17 vuotias ei tottele

Olen 44 vuotias, kolmen lapsen äiti. Ennen ei ole ollut mitään vaikeuksia lapsillani käyttäytymisessä. Kaksi muuta lastani ovat jo aikuisia ja asuvat omassa kodissaan, mutta nuorin tyttäreni on nyt sen 17 vuotta täyttänyt ja on alkanut tulemaan ongelmia. Torstaina tuli poliisilta soitto ja kertoivat, että tyttäreni on putkassa syynä oli siis se, että hän oli päättänyt kavereittesa kanssa murtautua kouluun illalla. Olihan se tottakai shokki en olisi uskonut omasta lapsestani tälläistä. Kertoivat myös että joutuivat ottamaan kovempiaotteita tyttäreeni, sillä hän ei halunnut lähteä poliisiasemalle selvittämään vaan oli päättänyt taistella vastaan, jonkatakia poliisit olivat joutuneet laittamaan käsi ja jalkaraudat. Ranteissa on jälet käsiraudoista (ilmeisesti olivat joutuneet laittaa aika tiukalle raudat kiinni) minulta kysyttiin haenko torstai illalla samantien tytön kotia kun kuulustelut on ohi ja kun olen jutellut poliisien kanssa. Olin niin vihainen, että en hakenut häntä kotia vaan odotin perjantai aamuun. En tiedä oliko tuo hyvä idea, mutta luulin että yö putkassa opettaisi jotain. Aamulla pääsin sitten hakemaan ja juttelin tietenkin eka poliisien kanssa ja yhteydessä ollaan tietenkin kouluun ilmeisesti sakkoja on kyllä tulossa pahimmassatapauksessa oikeusjuttu tulee myös tästä sitten. Perjantaina kun olimme sitten ajamassa kotia olin tietenkin hyvin vihainen ja siinä autossa sitten syttyi kova riita lapseni kanssa ja kotia päästyä sanoin, että nyt on sitten kotiarestia ja pitkään. Meni huoneeseensa ovet paiskuen. Hän tuli melkein heti ulos ja huuti ”mä käyn tupakalla” minä tietenkin menen pysäyttämään häntä ja sanon ”et lähde yhtään mihinkään ja ethän sinä edes polta” kävi sitten siinä ilmi että on polttanut minulta salaa (isälleen oli kertonut) kyllä siinä nousi raivo hyvin korkealle miestä ja tytärtä kohtaan. En ymmärrä miten mieheni ei ollut sanonut minulle mitään?! Tai miten edes on hyväksynyt tuollaisen asian. Perjantaina sain sitten tietää ihan urakalla asioita sain tietää, että tyttäreni oli suhteessa naisen kanssa, juo alkoholia useasti viikossa kaverin luona ja polttaa. En enään tiedä mitä voin tehdä. Olen tottakai todella vihainen. Kotiarestissa on ja pysyy, rahaa en enään anna ja luotto kyllä nyt tippu kokonaan. Tyttäreni on aina ollut jääräpää ja tempperamenttinen, mutta ei tuollainen mitä nyt on. Ulkoapäin hän näyttää ”pahalta tytöltä” johtuu lävityksistä ja tatuoinneista ja pukeutumistyylistä, mutta hän on ollut aina hyväsydämmellinen ja kiltti, nyt nuo puolet on poissa totaalisesti. Mikä neuvoksi? En voi kuitenkaan pitää häntä väkisin koko aikaa sisällä eihän se olisi enään hyväksi terveyddellekkään. Pitäisikö tässä ottaa yhteyttä sosiaalipuolelle? Vai pistänkö kovat rajat ja annan hänelle mahdollisuuden lopettaa kaikki töllö työt ja jos ei tottele sitten hoidan jostain apua?
Ilmoita


14 Vastausta

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.


Onko kaikki lapset tottelevat kun te annatte kotoaresti eli karkaa he pois kotoa?Minä fantasiodaan että se loppuu kuitenkin piiskaa????
Ilmoita
Uskon että kihiset kiukusta tai pikemmin kai pahasta mielestä. Sitä tyttäresi ei ymmärrä lainkaan.
Näyttää siltä, että et ole oikein ollut lapsesi elämässä mukana. Sitä vastoin miehestäsi olen samaa mieltä, tuollainen asia on vanhempien yhteinen asia.
Onko tapanasi riehua tai sanoa hyvin "juuria myöten". sillähän loukkaat, ymmärrän toki pahan mielesi, kuka sitä lapselleen pahaa haluaisi tai tuollaisia kokeiluja.

