisesti väärin sinua kohtaan olla kertomatta, kun ne epäluuloisuudet sinun tarinaasi kohtaan ovat sinulle ongelma. Niin noilta ihmisiltä voisit vaikka pyytää neuvoa, että mitä sinun pitäisi kertoa ja mitä olla kertomatta, että sinua enemmä uskottaisiin... Mikä kertomuksessasi on sellaista, mikä herättää epäluuloa. Jos niinkuin haluaisit tietää.
"Moni on kertonut tuon siinä vaiheessa kun on tullut johtopäätökseen että se on osoittautunut todeksi."
Ja. Minä ajattelin empaattisesti, että sinusta on varmaan epämiellyttävää kun kerroin sinulle (vaikken auttaja olekaan), että sinulla oli tarinassasi aineksia, jotka hertättivät epäluuloa. Oli minusta ikävää se sinulle kertoa, mutta se on niinkuin se minun puoleni kommunikoinnista.
Ihan vain niinkuin tiedoksi sinulle.
Tällä palstallakin tehdään ihan vääryyttä joskus kun joku tulee vakavan ongelman (tuoreen) kanssa ja hänet leimataan trolliksi...Joo yksi tuttavani aikoinaan neuvoikin minua, että minun pitäisi tutustua ihmisiin hitaasti niin että ensin keskustelen heidän kanssaan tavallisia asioita ja vasta sitten kun he tuntevat minut kertoisin ne erikoisemmat asiat. Että se kun sanon ensimmäisessä lauseessa jotain hyvin erikoisen kuuloista saa ne ennakkoluulot päälle. Mutta kun en mä voi jotain apua hakiessani tuntitolkulla alkuun rahoillani puhua mukavia ja vasta sitten mennä itse asiaan. Niin mä saatan
ytimekkäästi aloittaa: "Asiani koskee psykopatiaa, onkjo teillä kokemusta aiheesta ?..." - poiuytfghn
Minun_mie kirjoitti:
"Mutta kun ne auttajat ei ajattele yhtään empaattisesti kuinka raskasta minulle on tuo toisten jatkuva prosessointi."
Minun mielestäni ajattelevat, kun kertovat vasta sitten kun asia on kirkastunut. Minusta olisi moraalisesti väärin sinua kohtaan olla kertomatta, kun ne epäluuloisuudet sinun tarinaasi kohtaan ovat sinulle ongelma. Niin noilta ihmisiltä voisit vaikka pyytää neuvoa, että mitä sinun pitäisi kertoa ja mitä olla kertomatta, että sinua enemmä uskottaisiin... Mikä kertomuksessasi on sellaista, mikä herättää epäluuloa. Jos niinkuin haluaisit tietää.
"Moni on kertonut tuon siinä vaiheessa kun on tullut johtopäätökseen että se on osoittautunut todeksi."
Ja. Minä ajattelin empaattisesti, että sinusta on varmaan epämiellyttävää kun kerroin sinulle (vaikken auttaja olekaan), että sinulla oli tarinassasi aineksia, jotka hertättivät epäluuloa. Oli minusta ikävää se sinulle kertoa, mutta se on niinkuin se minun puoleni kommunikoinnista.
Ihan vain niinkuin tiedoksi sinulle.
Tällä palstallakin tehdään ihan vääryyttä joskus kun joku tulee vakavan ongelman (tuoreen) kanssa ja hänet leimataan trolliksi...Olet oikein ystävällinen kertoessasi. Tuota minä yritin kysellä auttajilta mutta eivät suostuneet kertomaan kun kysyin että voisivatko he ystävällisesti kertoa miksi he reagoivat niinkuin reagoivat koska minulla ei ole aavistustakaan. He vastaa vaan jotain ettei aina kaikkea voi tietääkään.
Niin minua kiinnostaisikin mitä ne on ne ainekset kertomuksessani jotka aiheuttavat epäluuloa ? Se onkin harmillista kun ei ihmiset suostu kertomaan, niin minä en tiedä mitä minun heille pitäisi selittää tai perustella. Olen itse luottavaisin mielin siitä että minulla on kertomukseni joka käänteelle perusteellinen perustelu olemassa. Minulla on kovin perusteleva elämäntyyli ja ajattelutapa. Minua ei huoleta etteikö minulla olisi perustelua miltei mille tahansa itseäni koskevalle asialle. Halvausoireenikin olen tutkinut lukemalla kasapäin lääketieteellisiä tutkimusartikkeleita. Olen ihan solutasolta asti tutkinut asiaa. - runrabbitrun
poiuytfghn kirjoitti:
Olet oikein ystävällinen kertoessasi. Tuota minä yritin kysellä auttajilta mutta eivät suostuneet kertomaan kun kysyin että voisivatko he ystävällisesti kertoa miksi he reagoivat niinkuin reagoivat koska minulla ei ole aavistustakaan. He vastaa vaan jotain ettei aina kaikkea voi tietääkään.
Niin minua kiinnostaisikin mitä ne on ne ainekset kertomuksessani jotka aiheuttavat epäluuloa ? Se onkin harmillista kun ei ihmiset suostu kertomaan, niin minä en tiedä mitä minun heille pitäisi selittää tai perustella. Olen itse luottavaisin mielin siitä että minulla on kertomukseni joka käänteelle perusteellinen perustelu olemassa. Minulla on kovin perusteleva elämäntyyli ja ajattelutapa. Minua ei huoleta etteikö minulla olisi perustelua miltei mille tahansa itseäni koskevalle asialle. Halvausoireenikin olen tutkinut lukemalla kasapäin lääketieteellisiä tutkimusartikkeleita. Olen ihan solutasolta asti tutkinut asiaa.Kun aloin prosessoimaan tapaustani jossa on myös erittäin poikkeuksellisia käänteitä, puhetta tuli, ryöppysi. Jossain vaiheessa huomasin että kun oppii sanoittamaan, täsmällisen ilmaisun, on jotenkin helpompi ajatella kun voi ohjata villinä laukkaavan aineistolauman johonkin karsinaan, jonkun otsikon alle. Etten ole vain (kauhun)tunteessa sisällä vaan nyt voi sanoa: koin että en tullut kuulluksi. Tai on vaillejäämisen kokemus jostain. Jotenkin ulkoistaa kokemus lauseeksi itsen ulkopuolelle.
Tiivistäminen tai kuivattaminen ei poista sisältöä, mutta sisällön käsittely muuttuu.
Vastakohtien kautta, ideaali jos lapsella on äiti, johon voi luottaa, äiti joka ymmärtää ja on lapsen puolella. Mutta kun sellaista vaan ei ole ollut, sitä yrittää korjata lopunikänsä. Tämä vaikeuttaa ihmissuhteita, kun pitäisi saada täyshyväksyntä toiselta, joka on kuitenkin eri ja vajaa. Samalta ihmiseltä ei voi koskaan saada kaikkea, ja siksi on pilkottava aiheen käsittely.
Voin kertoa menneisyydestä vaitiolovelvolliselle ammattiauttajalle, mutta en kaverille jolla on omat pulmansa. Olisi kiva jos olisi kaikenkantava äiti, mutta kun esim lapsi kasvaa mahassa äidin äo:sta tai luonteesta riippumatta. Ei se äiti ollut mikään suuri äiti vaan äärettömän pieni. Joka pystyi hyväksikäyttämään. Koska on tyhmä, eikä tajunnut erillisyyttä silloin eikä tajua vieläkään. Kunpa olisin taaperona kyennyt ryömimään maaseutukunnan kirjastoon ja pyytänyt tilata kirjan jossa Alice Miller totesi jo 60-luvun alussa että lapsen keho muistaa kivun ym. Ja sitten referoida se äitille, jolle ymmärtäminen ei ole primääristä. Ruokaa oli ja vaatteet, mitäs siinä nyt muuta tarvii. Niin ei itseltä voi vaatia että vanhemmoin omaa vanhempaani, saati että olisi taaperona voinut. Vaikka olisin kirjan hänelle selittänyt, hän ei olisi sitä tajunnut silloin eikä tajua vieläkään, kun ei tarvitse muiden neuvoja.
On peilisolujärjestelmä, jossa peilataan toista. En tiedä miten se ehjillä menee. - runrabbitrun
runrabbitrun kirjoitti:
Kun aloin prosessoimaan tapaustani jossa on myös erittäin poikkeuksellisia käänteitä, puhetta tuli, ryöppysi. Jossain vaiheessa huomasin että kun oppii sanoittamaan, täsmällisen ilmaisun, on jotenkin helpompi ajatella kun voi ohjata villinä laukkaavan aineistolauman johonkin karsinaan, jonkun otsikon alle. Etten ole vain (kauhun)tunteessa sisällä vaan nyt voi sanoa: koin että en tullut kuulluksi. Tai on vaillejäämisen kokemus jostain. Jotenkin ulkoistaa kokemus lauseeksi itsen ulkopuolelle.
Tiivistäminen tai kuivattaminen ei poista sisältöä, mutta sisällön käsittely muuttuu.
Vastakohtien kautta, ideaali jos lapsella on äiti, johon voi luottaa, äiti joka ymmärtää ja on lapsen puolella. Mutta kun sellaista vaan ei ole ollut, sitä yrittää korjata lopunikänsä. Tämä vaikeuttaa ihmissuhteita, kun pitäisi saada täyshyväksyntä toiselta, joka on kuitenkin eri ja vajaa. Samalta ihmiseltä ei voi koskaan saada kaikkea, ja siksi on pilkottava aiheen käsittely.
