Selvennystä ajatteluihini

Juuri niin koen aina kun joku rakastamani ihminen on lopullisesti poistunut.
Hänen läsnäolonsa tuntuu vielä aamulla täällä, - nukkuiko hän viereisessä sängyssäni?

""Ennen puhuttiin sielutieteestä, nyt psykologiasta. Jostain henkilöstä voidaan sanoa, että hän on koko joukon sielu, tai sielukas. Eikö sielu tarkoita näissä yhteyksissä psyykea. henkisiä ominaisuuksia, luonnetta, tunne-elämää ? Sielu voidaan käsittää myös tietoisuutena, tajuntana.""

Näin sielun minäkin käsitän ja kun se on osa ruumistamme niin kuoleman jälkeen se häviää ruumiin mukana olemattomiin. Uskonnoissa on käytetty hyväksi ihmisen tarvetta olla tunnustamatta itselleen että kuoleman jälkeen ei jää yksilönä jäljelle mitään. Ainoa asia on, että ehkä jotain itsestään jää periytyvänä ominaisuutena jäljelle omiin lapsiin ja ehkä ripaus siitä omasta sielukkuudesta :)

Olen edelleen samaa mieltä . Jos joku väittää muuta, niin täytyisi näyttää toteen sielun olemassaolo. Kun ei sellaista ole ihmisestä irrallisena ilmiönä, niin selvä päätelmä on, että se on ihmisen omaan ruumiiseen liittyvä ominaisuus. Kun ruumis ja siihen liittyvä sielu kuolee niin jäljelle ei jää kuin muisto siitä ruumiista ja sen hengestä.

Pystytkös sinä näyttämään toteen, että se ns sielu häviää?
Väitteen esittäjällähän on sen todistustaakka.

En minäkään pysty todistamaan edellistä elämääni, koska ne kirkonkirjat ovat vielä salaisia. Ne kolme asiaa jotka minulle kerrottiin ennen nykyiseen hahmooni syntymistä, ovat kyllä toteutuneet.

http://uskonpuolesta.blogspot.fi/2011/05/jalleensymtymisoppi-ja-raamattu.html

esm. kirkko ja raamattu ei ole koskaan hyväksynyt sielunvaellusoppia ks. linkki. Oma mielikuvituksesi voi tietysti tehdä kuvaamisia asioita, sekin on osa sieluasi. Pääasia että tunnet itsesi ehjäksi ja onnelliseksi uskossasi.:))

Saihan ruune heti vastauksia vaikka miten monta, ei vaan kelvannut vaan jätti ne sinne omaan arvoonsa ja nyt kosiskelee mieleisiään. Heti tulikin tämä mieleinen, hyvä jatkaa nyt vertaistensa parissa.

Ainakaan noita en koskaan saanut: "....... sainhan elää ja kokea niin täysillä rakkauden,luonnon ihanan kauneuden, suuren Luojan rakkauden, omaisten ja ystävien hyvyyden..."

Edellisen elämäni tuhosin omaa hyväuskoista tyhmyyttäni jo pienenä.
Sitä edeltävän lopetti toinen. Kai hyvästä syystä, niin olen ymmärtänyt. Ja siksi tämäkin elämä meni karmaa maksaessa. Toivottavasti ei tänne tarvitse enää tulla, anteeksiantoa ei ole.
Paitsi sitten ehkä, jos se tuhatvuotinen valtakunta joskus toteutuisi. Sekin siis ehkä.

Mielestäni käsite sielunvaelluksesta on kuin veteen piirretty viiva, On kuitenkin pystyttävä erottamaan perimätiedon alitajunnalle syöttämät ahaa-ilmiöt, selittämättömästä syystä tutut paikat, joissa itse ei todistettavasti ole koskaan käynyt taikka sitten toiveajattelun tulokset mm, ollut aiemmin jonkin kaukaisen hovin jäsen,
Käsite sielunvaellus on itämaisen mystiikan ja filosofian tulos, kristinuskossa sielunvaelluksesta esiintyy muutamia viittauksia, nekin keskenään ristiriitaisia, Niin sanottu kiirastuli-ilmiön omi roomalaiskatolinen kirkko rahoittaessaan Rooman kirkon rakentamista anekaupalla, Lähtökohtana ilmeisesti vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, Yksi profeetta lähti taivaaseen tulisilla vaunuilla ja maininta sielun/ hengen palaamisesta Jumalan luo. Ilmestyskirjan 144tuhatta pyhää ( 12000 jokaisesti israelilaisesta suvusta) Ja outo kielto nauttia eläimen verta, sillä siinä on elämen sielu, Taustalla tietysti metsäsätäyhteisöjen saaliinkaato-riitit, Uskomus, että saaliin veren juominen siirtäisi saaliin parhaat ominaisuudet saaliistajaan.

