Kranaattikulutus talvi-ja jatkosodassa?

Tuossahan on poissa laivaston ja ilmatorjunnan sekä ilmavoimien kranaattikulutus. Ilmatorjunnan osalta tiedetään että 20 mm:n ammuksia käytettiin jatkosodassa 1 093 135 kpl, 37-40 mm:n ammuiksia 515 356 kpl, 75-76 mm:n 122 398 kpl ja 88 mm:n ammuksia 20 036 kpl:tta. Yhteensä n. 1.75 miljoonaa. Näistä merivoimat käyttivät yli 400 000 kpl. Kaikista ammutusta 1.75 miljoonasta noin 132 000 oli panssarikranaatteja.

Lähde: Suomen Sota 1941-45, osa 9.

Tapio Tiihosen arvion mukaan taistelut VKT-linjalla kesäkuun lopulta aina heinäkuun 20.päivän kieppeille 1944 maksoivat puna-armeijalle kokonaistappioissa noin 129 000 miestä kaatuneina, haavoittuneina, kadonneina tai sotavankeina. Jos suomalainen tykistö on siis ampunut tuona jaksona n. 320 000 ammusta ja heittimet lähes yhtä paljon eli kaikkiaan epäsuora tuli on ollut 600 000 ammusta on suomalainen kranaattituli ollut tehokasta. Viittä kranaattia kohden yksi miestappio.

Laatokan pohjoispuolella ampui VI Armeijakunnan tykistö ja heittimet 88 100 kranaattia 1-10.heinäkuuta 1944. U-linjalla 11-15.7.44 tykistö ampui 54 300 kranaattia ja heittimet 24 400 laukausta. Nietjärvellä 15.7 pelkästään yli 15 000 kranaattia.

Syvärin taistelut 21.kesäkuuta aina U-linjan taisteluihin maksoi puna-armeijalle kaikkiaan 45 000 sotilasta. Tuona aikana suomalaiset ovat ampuneet torjunnassa noin 180 000 kranaattia eli 4 kranaattia kohden on tullut yksi miestappio puna-armeijalle.

Erkki Nordberg kirjoitti 2000-luvun alussa asemasodan aikaan käydystä Krivin toisesta taistelusta syyskuussa 1942 että siinä ensi kerran koko talvi-ja jatkosodan vihollishyökkäys pysäytettiin pääasiassa tykkitulella. Vuonna 1944 tästä tuli lähes sääntö. Hyökkäystä yksinkertaisesti ei enää tuossa vaiheessa olisi pelkillä teekeillä ja torrakoilla pantu aisoihin. Oltiin lopullisesti siirryttä aikakauteen jossa asemat pidettiin tai vallattiin pääasiassa epäsuoralla tulella ja jalkaväelle jäi lähinnä jäännösten torjunta tai tuhoaminen. Sota oli siirtynyt vähemmän sankarilliseen ja henkilökohtaisia urotöitä vaativaan briljeeraukseen.

Ei ihme että USA:n sotatutkijat ovatkin nykyisin päätyneet arvioon että II maailmansodan voitti tosiasiassa liittoutuneiden tykistö, ei ilmavoimat vaikka tätä mantraa jaksetaan hokea.

Kyl se ol niin sommaa katella, risa punertavahuopatossu kuusenoksalla.

Ilomantsin taisteluissa ammuttiin 36 000 tykistökranaattia ja ilmeisesti yli 15 000 krh-kranaattia. Viholliselle aiheutettiin noin 6 000 miehen tappiot ja suurin osa kahden divisioonan raskaasta kalustosta jäi sotasaaliiksi. Venäläiset itse ovat myöntäneet yli 5 000 miehen tappiot mutta mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa on ne ottaen huomioon vielä sen että heidän laskelmat eivät sisältäneet heinäkuun lopun tappioita on tosiasiassa Ilomantsi maksanut hyökkääjille vielä tuntuvasti enemmän n. 6 000 - 7 000 miestä.

Ampu yhdessä päivässä yhtä paljon kuin suomalaiset koko sodassa.

