lääkkeiden aiheuttamasta aivovauriosta toipuminen

Sitä en tiedä toivunko, mutta tuo on jo trollausta, "neropatti". Jota harrastaa joku, joka ei ole lähellekään kokenut mitä haittaa,tuskaa ja piinaa lääkkeet ja lääkkeiden purku voi ihmisille aiheuttaa ja omalla äärimmilleen viedyllä trollauksella pyrkii kärjistämisellään vähättelemään toisten ongelmia. Ei, en ehkä joudu kävelykyvyttömäksi (lääkekoktaili missä on rauhoittavia on kyllä vaikuttanut motoriikkaan), tai muista väittämistäsi, mutta silti olen kärsinyt ihan hitosti lääkkeiden takia. Kun puhuit virtsaamisvaikeuksista, lääkkeiden antikolinergiset vaikutukset voivat aiheuttaa niitäkin, ja nekon on tulleet tutuksi. Myöskin epilepsiakohtaukset voivat liittyä esimerkiksi rauhoittavien purkuun, jos sen tekee liian nopeasti tai ne mainitaan lääkkeiden haittavaikutuksissa. Itse olen onneksi niiltä välttynyt.

Jotain vauriota voi kyllä jäädä, ja vaurion aste on suuri ja kärsimystä aiheuttava. En tehnyt päätöstä lääkkeiden alasajosta, vaan lääkkeiden haitat, zombimainen olo, niistä tulleet itsetuhoiset ajatukset ja hirveä olo niistä pakotti minut alkamaan alasajon. On kamalaa, että lääkkeet josta ei ole ollut mitään huomattavaa hyötyä, ja niistä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä, kumminkin tekevät fysiologisesti riippuvaiseksi ja kärsimään purkamisesta.

Dementiaankin tietyt psyykenlääkkeet on liitetty jo aikoja sitten, ja dementiaa sairastaville ne on lähes myrkkyä. Rauhoittavat on yhdistetty pitkään purkamisenkin jälkeen määrittelemättömän ajan estäviin kognitiivisin ongelmiin. Aika näyttää mitä vanhuusiässä käy. Muistini on kohentunut hiukan isoimmasta lääkesatsista.

En sano että lääkkeiden aiheuttamat vauriot aivoissa vastaavat trauman aiheuttaman aivovaurion oireita, mutta jonkunlaista vauriota aivoissa reseptoritasolla voi olla, ja epätasapainoa aivokemioissa ja hermoston toiminnassa voi olla, mikä oireilee niinä kaikkina kammottavina oloina, mitä koen tällä hetkellä.

Kaikki asiat mitkä ennen oli itsestäänselvyyksiä, eivät enää ole. Palauttava uni, kirkas pää ja toimiva muisti, normaali elämä sellaisena kuin se ennen oli. Siihen päälle se henkinen kidutus, mitä lopetus on saanut aikaan, mitä en ole koskaan ennen elämässäni tällätavoin kokenut.

Antipsykootit voivat tappaa ja vammauttaa aivot:

https://www.theguardian.com/uk-news/2018/apr/16/our-son-died-because-of-arrogant-doctors-family-tells-inquest

Niiden potentiaalista tehdä niin kertoo tuo kirjoitus. Samaan aineeseen, olantsapiiniin on kuollut n. 200 000 ihmistä maailmanlaajuisesti. Osalla vaurio ei ole noin dramaattinen, mutta pitkässä käytössä vaurioita syntyy ja aivoihin tulee atrofiaa. Apinoilla tehdyssä tutkimuksessa aivot kutistuivat.

Vaurioita voi tulla myös niin metaboliikkaan kuin motoriikkaan. Verensokerin säätelyssä olevat haitat voi ulottua myös aivoterveyteen. Motoriikassa ihminen voi saada parkinsonin kaltaisia oireita lääkkeen aikana, mikä johtuu dopamiinijärjestelmän häiritsemisestä lääkkeillä. Tardiivi dyskinesia voi jatkua lopetuksen jälkeen, mikä on osoitus neurologisista vaurioista. Siihen on yhteydessä myös dementoituminen ja kognitiiviset haitat, jotka johtuu dopamiinijärjestelmän vaurioitumisesta.

Niih.. Kuulostaa bingo illalle. Ethän nyt vaan liioitellut.... Oot hämärä hermanni

No ei tartte maalata piruja seinälle, jos toinen yrittää päästä eroon lääkkeistään jotka on kokenut jotenkin vääriksikyllä moni on ihan hyvin päässyt elämän alkuun kun kaikki lääkkeet on loppuneet vaikuttavamasta. Otta silti aikaa senkin jälkeen kun on lopettanut mutta kyllä uskon että tahto usein voittaa vaikeudet.

psychiatric.survivor kirjoitti:

Sitä en tiedä toivunko, mutta tuo on jo trollausta, "neropatti". Jota harrastaa joku, joka ei ole lähellekään kokenut mitä haittaa,tuskaa ja piinaa lääkkeet ja lääkkeiden purku voi ihmisille aiheuttaa ja omalla äärimmilleen viedyllä trollauksella pyrkii kärjistämisellään vähättelemään toisten ongelmia. Ei, en ehkä joudu kävelykyvyttömäksi (lääkekoktaili missä on rauhoittavia on kyllä vaikuttanut motoriikkaan), tai muista väittämistäsi, mutta silti olen kärsinyt ihan hitosti lääkkeiden takia. Kun puhuit virtsaamisvaikeuksista, lääkkeiden antikolinergiset vaikutukset voivat aiheuttaa niitäkin, ja nekon on tulleet tutuksi. Myöskin epilepsiakohtaukset voivat liittyä esimerkiksi rauhoittavien purkuun, jos sen tekee liian nopeasti tai ne mainitaan lääkkeiden haittavaikutuksissa. Itse olen onneksi niiltä välttynyt.

Jotain vauriota voi kyllä jäädä, ja vaurion aste on suuri ja kärsimystä aiheuttava. En tehnyt päätöstä lääkkeiden alasajosta, vaan lääkkeiden haitat, zombimainen olo, niistä tulleet itsetuhoiset ajatukset ja hirveä olo niistä pakotti minut alkamaan alasajon. On kamalaa, että lääkkeet josta ei ole ollut mitään huomattavaa hyötyä, ja niistä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä, kumminkin tekevät fysiologisesti riippuvaiseksi ja kärsimään purkamisesta.

Dementiaankin tietyt psyykenlääkkeet on liitetty jo aikoja sitten, ja dementiaa sairastaville ne on lähes myrkkyä. Rauhoittavat on yhdistetty pitkään purkamisenkin jälkeen määrittelemättömän ajan estäviin kognitiivisin ongelmiin. Aika näyttää mitä vanhuusiässä käy. Muistini on kohentunut hiukan isoimmasta lääkesatsista.

Lue lisää

Yksi tuttu lopetteli hitaasti kesti kaksi vuotta. On tänään ilman lääkkeitä ja kuulemma voi hyvin

Mihin mutu-tietoon nämä väitteet perustuvat ?
Oli lueteltu aika monta kohtaa, kuinka muka tulee käymään.
Voin kertoa, että käytin noita " myrkkyjä " lähes 20 vuotta, nyt ollut jo vuosia ilman.
Yksikään tuossa lueteltu asia ei ole kohdallani edelleenkään " toteutunut ".
Kysyisin vain tuolta muka niin viisaalta, että kuinka pian pitäisi varautua...?
Pientä rajaa olisi hyvä käyttää ihmisten " pelottelussa ".

Anonyymi kirjoitti:

Yksi tuttu lopetteli hitaasti kesti kaksi vuotta. On tänään ilman lääkkeitä ja kuulemma voi hyvin

Joo, ei tuo mikään ihme ole, noinkin voi käydä, ja aina joskus käykin.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, ei tuo mikään ihme ole, noinkin voi käydä, ja aina joskus käykin.

Potilas menee psykiatrille. "Nämä lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta, ja ne voi lopettaa milloin vain"

*Potilas ajaa lääkettä alas kaksi vuotta*

Itse ajoin melko lyhyen aikaa pitkäaikaiskäytön jälkeen ja eipä siihen vieroitukseen oikein apuja saanut siihen aikaan keltään lääkäriltä joka olisi voinut ehdottaa tapoja kun vähennys oli hankalaa. Siis ihan konkreettisia tapoja miten lääkeannosta saa alas jos sähköiskutuntemukset tuntuu vievän toimintakykyä.

Anonyymi kirjoitti:

Potilas menee psykiatrille. "Nämä lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta, ja ne voi lopettaa milloin vain"

*Potilas ajaa lääkettä alas kaksi vuotta*

Itse ajoin melko lyhyen aikaa pitkäaikaiskäytön jälkeen ja eipä siihen vieroitukseen oikein apuja saanut siihen aikaan keltään lääkäriltä joka olisi voinut ehdottaa tapoja kun vähennys oli hankalaa. Siis ihan konkreettisia tapoja miten lääkeannosta saa alas jos sähköiskutuntemukset tuntuu vievän toimintakykyä.

Lue lisää

Ei täällä piruja seinälle maalata, en väitä että kaikki saa vaurioita lääkkeistä. Mutta jotkut vähättelee sitä että lääkkeistä ei voisi saada pitkittyneitä seuraamuksia tai pitkäkestoista vahinkoa, ilman minkäänlaista omaa kokemusta asiasta vähätellen toisten kokemuksia.

Varmaan suuri osa saakaan mitään vahinkoa. Uskon että riskissä vahinkoon ovat monimutkaisen lääkehistorian omaavat, isompia lääkeannoksia käyttäneet jolle polyfarmasiakin ja useampien aineiden päällekkäin vetäminen on tuttua.

Anonyymi kirjoitti:

Ei täällä piruja seinälle maalata, en väitä että kaikki saa vaurioita lääkkeistä. Mutta jotkut vähättelee sitä että lääkkeistä ei voisi saada pitkittyneitä seuraamuksia tai pitkäkestoista vahinkoa, ilman minkäänlaista omaa kokemusta asiasta vähätellen toisten kokemuksia.

Varmaan suuri osa saakaan mitään vahinkoa. Uskon että riskissä vahinkoon ovat monimutkaisen lääkehistorian omaavat, isompia lääkeannoksia käyttäneet jolle polyfarmasiakin ja useampien aineiden päällekkäin vetäminen on tuttua.

Lue lisää

Aina ei tarvitse tyytyä ainonyymiin arvioon. Nääkin tekstit voi näyttää vaikka sille parhaalle kaverille, ja kysyä, että onko siinä sitä pirujen maalailua.

Anonyymi kirjoitti:

Aina ei tarvitse tyytyä ainonyymiin arvioon. Nääkin tekstit voi näyttää vaikka sille parhaalle kaverille, ja kysyä, että onko siinä sitä pirujen maalailua.

Edelleenkin, ne ovat vain vastaus jonkun sarkasmiin tyyliin että hei joudut varmaan käyttämään kävelykeppiä kun sulla on aivovaurio.
Vastaus että nämä aineet voi vaurioittaa joitakin. JOITAKIN. Ei oman kokemuksen jakaminen ole pirujen seinille maalaamista tai kertominen mitä psyykenlääkkeet on joillekin tehneet vakaviakin asioita. Ne voi olla vahingoittavia ja vaurioittavia JOILLEKIN ja voivat vaurioittaa aivoja ja hermostoa.

Ja aivovaurioitakin on monenasteisia, jo lievä toistuva aivotärähdys voi aiheuttaa joillekin pahempia oireita jotka ei välttämättä ole tasolla "käytän kävelykeppiä" ja minulla on vakava aivovamma.
Tällainen aivovaurio voi silti vaikeuttaa elämää ja alentaa elämänlaatua.

Tästäkin puolesta lääkkeissä pitää puhua.

En sano ettei vaurioista voi toipua mutta aineilla voi olla suuri muuttava vaikutus ihmisen elämässä jonka jälkeen ei välttämättä ole entisellään täysin jos harmia tulee. Kaikki ei toivu kaikesta, moni toipuu ainakin osittain, osa toipuu niin ettei huomaa harmia enää. Toipumisissa ja vähennysprojekteissa voi mennä kuukausista vuosiin.

Anonyymi kirjoitti:

Potilas menee psykiatrille. "Nämä lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta, ja ne voi lopettaa milloin vain"

*Potilas ajaa lääkettä alas kaksi vuotta*

Itse ajoin melko lyhyen aikaa pitkäaikaiskäytön jälkeen ja eipä siihen vieroitukseen oikein apuja saanut siihen aikaan keltään lääkäriltä joka olisi voinut ehdottaa tapoja kun vähennys oli hankalaa. Siis ihan konkreettisia tapoja miten lääkeannosta saa alas jos sähköiskutuntemukset tuntuu vievän toimintakykyä.

Lue lisää

Käytin Zyprexaa yli kymmenen vuotta säännöllisesti.
Lääkärit eivät suostuneet lääkkeen alasajoon, joten lopetin sen itse hitaasti vähentäen.
Ei ollut edes reseptiä pienempiin millimääriin pillereitä, niin piti jaksottaa jossain vaiheessa, että otin lääkkeen vain joka toinen ilta, jonkin ajan päästä joka kolmas ilta, jne.
Meni kyllä reilut pari kuukautta vähennellessä, tein tarkat suunnitelmat etukäteen.
Minulla ei ollut vieroitusoireita, vähän jopa ihmetytti kun en huomannut mitään erityistä.
Toisaalta on muutenkin ollut kaikenlaista vaivaa, mahdollisimman vähän on tullut tarkkailtua itseäni, mikä miltäkin tuntuu, tai edes miettinyt , mistähän mikäkin oire saattaisi johtua.
Kun ei paljoa ajattele, vaan touhuaa muita juttuja, keskittyy mielekkääseen tekemiseen, niin ehkä se auttaa voimaan paremmin.

Lääkityksen lopetuksen jälkeen aika pian huomasin kyllä ne hyvät puolet, joita tapahtui, kun päässä alkoi kaikki toimia paremmin. Voimakkaimmin huomasin kaikkien tunteiden palaamisen, se oli alkuun jopa vähän hämmentävääkin, kun en ollut vuosikausiin tuntenut paljon mitään ajoittaisen ilon tai surun lisäksi. Olen niin onnellinen, että tunteet palasivat, vaikkakin myös ne ikävämmät, mutta nekin kuuluvat osaksi elämään.

Anonyymi kirjoitti:

Edelleenkin, ne ovat vain vastaus jonkun sarkasmiin tyyliin että hei joudut varmaan käyttämään kävelykeppiä kun sulla on aivovaurio.
Vastaus että nämä aineet voi vaurioittaa joitakin. JOITAKIN. Ei oman kokemuksen jakaminen ole pirujen seinille maalaamista tai kertominen mitä psyykenlääkkeet on joillekin tehneet vakaviakin asioita. Ne voi olla vahingoittavia ja vaurioittavia JOILLEKIN ja voivat vaurioittaa aivoja ja hermostoa.

Ja aivovaurioitakin on monenasteisia, jo lievä toistuva aivotärähdys voi aiheuttaa joillekin pahempia oireita jotka ei välttämättä ole tasolla "käytän kävelykeppiä" ja minulla on vakava aivovamma.
Tällainen aivovaurio voi silti vaikeuttaa elämää ja alentaa elämänlaatua.

Tästäkin puolesta lääkkeissä pitää puhua.

En sano ettei vaurioista voi toipua mutta aineilla voi olla suuri muuttava vaikutus ihmisen elämässä jonka jälkeen ei välttämättä ole entisellään täysin jos harmia tulee. Kaikki ei toivu kaikesta, moni toipuu ainakin osittain, osa toipuu niin ettei huomaa harmia enää. Toipumisissa ja vähennysprojekteissa voi mennä kuukausista vuosiin.

Lue lisää

En minäkään täysin toipunut, harmia jäi.
Silti elän tätä päivää miettimättä niitä olemassa olevia harmeja.
Pääasia on, että elämä on huomattavasti parempaa nyt, kuin aiemmin jatkuvassa lääketokkurassa.

Anonyymi kirjoitti:

En minäkään täysin toipunut, harmia jäi.
Silti elän tätä päivää miettimättä niitä olemassa olevia harmeja.
Pääasia on, että elämä on huomattavasti parempaa nyt, kuin aiemmin jatkuvassa lääketokkurassa.

Lue lisää

Kiitos kokemuksesi jakamisesta mutta siinä missä kaikki ei saa harmia lopettamisesta, osa saa. Ja voin sanoa että silloin ei todellakaan vaan suunnattu huomiota johonkin muuhun kun olo oli niin karmea. Olen itsekin suuremmitta seuraamuksitta lopettanut äkillisesti kerran vuosien lääkityksen (jos nyt ei lasketa sitä että aika alasajohetkestä on hämäränpeitossa kertoen siitä että ehkä mieli on halunnut sen unohtaa ja sähköiskutuntemukset päässä oli kamalia). Toki aloin saada ahdistuspuuskia mitä ennen ei ollut sellaisena. Ei kannata vain hokea sitä että suuntaa huomio muuhun koska se ei aina onnistu. Silloin vieroitus on ollut siedettävä jos huomion kykenee suuntaamaan muuhun.

Monimutkainen lääkehistoria voi jättää jälkensä hermostoon. Siihen perustuu kindling-reaktio

psychiatric.survivor kirjoitti:

Sitä en tiedä toivunko, mutta tuo on jo trollausta, "neropatti". Jota harrastaa joku, joka ei ole lähellekään kokenut mitä haittaa,tuskaa ja piinaa lääkkeet ja lääkkeiden purku voi ihmisille aiheuttaa ja omalla äärimmilleen viedyllä trollauksella pyrkii kärjistämisellään vähättelemään toisten ongelmia. Ei, en ehkä joudu kävelykyvyttömäksi (lääkekoktaili missä on rauhoittavia on kyllä vaikuttanut motoriikkaan), tai muista väittämistäsi, mutta silti olen kärsinyt ihan hitosti lääkkeiden takia. Kun puhuit virtsaamisvaikeuksista, lääkkeiden antikolinergiset vaikutukset voivat aiheuttaa niitäkin, ja nekon on tulleet tutuksi. Myöskin epilepsiakohtaukset voivat liittyä esimerkiksi rauhoittavien purkuun, jos sen tekee liian nopeasti tai ne mainitaan lääkkeiden haittavaikutuksissa. Itse olen onneksi niiltä välttynyt.

Jotain vauriota voi kyllä jäädä, ja vaurion aste on suuri ja kärsimystä aiheuttava. En tehnyt päätöstä lääkkeiden alasajosta, vaan lääkkeiden haitat, zombimainen olo, niistä tulleet itsetuhoiset ajatukset ja hirveä olo niistä pakotti minut alkamaan alasajon. On kamalaa, että lääkkeet josta ei ole ollut mitään huomattavaa hyötyä, ja niistä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä, kumminkin tekevät fysiologisesti riippuvaiseksi ja kärsimään purkamisesta.

Dementiaankin tietyt psyykenlääkkeet on liitetty jo aikoja sitten, ja dementiaa sairastaville ne on lähes myrkkyä. Rauhoittavat on yhdistetty pitkään purkamisenkin jälkeen määrittelemättömän ajan estäviin kognitiivisin ongelmiin. Aika näyttää mitä vanhuusiässä käy. Muistini on kohentunut hiukan isoimmasta lääkesatsista.

Lue lisää

Miksi olet sitten niitä syönyt jos ne eivät ole auttaneet kai siihenkin jokin syy täytyy olla. Sillä ketään ei pakoteta mitenkään syömään lääkkeitään.
Tiedän yhden naisen joka oli sairaalassa aika kauan kun häneltä alettiin lopettamaan vähitellen lääkkeiden käyttöä .
Mutta kun sanoi olevansa sitten terve ilman lääkkeitä niin alkoivat fobiat tulemaan takaisin, yhtä äkkiä muka sähöl,e allerginen ja sanoi että samassa talossa missä hän asuu oli jollain naapurilla tietsikka josta häneen tuli säteilyä että tunsi olonsa huonoksi.
Joten eiköhän hänen tapauksessaan olisi ollut ehkä tarpeellista jonkin lainen lääkitys, oli lukenut sähkö allergiasta jostain aikakausi lehdestä ja sai sitten muka itse sähköallergian
Ei saanut edes jääkaappia olla hänen huoneessa istui ja kertoili näitä minulle istuen televisionsa vieressä joka oli päällä koko aja, niin että ei ollut ajatellut että sitä ” säteilyä”
Kyllä in enenmmän televisiossa se kun jääkaapissa.
Niin että näin monet luovat tautinsa ihan itse , koska ollaan niin itsekeskeisiä että kontrolloidaan oman kehonsa toimintoja koko ajan .
En tiedä miten tämä nainen voi tänään ja missä asuu edes kun muutti joka asunnosta pois kun aina jokin sähkö juttu häntä muka häiritsi .asuntoja oli monta vaihdossa, ja kaikissa oli tietysti pistorasiat sinistä joita hän teippaili työkseen

Anonyymi kirjoitti:

No ei tartte maalata piruja seinälle, jos toinen yrittää päästä eroon lääkkeistään jotka on kokenut jotenkin vääriksikyllä moni on ihan hyvin päässyt elämän alkuun kun kaikki lääkkeet on loppuneet vaikuttavamasta. Otta silti aikaa senkin jälkeen kun on lopettanut mutta kyllä uskon että tahto usein voittaa vaikeudet.

Lue lisää

Ihan niin,kukaan ei tiedä etukäteen mitään tämän ihmisen tilanteesta. Onkin alkolistejakin saatu palaamaan normaaliin elämään vuosi kymmenien viinan käytön jälkeen eikä suurempia vikojakaan ole heidän terveydestään joten toivotaan että hän pääsee vaivoistaan oli asia miten tahansa

Anonyymi kirjoitti:

Mihin mutu-tietoon nämä väitteet perustuvat ?
Oli lueteltu aika monta kohtaa, kuinka muka tulee käymään.
Voin kertoa, että käytin noita " myrkkyjä " lähes 20 vuotta, nyt ollut jo vuosia ilman.
Yksikään tuossa lueteltu asia ei ole kohdallani edelleenkään " toteutunut ".
Kysyisin vain tuolta muka niin viisaalta, että kuinka pian pitäisi varautua...?
Pientä rajaa olisi hyvä käyttää ihmisten " pelottelussa ".

Lue lisää

Ihan niin , kukaan ei tiedä mitä tämä ihminen on läpikäynyt elämässään ja miksi syönyt lääkkeitä.
Ja missään ei lue etteikö ihminen voisi tervehtyä lopettaessaan lääkityksesånsä . Sitten on niinkin että ihmiset ovat erilaisia kaikilla omat juttunsa kun on vieroitusvaiheessa lääkkeistään , mutta kun vaan päättää että itse päättää , niin sekin on puoli tervehtymistä

Anonyymi kirjoitti:

Potilas menee psykiatrille. "Nämä lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta, ja ne voi lopettaa milloin vain"

*Potilas ajaa lääkettä alas kaksi vuotta*

Itse ajoin melko lyhyen aikaa pitkäaikaiskäytön jälkeen ja eipä siihen vieroitukseen oikein apuja saanut siihen aikaan keltään lääkäriltä joka olisi voinut ehdottaa tapoja kun vähennys oli hankalaa. Siis ihan konkreettisia tapoja miten lääkeannosta saa alas jos sähköiskutuntemukset tuntuu vievän toimintakykyä.

Lue lisää

Ehkä se riippuvuus nähdään eritavalla potilaan ja lääkärin taholta
Aine jota on lääkkeessä ei ehkä aiheuta eiippuvaisuutta, mutta payykinen riippuvaisuus on olemassa,potilas pelkää usein lopettaa lääläkkeen käytön kun ajattelee että jos lopettaa niin voiko uudelleen taas alata voimaan yhtä huonosti kun silloin kun lääkkeet sai. Olen kuullut monen potilaan sanovat etteivät uskalla lopettaa juuri siksi että pelkäävät terveyden luhistumista.
Niin että voi olla että potilas ja lääkäri eivät näe asiaa samalta kantilta mitä tulee riippuvaisuuteen

Anonyymi kirjoitti:

Aina ei tarvitse tyytyä ainonyymiin arvioon. Nääkin tekstit voi näyttää vaikka sille parhaalle kaverille, ja kysyä, että onko siinä sitä pirujen maalailua.

Ei kaikki ole pirujen maalailemista, moni ehkä kertoo kokemuksistaan ätoisilla menee hienosti lääkkeiden vähentäminen toisilla taas ei. Joten luulen että kukin omien kertomustensa mukaisesti kertovat omasta olostaan

Anonyymi kirjoitti:

Edelleenkin, ne ovat vain vastaus jonkun sarkasmiin tyyliin että hei joudut varmaan käyttämään kävelykeppiä kun sulla on aivovaurio.
Vastaus että nämä aineet voi vaurioittaa joitakin. JOITAKIN. Ei oman kokemuksen jakaminen ole pirujen seinille maalaamista tai kertominen mitä psyykenlääkkeet on joillekin tehneet vakaviakin asioita. Ne voi olla vahingoittavia ja vaurioittavia JOILLEKIN ja voivat vaurioittaa aivoja ja hermostoa.

Ja aivovaurioitakin on monenasteisia, jo lievä toistuva aivotärähdys voi aiheuttaa joillekin pahempia oireita jotka ei välttämättä ole tasolla "käytän kävelykeppiä" ja minulla on vakava aivovamma.
Tällainen aivovaurio voi silti vaikeuttaa elämää ja alentaa elämänlaatua.

Tästäkin puolesta lääkkeissä pitää puhua.

En sano ettei vaurioista voi toipua mutta aineilla voi olla suuri muuttava vaikutus ihmisen elämässä jonka jälkeen ei välttämättä ole entisellään täysin jos harmia tulee. Kaikki ei toivu kaikesta, moni toipuu ainakin osittain, osa toipuu niin ettei huomaa harmia enää. Toipumisissa ja vähennysprojekteissa voi mennä kuukausista vuosiin.

Lue lisää

Ihan niin, sellaiset jutut ovat juuri kroonisia, koska kukaan ei voi sanoa omien kokemustensa perusteella miten joku toinen voi koska ihmiset ovat erilaisia kokevat asioita eritavalla
Kuinka moni alkoholisti 30 vuoden viinakierteen kanssa on lopettanut viinan ja valinnut elämän eivätkä kulje keppien kanssa. Viina vaikuttaa samaa aivon osaan kun tämän tyylin lääkkeetkin . Joten ei sellaisia pelottelu juttuja ei tartte sepustella edes . Kyllä asiat voivat mennä ihan hyvin kun lääkitys on lopetettu joten omaa tahtoa hieman ja kärsivällisyyttä niin asiat hoituu .

Anonyymi kirjoitti:

Miksi olet sitten niitä syönyt jos ne eivät ole auttaneet kai siihenkin jokin syy täytyy olla. Sillä ketään ei pakoteta mitenkään syömään lääkkeitään.
Tiedän yhden naisen joka oli sairaalassa aika kauan kun häneltä alettiin lopettamaan vähitellen lääkkeiden käyttöä .
Mutta kun sanoi olevansa sitten terve ilman lääkkeitä niin alkoivat fobiat tulemaan takaisin, yhtä äkkiä muka sähöl,e allerginen ja sanoi että samassa talossa missä hän asuu oli jollain naapurilla tietsikka josta häneen tuli säteilyä että tunsi olonsa huonoksi.
Joten eiköhän hänen tapauksessaan olisi ollut ehkä tarpeellista jonkin lainen lääkitys, oli lukenut sähkö allergiasta jostain aikakausi lehdestä ja sai sitten muka itse sähköallergian
Ei saanut edes jääkaappia olla hänen huoneessa istui ja kertoili näitä minulle istuen televisionsa vieressä joka oli päällä koko aja, niin että ei ollut ajatellut että sitä ” säteilyä”
Kyllä in enenmmän televisiossa se kun jääkaapissa.
Niin että näin monet luovat tautinsa ihan itse , koska ollaan niin itsekeskeisiä että kontrolloidaan oman kehonsa toimintoja koko ajan .
En tiedä miten tämä nainen voi tänään ja missä asuu edes kun muutti joka asunnosta pois kun aina jokin sähkö juttu häntä muka häiritsi .asuntoja oli monta vaihdossa, ja kaikissa oli tietysti pistorasiat sinistä joita hän teippaili työkseen

Lue lisää

Siinähän se on se koko tarinan ydin, että sairaudentunnoton ihminen on syönyt vuosikausia lääkkeitä turhaan, ja on siitä sitten saanut sitä haittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kokemuksesi jakamisesta mutta siinä missä kaikki ei saa harmia lopettamisesta, osa saa. Ja voin sanoa että silloin ei todellakaan vaan suunnattu huomiota johonkin muuhun kun olo oli niin karmea. Olen itsekin suuremmitta seuraamuksitta lopettanut äkillisesti kerran vuosien lääkityksen (jos nyt ei lasketa sitä että aika alasajohetkestä on hämäränpeitossa kertoen siitä että ehkä mieli on halunnut sen unohtaa ja sähköiskutuntemukset päässä oli kamalia). Toki aloin saada ahdistuspuuskia mitä ennen ei ollut sellaisena. Ei kannata vain hokea sitä että suuntaa huomio muuhun koska se ei aina onnistu. Silloin vieroitus on ollut siedettävä jos huomion kykenee suuntaamaan muuhun.

Monimutkainen lääkehistoria voi jättää jälkensä hermostoon. Siihen perustuu kindling-reaktio

Lue lisää

Kirjoitit, että lopetit lääkityksen äkillisesti. Se on väärä tapa, pitäisi vähentää aika hitaasti, harmitkin voisivat jäädä lievemmiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä se riippuvuus nähdään eritavalla potilaan ja lääkärin taholta
Aine jota on lääkkeessä ei ehkä aiheuta eiippuvaisuutta, mutta payykinen riippuvaisuus on olemassa,potilas pelkää usein lopettaa lääläkkeen käytön kun ajattelee että jos lopettaa niin voiko uudelleen taas alata voimaan yhtä huonosti kun silloin kun lääkkeet sai. Olen kuullut monen potilaan sanovat etteivät uskalla lopettaa juuri siksi että pelkäävät terveyden luhistumista.
Niin että voi olla että potilas ja lääkäri eivät näe asiaa samalta kantilta mitä tulee riippuvaisuuteen

Lue lisää

Joillakin saattaa olla yhtenä tekijänä vieroitusoireisiin vaikuttamassa se, että tulee tarkkailtua itseään, kun lääkitys vähenee. Kiinnittää huomion joka ikiseen outoon tunteeseen ja ehkä säikkyy, mikä se on, ja mistä se johtuu.
Enkä nyt yleistä, mainitsin, että joillakin saattaa olla näin. Älkää kukaan ottako tätä henkilökohtaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitit, että lopetit lääkityksen äkillisesti. Se on väärä tapa, pitäisi vähentää aika hitaasti, harmitkin voisivat jäädä lievemmiksi.

Itse lopetin äkillisesti. Voi olla väärä tapa, mutta eipähän ole tarvinnut vuosikausia valitella asiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä se riippuvuus nähdään eritavalla potilaan ja lääkärin taholta
Aine jota on lääkkeessä ei ehkä aiheuta eiippuvaisuutta, mutta payykinen riippuvaisuus on olemassa,potilas pelkää usein lopettaa lääläkkeen käytön kun ajattelee että jos lopettaa niin voiko uudelleen taas alata voimaan yhtä huonosti kun silloin kun lääkkeet sai. Olen kuullut monen potilaan sanovat etteivät uskalla lopettaa juuri siksi että pelkäävät terveyden luhistumista.
Niin että voi olla että potilas ja lääkäri eivät näe asiaa samalta kantilta mitä tulee riippuvaisuuteen

Lue lisää

Psyykenlääkkeisiin sisältyy dependence-ilmiö. Se tarkoittaa kehon fyysistä mukautumista / fyysistä riippuvuutta lääkkeeseen. Siitä johtui vieroitusoireet. Miljardit neuronit on tottuneet aineen alaisuuteen, ja kun se äkillisesti otetaan pois, ne ei toimi kärjistetysti todettuna kunnolla ajan X. Dependencestä johtuen voi tuntua että lääke auttaa vaikka oikeasti sillä saatetaan vältellä vieroitusseuraamuksia eli se hoitaa pois vieroitusoireet aina kun lääke otetaan joka päivä. Kehon homeostaasi on tottunut aineen vaikutuksen alla oloon se on rakentunut sen läsnäolon "alle", esim vähentänyt reseptoritiheyttä, jne jne. Kun se otetaan pois kehon pitää muodostaa uusi homeostaasi ilman.

Huumeissa tiedetään olevan henkisiä ja fyysisiä vieroitusoireita. Psyykenlääkkeet ja muut psykoaktiiviset aineet ei tässä suhteessa ole kovin erilaisia toisistaan vieroitusseuraamuksia. Samantyyppisiä vieroitusseuraamuksia, uni voi häiriintyä, tunteet heitellä, alakuloinen olo, levottomuutta jne. Osa sanoo että lääkärin rohdoista tulee pahemmat vieroitusoireet.

Vaikka psyykenlääkkeet ei aiheuta riippuvuutta sanan varsinaisessa merkityksessä missä ainetta kiskotaan itsetuhoisesti kaksin käsin, Dependencestä voi olla ongelma ja se ei tarkoita henkistä riippuvuutta joka on taas eri asia. Henkistä riippuvuutta kenties edesauttanee psykiatrian retoriikka kemiallisista aivohäiriöistä jota lääke korjaa ja siitä että relapseja pidetään oletusarvoisesti aina henkisin vaikka Dependence näyttelisi roolia. Ja huonot vieroituskokemukset jossa itkettää ja sähköiskut napsuu päässä ja näistäkään lääkäri ei ole välttämättä maininnut koskaan mitään

Itse pelkäsin vieroitusta koska sähköiskut, mielialan heittelyt, itselle vieraat olot, stressi herkkyys ynnä muu.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitit, että lopetit lääkityksen äkillisesti. Se on väärä tapa, pitäisi vähentää aika hitaasti, harmitkin voisivat jäädä lievemmiksi.

Se tietenkin auttaisi jos esim lääkäri ei myisi lääkkeitä sanoilla "ei aiheuta riippuvuutta ja voi lopettaa milloin vain" vaan ennemminkin potentiaalisesti vieroitusoireita tekevinä aineina jotka pitää lopettaa lääkärin valvonnassa.

Anonyymi kirjoitti:

Psyykenlääkkeisiin sisältyy dependence-ilmiö. Se tarkoittaa kehon fyysistä mukautumista / fyysistä riippuvuutta lääkkeeseen. Siitä johtui vieroitusoireet. Miljardit neuronit on tottuneet aineen alaisuuteen, ja kun se äkillisesti otetaan pois, ne ei toimi kärjistetysti todettuna kunnolla ajan X. Dependencestä johtuen voi tuntua että lääke auttaa vaikka oikeasti sillä saatetaan vältellä vieroitusseuraamuksia eli se hoitaa pois vieroitusoireet aina kun lääke otetaan joka päivä. Kehon homeostaasi on tottunut aineen vaikutuksen alla oloon se on rakentunut sen läsnäolon "alle", esim vähentänyt reseptoritiheyttä, jne jne. Kun se otetaan pois kehon pitää muodostaa uusi homeostaasi ilman.

Huumeissa tiedetään olevan henkisiä ja fyysisiä vieroitusoireita. Psyykenlääkkeet ja muut psykoaktiiviset aineet ei tässä suhteessa ole kovin erilaisia toisistaan vieroitusseuraamuksia. Samantyyppisiä vieroitusseuraamuksia, uni voi häiriintyä, tunteet heitellä, alakuloinen olo, levottomuutta jne. Osa sanoo että lääkärin rohdoista tulee pahemmat vieroitusoireet.

