Mieheni mielen valtaa synkkä mieli

Mies lienee kyyninen ja masentunut.
Hänelle tuli liikaa kerralla käsiteltäviä asioita. On sekaisin itsensä kanssa.

Väestöliiton sivuilta löytyy paljon parisuhde asiaa. Tutkittua ja koulutettujen asiantuntijoiden tuottamaa. Mm. kiintymyssuhde teoriasta.
Miehelläsi on "välttelevä kiintymyssuhde" tyyli. Sinulla itselläsi ilmeisesti "turvallinen kiintymyssuhde" tyyli.

Tsemppiä!

Hei,

Hyvä, että rohkenit kirjoittaa tilanteestanne tänne. Oletko miettinyt, että kumpikin teistä voisi saada helpotusta oloonsa keskusteluavun kautta? Asioiden pohtiminen yksin voi olla raskasta. Usein ulkopuolinen tuki auttaa myös jäsentämään ajatuksia, ja se voi olla myös tärkeä voimavara.

On olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä.

- Verkkokriisikeskus Tukinet, https://www.tukinet.net/. Tukinetistä saa halutessaan itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.

- Jos soittaminen tuntuu omimmlata vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00-07.00 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15.00-07.00.

- Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Yhteystiedot löytyvät täältä: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto

Voimia teille molemmille!

Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Kiits. Väestöliiton sivut hyvät.
Mutta, löytyykö saman kokeneita? Jos, niin miten tilanne selvisi? Onnistuitteko pelastamaan suhteenne?

Siis, kuka on trolli?
En minä ainakaan.
Jotain järkeviä vastauksia olis oikeasti kiva saada.

Ehkä miehinen, vahva mies vaan ei halua näyttää sinulle heikkoutta.
Pelkää menettävänsä miehisyyttään sinun silmissä.
Onko sitten järkevää jäädä odottamaan hänen tilanteen parantumista.
Se on niin kahden yksilön välinen asia. Toimiiko suhteenne odottelun jälkeen..

Voisi olla, että mies luonteeltaan ajattelee liikaa muita ihmisiä ja liian vähän itseään ja on tästä syystä pettynyt itseensä kunnon heikettyä. Ja ajatus siitä, että joutuisi muiden autettavaksi tuntuu ahdistavalle?
Voi olla muutakin mutta tuommoinen tuli mieleen.

Hän on vaikuttanut tosi pettyneeltä ja surkealta tilanteeseensa. Sairaus oli tiedossa, mutta sen nopea eteneminen yllätti hänet. Tila meni kuukaudessa siihen, että hän ei pystynyt enää työhön.
Hän ei halua mun kärsivän. Hän sanoo, jos olisin terve, jatkettaisiin suhdetta normaalisti.
Hän huolehtii minun hyvinvoinnista ihan liikaa.
Hän ei halua apua. Tiedän vastaavan sairauden sairastaneita, jotka todellakin ovat tarvinneet apua ihan arjen pyörityksessä. Kuntoutumisessa.

"Hän sanoo, jos olisin terve, jatkettaisiin suhdetta normaalisti"... Kirj.virhe...
Jos hän olisi terve.

Muuanukkeli, hienoa, että toivuit!
Mieheni loukkaantui, kun puhuin mielialavaihteluista, ristiriitaisista tunteista ja ajatuksista :(
Hän ei ole masentunut...mielestään. Ehkä niin, mutta hän on niin ison asian edessä, että yksin se on kipeä tie kahlata läpi.
Miten sinun suhteessa kävi? Otitko yhteyttä, kun parannuit? Tai, oliko kumppanisi jatkanut matkaa?
Minä haluan pysyä mieheni rinnalla. Hän on paras mies, jonka olen koskaan tuntenut. Tämä on niin surullista. Kun vihdoin löytää kumppanin, joka on ihan paras.