ruorikoski kirjoitti:

Mielestäni käsite sielunvaelluksesta on kuin veteen piirretty viiva, On kuitenkin pystyttävä erottamaan perimätiedon alitajunnalle syöttämät ahaa-ilmiöt, selittämättömästä syystä tutut paikat, joissa itse ei todistettavasti ole koskaan käynyt taikka sitten toiveajattelun tulokset mm, ollut aiemmin jonkin kaukaisen hovin jäsen,
Käsite sielunvaellus on itämaisen mystiikan ja filosofian tulos, kristinuskossa sielunvaelluksesta esiintyy muutamia viittauksia, nekin keskenään ristiriitaisia, Niin sanottu kiirastuli-ilmiön omi roomalaiskatolinen kirkko rahoittaessaan Rooman kirkon rakentamista anekaupalla, Lähtökohtana ilmeisesti vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, Yksi profeetta lähti taivaaseen tulisilla vaunuilla ja maininta sielun/ hengen palaamisesta Jumalan luo. Ilmestyskirjan 144tuhatta pyhää ( 12000 jokaisesti israelilaisesta suvusta) Ja outo kielto nauttia eläimen verta, sillä siinä on elämen sielu, Taustalla tietysti metsäsätäyhteisöjen saaliinkaato-riitit, Uskomus, että saaliin veren juominen siirtäisi saaliin parhaat ominaisuudet saaliistajaan.

Lue lisää

Minä olen luullut verensyöntikiellon samoin kuin sianlihan syöntikiellon johtuvan näiden ruokien nopeasta pilaantumisesta lämpimissä maissa ilman jäähdytyslaitteita. Muutenkin Mooseksen aikaiset saastaisuussäännöt perustuivat alkeelliseen hygieniakäsitykseen.

Joskus tuntuu tosiaan siltä, että joku auttaa. Tuskin kukaan poisnukkunut, sellaista en tiedä eikä ole siltä tuntunut.

Onko eri uskontokunnilla erilainen käsitys sielusta?

Mitä sielu tekee ihmiselle tai ihmisessä?

Pitääkö se elämää yllä ja onko se sama kuin omatunto?
Onko omatunto vain uskovaisilla?

Sielu käsitteestä on uskomuksia.
Vanhan Pajalan mökissä asuva pariskunta eli sen ajan oloissa normaalia elämää, terveyskin sen ajan mukaan kohtalainen.
Sattui tämän talven kaltainen luminen talvi ja mökkitie oli tukossa tuiskun täyttämänä, isäntä tietenkin aukaisi tiensä lapioimalla ja luudalla.

Yhtenä aamuna sitten tuvan ruutuikkunan taakse ilmestyi ihan oudon näköinen lintu, naputteli ikkunaan, mutta ei hakannutkaan ikkunakittiä kuten talitiaisten oli tapana, vaan koputteli ruutuun.
Menin vaarini kanssa päivällä käymään heidän luonaan. Vaarit polttelivat piippua ja puhuivat vanhoja juttuja, minä muurin kulmalla kuuntelin ja joskus pelkäsin kun vainajista puhuivat. Ikinä ei puhuttu sielusta, en muista.
Se mummo sitten johonkin väliin kahvinkeittonsa lomassa alkoi kertomaan siitä linnusta, kuvasi tarkkaan missä kohtaa ikkunaa se lintu koputteli ja miten se lensi välillä pois ja tuli taas. Sillä linnulla tuntui olevan asiaa, sanoi mummo. Istui penkille ja sanoi vakavalla ilmeellä, " Usko vain naapuri kyllä se meitä tuli hakemaan."
Uskottavahan tuo oli linnun vierailu ja sitä tarkoitusta sitten mielessäni pyörittelin, vaan en pyöritellyt muutaman päivän päästä.
Pajalan pappa oli kaatunut seuraavana aamuna luutansa viereen porraspäähän. Elottomaksi totesivat papan he jotka paikalle menivät, kuka meni ja milloin, en muista.
Mummo kertoi myöhemmin kuinka se oudon värinen lintu tuli silloin aamulla taas ikkunaan koputtelemaan ja he olivat yhdessä sitä seuranneet kun useaan kertaan palasi ja koputteli. Pappa oli sanonut vievänsä uutta syötävää lintulaudalle, lyhdekin oli lumen peitossa. Hän otti pullapaloja käteensä ja meni ulos.
Pullapala kädessä hän sitten kuoli ja mummo katsoi kuinka lintu lensi pois ikkunasta, eikä koskaan palannut sen väristä lintua Pajalan ikkunaan koputtelemaan.
Papan sielulintu.
Silloin aloin uskoa henkimaailmaan, eikä uskoni ole horjunut.

lapsenuskossaeläen kirjoitti:

Mitä sielu tekee ihmiselle tai ihmisessä?