Voin kertoa menneisyydestä vaitiolovelvolliselle ammattiauttajalle, mutta en kaverille jolla on omat pulmansa. Olisi kiva jos olisi kaikenkantava äiti, mutta kun esim lapsi kasvaa mahassa äidin äo:sta tai luonteesta riippumatta. Ei se äiti ollut mikään suuri äiti vaan äärettömän pieni. Joka pystyi hyväksikäyttämään. Koska on tyhmä, eikä tajunnut erillisyyttä silloin eikä tajua vieläkään. Kunpa olisin taaperona kyennyt ryömimään maaseutukunnan kirjastoon ja pyytänyt tilata kirjan jossa Alice Miller totesi jo 60-luvun alussa että lapsen keho muistaa kivun ym. Ja sitten referoida se äitille, jolle ymmärtäminen ei ole primääristä. Ruokaa oli ja vaatteet, mitäs siinä nyt muuta tarvii. Niin ei itseltä voi vaatia että vanhemmoin omaa vanhempaani, saati että olisi taaperona voinut. Vaikka olisin kirjan hänelle selittänyt, hän ei olisi sitä tajunnut silloin eikä tajua vieläkään, kun ei tarvitse muiden neuvoja.
On peilisolujärjestelmä, jossa peilataan toista. En tiedä miten se ehjillä menee...kirja olisi pitänyt myös kääntää ensin englannista suomeksi, sitten suomesta paikalliselle murteelle. Sitä ennen äidin olisi pitänyt opetella lukemaan..ei voi olla pienen lapsen vastuulla, ei voi olla.
- poiuytrdvb
runrabbitrun kirjoitti:
Kun aloin prosessoimaan tapaustani jossa on myös erittäin poikkeuksellisia käänteitä, puhetta tuli, ryöppysi. Jossain vaiheessa huomasin että kun oppii sanoittamaan, täsmällisen ilmaisun, on jotenkin helpompi ajatella kun voi ohjata villinä laukkaavan aineistolauman johonkin karsinaan, jonkun otsikon alle. Etten ole vain (kauhun)tunteessa sisällä vaan nyt voi sanoa: koin että en tullut kuulluksi. Tai on vaillejäämisen kokemus jostain. Jotenkin ulkoistaa kokemus lauseeksi itsen ulkopuolelle.
Tiivistäminen tai kuivattaminen ei poista sisältöä, mutta sisällön käsittely muuttuu.
Vastakohtien kautta, ideaali jos lapsella on äiti, johon voi luottaa, äiti joka ymmärtää ja on lapsen puolella. Mutta kun sellaista vaan ei ole ollut, sitä yrittää korjata lopunikänsä. Tämä vaikeuttaa ihmissuhteita, kun pitäisi saada täyshyväksyntä toiselta, joka on kuitenkin eri ja vajaa. Samalta ihmiseltä ei voi koskaan saada kaikkea, ja siksi on pilkottava aiheen käsittely.
Voin kertoa menneisyydestä vaitiolovelvolliselle ammattiauttajalle, mutta en kaverille jolla on omat pulmansa. Olisi kiva jos olisi kaikenkantava äiti, mutta kun esim lapsi kasvaa mahassa äidin äo:sta tai luonteesta riippumatta. Ei se äiti ollut mikään suuri äiti vaan äärettömän pieni. Joka pystyi hyväksikäyttämään. Koska on tyhmä, eikä tajunnut erillisyyttä silloin eikä tajua vieläkään. Kunpa olisin taaperona kyennyt ryömimään maaseutukunnan kirjastoon ja pyytänyt tilata kirjan jossa Alice Miller totesi jo 60-luvun alussa että lapsen keho muistaa kivun ym. Ja sitten referoida se äitille, jolle ymmärtäminen ei ole primääristä. Ruokaa oli ja vaatteet, mitäs siinä nyt muuta tarvii. Niin ei itseltä voi vaatia että vanhemmoin omaa vanhempaani, saati että olisi taaperona voinut. Vaikka olisin kirjan hänelle selittänyt, hän ei olisi sitä tajunnut silloin eikä tajua vieläkään, kun ei tarvitse muiden neuvoja.
On peilisolujärjestelmä, jossa peilataan toista. En tiedä miten se ehjillä menee.Mä kyllä referoin Alice Milleriäkin äidilleni, mutta se vaan kehitti häntä lisää tekemään asiat mahdollisimman kiduttavasti, oletan...
Mun äitiä ei ymmärryksen lisääminen auta yhtään koska tunne puuttuu 100%. Hän käyttää vain sitä tietoa sitten väärin. - runrabbitrun
poiuytrdvb kirjoitti:
Mä kyllä referoin Alice Milleriäkin äidilleni, mutta se vaan kehitti häntä lisää tekemään asiat mahdollisimman kiduttavasti, oletan...
Mun äitiä ei ymmärryksen lisääminen auta yhtään koska tunne puuttuu 100%. Hän käyttää vain sitä tietoa sitten väärin.Anteeksipyyntöä et tule äidiltä saamaan. Voit vaan päästää irti.
Irtipäästäminen ei ole tunne, vaan tahtotila. Järjen asia. - poiuytfdcvb
Ystäväiseni en minä mitään anteeksipyytöjä ole odottanutkaan. Kaikki aina luulee minun odottavan kaikenlaista mitä minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään odottaa. Sekin on yksi syy miksi en kestänyt puhua niiden auttajien kanssa. He ei yksikään tajua miten kertakaikkista olemassaoloni kieltäminen on minun perheessäni ollut: sataprosenttista. Sanovat sitten jotain että: "Ai harmittaaks sua kun sun mielipidettä ei oteta huomioon ?" Kuulostaa minulle niin oudolle että taitaa elää jossain toisesssa universumissa kuin minä-
- poiuytrdcvb
Siis ne auttajat ikäänkuin jatkaa juuri sitä samaa jonka minun vanhempani ovat aloittaaneet että minun omaa näkökulmaani omaan elämääni ei koskaan aloitetakaan kuuntelemaan: "Sorry ei, ei voi mitään !"
Mä olen lopullisesti päättänyt tekeväni sen taiteen kautta. Siis kaiken itseilmaisun kun ei kerta muuta kautta käy päinsä-. - poiuytfdxcv
Kun eikös se sillätavalla mene että semmosia niinku vähän niinku yhteiskunnallisesti vaikeita asioita voidaan käsitellä taiteen kautta, eikös se ole yksi taiteen tarkoituksistakin...
- Jossain_sell
poiuytrdcvb kirjoitti:
Siis ne auttajat ikäänkuin jatkaa juuri sitä samaa jonka minun vanhempani ovat aloittaaneet että minun omaa näkökulmaani omaan elämääni ei koskaan aloitetakaan kuuntelemaan: "Sorry ei, ei voi mitään !"
Mä olen lopullisesti päättänyt tekeväni sen taiteen kautta. Siis kaiken itseilmaisun kun ei kerta muuta kautta käy päinsä-.Joillakin sellainen poliittinen vakaumus, että kaikki kivut ovat yhteiskunnan syytä. 60-luvun Suomi oli sellainen yhteiskuntavastainen, kun kaikki oli yhteiskunnan syytä.
Tuosta minä en oikein sinun kirjoituksissasi pidä, kun se kuulostaa ihan semmoiselta...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Protestilaulu
Että siinä mielessä se voisi jopa vähän huvittaa, mutta aikoinaan kyllästymiseen asti sellaista valitusta kuulleena vähän alkoi jo tympimään.
Olen myös läheltä nähnyt minkälaista jälkeä kovin protestinen koti on tehnyt, miten lapset eivät koskaan oppineet hakemaan minkäänlaisia ratkaisuja omiin ongelmiinsa, vaan kaikkeen oli syypää yhteiskunta.
https://www.youtube.com/watch?v=wrVoztcVEWI
https://www.youtube.com/watch?v=tRD20rEojj0 - poiuytrdcv
Mä olen ollut pitkään kiinnostunut kriittisestä psykologiasta, joka taas kritisoi mm. sitä, että yhteiskunnalliset ongelmat sisäistetään yksilön psykologiseksi ongelmaksi. Eli olemme poliittisesti tosiaan mahdollisesti hieman eri linjoilla. Mä kritisoin sitä että psykologialla yritetään sopeuttaa ihminen ihan mihin tahansa älyttömään tilanteeseen sen sijaan että olisi syytä ajaa asiaan muutosta vaikkapa poliittisesti.
- poiuytrdcvb
Jossain_sell kirjoitti:
Joillakin sellainen poliittinen vakaumus, että kaikki kivut ovat yhteiskunnan syytä. 60-luvun Suomi oli sellainen yhteiskuntavastainen, kun kaikki oli yhteiskunnan syytä.
Tuosta minä en oikein sinun kirjoituksissasi pidä, kun se kuulostaa ihan semmoiselta...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Protestilaulu
Että siinä mielessä se voisi jopa vähän huvittaa, mutta aikoinaan kyllästymiseen asti sellaista valitusta kuulleena vähän alkoi jo tympimään.
Olen myös läheltä nähnyt minkälaista jälkeä kovin protestinen koti on tehnyt, miten lapset eivät koskaan oppineet hakemaan minkäänlaisia ratkaisuja omiin ongelmiinsa, vaan kaikkeen oli syypää yhteiskunta.
https://www.youtube.com/watch?v=wrVoztcVEWI
https://www.youtube.com/watch?v=tRD20rEojj0Jos sinulla vain olisi kokemusta millaista on mun aspergernarsisti-isäni kanssa puhua politiikkaa, :) kun hän inttää, jankuttaa ja vänkää,
Et kannata mitään muutosta siihen politiikkaan ? - Minulla
poiuytrdcvb kirjoitti:
Jos sinulla vain olisi kokemusta millaista on mun aspergernarsisti-isäni kanssa puhua politiikkaa, :) kun hän inttää, jankuttaa ja vänkää,
Et kannata mitään muutosta siihen politiikkaan ?Minulla on runsaasti kokemusta ainakin yhdestä asperger-narsistista ja yhdestä narsistisesta aspergerista, joiden molempien politiikaväännöt ovat minulle hyvin tuttuja.