Sirpalevaikutus yleisesti aiheutti n. 70% taistelutappioista II maailmansodassa. Lentopommituksilla ja muulla lentokoneiden tulituksilla aiheutettiin tuskin edes 1-2%:n tappioita. Kiväärikaliberisten aseiden osuus on jäänyt lopulta 20-25%:iin. Osa (jopa 5-10%) tappioista tuli omasta tulituksesta.

Nuo on muistettava arvioitaessa tykistön ja krh-tulen vaikutusta. Parhaimmillaan tuollainen 1 000 kranaatin keskitys saattoi aiheuttaa jopa yli 100 miehen tappiot riippuen tilanteesta ja maastosta. Mutta usein hyvin maastoutuneet joukot bunkkereissaan selvisivät tuollaisesta tulituksesta muutamalla yksittäisellä miehistömenetyksellä. Yllättävä tulitus oli pahin kaikesta. Samoin kivinen maasto jossa ei ollut suuria mahdollisuuksia painua suojaan.

Siiranmäellä VT-asemassa kesäkuun puolivälissä 1944 puna-armeija kärsi pahat tappiot (n. 20 000) miestä muutamassa päivässä kun hyökänneillä 2. Divisioonalla ja panssaridivisioonalla oli poikkeuksellisen voimakas tykistötuli tukenaan, noin 120 tykkiä ja krh päälle. Kolmen päivän aikana tykistö ampui Siiranmäessä 25 000 ammusta ja krh:n ampuma määrä lienee ollut yli puolet tuosta. Kuuterselässä suomalaisilla oli selvästi pienempi tykkituli tukena ja niinpä siellä tapahtui selkeä epäonnistuminen.

Löytyykö mistään tietoa kuinka paljon Neuvostoliitto käytti tykistö- ja krh-ammuksia Suomea vastaan talvi- ja jatkosodassa?

<<Nämä kulutusmäärät ovat
vain runsas kolmasosa Nenosen tykistökomitean esittämästä viiden miljoonan laukauksen kulutusarviosta vuoden mittaisessa sodassa.>>

Niin, mutta Talvisota kestikin vain 3.5 kuukautta eli 105 päivää.


Tykistön ammuspula Talvisodan legendaa?
26.3.2007 12:14

https://keskustelu.suomi24.fi/t/4212226/tykiston-ammuspula-talvisodan




Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2, -kirjasta, sivu 556:

"Vertailtaessa ammuskulutusta Talvisodan ja Jatkosodan eri vaiheiden kesken, on todettava, että huolimatta aiemmin mainitusta Talvisodan ankarasta ammuspulasta, ammuttiin 30.11.1939-13.3-1940 tykkiä kohden keskimäärin 1000 laukausta. Jatkosodan kahtena ensimäisenä kuukautena vastaava luku oli noin 1400 laukausta ja kesän 1944 kriisin aikana runsaat 1000 laukausta. Luvut osoittavat vain asekohtaisen kulutuksen. Torjuntavaiheessa kesällä 1944 raskaiden aseiden laukausmäärä oli toki aivan toinen, tykkien luku oli lähes 2.5 -kertainen Talvisotaan verrattuna, ja kalipeeritkin olivat keskimäärin suurempia."

Jokainen varmaan tietää kauankos se kesän 1944 kriisi kesti. Jatkosodassahan EI tykistön ammuksia tarvinnut kuulemma säästellä. Jopa yksittäisiä teeripaisteja voitiin hakea asemasodan aikana tykistökeskitysten tuella pois välimaastosta, sieltä EI kenenkään maalta! On Suomen historian kallein teeripaisti kuulemma...

Talvisotahan kesti vain 105 päivää ja välissä oli aika hiljaistakin jaksoa.


Putkisen tilastointia aiheeseen liittyen:



Talvisodan kenttätykit

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Talvisodan_kenttatykit.htm

Suomen aseistus Talvisota

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Suomen_aseistus_Ts.htm

Kenttätykistö

Aloitan kenttätykistöstä, sillä sen menetelmät ja koulutustaso olisivat mahdollistaneet hyvin suurten tappioiden tuottamisen viholliselle, jos olisi ollut edes riittävästi ammuksia - puhumattakaan paremmasta kalustosta ja kaluston määrästä.