Pitääkö se elämää yllä ja onko se sama kuin omatunto?
Onko omatunto vain uskovaisilla?

Sielu käsitteestä on uskomuksia.
Vanhan Pajalan mökissä asuva pariskunta eli sen ajan oloissa normaalia elämää, terveyskin sen ajan mukaan kohtalainen.
Sattui tämän talven kaltainen luminen talvi ja mökkitie oli tukossa tuiskun täyttämänä, isäntä tietenkin aukaisi tiensä lapioimalla ja luudalla.

Yhtenä aamuna sitten tuvan ruutuikkunan taakse ilmestyi ihan oudon näköinen lintu, naputteli ikkunaan, mutta ei hakannutkaan ikkunakittiä kuten talitiaisten oli tapana, vaan koputteli ruutuun.
Menin vaarini kanssa päivällä käymään heidän luonaan. Vaarit polttelivat piippua ja puhuivat vanhoja juttuja, minä muurin kulmalla kuuntelin ja joskus pelkäsin kun vainajista puhuivat. Ikinä ei puhuttu sielusta, en muista.
Se mummo sitten johonkin väliin kahvinkeittonsa lomassa alkoi kertomaan siitä linnusta, kuvasi tarkkaan missä kohtaa ikkunaa se lintu koputteli ja miten se lensi välillä pois ja tuli taas. Sillä linnulla tuntui olevan asiaa, sanoi mummo. Istui penkille ja sanoi vakavalla ilmeellä, " Usko vain naapuri kyllä se meitä tuli hakemaan."
Uskottavahan tuo oli linnun vierailu ja sitä tarkoitusta sitten mielessäni pyörittelin, vaan en pyöritellyt muutaman päivän päästä.
Pajalan pappa oli kaatunut seuraavana aamuna luutansa viereen porraspäähän. Elottomaksi totesivat papan he jotka paikalle menivät, kuka meni ja milloin, en muista.
Mummo kertoi myöhemmin kuinka se oudon värinen lintu tuli silloin aamulla taas ikkunaan koputtelemaan ja he olivat yhdessä sitä seuranneet kun useaan kertaan palasi ja koputteli. Pappa oli sanonut vievänsä uutta syötävää lintulaudalle, lyhdekin oli lumen peitossa. Hän otti pullapaloja käteensä ja meni ulos.
Pullapala kädessä hän sitten kuoli ja mummo katsoi kuinka lintu lensi pois ikkunasta, eikä koskaan palannut sen väristä lintua Pajalan ikkunaan koputtelemaan.
Papan sielulintu.
Silloin aloin uskoa henkimaailmaan, eikä uskoni ole horjunut.

Lue lisää

Kaunis sana: sielulintu.
Uskottavahan se on, että ymmärryksemme ulkopuolella on paljon tuntematonta, josta voi saada hetkellisen kokemuksen.

Makriina kirjoitti:

Kaunis sana: sielulintu.
Uskottavahan se on, että ymmärryksemme ulkopuolella on paljon tuntematonta, josta voi saada hetkellisen kokemuksen.

Nämä tarinat ovat jonkinmoisia todisteita jälleensyntymisestä, sikäli kuin ne ovat todennettuja. Sielunvaellus on kristinuskoa houkuttelevampi siinä suhteessa, että siihen sisältyy absoluuttinen oikeudenmukaisuus. Siitä myös puuttuu nykyihmiselle outo, mutta pakanauskonnoista tuttuu uhraamisteoria. Eläimen tai ihmisen tappamisen ei luulisi sovittavan kenenkään pahoja tekoja.

jocus kirjoitti:

Nämä tarinat ovat jonkinmoisia todisteita jälleensyntymisestä, sikäli kuin ne ovat todennettuja. Sielunvaellus on kristinuskoa houkuttelevampi siinä suhteessa, että siihen sisältyy absoluuttinen oikeudenmukaisuus. Siitä myös puuttuu nykyihmiselle outo, mutta pakanauskonnoista tuttuu uhraamisteoria. Eläimen tai ihmisen tappamisen ei luulisi sovittavan kenenkään pahoja tekoja.