Sen yhden elämänmittaisen ystävän kanssa meni jopa välit poikki sen iänikuisen vääntämisen takia. En viitsinyt sitä missään nimessä kuunnella yhtään että en olisi vastannut omilla ajatuksillani...
Että jos ihmisellä ei pohjimmiltaan ole muuta asiaa, niin minä poistun. - En_ihan
poiuytrdcv kirjoitti:
Mä olen ollut pitkään kiinnostunut kriittisestä psykologiasta, joka taas kritisoi mm. sitä, että yhteiskunnalliset ongelmat sisäistetään yksilön psykologiseksi ongelmaksi. Eli olemme poliittisesti tosiaan mahdollisesti hieman eri linjoilla. Mä kritisoin sitä että psykologialla yritetään sopeuttaa ihminen ihan mihin tahansa älyttömään tilanteeseen sen sijaan että olisi syytä ajaa asiaan muutosta vaikkapa poliittisesti.
"Mä olen ollut pitkään kiinnostunut kriittisestä psykologiasta, joka taas kritisoi mm. sitä, että yhteiskunnalliset ongelmat sisäistetään yksilön psykologiseksi ongelmaksi. "
En ihan valtavasti, kun osaan itsekin jotain ajatella, noin niikuin kotitarpeiksi.
Olen sitä mieltä, että ihmisten äkkiköyhtyminen esim. menneiden työttömyysvuosikymmenten aikana on ajanut ihmiset lääkitsemään köyhyyttä psyykelääkkeillä. Erittäin valitettavaa.
Minullekin noita joissakin työttömyysjaksoissani tyrkytetty hermopaineen tasaamiseen, mutta en ole suostunut niitä ottamaan. Yksikin lääkäri suuttui aivan hirveästi kun sanoin etten huoli reseptiä.
Kävin tuskaiset kamppailuni läpi koska tiesin mikä oli ongelma. Hirveää on ollut, mutta ongelmat olen selättänyt vastustuksesta huolimatta ja olen edelleen työssä. Se oli minulle tärkeintä. - poiuytdfgh
Mä muistan hämärästi lapsuudestani sen kun minun isä joidenkin tuttujen kanssa vänkäsi. En muista asiaa, mutta sen vänkäävän äänensävyn. :)
Jos mä vänkäisin samaan tapaan ehkei mun ongelmia olis edes syntynyt. Sattaisin jopa tulla isäni kanssa toimeen jos oppisen oikeen kunnolla silleen vänkäämään.
Mutta nyt mulla on eri projekti joten ottanen kirjoitushiljaisuutta tännekin. Huomasin että energiakentässäni liikkuu jokusen muunkin etäisen narsistin energia kuin vanhempien (ei liity tähän palstaan)i: Alan nyt emotionaalisella tasolla komentelemaan niitä pois energiakentästäni ja sanon noille "kummituksille" että ei ole takaisin tulemista... - poiuytrdv
En_ihan kirjoitti:
"Mä olen ollut pitkään kiinnostunut kriittisestä psykologiasta, joka taas kritisoi mm. sitä, että yhteiskunnalliset ongelmat sisäistetään yksilön psykologiseksi ongelmaksi. "
En ihan valtavasti, kun osaan itsekin jotain ajatella, noin niikuin kotitarpeiksi.
Olen sitä mieltä, että ihmisten äkkiköyhtyminen esim. menneiden työttömyysvuosikymmenten aikana on ajanut ihmiset lääkitsemään köyhyyttä psyykelääkkeillä. Erittäin valitettavaa.
Minullekin noita joissakin työttömyysjaksoissani tyrkytetty hermopaineen tasaamiseen, mutta en ole suostunut niitä ottamaan. Yksikin lääkäri suuttui aivan hirveästi kun sanoin etten huoli reseptiä.
Kävin tuskaiset kamppailuni läpi koska tiesin mikä oli ongelma. Hirveää on ollut, mutta ongelmat olen selättänyt vastustuksesta huolimatta ja olen edelleen työssä. Se oli minulle tärkeintä.Joo arvostettava saavutus
- poiuytrdsxcv
Mun mielestä konkreettisia ongelmia ei ole järkevää lääkitä, koska aivojen ongelmienratkonta kyky kognitiivisesti lääkkeistä heikkenee.
- poiuytrdsxcv
Tuli mieleen vielä semmonen ongelma avusta. Että koen sen hankalaksi kun ihmiset suuttuvat aivan täysin kuvitteellisista asioista. Esim. siitä että minä sanon vanhemmistani jotain. Ja sitten nuo ulkopuoliset suuttuvat siitä, vaikka vanhempani eivät asiasta piittaa, Tuohan vain monimutkaistaa ongelman moninkertaisesti ja täysin turhaan. Siksikään minä en oikein perusta terapiasta, koska jotenkin se on epämielekästä että siihen väliin tulee joku jolla on täysin erilaiset arvot itsestäni sekä myös vanhemmistani. Niin koko asiasta tulee sitten ennemmänkin sitä auttajaa koskeva kuin minua tai vanhempiani.
- poiuytrdsxcvbv
Minua niinkuin ihmeteltiin mitä minä oikein haluan. No ajattelisin nyt että olisin halunnut vain ihan niinkuin itse puhua ja selostaa oman asiani ja sillä selvä, ilman mitään sen kummempia mutkia.
- poiuygfdcvb
Kun tuohan se on mitä minulle lähtökohtaisesti ei ole annettu: omaa puheenvuoroa omasta elämästä...ja sitten sitä ei halua myöntää kukaan muukaan ...
Se pitänee oppia ottamaan ilman lupaa. - poiuytrdfgh
Ehkä tuota minun psykopaattini tarkoitti kun minä kiltisti raportoin häntä että olen tuonut esiin että pidän äitiäni psykopaattina. Hän sanoi että minun ei tarvitse häntä asiasta raportoida ja siitä on vain itselleni haittaa että raportoin mikä tuottaa hänelle kärsimystä kun toimin niin.
- poiuytfdxcv
Sittenm tässä on vielä semmonen ristiriita kun käsitykseni mukaan vanhempani ovat aina pitäneet minua todella kilttinä. Mutta ne auttajat usein reagoi minuun niinkuin olisin pahanilkinen kakara ja vielä viiskymppisenä. Niin joku melkonen ristiriita siinä on käsityksessä.
- poiuytdcv
Valitettavasti kirjoituksissani korostuu oudoimmat kokemukset sillä aivot toimii niin että helposti kiinnittää huomioita outoihin asioihin.
- poiuytrds
Ei kai me nyt niin hölmöjä olla että mentäis jonnei terapeutin silmien alle niin että mun psykopaatti kauhealla äänellään mua sättii ja minä saan sairaskohtauksia.
- poiuytrdsdfv
Jännä miten eri tavoin ihmiset voi sanat käsittää. Joku radiojuontaja tänään radiossa selitti että jos joku ilmoittaa tutkinnokseen : Elämän kova korkeakoulu, siitä saa surkean katkeran vaikutelman hänen mielestään.
Mä koen aivan päinvastoin, Sehän on todella optimistinen asenne. Arvokkaasti kantaa kärsimyksensä hienon tutkinnon kera. - fjt1oppp
Noissa viimeaikaisemmissa PTSD-kirjoitelmissa on tuotu esiin kuinka yhteiskunnassa ollaan vasta heräämässä siihen karuun että lapsia pahoinpidellään ja rääkätään ihan oikeasti ja liittymättä mitenkään lapsen kurittomuuteen (vrt. kuritusväkivalta?). Onhan näitä pioneereja asiassa ollut (Miller), mutta heikkoa taju ja ymmärrys on edelleen. Eikä asiaan osata suhtautua eettisesti eikä edes juridisesti(!) oikealla tavalla, kun ei seurauksia tunneta ja osata tai haluta hahmottaa.
Olen myös jonkin verran seurannut viranomaiskeskustelua lastensuojeluasioissa, eikä apua ole näköpiirissä kun osaamattomuus ja tietopohjan reikäisyys lavastetaan viranomaisten resurssipulaksi sekä kukkaistyttöjen että konservatiivien säestyksellä. Taustalla tietysti vaikuttaa ihmisten koulutuksessa omaksumat ideologiat ja ne kysymykset mitkä niiden puitteissa on sallittuja ja ohjattuja. Ja niin kauan kun asiat pysyy aikuiskeskeisinä (vallitseva paradigma) tällä alueella niin mitään oikeaa ja vaikuttavaa toimintaa on melko turha odottaa pahoinpideltyjen lasten suhteen. Varmaan joku muu kyllä pääsee verovaroilla pääsee toteuttamaan hösäämisviettiään ja päivä kuluu askarrellessa jotain puuhakasta, joka sekin on varmaan tavallaan ihan hyvä asia.
Että joku on pahoinpidelty ja kaltoinkohdeltu rankasti lapsena ei kuulu myöskää norminiinan eikä sellaisen sosiaalisten piirien tulkinta-arsenaaliin. Varjoihin jäämme.- poiuytrdg
Tarkoitatko Alice Miller ?
Olen kai joskus kirjoittanut asiasta täällä. Kirjoitan vähän tarkemmin.