Talvisodan alkaessa tykkimallien ja kaliiperien suuri määrä pahensi tilannetta entisestään - mm. ampumatarvikkeiden ja varaosien, eli huollon kannalta. Kenttätykistöllä oli käytössä 18 erilaista tykkiä ja 8 eri kaliiberia.

”Kenttätykkien jakautuma oli seuraavanlainen: – kenttäkanuunat 75-76 milliä 306 kpl ja 107 milliä 10 kpl sekä kenttähaupitsit 120-122 milliä 72 kpl ja 150-155 milliä 32 kpl. Kaikki edellä mainitut tykit olivat jousto­lavettisia. Lisäksi oli käytössä 73 kpl vanhoja jäykkäla­vettisia tykkejä.

Ampumatarvikkeet jakautuivat seuraavasti: – 76 millin laukauksia 205.808 kpl, 107 millin 5.139 kpl, 122 millin 43.487 kpl, 150 millin 6.000 kpl sekä 155 millin 16.944 kpl.

Sotasaaliina saatiin 89 kpl 75-90 millistä kenttäkanuunaa, 35 kpl 105-122 millistä kenttähaupitsia ja 14 kpl 150-155 millistä kenttähaupitsia eli yhteensä 138 tykkiä, joista ehdittiin sodan aikana kunnostaa omaan käyttöön 44 sotasaalistykkiä.”[

Suomalaisen tulenjohdon komento oli esimerkiksi "kolme kertaa, tai puoli-isku, puolieste." Ja tarkat koordinaatit maalista. Venäläinen komento olisi voinut olla "Kaksi viikkoa tuohon suuntaan ampukaa." Suomen pelasti lopulta se, että venäläisille tuli kiire Berliiniä valtaamaan. Ei suomalaisten taistelutaito eikä -tahto niinkään. Tosiasiassa Suomen puolustus oli romahtamisen partaalla A-tarvikepulan ja joukkojen väsymisen takia. Toki suomalaiset taistelivat urhoollisesti väsyneillä ja harventuneilla joukoillaan ja se ansaitsee syvän kunnioituksen veteraaneille, niille harvoille, joita enää on elossa. Ei olisi liikaa vaadittu jos valtio maksaisi heille ansaitsemansa elintason ja -olot. Hyvin pian se on myöhäistä. Siinäpä hallitukselle omantunnonkysymys. Avustukset kaukomaille vai kotiin? Vai voittaako jälleen halu loistaa Euroopan johtajien päivällispöydissä?

Yllättääkö ketään tämä tieto: Natsi-Saksa käytti toisessa maailmansodassa ammuksia enemmän kuin Neuvostoliitto? Minua se hieman yllätti. Nimittäin venäläinen tunnettu ja arvostettu historioitsija Isaev antaa tällaiset vertailutiedot:

Ammusmäärä kappaleittain:

NL/ Saksa
1942 - 37.983.800 / 45.261.822
1943 - 82.125.480 / 69.928.496
1944 - 98.664.568 / 113.663.900

Mutta kun huomioimme ammusmäärän tonneina tulos on selvä, Saksan eduksi:

NL / Saksa
1942 - 446.133 / 709.557
1943 - 828.193 / 1.121.545
1944 - 1.000.962 / 1.540.933

Ammusmäärä painolla mitattuna osoitti Saksan käyttäneen enemmän ammuksi. Vuonna 1942 59% enemmän. 1943 35% enemmän ja vuonna 1944 (yllättäen) 54% enemmän. Tässä on tietenkin huomioitava varsinkin vuoden 1944 osalta se että Saksan taistelujoukoista jo yli 30% oli muualla kuin itärintamalla joten itärintaman osalta ammuskulutus painolla mitattuna oli melko tasan. Ammusten lukumäärissä ero oli toki 3:2 Neuvostoliiton eduksi.

Tässä vertailussa on otettu huomioon vain 75 mm:n tykit ja sitä isoimmat eikä esim. 50 mm ja 60 mm pieniä heittimiä eikä pienikaliberisia pst-aseita.