Lue lisää

Meillä on joskus oikeus käyttää uskomisen taitoa sen sijaan, että etsisimme ns. järkevän selityksen kaikille tapahtumille, mutta vain niin kauan kuin näitä yliluonnoliisia tapahtumia ei käytetä toisten ihmisten manipuloimiseen tai etsitä itselle hyötyä.

Moni läheisensä menettänyt voi saada tällaisista kokemuksista turvallisen ja lohduttavan viestin. Sielulintu voi sen tuoda. Se on todellisuutta viestin saajalle.

Makriina kirjoitti:

Meillä on joskus oikeus käyttää uskomisen taitoa sen sijaan, että etsisimme ns. järkevän selityksen kaikille tapahtumille, mutta vain niin kauan kuin näitä yliluonnoliisia tapahtumia ei käytetä toisten ihmisten manipuloimiseen tai etsitä itselle hyötyä.

Moni läheisensä menettänyt voi saada tällaisista kokemuksista turvallisen ja lohduttavan viestin. Sielulintu voi sen tuoda. Se on todellisuutta viestin saajalle.

Lue lisää

Tässä tullaan ateismin juurille. Ateismihan ei ole uskoa siihen, ettei mitään yliluonnollista voisi olla. Se on vain sitä, että puuttuu usko Raamatun luojajumalaan.

jocus kirjoitti:

Tässä tullaan ateismin juurille. Ateismihan ei ole uskoa siihen, ettei mitään yliluonnollista voisi olla. Se on vain sitä, että puuttuu usko Raamatun luojajumalaan.

Enkelithän ovat raamatullinen kuvaus johdatuksesta.
Jos ihmiset näkevät jotain vertauskuvallista, kuten tuossa edellä kertoo lapsenuskossa elävä, sitä ikkunaan koputtavaa lintuahan voi pitää enkelinä joka tuli kertomaan, tai varoittamaan.
Minulle osui tuolta kirjahyllystä käteen sellainen vanha kirja - Koti yhteiskunnan tukipylväs. -
Kun sänky ja sohva ovat olleet flunssapotilaalle ajanviettopaikkoja on tuo kirja vetänyt puoleensa vasitenkin öiseen aikaan kun talo on hiljainen ja muiden nukkumista ei halua häiritä. Kirjassa on hienolla tavalla kerrottu kuinka lapsi ohjataan jo pienestä alkaen noudattamaan hyviä tapoja ja vanhempien esimerkkiä. Jumalanpelko luo puhtaan ja pyhän ilmapiirin, muistan siellä sanotun.
Pitääkö lapsiin istuttaa jumalan pelko, sitä olen miettinyt tuolla maatessani.
Sellaistahan se oli kasvatus, ankaralla kädellä ja jumalan pelolla. Kaikille on puhuttu omastatunnosta joka kolkuttaa. Eräs kirjoittaja taisikin jo kysyä onko sielu ja omatunto sama, en tiedä, mutta itselläni on useinkin ollut syytä katumukseen ja aihetta miettiä omantunnon kysymystä.

Ateismiin kuuluu epäily, niin myös uskontoihin, vaikka sanotaan, että usko on lujaa luottamusta, ainakin minun uskooni kuuluu epäilys ja uusien toimintatapojen etsiminen. Olen virheitä tehnyt, en epäile ettenkö niitä edelleenkin tekisi, mutta pyrin olemaan varma päätöksistäni, kun muistan kuinka katkeralta tuntuu huomata olleensa aivan väärällä tiellä tekoinensa.
Katsotko sinä enneunien ja muiden näkyjen olevan epätodellisia? niitä nähneet ja kokeneet ihmiset ovat varmoja asiastaan ja uskovat niiden olevan merkkejä jostain mitä ei näe, mutta joka on.

omista.virheistä.oppii kirjoitti:

