Ihmissuhteet ei kestä ?

En ainakaan minä särkenyt avioliittoani tyhmyyksissäni. Yritin saada toista osapuolta parisuhdeterapiaan, koska liitto ei toiminut mutta en saanut häntä lähtemään. Olin lopulta ihan rikki enkä itse tajunnut sitä kunnolla kuin vasta jälkeenpäin.

Hyvä avioero-olisi-ollu-paha, hienoa että saitte selvitetyksi. Tiedän muutaman sellaisen parin, jotka ovat kriisin jälkeen taas yhdessä ja näyttävät seesteisen tyytyväisiltä, jopa onnellisilta. Yleensä on niin että loukattuna ei pysty yhtään nöyrtymään ja antamaan periksi, näköjään toiset pystyy. Muistan joskus näyttelijä S Sellan kertoneen: Menimme pariterapiaan, jossa psykiatri keskustelun jälkeen ohjeisti: tässä pitäisi nyt rouvan yksin mennä terapiaan. Seela meni ja avioliitto eheytyi.
Toki on niinkin että sen kyllä huomaa, kun suhteessa kaikki on kaluttu loppuun.

Surullista, että sinä tunnet noin, etkä edes kuvittele, että voisit vaikuttaa asioihin.

Iloitsen niiden ihmisten puolesta, jotka ovat saaneet elää hyvässä rakastavassa parisuhteessa useampia vuosikymmeniä. Iloitsen myös heidän puolestaan, jotka ovat löytäneet uuden rakkauden vanhoilla päivillään, jopa yli 90-vuotiaina, ja jotkut heistä ovat avioituneetkin ja osanneet nauttia elämästään loppuun asti.

Itse en olisi yhtään pahoillani, jos kohtaisin vielä vanhoilla päivilläni ihmisen, jonka kanssa voisimme harrastaa yhtä sun toista yhdessä ja jakaa monenlaista hyvää - myös ihokosketuksessa.

Jaa-a, kun tuon aloittajan litanian eli kootut klisheet lukee läpi, mietin, kannattaako olla enää olemassa. Hyvät ihmiset, kevät tulee kovaa kyytiä, on valoisaa, huom! valoisaa!

Jokainen päivä on uusi, jos sen sellaiseksi haluaa kokea. Paino on sanalla haluta. Jos synkistelee, elämä on helvettiä ennen aikayksikön jo ennen kuolemaa. Kun kerran voi valita, ottaako keveämmän otteen elämäänsä ja jättääkö sen entisen taakseen - onko vaikeaa vality kumman asenteen elämään ottaa?

Kun vielä on aktiivista elämää jäljellä, on kamalaa tuhlausta jäädä jatkuvasti vellomaan entisissä suhteissa ja muissakin elämän vaikeuksissa. Uskokaa pois, uusia on tulossa, joten miksi tuhlata elinvoimaansa entiseen? Kun oikein kaikkea ikävää muistelee, muuttuu sitruunaksi itsekin, juuri sellaiseksi grumpy old maniksi tai ladyksi tai eukoksi suomalaisittain, sekö on ihanne?

Nauroin eilen ääneen, kun kuuntelin radiota, jossa ihmiset kertoivat inhokkikappaleistaan. Kaikenlaisia tuli Loirin Nauravasta kulkurista aina ltatuulen viestiin. Jorma Uotisen laulama Sorrento oli myös eräs inhokeista, ihan kamalalta se kyllä kuullostikin. Vetäiskääpä äänitteenä vaikka Twist and Shout. Ne, joiden käpälät vielä liikkuvat letkeästi voivat twistata tai muuten kiemurrella, tulevat aamu- tai päiväjumpat samalla tehtyä.

60 -ihmisillä pitää vintin olla jo täynnä muistoja aamuista, öistä, päivistä, illoista. jolloin oli niin uskomattoman taivaallista ja helppoa antaa vinttinsä pimetä.
-
Laittaessani pääni tyynmylleni, avaan toisen Kanaloni ja avaan vinttini rappuset antaen ilmastoinnin heilutella karvoja pehmeästi.
Naiset voivat vastaavasti upottaa kasvonsa Kainaloa muistuttavaan mutkaan tyynyssään ja levittää jalkansa.
-
Sitten ei muuta kuin kuuntelemaan kuinka rappusissa on alettu hiljaa tassutella ja naulaukset narista.


H.