>> Ampumatarvikkeita tykistölle oli talvisodan alkaessa varastossa siten, että kevyelle tykistölle oli noin 250 000 laukausta ja raskaalle tykistölle 22 000 laukausta. Viimeksi mainitut olisi pystytty ampumaan 6–15 tunnissa. Sodan
aikana ampumatarvikkeita saatiin hankittua lisää, mutta täydennykset tulivat vasta sodan jälkipuoliskolla, eivätkä enää vaikuttaneet merkittävästi sodan lopputulokseen. Talvisota kesti 105 päivää. Kevyen tykistön kulutus talvisodassa oli noin 450 000 laukausta ja raskaan tykistön 23 000 laukausta. Jäykkälavettisilla tykeillä ammuttiin noin 26 000 laukausta. <<

Ja kun tykkejä oli n. 450-500 (lähteestä riippuen) ja niistäkin raskaita reilusti alle 10%, niin eiköhän niitä ammuksiakin piisannut liki 1000 laukausta per tykki, kun jotain sentään valmistettiinkin Suomessa itsekin sodan aikana. 1000 laukausta oli yleinen ammusmäärä tykeille niiden ostovaiheessakin lähinnä niiden kestoiän huomioiden. Sen verran Nenonenkin suunnilleen sai Amerikasta ostamilleen 75mm kanuunoille. Nenonenhan oli koko Talvisodan Amerikassa "tykkikaupoilla" ja tuli kesäkuussa 1940 Petsamoon tykkiensä kanssa.


Tykistön ammuspula Talvisodan legendaa?
26.3.2007 12:14
https://keskustelu.suomi24.fi/t/4212226/tykiston-ammuspula-talvisodan




Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2, -kirjasta, sivu 556:

"Vertailtaessa ammuskulutusta Talvisodan ja Jatkosodan eri vaiheiden kesken, on todettava, että huolimatta aiemmin mainitusta Talvisodan ankarasta ammuspulasta, ammuttiin 30.11.1939-13.3-1940 tykkiä kohden keskimäärin 1000 laukausta. Jatkosodan kahtena ensimäisenä kuukautena vastaava luku oli noin 1400 laukausta ja kesän 1944 kriisin aikana runsaat 1000 laukausta. Luvut osoittavat vain asekohtaisen kulutuksen. Torjuntavaiheessa kesällä 1944 raskaiden aseiden laukausmäärä oli toki aivan toinen, tykkien luku oli lähes 2.5 -kertainen Talvisotaan verrattuna, ja kalipeeritkin olivat keskimäärin suurempia."

Jokainen varmaan tietää kauankos se kesän 1944 kriisi kesti. Jatkosodassahan EI tykistön ammuksia tarvinnut kuulemma säästellä. Jopa yksittäisiä teeripaisteja voitiin hakea asemasodan aikana tykistökeskitysten tuella pois välimaastosta, sieltä EI kenenkään maalta! On Suomen historian kallein teeripaisti kuulemma...

Talvisotahan kesti vain 105 päivää ja välissä oli aika hiljaistakin jaksoa.



Talvisodan kenttätykit

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Talvisodan_kenttatykit.htm

Suomen aseistus Talvisota

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Suomen_aseistus_Ts.htm

Kenttätykistö

Aloitan kenttätykistöstä, sillä sen menetelmät ja koulutustaso olisivat mahdollistaneet hyvin suurten tappioiden tuottamisen viholliselle, jos olisi ollut edes riittävästi ammuksia - puhumattakaan paremmasta kalustosta ja kaluston määrästä.

Talvisodan alkaessa tykkimallien ja kaliiperien suuri määrä pahensi tilannetta entisestään - mm. ampumatarvikkeiden ja varaosien, eli huollon kannalta. Kenttätykistöllä oli käytössä 18 erilaista tykkiä ja 8 eri kaliiberia.

”Kenttätykkien jakautuma oli seuraavanlainen: – kenttäkanuunat 75-76 milliä 306 kpl ja 107 milliä 10 kpl sekä kenttähaupitsit 120-122 milliä 72 kpl ja 150-155 milliä 32 kpl. Kaikki edellä mainitut tykit olivat jousto­lavettisia. Lisäksi oli käytössä 73 kpl vanhoja jäykkäla­vettisia tykkejä.