Enkelithän ovat raamatullinen kuvaus johdatuksesta.
Jos ihmiset näkevät jotain vertauskuvallista, kuten tuossa edellä kertoo lapsenuskossa elävä, sitä ikkunaan koputtavaa lintuahan voi pitää enkelinä joka tuli kertomaan, tai varoittamaan.
Minulle osui tuolta kirjahyllystä käteen sellainen vanha kirja - Koti yhteiskunnan tukipylväs. -
Kun sänky ja sohva ovat olleet flunssapotilaalle ajanviettopaikkoja on tuo kirja vetänyt puoleensa vasitenkin öiseen aikaan kun talo on hiljainen ja muiden nukkumista ei halua häiritä. Kirjassa on hienolla tavalla kerrottu kuinka lapsi ohjataan jo pienestä alkaen noudattamaan hyviä tapoja ja vanhempien esimerkkiä. Jumalanpelko luo puhtaan ja pyhän ilmapiirin, muistan siellä sanotun.
Pitääkö lapsiin istuttaa jumalan pelko, sitä olen miettinyt tuolla maatessani.
Sellaistahan se oli kasvatus, ankaralla kädellä ja jumalan pelolla. Kaikille on puhuttu omastatunnosta joka kolkuttaa. Eräs kirjoittaja taisikin jo kysyä onko sielu ja omatunto sama, en tiedä, mutta itselläni on useinkin ollut syytä katumukseen ja aihetta miettiä omantunnon kysymystä.

Ateismiin kuuluu epäily, niin myös uskontoihin, vaikka sanotaan, että usko on lujaa luottamusta, ainakin minun uskooni kuuluu epäilys ja uusien toimintatapojen etsiminen. Olen virheitä tehnyt, en epäile ettenkö niitä edelleenkin tekisi, mutta pyrin olemaan varma päätöksistäni, kun muistan kuinka katkeralta tuntuu huomata olleensa aivan väärällä tiellä tekoinensa.
Katsotko sinä enneunien ja muiden näkyjen olevan epätodellisia? niitä nähneet ja kokeneet ihmiset ovat varmoja asiastaan ja uskovat niiden olevan merkkejä jostain mitä ei näe, mutta joka on.

Lue lisää

Eihän minulla ole mahdollisuutta ottaa kantaa toisten ihmisten kokemuksiin. Enneunia näki isäni, mm. veljensä kaatumisen hyvin yksityiskohtaisesti, mutta sota-aikana ihmiset olivat virittyneet jatkuvassa kuolemanpelossa herkemmiksi. Herkemmiksi kuvittelemaan vai herkemmiksi ottamaan vastaan viestejä, sitä en tiedä.

Ihan totta, jatketaan, mutta olisihan sen voinut Jumalankin kuvan ja lain tähän piirtää.
On jo noita otsikoita ihan liikaa, ja tähänhän se sopii Jumalakuvakin josta uutta aloitit.

Keskustelu on antoisaa jos siihen saa vastauksia, tämä ketju on elänyt vuoropuhelujen kautta, sitä toki ei voi kaikista ketjuista sanoa.
Tyhjänpäiväisiin sanailuihin en kertakaikkiaan tunne kiinnostusta, sitä on elämäntehtävien kautta saanut jo liikaakin kuunnella. Vahuus tuo kiukkuiset akat, se on totta, mutta kun nheihin paremmin tutustuu heistäkin löytyy sielukkuus. On niissä ukoissakin äreyttä, mutta yhtä jalkaa tämä elämä meitä on Jumalan polulla kuljettanut, äreyksistä ja kiukuista huolimatta.

Mikä Jumala on Ruunemannin mielestä?
Jatkan omalla mielipiteelläni kunhan kerrot mitä haluat omana mielipiteenäsi sanoa, kun jollain lailla en voi yhtyä ihan kaikessa kirjoittamassasi tuolla uudessa pohdinnassasi. Se tuntui minusta kuin pilkalta. On kiva kun pohtii, mutta sitten asiallisesti olisi kiva sekin tehdä. Enpä saanut kiinni mitä pohdinnallasi tarkoitat.
Jumalakuvaa ei taida kukaan osata täydellisenä piirtää.

lapsenuskossaeläen kirjoitti:

Ihan totta, jatketaan, mutta olisihan sen voinut Jumalankin kuvan ja lain tähän piirtää.
On jo noita otsikoita ihan liikaa, ja tähänhän se sopii Jumalakuvakin josta uutta aloitit.

Keskustelu on antoisaa jos siihen saa vastauksia, tämä ketju on elänyt vuoropuhelujen kautta, sitä toki ei voi kaikista ketjuista sanoa.
Tyhjänpäiväisiin sanailuihin en kertakaikkiaan tunne kiinnostusta, sitä on elämäntehtävien kautta saanut jo liikaakin kuunnella. Vahuus tuo kiukkuiset akat, se on totta, mutta kun nheihin paremmin tutustuu heistäkin löytyy sielukkuus. On niissä ukoissakin äreyttä, mutta yhtä jalkaa tämä elämä meitä on Jumalan polulla kuljettanut, äreyksistä ja kiukuista huolimatta.