Vaikka psyykenlääkkeet ei aiheuta riippuvuutta sanan varsinaisessa merkityksessä missä ainetta kiskotaan itsetuhoisesti kaksin käsin, Dependencestä voi olla ongelma ja se ei tarkoita henkistä riippuvuutta joka on taas eri asia. Henkistä riippuvuutta kenties edesauttanee psykiatrian retoriikka kemiallisista aivohäiriöistä jota lääke korjaa ja siitä että relapseja pidetään oletusarvoisesti aina henkisin vaikka Dependence näyttelisi roolia. Ja huonot vieroituskokemukset jossa itkettää ja sähköiskut napsuu päässä ja näistäkään lääkäri ei ole välttämättä maininnut koskaan mitään

Itse pelkäsin vieroitusta koska sähköiskut, mielialan heittelyt, itselle vieraat olot, stressi herkkyys ynnä muu.

Lue lisää

Ja hyvä kirjoitus aiheesta miksi dependence on ongelma.

https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/

Ensinnäkin, se että joku ei ole saanut vieroitusoireita ei ole mikään osoitus että on toisia jotenkin nerokkaampi ja osaa vain keskittyä muuhun. Kuten sanoin, olen itse lopettanut lääkkeet helpommin ja nopeaa mutta myös käynyt vieroitushelvetin läpi myöhemmin. En edes kerran vaan kindlatun hermoston kanssa vielä uusista lääkkeistä. Ja silloin opin paljon siitä mitä vieroitus tarkoittaa. Silloin on käynyt helpohkon vieroituksen läpi jos voi vain unohtaa oireensa ja keskittyä muuhun. Joo, ei ole hyvä tarkkailla itseä liikaa mutta vieroitusoireita jos ne oikeasti on päällä ja harmia ei sivuuteta.

Oireet voi tulla aaltoillen esim stressiherkkyyden vieroituksessa lisäten niitä. Windows and waves. Kyse on hermoston epästabiilista tilasta.

Anonyymi kirjoitti:

Psyykenlääkkeisiin sisältyy dependence-ilmiö. Se tarkoittaa kehon fyysistä mukautumista / fyysistä riippuvuutta lääkkeeseen. Siitä johtui vieroitusoireet. Miljardit neuronit on tottuneet aineen alaisuuteen, ja kun se äkillisesti otetaan pois, ne ei toimi kärjistetysti todettuna kunnolla ajan X. Dependencestä johtuen voi tuntua että lääke auttaa vaikka oikeasti sillä saatetaan vältellä vieroitusseuraamuksia eli se hoitaa pois vieroitusoireet aina kun lääke otetaan joka päivä. Kehon homeostaasi on tottunut aineen vaikutuksen alla oloon se on rakentunut sen läsnäolon "alle", esim vähentänyt reseptoritiheyttä, jne jne. Kun se otetaan pois kehon pitää muodostaa uusi homeostaasi ilman.

Huumeissa tiedetään olevan henkisiä ja fyysisiä vieroitusoireita. Psyykenlääkkeet ja muut psykoaktiiviset aineet ei tässä suhteessa ole kovin erilaisia toisistaan vieroitusseuraamuksia. Samantyyppisiä vieroitusseuraamuksia, uni voi häiriintyä, tunteet heitellä, alakuloinen olo, levottomuutta jne. Osa sanoo että lääkärin rohdoista tulee pahemmat vieroitusoireet.

Vaikka psyykenlääkkeet ei aiheuta riippuvuutta sanan varsinaisessa merkityksessä missä ainetta kiskotaan itsetuhoisesti kaksin käsin, Dependencestä voi olla ongelma ja se ei tarkoita henkistä riippuvuutta joka on taas eri asia. Henkistä riippuvuutta kenties edesauttanee psykiatrian retoriikka kemiallisista aivohäiriöistä jota lääke korjaa ja siitä että relapseja pidetään oletusarvoisesti aina henkisin vaikka Dependence näyttelisi roolia. Ja huonot vieroituskokemukset jossa itkettää ja sähköiskut napsuu päässä ja näistäkään lääkäri ei ole välttämättä maininnut koskaan mitään

Itse pelkäsin vieroitusta koska sähköiskut, mielialan heittelyt, itselle vieraat olot, stressi herkkyys ynnä muu.

Lue lisää

Myös huumeriippuvuudessa dependence voi näytellä roolia. Joku polttaa pössyä että saa nukuttua. Oikeasti säännöllinen pössyily on vienyt unet ja henkilö hoitaa vieroitusoireita pössyllä. Eli on aiheuttanut itselleen oireen Mitä hoitaa sillä mikä sen on laukaissut. Keho on fyysisesti mukautunut aineisiin. Eri asia on addiktiopuoli jossa esim itsetuhoisesti jatkaa käyttöä harmit tietäen vetäen huumeita kaksin käsin.

Anonyymi kirjoitti:

Se tietenkin auttaisi jos esim lääkäri ei myisi lääkkeitä sanoilla "ei aiheuta riippuvuutta ja voi lopettaa milloin vain" vaan ennemminkin potentiaalisesti vieroitusoireita tekevinä aineina jotka pitää lopettaa lääkärin valvonnassa.

Lue lisää

Onko tätäkään koskaan tutkitti että millä se lääkäri niitä "myy".

Aika monta lääkäriä on pällipuolelta tullut tavattua, eikä heistä kukaan ole noilla sanoissa niitä myynyt.

Mutta eipä ne nyt samanlaista riippuvuuttakaan aiheuttaneet mitä suklaa tai energiajuomat.

Anonyymi kirjoitti:

Myös huumeriippuvuudessa dependence voi näytellä roolia. Joku polttaa pössyä että saa nukuttua. Oikeasti säännöllinen pössyily on vienyt unet ja henkilö hoitaa vieroitusoireita pössyllä. Eli on aiheuttanut itselleen oireen Mitä hoitaa sillä mikä sen on laukaissut. Keho on fyysisesti mukautunut aineisiin. Eri asia on addiktiopuoli jossa esim itsetuhoisesti jatkaa käyttöä harmit tietäen vetäen huumeita kaksin käsin.

Lue lisää

Jos nukkuakseen käyttää päihteitä, toki myös lääkkeitä, on uni keinotekoista, eli ei hyvää virkistävää unta.

Anonyymi kirjoitti:

Jos nukkuakseen käyttää päihteitä, toki myös lääkkeitä, on uni keinotekoista, eli ei hyvää virkistävää unta.

Joo mutta se ei ollutkaan pointti tässä vaan se että potilas erehtyy luulemaan lääkkeen aiheuttamaa ongelmaa lääkkeen hyödyksi. Tässä vertauksessa voisi käyttää myös ahdistuneisuutta. Henkilö lopettaa pössyn ja hänelle iskee infernaalisin ahdistus koskaan. Mutta henkilö toteaakin siihen, pössy auttaa minua ahdistuksessa, pössy on pelastanut elämäni ja ilman pössyä en pärjää ja elämäni menee vituiksi jos lopetan pössyn. Oikeasti pössy on ehkä alunperin auttanut kaveria jossain muussa mutta oikeasti se on myös laukaissut hänelle ahdistuksen joka tuntuu infernaaliselta aina kun ainetta ei saa mutta hän ei sitä ole oikein vuosien mittaan kässännyt. Kun kaveri vieroittautuu pössystä ja kärsii vieroituksen, hän sitten huomaakin, mitäs ??? minulla ei olekaan enää ahdistusta, elämänlaatuni on parantunut. Ihminen tajuaa vasta käytön loputtua että on elänyt vähän sumussa, laiminlyönyt jopa ihmissuhteitaan, alkanut vähän ehkä tajuta sitä. Mutta tämän hän tajuaa vasta kunnolla, kun hän on lopettanut pössyn ja käynyt vieroituksen läpi. Toki se henkinen haava mihin pössyä ehkä alkoi syödä voi olla ennallaan eikä pössy enää turruta ihmistä mutta vuosien mittaan haitatkin on kasvaneet jatkuvasta pössynkäytöstä niin suureksi että loppupeleissä olotila ilman pössyä on parempi.

Tämä sama ilmiö voi koskea masennuslääkkeitä. Ihminen aloittaa lääkkeen masennukseen, mutta siitä seuraakin vieroituksessa kamalaa ahdistusta. Ihminen ajattelee että apua nyt minulle on puhjennut ahdistuneisuusongelma. Hän ottaa taas masennuslääkkeen - ahdistus häviää. Nyt hän syö sitä ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Mutta oikeasti ihminen kokee vieroitusoireita joita hän haluaa vältellä koska ne tuntuvat nostavan niin ikävän olon että sitä ei halua käydä läpi ja tottakai lääkkeissä pysyy paremmin tasapainossa. Toki voi olla että lääke on oikeasti hyödyllinen mutta voi olla myös harmaan sävyjä: lääke on ehkä ollut hyödyllinen mutta se on alkanut myös tuottaa harmia ja sen käytöllä pyritään välttelemään vieroitusseuraamuksia.

Sama dependence-ilmiö voi koskea masennuslääkkeitä, bentsoja, heroiinia, opiaatteja, monia muita vastaavia aineita jotka kaikki ovat toki erilaisia aineita vaikutusmekanismiltaan mutta niissä on paljon samojakin piirteitä esim. vieroitusseuraamuksissa (Toki erilaisia vieroitusoireita jotka hupaisaa kyllä voi nekin olla melko samanlaisiia https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21992148/ )
kokaiinivieroitusoireet: https://medlineplus.gov/ency/article/000947.htm
masennuslääkevieroitusoireet: "dizziness (this is usually mild, but can be so bad that you can’t stand up without help)
anxiety which comes and goes, sometimes in intense 'surges'
difficulty in getting to sleep and vivid or frightening dreams
low mood, feeling unable to be interested in or enjoy things
a sense of being physically unwell
rapidly changing moods
anger, sleeplessness, tiredness, loss of co-ordination and headache
the feeling of an electric shock in your arms, legs, or head (those are sometimes called ‘zaps’ and turning your head to the side can make them worse)
a feeling that things are not real (‘derealisation’), or a feeling that you have ‘cotton wool in your head’
difficulty in concentrating
suicidal thoughts
queasiness
a feeling of inner restlessness and inability to stay still" https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stopping-antidepressants

Osaan lääkkeistä ja huumeista toki sisältyy suurempi väärinkäyttöpotentiaali ja riippuvuuspotentiaali ja enemmän ns. potentiaalia lyödä pää sekaisin mutta niihin voi yhtälailla liittyä, dependence-ilmiö. Sekin huumeriippuvainen joka yrittää etsiä tuolta kadulta annosta, voi haluta sitä ei vain sen takia että vetää päänsä sekaisin vaan siksi myös että hänen olonsa voi tuntua ainoastaan tasaiselta ja normaalimmalta silloin kuin hän käyttää ainetta johon hänen kehonsa on pitkäaikaisella käytöllä mukautunut. Ilman sitä, hänen olonsa voi olla kurja, uni häiriintyä ja iskeä akuuttivieroitusoireita.

Aikaisemmasta linkistä lainaus:

"It (dependence) can make a drug seem like it’s helping when it’s really causing harm"

"Dependence makes this assessment difficult by obfuscating the assessment of benefit. When “benefit” becomes, in whole or in part, the avoidance of withdrawal, the drug isn’t really doing what we intended. It’s preventing a harm caused by the drug."

Jos joku vertaa oikeasti masennuslääkkeitä suklaaseen EI ole kokenut esim vieroituksessa sähköiskutuntemuksia päässä tai sitä että uni häiriintyy tai on motorisesti niin levoton olo että alkaa tuntua tuskaiselta.

Ja joo energiajuomiinkin voi tulla toki tietynlainen riippuvuus ja sokeriin. Mutta en kuitenkaan vertaisi näitä spesifisti tiettyihin välittäjäaineisiin ja reseptoreihin vaikuttavia aivoveriesteen ylittävien keskushermostoon vaikuttavien aineisiin JOTKA ON SUUNNITELTU muuttamaan kehon toimintaa todella spesifisti. Vähättelemättä niitä jotka on tuhonneet terveyttä energiajuomila

Anonyymi kirjoitti:

Onko tätäkään koskaan tutkitti että millä se lääkäri niitä "myy".

Aika monta lääkäriä on pällipuolelta tullut tavattua, eikä heistä kukaan ole noilla sanoissa niitä myynyt.

Mutta eipä ne nyt samanlaista riippuvuuttakaan aiheuttaneet mitä suklaa tai energiajuomat.

Lue lisää

En tarkoita konkreettisesti että lääkäri lääkettä myy, mutta kyllä hän saattaa kertoa lääkkeestä aika vaaleanpunaisten lasien läpi tai tietoja jotka kuulostaa lääketehtaan markkinointipuheelta ajatellen että potilaan paras on käyttää lääkettä ja eihän se potilas välttämättä halua käyttää lääkettä jos siitä kerrotaan kaikkea kamalaa. Tällöin lääkäri voi jopa suojella potilasta informaatiolta. Ei toki aina tarkoituksella kerro vaaleanpunaisten lasien läpi koska tutkimusnäyttö lääkkeiden ongelmsta voi valua myös jälkijunassa vuosien mittaan.

Lääkäri voi yrittää suostutella ikäänkuin potilaan lääkkeenkäyttöön, mitä sanon tässä suhteessa "myymiseksi".

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin, sellaiset jutut ovat juuri kroonisia, koska kukaan ei voi sanoa omien kokemustensa perusteella miten joku toinen voi koska ihmiset ovat erilaisia kokevat asioita eritavalla
Kuinka moni alkoholisti 30 vuoden viinakierteen kanssa on lopettanut viinan ja valinnut elämän eivätkä kulje keppien kanssa. Viina vaikuttaa samaa aivon osaan kun tämän tyylin lääkkeetkin . Joten ei sellaisia pelottelu juttuja ei tartte sepustella edes . Kyllä asiat voivat mennä ihan hyvin kun lääkitys on lopetettu joten omaa tahtoa hieman ja kärsivällisyyttä niin asiat hoituu .

Lue lisää

No kyllä pitkän linjan alkoholinkäyttäjällä voi olla tärinää, kognitiivisen toiminnan häiriöitä sun muita viinakierteensä jälkeen. Moni ei elä pitkää elämää. Onko se riittävää elämänlaatua että ei kulje keppien kanssa? Elämänlaatuun voi jäädä harmia aineiden pitkäaikaisesta käytöstä ja lääkeharmista. Olen keskustellut pitkän linjan päihteilijöiden kanssa ja siitä keskustelusta kyllä saa osviittaa että kaikki ei välttämättä kuupassa ole ihan kunnossa.

Ja ei, en tarkoita tässä etteikö aivot voi toipua monenlaisesta. Olen lukenut aivovammoista kuntoutumisesta. Jossain tapauksissa jotkut on selvinneet toimintakykyiseksi melkoisistakin aivovammoista, toki jotain häikkää voi jäädä muistiin ja kognitiiviseen kapasiteettiinkin. Läheiset voi myös kuvailla että ihmisen luonne on muuttunut tms.

Mutta osa toipuu paremmin kuin toiset, kaikki eivät toivu optimaalisesti, se on tuuristakin kiinni. Mitä esim alkoholiin tulee, niin lienee paremmat mahdollisuudet kuntoutua mahdollisimman toimintakykyiseksi mitä vähemmän tuolla liuottimella leikkii vuosien mittaan. Toki monet alkoholistit pärjää huomattavankin hyvin tulevaisuudessakin, toki varmaan auttaa ettet ole katujen Petteri joka on humalapäissään takonut päätänsä muutamatkin kerrat ja joku on vetänyt turpaan niin että pää on kolissut ja olet käynyt osastolla neuroleptattavana tosi monia kertoja alkoholipsykooseihisi ja olet vasta tasolla, juot liikaa mutta elämä ei ole ihan vituillaan.

Lievemmätkin aivovammat voi aiheuttaa melkoista disabiliteettia joka voi olla näkymätöntä muille. Nopeaa väsymystä, pyörrytystä, uupumusta, kognitiivisen toiminnan häiriöitä, tunnetason ongelmia, aistiherkkyyttä jne jne. Toistuvat aivovammat on haitallisimpia vaikka olisivat lievempiä. Amerikkalaisessa jalkapallossa tai muissa lajeissa joissa on paljon iskuja päähän tavataan ilmiötä CTE, chronic traumatic encephalopathy. Se on ilmeisesti yhteydessä neuropsykiatrisiin oireisiin sekä myös itsemurhiin.

Sitten on esim viruksen aiheuttamia aivo-ongelmia. Esim CFS:n eli väsymysoireyhtymään voi liittyä kognitiivisen toiminnan häiriöitä. Tuossa yhdessä linkissä, jossa joku oli saanut todennettua masennuslääkkeen puhkaisemaa neurotoksisuutta ja häiriöitä aivojen toiminnassa hänelle oli lyöty diagnoosiksi fibromyalgia ja CFS harmin aikoihin. Monella CFS potilaalla elämänlaatu on huomattavan alhaista.

Tuo olisi mielenkiintoista tutkia onko masennuslääkkeillä ja CFS:llä yhteys pitemmän päälle.

Covidin long covidissa tavataan kognitiivisen toiminnan häiriöitä.

Mutta psyykenlääkkeistä ei tietenkään tule pitkällä käytöllä mitään harmia ihmisen aivoihin, ei tietenkään!

Toki monesta voi toipua, mutta toipuuko 100 prosenttisesti? Ihminen kyllä tajuaa muutoksensa harmeissa monesti ja ennen harmia, se voi olla surullinen menetys tajuta että on kuuppansa kapasiteetista menettänyt paljon, kykyä normaaliin elämään.

Anonyymi kirjoitti:

No kyllä pitkän linjan alkoholinkäyttäjällä voi olla tärinää, kognitiivisen toiminnan häiriöitä sun muita viinakierteensä jälkeen. Moni ei elä pitkää elämää. Onko se riittävää elämänlaatua että ei kulje keppien kanssa? Elämänlaatuun voi jäädä harmia aineiden pitkäaikaisesta käytöstä ja lääkeharmista. Olen keskustellut pitkän linjan päihteilijöiden kanssa ja siitä keskustelusta kyllä saa osviittaa että kaikki ei välttämättä kuupassa ole ihan kunnossa.

Ja ei, en tarkoita tässä etteikö aivot voi toipua monenlaisesta. Olen lukenut aivovammoista kuntoutumisesta. Jossain tapauksissa jotkut on selvinneet toimintakykyiseksi melkoisistakin aivovammoista, toki jotain häikkää voi jäädä muistiin ja kognitiiviseen kapasiteettiinkin. Läheiset voi myös kuvailla että ihmisen luonne on muuttunut tms.

Mutta osa toipuu paremmin kuin toiset, kaikki eivät toivu optimaalisesti, se on tuuristakin kiinni. Mitä esim alkoholiin tulee, niin lienee paremmat mahdollisuudet kuntoutua mahdollisimman toimintakykyiseksi mitä vähemmän tuolla liuottimella leikkii vuosien mittaan. Toki monet alkoholistit pärjää huomattavankin hyvin tulevaisuudessakin, toki varmaan auttaa ettet ole katujen Petteri joka on humalapäissään takonut päätänsä muutamatkin kerrat ja joku on vetänyt turpaan niin että pää on kolissut ja olet käynyt osastolla neuroleptattavana tosi monia kertoja alkoholipsykooseihisi ja olet vasta tasolla, juot liikaa mutta elämä ei ole ihan vituillaan.

Lievemmätkin aivovammat voi aiheuttaa melkoista disabiliteettia joka voi olla näkymätöntä muille. Nopeaa väsymystä, pyörrytystä, uupumusta, kognitiivisen toiminnan häiriöitä, tunnetason ongelmia, aistiherkkyyttä jne jne. Toistuvat aivovammat on haitallisimpia vaikka olisivat lievempiä. Amerikkalaisessa jalkapallossa tai muissa lajeissa joissa on paljon iskuja päähän tavataan ilmiötä CTE, chronic traumatic encephalopathy. Se on ilmeisesti yhteydessä neuropsykiatrisiin oireisiin sekä myös itsemurhiin.

Sitten on esim viruksen aiheuttamia aivo-ongelmia. Esim CFS:n eli väsymysoireyhtymään voi liittyä kognitiivisen toiminnan häiriöitä. Tuossa yhdessä linkissä, jossa joku oli saanut todennettua masennuslääkkeen puhkaisemaa neurotoksisuutta ja häiriöitä aivojen toiminnassa hänelle oli lyöty diagnoosiksi fibromyalgia ja CFS harmin aikoihin. Monella CFS potilaalla elämänlaatu on huomattavan alhaista.

Tuo olisi mielenkiintoista tutkia onko masennuslääkkeillä ja CFS:llä yhteys pitemmän päälle.

Covidin long covidissa tavataan kognitiivisen toiminnan häiriöitä.

Mutta psyykenlääkkeistä ei tietenkään tule pitkällä käytöllä mitään harmia ihmisen aivoihin, ei tietenkään!

Toki monesta voi toipua, mutta toipuuko 100 prosenttisesti? Ihminen kyllä tajuaa muutoksensa harmeissa monesti ja ennen harmia, se voi olla surullinen menetys tajuta että on kuuppansa kapasiteetista menettänyt paljon, kykyä normaaliin elämään.

Lue lisää

Vaikka en väitä konkreettisesti että minulla on aivoissani samanlainen vaurio kuin seurauksena iskusta, tässä lista oireista mitkä liittyy lievään aivovammaan.

Katsotaanpa moniko osuu kohdilleen:

Bothered by light or noise
Kyllä, kärsin vieroituksessa tästä merkittävästi enkä normaalisti kärsi tästä

Attention or concentration problems
Kyllä, olen vieroituksessa kärsinyt tästä merkittävästi. Olen kärsinyt keskittymishäiriöistä ennenkin vieroitusta mutta ne olivat paljon pahemmalla tasolla vieroituksessa

Anxiety or nervousness
Kyllä olen vieroituksessa kärsinyt tästä merkittävästi ja se on yhdistynyt tunteeseen että on hankala olla paikallaan mikä ei ennen ollut tyypillistä eikä myöskään ahdistus joka tuntuu olevan päällä koko päivän jossa kuin kehossa olisi hälytystila jatkuvasti. Olen kärsinyt satunnaisemmasta ahdistuksesta ennen joka ei ollut missään nimessä tällä tasolla

Sleeping less than usual
Olen vieroituksessa kärsinyt tästä enkä ole kärsinyt tästä juuri ennen

Dizziness or balance problems
Olen vieroituksessa kärsinyt tästä enkä ole kärsinyt tästä ennen

Feeling slowed down
Kyllä, olen tuntenut että käyn hitaalla eivätkä aivoni toimi normaalisti

Irritability or easily angered
Sain vieroituksessa omituisia keskeltä ei mitään tulevia raivontunnepuuskia.

Sleeping more than usual
Ei, en ole nukkunut enempää kuin normaalisti koska vieroitus on ollut unettomuuspainotteista.

Feeling tired, no energy
Olen vieroituksessa kokenut uupumusta millaista en koskaan elämässäni ennen ole kokenut jossa tuntuu kuin joku olisi sammuttanut virtakytkimen eikä sen jälkeen kuitenkaan palaudukaan kunnolla joten päivä on voinut yhtäkkiä mennä pilalle tämän takia.

Foggy or groggy
Olen vieroituksessa tuntenut sumua pääsäsni mitä en ennen koskaan.

Feeling more emotional
Olen vieroituksessa tuntenut tunneheittelyä, jossa keskeltä ei mitään tulevat tunnetilat nousevat satunnaisesti. Mutta olen myös tuntenut ihan totaalista tunteiden turtumista kuin en tuntisi juuri mitään mikä ei ole sellaisena ollut minulle tyypillistä.

Trouble falling asleep
Kyllä, en ole elämässäni tällaiseen ennen törmännyt tässä mittakaavassa.

Headaches
Kyllä, en ole ennen elämässäni tällaiseen törmännyt tässä mittakaavassa.

Problems with short- or long-term memory
Kyllä, en ole ennen elämässäni törmännyt tällaiseen tässä mittakaavassa.

Sadness
No jos terveyden tuhoutumisesta oleva suru lasketaan suruksi.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi olet sitten niitä syönyt jos ne eivät ole auttaneet kai siihenkin jokin syy täytyy olla. Sillä ketään ei pakoteta mitenkään syömään lääkkeitään.
Tiedän yhden naisen joka oli sairaalassa aika kauan kun häneltä alettiin lopettamaan vähitellen lääkkeiden käyttöä .
Mutta kun sanoi olevansa sitten terve ilman lääkkeitä niin alkoivat fobiat tulemaan takaisin, yhtä äkkiä muka sähöl,e allerginen ja sanoi että samassa talossa missä hän asuu oli jollain naapurilla tietsikka josta häneen tuli säteilyä että tunsi olonsa huonoksi.
Joten eiköhän hänen tapauksessaan olisi ollut ehkä tarpeellista jonkin lainen lääkitys, oli lukenut sähkö allergiasta jostain aikakausi lehdestä ja sai sitten muka itse sähköallergian
Ei saanut edes jääkaappia olla hänen huoneessa istui ja kertoili näitä minulle istuen televisionsa vieressä joka oli päällä koko aja, niin että ei ollut ajatellut että sitä ” säteilyä”
Kyllä in enenmmän televisiossa se kun jääkaapissa.
Niin että näin monet luovat tautinsa ihan itse , koska ollaan niin itsekeskeisiä että kontrolloidaan oman kehonsa toimintoja koko ajan .
En tiedä miten tämä nainen voi tänään ja missä asuu edes kun muutti joka asunnosta pois kun aina jokin sähkö juttu häntä muka häiritsi .asuntoja oli monta vaihdossa, ja kaikissa oli tietysti pistorasiat sinistä joita hän teippaili työkseen

Lue lisää

"Miksi olet sitten niitä syönyt jos ne eivät ole auttaneet kai siihenkin jokin syy täytyy olla. Sillä ketään ei pakoteta mitenkään syömään lääkkeitään."

Ei ole välttämättä helppoa jättää vain psyykenlääkkeitään syömättä, jos mieli ja keho ovat ehtineet niihin tottumaan riittävän pitkäkestoisessa käytössä. Ai mistäkö tiedän? Kokemuksesta.

Anonyymi kirjoitti:

"Miksi olet sitten niitä syönyt jos ne eivät ole auttaneet kai siihenkin jokin syy täytyy olla. Sillä ketään ei pakoteta mitenkään syömään lääkkeitään."

Ei ole välttämättä helppoa jättää vain psyykenlääkkeitään syömättä, jos mieli ja keho ovat ehtineet niihin tottumaan riittävän pitkäkestoisessa käytössä. Ai mistäkö tiedän? Kokemuksesta.

Lue lisää

Parantaako ne nyt oloa vai pahentaako? Koittakaa nyt hyvänen aika jo päättää.

Anonyymi kirjoitti:

Parantaako ne nyt oloa vai pahentaako? Koittakaa nyt hyvänen aika jo päättää.

Paransi tai pahensi, niin psyykenlääkevieroitus voi joka tapauksessa olla joskus hyvin vaikeaa ehkä juuri tämän mukautumisen takia. Niin se oli myös minun tapauksessani.

Ei se ihan niin yksinkertaista ole

https://rxisk.org/post-ssri-sexual-dysfunction-pssd/

Hormoneilla voi sotkea kehon toimintaansa lisäksi vain lisää.

Jokainen tietää, että mitään korvauksia psyykenlääkkeiden haitoista ei tule saamaan

Mut on dianosoitu aikoinaan väärin ja eivät korjaa... Jouduin lopettaa 15 v Lyrica lääkityksen ( 900mg ) vrk yksin..Hermosta oli niin sekaisin,ettei kädet toiminut ja siitä jä koko roppa säteily,ei kipua vaan kuin olisi kytkettynä auton akkuun.. Yritin tuota joka välissä selittää.. mutta aina ole lääkärin puheenaiheen vaihto. Nyt vedän säteilyyn satunnaisesti amfetamiinia, niin edes psyyke kestää.

psychiatric.survivor kirjoitti:

Jokainen tietää, että mitään korvauksia psyykenlääkkeiden haitoista ei tule saamaan

Ei mutta hoitovirheestä sain jo nuorena 140 000mk. Muistavat sen, niin loppui se hoito ja sen saaminen.

Anonyymi kirjoitti:

Mut on dianosoitu aikoinaan väärin ja eivät korjaa... Jouduin lopettaa 15 v Lyrica lääkityksen ( 900mg ) vrk yksin..Hermosta oli niin sekaisin,ettei kädet toiminut ja siitä jä koko roppa säteily,ei kipua vaan kuin olisi kytkettynä auton akkuun.. Yritin tuota joka välissä selittää.. mutta aina ole lääkärin puheenaiheen vaihto. Nyt vedän säteilyyn satunnaisesti amfetamiinia, niin edes psyyke kestää.

Lue lisää

jos meinaat oikeasti toipua lääkevahingoistasi, jättäisin nuo huumeet nyt ainakin pois.

Anonyymi kirjoitti:

jos meinaat oikeasti toipua lääkevahingoistasi, jättäisin nuo huumeet nyt ainakin pois.

Niin hänen kannattaisi tehdä.
Hän väittää vetävänsä amfetamiinia, että psyyke kestäisi....
Näinköhän oikeasti on ? Ei sitä kestä kenenkään psyyke, ainakaan pitemmän päälle.
Ja sitten kun saa psyyken sekaisin niillä huumeilla, niin on taas psyykepillerit mukana kuvioissa.
Yksi varsinainen oravanpyörä, jos sanoisin.

Ei lääkärille ole mitään hyötyä kirjoitella lääkkeitä huvikseen , se joka ei lääkettä tarvitse nin eivät kirjoita sitä myöskään .
Lääkärin on kirjoitettava vaikka pieniä määriä jos potilaan tila sitä tarvitsee. Ei viiniä tartte mitään ennakkoluuloja esitellä.äsillä tarpeen tullessa on lääkärin selvitettävä mitä ja miksi hän on kirjoittanut, niin ettei asiat ole ollenkaan kuten sinä kuvittelet mielessäsi. Heidän tehtävänsä on ainoastaan auttaa, ja jos on jotain liikaa niin farmaseutti tekee kysymyksiä kun menet hakemaan lääkkeitäsi. Niin ettei lääkärit mitenkään yksin mitään tee he kuuluvat osana terveyden hoitoon ja farmaseutitkin ovat nykyään hyvin taitavia joten ei pitäisi kirjoitella valheita asioista jotka ovat vähän laajempia kun mitä sinä kuvittelet

Anonyymi kirjoitti:

Niin hänen kannattaisi tehdä.
Hän väittää vetävänsä amfetamiinia, että psyyke kestäisi....
Näinköhän oikeasti on ? Ei sitä kestä kenenkään psyyke, ainakaan pitemmän päälle.
Ja sitten kun saa psyyken sekaisin niillä huumeilla, niin on taas psyykepillerit mukana kuvioissa.
Yksi varsinainen oravanpyörä, jos sanoisin.

Lue lisää

Kai sen vuoksi on saanut korvauksiakun ja jättänyt mainitsematta. Amfetamiinin käytön

Anonyymi kirjoitti:

Ei lääkärille ole mitään hyötyä kirjoitella lääkkeitä huvikseen , se joka ei lääkettä tarvitse nin eivät kirjoita sitä myöskään .
Lääkärin on kirjoitettava vaikka pieniä määriä jos potilaan tila sitä tarvitsee. Ei viiniä tartte mitään ennakkoluuloja esitellä.äsillä tarpeen tullessa on lääkärin selvitettävä mitä ja miksi hän on kirjoittanut, niin ettei asiat ole ollenkaan kuten sinä kuvittelet mielessäsi. Heidän tehtävänsä on ainoastaan auttaa, ja jos on jotain liikaa niin farmaseutti tekee kysymyksiä kun menet hakemaan lääkkeitäsi. Niin ettei lääkärit mitenkään yksin mitään tee he kuuluvat osana terveyden hoitoon ja farmaseutitkin ovat nykyään hyvin taitavia joten ei pitäisi kirjoitella valheita asioista jotka ovat vähän laajempia kun mitä sinä kuvittelet

Lue lisää

Vuosia sitten ei tainnut olla lainkaan ymmärrystä, mitä " pienet määrät " tarkoittavat.

Anonyymi kirjoitti:

Vuosia sitten ei tainnut olla lainkaan ymmärrystä, mitä " pienet määrät " tarkoittavat.

Aikanaan on tosiaan käytetty "isompaa annosta" mikä toki on ikävää. Nykyisin pyritään käyttämään vain sitä mitä tarvitsee, mikä joskus johtaa siihen, että lyhyitä osastojaksoja tulee ihmisille enemmän.

Sitä en osaa sanoa, että liittyikö isojen annosten käyttö aikanaan siihen laitoshoidon alasajoon.

Anonyymi kirjoitti:

Aikanaan on tosiaan käytetty "isompaa annosta" mikä toki on ikävää. Nykyisin pyritään käyttämään vain sitä mitä tarvitsee, mikä joskus johtaa siihen, että lyhyitä osastojaksoja tulee ihmisille enemmän.

Sitä en osaa sanoa, että liittyikö isojen annosten käyttö aikanaan siihen laitoshoidon alasajoon.

Lue lisää

Edelleen näkee ihmisiä, avohoidonkin potilaita, jotka kulkevat silmät sumeina, kovassa lääkityksessä.
Onko elämän oikeasti tarkoitus olla sellaista, että mennään eteenpäin ns. " äly ämpärissä " ?
Kyllä ihmetyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Edelleen näkee ihmisiä, avohoidonkin potilaita, jotka kulkevat silmät sumeina, kovassa lääkityksessä.
Onko elämän oikeasti tarkoitus olla sellaista, että mennään eteenpäin ns. " äly ämpärissä " ?
Kyllä ihmetyttää.

Lue lisää

Kulkevat kuitenkin, eivätkä ole lukkojen takana?

Anonyymi kirjoitti:

Kulkevat kuitenkin, eivätkä ole lukkojen takana?

Kuljin hetken aikaa itse noin ja karmea kokemus. Elämänlaatu katosi noin. Olin kävelevä kuollut. Toivoisin itse ennemmin eutanasiaa kuin esim vanhainkodissa joutuisin kokemaan vastaavaa ja reagoin niin huonosti aineisiin että todennäköisesti siksikin ennemmin ottaisin itseni päiviltä.

Sehän se on elämänlaatua että kävelee jossain? Varmaan psykiatrian mielestä? Ihan sama millainen potilaan sisäinen maailma enää on.

Anonyymi kirjoitti:

Aikanaan on tosiaan käytetty "isompaa annosta" mikä toki on ikävää. Nykyisin pyritään käyttämään vain sitä mitä tarvitsee, mikä joskus johtaa siihen, että lyhyitä osastojaksoja tulee ihmisille enemmän.

Sitä en osaa sanoa, että liittyikö isojen annosten käyttö aikanaan siihen laitoshoidon alasajoon.

Lue lisää

No kyllä nykyäänkin ylilääkintää tapahtuu. Älä lässytä. Ja sekin on myös metaboliikasta kiinni mikä on liikaa lääkintää. Itse olen aina ollut isommille lääkeannoksille herkkä niin että niistä on lähes poikkeuksetta ollut aina haittaa.

Ylilääkintä on ihmisen sisimmän varastamista.