Kun olin 16-.vuotias mun taideharrastuksessa ranskalainen nainen tuli minulle puhumaan ja tarjoutui ajamaan minut autolla kotiin. Meistä tuli ystäviä kunnes hän muutti suomesta pois. Hän esitteli minulle Alice Millerin kirjoja. Antoi yhden lahjaksikin ja pieneksi jääneen mekkonsa jopa sopi minulle. Sitten häm tuli välillä vanhempieni luo ja sanoi: "Minä vien tyttärenne ulos. Tuon hänet iltaan mennessä takaisin." Hän vei minua kauniisiin paikkoihin kuten japanilaiseen puutarhaan. Kirjan jonka hän mulle antoi nimi oli: Lahjakkaan lapsen tragedia. Mun tuli ikävä häntä mutten voi löytää häntä maailmasta, koska olen unohtanut hänen sukunimensä. - poiuytrdsv
Melkeen kaikki mua jotenkin auttaneet ja mun tilanteen nähneet ihmiset on olleet ulkomaalaisia. He ovat myös minua jo nuorena tyttönä varoitelleet äidistäni, mutten tajunnut mistä on kyse mitä on menossa. Jokukin ulkomaalainen pelkäsi äitiäni niin ettei halunnut syödä hänen valmistamaansa ruokaa.
- poiuytrdcv
Ihmettelen tosi paljon tätä juttua että tätä äitiini liittyvää asiaa nimenomaan suomalainen ihminen ei näe ja mietinyt mistä se voi johtua.
- satu.maista
poiuytrdg kirjoitti:
Tarkoitatko Alice Miller ?
Olen kai joskus kirjoittanut asiasta täällä. Kirjoitan vähän tarkemmin.
Kun olin 16-.vuotias mun taideharrastuksessa ranskalainen nainen tuli minulle puhumaan ja tarjoutui ajamaan minut autolla kotiin. Meistä tuli ystäviä kunnes hän muutti suomesta pois. Hän esitteli minulle Alice Millerin kirjoja. Antoi yhden lahjaksikin ja pieneksi jääneen mekkonsa jopa sopi minulle. Sitten häm tuli välillä vanhempieni luo ja sanoi: "Minä vien tyttärenne ulos. Tuon hänet iltaan mennessä takaisin." Hän vei minua kauniisiin paikkoihin kuten japanilaiseen puutarhaan. Kirjan jonka hän mulle antoi nimi oli: Lahjakkaan lapsen tragedia. Mun tuli ikävä häntä mutten voi löytää häntä maailmasta, koska olen unohtanut hänen sukunimensä.Sulla on kyllä ollut ihmeellisen kauniitakin kokemuksia...
- Naisen.perhe
poiuytrdcv kirjoitti:
Ihmettelen tosi paljon tätä juttua että tätä äitiini liittyvää asiaa nimenomaan suomalainen ihminen ei näe ja mietinyt mistä se voi johtua.
Minun käsittääkseni perheasiat ei ole olleet kovin muodikkaita viime aikoihin saakka ja aika vanhoilla näkemyksillä ja ihan mielikuvilla moni toimii. Toisaalta aihe on vaikea, kun kaikilla on se perhe ja perhe- ja äitikokemuksensa, niin ssiinä on kakofoniaa kerrakseen kun asioita ja varsinkin sitä äitiyttä määritetään. Isät onkin jääneet ihan paitsioon, ja muistankin eräältä kurssilta kuinka ainokaiset kaksi poikaa lähti häntä koipien välissä ja korvat luimussa pois kun naiseutta, äitiyttä ja perheytymistä alettiin ruotimaan. Syyttäköön osaltaa ehkä itseään...?
- poiuytrdgh
Joo siis on. Mun koko elämä on ollut kauhua jonka joukossa on ollut jotain mystiikkaa. Erkoisia sattumuksia kun jostain yhtäkkiä ilmaantuu mun elämään joku yllttävä ulkomaalainen vieras jolla on joku merkittävä henkinen merkitys mun elämään. , Niin on käynyt jo muutaman kerran
- poiuytrdfg
Semmonenkin erikoinen kokemus kun mä olin nuorena päätynyt yksin yöllä kaupungille tilanteeseen jossa myöhästyin viimeisestä bussista. Niin joku ulkomaalainen mies sano että he varmistaa että mä pääsen turvallisesti kotiin ja sit lopulta koko hänen jengi lähti ku turvamiehet saattamaan mut turvallisesti kotiin. No hyvin hoitivat turvamiehen tehtävänsä.
- Järjestys.nainen
poiuytrdfg kirjoitti:
Semmonenkin erikoinen kokemus kun mä olin nuorena päätynyt yksin yöllä kaupungille tilanteeseen jossa myöhästyin viimeisestä bussista. Niin joku ulkomaalainen mies sano että he varmistaa että mä pääsen turvallisesti kotiin ja sit lopulta koko hänen jengi lähti ku turvamiehet saattamaan mut turvallisesti kotiin. No hyvin hoitivat turvamiehen tehtävänsä.
No hui... enpä olisi ihan luottanut. Tosin joskus on tilanteita joissa ei ole oikeein muita mahdollisuuksia. Onneksi sitten ei käynyt hullusti.
- sairastunut.terveydestä
Tuossa PTSD-kirjoittelussa tulee kriteereistä muun ohella mainituksi toistuva epäonnistuminen itsesuojelussa. Mutta siis missä tilanteessa kun olosuhteet ovat mitä ovat? On varmasti helppo suojella itseään kun on ystäviä, vanhempia ja sukulaisia joiden turviin voi hakeutua. Ihan kuin se olisi vankasti ihmisen yksilöominaisuus? Muuta kummastuttavaa oli myös muistaakseni TUNNE siitä ettei kukaan ymmärrä oikein ja TUNNE siitä että kohdellaan epäoikeudenmukaisesti tai väärin. Särähti vaan, että onko siinä nyt sitten kyseessä väärä tunne vai kyvyttömyys hahmottaa oikein epäoikeudenmukaisuutta ja kykyä ymmärtää... Jotain tuollaista olen vatkannut monet kerrat monen monituista kertaa. Ilmeisesti terveydenhuollossa lähdetään siitä että vika on sinussa, samoin kuin lastensuojelussa siitä että vika on lapsessa... Eli, kun olet heikko ja vallaton niin olet samalla vaikka mitä muuta vinoutunutta ja kyvytöntä. Ja todistustaakka siitä ettei näin välttämättä ole on aina lähtökohtaisesti sinulla.
- poiuytredfg
Järjestys.nainen kirjoitti:
No hui... enpä olisi ihan luottanut. Tosin joskus on tilanteita joissa ei ole oikeein muita mahdollisuuksia. Onneksi sitten ei käynyt hullusti.
Mä luotin ihan täysin. Kuvittelin niinkuin mun veljiksi, joita multa puuttuu.
Varmaan mä käyttydyinkin niinkuin veljien kanssa olisin reissussa. :) - poiuytffgb
sairastunut.terveydestä kirjoitti:
Tuossa PTSD-kirjoittelussa tulee kriteereistä muun ohella mainituksi toistuva epäonnistuminen itsesuojelussa. Mutta siis missä tilanteessa kun olosuhteet ovat mitä ovat? On varmasti helppo suojella itseään kun on ystäviä, vanhempia ja sukulaisia joiden turviin voi hakeutua. Ihan kuin se olisi vankasti ihmisen yksilöominaisuus? Muuta kummastuttavaa oli myös muistaakseni TUNNE siitä ettei kukaan ymmärrä oikein ja TUNNE siitä että kohdellaan epäoikeudenmukaisesti tai väärin. Särähti vaan, että onko siinä nyt sitten kyseessä väärä tunne vai kyvyttömyys hahmottaa oikein epäoikeudenmukaisuutta ja kykyä ymmärtää... Jotain tuollaista olen vatkannut monet kerrat monen monituista kertaa. Ilmeisesti terveydenhuollossa lähdetään siitä että vika on sinussa, samoin kuin lastensuojelussa siitä että vika on lapsessa... Eli, kun olet heikko ja vallaton niin olet samalla vaikka mitä muuta vinoutunutta ja kyvytöntä. Ja todistustaakka siitä ettei näin välttämättä ole on aina lähtökohtaisesti sinulla.
Joo toi on just tosi kummallista. Mutta suhtautuminen vaikuttaa olevan parempi hieman virallisimman apusysteemin ulkopuolelle muodostuneissa tukiporukoissa niinkuin tuolla Youtubessakkin niissä videoissa. Siellä ei suhtauduta PTSD:hen uhrin vikana,
- poiuytfdxcvb
sairastunut.terveydestä kirjoitti:
Tuossa PTSD-kirjoittelussa tulee kriteereistä muun ohella mainituksi toistuva epäonnistuminen itsesuojelussa. Mutta siis missä tilanteessa kun olosuhteet ovat mitä ovat? On varmasti helppo suojella itseään kun on ystäviä, vanhempia ja sukulaisia joiden turviin voi hakeutua. Ihan kuin se olisi vankasti ihmisen yksilöominaisuus? Muuta kummastuttavaa oli myös muistaakseni TUNNE siitä ettei kukaan ymmärrä oikein ja TUNNE siitä että kohdellaan epäoikeudenmukaisesti tai väärin. Särähti vaan, että onko siinä nyt sitten kyseessä väärä tunne vai kyvyttömyys hahmottaa oikein epäoikeudenmukaisuutta ja kykyä ymmärtää... Jotain tuollaista olen vatkannut monet kerrat monen monituista kertaa. Ilmeisesti terveydenhuollossa lähdetään siitä että vika on sinussa, samoin kuin lastensuojelussa siitä että vika on lapsessa... Eli, kun olet heikko ja vallaton niin olet samalla vaikka mitä muuta vinoutunutta ja kyvytöntä. Ja todistustaakka siitä ettei näin välttämättä ole on aina lähtökohtaisesti sinulla.
