Mitä jutella masentuneelle?

Jospa juttelisit niinkuin ihmiselle yleensä jutellaan? Ei sinun tarvitse olla hänen auttajansa vaan kaveri jos et ystäväkään. Jos hän on yksinäinen?

Mitä jos kuuntelisit, olisit vain läsnä, istuisit lähellä,
kuuntelisit mistä hyvistä asioista niin arjesta kuin elämästä.
hän haluaisi jutella.
Ehkä teidän yhteisessä menneisyydessä on
paljonkin valopilkkuja, jotka palautuvat mieleen kun taas tapaatte.
tuumailkaa yhdessä jotain uutta kodin ulkopuolelta,
tekee hyvää lähteä neljän seinän sisältä ulos luontoon, torille tms.
Vaikka onkin kova halu auttaa, niin unohda kuitenkin tuputus,
kulje hetki vanhan tuttusi rinnalla.

Kuunteleminen on tärkeää masentuneelle, joka voi jäädä liian yksikseen ilman ajatustenvaihtokaveria. Tuskin voi etukäteen suunnitella, mistä puhuisi, anna mennä vaan luontevasti ! Hänellähän on ammattiapua, sinun ei tarvitse mennä siihen rooliin,
sinä voit olla reilusti ystävä ja kaveri. Sitä hän varmaan arvostaisi ja se ilahduttaisi häntä,
vaikka keskustelu meneekin hänen ongelmiinsa, ei se mitään, silloin voit
kuunnella ja tehdä kysymyksiä, että ystäväsi saa kertoa, avautua, mistä kiikastaa.
Se helpottaa häntä.
Ei hänenkään ole helppo puhua.
Hänellä on vaikeampaa kuin sinulla ?
Se on paljon, että hän on jaksanut ja rohjennut ottaa yhteyttä !

Ihan vaan puskistako ne masennukset tulevat ennestään ehkä hyvinkin terveelle?
Noille teko-masentuneille pitää sanoa tapa itsesi.
Silloin ne ottavat onkeensa ja parantuvat.
Kysyä mikä vituttaa mikä mättää, ooksä tosissas.
Masennus ole muuta kuin huomionhakua.

Menet tapaamaan hän sovitusti,
puhuminen ei ole tärkeetä, läsnäolo on parasta lääkettä,
kaikenlainen teenäinen ystävällisyys ym. teenäinen kehuminen että kyllä se siitä, on pahasta,
ystävä on aina ystävä joka tilanteessa,
kyllä puhumista löytyy liontojaan,
kun menet ystävänä häntä tapamaan,
se mikä tulee luonostaan sanot ja tervehdit kuulumisia, muuta ei tarvi sanoa,
tietenki voit omistaki kuulumisistasi kertoa, se kuuluu oikeaan ystävyyteen, siis molemminpuolinen kansakäyminen ja puhuminen,
siis varo keikkea teenäistä pakotettua keskustelua,
älä syyllisty teenäiseen ystävällisyyteen ja tlipalttiseen rohkaisuun,
ole luonnollinen
vain ihminen ihmiselle, ,

Tapaaminen onnistui paremmin kuin odotin. Juteltiin niitä näitä. Hölynpölynböö:lle toivoisin ettei sinulle eikä läheisillesi tule milloinkaan masennusta. Tässä on kyseessä parin kuukauden osastohoito. Luulisi olevan helpompia ja halvempia konsteja hakea huomiota, mutta en tiedä. En ole itsekään (kuten et sinäkään) masentujatyyppiä, koska tiedostan etukäteen alakuloisuuden, turhautumisen ja ongelmien aiheuttaman tilan ja satsaan valtavasti siihen, että löydän jo niihin avun.
Sovittiin yksi tarkka meno ja toinen sitten kun ajallisesti molemmille sopii. Hän pyysi minua kertomaaan, mitä kaikkea itse puuhaan elämän mielenkiinnon ylläpitämiseksi ja latelin ne. Hänelle on sattunut tosi ilkeä juttu ennen masennusta ja siinä samassa on mielen täyttänyt pari käsittelemätöntä juttua menneisyydestä. Uskon hänen toipumiseen.