Anonyymi kirjoitti:

Kuljin hetken aikaa itse noin ja karmea kokemus. Elämänlaatu katosi noin. Olin kävelevä kuollut. Toivoisin itse ennemmin eutanasiaa kuin esim vanhainkodissa joutuisin kokemaan vastaavaa ja reagoin niin huonosti aineisiin että todennäköisesti siksikin ennemmin ottaisin itseni päiviltä.

Sehän se on elämänlaatua että kävelee jossain? Varmaan psykiatrian mielestä? Ihan sama millainen potilaan sisäinen maailma enää on.

Lue lisää

Tuon saman havaitsi läheiset. Läheiset onkin hyvä tatkkailija siihen miten lääke ihmiseen vaikuttaa. Psykiatreille varmaan ihmisen elämänlaaduksi riittää kävely ulkona vaikka olisi niin pihalla kognitiivisesti että hyvä kun tajuaa missä on lääkepöllyissä. Mitään tunteita, seksielämää, kognitiivista toimintaa, kykyä elää itselle merkityksellistä elämää, innostumista ynnä muuta elämän elämänarvoiseksi tekeviä tunne-elämyksiä ei tarvi olla

Anonyymi kirjoitti:

No kyllä nykyäänkin ylilääkintää tapahtuu. Älä lässytä. Ja sekin on myös metaboliikasta kiinni mikä on liikaa lääkintää. Itse olen aina ollut isommille lääkeannoksille herkkä niin että niistä on lähes poikkeuksetta ollut aina haittaa.

Ylilääkintä on ihmisen sisimmän varastamista.

Lue lisää

No kun nyt lässytykseen päästiin, niin kannattaa myös muistaa, että alilääkintääkin tapahtuu ja taitaapa tapahtua useammin kuin sitä yli lääkintää.

Anonyymi kirjoitti:

Tuon saman havaitsi läheiset. Läheiset onkin hyvä tatkkailija siihen miten lääke ihmiseen vaikuttaa. Psykiatreille varmaan ihmisen elämänlaaduksi riittää kävely ulkona vaikka olisi niin pihalla kognitiivisesti että hyvä kun tajuaa missä on lääkepöllyissä. Mitään tunteita, seksielämää, kognitiivista toimintaa, kykyä elää itselle merkityksellistä elämää, innostumista ynnä muuta elämän elämänarvoiseksi tekeviä tunne-elämyksiä ei tarvi olla

Lue lisää

Läheiset ovat aika hyvä mittari siitä että miten menee. Voi hyvinkin olla, että jotkut huomaavat kuinka heidän läheisensä ylilääkitään, mutta valitettavasti selkeä enemmistö läheisistä katsoo siitä vierestä kun ihminen ikään kuin ajaa "satasta seinään." ja kieltäytyy kaikesta hoidosta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Anonyymi kirjoitti:

Kulkevat kuitenkin, eivätkä ole lukkojen takana?

Laitospaikat ovat nykyään kortilla, niitä takavuosina vähennettiin iso osa.
Monet kyllä pärjäävät ihan siviilissäkin, vaikka sitten lääkkeiden tuella. Ihmettelen vain, kuinka lääkkeitä niin suuria annoksia määrätään, että jokapäiväinen selviytyminen on hankalaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuon saman havaitsi läheiset. Läheiset onkin hyvä tatkkailija siihen miten lääke ihmiseen vaikuttaa. Psykiatreille varmaan ihmisen elämänlaaduksi riittää kävely ulkona vaikka olisi niin pihalla kognitiivisesti että hyvä kun tajuaa missä on lääkepöllyissä. Mitään tunteita, seksielämää, kognitiivista toimintaa, kykyä elää itselle merkityksellistä elämää, innostumista ynnä muuta elämän elämänarvoiseksi tekeviä tunne-elämyksiä ei tarvi olla

Lue lisää

Läheisistä ei tosiaankaan hyvältä tunnu, jos joku omainen tai läheinen lääkitään aivan pökerryksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Läheisistä ei tosiaankaan hyvältä tunnu, jos joku omainen tai läheinen lääkitään aivan pökerryksiin.

Aika vähän tuntuu läheiset sitä valittavan, että ylilääkitään, mutta siitä kuulee tarinaa, että miten vaikeaa on päästä hoitoon, tai mitä tehdä, jos ihminen ei halua hoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Aika vähän tuntuu läheiset sitä valittavan, että ylilääkitään, mutta siitä kuulee tarinaa, että miten vaikeaa on päästä hoitoon, tai mitä tehdä, jos ihminen ei halua hoitoon.

Lue lisää

Läheisilläkin on usein tiedonpuutteen vuoksi väärä käsitys lääkityksien käytöstä hoidossa.
Läheiset saattavat herkästi luulla, että kyllä lääkkeet auttavat, onhan ne lääkäri määrännyt.
Mitä vähemmän asioista on tietoa, niin ei voi olla kunnon käsitystä/ymmärrystä kaikesta.

Anonyymi kirjoitti:

Laitospaikat ovat nykyään kortilla, niitä takavuosina vähennettiin iso osa.
Monet kyllä pärjäävät ihan siviilissäkin, vaikka sitten lääkkeiden tuella. Ihmettelen vain, kuinka lääkkeitä niin suuria annoksia määrätään, että jokapäiväinen selviytyminen on hankalaa.

Lue lisää

*niin tai purettuaan aivoja rapauttavat lääkekoktailit.

Anonyymi kirjoitti:

Läheisilläkin on usein tiedonpuutteen vuoksi väärä käsitys lääkityksien käytöstä hoidossa.
Läheiset saattavat herkästi luulla, että kyllä lääkkeet auttavat, onhan ne lääkäri määrännyt.
Mitä vähemmän asioista on tietoa, niin ei voi olla kunnon käsitystä/ymmärrystä kaikesta.

Lue lisää

Kaikki tuntemani läheiset kyllä ajattelevat hoitoa hoitona, eikä vain jotain lääkkeitä joka on vain pieni osa sitä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei lääkärille ole mitään hyötyä kirjoitella lääkkeitä huvikseen , se joka ei lääkettä tarvitse nin eivät kirjoita sitä myöskään .
Lääkärin on kirjoitettava vaikka pieniä määriä jos potilaan tila sitä tarvitsee. Ei viiniä tartte mitään ennakkoluuloja esitellä.äsillä tarpeen tullessa on lääkärin selvitettävä mitä ja miksi hän on kirjoittanut, niin ettei asiat ole ollenkaan kuten sinä kuvittelet mielessäsi. Heidän tehtävänsä on ainoastaan auttaa, ja jos on jotain liikaa niin farmaseutti tekee kysymyksiä kun menet hakemaan lääkkeitäsi. Niin ettei lääkärit mitenkään yksin mitään tee he kuuluvat osana terveyden hoitoon ja farmaseutitkin ovat nykyään hyvin taitavia joten ei pitäisi kirjoitella valheita asioista jotka ovat vähän laajempia kun mitä sinä kuvittelet

Lue lisää

"Ei lääkärille ole mitään hyötyä kirjoitella lääkkeitä huvikseen , se joka ei lääkettä tarvitse nin eivät kirjoita sitä myöskään ."

Minulle täysin ventovieraat lääkärit uusivat SSRI-reseptejäni Omakannassani melkein 20 vuoden ajan. Aina kun pyysin, ilman ongelmia, koskaan mitään kyselemättä. Peräti kymmenen vuotta ehti kulua, ennenkuin eräs valveutunut lääkäri lopulta kyseenalaisti hoitoni tarpeellisuuden. Hän laittoi seuraavan reseptin uusimisen ehdoksi vastaanotolla käynnin.

Minkäänlaista hoidon seurantaa ei ollut ja hoitopaikat vaihtuivat. Kukaan ei ollut tilanteestani selvillä. Ja lääkettä oli todellakin pakko käyttää, dependence-ilmiön takia ja vain pitääkseni vieroitusoireet poissa. Koskaan ei ollut sopiva aika laittaa koko elämäänsä tauolle vuodeksi-pariksi lääkevieroitusta varten. Lopulta kun sopiva aika koitti, en tietenkään saanut vieroitukseeni mitään tukea terveydenhuollosta.

Olenko ainoa, jolle on käynyt näin?

Anonyymi kirjoitti:

"Ei lääkärille ole mitään hyötyä kirjoitella lääkkeitä huvikseen , se joka ei lääkettä tarvitse nin eivät kirjoita sitä myöskään ."

Minulle täysin ventovieraat lääkärit uusivat SSRI-reseptejäni Omakannassani melkein 20 vuoden ajan. Aina kun pyysin, ilman ongelmia, koskaan mitään kyselemättä. Peräti kymmenen vuotta ehti kulua, ennenkuin eräs valveutunut lääkäri lopulta kyseenalaisti hoitoni tarpeellisuuden. Hän laittoi seuraavan reseptin uusimisen ehdoksi vastaanotolla käynnin.

Minkäänlaista hoidon seurantaa ei ollut ja hoitopaikat vaihtuivat. Kukaan ei ollut tilanteestani selvillä. Ja lääkettä oli todellakin pakko käyttää, dependence-ilmiön takia ja vain pitääkseni vieroitusoireet poissa. Koskaan ei ollut sopiva aika laittaa koko elämäänsä tauolle vuodeksi-pariksi lääkevieroitusta varten. Lopulta kun sopiva aika koitti, en tietenkään saanut vieroitukseeni mitään tukea terveydenhuollosta.

Olenko ainoa, jolle on käynyt näin?

Lue lisää

Siis ongelma oli se että lääkäri teki sitä mitä pyysit?

Anonyymi kirjoitti:

Siis ongelma oli se että lääkäri teki sitä mitä pyysit?

Lol. Mihin tästä voi valittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Siis ongelma oli se että lääkäri teki sitä mitä pyysit?

Se ei ollut se ongelma. Lue viesti uudestaan ajatuksella ja mieti, mikä hoidossa on ehkä mennyt vikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Lol. Mihin tästä voi valittaa.

Mitä luulet paskasäkki idiootti, onko tällaisissa tapauksissa valitusoikeutta? :D

Anonyymi kirjoitti:

Se ei ollut se ongelma. Lue viesti uudestaan ajatuksella ja mieti, mikä hoidossa on ehkä mennyt vikaan.

Lisäys: ei käynyt ilmi tekstistä, että vuosikymmeniä kestänyt SSRI-lääkitys ja vieroitushelvetti tuhosivat fyysisen ja henkisen hyvinvointini sekä tunne-elämäni. Tämä on se suurin ongelma.

-2023-12-16 09:32:33

psychiatric.survivor kirjoitti:

Jokainen tietää, että mitään korvauksia psyykenlääkkeiden haitoista ei tule saamaan

Itselle ei ole tullut mieleen edes yrittää saada mitään korvauksia.
Terveyttä kun ei rahalla takaisin saa.

Anonyymi kirjoitti:

Itselle ei ole tullut mieleen edes yrittää saada mitään korvauksia.
Terveyttä kun ei rahalla takaisin saa.

Kyse on hoitovirheistä, mutta jos lääkettä syö tarpeeseen, (tai omaa tyhmyyttään) niin se ei ole hoitovirhe.

Anonyymi kirjoitti:

Kyse on hoitovirheistä, mutta jos lääkettä syö tarpeeseen, (tai omaa tyhmyyttään) niin se ei ole hoitovirhe.

Lääkärit on saattaneet tehdä kyseisessä tapauksessa virheitä vaikkei niitä hoitovirheiksi virallisesti lasketakaan.

Esim dependence-ilmiön sivuuttaminen ja informaation jättäminen kertomatta lääkkeen ongelmista esim vieroitus jolloin asiat pitää kantapään kautta oppia. Informaation kertomatta jättäminen siitä että ihminen on osa ei kontrolloitua lääketutkimusta pitkään kestävällä käytöllä joka esim alkaa nuoresta pitäen aivojen vielä kehittyessä. Lääketutkimukset on lyhyitä. Voi kestää aikaa hahmottaa lääkkeen piirteet, ja voi olla että esim sotkee omia ongelmiaan lääkkeen ongelmiin tiedon puutteessa esim vieroitusseuraaumukset. On aivan tosiasiaa että elämän voi joutua laittamaan katkolle vieroituksessa etenkin jos lääkäri ohjeistaa sen tekemään vauhdilla mitä ei siedä. Voi olla hankala alasjaa lääkettä jos elämä on kesken, opinnot, ruuhkavuodet, työ, perhe jne. Vieroituksessa on riskinsä, ja sen on saattanut potilas jo tuta aiemminkin jos on yrittänyt vieroittautua, jopa tietämättä mitään mitä seurauksia siitä on joutuen kärsimään jotain pelottavaa ja uutta. Siksi voi olla aina helpompi jatkaa. Kehon homeostaasi on sopeutunut aineen ympärille. Elämä niin on helpompaa siinä mielessä että ei johdu kokemana vieroitusseuraaumuksia jotka voi puhkaista uusia haittoja ja haitata tasapainoa elämässä tässä mielessä laittaen ihmisen oloon mikä ei ole 'tuttu'. Tottakai voi pelottaa alasjaa lääke jos olo vaikka heikkenisi.

Ihminen voi olla tietyllätapaa henkisesti lääkeriippuvianen myös lääkkeisiin joihin ei ns sisälly riippuvuutta. Olo lääkkeissä on tuttu kun niitä pitkiä aikoja vetää Uskon tähän lisäävän riskiä se että ihmiselle aine on perusteltu kemiallinen epätasapaino, serotoniinivaje, neuroplastisuus ym vertauksilla viitaten että aine korjaa jotain aivoissa. Malli mitä hän saa maailmasta, lääkärin puheista, muilta ihmisiltä. Ja että ihmisellä on voimakas masennuspotilaan identiteetti. Se voi heikentää tunnetta pärjäämisestä ilman lääkkeitä ja nähdä mahdollisuuksien puutetta itsehoidossa ilman ja pitää henkisesti koukussa lääkkeeseen. Itse kyseenalaistin nämä vieroitusvaiheessa ja pääsin lopulta eroon.

Verratkaa tätä ymmärrystapaa esim jos lääkäri kertoisi dependence sitä, vieroitusoireita, pitkän ajan tutkimuksen puutteista, suosittelisi varovaisuutta pitkäaikaiskäytön kanssa ja vertaisi masennuslääkkeitä kävelykeppiin pahimman yli ja sanoisi että lääkkeiden toimintamekanismi on osin hämärän peitossa. Kertoisi että pahimmillaan panoksena on seksuaalisuuden menetys.

Kun psykiatria aloittaa nuorena ihmiselle lääkkeitä hän oppii käsittelemään tunteitaan jo kasvuiässä aineilla. Tämä on malli mitä moni oppii elämässä, ehkä kyseessä on ensimmäinen oikea kärsimys ja paha vastoinkäyminen mitä voi olla hankala sietää.

Osa joutuu lopettamaan lääkkeen jopa 10 prosentin vähennyksillä, lääkkeen mistä sanottiin että se ei aiheuta riippuvuutta ja sen voi lopettaa milloin vain. Voi kestää aikaa tajuta että on muitakin keinoja alasjaa lääke kuin lääkärin ota puolet ja puolet keino joka ei perustu mihinkään kunnon tieteeseen jotka voisi toimia ja joillekin puolet puolet keino on toimimaton.

Dependencestä johtuu että lääke voi olla haastava ajaa alas ja homma voi hankaloitua mitä pitempään käyttää eli vuoden käyttäjä todennäköisemmin pääsee helpommalla kuin 5-10 v tai yli käyttäjä. Jos hermosto ja aivot on tottuneet aineeseen vuosia niin lopettaminen voi olla erittäin stressaavaa ja haastavaa. Ei kyse ole vain siitä että vanhat oireet palaa vaan oikeasti siitä että olet ison osan elämästäsi elänytn tietyllä tapaa ja joudut uuden tilanteen eteen jossa kehosi joutuu rakentamaan uuden homeostaasitilan ilman ainetta. Lääke tekee muutoksia hermostossa käyttöaikana. Ei kaikki ole lähtöpisteessä vuosia lääkitys hermoston kanssa.

Ihminen on lääkkeen käytön aikana medication spellbinding tilassa jossa voi olla hankala hahmottaa lääkkeen vaikutuksia itseensä. Itse hahmotin vaikutukset kunnolla vasta alasajon jälkeen. Pitkään kuvittelin lääkkeen tehokkaammaksi kuin se oli vaikka jälkikäteen arvioiden elämäni lääkkeissä ei ollut laadullisesti kummoista. Jälkikäteisarviolla, se ei ollut.

Lääkkeen käyttöajat on pidentyneet länsimaissa. Turha syyttää vain potilaita. Lääkärit luovat kuvaa kuin olisi ihan ok ja tosi turvallista käyttää lääkkeitä pitkään, mihin tutkimukseen he vetoavat?

Pitää myös muistaa kuinka repaleinen hoitojärjestelmä on lääkärivaihtuvuuksineen. Lääkäri ei välttämättä uskalla alkaa irrottaa potilastajota ei tunne kunnolla.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki tuntemani läheiset kyllä ajattelevat hoitoa hoitona, eikä vain jotain lääkkeitä joka on vain pieni osa sitä.

Jonkun läheinen jos joutuu sairaalaan, on turhan usein läheisillä käsitys, että siellä saa hyvää hoitoa.
Läheisille ei anneta todellista kuvaa, mitä se osastohoito on, se on säilömistä.
Jotain keskustelua silloin tällöin omahoitajan kanssa. Asioihin ei useinkaan perehdytä syvällisemmin. Lääkitykset päälle, ja potilas kotiin pärjäilemään itsekseen.
Avohoitoa suositellaan, mutta valvooko sitä kukaan, käykö siellä vai ei.
Sitten hyvä jos kerran kuussa aika poliklinikalle, jossa kysellään ainoastaan, miten on mennyt, mitä olet tehnyt, ym.

Anonyymi kirjoitti:

Jonkun läheinen jos joutuu sairaalaan, on turhan usein läheisillä käsitys, että siellä saa hyvää hoitoa.
Läheisille ei anneta todellista kuvaa, mitä se osastohoito on, se on säilömistä.
Jotain keskustelua silloin tällöin omahoitajan kanssa. Asioihin ei useinkaan perehdytä syvällisemmin. Lääkitykset päälle, ja potilas kotiin pärjäilemään itsekseen.
Avohoitoa suositellaan, mutta valvooko sitä kukaan, käykö siellä vai ei.
Sitten hyvä jos kerran kuussa aika poliklinikalle, jossa kysellään ainoastaan, miten on mennyt, mitä olet tehnyt, ym.

Lue lisää

eiköhän se läheinen nimenomaan näe, että auttaako se osastohoito vai ei. ja eiköhän se läheinen yleensä nimenomaan ole se joka tuskastuu siihen, että kuntotuja kieltäytyy siitä avohoidosta.

Sen takia täällä on niin turhaa sitä beeässää levitellä, kun kaikki sen sitten näkee jos sitä vierestä seuraa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei lääkärille ole mitään hyötyä kirjoitella lääkkeitä huvikseen , se joka ei lääkettä tarvitse nin eivät kirjoita sitä myöskään .
Lääkärin on kirjoitettava vaikka pieniä määriä jos potilaan tila sitä tarvitsee. Ei viiniä tartte mitään ennakkoluuloja esitellä.äsillä tarpeen tullessa on lääkärin selvitettävä mitä ja miksi hän on kirjoittanut, niin ettei asiat ole ollenkaan kuten sinä kuvittelet mielessäsi. Heidän tehtävänsä on ainoastaan auttaa, ja jos on jotain liikaa niin farmaseutti tekee kysymyksiä kun menet hakemaan lääkkeitäsi. Niin ettei lääkärit mitenkään yksin mitään tee he kuuluvat osana terveyden hoitoon ja farmaseutitkin ovat nykyään hyvin taitavia joten ei pitäisi kirjoitella valheita asioista jotka ovat vähän laajempia kun mitä sinä kuvittelet

Lue lisää

Jaa-a.
Minulle psykiatri kirjoitti yhden reseptin, vaikka sanoin, etten tarvitse sitä, vanhoja lääkkeitä on edelleen, koska käytän niitä tosi harvoin.
Kyse siis nukkumista tukevasta lääkkeestä, jota en haittojen takia ota kuin äärimmäisen harvoin.
Eli se resepti kyllä kirjoitettiin vähän niin kuin turhaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kuljin hetken aikaa itse noin ja karmea kokemus. Elämänlaatu katosi noin. Olin kävelevä kuollut. Toivoisin itse ennemmin eutanasiaa kuin esim vanhainkodissa joutuisin kokemaan vastaavaa ja reagoin niin huonosti aineisiin että todennäköisesti siksikin ennemmin ottaisin itseni päiviltä.

Sehän se on elämänlaatua että kävelee jossain? Varmaan psykiatrian mielestä? Ihan sama millainen potilaan sisäinen maailma enää on.

Lue lisää

" Kuljin hetken aikaa.."
Olisi kiva tietää, kuinka pitkä/lyhyt kyseinen hetki oli.
Itse kuljin lääketokkurassa yli kymmenen vuotta, ajoittain osastoilla, enemmän siviilissä.
Pakko sanoa, että ihmeitäkin tapahtuu, ja elämä voi palata suurin piirtein ennalleen, vaikka usein toivottomalta tuntuikin.

Anonyymi kirjoitti:

Kyse on hoitovirheistä, mutta jos lääkettä syö tarpeeseen, (tai omaa tyhmyyttään) niin se ei ole hoitovirhe.

Olenkin aina sanonut, etten syyttele yhtään ketään. Itsehän reseptit saatuani lääkkeet ostin ja lisäksi vielä pillerit söinkin.
Ja on myöhäistä tässä vaiheessa sanoa, jos olisin etukäteen tiennyt, niin olisi tainnut jäädä käyttämättä.
Elämä kuitenkin jatkuu, kaikesta huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki tuntemani läheiset kyllä ajattelevat hoitoa hoitona, eikä vain jotain lääkkeitä joka on vain pieni osa sitä.

Vuosia sitten omaisille ja läheisille kerrottiin niin upeaa kuvaa, kuinka hyvin ja asiallisesti potilasta hoidetaan osastolla, totuus oli kuitenkin aivan toinen.
Maineen on pysyttävä hyvänä, kaiken täytyy näyttää ulospäin hyvältä.

Ei, minulla ei ole diabetesta. Verensokerini on todettu viimeisissä mittauksissa hyväksi. En polta enkä käytä päihteitä. Olen normaalipainoinen, ja olin hyväkuntoinen ja liikunnallinen ennen edellistä lopetusyritystä, mikä johti vaan lääkearsenaalin paisumiseen ja hirveään oloon. Siitä en ole enää kunnossa päässyt edelliseen vointiin, koska lamauduin lääkkeillä todella. Lääkkeet aiheuttivat turpoamista, mutta en kumminkaan paisunut ylipainoiseksi. Paino alkoi laskea, kun sain lopetettua myrkyn, mikä lihomisen aikaansai.

Lääkevieroitus on saanut aikaan myös liikunnansietokyvyssä ongelmia. Liikunta johtaa surkeaan oloon ja suurempaan väsymykseen, mitä ennen ei tullut liikunnan myötä. Unettomuuden takia liikkuminen on vaikeaa. Sekin puhkesi lopetusyrityksessä lääkkeistä. yritän pitää liikunnan kevyenä jotta olo ei kurjistu entisestään. Koettu on. Tiedostan liikunnan aivoterveyttä parantavan vaikutuksen, joten harjoitan sitten edes kävelylenkkeilyä. Ruokavaliolla tuen palautumista,kuten mainitsin. Luotan siihen, että mahdollisimman luonnollinen kehoni hoitaminen parantaa terveyttäni ja myös henkistä hyvinvointiani ja untani. Olen vuosikausia sotkenut kehoni ja aivojeni kemioita lääkkeillä, minkä seurauksista maksan nyt.

Kilpirauhasarvot, TSH, oli normaali. Hormoniarvoja en ole testannut.

Ei tunnu hirveän hyvältä ajatukselta toipua vain vähän pirteämmäksi kun joku aivohalvauspotilaskin on niin tehnyt. Haluan takaisin elämän, minkä lääkkeet vei. Saa nähdä miten tässä käy, toivon saavani edes osan siitä takaisin lopettamalla mömmöt. Se on ainut toivoni.

Kyllä toiveesi on, valitettavasti, turha. En usko että tulet enää elämään ns normaalia(mikä on normaalia, voi jokainen kysyä itse tykönään) elämää.
Joka tapauksessa myrkyt ovat tuhonneet aivoissasi alueita, jotka eivät enää palaudu ennalleen.
Päinvastoin: kun lopetat nämä myrkkyjen syömisen, aivot reagoivat sillä tavoin, että koska ne eivät saa stimulantteja myrkyistä, niin ne ikäänkuin alkavat "syömään" tervettä kudosta.
TÄTÄ ei tietenkään ole julkaistu virallisissa tutkimuksissa.

Mene muualle trollaamaan. Jos saat iloa tästä niin jatka toki. Pitää trollinkin saada ilonsa jostain surkeaan elämäänsä.

Normaali elämä on elämä mitä elin ennen näitä myrkkyjä ja niiden vieroitusoireita ilman oirelistaa, mikä minulla nyt on niiden seurauksena mistä suuresti kärsin.

Anna mä arvaan. Olet joku pro-lääke joka ei usko lääkkeiden haittoihin. Omat SSRI lääkkeet tepsii, eh? Uskot että kaikista lääkkeistä, niiden vieroitusoireista myös niillä ketkä on poteneet niistä ongelmia kohdalla ja yhteisvaikutuksista pitkässä käytössä on tehty kattavat tutkimukset? Ihmisten aivoja on kattavasti tutkittu lopetuksen jälkeen? Tulet trollaamaan niitä, ketkä on vaurioituneet? Toivottavasti pilkka kalahtaa omaan nilkkaan

Jos et ole käyttänyt psyykenlääkkeitä päälle 10 vuotta, vetänyt niitä useampaa päällekäin, kokenut mitä kaikkia pahoja haittoja niissä on, lopettanut kaikkia ja mennyt vieroitusoireita läpi kaikessa kamaluudessaan, niin älä tule viisastelemaan, jooko.

Jos olet käynyt nuo läpi, niin tiedät mikä ero oli normaalilla elämällä ja sillä mitä elät noiden seurauksena.

Mitä.miehestä.menneestä kirjoitti:

Kyllä toiveesi on, valitettavasti, turha. En usko että tulet enää elämään ns normaalia(mikä on normaalia, voi jokainen kysyä itse tykönään) elämää.
Joka tapauksessa myrkyt ovat tuhonneet aivoissasi alueita, jotka eivät enää palaudu ennalleen.
Päinvastoin: kun lopetat nämä myrkkyjen syömisen, aivot reagoivat sillä tavoin, että koska ne eivät saa stimulantteja myrkyistä, niin ne ikäänkuin alkavat "syömään" tervettä kudosta.
TÄTÄ ei tietenkään ole julkaistu virallisissa tutkimuksissa.

Lue lisää

Tähän en usko.

Seuraavat mainitsemani asiat on vain teorioita. On hankala sanoa, mitä aivoissa ja keskushermostossa tapahtuu vieroitusvaiheessa, mutta on lähes selvää, että jonkinlaisia ongelmia vieroitus laukaisee, mikä oireilee näinä lukuisina erilaisina ongelmina ja oireina. Usein lääkärit näkee, että ne oireet pitäisi kestää vain rajoitetun ajan eikä tällöin ole kyse viekkareista, mutta tätä en allekirjoita ollenkaan. Lääke tekee käytön aikana muutoksia aivojen ja keskushermoston toimintaan. Muutokset on laajoja, koska lääke ei vaikuta todellakaan vain aivokemioiden toimintaan mistä on ilmentymänä lukuiset keholliset oireet mitä lääke voi aiheuttaa (esimerkiksi seksuaalisen toiminnan häiriöt, hormonien sotkeminen, verensokerin nousu, tardiivi dyskinesia, jopa sydänoireet jne...). Joillakin keho ei onnistu kääntämään psyykenlääkkeiden aiheuttamia muutoksia vieroitusvaiheessa takaisin entiselleen tai uuteen tasapainoon asap mistä uskoisin että oireet johtuu, jotka voi pitkittyä. Lisäksi on jotain todisteita että lääkkeen aiheuttamat vauriot voi jäädä pysyväksikin (esim tardiivi dyskinesia) ja vaurioita voi tulla, suuriakin. Vieroituksen jälkeen voi siis joutua kokemaan oireita pitempäänkin milloin on kyse pitkittyneistä vieroitusoireista. Esim omassa masennuslääkepaketissa mainittiin suoraan, että lopetusoireet voi olla joillakin vaikeita ja kestää pitempäänkin kuin paketissa mainittu aika. Tällä lääkeyhtiöt ovat halunneet sanoutua irti vastuusta. Varmasti tasan tarkkaan kyllä tietävät, että on mahdollisuus pitkittyneisiin oireisiin. Lääkärit vain eivät tunnu tätä ymmärtävän. Varsinkin kun kyse on useammista lääkkeistä joita käytetty pitkään, ei ole yhtään yllätys, että oireita tulee, vaikka minkälaisia, vaikeita tai pitkittyneitä.

Itse en kuitenkaan koe, että kyse on vain vieroitusoireista, koska minun tapauksessani podin vaikeita oireita lääkkeistä viimeisen ajan aikana milloin niitä käytin vaan haitoista mitä lääkkeet aiheutti. Tunsin jo tässä vaiheessa, että jokin oli mennyt mönkään. Tunsin myös epäonnistuneessa vieroitusvaiheessa, että jokin oli mennyt mönkään. Kun minulle määrättiin siinä vaiheessa uusia lääkkeitä, reagoin niihin huonosti, ja olin yliherkistynyt, ja tässä vaiheessa sain pahimmat haitat enkä sietänyt niitä kuten ennen. Koin lääkeyhdistelmän mitä käytin todella toksiseksi oireiden takia. Purkuvaiheessa oloni on helpottanut, koska pääsin noista lääkkeistä eroon, vaikka taistelu on ollut vaikeaa oireiden takia, mitkä lukuisista lääkkeistä on olleet paljon vaikeampia kuin yhdestä. Tämä antaa jotain osviittaa, että kyse on ollut lääkkeiden puhkaisemista oireista, koska lopetettuani tuon yhdistelmän käytön lukuisat oireeni helpottivat.

Mitä olen oppinut niin haittojen ja vaurioiden suhteen hankalinta aikaa lääkkeiden käytössä on käytön lisäksi, aloitus ja lopetus ja kun annosta nostetaan ja lasketaan. Kummassakin aivojen ja keskushermoston toimintaan tulee muutoksia, johon sen tulee sopeutua ja kohdata täysin uusi tasapaino. Lopetus voi puhkaista oireita vaikka ei käytön aikana olisi merkittävissä määrin kokenut haittaa.

Olisi erittäin mielenkiintoista tietää kaikenlaisesta tutkimuksesta mitä vieroituksesta tehdään. Olen yrittänyt seurata vähän kaikenlaista.

Huom nämä on vaan teorioita.
Kyse voi pahojen viekkarien kohdalla olla epäonnistuneessa vieroituksessa hyvinkin hermoston toiminnan häiriöistä, mitä voisi kuvata jonkinlaisena dysautonomian kaltaisina oireina. Rauhoittavien kohdalla varmasti toksista aivoille lopettaessa erityisesti liian nopeaa on liika glutamaatti. Kun tutustuu aiheeseen nimeltä eksitotoksisuus niin saa kuvaa miksi liika glutamaatti voi olla haitallista.

Uskon, että keskushermostolla voi olla rajallinen kapasiteetti sopeutua aina vain uusien ja uusien keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden aiheuttamiin muutoksiin ja vaikutuksiin. Osa ei metabolisoi lääkkeitä kuin pitäisi ja vanhuusiässä asia voi entisestään huonontua. Ihmiskunnan historiassa psyykenlääkkeitä on käytetty muutama kymmenen vuotta. Teoriani on, että kun lääkkeitä käyttää pitkään, ja paljon, haittojen kokeminenkin alkaa lisääntyä. Lisää stressiä keholle ja keskushermostolle tekee aloitukset, erityisesti liian nopeaa tehdyt lopetukset ja useat lääkevaihdokset, missä joka ikisessä vaiheessa tapahtuu muutoksia.

lisäksi stressi sairastuttaa. Psyykenlääkkeet voi puhkaista runsasta stressiä haittojen ja lopetusoireiden muodossa.

Anonyymi kirjoitti:

Tähän en usko.

Seuraavat mainitsemani asiat on vain teorioita. On hankala sanoa, mitä aivoissa ja keskushermostossa tapahtuu vieroitusvaiheessa, mutta on lähes selvää, että jonkinlaisia ongelmia vieroitus laukaisee, mikä oireilee näinä lukuisina erilaisina ongelmina ja oireina. Usein lääkärit näkee, että ne oireet pitäisi kestää vain rajoitetun ajan eikä tällöin ole kyse viekkareista, mutta tätä en allekirjoita ollenkaan. Lääke tekee käytön aikana muutoksia aivojen ja keskushermoston toimintaan. Muutokset on laajoja, koska lääke ei vaikuta todellakaan vain aivokemioiden toimintaan mistä on ilmentymänä lukuiset keholliset oireet mitä lääke voi aiheuttaa (esimerkiksi seksuaalisen toiminnan häiriöt, hormonien sotkeminen, verensokerin nousu, tardiivi dyskinesia, jopa sydänoireet jne...). Joillakin keho ei onnistu kääntämään psyykenlääkkeiden aiheuttamia muutoksia vieroitusvaiheessa takaisin entiselleen tai uuteen tasapainoon asap mistä uskoisin että oireet johtuu, jotka voi pitkittyä. Lisäksi on jotain todisteita että lääkkeen aiheuttamat vauriot voi jäädä pysyväksikin (esim tardiivi dyskinesia) ja vaurioita voi tulla, suuriakin. Vieroituksen jälkeen voi siis joutua kokemaan oireita pitempäänkin milloin on kyse pitkittyneistä vieroitusoireista. Esim omassa masennuslääkepaketissa mainittiin suoraan, että lopetusoireet voi olla joillakin vaikeita ja kestää pitempäänkin kuin paketissa mainittu aika. Tällä lääkeyhtiöt ovat halunneet sanoutua irti vastuusta. Varmasti tasan tarkkaan kyllä tietävät, että on mahdollisuus pitkittyneisiin oireisiin. Lääkärit vain eivät tunnu tätä ymmärtävän. Varsinkin kun kyse on useammista lääkkeistä joita käytetty pitkään, ei ole yhtään yllätys, että oireita tulee, vaikka minkälaisia, vaikeita tai pitkittyneitä.

Itse en kuitenkaan koe, että kyse on vain vieroitusoireista, koska minun tapauksessani podin vaikeita oireita lääkkeistä viimeisen ajan aikana milloin niitä käytin vaan haitoista mitä lääkkeet aiheutti. Tunsin jo tässä vaiheessa, että jokin oli mennyt mönkään. Tunsin myös epäonnistuneessa vieroitusvaiheessa, että jokin oli mennyt mönkään. Kun minulle määrättiin siinä vaiheessa uusia lääkkeitä, reagoin niihin huonosti, ja olin yliherkistynyt, ja tässä vaiheessa sain pahimmat haitat enkä sietänyt niitä kuten ennen. Koin lääkeyhdistelmän mitä käytin todella toksiseksi oireiden takia. Purkuvaiheessa oloni on helpottanut, koska pääsin noista lääkkeistä eroon, vaikka taistelu on ollut vaikeaa oireiden takia, mitkä lukuisista lääkkeistä on olleet paljon vaikeampia kuin yhdestä. Tämä antaa jotain osviittaa, että kyse on ollut lääkkeiden puhkaisemista oireista, koska lopetettuani tuon yhdistelmän käytön lukuisat oireeni helpottivat.