Pidän myös kummallisena että ihmisellä on todistustaakka jossain niinkuin vaikka anonyymissä puhelinpalvelussa vaikka kukaan siellä joka tapauksessa ei mitään todisteita oikeasti edes tutki. ..niin miten siellä pidetään ihmistä henkisesti tunnelmassa ettei häntä uskota, jos hän ei voi todistaa...kun eihän edes teoriassa siinä anonyyminä puhelimessa voi todistaa mitään ylipäätäänkään.
- poiuytfdvb
Siis se tuntuu mulle epäoikeudenmukaiselle jos totuutta tutkitaan terveydenhuollossa oikeen todistustaakan kanssa mutta ei oikeasti nimetä esim todisteluetteloa ja asiakirjoja mitä milläkin todistetaan niinkuin oikeudessa. Vaan todistellaan vaan jotenkin sikin sokin sanallisesti tunteen vallassa.
- poiuytrdgb
Siis jos jotain todistellaan mun mielestä siitä pitäs myös jäädä sitten myös todisteet käteen mitä kukakin on todistanut, että pystyy myös muussa yhteydessä tarvittaessa osoittamaan mitä silloin aiemmin on todistettu ja kuka mitäkin ja millä perusteella. Ei muuten totuuden jäljille helpolla pääse. Koska se selviää yleensä vasta sitten kun noita todisteita pyöritellään vuosia. Niin valeet mahdollisesti alkaa vasta pitkän ajan esim. kymmenen vuoden päästä mahdollisesti rakoilla.
- poiuytrdv
En ees jaksa miettiä. Pääsee helpommalla kun ei hae apua mistään semmosista missä on niitä ihmeen epäilijöitä... niin eipä tarvii todistella...
- Omaiseton
Enpä ole itse ainakaan juuri ja erityisesti terveydenhuollossa nyttemmin aikuisena juuri törmännyt uskottavuusongelmaan, vaikka aikaisemmat lapsuus ja nuoruuskokemukset on antaneet aihetta olla asiasta huolissaan. Enemmänkin just se, kun ei niille aikaisemmille soten virheille ei mahda mitään niin vähän menee turhanaikaiseksi taivasteluksi sitten. Kai se on enemmänkin nuo maalliset sosiaaliset piirit kulttuureineen, asenteineen ja ilmapiireineen jotka sairastuttaa yhä uudelleen henkisellä väkivallalla. Sosiaalisestihan todistelu ei yleensä tapahdu kovin objektiivisesti tutkien vaan siellä vallitsee omat lainalaisuudet. Tuttuus, sukulaisuus, miellyttävyys, suosittuus, sosiaalinen virtuoosimaisuus ym. on varmaan ratkaisevampaa ja painavampaa kuin looginen hyvä todisteluketju silloin kun päätetään kutsukortteja kirjoitella ja jaella suosionosoituksia :)Niihinkään ei ole tietysti pakko pyrkiä tai olla. Mutta aika kapeaksi se elämä jää noin sosiaalisesti, kun ei mihinkään oikein taida mahtua väärine kokemuksineen ja mielipiteineen.
- poiuytfhhv
Mä olen nykyään niinku kotona nököttävä maailmankiertäjäkulkuri. :)
- Irrallinen
Niin vähän samoin minäkin kai. Kotiin liimautunut irtolainen :)
- poiuytrdg
Ollaan me kans, :)
Mutta tuolla maailmalla liikkuu jo niin paljon narsismitietoutta että ajoittain sitä oikein ahmin. Muutos on jo matkalla vauhdilla.
Ollaan vähän täällä syrjäkylillä ja systeemit muuttuu hitaasti. Jos me niitä jäädään odottamaan siihen se elämä sitten meneekin. Jotenkin minusta tuntuu että meidän "koti-irtolaisten" pitäisi jotenkin tehdä se muutos ilman heitä ja koittaa aloittaa se jo tänään...
En kyllä osaa sanoa miten.
- poiuytrdsdfg
Mulla ollut vaihteeksi kaksi aivan painajaismaista vuorokautta, varmaan traumaoireita.
Siitäpä tulikin mieleen aivan yksinkertainen oivallus miksi olen kova kritisoimaan terapia-ajatustakaan. Mä tiedän että ne terapeutit ei lähesty asiaa riittävällä kunnioituksella ja hienovaraisuudella vaan rikkoisivat vain lisää ehkä pahoinkin hajalle. Esimakua siihen sain puhelinpalvelusta.
Esim. ne asiat on jo riittävän kivuliaita ja vaikeita puhua muutenkin puhumattakaan semmoisesta ilmapiiristä missä tunnelmaan lisätään epäily puhunko totta, se on aivan helvetillistä. Ja ihan riittävästi on helvettiä ilman sitäkin. Mä en oikeastaan tajua miten he ei tajua-
Ja empatia on sitten sitä että minä olen empaattinen terapeutille siitä ettei hän osaa olla ymmärtäväinen. Sitten mä saisin vähän jotain nimittelyä että kylläpä mä olen vaativa, ja siinä se sitten.- Olen_kiinn
"Esimakua siihen sain puhelinpalvelusta."
Olen kiinnostunut sinulle apua tarjonneen puhelinpalvelun ammatillisesta tasosta. Koska puhut "esimausta", niin kerro nyt ihmeessä. - poiuytfdvbn
https://www.youtube.com/watch?v=lOWo-HQglRk
vähän näitä realistisia videoita väliin.
Vaikea puhua aiheesta kun en ole ajatellut julkisesti kritisoida ketään. Mutta ainakin kovasti puhelimessa itseään ammattilaiseksi nimitettiin. - poiuytdsxcvb
Toinen syy miksi olen niin terapiakriittinen on se että mun psykopaattini voi pelata semmosten tahojen kanssa. hänellä on itsellään vähän sen suuntaista koulutusta että osaa puhua heikäläisten kielellä toisin kuin minä, joten mä olen siellä turhan heikoilla siinä maailmassa. Mutta esim. taidemaailmassa sitten taas psykopaattini on heikommilla vaikka vähän aikoinaan sielläkin pyöri mukana.
- Niin_ol
poiuytfdvbn kirjoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=lOWo-HQglRk
vähän näitä realistisia videoita väliin.
Vaikea puhua aiheesta kun en ole ajatellut julkisesti kritisoida ketään. Mutta ainakin kovasti puhelimessa itseään ammattilaiseksi nimitettiin.Niin, olen kiinnostunut sinulle apua tarjonneen puhelinpalvelun nimeomaisesti ammatillisesta tasosta. Siis taso kiinnostaa.
Millä kukakin kehtaa kehuskella, on ihan eri asia. Minäkin tiedän useamman suurisuisen riiviön joilla jokin keskiasteen koulutus ja ammatti terveydenhuollossa. Eivät ne ketään terapoimaan pysty. Luultavasti ajaisivat potilaansa itsetuhoiseen malliin jos moista yrittäisivät. - poiuytdcvb
Joo.
Tuon esiin uudelleen, että en tässä kritisoi terapeutteja joita maksukykyinen henkilö voi valita itselleen sopivaan tarkoitukseen. Vaan sellaista köyhälle tarjottua terapiaa jonka määränpäähän terapoitavalla ei ole paljoa sanottavaa. - poiuytredvb
Vähän sama mitä olen kokenut lääkäripalveluissa. Ystävällisyydessä ja kohteliaisuudessa on huima ero yksityisessä ja julkisessa. Tunneherkälle ihmiselle yksityslääkärin palvelu on niin paljon sopivampi.
- poiuytrdsxcv
Kun mulle on tosi oleellista kaikessa se että miltä se tuntuu tunnetasolla.
- poiuytdsxcvoiuytfdfg
Mun psykopaatillahan on elämäntehtävänään ilmeisesti aiheuttaa ihmisille niin vaikeita ja kompleksisia traumoja kun hän vain pystyy ja hän on hommassaan tosi taitava on jopa hankkinut siihen hieman ammattitaitoa.
No sitten jos menen traumoineni etsimään apua ja jos kerron että on ongelmaa psykopaatin kanssa niin sitten se että kysytään : "Onks teillä joku riita vai ?! Se on niin loukkaavaa, että olo on kuin juuttuneena pohjamutiin niin ettei siinä pysty enää luonnollisesti puhumaan mitään. Siis ajatuskin siitä, että mä alkaisin sanoa jotain ihmistä psykopaatiksi jonkun niinkuin riidan takia on niin kuvottava, etten mä pysty semmoista kuvittelemaankaan. Ja tuntuu siltä että puhuja on aliarvioinut mun älyn noin tuhat kertaa.
Mä olen tässä viitisenkymmentä vuotta ikäänkuin meditoinut ilman mitään riitelyä ja seurannut meditatiivisesta hijaisuudesta tuon psykopaattini menoa ja yksinkertaisesti aivan rauhallisesta hiljaisuudestani olen tullut siihen johtopäätökseen että kaikki viittaa siihen että hän on psykopaatti. Tykkään sanoa asiat niinkuin ne käsitykeni mukaan oikeasti ovat, siksi sanon häntä psykopaatiksi. Minulle psykopaatti ei ole sana jota käyttäisin riidellessäni ja ylipäätään olen riidellyt elämässäni erittäin harvoin. Joskus tilanteessa jossa toista kiusattua henkilöä ei ole puolustettu. Niin minä voin sorrettujen puolesta vaikka huutaa jos on tarpeen. Muutoin en yleensä koskaan riitele. - Siis_maall
poiuytdcvb kirjoitti:
Joo.