Kerroitko hänelle muistakin tavoista joilla elää mukavasti tekemättä töitä?
Töitä tekevien ihmisten maksamilla veroilla?

H.

Jos "läheinen" tarkoittaa tässä tapauksessa entisen parisuhteen toista osapuolta, niin neuvoisin heti aluksi kertomaan ettei jatkoa ole luvassa, mutta muuten voidaan olla kavereita ja jutella päivän aiheista. Vanhoja asioita ei kannata märehtiä.

hunksz ja RealistiN, kaikkea hyvää teidänkin negatiivisuudelle. Kiitos werygood myötäelämisestä. Olen todella sydämestäni mukana tämän masentuneen toipumisessa toimimalla hänen parhaakseen. Tässä vaiheessa minulla on energiaa, tiedä koskaan miten pitkään ja mitä tapahtuu.
Henkilö on jäänyt hiljattain työ/vanhuuseläkkeelle hyvästä virasta (aina töissä käyneenä). Tutustuimme saman harrastuksen piirissä ja meistä tuli paljon yhdessä keskustelevat henkilöt, joten läheisiä siinä mielessä. Harrastuksen loputtua tapaamiset jäivät.
Jos hunksz on evp-kapiainen, hänen palveluksensa saattaa ollut olla vain 25 v.

RealistiN, en oikein ymmärtänyt meiliäsi. Miten väänsit jutun ex-kumppaniin? Jos näin olisi, miksi ei jatkoa voisi seurata, onhan muutamia yhteen palanneita pareja. Tässä ei siis ollut kyse sellaisesta ystävyydestä. Ihan eri asia on että tosiasiassa olen palannut ystäväksi ex-puolisoni kanssa, tosin vain hoitaakseni hänen sairauttaan, hän ei edes muista että olen hänen exänsä. Mutta aloituksessani ei ollut kyse tästä ja nyt kun tarkemmin luen ja ymmärrän meilisi niin se ei ollut negatiivinen. Sorry!

-masennus sairautena lie eri asia kuin suru ja luopumisen tuska. jotkut töistään pellolle potkitut ovat kouluttautuneet elämän kokemus- asiantuntijoiksi - että tapa ittes -komento ei lie päällimmäisenä elämänohjeena silleen elon moraalsisältönä erityisen kantava - vaikka tietysti uskontojen saralla bisneshenkisillä saattaa olla enemmistön toivekin - jos sössinyt niin omat kuin toistenkin asiat umpisolmuun - en ole ihmishenkien uhraamisen puolestapuhuja miekään.

Voi kun ihmiset alkaisivat paremmin ymmärtää erilaisia sairauksia. Ei masennus ole laiskuutta vaan sielun pahaa oloa. Kun lapsella on paha olo lasta lohdutetaan ja autetaan pääsemään yli pahasta olosta. Sitä samaa meidän pitäisi voida tehdä kanssa kulkijoillemme joiden sielu ja mieli ovat alavireessä. Alavireisenä ei huvita mikään, tunnu miltään suru valtaa mielen. Pohjimmaisena lienevät aivojen välittäjäaineiden häiriöt. Ymmärtämättömät ihmiset pahentavat jo alkanutta tilaa.
Ystävät ja kannustavat läheiset voivat tuoda iloa surun keskelle ja auttamaan suosta eteenpäin kunnes taas omat voimat jaksavat rämpiä itse paremmin.

mitä jutellaan ihmiselle jolla on jalka paketissa? eikös jokaiselle ihmiselle voi jutella ihan tavallisia jokapäiviäisiä asioita, ei masentunut kokemukseni mukaan mitään erilaista jutunaihetta tarvitse. masentuneeseen tulee suhtautua kuten kehen tahansa lähimmäiseen.