Masennukselta kuulostaa. Yksi asia mikä osui silmään on juuri tuo että hän onnistuu kääntämään kaiken mielessään pahimmin päin. Tuo on juuri yksi merkki. Sellasenkii jutun olen kuullu, että masentunut mies joka oli kuntoutumassa nii, että sen piti harjoitella kävelyä, ni se teki sairaalassa kävelykierroksia. Se alko saamaan tehtyä useamman ja useamman kierroksen, mutta väitti ite että ei, ne on vaan jotenkii lyhentäny sitä lenkkiä, eli että siellä sairaalassa olis yön aikana tehty sellasia rakennushommia, että se sen lenkki ois lyhentyny. Mies oli ite muistaakseni joku insinööri, mut se oli se masennus, joka sai sen väittämää tuommosia iha mielettömiä juttuja.

Mitä voin tehdä...en mitään?
Kuka hänet nostaa ylös ja tähän elämään..
Kun ei mun tukea huoli.
On puhunut, miten kaikki elämässä romahtaa.
Ei halua mun kärsivän...no, nyt kärsin silti.

Muuanukkeli...kiitos sanoistasi.
Minä olen vahva. Ehkä liiankin...
Itsetunto on kunnossa. Olen upea ja ihana nainen..:)
Olen etsinyt tietoa miehen sairaudesta. Mitä kaikkea voi eteen tulla. Olen miettinyt miten itse selviytyisin samassa tilanteessa.
Kävisin itsekin tosi syvällä ja kestäisi pitkään päästä normielämään.
Mutta, tahto voittaa vaikeudet vie läpi harmaan kiven... Olenko liian taistelija, jos toinen on heittänyt hanskat tiskiin..taistelen turhaan suhteemme eteen? :(

Niin, mikä on järkevää ja riittävää yritystä ylläpitää suhdettanne..
Minkä verran pitää antaa toisen rypeä mudassa...

Vaikea tilanne on teillä. Voimia!

Onko sinulla miehen lähipiirissä ketään (sisko, veli), kenen kanssa puhua asiasta?
Jos joku toinenkin puhuu miehen kanssa ja huomaa samoja asioita kuin sinä..alakulo, synkkyys, masennus. Hän voisi ohjata hakeutumaan esim. psykologin puheille...
Kun sinulle mies vain suuttuu.

Et ole hoitaja, vaan kumppani. Jos otat hoitajan ja parantajan roolin, uuvut itse. En suosittele. Ainoa järkevä mahdollisuus on saada mies hakemaan itselleen apua. Ei hyödytä mitään, jos kummallakin menee huonosti. Ja niin pian menee, jos otat toisen taakat kantaaksesi.

Masennusherkkyys on yksilöllistä. Toiset selviävät mistä vaan masentumatta, toiset eivät selviä masennuksestaan koskaan. Toiset ovat kaksisuuntaisia. Masentumisalttiuteen vaikuttavat sekä geenit että elämän historia, eniten varhaislapsuus. Pelkästään ulkoisilla syillä ei voi masennusta selittää.

Meillä meni aikanaan kurjasti mieheni kanssa. Oli kummallakin omat kipupisteensä, ja sitten vielä ne yhteiset. Eksäni vaikuttaa enemmänkin kaksisuuntaiselta. Itse olen "vain" masentumisherkkä. Meille ero oli paras ratkaisu. Kumpikin oireilee vielä 10 vuotta myöhemmin. Itse kuntoutustuella, eksä työtön ja välillä sairaalajaksoilta vauhtia hakemassa. Ainakin itse tiedän tarvitsevani vakaan miehen ja mieluummin vähän väljänpuoleisen suhteen. Minusta ei ole toisen tuskaa kantamaan sen enempää kuin sietämään vauhtivaiheita. Ehkä olet itse vahvempaa tekoa...?

On varmaan hankalaa, kun ei tunne toista riittävän hyvin. Tilannetta ja sen kehittymistä on helpompi arvioida, kun on tuntenut toisen riittävän kauan.