Mikä Jumala on Ruunemannin mielestä?
Jatkan omalla mielipiteelläni kunhan kerrot mitä haluat omana mielipiteenäsi sanoa, kun jollain lailla en voi yhtyä ihan kaikessa kirjoittamassasi tuolla uudessa pohdinnassasi. Se tuntui minusta kuin pilkalta. On kiva kun pohtii, mutta sitten asiallisesti olisi kiva sekin tehdä. Enpä saanut kiinni mitä pohdinnallasi tarkoitat.
Jumalakuvaa ei taida kukaan osata täydellisenä piirtää.

Lue lisää

Ei Jumalan kuvaa voi piirtää. Jumala on henki,joka on kaikkialla. Kun ihmisellä on henki, voitaneen se käsittää "jumalaiseksi pikkuhengeksi" ihan aidoksi.

lapsenuskossaeläen kirjoitti:

Ihan totta, jatketaan, mutta olisihan sen voinut Jumalankin kuvan ja lain tähän piirtää.
On jo noita otsikoita ihan liikaa, ja tähänhän se sopii Jumalakuvakin josta uutta aloitit.

Keskustelu on antoisaa jos siihen saa vastauksia, tämä ketju on elänyt vuoropuhelujen kautta, sitä toki ei voi kaikista ketjuista sanoa.
Tyhjänpäiväisiin sanailuihin en kertakaikkiaan tunne kiinnostusta, sitä on elämäntehtävien kautta saanut jo liikaakin kuunnella. Vahuus tuo kiukkuiset akat, se on totta, mutta kun nheihin paremmin tutustuu heistäkin löytyy sielukkuus. On niissä ukoissakin äreyttä, mutta yhtä jalkaa tämä elämä meitä on Jumalan polulla kuljettanut, äreyksistä ja kiukuista huolimatta.

Mikä Jumala on Ruunemannin mielestä?
Jatkan omalla mielipiteelläni kunhan kerrot mitä haluat omana mielipiteenäsi sanoa, kun jollain lailla en voi yhtyä ihan kaikessa kirjoittamassasi tuolla uudessa pohdinnassasi. Se tuntui minusta kuin pilkalta. On kiva kun pohtii, mutta sitten asiallisesti olisi kiva sekin tehdä. Enpä saanut kiinni mitä pohdinnallasi tarkoitat.
Jumalakuvaa ei taida kukaan osata täydellisenä piirtää.

Lue lisää

"Jatkan omalla mielipiteelläni kunhan kerrot mitä haluat omana mielipiteenäsi sanoa, kun jollain lailla en voi yhtyä ihan kaikessa kirjoittamassasi tuolla uudessa pohdinnassasi. " sanoo nimim. lapsenuskossaeläen.

Tämä on siitä mielenkiintoinen ketju, että moni sanoo, mitä on itsetykönään ajatellut. Ei ole tarpeen päästäkään yhteiseen lopputulokseen. Katsomme kaikki omalta kantiltamme tätäkin asiaa, kukin omien kokemuksiensa pohjalta.
Onkin toivottavaa, että uskallamme olla eri mieltä ja tuoda mukaan oman näkökulmamme.

Jocus näkee uuden puolen ateismista omassa puheenvuorossaan. Se mietityttää minua , koska olen ihmetellyt, miten nimittää ihmistä, joka kysyy, joka ei usko sokeasti, joka ihmettelee, jonka on vaikea uskoa ihmeisiin ja yliluonnolliseen:
"Ateismihan ei ole uskoa siihen, ettei mitään yliluonnollista voisi olla. Se on vain sitä, että puuttuu usko Raamatun luojajumalaan. "

Jatka toki mielipiteelläsi ilman ehtoja.

Makriina kirjoitti:

"Jatkan omalla mielipiteelläni kunhan kerrot mitä haluat omana mielipiteenäsi sanoa, kun jollain lailla en voi yhtyä ihan kaikessa kirjoittamassasi tuolla uudessa pohdinnassasi. " sanoo nimim. lapsenuskossaeläen.