No paljon on tyttö ehtinyt kokea, miten lie koulun laita.
Parasta olisi jos saisitte puheyhteyden ja asiallisesti. Ei riehumista. Tyttösi on jo 17, joten aika vaikea on enää saada paljon aikaan. Rahalla et aikaan mitään, sillä kyllä osaa olla sen aikaa olla mieliksi, että saa rahan ja sitten häipyy.
Oletteko koskaan keskustellut mitä hän aikoo tehdä työkseen ja millä elää.
Tuohon tyttösuhteeseen, älä kovin ota asiaa puheeksi, pyydä vaikka käymään teillä, sillä minä ainakin sallisin sen, eihän tyttäresi mahda itse asialle mitään ja tämäkin saattaa olla se vaikea asia hänen sisällään, joten jos pystyt lievitä hänen paineitaan, jotta hänen ei tarvitse käyttäytyä moisella tavalla ja rikkoa elämäänsä. Pian uskon hänen vähän rahoittuvan.
Parastahan olisi jos hän haluaisi terapiaan. Tuskin hän äitiä huolii mukaan, mutta olisiko tästä tyttökaverista apua asiaan jos he menisivät yhdessä.
Pahahan tyttärelläsi näyttää olevan, etsii polkujaan ja onneaan.
Ilmoita
ja ainakaan sossun ota yhteyttä-
se on viimeinen tikki ja menetät lopunkin yhteydenpidon tyttäreesi- sen sijaan sinun tulisi pystyä keskustelemaan, ja sopimaan asioista lapsen isän kanssa miten yhdessä asiassa menettelette-
Ilmoita
Miten lapsi edes voi kertoa enää sulle mitään koska suutut aina?

Kaikki toilailee joskus, aikuisetkin. Ja niissä on se kaunis puoli, että niiden kauttaa oppii elämästä ja itsestään kaikkein eniten. Ei siis ole ainoastaan huono asia jos 17 v tekee huonoja päätöksiä. Vaikka vanhempana ne lasten huonot päätökset jotenkin aina ottaa jollain lailla henkilökohtaisina, eikö? Ajattelee että miten hän voi tehdä tätä minulle.

Miten olisi jos sä sanoisit tyttärellesi, että oli miten oli, mutta sinä rakastat häntä? Ja vaikka hän tekisi mitä, sinä rakastat häntä silti. Miten sä luulet että hän reagoi? Tosin joutuisit ehkä todistamaan sen, koska lapset ovat hyviä "haistamaan" tyhjiä sanoja. Love conquers all, se pitää kuule paikkansa. Häpeä taas tekee piikikkääksi.
5 VASTAUSTA:
Entäs sitten kun tekee niin huonon päätöksen , että saa itselleen "muiston" loppuiäkseen. Tulisiko mieleen ettei se rakastaminen pelkästään riittänytkään.
AINA!?
Pitää ihmisellä olla todella lepsu luonne, jos ei kiivastu ja suutu , kun on tapahtunut aloittajan kertomat asiat oman tyttären kohdalla. Lapsihan on ihan pihalla ja tarvitsee apua.
Puhuisin kyllä poliisin kanssa, koska lapsi on alaikäinen ja hänestä on varmasti tehty ilmoitus lastensuojeluun.
En ole tällaiseen myllytykseen joutunut, mutta olettaisin, että sossu ottaa yhteyden.
Jonkun pitää joka tapauksessa kuunnella äidin huolet ja neuvoa eteenpäin!
Hae.apua.heti kirjoitti:
AINA!?
Pitää ihmisellä olla todella lepsu luonne, jos ei kiivastu ja suutu , kun on tapahtunut aloittajan kertomat asiat oman tyttären kohdalla. Lapsihan on ihan pihalla ja tarvitsee apua.
Puhuisin kyllä poliisin kanssa, koska lapsi on alaikäinen ja hänestä on varmasti tehty ilmoitus lastensuojeluun.
En ole tällaiseen myllytykseen joutunut, mutta olettaisin, että sossu ottaa yhteyden.
Jonkun pitää joka tapauksessa kuunnella äidin huolet ja neuvoa eteenpäin!
ISÄ???
Vanhe kirjoitti:
Entäs sitten kun tekee niin huonon päätöksen , että saa itselleen "muiston" loppuiäkseen. Tulisiko mieleen ettei se rakastaminen pelkästään riittänytkään.
No sitten saa sen huonon "muiston". Ei elämä ole pelkästään hyvä, se on paskamainenkin joskus. Sen kanssa oppii elämään ja jopa hyväksymään. On jopa huonoja "muistoja" jotka tuntuvat todella huonoilta kun pätkähtää päälle, mutta ajan saatossa huomaa että se oli juuri se käänne elämässä minkä kaipasi. Ja siitä tuleekin hyvä muisto.

Huono "muisto" voi olla vaikkapa se, että lapsesi kävelee tien yli väärään aikaan. Ei kukaan vanhempi voi olla koko ajan vahtimassa lastaan, varjelemassa, vaikka haluaisikin.