Ampumatarvikkeet jakautuivat seuraavasti: – 76 millin laukauksia 205.808 kpl, 107 millin 5.139 kpl, 122 millin 43.487 kpl, 150 millin 6.000 kpl sekä 155 millin 16.944 kpl.

Sotasaaliina saatiin 89 kpl 75-90 millistä kenttäkanuunaa, 35 kpl 105-122 millistä kenttähaupitsia ja 14 kpl 150-155 millistä kenttähaupitsia eli yhteensä 138 tykkiä, joista ehdittiin sodan aikana kunnostaa omaan käyttöön 44 sotasaalistykkiä.”

"Ruotsi, joka luovutti meille 80 000 kivääriä, 500 konetuliasetta, 85 panssarintorjuntatykkiä, 112 kenttäkanuunaa ja haupitsia, 104 ilmatorjuntatykkiä, 50 miljoonaa patruunaa, 300 000 tykinammusta"

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Talvisota_ja_Ruotsi.htm


Ruotsi toimitti ihan Talvisodan lopulla 150 000 kranaattia MUTTA ei niiden sytyttimiä. Ne tuli ihan sodan loppupäivinä. Näin roistomaisesti Ruotsi kumarsi ryssiä.

Talvisodan historia, osa 4 s. 302 taulukossa lukee huomautuskohdassa 8 näin: "Maaliskussa saatiin 157 700"

Ja sitten sivulla 304 lukeekin näin: "Onneksi ulkomailta saapui maaliskuun alussa 157 000 laukausta, mutta niistäkin sytyttimt saapuivat vasta 12.3, koska ne oli kuormattu eri vaunuihin kuin kranaatit ja niiden lähettäminen oli myöhästynyt."

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=2205&p=22700

Suotta ei sanota kuinka Suomi on kahden roistovaltion välissä.

"Jatkosodassa Ruotsi ajoi Suomen ehdotonta antautumista Neuvostoliitolle."

Tämä on totta. Ruotsi suositteli Suomea hyväksymään NL:n sanelemat "rauhanehdot" kevään 1944 rauhantunnusteluiden jälkeen.


Ruotsi pettää AINA tilaisuuden tullen. Näin se on.

Pikainen petoslista:

1808-9 ONNEKSI Ruodsi hävisi Itämaan Venäjälle. Muuten ei oltaisi koskaan itsenäisiä.

1918 Ruodsi miehitti Ahneidenmaan ja yritti rosvota sen. Kansainliitto esti.

1939-40 Puolustusyhteistyö olikin petosta. Ruodsin "kunnia" esti...

---

Uusi määritelmä onkin Ruodsi, Ruodsi ja Ruodsi.

Kuningas Kustaa V:n itse koolle kutsumassa valtioneuvoston istunnossa 19.2.1940 hän antoi seuraavan lausuman pöytäkirjaan:

http://www.histdoc.net/historia/1940-02-19.html

"Ruotsin elintärkeät edut, sen kunnia ja sen rauha, ovat niitä tavoitteita, jotka minulla ovat aina silmien edessä. Toivon Jumalan avulla, että me voimme valitsemallamme tiellä välttää sodan kaikki onnettomuudet."

Kuningas Kustaa V:n itse koolle kutsumassa valtioneuvoston istunnossa 19.2.1940 hän antoi seuraavan lausuman pöytäkirjaan:

Olen omasta aloitteestani kutsunut koolle hallitukseni antaakseni valtioneuvoston pöytäkirjaan seuraavan lausunnon:

Minun toivomukseni on selostaa kansalleni se vaikea ja vastuullinen tilanne, jossa me nyt olemme. Olen pitänyt väistämättömänä velvollisuutenani pitää niin kauan kuin mahdollista maamme sen kohtalokkaan konfliktin ulkopuolella, joka nyt maailmassa vallitsee. Siksi hallituksemme ja valtiopäivien täydellä myötävaikutuksella on myös annettu puolueettomuusjulistus.