Tuon esiin uudelleen, että en tässä kritisoi terapeutteja joita maksukykyinen henkilö voi valita itselleen sopivaan tarkoitukseen. Vaan sellaista köyhälle tarjottua terapiaa jonka määränpäähän terapoitavalla ei ole paljoa sanottavaa."köyhälle tarjottua terapiaa"
Siis maallikkotukea. Maallikoiden antamasta kuunteluavusta ilmeisesti kysymys.
"Mä tiedän että ne terapeutit ei lähesty asiaa riittävällä kunnioituksella ja hienovaraisuudella vaan rikkoisivat vain lisää ehkä pahoinkin hajalle. Esimakua siihen sain puhelinpalvelusta."
PAHEKSUN.
Paheksun syvästi täysin moraalitonta tapaasi, jolla jatkuvasti toistuen kirjoittelet tällä palstalla ja vertaan yhtään ketään joka ammatilliset kannuksensa ansainnut pätevillä opinnoilla mihinkään luuri-ihmiseen, joka luuri-ihminen voi olla ihan kuka tahansa tai mikä tahansa.
Olet yksi riiviö tässä kohtaa.
- poiuytrdsxcvb
Paheksun suuresti kirjoitustapaasi, sillä vain minä voin määritellä sen mikä minua tunteellisesti satuttaa tai hajottaa. Siksi ne terapeutitkin ovat loukkaavia, koska eivät ymmärrä sitä. Sain melkein sydänkohtauksen viestistäsi.
tuossa muuta aihetta video
https://www.youtube.com/watch?v=OyRwFNSfuzQ- poiuytrdsxcv
Minun sisintä ei voi sörkkiä kukaan satuttamatta jos ei yle yhtä herkkä tai vielä herkempi ihminen kuin minä- Terapeuteista ehkä yksi sadasta
- poiuytdsxcv
Ihan tosi , mun keho tärisee nyt jo pelkästä ajatuksesta ja meinaa tulla epilepsiakohtauksia. Terapeutit on just pahimpia koska sörkkivät toisen aivoja ilman hienotunteisuutta (lukuunottamatta todella hienotunteisia). Mieluummin otan auttajakseni vaikka puutarhurin.
- poiuytrdscvb
Luottaisin vasta terapeuttiin joka sanoisi: "Tässä tapauksessa sinun ei pidä mennä terapiaan !" Koska vasta silloin hän osoittaisi ensimmäisen hippusen empatiaa
- poiuytrdscvb
Oleellisintahan ongelmassa oikeastaan on ettei narsistivanhemmat antaneet koskaan yhtäkään omaa puheenvuoroa omasta elämästä. Joten oikeastaan mä tarviin vain sen, eikä siihen tarvita ketään.
- poiuytrdsxcv
Mun terapiakritiikistä ei pitäs yhdenkään terapeutin suuttua vaan lempeesti todeta että kyllä tämä nyt alkaa selvitä että sinun on parempi elää ilman terapiaa. On tuon jo jokkut neurologit tajunneet. Yleensä päätyvät viisaimpaan ratkaisuun että eivät ehdota minulle mitään hoitoa mihinkään vaivaani.
- poiuytrdgh
Muutaman neurologin olen tavannut ja heidän kanssa kommunikointi on sujuvaa ollut ja monesti jopa tunnetilakin iloisella mielellä. Usein neurologit ovat itse sujuvapuheisia. tuntuu siltä että heidän aivot toimii mikä herättää luottamusta.
- poiuytdsxcvb
En mä terapeutteja kritisoisi jos kukaan ei MULLE ehdottais terapiaa.
Aivan väärin kritisoida mua kritiikistä niin kauan kun itse ehdottaa mulle terapiaa. Se on se ehdotus josta mun pohjaton kritiikki alkaa kummuta.
Kyllä mä menisin mielelläni jollein sellaselle ulkomaalaselle narsismiin perehtyneelle terapeutille mitä näkee Youtubessa. Mutta nyt kun mä olen nähnyt sellasia, mulle ei muu kelpaa. - poiuytfdcvb
Ja kun mä olen perinyt psykopaatiltani vipeltäjän geenit. Niin mulle sopii paremmin sellain tempperamenttisempi vilkkaampi persoona terapeutiksi.
- poiuytrdsxcvb
Mä olen aina hakeutunut muutenkin tempperamenttisten vikkaiden ihmisten seuraan ja kaikki mun elämänkokemukset ovat sellaisesta seurasta., Siksi ehkä se tarinakin on vauhdikkaampi.
- poiuytdsxcv
Mun tietty eloisuus hämää suomalaisia lääkäreitä. He luulee että mä olen kunnossa rajuissa sydänoireissakin koska mä nauran ja puhun eloisasti samalla.
- poiuytrdsxcv
Mun yksi mukavimpia taideopettajia oli sellainen joka viskoi tavaroita ja jopa tuoleja jos joku möhli.
- Minä_krit
" Mä tiedän että ne terapeutit ei lähesty asiaa riittävällä kunnioituksella ja hienovaraisuudella vaan rikkoisivat vain lisää ehkä pahoinkin hajalle. Esimakua siihen sain puhelinpalvelusta."
Minä kritisoin sinun tapaasi esiintyä asiat vuorenvarmasti tietävänä tässä tapauksessa. "Tietämisesi" perustuu pelkkään ennustamiseen. En ole yhtä vakuuttunut ennustajanlajoistasi ollenkaan tuossa tapauksessa.
Käytät "perusteluina" sitä mitä olet puhelinpalveluissa kokenut, joissa puhelinpalveluissa voi kokemus "auttajalla" olla perunanpoiminnasta. Eli sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta minkäänlaisesta terapiasta etkä ole sen perusteella mitä olet kertonut saanut koskaan minkäänlaista esimakua minkäänlaisesta terapiasta.
Ja sanottakoot, että empatioin kohtaamiani terapeutteja/psyk. sairaanhoitajaa sen verran, että en sallisi heitä mollattavan sekalaisiin puhelinpalveluihin verraten.
Kukaan ammatillinen terapeutti tuskin tällaisella palstalla kommentoi, saatika käy loukkaantumassa jonninjoutavasta kirjoittelusta, jota pulinat täällä suurimmaksi osaksi ovat.
On nykyään varmaan liki täydellisessä tiedossa että narsismitietous on vähän sellainen oma speciaali alansa... Molemmat ammattilaiset, keiden luona aikoinaan kävin, totesivat ensimmäiseksi asiani kuultuaan, että heidän kokemuksensa eivät kovin suuret... mutta olivat valmiita kuuntelemaan. Minkäänlaista yllättävää epäsuotuisaa kommentointia ei tullut kummaltakaan... Asia nyt vain on näin.
Pidän täysin asiattomana tuota palstalla jatkuvaa pulinaa kun asiasta ei kerran ihmisellä ole mitään näyttöä eikä edes sitä esimakua. - poiuytrdsxcvb
On minulla enemmän elämänkokemusta kuin mitä täällä kirjotan tai kelleen auttajille kerron. Sitä kun ei kukaan ymmärrä että mulla kyllä on omassa mielessäni perustelut kaikelle mitä sanon vaikken kaikkea kertoisikaan.
Minä tarviisin lähinnä kannustusta pysyä etäällä psykopaateista. Siis yhtä älytön juttu oli kun minulta nuorena yritettiin poistaa "pelkoa". Mutta sehän oli täysin järjetöntä, jos mä en nuorena olis pelännyt mitään niin mähän olisin lähtenyt vaikka vieraiden ufojen matkaan avaruusretkelle aivan iloisin mielin. Ja niin siinä sitten melkein kävikin. Tuo menee aivan hulluksi jos mennään psykologisilla ohjeilla. - poiuytfdvbn
Minä_krit kirjoitti:
" Mä tiedän että ne terapeutit ei lähesty asiaa riittävällä kunnioituksella ja hienovaraisuudella vaan rikkoisivat vain lisää ehkä pahoinkin hajalle. Esimakua siihen sain puhelinpalvelusta."
Minä kritisoin sinun tapaasi esiintyä asiat vuorenvarmasti tietävänä tässä tapauksessa. "Tietämisesi" perustuu pelkkään ennustamiseen. En ole yhtä vakuuttunut ennustajanlajoistasi ollenkaan tuossa tapauksessa.
Käytät "perusteluina" sitä mitä olet puhelinpalveluissa kokenut, joissa puhelinpalveluissa voi kokemus "auttajalla" olla perunanpoiminnasta. Eli sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta minkäänlaisesta terapiasta etkä ole sen perusteella mitä olet kertonut saanut koskaan minkäänlaista esimakua minkäänlaisesta terapiasta.
Ja sanottakoot, että empatioin kohtaamiani terapeutteja/psyk. sairaanhoitajaa sen verran, että en sallisi heitä mollattavan sekalaisiin puhelinpalveluihin verraten.
Kukaan ammatillinen terapeutti tuskin tällaisella palstalla kommentoi, saatika käy loukkaantumassa jonninjoutavasta kirjoittelusta, jota pulinat täällä suurimmaksi osaksi ovat.
On nykyään varmaan liki täydellisessä tiedossa että narsismitietous on vähän sellainen oma speciaali alansa... Molemmat ammattilaiset, keiden luona aikoinaan kävin, totesivat ensimmäiseksi asiani kuultuaan, että heidän kokemuksensa eivät kovin suuret... mutta olivat valmiita kuuntelemaan. Minkäänlaista yllättävää epäsuotuisaa kommentointia ei tullut kummaltakaan... Asia nyt vain on näin.