Ihminen haluaisi pysyvän oman ihmis-suhteen

mutta ihminen on tyhmä itsekäs,

itsekyydessään ja tyhmyydessään ihminen ei ikinä kykene, onnistu luomaan turvallista pysyvää luotettavaa omaa perhettä,

ihminen r i k k o o aina kaiken hyvän ympäriltään,

MIKSI ihminen on tyhmä,

Muistan ikäni kun lapsena olin hirvittävän onnellinen, aivan älyttömän onnellinen, olin suorastaan YLPEÄ omasta perheestäni,
mihulla oli o m a isä ja äiti, ikioma koti ja veljet,
se kuva ei haihdu ikinä elämstäni,

silloin ei olisi tullu mieleenkää että isä ja äiti eroaisivat
niin hullua mielikuvistusta ei tullu ikinä mieleen,,

olihan se valtava yllätys kun omaan nuoruuden avioliittoon tuli ensimmäinen kriisivaihe,
se oli aivan käsittämätön tapahtuma,
olin pitäny itsestään selvänä että oma liitto on ikuinen turvallinen onnellinen lintukoto,
sitä ei kaada mikää eikä kukaan,
olimme olleet aviossa noin kymmenen vuotta , lapsia oli lauma ympärillä,
yhtäkkiä mies ositti kummalista käytöstä,
normi seksihalu katosi häneltä,
silloin aavistin, toinen nainen on astunu kuviohin ,
niimpä vieraat naiset alkoi häntä kiinostamaan enemmänki,
ei enään piitannu olinko mukana reissuilla,
avoimesti osoitti mielenkiinta vieraisiin,
hänelle oli tärkeää osottaa kuinka hurmaava hän oli,
hän halusi olla kukko "paskatunkiolla " kukaan toinen ei hallitse hänen reviriään,
hän nautti kaikki naiset teki friltillään vaikutuksen naisiin,
kuvaanolliseti nairaukat meni heti polvilleen hänen flirtistä, olivat erittäin otettuja ,
nooh, juttua voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään,
kolmikymmen vuotis-sota tuli taisteltua voittoisasti
lopulta avioliitto keski hautaan asti,
tarvittiin valtavasti opiskelua ihmisenä olosta ja ihmisen heikkouksista,
kuminauhan piti antaa venyä äärimmilleen,
paljon antaa anteeksi kuvaanollisen taistelun keskellä ,
kenekää elämä ei ole helpo eikä itsestään selvyys,

ilmeisesti oman isän ja äidinki elämässä oli kriisivaiheensa,
HE VAAN OSAI salata ne lapsiltaa täydellisesti,
joten onnellinen kuva jäi ikuisiksi ajoiksi heistä,
ja kuvitelma , avioliitto on ikuinen ja kestää kaiken,

Hesarissa olisi, tuoreena:

"Elämä
Syrjähypyn voi välttää, vaikka ihastuminen houkuttaa – Asiantuntija kertoo, mikä on uskollisuuden salaisuus
Minkälaiset ihmiset eivät ajaudu salasuhteisiin tai ryhdy syrjähyppyihin? Asiantuntija kertoo, mikä on salaisuus uskollisuuden takana.
Tilaajille*
- Tunnukset löytyy kyllä, mutta harvoin avaan hesaria netissä, aika outoa.

Ihminen ei ehkä huoma arvostaa sitä mitä hänellä on.
Luulee, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.

Voi olla jopa parempi, etteivät kaikki ihmissuhteet kestä, yksikin kestävä riittää.

Arvot on muuttuneet. Kaikesta on tullut melkein kertakäyttätavaraa.
Avioliiton eteen ei "tehdä töitä", ei puhalleta yhteen hiileen, ollaan itsekkäitä, ei eletä me-hengessä, kaiken pitäisi tulla itsestään.
Kun ei tule, kyllästytään.
Etsitään seuraava "koekaniini" ja tehdään sama virhe seuraavan kanssa.
Yksissä tuumin pilataan hyvä alku, josta voisi tulla elämänmittainen hyvä kumppanuus.

eiköhän vanhemmalla iälläkin osata rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan, tuskin se on iästä kiinni. tuntematon ihminen on tuntematon vain hetken, kohta jo tutumpi jonka voi päästää lähelleen, emmehän muuten tutustuisi kehenkään. aika onnettomia on aloittajan ajatukset, en voi olla samaa mieltä..............

Noinhan se tietysti menee jos asenne on anuksesta kotoosin.

Eihän ne kestä, jos ajatus ja välittäminen loppuu itseen. Itse voi olla mitä vaan, mutta kuitenkin aina vikaa on vain toisessa.