Tämä on siitä mielenkiintoinen ketju, että moni sanoo, mitä on itsetykönään ajatellut. Ei ole tarpeen päästäkään yhteiseen lopputulokseen. Katsomme kaikki omalta kantiltamme tätäkin asiaa, kukin omien kokemuksiensa pohjalta.
Onkin toivottavaa, että uskallamme olla eri mieltä ja tuoda mukaan oman näkökulmamme.

Jocus näkee uuden puolen ateismista omassa puheenvuorossaan. Se mietityttää minua , koska olen ihmetellyt, miten nimittää ihmistä, joka kysyy, joka ei usko sokeasti, joka ihmettelee, jonka on vaikea uskoa ihmeisiin ja yliluonnolliseen:
"Ateismihan ei ole uskoa siihen, ettei mitään yliluonnollista voisi olla. Se on vain sitä, että puuttuu usko Raamatun luojajumalaan. "

Jatka toki mielipiteelläsi ilman ehtoja.

Lue lisää

Uskovat ovat kautta aikain määritelleet ateistin jumalankieltäjäksi, ja jumalankieltäjää taasen voi kutsua uskovaiseksi, kun hän uskoo, ettei jumalaa ole. Kun itse saa määritellä vastapuolen ajatukset, on helppo ne kumota.

Minä ateistina en usko jumaliin, kun en näe heistä mitää todistetta. Epäusko ei kuitenkaan ole uskoa, vaan päinvastoin uskon puutetta.

Makriina kirjoitti:

"Jatkan omalla mielipiteelläni kunhan kerrot mitä haluat omana mielipiteenäsi sanoa, kun jollain lailla en voi yhtyä ihan kaikessa kirjoittamassasi tuolla uudessa pohdinnassasi. " sanoo nimim. lapsenuskossaeläen.

Tämä on siitä mielenkiintoinen ketju, että moni sanoo, mitä on itsetykönään ajatellut. Ei ole tarpeen päästäkään yhteiseen lopputulokseen. Katsomme kaikki omalta kantiltamme tätäkin asiaa, kukin omien kokemuksiensa pohjalta.
Onkin toivottavaa, että uskallamme olla eri mieltä ja tuoda mukaan oman näkökulmamme.

Jocus näkee uuden puolen ateismista omassa puheenvuorossaan. Se mietityttää minua , koska olen ihmetellyt, miten nimittää ihmistä, joka kysyy, joka ei usko sokeasti, joka ihmettelee, jonka on vaikea uskoa ihmeisiin ja yliluonnolliseen:
"Ateismihan ei ole uskoa siihen, ettei mitään yliluonnollista voisi olla. Se on vain sitä, että puuttuu usko Raamatun luojajumalaan. "

Jatka toki mielipiteelläsi ilman ehtoja.

Lue lisää

Kopioit lauseen ja kerron mitä tarkoitin.
Kun aloituksen ajatusrakenne oli totta ja fiktiota, tuolla aloituksessa jossa hän kirjoittaa alkulauseensa jälkeen näillä sanoilla-

{-Isä Jumalan on tietysti henkenä helpppo pujahtaa Marian peiton alle ja saattaa Tämä raskaaksi. Kun Jumala on henki, ei hänellä ole miehen kiksautuskykyä, eikä tarvitsekaan.Yksinkertainen luomistapa riittää: "syntyköön minulle poika: ja asia on sillä siisti. Kaikkien tuntema Aatami on paljon parempi esimerkki lihaksi tulemisesta, paljon varhaisemmassa. Eeva on sitten aivan toinen asia, kylkiluusta kun on tehty. On siinä Raamatun kirjoittajilla ollut kova homma saada kaikki Jumalan työt selvitettyä paljon valistuneemmille jälkipolville, meille.-}

En vieläkään ymmärrä mitä ajatuksia tämän kappaleen kirjoittaminen on edeltänyt.
En osaa siihen järkevästi vastata, mutta siellähän se selviää aloituksen alla paljonko ymmärsin, vai ymmärränkö mitään?

lapsenuskossaeläen kirjoitti:

Kopioit lauseen ja kerron mitä tarkoitin.
Kun aloituksen ajatusrakenne oli totta ja fiktiota, tuolla aloituksessa jossa hän kirjoittaa alkulauseensa jälkeen näillä sanoilla-

{-Isä Jumalan on tietysti henkenä helpppo pujahtaa Marian peiton alle ja saattaa Tämä raskaaksi. Kun Jumala on henki, ei hänellä ole miehen kiksautuskykyä, eikä tarvitsekaan.Yksinkertainen luomistapa riittää: "syntyköön minulle poika: ja asia on sillä siisti. Kaikkien tuntema Aatami on paljon parempi esimerkki lihaksi tulemisesta, paljon varhaisemmassa. Eeva on sitten aivan toinen asia, kylkiluusta kun on tehty. On siinä Raamatun kirjoittajilla ollut kova homma saada kaikki Jumalan työt selvitettyä paljon valistuneemmille jälkipolville, meille.-}

En vieläkään ymmärrä mitä ajatuksia tämän kappaleen kirjoittaminen on edeltänyt.
En osaa siihen järkevästi vastata, mutta siellähän se selviää aloituksen alla paljonko ymmärsin, vai ymmärränkö mitään?