Pidän täysin asiattomana tuota palstalla jatkuvaa pulinaa kun asiasta ei kerran ihmisellä ole mitään näyttöä eikä edes sitä esimakua.Joo mutta ehkä sä henkilönä enemmän miellytät.'Mä haluan kans semmosten terapiaan jotka tykkää minusta.
- poiuytfdxcvb
sitten jos niillä psykologisilla ohjeilla menee kaikki pieleen ainoa ketä sopii syyttää on itseään ja syyllisyydentunteessa on nyt sitten ryvetty korvia myöden.
- poiuytdfgh
Ja kun mulle on käyny aika monta semmosta asiaa jotka ovat aina silloista aikaa olleet vähän suomalaisesta elämästä kaukana, niin siinä on niin pitkä väärinkäsitysten ketju.
Ja mulla on nyt semmomen pää uutena linjana, että mun puhetta on uskottava välittömästi jos mun puhe on totta (varsinkin jos se on todistettavasti totta). Semmosta helvettiä oli se empaattisesti toisten epäilyyn eläytyminen. - poiuytrdsdfgh
Mulle tervehdyttävintä on noi ulkolaiset nettikustetelut ym. Mun mielestä normaali kommunikaatio on sellasta. En ole vielä kertaakaan nähnyt tuhansista ihmisistä kenenkään esittävän epäilevää kantaa mihinkään mitä joku kertoo itsestään. Se otetaan niin kuin hän on sen sanonut. Ja vastataan suoraan olettaen asian olevan niin.
- poiuytrdg
Mun mielestä se tavallaan loukkaa ihmisen koskemaattomuuttakin että aletaan puuttumaan siihen mitä joku on sanonut itsestään. Mun mielestä se ei yksinkertaisesti ole sopivaa- Mun psykopaatti saa mun puolesta olla vaikka kuningatar omissa kuvioissaan, en mä sinne mene ikinä mitään muuta sanomaan.
- poiuytfdsdfg
Muutenkin sanoisin nyt viidenkymmenen vuoden elämänkokemuksella jossa olen keskustellut huomattavan paljon. Melkein koko elämäni on perustunut keskusteluun, että nyt lopulta olen sitä mieltä että keskustelulla on useimmiten eksyttävä vaikutus ennen kaikkea muuta.
- Mutta_
poiuytfdsdfg kirjoitti:
Muutenkin sanoisin nyt viidenkymmenen vuoden elämänkokemuksella jossa olen keskustellut huomattavan paljon. Melkein koko elämäni on perustunut keskusteluun, että nyt lopulta olen sitä mieltä että keskustelulla on useimmiten eksyttävä vaikutus ennen kaikkea muuta.
" jossa olen keskustellut huomattavan paljon. "
Mutta oletko? Oletko keskustellut ihan oikeasti? Oletko keskustellut riittävällä antaumuksella ja riittävän syvällisesti ottaen huomioon sinun oman elämäsi vaatimukset? - Ennen_
poiuytfdvbn kirjoitti:
Joo mutta ehkä sä henkilönä enemmän miellytät.'Mä haluan kans semmosten terapiaan jotka tykkää minusta.
Ennen kaikkea pystyn ymmärtämään, että tietyn vaikeustason ongelmat on viisainta ainakin jossain kohtaan purkaa oikealle terapeutille/psyk.sairraanhoitajalle/psykologille.
- Ja_oletko
poiuytfdsdfg kirjoitti:
Muutenkin sanoisin nyt viidenkymmenen vuoden elämänkokemuksella jossa olen keskustellut huomattavan paljon. Melkein koko elämäni on perustunut keskusteluun, että nyt lopulta olen sitä mieltä että keskustelulla on useimmiten eksyttävä vaikutus ennen kaikkea muuta.
Ja oletko ottanut huomioon, että puheen paljous ei vielä kerro puheen laadusta mitään, eikä myöskään kuuntelun tasosta. Myöskään uskoutuminen väärille ihmisille ei vie asioita eteenpäin.
- poiuytrdgh
No mulla ei ole ollut mahdollisuutta oikeasti laadukkaaseen keskusteluun mutta aivan liian antaumuksella on tullut puhuttua ja liian syvällisesti.
- no-voi-höh
poiuytdfg kirjoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=tah7wIyQOi0
Olisimpa ollut noin älykäs nuorenaTuossahan on ihastuttava esimerkki onnistuneesta kehitys- ja indivisuaatioprosessista; nuori nainen elämänsä tunnossa ja kunnossa ponnistaen ilmeisesti riittävän hyvästä kasvualustasta.
En oikein usko että minulla olisi mitään yhteistä hänen kanssaan. Minusta on ehkä vähän rienaavaa tulla esittelemään hylätyille ja kaltoinkohdelluille tätä videota lällätellen ja vielä vihjaten kyvyttömyyteen tai tyhmyyteen, kun ei nyt olla ihan samoissa alkuresursseissa, kyvyissä ja kukoistuksissa koskaan oltukaan.
- mjuuttua
Puhelinauttajien taso on ala-arvoista keskimäärin. Vain tukinaisen puhelin on keskimäärin tasokas, siis jos on sellaista traumaa. Mielenterveysseuran ja palvelevan puhelimen numeroista on erittäin huonoja kokemuksia. Esim miesääni tivasi onko minulla ollut seksiä raiskauksen jälkeen. Että se auttaa. Selitä sitten noille aivokääpiöille ettei raiskaus ole seksiä vaan väkivaltaa. Rikosuhripäivystyksen päivystäjä sanoi että raiskaus peniksellä vakinaan on rikos, mutta mitkään kähmimiset ei ole rikoksia ollenkaan. Ei näillä päivystäjillä ole mitään koulutusta useimmilla. Ei kaikki koulutetutkaan tajua. Päinvastoin ovat itseään hoidattamassa moni.
En sano etteikö joku voisi olla asiallinen, mutta yksityiskohtien utelu ja kuulemansa pisteyttäminen, tosi huonoja ja suorastaan tyhmiä ja typeriä voi puhelinauttajissakin olla.- Minun_miel
Minun mielestäni on esimerkiksi sellaisia, joilla jonkin itse eletyn kautta voi olla jokin tietty kokemus jossa osaisi auttaa todella paljon, mutta sitten taas jossain toisessa asiassa ei. Eikö tuo ole aivan luonnollista. Kannattaisiko kysyä ihan aluksi kun soittaa, että minkälainen ihminen on, ja antaa vihiä omasta asiasta, että onko ymmärrystä tähän ja tähän? Voi olla että on reilu vastaaja joka sitten sanoo onko resursseja paljon tai vähän kyseiseen ongelmaan. Niin ei mene aika haaskuun.
Minulla kerran yksi tosi hyvä kuuntelija, jolta sain paljon tukea asiaani. Hänelläkin sitten todella iso puutos naisnäkökulmaan kun vähän tuli puhetta seksuaalisesta ulottuvuudesta... Mutta se ei riittänyt pilaamaan sitä muuta tukea mitä häneltä sain. Hän tiesi narsismista melkoisen paljon ja hänellä hyvin kiva ja avoin suhtautuminen asiaan.
" Esim miesääni tivasi onko minulla ollut seksiä raiskauksen jälkeen. Että se auttaa. "
Kai annoit palautetta tuosta. Käsittääkseni niillä jokin pieni ohjeistava koulus. Joten palaute voisi olla arvokasta. - poiuytrdfg
Kiitos viestistä. Mä olen ollut niin järkyttynyt, että en ole pystynyt asiaa tajuamaan. Tarttis jollein voida puhua mitä mulle on puhelinavussa tapahtunut. Mutta en tiedä mikä se taho vois olla ettei tulis lisää harmia.
Järkkyjä on sinulle puhuttu.
Minä raukka luotin koska olin tosi kipee ja yksin ja liikuntakyvytön, vasta nyt vahvempana eilen tajusin että ei ole ollut ollenkaan luotettavaa ja vastuuntuntoista se mitä olen kokenut. - mjuuttua
Minun_miel kirjoitti:
Minun mielestäni on esimerkiksi sellaisia, joilla jonkin itse eletyn kautta voi olla jokin tietty kokemus jossa osaisi auttaa todella paljon, mutta sitten taas jossain toisessa asiassa ei. Eikö tuo ole aivan luonnollista. Kannattaisiko kysyä ihan aluksi kun soittaa, että minkälainen ihminen on, ja antaa vihiä omasta asiasta, että onko ymmärrystä tähän ja tähän? Voi olla että on reilu vastaaja joka sitten sanoo onko resursseja paljon tai vähän kyseiseen ongelmaan. Niin ei mene aika haaskuun.
Minulla kerran yksi tosi hyvä kuuntelija, jolta sain paljon tukea asiaani. Hänelläkin sitten todella iso puutos naisnäkökulmaan kun vähän tuli puhetta seksuaalisesta ulottuvuudesta... Mutta se ei riittänyt pilaamaan sitä muuta tukea mitä häneltä sain. Hän tiesi narsismista melkoisen paljon ja hänellä hyvin kiva ja avoin suhtautuminen asiaan.
" Esim miesääni tivasi onko minulla ollut seksiä raiskauksen jälkeen. Että se auttaa. "
Kai annoit palautetta tuosta. Käsittääkseni niillä jokin pieni ohjeistava koulus. Joten palaute voisi olla arvokasta.Tuo seksistä kysellyt oli palvelevassa puhelimessa. Oikein uskossa kertoi olevansa. Varmaan siinä vanhan jäärän omassa uskossa, että tietää kyllä.