Mitä olen oppinut niin haittojen ja vaurioiden suhteen hankalinta aikaa lääkkeiden käytössä on käytön lisäksi, aloitus ja lopetus ja kun annosta nostetaan ja lasketaan. Kummassakin aivojen ja keskushermoston toimintaan tulee muutoksia, johon sen tulee sopeutua ja kohdata täysin uusi tasapaino. Lopetus voi puhkaista oireita vaikka ei käytön aikana olisi merkittävissä määrin kokenut haittaa.

Olisi erittäin mielenkiintoista tietää kaikenlaisesta tutkimuksesta mitä vieroituksesta tehdään. Olen yrittänyt seurata vähän kaikenlaista.

Huom nämä on vaan teorioita.
Kyse voi pahojen viekkarien kohdalla olla epäonnistuneessa vieroituksessa hyvinkin hermoston toiminnan häiriöistä, mitä voisi kuvata jonkinlaisena dysautonomian kaltaisina oireina. Rauhoittavien kohdalla varmasti toksista aivoille lopettaessa erityisesti liian nopeaa on liika glutamaatti. Kun tutustuu aiheeseen nimeltä eksitotoksisuus niin saa kuvaa miksi liika glutamaatti voi olla haitallista.

Uskon, että keskushermostolla voi olla rajallinen kapasiteetti sopeutua aina vain uusien ja uusien keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden aiheuttamiin muutoksiin ja vaikutuksiin. Osa ei metabolisoi lääkkeitä kuin pitäisi ja vanhuusiässä asia voi entisestään huonontua. Ihmiskunnan historiassa psyykenlääkkeitä on käytetty muutama kymmenen vuotta. Teoriani on, että kun lääkkeitä käyttää pitkään, ja paljon, haittojen kokeminenkin alkaa lisääntyä. Lisää stressiä keholle ja keskushermostolle tekee aloitukset, erityisesti liian nopeaa tehdyt lopetukset ja useat lääkevaihdokset, missä joka ikisessä vaiheessa tapahtuu muutoksia.

lisäksi stressi sairastuttaa. Psyykenlääkkeet voi puhkaista runsasta stressiä haittojen ja lopetusoireiden muodossa.

Lue lisää

Tarkoitan siis, että ihmisen evoluutiossa tuskin keho on tottunut vastaavanlaiseen "myrkkykuormaan" kuin nykypäivänä joutuu kestämään ja keskushermostoa jatkuvasti muokkaaviin lääkkeisiin. Psyykenlääkkeet laskisin tuohon kuormaan nykypäivänä kokemukseni jälkeen. Näitä lääkkeitä suositellaan joillekin koko elämäksi, vaikka hyvä kun yhtä lääkettä tutkittu kuukausien tutkimuksissa. Parhaiten itseään haitoilta suojelee, kun käyttää vain yhtä lääkettä(ei mitään lääkärin keksimää lääkekoktailia) lyhyen ajan kohtuullisilla annoksilla, ja ajaa alas ne kun on päässyt pahimman yli tai tietenkin, jos ei koske koko lääkkeisiin ;)

Olen seuraillut paljon ulkomaidenkin mediaa lääkevieroituksen ja psyykelääkehaittojen ympäriltä. Eräässä lehtijutussa joku oli kuvannut kovin samanlaisia oireita mitä itse olen joutunut käymään läpi:

https://www.heraldscotland.com/news/16979395.scotlands-secret-addicts-the-patients-hooked-on-antidepressants-and-harmed-by-withdrawal/

Mitä.miehestä.menneestä kirjoitti:

Kyllä toiveesi on, valitettavasti, turha. En usko että tulet enää elämään ns normaalia(mikä on normaalia, voi jokainen kysyä itse tykönään) elämää.
Joka tapauksessa myrkyt ovat tuhonneet aivoissasi alueita, jotka eivät enää palaudu ennalleen.
Päinvastoin: kun lopetat nämä myrkkyjen syömisen, aivot reagoivat sillä tavoin, että koska ne eivät saa stimulantteja myrkyistä, niin ne ikäänkuin alkavat "syömään" tervettä kudosta.
TÄTÄ ei tietenkään ole julkaistu virallisissa tutkimuksissa.

Lue lisää

Vaikka psykiatrisista aineista jää lähes poikkeusetta kaikille käyttäjille jonkintasoisia aivovaurioita, väitteesi siitä, että lopettaminen lisäisi tai jatkaisi vaurioiden kehittymistä on älytön. Haluatko avata millä perustein väität niin? En tiedä mihin viittaa "syömisellä" tässä yhteydessä, mutta esimerkiksi neuroleptien tiedetään surkastavan aivoja. Lopettamalla käytön voi surkastuman ainakin keskeyttää.

Yleisestikin voidaan todeta, että lopettamalla psykiatristen aineiden käytön voi katkaista vaurioiden lisääntymisen ja saada jopa osaltaan jotain menettämäänsä kognitiivista kyvykkyyttään takaisin, vaikka ei silloinkaan kaikkea. Joskus ihmiset kuvittelevat virheellisesti, että lopettaminen on aiheuttanut heille vaurioita, mutta tämä harha syntyy siitä, että ainekäyttö maskeeraa syntyneet vauriot ja ne tulevat esiin vasta, kun ainekäyttöä vähentää/lopettaa. Tästä hyvä esimerkki on vaikkapa tardiivi dyskenisia (TD). Osalla neuroleptikäyttäjistä jopa TD on oireiltaan lievittynyt vuosien myrkyttömän ajan jälkeen. Tietenkin ainoa tapa estää aivovaurioiden synty lähtöjään on olla käyttämättä psykiatrisia aineita lainkaan. Alkoholikin kohtuudella käytettynä on moninkerroin terveellisempi masennuslääke kuin SSRI:t. Hyvä kuitenkin muistaa, että millään aineilla elämän tuskaa ei voi turruttaa pidemmän päälle ilman vakavia seuraamuksia terveydellensä.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka psykiatrisista aineista jää lähes poikkeusetta kaikille käyttäjille jonkintasoisia aivovaurioita, väitteesi siitä, että lopettaminen lisäisi tai jatkaisi vaurioiden kehittymistä on älytön. Haluatko avata millä perustein väität niin? En tiedä mihin viittaa "syömisellä" tässä yhteydessä, mutta esimerkiksi neuroleptien tiedetään surkastavan aivoja. Lopettamalla käytön voi surkastuman ainakin keskeyttää.

Yleisestikin voidaan todeta, että lopettamalla psykiatristen aineiden käytön voi katkaista vaurioiden lisääntymisen ja saada jopa osaltaan jotain menettämäänsä kognitiivista kyvykkyyttään takaisin, vaikka ei silloinkaan kaikkea. Joskus ihmiset kuvittelevat virheellisesti, että lopettaminen on aiheuttanut heille vaurioita, mutta tämä harha syntyy siitä, että ainekäyttö maskeeraa syntyneet vauriot ja ne tulevat esiin vasta, kun ainekäyttöä vähentää/lopettaa. Tästä hyvä esimerkki on vaikkapa tardiivi dyskenisia (TD). Osalla neuroleptikäyttäjistä jopa TD on oireiltaan lievittynyt vuosien myrkyttömän ajan jälkeen. Tietenkin ainoa tapa estää aivovaurioiden synty lähtöjään on olla käyttämättä psykiatrisia aineita lainkaan. Alkoholikin kohtuudella käytettynä on moninkerroin terveellisempi masennuslääke kuin SSRI:t. Hyvä kuitenkin muistaa, että millään aineilla elämän tuskaa ei voi turruttaa pidemmän päälle ilman vakavia seuraamuksia terveydellensä.

Lue lisää

Lopettaminen ja kaikenlaiset muutokset lääkeannokseen voivat pahentaa tai puhkaista harmia lääkkeiden kanssa, koska keho joutuu aina rakentamaan uuden homeostaasitilan ensin rakennettuaan homeostaasitilan lääkkeen alaisuuteen. Sitten keho kehittää uuden homeostaasitilan ilman lääkettä. Siinä voi olla ongelmia koska keho on fyysisesti mukautunut aineen alla olemiseen eli on kehittynyt tietynlainen fyysinen riippuvuus lääkkeeseen ja kun lääke puretaan säännöllisen pitkäkestoisen käytön jälkeen, siitä voi seurata uudentyyppisiä ongelmia ja tietysti luonnollisestikin vieroitusoireita. Aina kun venettä horjutetaan, voi tulla uusia ongelmia. Etenkin kun lääkettä purkaa pitkän käytön jälkeen, siinä on riskinsä ololle, koska pitempi käyttöaika lisää vieroitusoireiden riskiä jotka voivat olla toisinaan vaikeita ja pitkittyneitä (PAWS).

Vahingon riskiä lisää jos esim lopettelee seinään lääkitystä ja hermosto joutuu käymään tässä melkoisen shokin läpi. Lääkepurunkin aikana voi puhjeta ikäviä oireita, esim vieroituksesta puhjennutta akatisiaa jne jota ei välttämättä ole ollut vielä käytön aikana.

Olenpa jopa lukenut että joissain tapauksissa vieroitus on laukaissut pahemmat seksuaalisen toiminnan häiriöt kuin itse lääkitys ja PSSD on puhjennut kunnolla vieroitusvaiheessa siinä missä seksuaalihäiriöt on saattaneet olla siedettävämpiä käytön aikana. Kehon homeostaasitila on mielenkiintoinen ilmiö.

Ihminen voi helposti sotkea lääkkeen tehoa siihen että välttelee lääkkeellä vieroituksen aikaansaamia ongelmia

Vieroitus voi siis toisinaan olla ainakin hetkellisesti vahingoittavampaa kuin aineen käyttö johon keho on vahvasti tottunut ja joka pitää oloa stabiilina kunhan vain muistaa ottaa aineen niin että pitoisuus ei laske liian alas, josta voi seurata esim. sähköiskutuntemuksia aivoissa ynnä muita akuutteja vieroitusseuraamuksia.

Toki voi olla että ihminen tietämättään saattaisi olla toimintakykyisempi kun vaan lusisi ne vieroitusoireet läpi, eikä jatkaisi lääkitystä joka saattaa aikaansaada ongelmia. Pitemmällä tähtäimellä hänen aivoterveytensä ja hyvinvointinsa saattaisi tästä kiittää.

Ja uskon että alkoholi satunnaisesti käytettynä ei ole läheskään niin haitallista kuin etenkin osa psykiatrian lääkkeistä. Toki lähtökohtaisesti alkoholi ei aivoterveydelle hyväksi ole, mutta ei ole kyllä moni psykiatrian ainekaan vaikka niistä "lääkkeinä" toisenlaista kuvaa maalattaisiin.

"Hyvä kuitenkin muistaa, että millään aineilla elämän tuskaa ei voi turruttaa pidemmän päälle ilman vakavia seuraamuksia terveydellensä." Osuit naulan kantaan. Esim psykoaktiivisiin aineisiin sisältyvä toleranssi-ilmiö vielä estää jatkuvan hyödyllisen vaikutuksen muutenkin.

psychiatric.survivor kirjoitti:

Jos et ole käyttänyt psyykenlääkkeitä päälle 10 vuotta, vetänyt niitä useampaa päällekäin, kokenut mitä kaikkia pahoja haittoja niissä on, lopettanut kaikkia ja mennyt vieroitusoireita läpi kaikessa kamaluudessaan, niin älä tule viisastelemaan, jooko.

Jos olet käynyt nuo läpi, niin tiedät mikä ero oli normaalilla elämällä ja sillä mitä elät noiden seurauksena.

Lue lisää

Jonkun on pakko laukoa taas jäätöntä juttua, kun tuskin itse kanttia lopettaa mitään on yhtä paljon kun kastemadolla.

Minullamoli kummallinen olo siinä melkein 40 vuotta sitten, soitin hoitajalle ja kerroin , hön sanoi että olen masentunut, mutta en oikein sitä itsessäni tunnistanut. Päätin soitta toisen kerran. En ehtinyt kun pyörryin töissä , no siitä sitten auttoivat lääkärin huoneeseen koska olimme samassa talossa töissä . Otettiin kilpirauhas kokeet ja vika oli siellä sain lääkityksen siihen ja tabletteja on syötävä loppu elämä . Niin että aina ei suinkaan ole kysymys masennuksesta , voi olla todella verensokerissakin vaihteluita ja monta muuta haittaa . Joten kunnon tutkimus ehkä olisi aina ensin paras tehdä ennekö sanotaan suoralta kädeltä että on masennus.

psychiatric.survivor kirjoitti:

Mene muualle trollaamaan. Jos saat iloa tästä niin jatka toki. Pitää trollinkin saada ilonsa jostain surkeaan elämäänsä.

Normaali elämä on elämä mitä elin ennen näitä myrkkyjä ja niiden vieroitusoireita ilman oirelistaa, mikä minulla nyt on niiden seurauksena mistä suuresti kärsin.

Anna mä arvaan. Olet joku pro-lääke joka ei usko lääkkeiden haittoihin. Omat SSRI lääkkeet tepsii, eh? Uskot että kaikista lääkkeistä, niiden vieroitusoireista myös niillä ketkä on poteneet niistä ongelmia kohdalla ja yhteisvaikutuksista pitkässä käytössä on tehty kattavat tutkimukset? Ihmisten aivoja on kattavasti tutkittu lopetuksen jälkeen? Tulet trollaamaan niitä, ketkä on vaurioituneet? Toivottavasti pilkka kalahtaa omaan nilkkaan

Lue lisää

Miki menit ollenkaan silloin lääkäriin jos elit normaalia elämää

Anonyymi kirjoitti:

Miki menit ollenkaan silloin lääkäriin jos elit normaalia elämää

Älä nyt mee pilaamaan toisen logiikkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Älä nyt mee pilaamaan toisen logiikkaa.

Juurikin näin.
Koska normaalia elämää eläväkin voi alkaa kärsiä vaikka ahdistuksesta tai masentua, tms.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin näin.
Koska normaalia elämää eläväkin voi alkaa kärsiä vaikka ahdistuksesta tai masentua, tms.

Paljon kaikkea paskaa sattui lyhyen ajan sisään mihin reagoin. Ei ollut tukiverkostoa oikein. Kärsin. Ei ollut selviytymiskeinoja vielä. En mennyt varsinaisesti lääkäriin vaan menin hakemaan keskusteluapua mutta olin silloin pikkuisen naiivimpi enkä ollut omalla kohdallani koskaan miettinyt mitään lääkitystä. Olin myös huomattavan nuori.

Nykyään en mene enää etsimään lääkäreiltä apua tällä tavoin koska ymmärrän elämän luonteen paremmin, ymmärrän psykiatrian haitallisen luonteen paremmin ja pilleri ei korjaa elämän luonnetta kärsimyksenä jonka kanssa pitää oppia diilaamaan plus pilleri tekee oman lisänsä kärsimykseen kun jotain luonnollista sotketaan ja siinä on riskinsä.

Näen myös että paljon asioita lääkitään jotka on ihan luonnollisia ja normaaleja. Kärsimyskin on luonnollista ja normaalia. Sekin jos ei joskus kykene kapitalismin vaatimuksiinkin voi olla ihan normaalia. Se on toki surkeaa jos elämä ei olisi kuin pelkkää kärsimystä, mutta elämä voi luonteeltaan jo olla sellaista kärsimystä että oksat pois. Voit menettää rakkat, voit menettää terveyden, tai voit jopa saada asiasta kamalaa harmia jota toitotetaan auttavana.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin näin.
Koska normaalia elämää eläväkin voi alkaa kärsiä vaikka ahdistuksesta tai masentua, tms.

Juuri näin, normaali ihminen voi kohdata mielenterveydenongelmia, joita hän joutuu ratkaisemaan, itse tai hoidon avulla, mutta sitten on ne sairaudentunnottomat, joissa ei itsessään voi olla ongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri näin, normaali ihminen voi kohdata mielenterveydenongelmia, joita hän joutuu ratkaisemaan, itse tai hoidon avulla, mutta sitten on ne sairaudentunnottomat, joissa ei itsessään voi olla ongelmia.

Lue lisää

Ihminen tietää kyllä milloin lääkkeet on vahingoittaneet. Ihminen osaa redlektoida itseään. Ihminen voi käydä omaa henkistä kasvuprosessiaan läpi ja auttaa itseään myös ilman mt ammattilaisten leimoja ja ylhäältäpäin tulevaa autoritääristä jumalallista apua synteihinsä jollaisena mt ongelmat esittelet. Opetella elämää ja kärsimyksen kohtaamista ja oppia selviytymiskeinoja.

Myöskin lääkkeetöntä apua voi kokeilla esim terapiaa, ja yhtälailla ottaa apu vastaan joka sinulle tuntuu olevan niin tärkeää että se otetaan jostain. Yhtälailla ihminen voi käyttää mt palveluja oman kasvuprosessinsa tukena.

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen tietää kyllä milloin lääkkeet on vahingoittaneet. Ihminen osaa redlektoida itseään. Ihminen voi käydä omaa henkistä kasvuprosessiaan läpi ja auttaa itseään myös ilman mt ammattilaisten leimoja ja ylhäältäpäin tulevaa autoritääristä jumalallista apua synteihinsä jollaisena mt ongelmat esittelet. Opetella elämää ja kärsimyksen kohtaamista ja oppia selviytymiskeinoja.

Myöskin lääkkeetöntä apua voi kokeilla esim terapiaa, ja yhtälailla ottaa apu vastaan joka sinulle tuntuu olevan niin tärkeää että se otetaan jostain. Yhtälailla ihminen voi käyttää mt palveluja oman kasvuprosessinsa tukena.

Lue lisää

Tähän voisin mainita, että itse tajusin lääkitysten haitat vasta siinä vaiheessa, kun kaikkea lääkityksiä alettiin vähentää, ihan kyllä laitoksessa.
Olin ollut monet vuodet niin tokkurassa lääkkeiden, sekä päihteiden sekakäytön takia, etten silloin ymmärtänyt mitä on meneillään.
Totuus valkeni vasta kun alkoi pää selvitä paremmin.
Ajattelen kuitenkin, etä tärkeintä oli saada parempi psyykkinen vointi, lääkitykset pois, muutkin ongelmat käsiteltyä, ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan.

Vahingoittihan ne isot määrät lääkkeitä kauan käytettyinä, jäi hermostoon ikuiset vauriot, muisti takkuaa, siinä kai ne " pahimmat ".

Sanoisin, että omalla kohdallani on melkein koko elinvuosieni ajan ollut jonkinlainen kasvuprosessi meneillään, ja se on kyllä kasvattanutkin, etenkin henkisesti. On helpompi elää myös näiden " vahingollisten seurausten " kanssa, kun ymmärtää, että ne ovat nyt osa elämääni, niiden kanssa on tultava toimeen.
Henkisesti toki voin paremmin, kun en murehdi, mitä mistäkin on seurannut, ennemminkin odotan uteliaana tulevaisuutta, joka on takuuvarmasti parempi kuin menneisyys.

psychiatric.survivor kirjoitti:

Ei, minulla ei ole diabetesta. Verensokerini on todettu viimeisissä mittauksissa hyväksi. En polta enkä käytä päihteitä. Olen normaalipainoinen, ja olin hyväkuntoinen ja liikunnallinen ennen edellistä lopetusyritystä, mikä johti vaan lääkearsenaalin paisumiseen ja hirveään oloon. Siitä en ole enää kunnossa päässyt edelliseen vointiin, koska lamauduin lääkkeillä todella. Lääkkeet aiheuttivat turpoamista, mutta en kumminkaan paisunut ylipainoiseksi. Paino alkoi laskea, kun sain lopetettua myrkyn, mikä lihomisen aikaansai.

Lääkevieroitus on saanut aikaan myös liikunnansietokyvyssä ongelmia. Liikunta johtaa surkeaan oloon ja suurempaan väsymykseen, mitä ennen ei tullut liikunnan myötä. Unettomuuden takia liikkuminen on vaikeaa. Sekin puhkesi lopetusyrityksessä lääkkeistä. yritän pitää liikunnan kevyenä jotta olo ei kurjistu entisestään. Koettu on. Tiedostan liikunnan aivoterveyttä parantavan vaikutuksen, joten harjoitan sitten edes kävelylenkkeilyä. Ruokavaliolla tuen palautumista,kuten mainitsin. Luotan siihen, että mahdollisimman luonnollinen kehoni hoitaminen parantaa terveyttäni ja myös henkistä hyvinvointiani ja untani. Olen vuosikausia sotkenut kehoni ja aivojeni kemioita lääkkeillä, minkä seurauksista maksan nyt.

Kilpirauhasarvot, TSH, oli normaali. Hormoniarvoja en ole testannut.

Ei tunnu hirveän hyvältä ajatukselta toipua vain vähän pirteämmäksi kun joku aivohalvauspotilaskin on niin tehnyt. Haluan takaisin elämän, minkä lääkkeet vei. Saa nähdä miten tässä käy, toivon saavani edes osan siitä takaisin lopettamalla mömmöt. Se on ainut toivoni.

Lue lisää

Et tule saaman, valitettavasti. Selvisin eturauhassyövästä mutta en rauhoittavien ja mielialalääkkeiden lopetus ja haittavaikutuksista

Kyllä vuosia myrkkyjä käyttäneenä on varsin vähän toivoa palaamisesta entiseen, terveeseen elämään.
Myrkyt ovat tehtävänsä tehneet ja aiheuttaneet peruuttamattomia muutoksia aivorakenteessa.
Toki ei kannata heittää kirvestä kaivoon, vaan yrittää kursia kasaan jotain niistä vähistä riekaleista.
Kuntoutumalla aivoinfarktin sairastaneet saavat suht hyvän elämän vielä vuosikymmeniksi
Miksipä ei myrkkyjen "väärinkäyttäjäkin"?

Xzw56 kirjoitti:

Kyllä vuosia myrkkyjä käyttäneenä on varsin vähän toivoa palaamisesta entiseen, terveeseen elämään.
Myrkyt ovat tehtävänsä tehneet ja aiheuttaneet peruuttamattomia muutoksia aivorakenteessa.
Toki ei kannata heittää kirvestä kaivoon, vaan yrittää kursia kasaan jotain niistä vähistä riekaleista.
Kuntoutumalla aivoinfarktin sairastaneet saavat suht hyvän elämän vielä vuosikymmeniksi
Miksipä ei myrkkyjen "väärinkäyttäjäkin"?

Lue lisää

Minulla ei ole ylenmäärin toiveita palaamisesta entiseen elämään, mutta kutenkin parempaan.
Jos todella toivoisin pystyväni palaamaan täysin entiseen, olisin kai jatkuvasti epätoivoinen.
Tämä edes parempi on hyvä.

Psykiatri Peter Bregginhän on mielestäni osuvasti todennut, että koskaan ihmiskunnan historian aikana emme ole todistaneet niin valtavaa iatrogeenista aivovaurioaaltoa kuin psykiatristen aineiden kohdalla nykyisellään.

Psykiatria (psykiatrinen pakottaminen) on rikos ihmisyyttä vastaan. Tämä ei ole missään nimessä liioittelua. Psykiatria, jolla käytännössä viitataan siis psykiatriseen pakottamiseen, joka on asian ydin (ilman pakottamista ei psykiatrinen toiminta olisi mahdollista eikä mitään ongelmaa siten olisi), täyttää YK:n määritelmän rikoksesta ihmisyyttä vastaan (crime against humanity) vähintään kohdassa "e. Torture". [un org(kautta)en(kautta)genocideprevention(kautta)crimes-against-humanity shtml]

Psykiatriset vainot tullaan näkemään ja muistamaan samalla kauheudella kuin inkvisitooriset vainot aikaisemmilta vuosisadoilta. Psykiatria on rikollista toimintaa Suomen perustuslain takaamien perusoikeuksien osalta ja se rikkoo lisäksi kansainvälistän ihmisoikeusjulistusta vastaan. Suomen perustuslaillisia oikeuksia laiminlyödään jo heti ensimmäisissä kohdissa 6§ ("Yhdenvertaisuus") sekä 7§ ("Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen"). Kohta 6 sanoo: "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä: Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella." Onko erimielisyys psykiatria-valtion kanssa hyväksyttävä peruste? Mielipide vielä nimen omaisesti mainitaan syynä, jonka perusteella kansalaista ei saa asettaa eri asemaan! Kohdassa 7 sanotaan: "Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen: Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. / Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. / Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla." Psykiatria on määritelmän mukaisesti mielivaltaa! Mitään objektiivista ei ole eikä voi olla. Suomi, psykiatria-valtion toimesta, rikkoo heti kaikkea mitä kohta 7 perusoikeuksista kansalaisilleen lupaa. "Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla." Anna mun nauraa ja itkeä samaan aikaan. "Ketään ei saa tuomita kuolemaan, _kiduttaa_ eikä _muutoinkaan_ kohdella ihmisarvoa loukkaavasti". Paitsi psykiatriassa nähtävästi.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatri Peter Bregginhän on mielestäni osuvasti todennut, että koskaan ihmiskunnan historian aikana emme ole todistaneet niin valtavaa iatrogeenista aivovaurioaaltoa kuin psykiatristen aineiden kohdalla nykyisellään.

Psykiatria (psykiatrinen pakottaminen) on rikos ihmisyyttä vastaan. Tämä ei ole missään nimessä liioittelua. Psykiatria, jolla käytännössä viitataan siis psykiatriseen pakottamiseen, joka on asian ydin (ilman pakottamista ei psykiatrinen toiminta olisi mahdollista eikä mitään ongelmaa siten olisi), täyttää YK:n määritelmän rikoksesta ihmisyyttä vastaan (crime against humanity) vähintään kohdassa "e. Torture". [un org(kautta)en(kautta)genocideprevention(kautta)crimes-against-humanity shtml]

Psykiatriset vainot tullaan näkemään ja muistamaan samalla kauheudella kuin inkvisitooriset vainot aikaisemmilta vuosisadoilta. Psykiatria on rikollista toimintaa Suomen perustuslain takaamien perusoikeuksien osalta ja se rikkoo lisäksi kansainvälistän ihmisoikeusjulistusta vastaan. Suomen perustuslaillisia oikeuksia laiminlyödään jo heti ensimmäisissä kohdissa 6§ ("Yhdenvertaisuus") sekä 7§ ("Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen"). Kohta 6 sanoo: "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä: Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella." Onko erimielisyys psykiatria-valtion kanssa hyväksyttävä peruste? Mielipide vielä nimen omaisesti mainitaan syynä, jonka perusteella kansalaista ei saa asettaa eri asemaan! Kohdassa 7 sanotaan: "Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen: Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. / Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. / Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla." Psykiatria on määritelmän mukaisesti mielivaltaa! Mitään objektiivista ei ole eikä voi olla. Suomi, psykiatria-valtion toimesta, rikkoo heti kaikkea mitä kohta 7 perusoikeuksista kansalaisilleen lupaa. "Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla." Anna mun nauraa ja itkeä samaan aikaan. "Ketään ei saa tuomita kuolemaan, _kiduttaa_ eikä _muutoinkaan_ kohdella ihmisarvoa loukkaavasti". Paitsi psykiatriassa nähtävästi.

Lue lisää

Minulle suurimmat ongelmat psykiatriassa ovat:

- Informed consentin puute. Potilaille kerrotaan tieteellisesti kyseenalaisia syitä käyttää lääkkeitä, tietoa pimitellään toisinaan potilaan parasta muka ajatellen, tai ei vain yksinkertaisesti ymmärretä haittoja. Ajatellaan potilaan parasta kertomalla vain osa lääkkeistä. Lääkkeistä maalataan kuin lääkeyhtiömarkkinoinnin seurauksena tullutta vaaleanpunaista kuvaa kertomatta tosiasiallisista riskeistä mitkä voivat olla hyvin tuhoisia niin potilaan hyvinvoinnille, mahdollisille tulevaisuudennäkymille (esim. kyky perheen perustamiseen), terveydelle kuin elämänlaadulle esim tulevaisuudessa. Voi olla että haitasta tulee se pahoinvointia aiheuttava ja ylläpitävä tekijä, eikä potilas edes aina ymmärrä sitä, eikä lääkärikään. Haitta voi tulla ihan totaalisena yllätyksenä vaikka sillä olisi suuri merkityskin elämässä (esim jätetty kertomatta vieroitusoireista).

Kuva lääkkeiden haitoista voi toki tarkentua kun tutkimusnäyttöä valuu tulevaisuudessa, joka saattaakin hieman rikkoa kuvaa suunnilleen joksikin uusiksi ihmelääkkeiksi kovalla markkinoinnilla maalatuista lääkkeistä.

Kaikesta tästä voi seurata että koko potilaan syy käyttää lääkkeitä ja identiteetti jopa rakentuu vähän kyseenalaiselle pohjalle ja käsitys ylläpitää riippuvuuden tunnetta lääkeeseen enemmän kuin realistisemmin maalattu kuva lääkkeistä jossa negatiiviset puolet kerrottaisiin potilaalle paremmin. Tästä voi myös seurata että mahdolliset haitat jää tiedostamatta ja potilas pitää niitä omina ongelminaan.

(Esim serotoniiniongelmat masennuslääkkeiden käytön syynä ja käsitys siitä että psyykenlääkkeet korjaa aivoissa jotain tai antipsykootit aivovaurion estäjinä ja neuroprotektiivisina)

- autoritäärisesti ylhäältä päin tuleva asiantuntemus lääkkeistä kirjaviisailta potilaitaan seuraavilta ihmisiltä jotka saattavat tästä perspektiivistä vähätellä potilaidensa kokemusta lääkkeiden harmillisuudesta jos tuntuvat keskittyvän vain osan potilaista kokemaan hyötyyn tai lukemaansa. On helppoa vähätellä toisten kokemusta ja nostaa hyötyä saaneiden kokemusta.
- psykiatrian lääketutkimuksessa on luotettavuusongelmia ja lääketehtailla on liikaa valtaa ja taloudellisia intressejä taustalla myötävaikuttamassa. On selvä tahtotila että lääkkeistä olisi hyötyä mikä voi haitata niiden objektiivista hahmottamista.
- miksi potilaiden sairautta hoidetaan pakolla sedatiivisilla dopamiinia sotkevilla lääkkeillä joiden haittavaikutukset voi alentaa elämänlaatua ja aiheuttaa kärsimystä (lue jopa pahentaa ns. mielenterveysongelmia)? Jos ihmisiä ei pakotettaisi hoitamaan sairauttaan näillä kyseenalaisilla aineilla ehkä psykiatriaa olisi helpompi kestää. Pahimmillaan psykiatria on todella todella autoritääristä, puuttuu perusoikeuksiin aivan härskillä tavalla, ja hoito voi olla todella lannistavaa ja jopa traumatisoivaa.

Uskon että hoidon seurauksena jonka pitäisi estää itsemurhia, on myös tapahtunut itsemurhia koska joku toinen määrittelee toisen kokeman hyödyn, tarpeet ja jopa kokemat haitat, sekä pakottaa toista lääkehoitoon. Siinä voidaan hyvin helposti liikkua vesillä missä kuvaat ihmisoikeusrikkomuksia ja jopa kidutusta.

- kiinnostuksen puute tutkia lääkehaittoja saatika kehittää tukipalveluja ihmisille (myös resurssien vuoksi) jotka on saaneet harmia

- medikalisoitunut perspektiivi ihmisen kärsimykseen ja riski että yhä useampia ihmisten ongelmia niputetaan sairauksien alle. Asioista tulee sairasta, epänormaalia, luokiteltua, ja kaikki yksityinen jää nähtäviksi papereihin.

Paradigman vaihdoksesta puhutaan jo jonkin verran joten toivottavasti tulevaisuus on parempi ihmisoikeuksien suhteen ? Vai onko?
https://www.coe.int/tr/web/commissioner/-/a-paradigm-shift-is-needed-towards-a-human-rights-approach-to-mental-health-care

https://www.madinamerica.com/2020/07/latest-un-report-calls-paradigm-shift-mental-health-care-globally/

Anonyymi kirjoitti:

Minulle suurimmat ongelmat psykiatriassa ovat:

- Informed consentin puute. Potilaille kerrotaan tieteellisesti kyseenalaisia syitä käyttää lääkkeitä, tietoa pimitellään toisinaan potilaan parasta muka ajatellen, tai ei vain yksinkertaisesti ymmärretä haittoja. Ajatellaan potilaan parasta kertomalla vain osa lääkkeistä. Lääkkeistä maalataan kuin lääkeyhtiömarkkinoinnin seurauksena tullutta vaaleanpunaista kuvaa kertomatta tosiasiallisista riskeistä mitkä voivat olla hyvin tuhoisia niin potilaan hyvinvoinnille, mahdollisille tulevaisuudennäkymille (esim. kyky perheen perustamiseen), terveydelle kuin elämänlaadulle esim tulevaisuudessa. Voi olla että haitasta tulee se pahoinvointia aiheuttava ja ylläpitävä tekijä, eikä potilas edes aina ymmärrä sitä, eikä lääkärikään. Haitta voi tulla ihan totaalisena yllätyksenä vaikka sillä olisi suuri merkityskin elämässä (esim jätetty kertomatta vieroitusoireista).

Kuva lääkkeiden haitoista voi toki tarkentua kun tutkimusnäyttöä valuu tulevaisuudessa, joka saattaakin hieman rikkoa kuvaa suunnilleen joksikin uusiksi ihmelääkkeiksi kovalla markkinoinnilla maalatuista lääkkeistä.

Kaikesta tästä voi seurata että koko potilaan syy käyttää lääkkeitä ja identiteetti jopa rakentuu vähän kyseenalaiselle pohjalle ja käsitys ylläpitää riippuvuuden tunnetta lääkeeseen enemmän kuin realistisemmin maalattu kuva lääkkeistä jossa negatiiviset puolet kerrottaisiin potilaalle paremmin. Tästä voi myös seurata että mahdolliset haitat jää tiedostamatta ja potilas pitää niitä omina ongelminaan.

(Esim serotoniiniongelmat masennuslääkkeiden käytön syynä ja käsitys siitä että psyykenlääkkeet korjaa aivoissa jotain tai antipsykootit aivovaurion estäjinä ja neuroprotektiivisina)

- autoritäärisesti ylhäältä päin tuleva asiantuntemus lääkkeistä kirjaviisailta potilaitaan seuraavilta ihmisiltä jotka saattavat tästä perspektiivistä vähätellä potilaidensa kokemusta lääkkeiden harmillisuudesta jos tuntuvat keskittyvän vain osan potilaista kokemaan hyötyyn tai lukemaansa. On helppoa vähätellä toisten kokemusta ja nostaa hyötyä saaneiden kokemusta.
- psykiatrian lääketutkimuksessa on luotettavuusongelmia ja lääketehtailla on liikaa valtaa ja taloudellisia intressejä taustalla myötävaikuttamassa. On selvä tahtotila että lääkkeistä olisi hyötyä mikä voi haitata niiden objektiivista hahmottamista.
- miksi potilaiden sairautta hoidetaan pakolla sedatiivisilla dopamiinia sotkevilla lääkkeillä joiden haittavaikutukset voi alentaa elämänlaatua ja aiheuttaa kärsimystä (lue jopa pahentaa ns. mielenterveysongelmia)? Jos ihmisiä ei pakotettaisi hoitamaan sairauttaan näillä kyseenalaisilla aineilla ehkä psykiatriaa olisi helpompi kestää. Pahimmillaan psykiatria on todella todella autoritääristä, puuttuu perusoikeuksiin aivan härskillä tavalla, ja hoito voi olla todella lannistavaa ja jopa traumatisoivaa.