Karrella. Jos puhun asiasta miehen sukulaisille ja hän saa tietää...huh..hän varmaan suuttuu vielä enemmän.

Onnellisemmin yksin. Niinpä, en tosiaan voi olla miehen hoitaja. Hän ehkä joskus kaipaa kuitenkin kumppania, jonka kanssa olla se mies, johon alussa sain tutustua.
Haluaisin olla se kumppani.

Pessimisti ei pety. Tartuttaa vaan sinuun synkkyytensä.
Olisitko hänen kanssaan onnellinen, vaikka olis terve?
Suhteess pitää voida olla oma itsensä.

Mies joko tajuaa tilansa tai ei...
Hakeutuu mielenterveys hoitoon tai...
Voit vaan odottaa...

Eri kiintymystyylit..mielenkiintoinen tuo väestöliiton matsku.
Välttelevä tyyli..
Eihän tuollaisten pitäs pariutua ollenkaan.

Jos olisit itse sairas haluaisitko tulla jätetyksi yksin ?
Luultavasti sanoisit, ettet halua olla taakka, mutta toivoisit sydämessäsi, ettei sinua jätettäisi yksin.
Sairaudesta toipumiseen läheisen tuella on suuri merkitys.
Se, että joku on rinnalla, auttaa saamaan elämänuskoa takaisin.

Kaikkea hyvää teille !

Vetääkö kumppanisi jotain kamaa, "kadulta" tai psykiatrialta? Sen vaikutus kannattaa huomioida aina alkuun. Sen jälkeen tulee elämänongelmat. Päissään voi olla hyvin hankalaa selvittää asioista elämässään.

Vastaus...
En todellakaan haluisi tulla jätetyksi. Toipuminen yksin olisi aivan kammottavaa. Mutta tämä mies vaa hokee, ettei halua mun kärsivän.
Kaikki mitä sanon, hän kääntää jotenkin solmuun..
Hänen perusluonne on melko joustamaton. Ei halua tehdä kompromisseja, toisen mieliksi...
Kunpa tietäisin mitä salaa, alitajunnassaan kuitenkin toivoo... toivooko minun pysyvän rinnalla, tukena.

Kelloeggs
Ei hän käytä mitään. Ei ole lääkitystä.
Hän ei ole omasta mielestään masentunut yhtään....
Kunpa joku toinen hänen lähipiiristä lähtisi häntä ohjaamaan psykologille. Mulle vaan suuttuu...

Milloin viimeksi olette olleet yhteydessä?

Oon nyt antanu olla rauhassa pari viikkoa. Koville ottaa. Kaipaan häntä koko ajan.

Sepä se..
Mutta,kun hänen perusteet millekään asialle, eivät tunnu järkeviltä.
Hän on niin syvällä josssin omassa kuplassa. Ei halua nähdä valoa tunnelin päässä.
Ja, takuulla on yksinäinenkin. Facebookki frendit ei korvaa läheistä suhdetta minuun.
Eikä ne pubiruusut häntä hoida ja huolehdi, kun on kotona, puolikuntoisena leikkauksen jälkeen, 3kk:tta.

Pubiruusut.. :)
On siis alkonkin kanssa ongelmia?

Miltä sun miehestä tuntuisi esim lukea tämä sun eka viesti tai osa siitä? Jos hän sitten ymmärtäisi sinua, että hyväksyisit hänet myös sellaisena kuin mitä hän on operaation jälkeen? Ehkä se voisi auttaa häntä sitten hyväksymään itsensäkin?

ymmärränkö - hän ei halua nyt tavata ollenkaan. Ei ole kuulemma siihen valmis. Haluaa olla yksin :/ Enkä voi hänen luokseen väkisinkään tunkea.
Olen kyllä harkinnut kirjeen kirjoittamista hänelle. Mutta lukeeko sitä sitten..