Paskimmillaan elämä on silloin, kun ei meinaa mahtua päähän että se ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista.
Hae.apua.heti kirjoitti:
AINA!?
Pitää ihmisellä olla todella lepsu luonne, jos ei kiivastu ja suutu , kun on tapahtunut aloittajan kertomat asiat oman tyttären kohdalla. Lapsihan on ihan pihalla ja tarvitsee apua.
Puhuisin kyllä poliisin kanssa, koska lapsi on alaikäinen ja hänestä on varmasti tehty ilmoitus lastensuojeluun.
En ole tällaiseen myllytykseen joutunut, mutta olettaisin, että sossu ottaa yhteyden.
Jonkun pitää joka tapauksessa kuunnella äidin huolet ja neuvoa eteenpäin!
Totta kai saa suuttua. Mutta vain hetkeksi. Sitten pitäisi saada se keskinäinen luottamus takaisin, joka suutuspäissä meni rikki.
+Lisää kommentti
Onneksi hän on suhteessa naisen kanssa. Ei mene tyttärelläsi elämä pilalle teiniäitiyden vuoksi!
Ilmoita
Hei Huolestunutäiti.

On selvää, että huolesta syntyy harmia ja kiihtynyttä mielialaa, kun saa tietoonsa jotain uutta lapsensa elämästä. Kuitenkin on todettu, että ankaruudella, vihalla ja pelolla ei lasta hyvään suuntaan kasvateta. Uhkailemalla ja raivolla et vie eteenpäin tilannetta. Olisi tärkeää osata asettua lapsen rinnalle, yhdessä keskustellen ja ennen kaikkea hänen tuntemuksiaan kuunnellen. Muuten rakennat tarpeetonta raja-aitaa välillenne. Aikuisen on osattava murtaa rajat lapsia kohtaan, se ei ole lapsen vastuulla.

Ensisijaisen tärkeää on nyt, että tyttäresi saa tarvitsemaansa tukea. Nyt ilmi tulleet tapahtumat kertovat siitä, että jokin hänen voinnissaan on huonosti. Monilla nuorilla teini-ikä on ahdistavaa aikaa. Hän varmasti tarvitsee apua ja ymmärtävää, eteenpäinohjaavaa ammattilaista. Paikkakunnasta riippuen se voi olla vaikkapa nuorisoneuvola. Kuntasi sivuilla kerrotaan nuorten palveluista, jonne kannattaa motivoida lasta itse varaamaan aika. Myös Sinun itsesi varmaan kannattaisi jutella perheenne tilanteesta esim. nuorisoneuvolan vanhempainohjauksessa tai vastaavassa paikkakunnalla olevassa paikassa.

Toivotan perheellenne asioiden selkiintymistä, tukea ja ennen kaikkea toivoa tulevaisuuteen nähden.

Merja. diakoni.
0 VASTAUS:
+Lisää kommentti
Tuollaisella skitsoilulla ja huutamisella varmaankin saat arvostusta tyttäreltäsi ihan hirveästi? Veikkaan, että tyttäresi häipyy sinun elämästäsi pysyvästi, kunhan täyttää 18, ja alkaa elää elämäänsä juuri niinkuin itse haluaa. Onko se välttämättä hyvä valinta? Ei ehkä, mutta jokainen meistä täällä kulkee omia teitään, valitsemallaan tavalla. Tämä on tullut kaveripiirissä huomattua parin ihmisen kohdalla. Vanhemmat yrittivät aikansa, ja sen jälkeen nostivat kädet pystyyn. Totesivat, että antaa mennä, ehkä joskus järkiintyvät.
Ilmoita
Kovin on tytär päässyt elämään elämäänsä ilman äidin tietoa.
Luotammeko liikaa lapsiimme vai olemmeko niin kiireisiä, että emme jouda näkemään lapsen tilannetta. Jostakin tämänkin tytön sekoilut kertoo. Aika paljon etsii itseään, on naissuhde. Voi sekin olla väliaikaista tai sitten ei. Minusta ei pahinta, sillä nuo murtautumiset, viinat ja muut huumeet ovat hyvin vakavia asioita.

Tiedän, että on vaikea saada pidettyä yhteyttä ja kun jatkuvasti saa lapseltaan "lokaa päälleen" sitä äitikin on ihminen ja haavoittuu ja jättää tämän "vihaajansa" yksin, joka tietenkin on tilanteessa aivan väärä ratkaisu. Saman sortin kavereita aina löytyy ja "tyhmyys tiivistyy joukossa" pitää hyvin paikkansa.
Aikuistuva lapsi ei siedä oikein määräyksiä tai millään tavoin sellaista, että äiti olisi viisaampi kuin hän. On todella hyvin vaikea löytää kanavaa, joka saisi hänet ymmärtämään omaa etuaan.
Pitäisi osata aina kiertää sanomisiaan , ikään kuin tämä lapsi olisi itse keksinyt tämän oivalluksen.
Kokemusta on, sillä omakin lapsi on poukkoillut, kun pitää näyttää äidille ja päin peetä menee.
Jos laukaisen kaiken ulos, mitä mieli tekisi, katoaisi se yhteys kokonaan, nyt sentään jotain saan kuuntelemaan ja auttamaan niiden jalkojen pysymistä maassa tukevasti. Vaatii vain valtavan paljon ja oma elämä tuntuu kadonneen tämän kaiken alle.
On ollut unettomia öitä äidillä, mutta kuinka paljon niitä on tyttärellä.
Ilmoita
Ihme löpinää otsikko vs omat toiminnat.