Uskon että hoidon seurauksena jonka pitäisi estää itsemurhia, on myös tapahtunut itsemurhia koska joku toinen määrittelee toisen kokeman hyödyn, tarpeet ja jopa kokemat haitat, sekä pakottaa toista lääkehoitoon. Siinä voidaan hyvin helposti liikkua vesillä missä kuvaat ihmisoikeusrikkomuksia ja jopa kidutusta.

- kiinnostuksen puute tutkia lääkehaittoja saatika kehittää tukipalveluja ihmisille (myös resurssien vuoksi) jotka on saaneet harmia

- medikalisoitunut perspektiivi ihmisen kärsimykseen ja riski että yhä useampia ihmisten ongelmia niputetaan sairauksien alle. Asioista tulee sairasta, epänormaalia, luokiteltua, ja kaikki yksityinen jää nähtäviksi papereihin.

Paradigman vaihdoksesta puhutaan jo jonkin verran joten toivottavasti tulevaisuus on parempi ihmisoikeuksien suhteen ? Vai onko?
https://www.coe.int/tr/web/commissioner/-/a-paradigm-shift-is-needed-towards-a-human-rights-approach-to-mental-health-care

https://www.madinamerica.com/2020/07/latest-un-report-calls-paradigm-shift-mental-health-care-globally/

Lue lisää

Jos meillä olisi rajattomasti resursseja niin minkälaista hoitoa tarjoaisit uhriutujulle?

Anonyymi kirjoitti:

Minulle suurimmat ongelmat psykiatriassa ovat:

- Informed consentin puute. Potilaille kerrotaan tieteellisesti kyseenalaisia syitä käyttää lääkkeitä, tietoa pimitellään toisinaan potilaan parasta muka ajatellen, tai ei vain yksinkertaisesti ymmärretä haittoja. Ajatellaan potilaan parasta kertomalla vain osa lääkkeistä. Lääkkeistä maalataan kuin lääkeyhtiömarkkinoinnin seurauksena tullutta vaaleanpunaista kuvaa kertomatta tosiasiallisista riskeistä mitkä voivat olla hyvin tuhoisia niin potilaan hyvinvoinnille, mahdollisille tulevaisuudennäkymille (esim. kyky perheen perustamiseen), terveydelle kuin elämänlaadulle esim tulevaisuudessa. Voi olla että haitasta tulee se pahoinvointia aiheuttava ja ylläpitävä tekijä, eikä potilas edes aina ymmärrä sitä, eikä lääkärikään. Haitta voi tulla ihan totaalisena yllätyksenä vaikka sillä olisi suuri merkityskin elämässä (esim jätetty kertomatta vieroitusoireista).

Kuva lääkkeiden haitoista voi toki tarkentua kun tutkimusnäyttöä valuu tulevaisuudessa, joka saattaakin hieman rikkoa kuvaa suunnilleen joksikin uusiksi ihmelääkkeiksi kovalla markkinoinnilla maalatuista lääkkeistä.

Kaikesta tästä voi seurata että koko potilaan syy käyttää lääkkeitä ja identiteetti jopa rakentuu vähän kyseenalaiselle pohjalle ja käsitys ylläpitää riippuvuuden tunnetta lääkeeseen enemmän kuin realistisemmin maalattu kuva lääkkeistä jossa negatiiviset puolet kerrottaisiin potilaalle paremmin. Tästä voi myös seurata että mahdolliset haitat jää tiedostamatta ja potilas pitää niitä omina ongelminaan.

(Esim serotoniiniongelmat masennuslääkkeiden käytön syynä ja käsitys siitä että psyykenlääkkeet korjaa aivoissa jotain tai antipsykootit aivovaurion estäjinä ja neuroprotektiivisina)

- autoritäärisesti ylhäältä päin tuleva asiantuntemus lääkkeistä kirjaviisailta potilaitaan seuraavilta ihmisiltä jotka saattavat tästä perspektiivistä vähätellä potilaidensa kokemusta lääkkeiden harmillisuudesta jos tuntuvat keskittyvän vain osan potilaista kokemaan hyötyyn tai lukemaansa. On helppoa vähätellä toisten kokemusta ja nostaa hyötyä saaneiden kokemusta.
- psykiatrian lääketutkimuksessa on luotettavuusongelmia ja lääketehtailla on liikaa valtaa ja taloudellisia intressejä taustalla myötävaikuttamassa. On selvä tahtotila että lääkkeistä olisi hyötyä mikä voi haitata niiden objektiivista hahmottamista.
- miksi potilaiden sairautta hoidetaan pakolla sedatiivisilla dopamiinia sotkevilla lääkkeillä joiden haittavaikutukset voi alentaa elämänlaatua ja aiheuttaa kärsimystä (lue jopa pahentaa ns. mielenterveysongelmia)? Jos ihmisiä ei pakotettaisi hoitamaan sairauttaan näillä kyseenalaisilla aineilla ehkä psykiatriaa olisi helpompi kestää. Pahimmillaan psykiatria on todella todella autoritääristä, puuttuu perusoikeuksiin aivan härskillä tavalla, ja hoito voi olla todella lannistavaa ja jopa traumatisoivaa.

Uskon että hoidon seurauksena jonka pitäisi estää itsemurhia, on myös tapahtunut itsemurhia koska joku toinen määrittelee toisen kokeman hyödyn, tarpeet ja jopa kokemat haitat, sekä pakottaa toista lääkehoitoon. Siinä voidaan hyvin helposti liikkua vesillä missä kuvaat ihmisoikeusrikkomuksia ja jopa kidutusta.

- kiinnostuksen puute tutkia lääkehaittoja saatika kehittää tukipalveluja ihmisille (myös resurssien vuoksi) jotka on saaneet harmia

- medikalisoitunut perspektiivi ihmisen kärsimykseen ja riski että yhä useampia ihmisten ongelmia niputetaan sairauksien alle. Asioista tulee sairasta, epänormaalia, luokiteltua, ja kaikki yksityinen jää nähtäviksi papereihin.

Paradigman vaihdoksesta puhutaan jo jonkin verran joten toivottavasti tulevaisuus on parempi ihmisoikeuksien suhteen ? Vai onko?
https://www.coe.int/tr/web/commissioner/-/a-paradigm-shift-is-needed-towards-a-human-rights-approach-to-mental-health-care

https://www.madinamerica.com/2020/07/latest-un-report-calls-paradigm-shift-mental-health-care-globally/

Lue lisää

Mua taas häiritsee enemmän se, että miksi mielenterveydessä ei pystytä puhumaan paradigmasta itsestään itseisarvona, vaan miksi se pitää tuoda keskusteluun vain todisteena hoidonvastaisuuden puolesta.

Sehän vain tarkoittaa sitä, että ihmiset jotka oikeasti ovat kiinnostuneet mielenterveys hoidon kehittämisestä, ja siihen liittyvistä paradigmoista, joutuvat tekemään kaksinkertaisen työn, ennen kuin he pystyvät perustelemaan miksi joku paradigma veisi hoitoa eteenpäin, eikä taaksepäin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos meillä olisi rajattomasti resursseja niin minkälaista hoitoa tarjoaisit uhriutujulle?

Terve taas uhriutujaksi syyttelijä! Missed ya!
Mikään ei koskaan tässä maailmassa olisi paremmaksi muuttunut jos epäkohtia kohdanneita syyteltäisiin uhriutujiksi ja sillä hiljennettäisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Terve taas uhriutujaksi syyttelijä! Missed ya!
Mikään ei koskaan tässä maailmassa olisi paremmaksi muuttunut jos epäkohtia kohdanneita syyteltäisiin uhriutujiksi ja sillä hiljennettäisiin.

Lue lisää

Olikohan lobotomiankin seurauksena hieman taantuneet ihmiset uhriutujia jos valitti kokemuksistaan? Tai homouden takia sairaiksi todetut? Melkoisia uhriutujia kaikkinensa. Olisivat vain hiljaa.

Anonyymi kirjoitti:

Terve taas uhriutujaksi syyttelijä! Missed ya!
Mikään ei koskaan tässä maailmassa olisi paremmaksi muuttunut jos epäkohtia kohdanneita syyteltäisiin uhriutujiksi ja sillä hiljennettäisiin.

Lue lisää

jokainenhan meistä kohtaa elämässään epäkohtia, ne vaan ei ole niin isoja kuin uhriutujien kohtaamat epäkohdat.

Anonyymi kirjoitti:

jokainenhan meistä kohtaa elämässään epäkohtia, ne vaan ei ole niin isoja kuin uhriutujien kohtaamat epäkohdat.

Epäkohdat voivat olla valtavan isoja, mutta jokainen meistä suhtautuu niihin eri tavalla.
Joillekin jokin pieni juttu voi olla tosi iso, ja jollekin jokin isokaan epäkohta tai vastoinkäyminen ei välttämättä aiheuta minkäänlaista ongelmaa.
Onko se resilienssi, se nykyinen niin hieno sana, jota käytetään vaikeuksien siedosta ja toipumisesta, yli pääsemisestä, tms. ?

Anonyymi kirjoitti:

Epäkohdat voivat olla valtavan isoja, mutta jokainen meistä suhtautuu niihin eri tavalla.
Joillekin jokin pieni juttu voi olla tosi iso, ja jollekin jokin isokaan epäkohta tai vastoinkäyminen ei välttämättä aiheuta minkäänlaista ongelmaa.
Onko se resilienssi, se nykyinen niin hieno sana, jota käytetään vaikeuksien siedosta ja toipumisesta, yli pääsemisestä, tms. ?

Lue lisää

Oletko ollut toisen saappaissa? Et. Siispä, suksi hiiteen uhrijuttujesi kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko ollut toisen saappaissa? Et. Siispä, suksi hiiteen uhrijuttujesi kanssa.

Anteeksi kamalasti jos aiheutin mielipahaa, en kirjoittanut, tai tarkoittanut tuota mitenkään henkilökohtaisesti sinulle, enkä kenellekään muullekaan.
Enkä oikeasti edes syyllistänyt tai syyttänyt ketään yhtään mistään, yleisesti kirjoitin, kuinka olemme erilaisia.
No jaa, koskaanhan ei voi tietää, astuuko vahingossa jonkun varpaille tahtomattaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olikohan lobotomiankin seurauksena hieman taantuneet ihmiset uhriutujia jos valitti kokemuksistaan? Tai homouden takia sairaiksi todetut? Melkoisia uhriutujia kaikkinensa. Olisivat vain hiljaa.

Lue lisää

Käsi ylös taas kaikki joille täällä on tehty lobotomia.

Sovitaanko niin, että minä hankin itselleni lobotomian ihan vain sympatian vuoksi, jos täältä vakioporukasta löytyy joku sellainen jolle se on tehty.

Oletko muuten koskaan miettinyt, että miksi sukupuoli ja seksuaalivähemmistöillä menee nykyisin niin paljon paremmin, kuin MT ihmisillä?

Anonyymi kirjoitti:

Käsi ylös taas kaikki joille täällä on tehty lobotomia.

Sovitaanko niin, että minä hankin itselleni lobotomian ihan vain sympatian vuoksi, jos täältä vakioporukasta löytyy joku sellainen jolle se on tehty.

Oletko muuten koskaan miettinyt, että miksi sukupuoli ja seksuaalivähemmistöillä menee nykyisin niin paljon paremmin, kuin MT ihmisillä?

Lue lisää

Suomessa on lobotomiat kielletty jo 1960-luvulla, muistaakseni, ellei jo -50-luvulla.
Jos vielä on hengissä ihmisiä, joille aikanaan lobotomia on tehty, he tuskin täällä palstoilla aikaansa viettävät.
Olen yhden ihmisen tavannut vuosia sitten, jolle oli tehty kyseinen toimenpide, eikä hän ollut edes silloin siinä kunnossa, että olisi kyennyt jotain tietokoneita tai muita laitteita käyttämään. Lieneekö enää hengissäkään, ikää oli jonkin verran, nyt olisi jo aika iäkäs.

Anonyymi kirjoitti:

Käsi ylös taas kaikki joille täällä on tehty lobotomia.

Sovitaanko niin, että minä hankin itselleni lobotomian ihan vain sympatian vuoksi, jos täältä vakioporukasta löytyy joku sellainen jolle se on tehty.

Oletko muuten koskaan miettinyt, että miksi sukupuoli ja seksuaalivähemmistöillä menee nykyisin niin paljon paremmin, kuin MT ihmisillä?

Lue lisää

Kyllä pelkät psyykenaineet voivat vahingoittaa niin paljon että voi ainakin kuvitella miltä lobotomia saattaisi tuntua. Olo oli kuin elävällä kuolleella pahimmillaan kun aivot ei toimineet, kävi vieroitusunettomuutta läpi, halusi päästä nahoistaan kun kehon välittäjäaineet oli sekaisin.

Ei tarvi hankkia lobotomiaa, sain jo rapautettua aivojani psyyken"lääkkeillä" ihan riittävästi ja menetin paljon. Onneksi en sentään lobotomian kohteeksi joutunut! huh huh!

Onko se niin että jos Afrikassa on orpo lapsi ilman ruokaa ei täällä esim köyhät saa sanoa ettei ole rahaa ruokaan? Tai joku on kuuro-sokea-rampa pakolaisleirillä sotaa paossa ja joku käynyt vain syövän läpi niin ei parane siitä valittaa miten raskas kokemus se oli? Tai joku on saanut lääkkeistä harmia muttei sentään lobotomiaa, ja pystyy ihan konettakin käyttämään (onneksi sentään elämänlaatu on kunnossa).

En tiedä taaskaan mikä passiivisagressiivisen kirjoitustyylisi pointti on. Sekö, että homot on toimintakykyisempiä kuin mt-potilaat, eivät ehkä kärsi niin paljon kun heidän sairautensa oli enemmänkin sitä että sitä hyljeksittiin yhteiskunnan arvomaailman vuoksi jolloin siitä tulikin sairaus?

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä pelkät psyykenaineet voivat vahingoittaa niin paljon että voi ainakin kuvitella miltä lobotomia saattaisi tuntua. Olo oli kuin elävällä kuolleella pahimmillaan kun aivot ei toimineet, kävi vieroitusunettomuutta läpi, halusi päästä nahoistaan kun kehon välittäjäaineet oli sekaisin.

Ei tarvi hankkia lobotomiaa, sain jo rapautettua aivojani psyyken"lääkkeillä" ihan riittävästi ja menetin paljon. Onneksi en sentään lobotomian kohteeksi joutunut! huh huh!

Onko se niin että jos Afrikassa on orpo lapsi ilman ruokaa ei täällä esim köyhät saa sanoa ettei ole rahaa ruokaan? Tai joku on kuuro-sokea-rampa pakolaisleirillä sotaa paossa ja joku käynyt vain syövän läpi niin ei parane siitä valittaa miten raskas kokemus se oli? Tai joku on saanut lääkkeistä harmia muttei sentään lobotomiaa, ja pystyy ihan konettakin käyttämään (onneksi sentään elämänlaatu on kunnossa).

En tiedä taaskaan mikä passiivisagressiivisen kirjoitustyylisi pointti on. Sekö, että homot on toimintakykyisempiä kuin mt-potilaat, eivät ehkä kärsi niin paljon kun heidän sairautensa oli enemmänkin sitä että sitä hyljeksittiin yhteiskunnan arvomaailman vuoksi jolloin siitä tulikin sairaus?

Lue lisää

Miksi homoutta pidettiin sairautena? Kuinkakohan paljon edelleen ihan normaaleja asioita mitä ihmiset kokevat pidetään sairautena? Teini-iän tunnemyrskyjä, toistuvien stressaavien kasautuvien kokemusten vaikutusta psyykeeseen, yksinäisyyttä, köyhyyden ja vähäosaisuuden tuoman stressin vaikutuksia mielenterveyteen , reagoimisia traumaan, reagoimista kapitalistiseen kulutuskeskeiseen yhteiskuntaan jossa esim. ikäsyrjintä on normaalia valitessa ihmisiä töihin , asenteet köyhempiä kohtaan kovenee ja osa vetää itseä burn outiin kun tehostetaan, tehostetaan, tehostetaan?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi homoutta pidettiin sairautena? Kuinkakohan paljon edelleen ihan normaaleja asioita mitä ihmiset kokevat pidetään sairautena? Teini-iän tunnemyrskyjä, toistuvien stressaavien kasautuvien kokemusten vaikutusta psyykeeseen, yksinäisyyttä, köyhyyden ja vähäosaisuuden tuoman stressin vaikutuksia mielenterveyteen , reagoimisia traumaan, reagoimista kapitalistiseen kulutuskeskeiseen yhteiskuntaan jossa esim. ikäsyrjintä on normaalia valitessa ihmisiä töihin , asenteet köyhempiä kohtaan kovenee ja osa vetää itseä burn outiin kun tehostetaan, tehostetaan, tehostetaan?

Lue lisää

Oma käsitykseni elämästä on muuttunut merkittävästi, kiitos psykiatrian oppikoulun. Elämään kuuluu hyvin vahvasti kärsimys vaikka se saattaa olla piiloksissa jonkun aikaa. milloin tahansa elämä voi heittää niskaasi sellaista kuraa ja kärsimystä ettei mitään järkeä, mikä voi muuttaa elämän hetkessä, viedä elämänlaatusi tai jopa saada miettimään että olisi parempi olla kuollut koska elämä voi olla sietämätöntä. Asiat mihin saatat luottaa, eivät välttämättä ole luottamuksen arvoisia. Kakka saattaa olla käärittynä kauniiseen pakkaukseen mutta sisällä onkin vain kakkaa silti. Vaikka yleisesti jotain asiaa pidettäisiin hyvänä, se ei välttämättä ole sitä. Saa olla kiitollinen jos on edes lyhyen aikaa jotain seesteistä ja parempaa, kiitollinen kannattaa olla niistä hetkistä.

AINA JOLLAIN ON ASIAT VIELÄ HUONOMMIN, olet hemmoteltu velliperse maailman mittakaavassa ainakin jos mietitään puhdasta vettä, mahdollisuuksia kouluttautua, sekä lämmintä asuinpaikkaa, sekä mahdollisuuksia ravintoon. Se ei tarkoita, ettetkö sinä voi kärsiä. Kärsimys ei ole kiinni välttämättä siitä miten asiat menevät sinulla materialistisesti tai rahan suhteen. Kehon toiminnanhäiriöt voivat aiheuttaa merkittävää kärsimystä, myöskään länsimainen ihminen ei niiltä välty.

Ei ole happily ever after. Ei ole. Elämä on ponnistelua, elämä on haasteita, elämä on pahaa oloa, elämä on pahan olon voittamista, elämä on kasvamista, elämä on opettelua elämään. Elämä on työskentelyä paremman eteen, elämä on nykyhetki, mutta elämä on myös menneisyydestä kannettavat taakat. Toisinaan niistä pääsee paremmin eroon kuin toisinaan. On turhaa vertailla kuka on vahvin ja miettiä miksi joku on heikko, kannattaisi ensin kävellä toisen saappaissa niin voi sitä arvioida.

Resilienssi kasvaa elämän kokemusten myötä, sekä filosofisen työskentelyn myötä. Elämässä on päässyt jo pitkälle jos joskus osaa irroittaa itsensä tunteiden kehästä ja katsella kaikkea vähän ulkopuoleltakin. Toisaalta, onnellisimmillaan taitaa olla vain kun elää, ja täysillä elääkin, mutta niitä onnellisiakin saattaa koetella kovat ajat tulevaisuudessa.

Kestän aika paljon paskaa nykyään, harmi että kun resilienssi oli heikompi ja vasta opettelin elämää, menin psykiatrian lääkehuijaukseen. Harmi että piti mennä sinne jo aikana kun vasta aivot kehittyi kohti aikuisuutta, niin ei vielä kriittinen ajattelu ollut riittävän kehittyneellä tasolla ja annoin jo kasvu- ja kehitysiässä niin kritiikittömästi kajota aivoihini.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa on lobotomiat kielletty jo 1960-luvulla, muistaakseni, ellei jo -50-luvulla.
Jos vielä on hengissä ihmisiä, joille aikanaan lobotomia on tehty, he tuskin täällä palstoilla aikaansa viettävät.
Olen yhden ihmisen tavannut vuosia sitten, jolle oli tehty kyseinen toimenpide, eikä hän ollut edes silloin siinä kunnossa, että olisi kyennyt jotain tietokoneita tai muita laitteita käyttämään. Lieneekö enää hengissäkään, ikää oli jonkin verran, nyt olisi jo aika iäkäs.

Lue lisää

Jouluna 1975 tehtiin Suomessa viimeinen lobotomialeikkaus. Tilalle tuli aivojen välittäjäainetoimintaa sotkevat aineet joista osa saa kognitiivisen toiminnan ongelmia, seksuaalisen toiminnan häiriöitä, tuntee muuttuneensa niin ettei tunne oikein normaalisti mitään ja niin päin pois. Plus vieroitusoireet päälle. Apinakokeissa joidenkin apinoiden aivot kutistuu aineilla ja niitä pakotetaan käyttämään psykiatrisessa hoidossa.

Osa tykkää toki vähän vähäisemmästäkin kapasiteetistä. Ei kait siinä. Kai se on annosriippuvaistakin.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle suurimmat ongelmat psykiatriassa ovat:

- Informed consentin puute. Potilaille kerrotaan tieteellisesti kyseenalaisia syitä käyttää lääkkeitä, tietoa pimitellään toisinaan potilaan parasta muka ajatellen, tai ei vain yksinkertaisesti ymmärretä haittoja. Ajatellaan potilaan parasta kertomalla vain osa lääkkeistä. Lääkkeistä maalataan kuin lääkeyhtiömarkkinoinnin seurauksena tullutta vaaleanpunaista kuvaa kertomatta tosiasiallisista riskeistä mitkä voivat olla hyvin tuhoisia niin potilaan hyvinvoinnille, mahdollisille tulevaisuudennäkymille (esim. kyky perheen perustamiseen), terveydelle kuin elämänlaadulle esim tulevaisuudessa. Voi olla että haitasta tulee se pahoinvointia aiheuttava ja ylläpitävä tekijä, eikä potilas edes aina ymmärrä sitä, eikä lääkärikään. Haitta voi tulla ihan totaalisena yllätyksenä vaikka sillä olisi suuri merkityskin elämässä (esim jätetty kertomatta vieroitusoireista).

Kuva lääkkeiden haitoista voi toki tarkentua kun tutkimusnäyttöä valuu tulevaisuudessa, joka saattaakin hieman rikkoa kuvaa suunnilleen joksikin uusiksi ihmelääkkeiksi kovalla markkinoinnilla maalatuista lääkkeistä.

Kaikesta tästä voi seurata että koko potilaan syy käyttää lääkkeitä ja identiteetti jopa rakentuu vähän kyseenalaiselle pohjalle ja käsitys ylläpitää riippuvuuden tunnetta lääkeeseen enemmän kuin realistisemmin maalattu kuva lääkkeistä jossa negatiiviset puolet kerrottaisiin potilaalle paremmin. Tästä voi myös seurata että mahdolliset haitat jää tiedostamatta ja potilas pitää niitä omina ongelminaan.

(Esim serotoniiniongelmat masennuslääkkeiden käytön syynä ja käsitys siitä että psyykenlääkkeet korjaa aivoissa jotain tai antipsykootit aivovaurion estäjinä ja neuroprotektiivisina)

- autoritäärisesti ylhäältä päin tuleva asiantuntemus lääkkeistä kirjaviisailta potilaitaan seuraavilta ihmisiltä jotka saattavat tästä perspektiivistä vähätellä potilaidensa kokemusta lääkkeiden harmillisuudesta jos tuntuvat keskittyvän vain osan potilaista kokemaan hyötyyn tai lukemaansa. On helppoa vähätellä toisten kokemusta ja nostaa hyötyä saaneiden kokemusta.
- psykiatrian lääketutkimuksessa on luotettavuusongelmia ja lääketehtailla on liikaa valtaa ja taloudellisia intressejä taustalla myötävaikuttamassa. On selvä tahtotila että lääkkeistä olisi hyötyä mikä voi haitata niiden objektiivista hahmottamista.
- miksi potilaiden sairautta hoidetaan pakolla sedatiivisilla dopamiinia sotkevilla lääkkeillä joiden haittavaikutukset voi alentaa elämänlaatua ja aiheuttaa kärsimystä (lue jopa pahentaa ns. mielenterveysongelmia)? Jos ihmisiä ei pakotettaisi hoitamaan sairauttaan näillä kyseenalaisilla aineilla ehkä psykiatriaa olisi helpompi kestää. Pahimmillaan psykiatria on todella todella autoritääristä, puuttuu perusoikeuksiin aivan härskillä tavalla, ja hoito voi olla todella lannistavaa ja jopa traumatisoivaa.

Uskon että hoidon seurauksena jonka pitäisi estää itsemurhia, on myös tapahtunut itsemurhia koska joku toinen määrittelee toisen kokeman hyödyn, tarpeet ja jopa kokemat haitat, sekä pakottaa toista lääkehoitoon. Siinä voidaan hyvin helposti liikkua vesillä missä kuvaat ihmisoikeusrikkomuksia ja jopa kidutusta.

- kiinnostuksen puute tutkia lääkehaittoja saatika kehittää tukipalveluja ihmisille (myös resurssien vuoksi) jotka on saaneet harmia

- medikalisoitunut perspektiivi ihmisen kärsimykseen ja riski että yhä useampia ihmisten ongelmia niputetaan sairauksien alle. Asioista tulee sairasta, epänormaalia, luokiteltua, ja kaikki yksityinen jää nähtäviksi papereihin.

Paradigman vaihdoksesta puhutaan jo jonkin verran joten toivottavasti tulevaisuus on parempi ihmisoikeuksien suhteen ? Vai onko?
https://www.coe.int/tr/web/commissioner/-/a-paradigm-shift-is-needed-towards-a-human-rights-approach-to-mental-health-care

https://www.madinamerica.com/2020/07/latest-un-report-calls-paradigm-shift-mental-health-care-globally/

Lue lisää

Pimitellään???????
Ei kukaan pimittele kyllä meidän lääkärit ainakin kertovat ihan vaan faktaa potilaalle . Mutta usein on niin että lääkäri ja potilas eivät ole samalla tasolla näissä asioissa , joten silloin tulee väärinkäsityksiä väkisin
Ja sitten yksi mikä aiheuttaa stressiä valtavasti on GOOGLE ihmiset lukevat omista sairauksistaan tietämättä ettei Google tiedot ainaole juuri niin kuten hoitokoulussa opetetaan..näin on joka sairauden kanssa. Miksi ihmiset luulevat ymmärtävänsä lääketieteellistä termejä ja teko” ” jotka välttämätä eivät ole edes sairaala apulaisina olleet koskaan Siksi on tärkeää ettei lueta kaiken maailma; selityksiä netistä vaan keskustellaan oman lääkärin kanssa asioista kyllä ne tapaa antaa vastauksen kysymyksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos meillä olisi rajattomasti resursseja niin minkälaista hoitoa tarjoaisit uhriutujulle?

Lääketehtaissa ei ole sellaista valtaa kun kirjoitat. Ensinnäkin apteekki myy sitä lääkettä joka juuri silloin sattuu olemaan halvin siis voit saada minkä tehtaan lääkkeitä hyvänsä joten jutut että lääketehtaan ostavat lääkärit ei ole muuta kun ilkeää panettelua.
Jos lääkäri vaikka kirjoittaa mitazapiinia niin voit saada ihan toisen tehtaan tuotteita se kun sitä mitä reseptissä lukee, . Paljon on arvailuja asioista mutta niistä ei saa tehdä totuuksia

Anonyymi kirjoitti:

Jouluna 1975 tehtiin Suomessa viimeinen lobotomialeikkaus. Tilalle tuli aivojen välittäjäainetoimintaa sotkevat aineet joista osa saa kognitiivisen toiminnan ongelmia, seksuaalisen toiminnan häiriöitä, tuntee muuttuneensa niin ettei tunne oikein normaalisti mitään ja niin päin pois. Plus vieroitusoireet päälle. Apinakokeissa joidenkin apinoiden aivot kutistuu aineilla ja niitä pakotetaan käyttämään psykiatrisessa hoidossa.

Osa tykkää toki vähän vähäisemmästäkin kapasiteetistä. Ei kait siinä. Kai se on annosriippuvaistakin.

Lue lisää

Kuinkahan moni vielä valitsisi lobotomian, jos saisi ihan itse valita lääkkeiden ja sen väliltä.

Anonyymi kirjoitti:

Mua taas häiritsee enemmän se, että miksi mielenterveydessä ei pystytä puhumaan paradigmasta itsestään itseisarvona, vaan miksi se pitää tuoda keskusteluun vain todisteena hoidonvastaisuuden puolesta.

Sehän vain tarkoittaa sitä, että ihmiset jotka oikeasti ovat kiinnostuneet mielenterveys hoidon kehittämisestä, ja siihen liittyvistä paradigmoista, joutuvat tekemään kaksinkertaisen työn, ennen kuin he pystyvät perustelemaan miksi joku paradigma veisi hoitoa eteenpäin, eikä taaksepäin.

Lue lisää

Mutta eikös se ole aina niin että ihmiset jotka valittavat ja ovat ennakkoluuloisia ovat ainoastaan äänessä
Itse olen nähnyt niin monia mielenterveys potilaita elämäni aikana ja avun ovat saaneet vaivoihinsa. Joten eräöt googlettaa että komåne käy kuumana ja aina löytävät sieltä jotain joka täydellisesti kieltää heidän lääkkeensä , tai sitten sivu vaikutuksia jne.kunhan joskus nämä jotka ovat saaneet avun asioihinsa voisivat kirjoittaa että heillä menee hyvin lääkityksen ansiosta ja että ovat lopettaneet lääkkeen käytön vuoden sisällä ilman minkäänlaisia vaikutuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Terve taas uhriutujaksi syyttelijä! Missed ya!
Mikään ei koskaan tässä maailmassa olisi paremmaksi muuttunut jos epäkohtia kohdanneita syyteltäisiin uhriutujiksi ja sillä hiljennettäisiin.

Lue lisää

Mutta sanotaan ett sähkömies ja lääkäri kun keskustelevat omasta työstään niin kumpikaan ei ymmärrä toistaan . Niin onko sitten ihme että väärinkäsityksiä tulee

Anonyymi kirjoitti:

Miksi homoutta pidettiin sairautena? Kuinkakohan paljon edelleen ihan normaaleja asioita mitä ihmiset kokevat pidetään sairautena? Teini-iän tunnemyrskyjä, toistuvien stressaavien kasautuvien kokemusten vaikutusta psyykeeseen, yksinäisyyttä, köyhyyden ja vähäosaisuuden tuoman stressin vaikutuksia mielenterveyteen , reagoimisia traumaan, reagoimista kapitalistiseen kulutuskeskeiseen yhteiskuntaan jossa esim. ikäsyrjintä on normaalia valitessa ihmisiä töihin , asenteet köyhempiä kohtaan kovenee ja osa vetää itseä burn outiin kun tehostetaan, tehostetaan, tehostetaan?

Lue lisää

Miksi homo on mieluisampi naapuri, kuin MT ihminen?

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä pelkät psyykenaineet voivat vahingoittaa niin paljon että voi ainakin kuvitella miltä lobotomia saattaisi tuntua. Olo oli kuin elävällä kuolleella pahimmillaan kun aivot ei toimineet, kävi vieroitusunettomuutta läpi, halusi päästä nahoistaan kun kehon välittäjäaineet oli sekaisin.

Ei tarvi hankkia lobotomiaa, sain jo rapautettua aivojani psyyken"lääkkeillä" ihan riittävästi ja menetin paljon. Onneksi en sentään lobotomian kohteeksi joutunut! huh huh!

Onko se niin että jos Afrikassa on orpo lapsi ilman ruokaa ei täällä esim köyhät saa sanoa ettei ole rahaa ruokaan? Tai joku on kuuro-sokea-rampa pakolaisleirillä sotaa paossa ja joku käynyt vain syövän läpi niin ei parane siitä valittaa miten raskas kokemus se oli? Tai joku on saanut lääkkeistä harmia muttei sentään lobotomiaa, ja pystyy ihan konettakin käyttämään (onneksi sentään elämänlaatu on kunnossa).

En tiedä taaskaan mikä passiivisagressiivisen kirjoitustyylisi pointti on. Sekö, että homot on toimintakykyisempiä kuin mt-potilaat, eivät ehkä kärsi niin paljon kun heidän sairautensa oli enemmänkin sitä että sitä hyljeksittiin yhteiskunnan arvomaailman vuoksi jolloin siitä tulikin sairaus?

Lue lisää

Miksi otat itseesi näistä kirjoituksista, takerrut tekstin sisältöön, vaikka kommenttien asia ei tarkoita juuri sinua, tai ketään muutakaan suoraan henkilöityen tiettyyn ihmiseen ?

Anonyymi kirjoitti:

Oma käsitykseni elämästä on muuttunut merkittävästi, kiitos psykiatrian oppikoulun. Elämään kuuluu hyvin vahvasti kärsimys vaikka se saattaa olla piiloksissa jonkun aikaa. milloin tahansa elämä voi heittää niskaasi sellaista kuraa ja kärsimystä ettei mitään järkeä, mikä voi muuttaa elämän hetkessä, viedä elämänlaatusi tai jopa saada miettimään että olisi parempi olla kuollut koska elämä voi olla sietämätöntä. Asiat mihin saatat luottaa, eivät välttämättä ole luottamuksen arvoisia. Kakka saattaa olla käärittynä kauniiseen pakkaukseen mutta sisällä onkin vain kakkaa silti. Vaikka yleisesti jotain asiaa pidettäisiin hyvänä, se ei välttämättä ole sitä. Saa olla kiitollinen jos on edes lyhyen aikaa jotain seesteistä ja parempaa, kiitollinen kannattaa olla niistä hetkistä.

AINA JOLLAIN ON ASIAT VIELÄ HUONOMMIN, olet hemmoteltu velliperse maailman mittakaavassa ainakin jos mietitään puhdasta vettä, mahdollisuuksia kouluttautua, sekä lämmintä asuinpaikkaa, sekä mahdollisuuksia ravintoon. Se ei tarkoita, ettetkö sinä voi kärsiä. Kärsimys ei ole kiinni välttämättä siitä miten asiat menevät sinulla materialistisesti tai rahan suhteen. Kehon toiminnanhäiriöt voivat aiheuttaa merkittävää kärsimystä, myöskään länsimainen ihminen ei niiltä välty.

Ei ole happily ever after. Ei ole. Elämä on ponnistelua, elämä on haasteita, elämä on pahaa oloa, elämä on pahan olon voittamista, elämä on kasvamista, elämä on opettelua elämään. Elämä on työskentelyä paremman eteen, elämä on nykyhetki, mutta elämä on myös menneisyydestä kannettavat taakat. Toisinaan niistä pääsee paremmin eroon kuin toisinaan. On turhaa vertailla kuka on vahvin ja miettiä miksi joku on heikko, kannattaisi ensin kävellä toisen saappaissa niin voi sitä arvioida.

Resilienssi kasvaa elämän kokemusten myötä, sekä filosofisen työskentelyn myötä. Elämässä on päässyt jo pitkälle jos joskus osaa irroittaa itsensä tunteiden kehästä ja katsella kaikkea vähän ulkopuoleltakin. Toisaalta, onnellisimmillaan taitaa olla vain kun elää, ja täysillä elääkin, mutta niitä onnellisiakin saattaa koetella kovat ajat tulevaisuudessa.

