Tyttöystävän löytymisen sietämätön vaikeus...

Kyllä sä löydät sen tyypin, kunhan uskallat vaan olla oma itses :) Huomasin ite, että heti kun olin itsevarmempi, niin johan suloisia naisia löyty :)

Voiko lesboja kutsua ihmisiksi. Naisiksi ei ainakaan.

Esillä oleminen on kai se taikasana. Treffipalstat, lesboryhmien harrastukset, tanssit, retket. Ja riman laskeminen: ihanaa saada uusia ystäviä. Jonakin päivänä sydän löytää toisen. Sillä välin voi pitää ihanien naisten kanssa kivaa.

Mäkin kaipaisin juuri noita samoja asioita kuin sä... kaikki vähänkin kiinnostavat ovat joko varattuja tai kemiat eivät muuten kohtaa syvemmältä. Ja juurikin törmää sitten kaikenmaailman olioihin, jotka kyllä olisivat halukkaita. Kaikki tytöt, joilla vähänkin olisi järkeä päässä, tuntuvat olevan aika kiven alla.

Etsijöitä on siis muitakin, se lohduttaa. Itsellä ihan samat ajatukset ja sama tuska. Deittipalstat pullollaan tyhjiä lupauksia eikä sattuma ole ollut suopea. Mutta mitä ne lesboryhmät ovat, jotka harrastavat ja retkeilevät yhdessä? Mistä niitä löytää?

Köykö teille koskaan niin että sitten kun olet lähettänyt kuvasi niin toinen häviää kuin pieru saharaan? No, jos ulkonäkö on noin tärkeä niin en mä usko että meillä olisi nyt muutenkaan paljon yhteistä.

Täällä hieman samantyylisiä ongelmia löytää nainen. Sähköpostiini voi kirjoittaa, kuka haluaa keskustella asiasta enemmänkin. Jos haluat tavata livenä, niin Savossa asustelen.

Samassa veneessä olen minäkin,ei vaan löydy niin ei löydy:(

On Tyydyttävää kuulla että lesbot kärsivät yksinäisyydestä, eli väenväkisin, rääkymällä rääkyen valitsemansa pahan elämäntyylin tuloksesta. Siitä saatte! Kannattiko?

Toudellakin kannatti! :) Mistähän tuo rääkymismielikuva on peräisin... XD Mikä sen ihanampaa kuin painaa leuka vasten silkkistä olkapäätä ja jäädä vaan siihen. Meillä kaikilla on suloisia kokemuksia joko edessä tai takana, joten onnellisia saadaan olla kun tämä lesbinen elämä valitsi meidät. :)

Minkä ikäisiä te olette? Itse ilm. päiväysvanha (iän puolesta), muuten kyllä aika hauska tyyppi näin "wanhaksi" tyypiksi (45-v.). Käyn paljon nuoremmasta ihan silleen omana itsenäni, ei ole kukkahattua ja pipokin talvella sopivasti löysällä :)
Olen nyt mennyt jo pitkään Qruiseria Suomi24-treffejä läpi, vaan enpä tunnu kelpaavan ... Toki asun kohtuullisen pienellä paikkakunnalla, mutta en vain jaksa uskoa että mulle ei olisi ihmistä enää tarkoitettu ... Enkä myöskään sitä, että KAIKILLA mun ikäisillä tai vanhemmilla on jo se "loppuelämän" kulta kainalossa. Oon mäkin parisuhde-elämää elänyt, ei tullut ihan 20 vuotta täyteen, mutta melkein ...
Mikäli joku sattuisi kiinnostumaan reilusta ja kunnollisesta, älykkäästä ja huumorintajuisesta POIKAMAISESTA lepakosta, niin vinkkaan sitten vaikkapa mailin Suomi24:een :)

Eikös heteromiehille ole tarjolla ovista ja ikkunoista kauniita (ja niitä vähemmän kauniita) heteronaisia? Vai miksi pitää vainota niitä kauniita (ja vähemmän kauniita) lesboja?

Luulisi, että heteromiehelle on aivan riittävästi tarjontaa laidasta laitaan omissakin (=heteroissa).

"Ole oma itsesi" on hyvä vinkki monella tasolla. KUN jossain vaiheessa joku sinuun ihastuu, millaiseen ihmiseen hän ihastuu? Arvatenkin haluat hänen ihastuvan juuri sellaiseen ihmiseen kuin mikä luontosi on. Lakkaa siis etsimästä - ole löydettävissä! Konkreettisesti mutta erityisesti henkisesti -- oma itsesi :)

Olen jo kauan haaveillut rakkaudelkisesta suhteesta naisen kanssa. Ainoastaan unissani olen kokenut sen joskus. Olen lähes 60 vuotias jo, enkä todellakaan isku kunnossa, odotan suurta leikkausta lähiaikoina ja liikuntakyky lähes mennyt. Kuitenkin elän rikasta henkistä elämää. Osun tällä hetkellä Oulussa, jossa monia sielunsiskoja ja veljiä. Varmaan vielä rohkeutta puuttuu tuoda tämä asia esille.