Todellisuus taitaa olla ufoa ja MTV3 kotona. Jos jalkaraudat lähtiessä niin on joko jäätävä asenne TAI MÖMMÖT JA ÄITI NUKKUU TODELLISUUDELTA.

JA "äiti" - lainausmerkeissä koska ÄITI välittää lapsistaan ....Mies kusetta ja miksi? Ja MIKSI äiti ei tuirvaa lapsen tietä?
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

17 vuotias ei tottele

Olen 44 vuotias, kolmen lapsen äiti. Ennen ei ole ollut mitään vaikeuksia lapsillani käyttäytymisessä. Kaksi muuta lastani ovat jo aikuisia ja asuvat omassa kodissaan, mutta nuorin tyttäreni on nyt sen 17 vuotta täyttänyt ja on alkanut tulemaan ongelmia. Torstaina tuli poliisilta soitto ja kertoivat, että tyttäreni on putkassa syynä oli siis se, että hän oli päättänyt kavereittesa kanssa murtautua kouluun illalla. Olihan se tottakai shokki en olisi uskonut omasta lapsestani tälläistä. Kertoivat myös että joutuivat ottamaan kovempiaotteita tyttäreeni, sillä hän ei halunnut lähteä poliisiasemalle selvittämään vaan oli päättänyt taistella vastaan, jonkatakia poliisit olivat joutuneet laittamaan käsi ja jalkaraudat. Ranteissa on jälet käsiraudoista (ilmeisesti olivat joutuneet laittaa aika tiukalle raudat kiinni) minulta kysyttiin haenko torstai illalla samantien tytön kotia kun kuulustelut on ohi ja kun olen jutellut poliisien kanssa. Olin niin vihainen, että en hakenut häntä kotia vaan odotin perjantai aamuun. En tiedä oliko tuo hyvä idea, mutta luulin että yö putkassa opettaisi jotain. Aamulla pääsin sitten hakemaan ja juttelin tietenkin eka poliisien kanssa ja yhteydessä ollaan tietenkin kouluun ilmeisesti sakkoja on kyllä tulossa pahimmassatapauksessa oikeusjuttu tulee myös tästä sitten. Perjantaina kun olimme sitten ajamassa kotia olin tietenkin hyvin vihainen ja siinä autossa sitten syttyi kova riita lapseni kanssa ja kotia päästyä sanoin, että nyt on sitten kotiarestia ja pitkään. Meni huoneeseensa ovet paiskuen. Hän tuli melkein heti ulos ja huuti ”mä käyn tupakalla” minä tietenkin menen pysäyttämään häntä ja sanon ”et lähde yhtään mihinkään ja ethän sinä edes polta” kävi sitten siinä ilmi että on polttanut minulta salaa (isälleen oli kertonut) kyllä siinä nousi raivo hyvin korkealle miestä ja tytärtä kohtaan. En ymmärrä miten mieheni ei ollut sanonut minulle mitään?! Tai miten edes on hyväksynyt tuollaisen asian. Perjantaina sain sitten tietää ihan urakalla asioita sain tietää, että tyttäreni oli suhteessa naisen kanssa, juo alkoholia useasti viikossa kaverin luona ja polttaa. En enään tiedä mitä voin tehdä. Olen tottakai todella vihainen. Kotiarestissa on ja pysyy, rahaa en enään anna ja luotto kyllä nyt tippu kokonaan. Tyttäreni on aina ollut jääräpää ja tempperamenttinen, mutta ei tuollainen mitä nyt on. Ulkoapäin hän näyttää ”pahalta tytöltä” johtuu lävityksistä ja tatuoinneista ja pukeutumistyylistä, mutta hän on ollut aina hyväsydämmellinen ja kiltti, nyt nuo puolet on poissa totaalisesti. Mikä neuvoksi? En voi kuitenkaan pitää häntä väkisin koko aikaa sisällä eihän se olisi enään hyväksi terveyddellekkään. Pitäisikö tässä ottaa yhteyttä sosiaalipuolelle? Vai pistänkö kovat rajat ja annan hänelle mahdollisuuden lopettaa kaikki töllö työt ja jos ei tottele sitten hoidan jostain apua?

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta