Norsunluutorni

Niin se aika kuluu. Nyt kello on jo yli kaksitista. Katselin Korean olympialaisia ja torkuskelin sohvan pohjalla perunaksi naamioituna. Sitten huomasin että pottuilunihan jäi kesken ja jos aion tästä kirjan tehdä niin nälkäiset lukijat käyvät kohta kimppuuni tivaten tarinalleni jatkoaa edellinen sivuhan päättyi; Nyt tulemmekin pääraiteelle takaisin. Ensin oli sana ja sitten vasta tuli ääni ja kuva. Kyse on siis kommunikaatiosta ja tiedonvälityksestä, jatkuu... Tiedonvälitys! Hmmm, minkä tiedon? Tiedonvälityksessä ei ole kyse pelkän tiedon välityksestä, kun ei voida sanoa mikä on sataprosenttisesti varmaa tietoa. Sanomien välittäminen on parempi ilmaus

Minulle on tullut tapa konsultoida Mr. Googlea aina silloin kun tarvitsen lisä tietoa asiasta josta en ehkä tiedä tarpeeksi. Kiitos herra Kuukkelin, sillä hän on auttanut minua niin monen kerran. En missään vaiheessa sano puhuvani omiani jos olen lainannut tekstin joltain tai jostain muualta.

Sanoin pääraiteessa olevan kyse kommunikaatiosta ja tiedonvälityksetä. Ne taitavat olla sama asia joskin herra Kuukkeli ei määrittele tiedonvälitystä muuten kuin kommunikaationa joka on siis viestintää. Viestintä kirjallisena muotona edellyttää erinäisten merkkien systeemiä joka koostuu lähinnä kai tekstistä.
Sanomalehtitekstin osia ovat otsikko, ingressi ja leipätekstil. Hyvä ingressi toimii yleiskuvauksena ja houkuttelee lukijan lukemaan kirjoituksen. En tiedä mikä tässä kirjassani toimi ingressinä, mutta otsikko oli Norsunluutorni ja loppu taitaakin olla pelkkää leipätekstiä, jolle haen sponsoria sen julkaisemiseksi lottovoittajaltamme.

Teksti on kirjoitusta, jossa kielellisessä muodossa ilmaistaan haluttu asiasisältö. Teksti voi olla kirjalliseksi muutettua puhetta tai pelkästään muodossa tuotettu tai suoraan kirjoituksesi muodostettu sisältö. En tiedä mihin suuntaan tekstini sisältö ajanmittaan alkaa rönsysilemään, siksi onkin hyvä ettei olekaan mitään igressiä ja eihän tämä mikään samomalehti olekaan.

Viestintä eli kommunikaatio voidaan ymmärtää sekä sanomien siirtämiseksi että merkitysten tuottamiseksi. Lisäksi viestintä on määritelty yhteisyyden tuottamiseksi, jolloin olennaista ei ole tiedon tai informaation välittäminen vaan yhteisen ymmärryksen tuottaminen.

On tosi kömpelöä lainailla tekstiä netistä ja suomennella sitä, mutta jotta ymmärtäisin itsekin mistä on kyse, niin semiotiikka astuu kuvioihin halusimme sitä tai ei.

Communication (from Latin commūnicāre, meaning "to share") is the act of conveying intended meanings from one entity or group to another through the use of mutually understood signs and semiotic rules. Tämä suomennos on Google kääntäjästä joka kaantää tekstiä ihan kelvollisesti.
Viestintä (latinan kielen verbicommūnicāre tarkoittaa "jakaa") sen tarkoitus välittää tarkoitetut merkitykset yhdestä kokonaisuudesta tai ryhmästä toiseen käyttämällä yhteisest ymmärrettyjä merkkejä ja semiotiikkaa

Sign Systems Studies (alk. ven. Труды по знаковым системам) on maailman vanhin semiotiikan alan tieteellinen julkaisu (perustettu vuonna 1964).
Nykyisin Tarton-Moskovan koulukunnan perinteitä jatkaa Tarton yliopiston semiotiikan laitos, jonka keskushahmoina toimivat muun muassa Kalevi Kull, Peeter Torop ja Mihhail Lotman.

Semiotiikassa on kyse merkeistä. Välimerkit eivät taida kuulua semiotiikan pariin, mutta mieleen tuli kuinka yksi pienikin merkki voi muuttaa tilanteen aivan toiseksi jos se lausutaan ääneen. Tai eihän välimerkkejä lausuta ääneen muuten kuin sanellessa. Merkkien käytöstä on tiukat säännöt

Heittomerkkiä ei ole syytä käyttää, jos nimi äännettäessä päättyy johonkin toiseen konsonanttiin kuin kirjoitettaessa, vaan tällöin päätteen eteen vain lisätään sidevokaali i, kuten taivutusmuotoa äännettäessäkin: roquefort [rokfoor] : roquefortia [rokfooria] Cannes [kan] : Cannesiin [kanniin]. Haluaisin tutustua Kalevi Kull'in [kullin] kirjalliseen tuotantoon. Tämä tietenkin vain anekdoottina. Nimi Kull äännettäessä on sama. Merkitys ehkä eri. Kull on suomeksi haukka. tai saagihimuline isik.

Merkkejä voi muodostua uusia ja niiden merkitys voi muuttua. Merkityksen näkökulmasta katsottuna sanomalla ei ole mitään omaa ehdotonta merkitystä vaan merkitys syntyy vasta kun viestin lukija sen tulkitsee. Vaikka tulkinta on yksilöllistä se ei tarkoita, että se olisi mielivaltaista vaan tulkinta on sidoksissa ympäröivään kulttuuriin. Merkitysperustaisen viestinnän määrittelyn lähtökohtana on merkki ja sitä tutkiva merkitysoppi semiotiikka

Semiotiikka eli merkkioppi on filosofinen suuntaus, joka tutkii merkkien, kuten sanojen, semantiikkaa eli merkkien merkitystä, syntaksia eli yhdistelysääntöjä ja pragmatiikkaa eli tilannekohtaista merkitystä ja käyttöä.

Kaikkein ilmeisimpiä meitä ympäröiviä merkkejä ovat kielen sanat, musiikin sävelet, visuaaliset viestit, mainokset, logot, liikennemerkit, koneiden lähettämät signaalit, kansallisuustunnukset, mittarinlukemat, arvomerkit, vaatteet, käyttäytyminen, brandit, median ja markkinoinnin tuotteet ym.

En minä kokoajan ole täällä norsunluutornissani. Katselen väliin televisiota. Niin se aika kuluu. Kello on taas jo mitä. Yli 16:00 eli neljä iltapäivällä. Tuli tossa mieleen eräästä tv-mainoksesta jota katselin, että miksei Suomi ole koskaan ollut sodassa Ruotsia vastaan. Toisaalta kuitenkaan tuo ei pidä paikkaansa. Nuija sota oli ainakin yhtä Ruotsin kuningasta ja sen käskynhaltioita vastaan käyty sota ja voisi myös laskea Anjalan liiton upseereiden kapinan olleen jonkinlainen protesti Ruotsin kuningasta vastaan. Upseerit tosin olivat kaikki ruotsalisia ainakin kieleltään. Kai me tavalliset tossun kuluttajat olemme Ruotsissa ja Suomessa niin paljon samanlaisia ettemme ainakaan keskenämme ala rettelöimään. Paitsi urheilussa ja varsinkin jääkiekossa.

Emme liity Natoon jota eliitti hamuaa, jotta pääsisi köyhistä eroon. Köyhät pantaisiin eturintamalle tykin ruuaksi. Nato on tainnut menettää kaiken suosionsa. Nato on suunnattu pelkästään Venäjää vastaan ja se kun asiat eivät menneetkään Ukrainassa niin kuin ne menivät Romaniassa ja Jugoslaviassa ei miellyttänytkään Natoa niin nyt sitä vituttaa.

Tuon mainiksen taakse piiloutuu muutakin kuin pelkkä tuote jota mainostetaan. En kerro mistä mainoksesta on kyse, mutta se sairas huumori se ei ainakaan ole minua varten. Mutta viestittäjä on onnistunut tehtävässään kun on saanut asiansa perille. Voi olla että hän onkein todellinen humoristi.
Suomalainen viestintätutkija Osmo A. Wiio on määritellyt viestinnän tietojen vaihdannaksi ihmisten kesken. Siirtomallista jäsennyksen on ajateltu kattavan paitsi kaikkien elollisten olentojen välisen viestinnän myös teknisten järjestelmien ja organisaatioiden välisen informaation vaihdon. Siten lähettäjänä tai viestin lähteenä voi olla ihminen, eläin, joukkoviestin, tekninen laite, luonnon ilmiö tai fysiologinen prosessi. Viesti voi kulkea valo- tai ääniaaltojen välityksellä, radioaaltoja tai sähköjohtoa pitkin. Varsinkin muilla eläinlajeilla kuin ihmisellä myös muutkin aistit kuin näkö ja kuulo voivat toimia viestinnän kanavina.
Siirtomalleissa viestintä ymmärretään informaatiota välittäväksi prosessiksi. Toisin sanoen viestintä on prosessi, joka välittää viestinnän ulkopuolella tuotettua informaatiota. (Tässä se on. Tuo prosessi ei ole siinä että kerrot, mitä mopo maksaa, vaan siinä kuka sillä keulii ja päästää sen käsistään.)

Joukkoviestintä koostuu kuitenkin yksittäisten ihmisten toiminnasta. Emme saa antaa heille liikaa valtaa, sillä se on vaarallista. Palataan asiaan, kun saan inspiraation. Nyt menen löhöämään taas sohvalle perunaksi naamioituna.