Ihan lonkalta auttajaksi menemistä voisi verrata, kun laitteissa tulee käyttöohjeita, niin miehen ei tarvi lukea manuaalia, kun hän jo kokee osaavansa.
Simpsakka kääpä saattaa pitää itseään sosiaalisena kun on kova puhumaan tms. Nämä seuralliset (idiootit) pitävät itseään luonnostaan viisaina eivätkä todellakaan myönnä jos eivät osaa jotain. Jos on kysynyt, voiko tästä puhua niin "joojoo! Tottakai, mitä se teki sulle? ei se varmaan mitään tarkottanut, kato pojat on tollasia, aina likoille sattuu, mutta jos se halusi RAKASTELLA sinua niin olisit vaan jotenkin otettu!
Aina ei ehtiny lyödä luuria kiinni, ennenkuin idiootti ehti milloin mitäkin sutkauttaa. Ahdistus siitä ettei tule ymmärretyksi ja tunne että itse vajoaa vaan syvemmälle. Joskus oli hyvä puhelu, mutta kun toisella kertaa ei sitten ollut se sama henkilö enää. Voi ku voiskin soittaa ja tietää että on luotettava ihminen langan päässä. Kun on huonossa kunnossa ei jaksa enää toisten ymmärryksen tasoa kartoittaa, sitä vaan on ja menee entistä enemmän mutkalle, rajat hämärtyy, ehkä murenee tuhkaksi jo elävänä. Elämä on vaan joku mikä pitää käydä läpi. Aikansa kuunnella asiattomuuksia.
Kerran päättyy pitkä yö. - poiuytrdcvb
Hyvä "mjuuttua".
Mulla on erittäin samansuuntainen kokemus kuin tekstisi loppuosa.
Mutta kun tällainen kokemuskin sitten siellä käännetään soittajan viaksi. Mun mielestä se
on järkkyä kun soittajalle niinkuin alettaisiin luomaan mielenterveysongelmaa, jota ennen asiattomuuksien kuuntelua ei ollut. Siis kun mäkin soitin hermostovaurioituneena niin ei siinä kyennyt olemaan niin kriittinen kuin mitä esim. nyt kykenen olemaan. (tosin en käsitellyt mitään seksuaalisuuteen liittyvää aihetta.)
Mun mielestä se on väärin että sanoihin suhtaudutaan niin välinpitämättömästi niinkuin niistä ei tarvitsisi olla vastuussa ollenkaan kun ne on vain sanoja. Sanoilla on valtava voima esim. ihmisen neurologiaan. Jos ei olisi niin sittenhän aivan turhaan mitään terapeuttejakaan edes koulutettaisiin.
Järkyttävintä oli just se että mille tahansa epäeettisyyksille keksitään hyviä selityksiä millä ne voisi normalisoida. Yllätyin mä siitä kun sivumennen kuulin semmostakin että myös suomalaisten keskuudessa vastoin tahtoaan naimisiin joutuminen on niin tavallinen asia ettei siinä olisi mitään erityistä valittamista. Joku "tytön" kuuloinen sellaista selitti. Oliskohan sitten jossain alakulttuureissa suomalaisissa uskonlahkoissa ? Mutta siis en ole kauheesti kuullu muualla puhuttavan täysin suomalaisten keskuudessa tapahtuvien pakkoavioliittojen normaaliudesta, - poiuytrdg
Mä kritisoin sitä että asiatonta puhetta pidetään normaalina. Että henkilö voi sitten saada oikeuden pitäytyä asiallisessa puheessa Aspergerin varjolla, koska muutoin on niin sopimatonta edellyttää asiallista puhetta. Mutta kun on Asperger on jotenkuten ymmärrettävää että haluaa puhua asiallisesti tai totta, eikä valehtelu suju sujuvasti ja luonnollisesti, kun se johtuu siitä Aspergerista. Mäkin sitten selitän: "Että mutta kun mun olis pakko puhua totta kun mulla on tää Asperger niin mä en selviä niiden valeiden kanssa eteenpäin. Että jos tän tottapuhumisen jotenkin voisi saada anteeksi kun mulla on tää Asperger niin kun mun aivot ei pysty niitä valeita normaalisti käsittelemään." Totta puhumista pitää anteeksipyydellä mutta valehtelua ei.
- päättymätön.yö
Minusta pääosin lapsena tai nuorena rikoksien ja rikollisen tai epäeettisen käyttäytymisen kohteeksi joutuvaa pidetään lapsen mielenterveyongelmana tai käytösongelmana. Niin vahva ja yksipuolinen on se (kasvatus- tai ehkä kurittomuus(?)kehys millä lapsia tarkastellaan, havainnoidaan ja merkityksellistetään. Aikuisena näitä kai pidetään sitten luonnollisena jatkumona potentiaaleina kriminelleinä tms. epä- tai antisosiaalista ja hankalaa.
- Terve.vaanmenoa
Huh. On täällä niin viisaita niin viisaita. Ei h* lvetti kukaan täyspäinen jaksa teidän ns viisauksia lukea. Alkakaa elämään oikeaa elämää ja menkää tervepäisten pariin. Tuollainen samojen asioiden jauhaminen saa vajoamaa entistä enemmän yksinäisyyteen, pois normaalista elämästä, johon kuuluu terveet sosiaaliset suhteet. Pistetään töpinäksi!
- Minua_
Minua on jotenkin eniten kummeksuttanut sellaiset kysymykset, kun minä olen soittanut ja aloittanut aivan hyvien käytöstapojen mukaisesti tervehdyksellä, esitellyt itseni anomyymisti tyypitellen ja aloittanut puhumaan ongelmasta, niin kypsän ikäinen naishenkilö onkin ikäänkuin keskeyttänyt asioista puhumisen alun ja aloittanut viranomaistyyliin kysymään ikäänkuin minun ylitseni, että mitkä ovat minun perhesuhteeni että onko sisaria...
Niin onkin päästy sitten ihan eri aiheeseen... Mutta sitten opin ohittamaan tuon ja sanoin että sillä ei tämän asian kannalta ole merkitystä, mutta olihan siinä sitten heti lyöty särö luottamukseen. Tuli mieleen että mitä ne sellaisella tiedolla. Ehkä joku siellä yritti kartoittaa omiksi lämpimikseen soittajaa ja ehkä personoidakin, jos vaikka olisi soittanut ennenkin. Varmaan joku kortisto sillä soittajista.
Tämä siis srk:n auttavassa puhelimessa. - poiuytdsdfg
No mulle on kanssa tullut semmonen mieleen että mitä niillä tiedoilla tehdään kun harvinaisen yksityiskohtaisesti ja laajasti kysytään periaatteessa suurelta osin salassapidon piiriin kuuluvat yksityisasiat. Tommosiin paikkoihinhan voisi hakeutua vakoilemaan ihmisten asioita. Joitakin kysymyksiä kun ihmettelin niin vastaukseksi mulle on mm. vastattu että "noh ihmiset on uteliaita".
Siksikin mieluummin samantien juttelen aivan julkisesti. - poiuytrsdfgb
poiuytdsdfg kirjoitti:
No mulle on kanssa tullut semmonen mieleen että mitä niillä tiedoilla tehdään kun harvinaisen yksityiskohtaisesti ja laajasti kysytään periaatteessa suurelta osin salassapidon piiriin kuuluvat yksityisasiat. Tommosiin paikkoihinhan voisi hakeutua vakoilemaan ihmisten asioita. Joitakin kysymyksiä kun ihmettelin niin vastaukseksi mulle on mm. vastattu että "noh ihmiset on uteliaita".
Siksikin mieluummin samantien juttelen aivan julkisesti.Kun siis mulle lisäksi sanottiin näin: "Sähän et voi ikinä tietää KUKA täällä vastaa !!!"
Ihmettelin tuotakin että siis mitä väliä sillä on kuka ?
- poiuytrdsdg
Ihan vain ollakseni reilu lisään tänne että kun olen puhelinpalvelua kommentoinut, niin on siellä joukossa ollut asiallisia keskustelijoita. Ja jotkut voi jopa sanoa jotain kannustavaa kuten että : "Kyllä sä onnisut". Se tosin on varsin harvinaista.
- poiuytdsxcvb
Kuitenkin keskimääräisesti parhaita päiviäni ovat ne joina minulla ei ole mitään kontaktia keneenkään eikä kukaan sano minulle sanaakaan koko päivänä- Silloin tämä elämä on ihan siedettävää..
- poiuytrdsdfg
On ollut elämäni rankin päivä. Ehkä tästäkin vielä selviää.
Mä en enempää kirjoita psykopaattiäidistä kuulostaa aivan liian juhlalliselle ja johtaa vain psykopaattiparankin pahemmin harhaan. Täysin eksyneitä ihmisiähän me ollaan molemmat, mutta hän ei edes tajua olevansa, niin tosi säälittävää itseasiassa. Sanoinkuvaamattoman säälittävää. Ja se että ihmiset vielä uskoo siihen näytelmään. Psykopaattini sulkee luuriaan niin ettei hänelle edes loppuelämään voi mitään sanoa. Luulee sitä hienoksikin peliksi. Todella säälittävää.- poiuytrdfgh
Eksyneistä eksynein ihminen ja täys hölmöläinen ettei tajua...surkea totuus.
- poiuytrdcvb
Mutta mitään ei ole tehtävissä kun ei hänellä pilkahdakaan valoa aivoissa. Mulla edes vähän pilkahtaa
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2081726Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1031723Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1031635Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2541416Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341372Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii472941Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50934Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115896Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai297869Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347823