Olen koko ajan seurannut suurimmalla ihailulla veljesmaamme Suomen sankarillista taistelua ylivoimaa vastaan. Ruotsi on vapaaehtoisten kautta sekä lukuisalla muulla tavalla etsinyt tapoja auttaa tätä maata, mutta ensi hetkistä lukien ilmoitin Suomelle, että sellaiseen ei ikävä kyllä voi lukea sotilaallista väliintuloa Ruotsin taholta. Surullisin sydämin olen kypsän uudelleenharkinnan jälkeen tullut käsitykseen, että nykytilanteessa meidän tulee pitää kiinni tästä lähtökohdasta. Minulla on nimittäin se vakaa käsitys, että jos Ruotsi nyt puuttuisi tapahtumiin Suomessa, ajautuisimme kaikista suurimpiin riskeihin joutua vedetyksi sotaan ei ainoastaan Venäjää vastaan vaan myös suurvaltasotaan, ja sellaista vastuuta en ole voinut ottaa itselleni. Sellaisessa tilanteessa osoittautuisi sitäpaitsi todennäköiseksi, että emme voisi antaa vähäistäkään apua, jota se nyt saa täältä ja kovin tarvitsee ja jota me lämpimin käsin olemme jatkossakin valmiit antamaan.

Ruotsin elintärkeät edut, sen kunnia ja sen rauha, ovat niitä tavoitteita, jotka minulla ovat aina silmien edessä. Toivon Jumalan avulla, että me voimme valitsemallamme tiellä välttää sodan kaikki onnettomuudet.

Isänmaa on aina antanut minulle lukuisia todistuksia uskosta ja luottamuksesta. Siksi syvin toiveeni on, että kansani myös tässä vaikeassa tilanteessa ymmärtää ja hyväksyy toimintatapani.

Tidningarnas Telegrambyrå

Lähde: Svensk utrikespolitik under andra världskriget. Internationell politik 24, skrifter utgivna av Utrikespolitiska institutet, Kooperativa förbundets bokförlag, Stockholm, 1946. Käännös: Pauli Kruhse.

Suomalaiset ampuivat talvisodassa siis noin 490 000 tykin ammusta. Ammuttujen krh-ammusten määrä ei ole tiedossa samoin kuin pst- ja it-tykkien ammukset. Ilmeisesti talvi- ja jatkosodan yleistä linjaa noudattaen voitaisiin päätellä että ammuttujen krh-kranaattien määrä lienee ollut talvisodassa n. 300 000 ja jatkosodassa 3 miljoonaa sillä koko sodan kokonaiskulutus oli 3.3 miljoonaa ja krh-ammuksia valmistettiin itse noin 5 miljoonaa. Jatkosodassa ammuttiin kaikkiaan 5.5 miljoonaa kenttätykistön ammusta joista asemasodan kulutus oli keskimäärin 51 000 kuukaudessa. Koska asemasota sanan varsinaisessa merkityksessä alkoi toukokuussa 1942 ja kesti 26 kuukautta on asemasodan kulutus ollut tuolla jaksolla noin 1.35 miljoonaa tykin ammusta. Yli 4 miljoonaa ammusta on kulutettu hyökkäysvaiheessa, talven ja kevään 1942 torjuntataisteluissa Maaselällä, Syvärillä ja Kiestingissä sekä eteenkin kesän 1944 torjuntataisteluissa. Käytännössä ammuskulutus keskittyi heinä-syyskuulle 1941, puolittain tammikuulle ja huhtikuulle 1942 sekä kesä-heinäkuulle 1944. Sota kesti kaikkiaan 38 kuukautta joista 8 kuukauden kulutus oli lähes 4 miljoonaa kranaattia (500 000 kuukaudessa) ja hiljaisemman 30 kuukauden kulutus oli 1.6 miljoonaa (51 000 kuukaudessa).