Niin se aika kuluu kello on taaas ties mitä. Se on 12:33 ja päivä on 11.2.2018. Olen löhöillyt soffapottuna koko aamupäivän katsellen Korean olympialaisia. Vaivoin sain itseni raijattua tänne torniin. En jaksanut jatkaa päivällä vaan menin takaisin soffalle perunoimaan. Nyt on jo päivä vaihtunut toiseen ja elämme herran vuotta 2018 ja 12. helmikuuta ja sain isnpiraation tuosta siirtomallista ja siitä kerron nyt ilman että lasi on täytetty.

Siirtomalleissa viestintä ymmärretään informaatiota välittäväksi prosessiksi. Toisin sanoen viestintä on prosessi, joka välittää viestinnän ulkopuolella tuotettua informaatiota. (Tässä se on. Tuo prosessi ei ole siinä että kerrot, mitä mopo maksaa, vaan siinä kuka sillä keulii ja päästää sen käsistään.)

Luin päivän uutiset Suoli 24:stä ja törmäsin viesteihin käsitellen lentoturmaa Venäjällä. Se on mysteeri jo syntyessään. Kone katoaa tutkasta ja syttyy palamaan ilmassa ja syöksyy maahan. Ymmärränkö oikein että se mitä viestin ulkopuolella tuotetaan informaatiota on sitä viestintää eli kommunikaatiota. Pelkkä turma ei tuo mieleen mitään kovin erikoista ellemme olisi kokeneet eli lukeneet jotain vastaavaa historiasta. Odotamme tietenkin kieli vyön alla mitä turmasta tullaan kertomaan lisää. Se toi mieleen useammallekin palstalaiselle kaikenlaista, josta voi lukea Suomi 24 foorumista, mikä on parantanut laatuaan ajanmittaan.

Luin myös erään toisen viestin, mikä käsitteli pommiuhkaa joka oli annettu Tukholmaan lentävästä koneesta. Sen kirjoittaja ihmetteli kun se ei herättänyt mitään kommentteja palstan sivuilla. Hän päivitteli asiaa näin: Onko tässä kyse taas terrorismistä, jotta saataisiin se siviilitiedustelulaki kiireellisenä läpi eduskunnassa. Mutta miten se voi estää joidenkin hullujen soitot tai muulla tavoin ilmoittelut pommiuhista. Poliisin on toimittava kun uhka tulee. Poliisilla on tiettävästi noin 300 henkilöä seurannassa, joita he seuraavat salaa ja lisävirkoja ollaan perustamassa Supoon siltä varalta että siviilitiedustelulaki menee läpi.

Poliisi harrastaa tiedonhankintaa. Poliisille tulee kovia paineita sitten kun se saa salakuunnella ketä vaan ja tosta vaan ja silti tuollaisia tekoja senkin jälkeen sattuu kuten pommiuhkia ja toivottavasti ei oikeita pommi-iskuja, niin kuin ehkä nyt epäillään Venäjällä käyneen, vaikka terrori-isku on ainakin vielä suljettu pois kuvioista.

Venäjällä taitaa olla omat tiedustelutoiminnat, jotka eivät perustu mihinkään lakeihin, mutta he kamppailevatkin aivan eri luokassa kuin pieni ja piskuinen Suomi.
Suomi haluaa lainvoiman työttömien seurantaan ja siviilitiedustelulla muuten vain kansalaisten seurantaa ja delegoida se vaikka toinen toisillemme kuten Stasi aikoinaan. Naapuri käräyttää naapurin. Ruotsissahan jo noin toimitaan. Siellä ollaan mielissään kun naapurin asiat kerrotaan poliisille. Ei siinä mitään jos asioissa olisi jotain perää. Joissakin voi olla ja joissain ei. No ei siinäkään mitään jos seurattava saa selville, kuka hänestä juoruja levittää, mutta kun tiedustelu menee siihen, ettet koskaan saa tietää sitä, kuka sinua salaa on seurannut ja tiedot pitää paikkansa ainakin sitten siltä osin paljonko itse olet valmis myöntämään asioiden laitoja, sillä ilman äänitettyä puhetta tai kuvanauhoja tai muita vedenpitäviä todisteita sinun ei ole pakko myöntää mitään.
Minulle on viestitty erinäisin signaalein, että olen valvonnan alaisena ollut jo vuodesta ties mistä mutta ainakin yli kolmekymmentä vuotta. Miksikö? Palaan siihenkin niin kuin siihen, kuinka kylvin kumisen norsunluutornini siemenen maahan, josta siis kasvoi tämä torni, johon melkein päivittäin palaan katselemaan maailman menoa. Palaan taas kun saan isnpiraation. Ja puhumme semiotiikasta enemmän.