Kestän aika paljon paskaa nykyään, harmi että kun resilienssi oli heikompi ja vasta opettelin elämää, menin psykiatrian lääkehuijaukseen. Harmi että piti mennä sinne jo aikana kun vasta aivot kehittyi kohti aikuisuutta, niin ei vielä kriittinen ajattelu ollut riittävän kehittyneellä tasolla ja annoin jo kasvu- ja kehitysiässä niin kritiikittömästi kajota aivoihini.

Lue lisää

Eipä tähän voi mitään lisätä, pitkälti omien ajatusteni kaltaista tekstiä.
Olen samaa mieltä kanssasi, vaikka nuorena en olisi ollut. Vedin myös psykiatrian kuviot läpi pitemmän kaavan mukaan.
Sen verran siitä taisi hyötyä olla, että nykyään ajattelen, elän, olen, tunnen, ym. lähes kaiken itselleni paremmalla tavalla, pystyäkseni pitämään psyykeni paremmin kasassa.
Voi olla, että joskus tarvitsee sen " kovan koulun ", ennen kuin ymmärtää omaa itseään myös syvältä sisältä päin. Ja tärkeää on sekin, että ymmärtää myös muita ja muiden kohtaloita.
Toisen saappaisiin ei tarvitse astua, ymmärtää voi silti, asioita ei voi kuvitella, vaikka on tapana sanoa " voin kuvitella ".
Empatia on jollain tavalla liitännäinen myös omaan olotilaan. Jos itsellä on kovin vaikeaa, on vaikeaa olla empaattinen muita kohtaan, sekä huomioida kanssaihmisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinkahan moni vielä valitsisi lobotomian, jos saisi ihan itse valita lääkkeiden ja sen väliltä.

En haluaisi kumpaakaan, mutta jos olisi aivan pakko valita, valitsisin lääkkeet.
Pitääkö perustella ?
Ihan siitä syystä, koska olen tavannut yhden ihmisen, jolle oli tehty lobotomia. Ei kiitos minulle.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta eikös se ole aina niin että ihmiset jotka valittavat ja ovat ennakkoluuloisia ovat ainoastaan äänessä
Itse olen nähnyt niin monia mielenterveys potilaita elämäni aikana ja avun ovat saaneet vaivoihinsa. Joten eräöt googlettaa että komåne käy kuumana ja aina löytävät sieltä jotain joka täydellisesti kieltää heidän lääkkeensä , tai sitten sivu vaikutuksia jne.kunhan joskus nämä jotka ovat saaneet avun asioihinsa voisivat kirjoittaa että heillä menee hyvin lääkityksen ansiosta ja että ovat lopettaneet lääkkeen käytön vuoden sisällä ilman minkäänlaisia vaikutuksia.

Lue lisää

Lääkkeen lopettamisesta sen verran, että kyllä se riippuu lääkkeistäkin, sekä ajasta kuinka kauan niitä on joutunut käyttämään, tuleeko lopetuksesta haittoja vai ei.
Ja tietysti riippuu siitäkin, miksi on alkujaan joutunut aloittamaan lääkityksen, mahdollisesti lääkitykset.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi homo on mieluisampi naapuri, kuin MT ihminen?

Niin kenen mielestä ?
Mulle on aivan sama, kuka naapurissa asuu, kunhan ei tule mun kämppään pyytämättä.
Vielä se, että tunnen myös homoja, sekä mt-kuntoutujia ja potilaita. Eivät he ole sen kummempia kuin ketkään muutkaan, tavallisia ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Terve taas uhriutujaksi syyttelijä! Missed ya!
Mikään ei koskaan tässä maailmassa olisi paremmaksi muuttunut jos epäkohtia kohdanneita syyteltäisiin uhriutujiksi ja sillä hiljennettäisiin.

Lue lisää

Jos ei erota asioiden kehittämistä, asioiden jarruttamisesta, niin silloin on kyllä oman kurjan elämänsä ansainnut.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ei erota asioiden kehittämistä, asioiden jarruttamisesta, niin silloin on kyllä oman kurjan elämänsä ansainnut.

Miten lääkeharmeista puhuminen on asioiden jarruttamista? :D En edelleenkään ymmärrä logiikkaasi. Pitääkö lääkeharmia saaneet lakaista maton alle että asioita voi kehittää? Eiku miten se meni?

Anonyymi kirjoitti:

Mutta sanotaan ett sähkömies ja lääkäri kun keskustelevat omasta työstään niin kumpikaan ei ymmärrä toistaan . Niin onko sitten ihme että väärinkäsityksiä tulee

Heh, näinpä!

Anonyymi kirjoitti:

Miksi homo on mieluisampi naapuri, kuin MT ihminen?

No jos asenteesi on tällainen "homo on mieluisampi naapuri kuin mt-ihminen" niin meillä ei ainakaan ole kovin paljon puhuttavaa ja taidat olla sama "uhriutujatrolli". Tiedätkö muuten kuinka moni käyttää mt-lääkkeitä Suomessa nykyäään?

Anonyymi kirjoitti:

Pimitellään???????
Ei kukaan pimittele kyllä meidän lääkärit ainakin kertovat ihan vaan faktaa potilaalle . Mutta usein on niin että lääkäri ja potilas eivät ole samalla tasolla näissä asioissa , joten silloin tulee väärinkäsityksiä väkisin
Ja sitten yksi mikä aiheuttaa stressiä valtavasti on GOOGLE ihmiset lukevat omista sairauksistaan tietämättä ettei Google tiedot ainaole juuri niin kuten hoitokoulussa opetetaan..näin on joka sairauden kanssa. Miksi ihmiset luulevat ymmärtävänsä lääketieteellistä termejä ja teko” ” jotka välttämätä eivät ole edes sairaala apulaisina olleet koskaan Siksi on tärkeää ettei lueta kaiken maailma; selityksiä netistä vaan keskustellaan oman lääkärin kanssa asioista kyllä ne tapaa antaa vastauksen kysymyksiin.

Lue lisää

Sinä ja sinun ylijumala lääkärisi ja hoitokoulusi. Ei sielläkään kaikkea kuule opeteta, ja sen saa tuta sitten potilaat. Siinä vaiheessa kun lääkkeitä pusketaan markkinoille niitä on tutkittu aika lyhyen aikaa. Me ihmiset ketkä aloitimme käyttämään niitä uusina lääkkeinä olimme aika lailla niiden koekaniineja pitkän ajan käytön suhteen. Siinä vaiheessa kun lääkäri alkoi lisäillä kaikkea päällekkäin, alkoi lääkitä hermostoa silloin kun se kävi vieroitusta läpi sun muuta, olin vielä enemmän koekaniini. Lääkeyhdistelmien tutkimus on vielä heikompaa, saatika sitten pitkän ajan erilaisten lääkkeiden räiskiminen yksi toisensa jälkeen. Yksi asia mitä opin psykiatrian selviytyjiltä oli se, että lääkkeet voivat jättää jälkensä hermostoon, se ei ole kuin puhdas paperi jolle aletaan piirtää joka kerta. Se selittäisi sen miksi yhtäkkiä en enää sietänyt lääkkeitä kuten ennen.

Uskoni kyseisen tieteenalan diagnoosien eksaktiuteen ja diagnoosien reliabiliteettiin koki pienehkön iskun lääkeharmieni myötä jolloin diagnooseja räiskittiin. Niistä pääsi sitten eroon siinä kohdin kun pääsi lääkeharmeistakin joka myös kummasti selkeytti päätä. Kävin eri psykiatreilla ja jokaisella tuntui olevan oma ideansa mikä diagnoosini oli. Psykiatristen diagnoosien teossa on paljon subjektiivista psykiatrin ajattelua, ja ylipäätään sitä mihin keskustelu ajautuu ja miten psykiatri potilastaan tulkitsee.

Google auttoi minua hyvin paljon pahimpina hetkinäni, kiitos Googlelle <3 Ja kiitos niille ketkä oli käyneet vastaavan läpi ja auttoivat minua.

Yrität vain kohottaa psykiatrian auktoriteettiä muka sille tasolle että kukaan ei muka voi ymmärtää heidän mahtavaa asiantuntemustaan ja kieltään ja pitäisi olla kuin joku tollo kuuntelemassa heidän suuria mahtavia ideoitaan. Ei kiitos tota mulle. Mä tykkään ajatella myös itse, mitä tulee omaan elämään ja hyvinvointiin.

Toki keskustella lääkärien kanssa voi, ja on paljon hyviä lääkäreitä ja mt-työntekijöitä, mutta huom. psykiatriassa siitä voi olla myös harmia erinäisten leimojen ja jäävien merkintöjen muodossa sekä terveyden turmelun muodossa.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta eikös se ole aina niin että ihmiset jotka valittavat ja ovat ennakkoluuloisia ovat ainoastaan äänessä
Itse olen nähnyt niin monia mielenterveys potilaita elämäni aikana ja avun ovat saaneet vaivoihinsa. Joten eräöt googlettaa että komåne käy kuumana ja aina löytävät sieltä jotain joka täydellisesti kieltää heidän lääkkeensä , tai sitten sivu vaikutuksia jne.kunhan joskus nämä jotka ovat saaneet avun asioihinsa voisivat kirjoittaa että heillä menee hyvin lääkityksen ansiosta ja että ovat lopettaneet lääkkeen käytön vuoden sisällä ilman minkäänlaisia vaikutuksia.

Lue lisää

Ollaankohan tavattu? Itsekin luulin nuorempana saaneeni avun lääkkeistä mutta aikoja myöhemmin toivon etten olisi pistänyt ensimmäistäkään pilleriä suuhuni. Kun aloitin lääkkeet koin niistä kyllä omasta mielestäni hyötyä, ahdistus aleni mutta siinä sivussa jälkikäteen punniten aloin olla itsestäni ja tunne-elämästäni enemmän eksyksissä ja tunnetyöskentely oli vaikeampaa. Nykyään se minä kuka oli lääkitty tuntuu kummallisen vieraalta ja se minä kuka olin ennen lääkkeitä tuntuu tutummalta. Ymmärrän sitä ei lääkittyä minää niin paljon paremmin purettuani lääkkeet ja jotenkin kaikki tunteet tuntuu ymmärrettävimmiltä, kuin vain sanoisin että "kärsin masennuksesta silloin". Vuosia myöhemmin ongelmat lääkkeistä kasvoi eikä kuva oikein mätsännyt sitä miten psykiatri oli ne minulle "kaupannut". Veikkaan että pidin joitain lääkkeen negatiivisia vaikutuksia omina ongelminani. Sen tiesin aina että seksuaalihaittojen täytyi olla yhteydessä lääkitykseen vaikkei siitä mainitukkaan, mutta jälkikäteen luin lääkepaketista. Toki ei kyse ole välttämättä pimityksestä vaan siitä että tietoa lääkkeistä ei ehkä kuitenkaan ole (koska sitä valuu myös jälkijunassa), tai potilasta ei haluta pelotella tietyillä asioilla tai tieto lääkkeistä värittyy lääkeyhtiöiden markkinapuheiden retoriikalla.

Nykyään ajattelen niin paljon toisin monista eri asioista. Esim. en usko masennusoireita syntyy mm. serotoniinivälittäjäaineen epätasapainotiloista. En ajattele että masennuslääkkeet korjaa aivojen välittäjäepätasapainoa vai miten se psykiatri asian selittikään.

Tieteellisesti tämä on aika kyseenalainen väite. Olen tutustunut kyseenalaisiinkin metodeihin miten lääketutkimusta tehdään, ja se voi saada lääkkeet näyttämään toimivammilta mitä ne onkaan ja en tiedä onko nykyinen hoitomalli niin optimaalinen kuin sen ajatellaan olevan. Aineiden pitemmän tähtäimen seurauksista aivoille tai harmeista lääketiede ei vaikuta olevan niin kiinnostunut, esim minkätyyppisen hoitohistorian kokenut henkilö saattaisi vaikkapa olla niille harmeille alttiimpi. Tajusin olevani osa ei kontrolloitua lääketieteellistä koetta käyttäessäni lääkettä kun aivot vielä kasvoi ja kehittyi pitkälle aikuisuuteen pitkän ajan. Tietenkin tietämättäni. En tiennyt sitäkään että ymmärrys lääkkeiden haitoista kehittyy ajan kanssa, joten niiden käyttö pitkään ei ollutkaan niin turvallista. Maksoin siitä ison hinnan että olin niin lääkeuskovainen ja myönteinen ja ehkä hövelikin eikä päässä ollut vielä kriittistä ajattelua.

Pitkän ajan käyttöä edesauttoi pelko että en pärjää ilman lääkitystä. Myönteisyyteni lääkekäyttöä kohtaan vaikutti ympäristö missä kasvoin, mallit mitä sain uskossa lääketieteeseen, se ettei ollut ketään kuka kyseenalaisti sitä että otan pillerin joka aamu, ei edes lääkäriä joka sitä pitkään aikaan kyseenalaisti. Vieroitus oli vaikeaa ja helpompi oli jatkaa lääkitystä. Olin myös kietonut identiteettini masennusdiagnoosin ympärille ja aidosti ajattelin että kai ne jotain positiivista aivoissani tekee ne lääkkeet. Kai ne jotain tekee? Suhtauduin avoimesti lääkityksiin, jos minulle ehdotettiin jotain kokeilin kyllä. En ajattele niin enää, ja selvittyäni lääkkeistä olen löytänyt omat selviytymiskeinoni. Samalla kun napsin pillereitä nuoresta pitäen, opetin itseni käsittelemään kemikaalein tunteitani.

Hyöty mitä lääkkeistä koin tuntui loppupeleissä aika lyhytkestoiselta ajallisesti, paljon oli aikoja milloin mietin tekevätkö lääkkeet yhtään mitään tai niistä oli ongelmia ja en jälkikäteenkään voi tietää voisiko iso osa siitä olla plaseboa tai vieroitusoireiden välttelyä lääkitystä jatkamalla jota voisi sotkea myös hyötyyn. Jotain stressivastetta kai ne lamasi mutta vieroitus oli elämäni kamalin ja raskain kokemus jolloin asiat kääntyi päälaelleen.

Lääketehtailla on vaikutusvaltaa sen suhteen miten lääkkeitä tutkitaan ja mitä pidetään hyvänä hoitokeinona psykiatriassa. He lobbaavat, he markkinoivat, he pyrkivät vaikuttaman. En tiedä kenen intressit eniten painaa mitä hoitoja tarjotaan potilaille, tokihan se pitäisi olla potilaan intressit. Lääketieteenhän se pitäisi valita parhaat hoidot, mutta todellisuus lienee monimutkainen vyyhti kompromisseja ja resursseja ja historian havinaa ja erilaisia paradigmoja sekä uskoa pillerien voimaan.

Kielsinkö että joku ei voisi kokea hyötyä? Olenko kieltämässä ihmisiltä pääsyn psykiatriaan? En. Toki en ehkä lähipiirilleni suosittelisi reittiäni ja yrittäisin varoittaa jos psykiatrille menevät.

Joo kaikkihan ne tosiaan käyttää vain vuoden niitä masennuslääkityksiä ja elämä vaan paranee. Juupasten juu. Aika paljon on pitkäaikaiskäyttöä. Ihmiset poukkoilee hoitojärjestelmien välillä, lääkärit vaihtuilee jo yhdessä hoitopaikassa, siinä on paljon riskejä että tosiaan se lääke jää pää. Yksi riski on se että ihminen kokee niin vahvasti että on jotenkin kemiallisesti vajavainen mitä lääke korjaa mitä edesauttaa hänelle kerrottu informaatio.

Muut psykiatrian lääkkeet mihin koskin olivat oikeastaan tiivistettynä: aivan kamalia.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinkahan moni vielä valitsisi lobotomian, jos saisi ihan itse valita lääkkeiden ja sen väliltä.

Miksi pitäisi valita lobotomia? Miksi pitää aina kajota aivoihin?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitäisi valita lobotomia? Miksi pitää aina kajota aivoihin?

Lääkeyhtiöiden ja psykiatrian ja psykiatrian ja tieteen välillä hiukan kyseenalaisestakin suhteesta:
Psychiatry & Big Pharma: Exposed - Dr James Davies, PhD

https://www.youtube.com/watch?v=-Nd40Uy6tbQ

No, jokainen tekee omat päätelmänsä onko tässä kyseenalaisuuksia vai ei. En kiellä sitä etteikö psykiatria ole auttanut ihmisiä varmasti, mutta se on kumma että kun jotkut puhuu harmista niin jonkun pitää tulla toitottamaan sitä että niin moni saa hyötyä niin moni saa hyötyä?
Eikö lähtökohta pitäisi olla kuin jos jonkun lentoyhtiön koneissa olisi vikaa että ne pitäisi korjata, tehdä kunnon riskianalyysi ja ehkä tarkentaa tietoa riskeistä? Tokihan potilaita voi vain haukkua kun ne ei ole tarpeeksi auttaneet itseään terapialla että oma vika että kävi kusiset pillereiden kanssa.

Mun oma kokemus psykiatriasta on se että ennen olin kuin uskovainen, nykyään ehkä enemmän kirkosta eronnut. Toki joulukirkot on kauniita, ja kirkko tekee myös hyvää työtä esim auttamalla köyhiä ja vähäosaisia. Ehkä enemmän mun suhde kyllä psykiatriaan on kuin ero jostain kultista tai haitallisesta uskonlahko-aivopesusta jota varten tarvitsee uskontojen tuki ry:tä :D

Mutta ehkä mulla on edelleen joku tukholman syndrooma koska punnitsen edelleen psykiatriaa myös myönteisyydestä käsin koska ei omatkaan kokemukseni täysin läpimätiä ole tietyiltä osin. Eihän joku asia ei ole läpihomeessa jos on homelaikkuja? Vai oiskohan koko leipomus tehty kuitenkin pilaantuneista aineksista?

Anonyymi kirjoitti:

Niin kenen mielestä ?
Mulle on aivan sama, kuka naapurissa asuu, kunhan ei tule mun kämppään pyytämättä.
Vielä se, että tunnen myös homoja, sekä mt-kuntoutujia ja potilaita. Eivät he ole sen kummempia kuin ketkään muutkaan, tavallisia ihmisiä.

Lue lisää

Tutkimuksen mielestä. Suomessakin tehdään paljon mielenterveyteen liittyvää tutkimusta.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkeyhtiöiden ja psykiatrian ja psykiatrian ja tieteen välillä hiukan kyseenalaisestakin suhteesta:
Psychiatry & Big Pharma: Exposed - Dr James Davies, PhD

https://www.youtube.com/watch?v=-Nd40Uy6tbQ

No, jokainen tekee omat päätelmänsä onko tässä kyseenalaisuuksia vai ei. En kiellä sitä etteikö psykiatria ole auttanut ihmisiä varmasti, mutta se on kumma että kun jotkut puhuu harmista niin jonkun pitää tulla toitottamaan sitä että niin moni saa hyötyä niin moni saa hyötyä?
Eikö lähtökohta pitäisi olla kuin jos jonkun lentoyhtiön koneissa olisi vikaa että ne pitäisi korjata, tehdä kunnon riskianalyysi ja ehkä tarkentaa tietoa riskeistä? Tokihan potilaita voi vain haukkua kun ne ei ole tarpeeksi auttaneet itseään terapialla että oma vika että kävi kusiset pillereiden kanssa.

Mun oma kokemus psykiatriasta on se että ennen olin kuin uskovainen, nykyään ehkä enemmän kirkosta eronnut. Toki joulukirkot on kauniita, ja kirkko tekee myös hyvää työtä esim auttamalla köyhiä ja vähäosaisia. Ehkä enemmän mun suhde kyllä psykiatriaan on kuin ero jostain kultista tai haitallisesta uskonlahko-aivopesusta jota varten tarvitsee uskontojen tuki ry:tä :D

Mutta ehkä mulla on edelleen joku tukholman syndrooma koska punnitsen edelleen psykiatriaa myös myönteisyydestä käsin koska ei omatkaan kokemukseni täysin läpimätiä ole tietyiltä osin. Eihän joku asia ei ole läpihomeessa jos on homelaikkuja? Vai oiskohan koko leipomus tehty kuitenkin pilaantuneista aineksista?

Lue lisää

Minullakin on aika paljon myös hyvinä kokemuksia, olen kanssasi samaa mieltä, asioissa tuppaa olemaan aina kaksi puolta.
Ei se tarkoita mitään Tukholman syndroomaa, jos kokee saaneensa myös hyvää hoitoa.
Joskus tuosta syndroomasta mainitaan täysin ilman mitään aihetta tai syytä. Onko se sitten kaikkeen tyytymättömien kateutta, vai mitä lienee.
Hoitoon ja hoitokeinoihin ei pysty kuitenkaan täysin alistumaan, tai toki pystyy, mutta se ei auta mitään, päinvastoin.
Aina on oikeus myös tulla kuulluksi itsekin, voi sanoa mielipiteensä, ilmaista tahtonsa, tai jos joku esim. lääkitys ei ole hyvä, niin voi kieltäytyä, jne.

Olen käsittänyt, että se Tukholman syndrooma olisi kai hoitotapauksissa sitä, että potilas suostuisi kaikkeen ja oikeasti alistuisi siihen potilaan rooliin, esittäen suostuvaista ja kilttiä, vailla omia mielipiteitä olevaa, tyytyväisenä kaikkeen mitä tehdään tai sanotaan.

Hoito voi onnistua ja potilas olla tyytyväinen " sairastumatta " kyseiseen syndroomaan.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko ollut toisen saappaissa? Et. Siispä, suksi hiiteen uhrijuttujesi kanssa.

Olen ollut vain omissa saappaissani, ja niissä on ollut välillä ihan tarpeeksi olemista. Mutta olen kuunnellut useammankin kuntotujan tarinoita, ja sieltä kyllä sitten rupeaa erottumaan ne sellaiset erilaiset tarinat.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta eikös se ole aina niin että ihmiset jotka valittavat ja ovat ennakkoluuloisia ovat ainoastaan äänessä
Itse olen nähnyt niin monia mielenterveys potilaita elämäni aikana ja avun ovat saaneet vaivoihinsa. Joten eräöt googlettaa että komåne käy kuumana ja aina löytävät sieltä jotain joka täydellisesti kieltää heidän lääkkeensä , tai sitten sivu vaikutuksia jne.kunhan joskus nämä jotka ovat saaneet avun asioihinsa voisivat kirjoittaa että heillä menee hyvin lääkityksen ansiosta ja että ovat lopettaneet lääkkeen käytön vuoden sisällä ilman minkäänlaisia vaikutuksia.

Lue lisää

Näinhän se vähän on. Ensiavunkin nyrkkisääntö on se, että se joka on hiljaisin, on yleensä se pahiten loukkaantunut.

Mutta jos paradigmasta puhutaan, niin olisi ensiarvoisen tärkeää että myös kuntoutujat itse pääsisivät keskustelemaan siitä.

Se vain vaatisi sen, että käsitteitä pystyisi käsittelemään käsitteen tasolla, eikä oman sairauden jatkumona. Sen mitä olen keskusteluja sivusta seurannut, niin tuntuu olevan aika kova vaatimus.

Anonyymi kirjoitti:

No jos asenteesi on tällainen "homo on mieluisampi naapuri kuin mt-ihminen" niin meillä ei ainakaan ole kovin paljon puhuttavaa ja taidat olla sama "uhriutujatrolli". Tiedätkö muuten kuinka moni käyttää mt-lääkkeitä Suomessa nykyäään?

Lue lisää

Jos? Entä jos asenne onkin sellainen, että tekee jotain konkreettista MT-asukkaiden hyväksi?

Oletko muuten koskaan tullut ajatelleeksi, että ihmiset jotka joutuvat MT-syiden takia asumispalveluiden piiriin, ovat aidosti vetäneet elämässään niitä lyhyimpiä korsia?

Eikä sekään automaattisesti tarkoita, että se tilanne on ikuinen.

No ei se mitään, onneksi maailmassa on myös ihmisiä jotka ajattelevat.

Anonyymi kirjoitti:

Miten lääkeharmeista puhuminen on asioiden jarruttamista? :D En edelleenkään ymmärrä logiikkaasi. Pitääkö lääkeharmia saaneet lakaista maton alle että asioita voi kehittää? Eiku miten se meni?

Lue lisää

Eri alojen kehittämisestä elantoani saavana ajattelen mielenterveyshoidon kehittämistä hieman isommalla skaalalla, vaikka isojen kokonaisuuksien kehittäminen joskus koostuukin pienistä osa-alueista.

Mutta oikeastaan tämä sinun oma esiin nostama, mielleyhtymä siitä, että missä valossa täällä lääkehaitoista puhutaan, kertoo sen kaiken. Ette ole edes kehittämässä sitä pientäkään osa-aluetta.

Lääkkeiden haittavaikutuksiakin voidaan yrittää minimoida monilla eri konsteilla, ilman että hoidon taso siitä laskee, mutta ajatus jossa hoidon tason on laskettava lääkehaittojen takia, ei ole sitä hoidon kehittämistä.

Ylipäätään se että täällä ei pystytä puhumaan hoidosta, vaan lääkkeiden haittavaikutuksista, kertoo jo omaa karua kieltään havaintokyvyn puutteesta ja siitä mitä sillä pystyy kehittämään.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se vähän on. Ensiavunkin nyrkkisääntö on se, että se joka on hiljaisin, on yleensä se pahiten loukkaantunut.

Mutta jos paradigmasta puhutaan, niin olisi ensiarvoisen tärkeää että myös kuntoutujat itse pääsisivät keskustelemaan siitä.

Se vain vaatisi sen, että käsitteitä pystyisi käsittelemään käsitteen tasolla, eikä oman sairauden jatkumona. Sen mitä olen keskusteluja sivusta seurannut, niin tuntuu olevan aika kova vaatimus.

Lue lisää

Aika hiljainen olin pahimpien lääkeharmien aikaan..jos yrität viitata että kirjoittaminen jotenkin kumoaisi sen että on tullut harmia.

Itse en syyttele ketään uhriutumisesta. Jokainen ilmaiskoot tunteensa miten haluaa. Maailmaan mahtuu traumaa ja loppupeleissä huutomme on pisara meressä kärsimystä mitä maailmaan mahtuu. Sen olen oppinut. Syvät sympatiani ihmisille ketkä kärsivät, on syy mikä on. Joskus hyvätkin tarkoitukset tuottavat kärsimystä, etenkin tapauksissa jossa on valtaepäsuhtaa

En ole mitenkään ollut kannustamatta lääkeharmejakin saaneita henkisen hyvinvoinnin paranemista kohentavaan työhön. En vain itse suosittelisi lähimmilleni nykymuotoista psykiatriaa ilman taustatyötä ja krittistä asennetta ja ehkä oikeiden ihmisten valintaa(raha auttaa siinä että voi esim valita vähemmän dg/lääkekeskeistä hoitoa).
Hoito ei korjaa lääkeharmeja. Edelleen nykymuotoisessa mt hoidossa on piirteitä mitä en pidä arvossa. Jos saa pahaa haittaa, hoidon ottaminen samasta paikasta voi tuntua tukholman syndroomalta

Anonyymi kirjoitti:

Aika hiljainen olin pahimpien lääkeharmien aikaan..jos yrität viitata että kirjoittaminen jotenkin kumoaisi sen että on tullut harmia.

Itse en syyttele ketään uhriutumisesta. Jokainen ilmaiskoot tunteensa miten haluaa. Maailmaan mahtuu traumaa ja loppupeleissä huutomme on pisara meressä kärsimystä mitä maailmaan mahtuu. Sen olen oppinut. Syvät sympatiani ihmisille ketkä kärsivät, on syy mikä on. Joskus hyvätkin tarkoitukset tuottavat kärsimystä, etenkin tapauksissa jossa on valtaepäsuhtaa

En ole mitenkään ollut kannustamatta lääkeharmejakin saaneita henkisen hyvinvoinnin paranemista kohentavaan työhön. En vain itse suosittelisi lähimmilleni nykymuotoista psykiatriaa ilman taustatyötä ja krittistä asennetta ja ehkä oikeiden ihmisten valintaa(raha auttaa siinä että voi esim valita vähemmän dg/lääkekeskeistä hoitoa).
Hoito ei korjaa lääkeharmeja. Edelleen nykymuotoisessa mt hoidossa on piirteitä mitä en pidä arvossa. Jos saa pahaa haittaa, hoidon ottaminen samasta paikasta voi tuntua tukholman syndroomalta

Lue lisää

Ja kun joku kysyi mihin suuntaan mielestäni psykiatrian pitäisi mennä (onko se meidän satutettujen tehtävä se korjata ja alkaa joksikon kehittäjäksi, eikö kokemusten kertominen jo ole kehittämistä, moni hakee ihan vertaistukea..) niin sellaiseen suuntaan että siihen tuskin tulee olemaan varaa mt hoidossa tai muutenkaan

Edelleenkin, normaaleja yhteiskunnankin rakentumiseen sisältyviä ongelmia pidetään mt ongelmana. Tällöin mt hoitoa on näiden ratkaiseminen . Esim nyt hallitus jäädytti indeksejä ja samaan aikaan nosti ruoan ALV.a. meillä tulee aina olemaan ihmisiä ketkä ei kykene töihin. Jatkiva stressi toimeentulosta ja pärjäämisestä vie huonoon oloon, toki osalla vaikka rahaa jaettaisiin se on aina loppu. Ihmiset elää aika vähän yhteisöllistä elämää omissa bokseissaan, somen varassa. Edelleen yhteiskunnassa tehostamis tehostamis ajattelu on tärkeässä roolisss hyvinvoinnista viis. Kannattaa aina miettiä tavoitteleeko tiettyä paikkaa yhteiskunnassa oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Toki uskon että nyky elämänmeno missä ihmiset voi olla passivoituneita ja saa kaiken kuin naps vaan ilman ponnistelua voi myös lisätä pahoinvointia. Ruoka kaupasta, netti, koukuttavat älylaitteet, epäluonnollinen tapa elää esim keinotekoisten valojen valaistuksesss pimeässä kehoa liikuttamatta prosessoitua moskaa syöden

Väitän myös että koska elämään sisältyy kärsimystä, kärsimys on ihan luonnollinen osa elämää. Osa luulee että normaali on ei kärsimystä. Kyllä elämään voi sisältyä huomattava määrä tuskaa jos terveys menee. Sitä ei pilleri poista. Tuska on osa elämää. Toki jos tuskaa voi lievittää niin miksei lievitä? Sotkemalla keho psykiatrian aineilla voi myös kohdata kärsimystä. Kehosta kannattaa pitää huoli koska sillä tavoin välttää potentiaalisesti kärsimystä. Psykiatriassa ei rakenneta kehon hyvinvointia kestävällä tavalla optimaalisesti kehoa tukien sen luonnollisiin tarpeisiin vastaten.

Hyvä hoito olisi holistista, keho huomioivaa. Tarpeet ja merkityksellinen elämä huomioivaa. Elämän luonne filosofisesti kärsimyksenä ymmärtävää, kuink paljon kärsimystä voi sisältyä menetyksiin, terveysongelmiin, siihen kun mistään ei tule kunnon toimeentuloa tai on yksin vaika ei halua jne. Toki elämän ei tarvi olla jatkuvaa kärsimystä ja kun oppii hyväksymään elämän myös kärsimyksenä ja olemaan kiitollinenkin, elämästä tulee mukavampaa.

Varmaan moni päätyy psykiatriaan kun tavoittelee jotain mitä ei kuitenkaan sisimmässään halua tai kokee sen ahdistavana. Toki sen ahdistuksen voi lamata pois mutta joskus syvimmät tunteet kuten masennus ja ahdistus myös voi auttaa muuttaa elämää paremmaksi ja on kompasseja, ei sairauksia

Anonyymi kirjoitti:

Lääkeyhtiöiden ja psykiatrian ja psykiatrian ja tieteen välillä hiukan kyseenalaisestakin suhteesta:
Psychiatry & Big Pharma: Exposed - Dr James Davies, PhD

https://www.youtube.com/watch?v=-Nd40Uy6tbQ

No, jokainen tekee omat päätelmänsä onko tässä kyseenalaisuuksia vai ei. En kiellä sitä etteikö psykiatria ole auttanut ihmisiä varmasti, mutta se on kumma että kun jotkut puhuu harmista niin jonkun pitää tulla toitottamaan sitä että niin moni saa hyötyä niin moni saa hyötyä?
Eikö lähtökohta pitäisi olla kuin jos jonkun lentoyhtiön koneissa olisi vikaa että ne pitäisi korjata, tehdä kunnon riskianalyysi ja ehkä tarkentaa tietoa riskeistä? Tokihan potilaita voi vain haukkua kun ne ei ole tarpeeksi auttaneet itseään terapialla että oma vika että kävi kusiset pillereiden kanssa.

Mun oma kokemus psykiatriasta on se että ennen olin kuin uskovainen, nykyään ehkä enemmän kirkosta eronnut. Toki joulukirkot on kauniita, ja kirkko tekee myös hyvää työtä esim auttamalla köyhiä ja vähäosaisia. Ehkä enemmän mun suhde kyllä psykiatriaan on kuin ero jostain kultista tai haitallisesta uskonlahko-aivopesusta jota varten tarvitsee uskontojen tuki ry:tä :D

Mutta ehkä mulla on edelleen joku tukholman syndrooma koska punnitsen edelleen psykiatriaa myös myönteisyydestä käsin koska ei omatkaan kokemukseni täysin läpimätiä ole tietyiltä osin. Eihän joku asia ei ole läpihomeessa jos on homelaikkuja? Vai oiskohan koko leipomus tehty kuitenkin pilaantuneista aineksista?

Lue lisää

Joku olikin hyvin tuossa Youtubevideon kommenttikohdassa todennut (englanniksi)'

1. saa ihmiset uskomaan että he on sairaita

( luennon pitäjä Davies oli hyvin sanonut kuinka hoitaessa potilaita diagnoosista tuli illuusio ymmärtämisestä mikä potilaalla on, kuinka diagnoosit teki stigmaa itsessään, tehden potilaat myös hämmentyneiksi mistä heidän oireissaan oikeasti on kysymys ja kärsimyksen luonteesta)
2. myy heille lääke jonka väitetään parantavan heidät
3.pidä huoli että lääke on vain tilapäinen parannus
4. pidä huolta että lääke aiheuttaa uusia oireita
5. myy ihmisille lääkkeitä oireisiin jotka lääkkeet on tehneet
6. Toista tämä kaikki rajattomasti

https://www.youtube.com/watch?v=-Nd40Uy6tbQ

Anonyymi kirjoitti:

Joku olikin hyvin tuossa Youtubevideon kommenttikohdassa todennut (englanniksi)'

1. saa ihmiset uskomaan että he on sairaita

( luennon pitäjä Davies oli hyvin sanonut kuinka hoitaessa potilaita diagnoosista tuli illuusio ymmärtämisestä mikä potilaalla on, kuinka diagnoosit teki stigmaa itsessään, tehden potilaat myös hämmentyneiksi mistä heidän oireissaan oikeasti on kysymys ja kärsimyksen luonteesta)
2. myy heille lääke jonka väitetään parantavan heidät
3.pidä huoli että lääke on vain tilapäinen parannus
4. pidä huolta että lääke aiheuttaa uusia oireita
5. myy ihmisille lääkkeitä oireisiin jotka lääkkeet on tehneet
6. Toista tämä kaikki rajattomasti

https://www.youtube.com/watch?v=-Nd40Uy6tbQ

Lue lisää

Ja mikä parasta lääkeyhtiöille, koska potilas on saanut alunperin hoitoa mt- hänen uskottavuutensa on heikkoa ja koska esim kuvantaminen ja tutkimus harmeista ei ole korkealla tasolla, kaikki voidaan laittaa vain potilaan mielen piikkiin vaikkakin oirekuva olisi kovin erilainen lääkeharmin ja potilaan alkuperäisen kärsimyksen välillä. Eikä kukaan oikeasti ala jossain julkisessa resurssipuutteisessa terveydenhoidossa mitään kokeellista tutkimusta tekemään saatika kartoittamaan neuropsykologisesti että olisiko pillerihoidot voineet vaikkapa tuottaa aivoille tai hermostolle vahinkoa. Potilas voidaan näennäisesti laittaa MRI.kuvaan joka taitanee toimia enemmän sen osoittamisesa onko sulla aivokasvain tai joku rakenteellinen aivovamma, vaikka kemiallinen neurotoksisuus aivoissa ja sen tuottamat toimintahäiriöt tuskin ovat verrattavissa aivovammaan mutta silti rapauttaa toimintakykyä ja elämänlaatua. https://www.youtube.com/watch?v=eL79Npa4uYI&t=783s

Ja aina voidaan sanoa, että kyllähän ne mt ongelmatkin tuhoaa seksuaalipuolen ja kognition ja kaiken, vaan onko näin oikeasti?