Lue lisää

Tuota siteeraamaasi kohtaa ei tässä ketjussa ole. En ollut sitä lukenut. <nyt vasta etsin tekstin.

En missään tapauksessa osallistu uskoa halventaviin ketjuihin. Toisten uskoa tulee kunnioittaa. Lapsena luulin, että "uskoon tuleminen" on vavahduttava hetki, jonka jälkeen koko maailma kirkastuu ja ymmärryksemme paranee ja tunnemme joka hetki jumalallisen läsnäolon.
Sellaista ei ole kohdalleni sattunut, mutta ei silti tulisi mieleenikään pilkata uskoa, joka on lukemattomille ihmisille maailmassa ollut voimavara ja tuki elämässä.

Uskon nimissä voidaan tuomita ja alistaa kokonaisia kansoja lähipiiristä puhumattakaan. Mutta silloin on erotettava toisistaan usko ja uskonnon käyttäjät. Uskon varjolla voidaan hallita muita, ja siksi moni torjuu uskonnollisuuden.
Se olkoon jokaisen oma asia.

Tämä on ikiaikainen kysymys. Onko kukaan siihen löytänyt vastausta?

Onko epäaitoa ajatella, että Jumala ei alunalkaenkaan ole halunnut sotaa, jossa kuolee ja murskaantuu mm. avuttomia lapsia. Hän ikään kuin on jättänyt sotijat oman onnensa nojaan ja jättää viattomien tappamisen heidän omalletunnolleen ilman armoa. Hän vetäytyy pois tilanteesta, koska on pettynyt ihmisiin.

Mutta pitää kysyä, miksi niiden viattomien sitten on kuoltava väkivaltaisesti? Miksi Jumala heidätkin hylkäsi, eikä näytä pakotietä turvaan?
Osa pääsee pois, osa kiittää Jumalaa pelastuksestaan, osalla on suoranaisia ihmeitä kerrottavanaan, apua yllättävältä taholta, onnekkaita sattumia, että juuri he selviytyivät.
Miksi juuri he?

Ehkä Jumalalla on oma tarkoituksensa jota me emme ymmärrä.

Tällä Telluksellamme tapahtuu paljon järkyttäviä onnettomuuksia, useimmat ovat ennalta arvaamattomia, ja niitäkin joissa uhreja olisi voinut olla vähemmän, esim. tsunami jota ihmiset aluksi vain ihailivat suurten aaltojen vuoksi ja lopulta ei ollut aikaa paeta.
Miksi ne valikoituvat määrätyille alueille, miksi osalla uhreista ei ollut mitään mahdollisuutta ja miksi osa kuitenkin selviää hengissä, se on sitä suurta salaisuutta jonka sisään emme pääse lukemaan ja valikoimaan hyviä pahojen joukosta.

Ehkä se tuo taivaallinen päättäjä katsoo maapallon olevan liikakansoitettu ja omilla valinnoillaan karsii joukkoa omilla valinnoillaan.
Liikenneonnettomuuskin on hyvä esimerkki jossa samassa autossa olleista kolme kuolee ja yksi pelastuu. Kuinka se yksi oli parempi kuin ne kolme muuta, miksi hän pelastui, onko hänelleä jokin erityinen tehtävä vielä ihmisten joukossa?

Tuon kaltaisia selityksiä olen kuullut, Jumala valitsee, ei ihminen.
Kuinka monta uhria tarvitaan, että yksi pelastuu?
Kun puhutaa kaikkia rakastavasta Jumalasta ja meille luvataan ikuinen elämä ehdolla, että uskomme, niin kuinka vahva sen uskon pitää olla pelastuaksemme vaikka uppoavasta laivasta, siihen ei ole vastausta löytynyt, tuurilla pelastui, sanotaan, eikä uskosta kukaan puhu.
Etsijän tietä tässä on vain jatkettava.