Talvisodassa on siis ammuttu todennäköisesti 800 000 tykistön ja heittimien kranaattia joilla aiheutettiin yhdessä muulla tulituksella viholliselle noin 380 000 miehen tappiot (menehtyneitä uuden venäläistutkimuksen mukaan 167 976). Neuvostoliittolainen tutkimus on päätynyt arvioon että talvisodassa vihollisen kiväärikaliberisten aseiden osuus omista tappioista oli koko II maailmansodan ajan korkein: noin 45%. Suomalaisen tykistön ja krh-tulen vaikutus on ollut sellainen että 4 ammuttua kranaattia kohden puna-armeija on menettänyt yhden miehen. Talvisodassa suomalaisilla oli pienikaliberisia tykkejä ja keveitä heittimiä. Toisaalta ammuspulan takia kohteiksi valittiin suuria joukkokeskittymiä eli ns. lihavia maaleja. Jatkosodassa ammusten teho oli paljon suurempi mutta vihollinen soti hajautetummin. Jatkosodassa tykistö ja krh ei ole päässyt ammuskulutukseen nähden läheskään niin hyviin tuloksiin suhteessa vihollisen miehistötappioihin. Todennäköisemmin lukemat lienevät olleet jotain luokkaa 1:10.

Talvisodassa tykit ammuttiin yksinkertaisesti loppuun, tuon ajan haupitsilla 10 km kantamalla se merkitsee kilometrin verran jonnekin muualle, tulenjohto menettää merkityksensä. Eikä kaukotoimintatykistöä oikeastaan ollut. Edes Boforsin 37 mm pst-tykkejä ei saatu liikuteltua.

Jatkosodassa tykistö oli ainoa aselajimme, joka oli kansainvälistä tasoa suurvaltojen kanssa puolutusryhmityksessä.

Jatkosodan ammuskulutuksessa on huomioitava se todellakin että raskailla heittimillä ja raskailla kenttätykeillä ei yleensä ammuttu asemasotavaiheessa kuin harvoin. Ylijohdon tykistö on pääasiassa joko raskasta tai jopa järeää. Myös sen kerma - amerikkalaisella vetokalustolla (McGormick TD-14 ) varustetut 150 sFH 18 haupitseilla varustetut Rask.Psto 2, 13, 14 ja 15 olivat ylijohdon alaisuudessa. Se ei menettänyt kesällä yhtään tykkiään.

Julkaisussa "Tykistö taistelee tulellaan" mainitaan:

"Kevyen tykistön kulutus talvisodassa oli noin 450 000 laukausta ja raskaan tykistön 23 000 laukausta. Jäykkälavettisilla tykeillä ammuttiin noin 26 000 laukausta."

Väite jonka mukaan talvisodassa olisi ammuttu vain 450 000 kenttätykistön ammusta ei pidä paikkaansa. Lukema on ollut todellisuudessa lähes 500 000 tai jopa yli 500 000.

Yleisesikuntaeversti, diplomi-insinööri Risto Erjola on tutkinut ja selvittänyt talvi- ja jatkosodan ammustuotantoa ja kulutusta rintamalla. Hänen aineistonsa perusteella kenttätykistö olisi ampunut 495 000 kranaattia ja krh n. 300 000.

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941 ammuttiin 1 970 000 kenttätykistön ja n. 1 200 000 krh:n kranaattia. Asemasodan aikaan keskimäärin 3 kuukauden periodilla eli vuosineljänneksellä 145 000 kenttätykistön ja 205 000 krh:n ammusta. Viimeisenä sotakesänä 01.06-4.9.44 ammuttiin 1 050 000 kenttätykistön ja 880 000 krh-kranaattia.

Kranaattimääriä merkittävämpää oli se että sodan aikana kaliberikoko kasvoi ja viimeisenä sotakesänä kenttäarmeijan kenttätykeistä enää 30% oli kaliberiltaan 75-76 mm kun taas 150-155 mm tykkien osuus kasvoi 35%:iin. Samoin 105 mm tykkkien osuus kasvoi 75-76 mm tykkien kustannuksella. Kranaatiheittimien ammuksista jatkosodassa 20% oli raskaita ja viimeisenä sotakesänä jo lähes 30%. Kenttätykistön ammusten keskipaino nousi talvisodan alle 10 kilosta jatkosodan 14.9 kiloon ja viimeisenä sotakesänä jo n. 17 kiloon. Tonnimäärissä ammuttiin siis viimeisenä sotakesänä selvästi enemmän kuin hyökkäysjaksolla heinä-syyskuussa 1941.