Ja kellä kiinnostaa vaikka lääkkeissä ei paranisi tai vaan taantuisi vuodesta toiseen? Tärkeintä on vain hoitaa, ei sillä ole väliä mitä harmia saa, se nyt vain kuuluu hoitoon kokeilla kaikenlaista.

Kun tosiaan sitä todella pitkää haittavaikutuslistaa alkaa uudella perspektiivillä lukemaan, tajuaa että kaikki korvaukset on poissuljettu. Esim vieroitusoireiden kesto on jätetty avoimeksi kuinka pitkään ne voi kestää. Eiköhän nämäkin ole lääketehtaiden tiedossa olleet jo todella kauan.

Ainoa potilaan oikeusturva tässä vaiheessa jos esim ajautuu hoidon seurauksena työkyvyttömäksi, on saada mt-perustaisesti esim. työkyvyttömyydestä johtuvia tukia. Jotta niitä saisi, pitää siis käytännössä ottaa riski että saat samaa hoitoa millä sinua on vaurioitettu tai hyvässä lykyssä oikeasti kokeillaan jotain muuta.

Itse irtaannuin kohdassa 6 toistettuani tätä jonkun aikaa.
Mikä pelottavinta on että oikeasti psykiatrit tuntuvat kyllä hyvin alhaisella kynnyksellä haluavan tulkita lääkkeidenkin ja niiden vieroituksen puhkaiseman omituisen ja ahdistavan olon uutena sairautena. Sitten vain Käypähoitosuosituksesta katsotaan sairaus ja siihen lääke, aivan välittämättä siitä mitä esim vaikutuksia vuosikausien lääkkeistä on ollut potilaan hermostolle. Se mitä olen oppinut on se että psykoaktiiviset hermostoon vaikuttavat mukautumista aiheuttavat aineet kyllä aiheuttavat muutoksia hermostossa. Aivot kestää tiettyyn pisteeseen kaikenlaista mutta osalla voi kamelin selkä katketa sitten jossain pisteessä, Toki täällä on onnekkaita jotka eivät ole kokeneet pahimpia oireita vaikkakin jotain häikkää on jäänytkin.

Kai se ilmeisesti psykiatrian mielestä on ok vahingoittaa joitakin. Kyllähän lääketieteessäkin vahingoitetaan välillä joitain muuallakin lääketieteessä hoidon nimissä. Raskaat sairaudet, raskaat lääkkeet. Siinä on vain se että psykiatriassa MITÄÄN ei ole todistettu biologisesti poikkeavaksi kun sitä aletaan biologisesti nykyään hyvin alhaisella kynnyksellä sorkkimaan ja informaatio mitä potilas on saanut ei välttämättä ole kuvannut kuitenkaan lääkkeitä sellaisena mitä ne on (esim. vieroitusoireongelmat). Lisäksi kuten tänne yksi henkilö onkin kuvannut lääketutkimuksia, niissä on ongelmansa. Psykiatrialla on vahva tahtotila hoitaa ihmisiä lääkkeillä, onko tämä oikeasti niin välttämätöntä näin isossa mittakaavassa?

Anonyymi kirjoitti:

Ja mikä parasta lääkeyhtiöille, koska potilas on saanut alunperin hoitoa mt- hänen uskottavuutensa on heikkoa ja koska esim kuvantaminen ja tutkimus harmeista ei ole korkealla tasolla, kaikki voidaan laittaa vain potilaan mielen piikkiin vaikkakin oirekuva olisi kovin erilainen lääkeharmin ja potilaan alkuperäisen kärsimyksen välillä. Eikä kukaan oikeasti ala jossain julkisessa resurssipuutteisessa terveydenhoidossa mitään kokeellista tutkimusta tekemään saatika kartoittamaan neuropsykologisesti että olisiko pillerihoidot voineet vaikkapa tuottaa aivoille tai hermostolle vahinkoa. Potilas voidaan näennäisesti laittaa MRI.kuvaan joka taitanee toimia enemmän sen osoittamisesa onko sulla aivokasvain tai joku rakenteellinen aivovamma, vaikka kemiallinen neurotoksisuus aivoissa ja sen tuottamat toimintahäiriöt tuskin ovat verrattavissa aivovammaan mutta silti rapauttaa toimintakykyä ja elämänlaatua. https://www.youtube.com/watch?v=eL79Npa4uYI&t=783s

Ja aina voidaan sanoa, että kyllähän ne mt ongelmatkin tuhoaa seksuaalipuolen ja kognition ja kaiken, vaan onko näin oikeasti?

Ja kellä kiinnostaa vaikka lääkkeissä ei paranisi tai vaan taantuisi vuodesta toiseen? Tärkeintä on vain hoitaa, ei sillä ole väliä mitä harmia saa, se nyt vain kuuluu hoitoon kokeilla kaikenlaista.

Kun tosiaan sitä todella pitkää haittavaikutuslistaa alkaa uudella perspektiivillä lukemaan, tajuaa että kaikki korvaukset on poissuljettu. Esim vieroitusoireiden kesto on jätetty avoimeksi kuinka pitkään ne voi kestää. Eiköhän nämäkin ole lääketehtaiden tiedossa olleet jo todella kauan.

Ainoa potilaan oikeusturva tässä vaiheessa jos esim ajautuu hoidon seurauksena työkyvyttömäksi, on saada mt-perustaisesti esim. työkyvyttömyydestä johtuvia tukia. Jotta niitä saisi, pitää siis käytännössä ottaa riski että saat samaa hoitoa millä sinua on vaurioitettu tai hyvässä lykyssä oikeasti kokeillaan jotain muuta.

Itse irtaannuin kohdassa 6 toistettuani tätä jonkun aikaa.
Mikä pelottavinta on että oikeasti psykiatrit tuntuvat kyllä hyvin alhaisella kynnyksellä haluavan tulkita lääkkeidenkin ja niiden vieroituksen puhkaiseman omituisen ja ahdistavan olon uutena sairautena. Sitten vain Käypähoitosuosituksesta katsotaan sairaus ja siihen lääke, aivan välittämättä siitä mitä esim vaikutuksia vuosikausien lääkkeistä on ollut potilaan hermostolle. Se mitä olen oppinut on se että psykoaktiiviset hermostoon vaikuttavat mukautumista aiheuttavat aineet kyllä aiheuttavat muutoksia hermostossa. Aivot kestää tiettyyn pisteeseen kaikenlaista mutta osalla voi kamelin selkä katketa sitten jossain pisteessä, Toki täällä on onnekkaita jotka eivät ole kokeneet pahimpia oireita vaikkakin jotain häikkää on jäänytkin.

Kai se ilmeisesti psykiatrian mielestä on ok vahingoittaa joitakin. Kyllähän lääketieteessäkin vahingoitetaan välillä joitain muuallakin lääketieteessä hoidon nimissä. Raskaat sairaudet, raskaat lääkkeet. Siinä on vain se että psykiatriassa MITÄÄN ei ole todistettu biologisesti poikkeavaksi kun sitä aletaan biologisesti nykyään hyvin alhaisella kynnyksellä sorkkimaan ja informaatio mitä potilas on saanut ei välttämättä ole kuvannut kuitenkaan lääkkeitä sellaisena mitä ne on (esim. vieroitusoireongelmat). Lisäksi kuten tänne yksi henkilö onkin kuvannut lääketutkimuksia, niissä on ongelmansa. Psykiatrialla on vahva tahtotila hoitaa ihmisiä lääkkeillä, onko tämä oikeasti niin välttämätöntä näin isossa mittakaavassa?

Lue lisää

*Siis verrattavissa trauman aiheuttamaan aivovammaan vaikka kutsunkin tässä yhteydessä näitä vaurioita aivovaurioksi, mutta erityyppiseksi aivovaurioksi kuin esim isku päähän. Protracted withdrawal eli pitkittyneet vieroitusoireet ovat kuin vaurio mistä kehon pitää toipua. Siis hermoston ja aivojen. En tiedä onko kyse vieroitusoireista jos ne kestää vuodesta toiseen vaikka helpottumista tulisikin.

Omalla kohdallani kuten tässä linkissä mainitaankin, olen hyötynyt siitä että olen vältellyt enää kemikaalikuormaa aivoissani, mistä on ollut hyötyä lukuisiin osa-alueisiin elämässäni neurotoksisen vahingon jälkeen minkä koin jota ei ole suoraan sanoitettu lääketieteessä, joten minun on pitänyt se itse diagnosoida ja miettiä miten siitä toivun. Toki kannattaa myös itse tehdä aina henkistä hyvinvointiakin kohottavaa työtä kaiken lisäksi.

https://www.youtube.com/watch?v=eL79Npa4uYI&t=783s

Sillä voi olla merkittävä kuntouttava vaikutus kun syö hyvin ,liikkuu, tarjoaa keholle luonnollisia rakennuspalikoita, käyttää päätänsä ja jättää kemikaalikuorman pois vahingon jälkeen. Se voi olla silloin "psykiatrista hoitoa" itsessään kun aivot alkaa toimia paremmin ja kytkös tunne-elämään on parempi ja prosessointikapasiteetti on korkeampi kuin aivojen toimintaa jopa lamaavissa lääkkeissä. Kuten täällä on mainittukin näitä "kirkastumisia" ja harva varmaan haluaisi enää aivojen kirkastumisen ja haitan jälkeen koskea lääkkeeseen, eikä kyse ole tällöin "hoitokielteisyydestä". En enää koskaan haluaisi käydä läpi samaa ja lisäksi hermostoni on vakavasti herkistynyt kemikaaleille (mitä lääkkeet ovat) harmin jälkeen.

On monimutkaista käsitellä asioita lääkevahingon jälkeen koska pitää tavallaan käsitellä asioita monella eri tasolla. Lääkevahinko, omat ongelmat jne. Ne on helppo tiedostaa omiksi ongelmiksi jotka on olleet esim ennen lääkettäkin.

Anonyymi kirjoitti:

*Siis verrattavissa trauman aiheuttamaan aivovammaan vaikka kutsunkin tässä yhteydessä näitä vaurioita aivovaurioksi, mutta erityyppiseksi aivovaurioksi kuin esim isku päähän. Protracted withdrawal eli pitkittyneet vieroitusoireet ovat kuin vaurio mistä kehon pitää toipua. Siis hermoston ja aivojen. En tiedä onko kyse vieroitusoireista jos ne kestää vuodesta toiseen vaikka helpottumista tulisikin.

Omalla kohdallani kuten tässä linkissä mainitaankin, olen hyötynyt siitä että olen vältellyt enää kemikaalikuormaa aivoissani, mistä on ollut hyötyä lukuisiin osa-alueisiin elämässäni neurotoksisen vahingon jälkeen minkä koin jota ei ole suoraan sanoitettu lääketieteessä, joten minun on pitänyt se itse diagnosoida ja miettiä miten siitä toivun. Toki kannattaa myös itse tehdä aina henkistä hyvinvointiakin kohottavaa työtä kaiken lisäksi.

https://www.youtube.com/watch?v=eL79Npa4uYI&t=783s

Sillä voi olla merkittävä kuntouttava vaikutus kun syö hyvin ,liikkuu, tarjoaa keholle luonnollisia rakennuspalikoita, käyttää päätänsä ja jättää kemikaalikuorman pois vahingon jälkeen. Se voi olla silloin "psykiatrista hoitoa" itsessään kun aivot alkaa toimia paremmin ja kytkös tunne-elämään on parempi ja prosessointikapasiteetti on korkeampi kuin aivojen toimintaa jopa lamaavissa lääkkeissä. Kuten täällä on mainittukin näitä "kirkastumisia" ja harva varmaan haluaisi enää aivojen kirkastumisen ja haitan jälkeen koskea lääkkeeseen, eikä kyse ole tällöin "hoitokielteisyydestä". En enää koskaan haluaisi käydä läpi samaa ja lisäksi hermostoni on vakavasti herkistynyt kemikaaleille (mitä lääkkeet ovat) harmin jälkeen.

On monimutkaista käsitellä asioita lääkevahingon jälkeen koska pitää tavallaan käsitellä asioita monella eri tasolla. Lääkevahinko, omat ongelmat jne. Ne on helppo tiedostaa omiksi ongelmiksi jotka on olleet esim ennen lääkettäkin.

Lue lisää

Kerran pläräilin lääkevahinkokeskuksen sivuja ja jos olet ollut polyfarmasian kohde tai ylipäätään jos hoitohistoria lääkkeillä on pitempi niin taitaa kyllä olla aika helkkarin hankala saada mitään korvausta lääkevahingosta. Jos jossain vaiheessa tulee paha olo lääkkeissä tai harmia niin kyllä se on ihan vain omassa päässäsi ja hankala todistaa.

Hei, mt-ongelmaisilla on ollut kärsimystä muutenkin, mitä "pienistä" lisäkärsimyksistä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja kun joku kysyi mihin suuntaan mielestäni psykiatrian pitäisi mennä (onko se meidän satutettujen tehtävä se korjata ja alkaa joksikon kehittäjäksi, eikö kokemusten kertominen jo ole kehittämistä, moni hakee ihan vertaistukea..) niin sellaiseen suuntaan että siihen tuskin tulee olemaan varaa mt hoidossa tai muutenkaan

Edelleenkin, normaaleja yhteiskunnankin rakentumiseen sisältyviä ongelmia pidetään mt ongelmana. Tällöin mt hoitoa on näiden ratkaiseminen . Esim nyt hallitus jäädytti indeksejä ja samaan aikaan nosti ruoan ALV.a. meillä tulee aina olemaan ihmisiä ketkä ei kykene töihin. Jatkiva stressi toimeentulosta ja pärjäämisestä vie huonoon oloon, toki osalla vaikka rahaa jaettaisiin se on aina loppu. Ihmiset elää aika vähän yhteisöllistä elämää omissa bokseissaan, somen varassa. Edelleen yhteiskunnassa tehostamis tehostamis ajattelu on tärkeässä roolisss hyvinvoinnista viis. Kannattaa aina miettiä tavoitteleeko tiettyä paikkaa yhteiskunnassa oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Toki uskon että nyky elämänmeno missä ihmiset voi olla passivoituneita ja saa kaiken kuin naps vaan ilman ponnistelua voi myös lisätä pahoinvointia. Ruoka kaupasta, netti, koukuttavat älylaitteet, epäluonnollinen tapa elää esim keinotekoisten valojen valaistuksesss pimeässä kehoa liikuttamatta prosessoitua moskaa syöden

Väitän myös että koska elämään sisältyy kärsimystä, kärsimys on ihan luonnollinen osa elämää. Osa luulee että normaali on ei kärsimystä. Kyllä elämään voi sisältyä huomattava määrä tuskaa jos terveys menee. Sitä ei pilleri poista. Tuska on osa elämää. Toki jos tuskaa voi lievittää niin miksei lievitä? Sotkemalla keho psykiatrian aineilla voi myös kohdata kärsimystä. Kehosta kannattaa pitää huoli koska sillä tavoin välttää potentiaalisesti kärsimystä. Psykiatriassa ei rakenneta kehon hyvinvointia kestävällä tavalla optimaalisesti kehoa tukien sen luonnollisiin tarpeisiin vastaten.

Hyvä hoito olisi holistista, keho huomioivaa. Tarpeet ja merkityksellinen elämä huomioivaa. Elämän luonne filosofisesti kärsimyksenä ymmärtävää, kuink paljon kärsimystä voi sisältyä menetyksiin, terveysongelmiin, siihen kun mistään ei tule kunnon toimeentuloa tai on yksin vaika ei halua jne. Toki elämän ei tarvi olla jatkuvaa kärsimystä ja kun oppii hyväksymään elämän myös kärsimyksenä ja olemaan kiitollinenkin, elämästä tulee mukavampaa.

Varmaan moni päätyy psykiatriaan kun tavoittelee jotain mitä ei kuitenkaan sisimmässään halua tai kokee sen ahdistavana. Toki sen ahdistuksen voi lamata pois mutta joskus syvimmät tunteet kuten masennus ja ahdistus myös voi auttaa muuttaa elämää paremmaksi ja on kompasseja, ei sairauksia

Lue lisää

Mitä se meiltä satutetuilta on pois, jos me autetaan mielenterveyden hoidon kokonaisvaltaista kehittämistä?

Anonyymi kirjoitti:

Joku olikin hyvin tuossa Youtubevideon kommenttikohdassa todennut (englanniksi)'

1. saa ihmiset uskomaan että he on sairaita

( luennon pitäjä Davies oli hyvin sanonut kuinka hoitaessa potilaita diagnoosista tuli illuusio ymmärtämisestä mikä potilaalla on, kuinka diagnoosit teki stigmaa itsessään, tehden potilaat myös hämmentyneiksi mistä heidän oireissaan oikeasti on kysymys ja kärsimyksen luonteesta)
2. myy heille lääke jonka väitetään parantavan heidät
3.pidä huoli että lääke on vain tilapäinen parannus
4. pidä huolta että lääke aiheuttaa uusia oireita
5. myy ihmisille lääkkeitä oireisiin jotka lääkkeet on tehneet
6. Toista tämä kaikki rajattomasti

https://www.youtube.com/watch?v=-Nd40Uy6tbQ

Lue lisää

Youtubehan se on se totuuden torvi....uskoako vai ei, siinä onkin pohdittavaa itse kullekin.
Jos tietoa asioista haluaa, ehkä kannattaa sitä etsiä oikeista paikoista, oikeista kanavista.

Anonyymi kirjoitti:

Youtubehan se on se totuuden torvi....uskoako vai ei, siinä onkin pohdittavaa itse kullekin.
Jos tietoa asioista haluaa, ehkä kannattaa sitä etsiä oikeista paikoista, oikeista kanavista.

Lue lisää

juuri tätä kyseistä videota en ole katsonut, mutta onhan Youtubessa ihan hyviäkin videoita. Toki niissä, niin kuin ehkä lähes kaikessa nykyisin täytyy käyttää pientä lähde kritiikkiä.

Joskushan on myös ihan opettavaista katsella ja kuunnella että miten ne toiset ihmiset ajattelee ja kokee. Ikään kuin kurkistus sairaan mieleen.

Anonyymi kirjoitti:

juuri tätä kyseistä videota en ole katsonut, mutta onhan Youtubessa ihan hyviäkin videoita. Toki niissä, niin kuin ehkä lähes kaikessa nykyisin täytyy käyttää pientä lähde kritiikkiä.

Joskushan on myös ihan opettavaista katsella ja kuunnella että miten ne toiset ihmiset ajattelee ja kokee. Ikään kuin kurkistus sairaan mieleen.

Lue lisää

"Ikään kuin kurkistus sairaan mieleen."

Trololol.

Anonyymi kirjoitti:

Youtubehan se on se totuuden torvi....uskoako vai ei, siinä onkin pohdittavaa itse kullekin.
Jos tietoa asioista haluaa, ehkä kannattaa sitä etsiä oikeista paikoista, oikeista kanavista.

Lue lisää

Mikä tämä oikea kanavasi on? Masennus.info? Käypähoitosuositus? Sairaalan sivusto missä kerrotaan kemiallisista epätasapainoista? Yle? Luet varmaan vain vertaisarvioituja yliopistossa tehtyjä tutkimuksia?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä tämä oikea kanavasi on? Masennus.info? Käypähoitosuositus? Sairaalan sivusto missä kerrotaan kemiallisista epätasapainoista? Yle? Luet varmaan vain vertaisarvioituja yliopistossa tehtyjä tutkimuksia?

Lue lisää

No onhan tieteellisessä maailmassa niitä käytäntöjä millä tavalla sitä tietoa tarkastellaan, käsitellään ja esitetään.

Vaikka youtube onkin lähtökohtaisesti "tieteen popularisointia" niin siellä voi joskus olla ihan asiaakin.

Jäänkin odottelemaan sitä että milloin nämä tämän foorumin asiantuntijat tulee esiintymään joillekkin hoitopäiville.

Anonyymi kirjoitti:

"Ikään kuin kurkistus sairaan mieleen."

Trololol.

Siltä tämä foorumikin välillä tuntuu.

Anonyymi kirjoitti:

Jos meillä olisi rajattomasti resursseja niin minkälaista hoitoa tarjoaisit uhriutujulle?

En ole tehnyt psykiatriasta itselleni ongelmaa, vaikka on tullut hoidokkina takavuosina koettua vaikka mitä.

Anonyymi kirjoitti:

Eri alojen kehittämisestä elantoani saavana ajattelen mielenterveyshoidon kehittämistä hieman isommalla skaalalla, vaikka isojen kokonaisuuksien kehittäminen joskus koostuukin pienistä osa-alueista.

Mutta oikeastaan tämä sinun oma esiin nostama, mielleyhtymä siitä, että missä valossa täällä lääkehaitoista puhutaan, kertoo sen kaiken. Ette ole edes kehittämässä sitä pientäkään osa-aluetta.

Lääkkeiden haittavaikutuksiakin voidaan yrittää minimoida monilla eri konsteilla, ilman että hoidon taso siitä laskee, mutta ajatus jossa hoidon tason on laskettava lääkehaittojen takia, ei ole sitä hoidon kehittämistä.

Ylipäätään se että täällä ei pystytä puhumaan hoidosta, vaan lääkkeiden haittavaikutuksista, kertoo jo omaa karua kieltään havaintokyvyn puutteesta ja siitä mitä sillä pystyy kehittämään.

Lue lisää

Joskus sattuu olemaan niin, kun mt-ongelmainen alkaa puhua haittavaikutuksista, oireistaan , tai mistä tahansa, häntä ei kuunnella, vai sanoisinko kuulla.
Potilaana saattaa tulla tunne, ettei uskota, mitä haluaa sanoa.
Vuosien varrella tuli myös huomattua, että oli joitain kertoja jossain hoitopaikassa niin, ettei omia mielipiteitä saanut tuoda esille.
Myös parissa paikassa osastolla oli hoitajia, jotka kohtelivat potilaita sellaisella asenteella, että itsehän olet sairastunut, ja aika ala-arvoista käytöstä joskus potilas/potilaat ovat saaneet osakseen.
Mutta tätäkään ei voi yleistää.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä tämä oikea kanavasi on? Masennus.info? Käypähoitosuositus? Sairaalan sivusto missä kerrotaan kemiallisista epätasapainoista? Yle? Luet varmaan vain vertaisarvioituja yliopistossa tehtyjä tutkimuksia?

Lue lisää

En edes sen kummemmin lue aiheesta laajemmin.
Jos tietoa jostain haluan, niin kyllä, tutkailen ammattisivustoja, Duodecimiä, ym., myös yliopisto, joskus joitain väitöskirjojen tekstejä, jne.
Käypähoitosuosituksen kanssa olen monissa kohdin asioista eri mieltä, tosin itse ajattelen enemmän potilaiden suunnalta, en erikoisesti ammattilaisten.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus sattuu olemaan niin, kun mt-ongelmainen alkaa puhua haittavaikutuksista, oireistaan , tai mistä tahansa, häntä ei kuunnella, vai sanoisinko kuulla.
Potilaana saattaa tulla tunne, ettei uskota, mitä haluaa sanoa.
Vuosien varrella tuli myös huomattua, että oli joitain kertoja jossain hoitopaikassa niin, ettei omia mielipiteitä saanut tuoda esille.
Myös parissa paikassa osastolla oli hoitajia, jotka kohtelivat potilaita sellaisella asenteella, että itsehän olet sairastunut, ja aika ala-arvoista käytöstä joskus potilas/potilaat ovat saaneet osakseen.
Mutta tätäkään ei voi yleistää.

Lue lisää

No ei todellakaan uskota. Suosittelen puhumaan varauksella vaurioista koska pahimmillaan teidät leimataan vain hulluiksi. Ihmisten toimesta jotka ei ole ottaneet ensimmäistäkään psykiatrian pilleriä välttämättä. Ne tietää ketkä on kokeneet ja heiltä voitte saada tukea.

Jos harmeista alkaa puhua, se kannattaa tehdä erittäin harkitusti ja vaikka tutkimusnäyttöä mukana pitäen, sikälimikäli siitä mitään hyötyä on puhua.

Olette käytännössä olleet koekaniineita esim pitkäaikaisessa lääkekäytössänne joten ymmärrys harmien fysiologiasta on pientä saatika olisitte niin onnellisia että teitä uskottaisiin

Anonyymi kirjoitti:

Ja kun joku kysyi mihin suuntaan mielestäni psykiatrian pitäisi mennä (onko se meidän satutettujen tehtävä se korjata ja alkaa joksikon kehittäjäksi, eikö kokemusten kertominen jo ole kehittämistä, moni hakee ihan vertaistukea..) niin sellaiseen suuntaan että siihen tuskin tulee olemaan varaa mt hoidossa tai muutenkaan

Edelleenkin, normaaleja yhteiskunnankin rakentumiseen sisältyviä ongelmia pidetään mt ongelmana. Tällöin mt hoitoa on näiden ratkaiseminen . Esim nyt hallitus jäädytti indeksejä ja samaan aikaan nosti ruoan ALV.a. meillä tulee aina olemaan ihmisiä ketkä ei kykene töihin. Jatkiva stressi toimeentulosta ja pärjäämisestä vie huonoon oloon, toki osalla vaikka rahaa jaettaisiin se on aina loppu. Ihmiset elää aika vähän yhteisöllistä elämää omissa bokseissaan, somen varassa. Edelleen yhteiskunnassa tehostamis tehostamis ajattelu on tärkeässä roolisss hyvinvoinnista viis. Kannattaa aina miettiä tavoitteleeko tiettyä paikkaa yhteiskunnassa oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Toki uskon että nyky elämänmeno missä ihmiset voi olla passivoituneita ja saa kaiken kuin naps vaan ilman ponnistelua voi myös lisätä pahoinvointia. Ruoka kaupasta, netti, koukuttavat älylaitteet, epäluonnollinen tapa elää esim keinotekoisten valojen valaistuksesss pimeässä kehoa liikuttamatta prosessoitua moskaa syöden

Väitän myös että koska elämään sisältyy kärsimystä, kärsimys on ihan luonnollinen osa elämää. Osa luulee että normaali on ei kärsimystä. Kyllä elämään voi sisältyä huomattava määrä tuskaa jos terveys menee. Sitä ei pilleri poista. Tuska on osa elämää. Toki jos tuskaa voi lievittää niin miksei lievitä? Sotkemalla keho psykiatrian aineilla voi myös kohdata kärsimystä. Kehosta kannattaa pitää huoli koska sillä tavoin välttää potentiaalisesti kärsimystä. Psykiatriassa ei rakenneta kehon hyvinvointia kestävällä tavalla optimaalisesti kehoa tukien sen luonnollisiin tarpeisiin vastaten.

Hyvä hoito olisi holistista, keho huomioivaa. Tarpeet ja merkityksellinen elämä huomioivaa. Elämän luonne filosofisesti kärsimyksenä ymmärtävää, kuink paljon kärsimystä voi sisältyä menetyksiin, terveysongelmiin, siihen kun mistään ei tule kunnon toimeentuloa tai on yksin vaika ei halua jne. Toki elämän ei tarvi olla jatkuvaa kärsimystä ja kun oppii hyväksymään elämän myös kärsimyksenä ja olemaan kiitollinenkin, elämästä tulee mukavampaa.

Varmaan moni päätyy psykiatriaan kun tavoittelee jotain mitä ei kuitenkaan sisimmässään halua tai kokee sen ahdistavana. Toki sen ahdistuksen voi lamata pois mutta joskus syvimmät tunteet kuten masennus ja ahdistus myös voi auttaa muuttaa elämää paremmaksi ja on kompasseja, ei sairauksia

Lue lisää

Kiitos. Erittäin hyvä postaus ja hyviä pointteja.

Enkä nyt kritisoi tätä yhtä postausta, vaan tätä koko foorumin narratiivia. Jos ongelma on stressaantuminen toimeentulosta, niin miksi täällä ei puhuta toimeentulosta, ja nimenomaan siitä että miten osatyökykyinen pääsisi kiinni edes jonkinlaiseen toimeentuloon?

Varsinkin kun mennään paradigmoihin, niin me voidaan todeta, että kyllä, on olemassa ihmisiä jotka ovat työkyvyttömiä. Me voidaan pohtia ihmisarvoja, että minkälaista on inhimillinen elämä näille työkyvyttömille jne.

Pikku mutta... Nykyisen hallituksen "paradigma" on nimenomaan se, että meillä on totaalisen työkyvyttömiä ihmisiä, jotka tuhoaa meidän yhteiskunna huoltosuhteen. Siksi nämä ihmiset on siirrettävä asumaan edullisiin asuntoihin, niin että kustannukset laskee, sekä näiltä työkyvyttömiltä, mutta se myös vapauttaa asumista niitä työtätekeville. Mahdollistaa esimerkiksi heidän ottaa vastaan pienempi palkkaisia töitä, koska työ on lähellä asuntoa.

Sen takia olisi tärkeää, että kuntoutujat muistuttaisivat, että voisi olla toisenkinlainen "paradigma". Että suurin osa MT ihmisistä onkin osatyökykyisiä, ja että hyvillä kulkuyhteyksillä he voisivatkin ottaa vastaan osa-aika töitä.

Mielestäni siis satutettujenkin ihmisten olisi hyvä miettiä, millä paradigmalla ratsastavat.

Anonyymi kirjoitti:

juuri tätä kyseistä videota en ole katsonut, mutta onhan Youtubessa ihan hyviäkin videoita. Toki niissä, niin kuin ehkä lähes kaikessa nykyisin täytyy käyttää pientä lähde kritiikkiä.

Joskushan on myös ihan opettavaista katsella ja kuunnella että miten ne toiset ihmiset ajattelee ja kokee. Ikään kuin kurkistus sairaan mieleen.

Lue lisää

Jokaisen olisi hyvä päästä kurkistamaan sinne sairaan mieleen, voisi asenteet ihmisillä muuttua parempaan suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko ollut toisen saappaissa? Et. Siispä, suksi hiiteen uhrijuttujesi kanssa.

Ei ne ole mitään uhri juttuja. Selvisin eturauhassyövästä mutta en rauhoittavien ja mielialalääkkeiden lopetus ja haittavaikutuksista.

Minua ei kukaan huolisi mihinkään tutkimukseen, koska minua ei varmaan lääketieteellisesti pidetä edes olevan olemassa vaikeiden ja pitkittyneiden lääkkeistä saamieni vammojen ja oireideni kanssa . Aikaisempien mt-ongelmieni takia kaikki oireeni voidaan niputtaa psyykkisiksi. Tällaisessa tilanteessa usein lääkärien mielenkiinto on vielä alhaisempi oireitani kohtaan ja toisaalta lääkärien tietämys lääkkeiden pitkäaikaiskäytön puhkaisemista ongelmista voi olla aika alhaista kun liekö sitä edes tutkitaan. Olen kohdannut lääkärien puolelta vaan epäuskoa ja kaikki halutaan nähdä johtuvan muusta kuin lääkkeistä. Tietenkin helpoin ratkaisu olisi vain niputtaa kaikki psyykkisen ja psykosomaattisen oireilun piikkiin. Onneksi olen netistä löytänyt ihmisiä, joille on puhjennut jotain vastaavaa, ja saanut sitä kautta vertaistukea ja seurannut kiinnostuneena uutisointia, mitä esimerkiksi uusia tutkimuksia psyykenlääkevieroituksesta on.

Olisi mielenkiintoista tehdä juuri tutkimuksia meistä jotka olemme käyttäneet lääkkeitä vuosia ja vuosikymmeniä ja vieroittautuneet niistä. Voiko olla että aivoihimme ja keskushermostoon on tullut jotain vauriota? Ehkä kaikissa tapauksessa palautuminen lääkkeiden vaikutuksesta ei tapahdu kuin Strömsössä jossa bing vaan olemme entisellämme kun lääkkeen ajaa alas vaan aivot ja keskushermosto jääkin johonkin tilaan, missä ei kykene jotenkin palautumaan, mikä voi ilmetä pitkittyneinä vieroitusoireina jotka voivat tosiasiallisesti olla lääkkeistä seuranneita vaurioita tai vieroituksen laukaisemaa oireilua jossa kaikilla palautuminen ei tapahdu hyvin. Mutta liekö me ketään kiinnostamme. Kiinnostavampia on lääkkeiden lyhyen aikavälin suotuisat tulokset ja uusien lääkkeiden saanti markkinoille (cash!)

En yhtään ihmettele, vaikka nämä käyttämäni mömmöt altistaisivat ihmiset neurogeneratiivisille sairauksille (esim dementia) ja tuhoaisivat neuroneja. Puhkaisisivat hermoston toiminnan ongelmia ja olisivat yhteydessä monenlaisiin oireisiin ja sairauksiin kuten toiminnalliset autonomisen hermoston sairaudet (dysautonomia, CFS, POTS jne...)

Käytän sanaa aivovaurio kokemastani koska en tiedä muuta sanaa kuvata tätä oirekimppua. Mielestäni aivovaurio ei ole edes kaukaa haettua. Ei tietenkään aivovaurio ole sama asia kuin jollakin jolla se on helpommin todistettavissa vaikka MRI kuvissa, jossa se on tullut fyysisestä vammasta. Mutta siis jotain vaurioita aivojen kemiallisessa ja hermoston toiminnassa olisi. En tiedä voiko tätä todentaa millään kuvauksella...

Anonyymi kirjoitti:

Minua ei kukaan huolisi mihinkään tutkimukseen, koska minua ei varmaan lääketieteellisesti pidetä edes olevan olemassa vaikeiden ja pitkittyneiden lääkkeistä saamieni vammojen ja oireideni kanssa . Aikaisempien mt-ongelmieni takia kaikki oireeni voidaan niputtaa psyykkisiksi. Tällaisessa tilanteessa usein lääkärien mielenkiinto on vielä alhaisempi oireitani kohtaan ja toisaalta lääkärien tietämys lääkkeiden pitkäaikaiskäytön puhkaisemista ongelmista voi olla aika alhaista kun liekö sitä edes tutkitaan. Olen kohdannut lääkärien puolelta vaan epäuskoa ja kaikki halutaan nähdä johtuvan muusta kuin lääkkeistä. Tietenkin helpoin ratkaisu olisi vain niputtaa kaikki psyykkisen ja psykosomaattisen oireilun piikkiin. Onneksi olen netistä löytänyt ihmisiä, joille on puhjennut jotain vastaavaa, ja saanut sitä kautta vertaistukea ja seurannut kiinnostuneena uutisointia, mitä esimerkiksi uusia tutkimuksia psyykenlääkevieroituksesta on.

