Hei!
Minulla on 33-vuotias miespuolinen ystävä, jonka äiti-suhde välillä mietityttää tällä tavoin ulkopuolisen silmin havainnoituna. Ystävä on minulle tärkeä ja harmittaa usein hänen puolestaan kun hänellä itsenäistyminen vaikuttaa olevan vielä kesken. Hän ei ole ikinä seurustellut eikä uskalla lähestyä naisia ja itsetunto on huono. Mietin, että kuinka paljon hänen äitinsä toiminnalla on tähän vaikutusta..
Ystäväni on ainut lapsi ja muuttanut kotoa pois vasta 29-vuotiaana. Hänen äitinsä näyttäytyy melko hallitsevana hahmona vaikka onkin siis ihan ystävällinen ja mukava ihminen. Äiti ostaa edelleen kaikki vaatteet ja kengät ystävälleni, lähes joka kk hän saa uutta tavaraa. Käytännössä äiti on rakentanut ystäväni pukeutumistyylin kokonaan. Ystäväni ei osaa kommunikoida äitinsä kanssa kunnolla eikä kehtaa ikinä kieltäytyä mistään. Vaatetta on jo niin paljon, etteivät ne mahdu mihinkään. Sen sijaan, että ystäväni kieltäisi ostamasta lisää, vie hän vaatteita varastoon säilöön tilan puutteen takia.
Ystäväni muuttaessa kotoa pois kävi hänen äitinsä sisustamassa uuden asunnon yllätyksenä ja osti sinne kaikki huonekalut. Äiti valitsi kaiken huonekaluista lähtien kysymättä ystäväni mielipidettä. Ja kaikki nuo tulivat hänelle ilmaisena siitäkin huolimatta, että hän oli jo 29-vuotias ja tilillä erittäin mittavat säästöt. Mitään hänen ei ole tarvinnut ostaa omaan asuntoonsa.
Ystäväni ei ole myöskään oppinut tai jaksanut edes olla kiinnostunut perustaidoista, kuten siivouksesta ja itsestään huolehtimisesta. Äiti siivosi hänen huoneensa 29 vuotta ja nyt hänen on vaikea pitää oma asuntonsa kunnossa. Jääkaapissa voi olla vuoden vanhoja elintarvikkeita ja asunto on usein siivottomassa kunnossa. Ystävälläni tuntuu olevan kova tarve miellyttää äitiään, mutta he eivät ole kuitenkaan tunnepuolella läheisiä. Olen miettinyt monesti, että estääkö tämä äidin käytös ystävääni kasvamasta vahvaksi ja omillaan pärjääväksi mieheksi? Vai onko tämä ihan "normaalia" rakastavan äidin toimintaa? Erityisesti harmittaa se, että vuodet vierivät ja ystäväni on edelleen kiinni äidissään.. Hänen elämänsä tuntuu olevan jotenkin ihan pysähdyksissä. Sitä on välillä raskas katsoa ystävänä vierestä..
Liian holhoava äiti?
4
1155
Vastaukset
- Ystävänimun
Pahoittelut, tulipa vahingossa väärään paikkaan, keskustelu siirretty Kasvatus-osioon.
AP Hei
Kirjoitat ystäväsi elämäntilanteesta, sinua mietityttää hänen suhteensa äitiinsä.
Kirjoituksestasi tuli minulle mieleen kaksi näkökulmaa
Itsenäistyminen
Vanhemmistaan itsenäistyminen, aikuiseksi kasvaminen ja oma minäkuva on jokaisen oma elämäntehtävä. Se kamppailu, joka murrosiän melskeissä muovaa lapsesta aikuisen, itsenäisen ihmisen on jokaisen tehtävä yksin, itse. Niitä taisteluita ei voi tehdä toisen puolesta. Usein omien rajojen puolustamiseen toimii terve kiukku. Aika moni varmaan suuttuisi, jos toinen ihminen lupaa kysymättä kävisi sisustamassa asunnon mielensä mukaan. Jostain syystä ystäväsi joko ei ymmärrä rajojaan ylitettävän tai ei kykene ilmaisemaan kiukkua, joka hänessäkin kenties sisällä nousee.
Mitä sinä ystävänä voit tehdä? Et voi suojella ystävääsi itsenäistymisen taistelulta. Et voi rajata esim äitiä hänen puolestaan. Mutta voit kertoa avoimesti sen, mitä olet havainnut ja sanoa, että olet huolissasi hänestä. Voit tukea häntä etsiytymään terapiaan, jos hän toivoo elämäänsä muutosta. Mutta viime kädessä et voi toisen ihmisen elämälle mitään.
Toivon sinulle kykyä ottaa tämä varmasti kipeä ja vaikea asia rakentavasti puheeksi ystäväsi kanssa. Siten, ettet soimaa tai analysoi, vaan kerrot havaintosi ja huolesi ja tuen tarjoamisesi jos hän lähtee hakemaan apua. Loppu on sitten hänen vastuullaan.
Mitä tästä ajattelet?
Merja, diakoni- decopychyyz
Kiellät analysoimasta mutta analysoit itse.
- häirikkötyypit
Luultavasti luottamuspula tai tunnesäätelyn ongelmat kaverisi äidillä:
https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/nelikymppisena-nina-oppi-asettamaan-isalleen-rajat-miksi-vanhempi-tukahduttaa-aikuisen-lapsensa-elaman-terapeutti-listaa-kolme-hairikkotyyppia-200989631/
Anoppisi on siis häirikkötyyppi.
Psykiatreilta ja psykologeilta ei kannata kysyä apua, sillä heiltä puuttuu tieteellinen syy-seuraus-ajattelu. Syyhän on yliholhoavassa vanhemmassa, joka kuuluisi suljetulle, mutta psykiatrian henkilökunnan mielestä uhri (kirjoituksessa Nina (nimi muutettu)) kuuluu psykoterapiaan, jotta vanhemmat saavat jatkaa tapojansa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle312562Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖362541Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k532534Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt921956Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle331845Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me3121688- 1501506
- 731358
vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos231108Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.271093