Olisi mielenkiintoista tehdä juuri tutkimuksia meistä jotka olemme käyttäneet lääkkeitä vuosia ja vuosikymmeniä ja vieroittautuneet niistä. Voiko olla että aivoihimme ja keskushermostoon on tullut jotain vauriota? Ehkä kaikissa tapauksessa palautuminen lääkkeiden vaikutuksesta ei tapahdu kuin Strömsössä jossa bing vaan olemme entisellämme kun lääkkeen ajaa alas vaan aivot ja keskushermosto jääkin johonkin tilaan, missä ei kykene jotenkin palautumaan, mikä voi ilmetä pitkittyneinä vieroitusoireina jotka voivat tosiasiallisesti olla lääkkeistä seuranneita vaurioita tai vieroituksen laukaisemaa oireilua jossa kaikilla palautuminen ei tapahdu hyvin. Mutta liekö me ketään kiinnostamme. Kiinnostavampia on lääkkeiden lyhyen aikavälin suotuisat tulokset ja uusien lääkkeiden saanti markkinoille (cash!)

En yhtään ihmettele, vaikka nämä käyttämäni mömmöt altistaisivat ihmiset neurogeneratiivisille sairauksille (esim dementia) ja tuhoaisivat neuroneja. Puhkaisisivat hermoston toiminnan ongelmia ja olisivat yhteydessä monenlaisiin oireisiin ja sairauksiin kuten toiminnalliset autonomisen hermoston sairaudet (dysautonomia, CFS, POTS jne...)

Käytän sanaa aivovaurio kokemastani koska en tiedä muuta sanaa kuvata tätä oirekimppua. Mielestäni aivovaurio ei ole edes kaukaa haettua. Ei tietenkään aivovaurio ole sama asia kuin jollakin jolla se on helpommin todistettavissa vaikka MRI kuvissa, jossa se on tullut fyysisestä vammasta. Mutta siis jotain vaurioita aivojen kemiallisessa ja hermoston toiminnassa olisi. En tiedä voiko tätä todentaa millään kuvauksella...

Lue lisää

Sanan aivovaurio käyttäminen psykiatristen aineiden käytön yhteydessä on perusteltua. Aivovammalla viitataan fyysisen iskun aiheuttamaan aivovaurioon. Aivovamma on siis aivovaurion yksi alalajeista. Aivovaurioita voi saada myös esimerkiksi kemiallisen altistumisen myötä, joka voi tapahtua hengittämällä, nielemällä tai ihokontaktista. SSRI-aineiden, kuten muidenkin huumausaineiden kohdalla puhutaan kemiallisesta aivovauriosta.

Itse asiassa, saattaa olla vaikea löytää ketään joka on käyttänyt esimerkiksi SSRI-aineita tai neurolepteja yhtään pidempään ja joka ei ole aivovaurioitunut. Puhutaan lähinnä siitä minkä tasoisia aivovaurioita kellekin heistä on ehtinyt kehittyä. Merkittävä osa käyttäjistä ja entisistä käyttäjistä ei ole tietoinen asiasta, joten saattavat kuvitella, että oireensa johtuvat kuvitellusta mielisairaudesta. Psykiatrit ja lääkäritkin promoavat vastaanotoillaan tätä valhetta, joten totuuden tiedostaminen vaatii asiaan perehtymisen lisäksi terävää omaa arviointikykykyä. Psykiatristen aineiden vaurioita voidaan havaita MRI-kuvauksessa, mutta ymmärtääkseni ainoastaan todella vakavissa/pitkälle edenneissä tapauksissa. Muissa tapauksissa tarvittaisiin ruumiinavaus, jolloin vaurioalueita päästään tutkimaan riittävän läheltä.

Jos tiedät psykiatrisista aineista mitään, olet jo tietoinen, että esimerkiksi SSRI-aineet (aka "masennuslääkkeet") ovat stimulantteja, kuten amfetamiini ja kokaiini. Seuraamukset käytöstä ovat vastaavat. Mitä tulee esimerkiksi SSRI-aineista ja vastaavista (SNRI, SNDRI jne.) vieroittautumiseen, viekkarit vastaavat lähes yksiyhteen amfetamiiniviekkareiden kanssa, että havainnoitsijan on mahdotonta päätellä vieroittautuuko henkilö SSRI-aineista vai amfetamiinista pelkän vieroitusoireiston perusteella. Yllätyksenä ei tule siten sekään, että aivovaurio-oireisto on samankaltainen heillä, jotka ovat käyttäneet amfetamiinia tai SSRI-aineita. Toki aivovaurio-oireisto on varsin samankaltainen oli aivovaurion syy mikä tahansa, autokolarista SSRI-aineisiin, mutta joka tapauksessa se ei muuta em. havaintoa. Yleisimpiä seuraamuksia aivovauriosta ovat tunteiden turtuminen (apatia/välinpitämättömyys, kasvon ilmeiden vähentyminen etc.) ja kognitiivisen suorituskyvyn (hahmotus, suunnittelu, muisti, luovuus/abstraktiajattelu etc.) heikentyminen. Amfetamiinin ja SSRI-aineiden käyttäjillä myös seksuaalikykyjen vaurioituminen (mm. impotenssi). SSRI-aineiden kohdalla seksuaalitoimintojen vaurioitumisilmiö on niin yleisesti tunnettu, että sille on ehditty antaa jo oma nimikin, post-SSRI sexual dysfunction tai lyhyemmin PSSD.

Anonyymi kirjoitti:

Sanan aivovaurio käyttäminen psykiatristen aineiden käytön yhteydessä on perusteltua. Aivovammalla viitataan fyysisen iskun aiheuttamaan aivovaurioon. Aivovamma on siis aivovaurion yksi alalajeista. Aivovaurioita voi saada myös esimerkiksi kemiallisen altistumisen myötä, joka voi tapahtua hengittämällä, nielemällä tai ihokontaktista. SSRI-aineiden, kuten muidenkin huumausaineiden kohdalla puhutaan kemiallisesta aivovauriosta.

Itse asiassa, saattaa olla vaikea löytää ketään joka on käyttänyt esimerkiksi SSRI-aineita tai neurolepteja yhtään pidempään ja joka ei ole aivovaurioitunut. Puhutaan lähinnä siitä minkä tasoisia aivovaurioita kellekin heistä on ehtinyt kehittyä. Merkittävä osa käyttäjistä ja entisistä käyttäjistä ei ole tietoinen asiasta, joten saattavat kuvitella, että oireensa johtuvat kuvitellusta mielisairaudesta. Psykiatrit ja lääkäritkin promoavat vastaanotoillaan tätä valhetta, joten totuuden tiedostaminen vaatii asiaan perehtymisen lisäksi terävää omaa arviointikykykyä. Psykiatristen aineiden vaurioita voidaan havaita MRI-kuvauksessa, mutta ymmärtääkseni ainoastaan todella vakavissa/pitkälle edenneissä tapauksissa. Muissa tapauksissa tarvittaisiin ruumiinavaus, jolloin vaurioalueita päästään tutkimaan riittävän läheltä.

Jos tiedät psykiatrisista aineista mitään, olet jo tietoinen, että esimerkiksi SSRI-aineet (aka "masennuslääkkeet") ovat stimulantteja, kuten amfetamiini ja kokaiini. Seuraamukset käytöstä ovat vastaavat. Mitä tulee esimerkiksi SSRI-aineista ja vastaavista (SNRI, SNDRI jne.) vieroittautumiseen, viekkarit vastaavat lähes yksiyhteen amfetamiiniviekkareiden kanssa, että havainnoitsijan on mahdotonta päätellä vieroittautuuko henkilö SSRI-aineista vai amfetamiinista pelkän vieroitusoireiston perusteella. Yllätyksenä ei tule siten sekään, että aivovaurio-oireisto on samankaltainen heillä, jotka ovat käyttäneet amfetamiinia tai SSRI-aineita. Toki aivovaurio-oireisto on varsin samankaltainen oli aivovaurion syy mikä tahansa, autokolarista SSRI-aineisiin, mutta joka tapauksessa se ei muuta em. havaintoa. Yleisimpiä seuraamuksia aivovauriosta ovat tunteiden turtuminen (apatia/välinpitämättömyys, kasvon ilmeiden vähentyminen etc.) ja kognitiivisen suorituskyvyn (hahmotus, suunnittelu, muisti, luovuus/abstraktiajattelu etc.) heikentyminen. Amfetamiinin ja SSRI-aineiden käyttäjillä myös seksuaalikykyjen vaurioituminen (mm. impotenssi). SSRI-aineiden kohdalla seksuaalitoimintojen vaurioitumisilmiö on niin yleisesti tunnettu, että sille on ehditty antaa jo oma nimikin, post-SSRI sexual dysfunction tai lyhyemmin PSSD.

Lue lisää

Kyllä itse uskon, kuten mainitsinkin, että psyyken- että masennuslääkkeistä voi seurata vaurioita keholle ja aivolle. En tiedä voidaanko vetää suora yhteys trauman/ vamman seurauksena olevan aivovaurion ja näiden lääkkeiden aiheuttaman aivovaurion välille niiden samankaltaisuudessa, mutta toki yhtäläisyyksiä selvästi on. Varhaisimmin aloin tajuamaan näiden lääkkeiden haitallisuutta aivoille siinä vaiheessa unohdettuani ottaa pillerin mikä johti pökkyrään ja sähköiskumaisiin muljahduksiin päässä, mitkä oli niin voimakkaita että toimintakykyni meni ja olotila olo niin epämukava fyysisesti, että pilleri oli saatava asap. Nämä olivat pientä verrattuna siihen, mitä vieroituksessa sain kokea, jolloin koin näitä sähköiskuja vähän enemmänkin ja lisäksi kamalia päänsärkyjä ja herkkyyksiä mm.valolle. Vieroitus (liian nopealla tahdilla mikä oli lääkärin mukaan ok tahti) sotki ensimmäisenä uneni tehden siitä katkonaista ja laukaisi jatkuvan aivosumun sekä kognitiivisia vaikeuksia. Tähän aikoihin aloin kärsiä myös levottomat jalat/sisäinen levottomuus - oloista ja jatkuvasta sisäisestä epämääräisestä kihelmöinnistä iholla ja välillä olo oli kuin olisi halunnut päästä nahoistaan. Ehkä jotain dopamiiniin liittyvää ongelmaa... Kaikki on vain spekulaatiota, eli en tiedä mitä kehossani on tapahtunut lääkevieroituksen seurauksena, mutta sen tiedän, että oireeni pahentuivat kun minulle määrättiin uusia lääkkeitä kun koko stressaava vieroituskokemus kuitattiin vain mielenterveyden heittelynä. Loppu on sitten historiaa, ja uudet lääkkeet tuntui tuossa jo harmeja saaneena, jonkinlaisten yliherkkyyksien puhjetessa kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin ja uusi kierros lääkkeitä tuntui tekevän minulle tuhoa. Mutta onneksi olen muista lääkkeistä eroon päässyt, todennäköisesti saaden niistä lisävaurioita, mikä ilmeni erilaisina hermostollisina oireina sekä aivosumun lisääntymisenä, ja täydellisenä herkistymisenä monelle asialle. Kokemustani on hankala kuvata, kun siinä on niin paljon eri vaiheita.

Eräs tarina masennuslääkkeiden aiheuttamista vaurioista, mikä on varmaan aikalailla ainuita missä jotain on kuvauksin todennettu minkä olen lukenut on tämä https://www.hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/

Eli jonkuntyyppisillä kuvauksilla (QEEG,Spect) on osoitettu jotain muutosta aivojen toiminnassa. Tietenkään tällaisia harvoin käytetään.

Mielenkiintoinen kirjoitus masennuslääkkeiden harmeista minkä olen lukenut, on tämä:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3334530/

Siinä punnitaan masennuslääkkeiden hyötyä ja haittaa ja kerrotaan niistä ja niiden ongelmista paljon paremmin,kuin itse osaisin kertoa. Olen kiinnostunut niistä, koska kyseiset lääkkeet ovat niin laajasti määrättyjä ja ne oli ensimmäinen lääke mikä minulle määrättiin ja pitkäaikaisin lääke mitä käytin.

Tottakai harmit tulevat lääkkeiden käytöstä itsessään, mutta ne voivat puhjeta vieroituksessa, vaikka olo lääkkeitä käyttämällä on hyvä(ei tietenkään sulje pois mahdollisuutta että lääkkeen pitkäaikaisesta käytöstä esim alkaa olla harmia keholle ja aivoille). Suurin potentiaali kokea haittaa psyyken lääkkeistä on lopettamis- ja aloittamisvaiheessa, kun kehon pitää sopeutua uuteen homeostaasiin lääkkeen mahdollisesti tekemien muutosten jälkeen. Joskus se tuottaa ne ongelmat, vaikka lääkkeellä olo ei olisikaan juuri tuottanut oireita, miksi lääkkkeellä olon jatkaminen on helpoin ratkaisu. Minulle se ei vain ollut enää ratkaisu, koska uudelleen palautetut pillerit aiheuttivat huonon reaktion. Jos olisi ollut joku keino välttyä kaikelta mitä koin, olisin toivonut tehneeni vieroitusyritykseni ekalla kerralla paljon paljon hitaammin ja pienemmin vähennyksin. Tietenkin piilevää harmia voi tulla vaikka haittavaikutuksia ei juuri käytön aikana kokisikaan.

Minulle harmi alkoi vuosien saatossa tulla selkeämmäksi, kun haittavaikutusten kokeminen kasvoi lääkettä käyttäessä, silloinkin jo kun en mitään dramaattista vielä ollut kokenut, kun vielä popsin pillereitä.

Anonyymi kirjoitti:

Minua ei kukaan huolisi mihinkään tutkimukseen, koska minua ei varmaan lääketieteellisesti pidetä edes olevan olemassa vaikeiden ja pitkittyneiden lääkkeistä saamieni vammojen ja oireideni kanssa . Aikaisempien mt-ongelmieni takia kaikki oireeni voidaan niputtaa psyykkisiksi. Tällaisessa tilanteessa usein lääkärien mielenkiinto on vielä alhaisempi oireitani kohtaan ja toisaalta lääkärien tietämys lääkkeiden pitkäaikaiskäytön puhkaisemista ongelmista voi olla aika alhaista kun liekö sitä edes tutkitaan. Olen kohdannut lääkärien puolelta vaan epäuskoa ja kaikki halutaan nähdä johtuvan muusta kuin lääkkeistä. Tietenkin helpoin ratkaisu olisi vain niputtaa kaikki psyykkisen ja psykosomaattisen oireilun piikkiin. Onneksi olen netistä löytänyt ihmisiä, joille on puhjennut jotain vastaavaa, ja saanut sitä kautta vertaistukea ja seurannut kiinnostuneena uutisointia, mitä esimerkiksi uusia tutkimuksia psyykenlääkevieroituksesta on.

Olisi mielenkiintoista tehdä juuri tutkimuksia meistä jotka olemme käyttäneet lääkkeitä vuosia ja vuosikymmeniä ja vieroittautuneet niistä. Voiko olla että aivoihimme ja keskushermostoon on tullut jotain vauriota? Ehkä kaikissa tapauksessa palautuminen lääkkeiden vaikutuksesta ei tapahdu kuin Strömsössä jossa bing vaan olemme entisellämme kun lääkkeen ajaa alas vaan aivot ja keskushermosto jääkin johonkin tilaan, missä ei kykene jotenkin palautumaan, mikä voi ilmetä pitkittyneinä vieroitusoireina jotka voivat tosiasiallisesti olla lääkkeistä seuranneita vaurioita tai vieroituksen laukaisemaa oireilua jossa kaikilla palautuminen ei tapahdu hyvin. Mutta liekö me ketään kiinnostamme. Kiinnostavampia on lääkkeiden lyhyen aikavälin suotuisat tulokset ja uusien lääkkeiden saanti markkinoille (cash!)

En yhtään ihmettele, vaikka nämä käyttämäni mömmöt altistaisivat ihmiset neurogeneratiivisille sairauksille (esim dementia) ja tuhoaisivat neuroneja. Puhkaisisivat hermoston toiminnan ongelmia ja olisivat yhteydessä monenlaisiin oireisiin ja sairauksiin kuten toiminnalliset autonomisen hermoston sairaudet (dysautonomia, CFS, POTS jne...)

Käytän sanaa aivovaurio kokemastani koska en tiedä muuta sanaa kuvata tätä oirekimppua. Mielestäni aivovaurio ei ole edes kaukaa haettua. Ei tietenkään aivovaurio ole sama asia kuin jollakin jolla se on helpommin todistettavissa vaikka MRI kuvissa, jossa se on tullut fyysisestä vammasta. Mutta siis jotain vaurioita aivojen kemiallisessa ja hermoston toiminnassa olisi. En tiedä voiko tätä todentaa millään kuvauksella...

Lue lisää

"Olen kohdannut lääkärien puolelta vaan epäuskoa ja kaikki halutaan nähdä johtuvan muusta kuin lääkkeistä."

Olen kohdannut samanlaista suhtautumista lääkäreiden taholta. Eräskin melkein uhosi, kuinka hänellä on ollut useita masennuksesta kärsiviä potilaita. Että hän kyllä ne tunnistaa. Masennuspotilaana minuakin pidetään edelleen eikä millään uskota, että oireeni johtuvat kymmenien vuosien SSRI-lääkkeen käytöstä ja liian nopeasta vieroituksesta. Pään laajassa MRI-tutkimuksessa kävin, eikä todettu löydöksiä. Jokin aivoissani ja hermostossani on kuitenkin muuttunut, eivätkä mikroskooppiset muutokset magneettikuvissa näy.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä itse uskon, kuten mainitsinkin, että psyyken- että masennuslääkkeistä voi seurata vaurioita keholle ja aivolle. En tiedä voidaanko vetää suora yhteys trauman/ vamman seurauksena olevan aivovaurion ja näiden lääkkeiden aiheuttaman aivovaurion välille niiden samankaltaisuudessa, mutta toki yhtäläisyyksiä selvästi on. Varhaisimmin aloin tajuamaan näiden lääkkeiden haitallisuutta aivoille siinä vaiheessa unohdettuani ottaa pillerin mikä johti pökkyrään ja sähköiskumaisiin muljahduksiin päässä, mitkä oli niin voimakkaita että toimintakykyni meni ja olotila olo niin epämukava fyysisesti, että pilleri oli saatava asap. Nämä olivat pientä verrattuna siihen, mitä vieroituksessa sain kokea, jolloin koin näitä sähköiskuja vähän enemmänkin ja lisäksi kamalia päänsärkyjä ja herkkyyksiä mm.valolle. Vieroitus (liian nopealla tahdilla mikä oli lääkärin mukaan ok tahti) sotki ensimmäisenä uneni tehden siitä katkonaista ja laukaisi jatkuvan aivosumun sekä kognitiivisia vaikeuksia. Tähän aikoihin aloin kärsiä myös levottomat jalat/sisäinen levottomuus - oloista ja jatkuvasta sisäisestä epämääräisestä kihelmöinnistä iholla ja välillä olo oli kuin olisi halunnut päästä nahoistaan. Ehkä jotain dopamiiniin liittyvää ongelmaa... Kaikki on vain spekulaatiota, eli en tiedä mitä kehossani on tapahtunut lääkevieroituksen seurauksena, mutta sen tiedän, että oireeni pahentuivat kun minulle määrättiin uusia lääkkeitä kun koko stressaava vieroituskokemus kuitattiin vain mielenterveyden heittelynä. Loppu on sitten historiaa, ja uudet lääkkeet tuntui tuossa jo harmeja saaneena, jonkinlaisten yliherkkyyksien puhjetessa kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin ja uusi kierros lääkkeitä tuntui tekevän minulle tuhoa. Mutta onneksi olen muista lääkkeistä eroon päässyt, todennäköisesti saaden niistä lisävaurioita, mikä ilmeni erilaisina hermostollisina oireina sekä aivosumun lisääntymisenä, ja täydellisenä herkistymisenä monelle asialle. Kokemustani on hankala kuvata, kun siinä on niin paljon eri vaiheita.

Eräs tarina masennuslääkkeiden aiheuttamista vaurioista, mikä on varmaan aikalailla ainuita missä jotain on kuvauksin todennettu minkä olen lukenut on tämä https://www.hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/

Eli jonkuntyyppisillä kuvauksilla (QEEG,Spect) on osoitettu jotain muutosta aivojen toiminnassa. Tietenkään tällaisia harvoin käytetään.

Mielenkiintoinen kirjoitus masennuslääkkeiden harmeista minkä olen lukenut, on tämä:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3334530/

Siinä punnitaan masennuslääkkeiden hyötyä ja haittaa ja kerrotaan niistä ja niiden ongelmista paljon paremmin,kuin itse osaisin kertoa. Olen kiinnostunut niistä, koska kyseiset lääkkeet ovat niin laajasti määrättyjä ja ne oli ensimmäinen lääke mikä minulle määrättiin ja pitkäaikaisin lääke mitä käytin.

Tottakai harmit tulevat lääkkeiden käytöstä itsessään, mutta ne voivat puhjeta vieroituksessa, vaikka olo lääkkeitä käyttämällä on hyvä(ei tietenkään sulje pois mahdollisuutta että lääkkeen pitkäaikaisesta käytöstä esim alkaa olla harmia keholle ja aivoille). Suurin potentiaali kokea haittaa psyyken lääkkeistä on lopettamis- ja aloittamisvaiheessa, kun kehon pitää sopeutua uuteen homeostaasiin lääkkeen mahdollisesti tekemien muutosten jälkeen. Joskus se tuottaa ne ongelmat, vaikka lääkkeellä olo ei olisikaan juuri tuottanut oireita, miksi lääkkkeellä olon jatkaminen on helpoin ratkaisu. Minulle se ei vain ollut enää ratkaisu, koska uudelleen palautetut pillerit aiheuttivat huonon reaktion. Jos olisi ollut joku keino välttyä kaikelta mitä koin, olisin toivonut tehneeni vieroitusyritykseni ekalla kerralla paljon paljon hitaammin ja pienemmin vähennyksin. Tietenkin piilevää harmia voi tulla vaikka haittavaikutuksia ei juuri käytön aikana kokisikaan.

Minulle harmi alkoi vuosien saatossa tulla selkeämmäksi, kun haittavaikutusten kokeminen kasvoi lääkettä käyttäessä, silloinkin jo kun en mitään dramaattista vielä ollut kokenut, kun vielä popsin pillereitä.

Lue lisää

"..mutta sen tiedän, että oireeni pahentuivat kun minulle määrättiin uusia lääkkeitä kun koko stressaava vieroituskokemus kuitattiin vain mielenterveyden heittelynä."

Minulle kävi täsmälleen samoin! Emmekä ole ainoita. Tämän täytyy siis olla yleisesti hyväksytty käytäntö ja toimintatapa. Varovaisuutta, ihmiset.

Anonyymi kirjoitti:

Sanan aivovaurio käyttäminen psykiatristen aineiden käytön yhteydessä on perusteltua. Aivovammalla viitataan fyysisen iskun aiheuttamaan aivovaurioon. Aivovamma on siis aivovaurion yksi alalajeista. Aivovaurioita voi saada myös esimerkiksi kemiallisen altistumisen myötä, joka voi tapahtua hengittämällä, nielemällä tai ihokontaktista. SSRI-aineiden, kuten muidenkin huumausaineiden kohdalla puhutaan kemiallisesta aivovauriosta.

Itse asiassa, saattaa olla vaikea löytää ketään joka on käyttänyt esimerkiksi SSRI-aineita tai neurolepteja yhtään pidempään ja joka ei ole aivovaurioitunut. Puhutaan lähinnä siitä minkä tasoisia aivovaurioita kellekin heistä on ehtinyt kehittyä. Merkittävä osa käyttäjistä ja entisistä käyttäjistä ei ole tietoinen asiasta, joten saattavat kuvitella, että oireensa johtuvat kuvitellusta mielisairaudesta. Psykiatrit ja lääkäritkin promoavat vastaanotoillaan tätä valhetta, joten totuuden tiedostaminen vaatii asiaan perehtymisen lisäksi terävää omaa arviointikykykyä. Psykiatristen aineiden vaurioita voidaan havaita MRI-kuvauksessa, mutta ymmärtääkseni ainoastaan todella vakavissa/pitkälle edenneissä tapauksissa. Muissa tapauksissa tarvittaisiin ruumiinavaus, jolloin vaurioalueita päästään tutkimaan riittävän läheltä.

Jos tiedät psykiatrisista aineista mitään, olet jo tietoinen, että esimerkiksi SSRI-aineet (aka "masennuslääkkeet") ovat stimulantteja, kuten amfetamiini ja kokaiini. Seuraamukset käytöstä ovat vastaavat. Mitä tulee esimerkiksi SSRI-aineista ja vastaavista (SNRI, SNDRI jne.) vieroittautumiseen, viekkarit vastaavat lähes yksiyhteen amfetamiiniviekkareiden kanssa, että havainnoitsijan on mahdotonta päätellä vieroittautuuko henkilö SSRI-aineista vai amfetamiinista pelkän vieroitusoireiston perusteella. Yllätyksenä ei tule siten sekään, että aivovaurio-oireisto on samankaltainen heillä, jotka ovat käyttäneet amfetamiinia tai SSRI-aineita. Toki aivovaurio-oireisto on varsin samankaltainen oli aivovaurion syy mikä tahansa, autokolarista SSRI-aineisiin, mutta joka tapauksessa se ei muuta em. havaintoa. Yleisimpiä seuraamuksia aivovauriosta ovat tunteiden turtuminen (apatia/välinpitämättömyys, kasvon ilmeiden vähentyminen etc.) ja kognitiivisen suorituskyvyn (hahmotus, suunnittelu, muisti, luovuus/abstraktiajattelu etc.) heikentyminen. Amfetamiinin ja SSRI-aineiden käyttäjillä myös seksuaalikykyjen vaurioituminen (mm. impotenssi). SSRI-aineiden kohdalla seksuaalitoimintojen vaurioitumisilmiö on niin yleisesti tunnettu, että sille on ehditty antaa jo oma nimikin, post-SSRI sexual dysfunction tai lyhyemmin PSSD.

Lue lisää

Viekkarit ???
Onko täällä teinejäkin paikalla kun puhutaanmuunnetuilla sanoilla

Anonyymi kirjoitti:

Viekkarit ???
Onko täällä teinejäkin paikalla kun puhutaanmuunnetuilla sanoilla

Eikö todella ole muuta kommentoitavaa kirjoitukseen, kuin siinä käytetyt termit?

Anonyymi kirjoitti:

Eikö todella ole muuta kommentoitavaa kirjoitukseen, kuin siinä käytetyt termit?

Eiks se ole vähän foorumin tapa valittaa kirjoitusvirheistä?

Anonyymi kirjoitti:

Eiks se ole vähän foorumin tapa valittaa kirjoitusvirheistä?

Äåon kai se .

Hyvä neuvo tuo liikunta ja sen tuottama neurogeneesin lisääntyminen. Valitettavasti vain minulla, joka olen kovin vieroituksen murjoma, raskas liikunta voi olla liikaa hermostolle
koska poden monenlaisia hermostollisia oireita, väsymystä ja levottomuutta. Olen huomannut pienestä liikunnasta kumminkin hyötyä, ja kaikkinaisista levottomuutta ja hermostoa rauhoittavista asioista kuten jooga, mikä yhdistää mukaan rauhoittavan hengityksen. Reippaat kävelylenkit luonnossa on oikein hyviä. Kehoa kuunnellen.

Ruokavaliossa sanoisin, että pitkälti samoilla linjoilla olen kuin sinä, eli terveelliset rasvat (oliiviöljy, avokado jne), runsas määrä vihanneksia/hedelmiä/marjoja, kunnollista laadukasta lihaa ja kalaa budjettiin suhteuttaen josta saa aminohappoja ja tärkeitä ravinteita palautumiseen, välillä maksaa hieman buustaamaan ravintoaineiden saanta, kasviproteiinilähteitä ja myöskin jotain hiilareita - käytän kyllä viljaa mutta mielellään gluteenitonta. Mahdollisimman värikästä monipuolista ravinteikasta ruokaa auttamaan aivoja elpymään. Probiootit on tärkeitä myös suolistolle ja tuo hapankaali ja hapanmaitotuotteet on hyviä suolistolle. Käytän myös kookosöljyä ja voita.

Lisäravinteita siedän huonosti lääkevieroituksen aikana ja herkistymiseni takia, mutta joistain kokenut apua. Magnesiumia muun muassa menee. Muun kokeilen saada ruoasta.

Greipin ja greippimehun kanssa kannattaa olla tarkkana, kun sillä voi olla yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa.

Niin ja tietenkin ei syö ruokaa, mikä on haitallista tai erittäin vähän.

Tutkijat eivät käytä Googlea heillä on ihan toiset menetelmät koska Googleen voi kuka tahansa kirjoittaaa mitä tahansa

Anonyymi kirjoitti:

Tutkijat eivät käytä Googlea heillä on ihan toiset menetelmät koska Googleen voi kuka tahansa kirjoittaaa mitä tahansa

Et sattumalta ole Google Scholarista kuullut? Toope.

Unohdin mainita myös PSSD:n eli ei parantumista sillä sarallakaan. Jos joskus tuo korjaantuu, tiedän olevani aika pitkällä toipumisessa.

Onpa ikävää mitä olet kokenut.

Kuulostaa tutulta tuo seksihalujen täydellinen katoaminen. Sama tuli itselle tutuksi lääkkeiden myötä.

Jos kokee lääkkeistä harmia, niin joskus jo annoksen hidas asteittainen vähennys pienempään voi auttaa vähentämään haittavaikutuksia. Joskus alkutaipaleella masennuslääkkeiden käyttöä annokseni nostettiin ylös, mutta siitä tuli hyödyn sijaan enemmän haittaa. Mutta palaaminen pienempään annokseen vei noita haittoja vähemmäksi ja olo olikin parempi. Kun itse pistän puntariin kaiken kokemani jälkeen hyödyt ja haitat lääkkeistä, niin jos vieroitusoireineen kaikkine haittoineen mietitään niin miinuksen puolelle menee hyödyt. Ainut aika jolloin koin omasta mielestäni hyötyä lääkkeistä oli, kun minulla meni vielä vain yksi lääke ja kyse oli alkuvaiheesta käyttöä ja kyse oli ihan todella kaukaisesta ajasta. Silloin ei seksuaalisen puolen haitatkaan olleet niin pahoja.

Muistathan, että jos sinulla jää ottamatta lääke, niin ne voi olla ne puskevat viekkarit jotka aiheuttaa sinulle ahdistusta. Itse en aikanaan pystynyt edes vuorokautta olemaan ilman masennuspillerin ottoa kun "napsui niin pahoja sähköiskuja" päässä. Samaten vieroitus voi aiheuttaa ahdistusta lopetusoireena. Jos lääkärin kanssa päädyt purkamaan lääkityksen, sanon neuvoksi, että mahdollisimman pieniä pudotuksia, ja ajanjakso minkä käyttää vieroitukseen kannattaa suhteuttaa käyttöaikaan ja kompassina ennenkaikkea omat oireet. Jos joku oire kasvaa liikaa, ei kun vaan stoppia ja taukoa vähennykseen. Lääkärien ymmärrys ( erityisesti yleislääkärit! ) voi olla kehnoa, ja paljon taustatyötä kannattaa tehdä itse ja kyseenalaistaa aina yhden lääkärin mielipide. Vertaistukea kannattaa etsiä ja kaikenlaista tietoa netistä esim vertaisfoorumeilta.

Minullakin on ahdistustaustaa. Olen vieroituksen aikana kokenut pahinta ahdistusta mitä olen eläissäni kokenut. Mutta outoa kyllä, ahdistus on loppuvaiheessa vieroitusta kaikonnut tosi paljon. Lieventynyt ja olen oppinut keinoja elää sen kanssa.

Aikamoinen saavutus kyllä päästä 20 vuoden jälkeen "mömmöistä" eroon, että hatunnostot vaan sinulle. Ja ikävä kuulla vaivoista mitä sinulla on, toivottavasti ei ole olleet lääkkeet myötävaikuttamassa. Minullakin tuntuu, että aivot on niin paljon paremmassa kunnossa, kuin isompien lääkehuurujen aikana, etenkin kun oli useampia pillereitä. Vielä on ihan pikkuannos, tabletista osanen, eli en ihan lääkehuuruton ole, mutta jos vertaa siihen kun meni vaikka mitä lääkkeitä niin olo on niin paljon parempi. Ajatuskin luistaa paremmin, eikä olo ole läheskään yhtä zombi, vaikka vielä onkin jotenkin outo olo.

Ikävä kuulla kaveriesi tarina. Juu en ihmettele, että puhkeaa antipsykooteista diabetes tai jotain neurologisia oireita. Minulla niistä tuli lisäkiloja, ei onneksi paljoa! Toivoisin, että hoitojärjestelmässä ei vähäteltäisi erityisesti raskaiden psyykenlääkkeiden ja lääkeyhdistelmien mahdollisia negatiivisia vaikutuksia potilaan elämään ja terveyteen.

Kuulostaa kyllä painajaismaiselta. Etenkin kun tuolla tavalla painostetaan käyttämään lääkkeitä vastentahtoisesti. Hyvä, että hänellä on tukea sinusta.
Kukapa ei olisi vähän kiihtynyt, jos jotain lääkkeitä pakottamisella painostetaan käyttämään, varsinkin jos kokee niistä haittaa!
Minulla tuli kehollista sisäisen levottomuuden tunnetta jostain lääkkeistä ja lääkepuruista, ja käytännössä itse epäilen, että rauhoittavat on itsellä pitkälti määrätty lääkkeiden aiheuttamiin haittavaikutuksiin ja lopetusoireisiin, vaikka virallisesti tietenkin ne on määrätty johonkin tyyliin "ahdistukseen" tai unta tukemaan. Yhdessä antipsykoottien kanssa ne tekivät minulle todella turtuneen olon, eikä ihme, kun päällekkäin määrätään kaksi sedaatiota aiheuttavaa lääkeainetta. Kumpikin varmasti voimisti toisensa vaikutusta. Rauhoittavista ja antipsykooteista on tullut kaikkein kamalimmat viekkarit.

Itselläni onneksi on sillä tavalla tuuri, että ei tuollaista tilannetta ole ja lääkäri ei ole ollut lääkepurkua vastaan, vaikka toisaalta sain pelottelua hoitojärjestelmässä siitä, miten minulle voi käydä jos lopetan lääkkeet. Toisaalta aloitin kyllä lääkepurut käytännössä tilanteesta, missä lääkäri ei varmasti olisi purkua suositellut mutta eipä ole kyllä uudestaan lääkkeitäkään suositellut, kun vähän niinkuin omatoimisesti aloitin purut, kuitenkin taustatyötä tehden lueskellen paljon aiheesta ja miten lääkkeet purkaa. Kun aloin voimaan paremmin siitä hetkestä jossa tunsin oloni lääkezombiksi, niin eipä siinä juuri varmaan millään lääkärillä ole oikein mitään sanottavaa.

Riskinä kaverisi kohdalla on se, että hän alkaa voida huonommin lääkepurkujen aikana jos hän sellaisiin ryhtyisi, mikä nähdään sitten mielenterveyden ongelmana (Vaikka varmasti koettelee näistä voimakkaista lääkkeistä irtautuminen mielenterveyttä!). Sanoisin vaan vinkiksi, että jos joku purkaa lääkkeitä, niin ne kannattaa purkaa niin hitaasti ja niin pienin vähennyksin, että ei tule mitään dramaattisia oireita päälle sitten.

Pitäisi kyllä lääkärien lukea tuo kohta tarkkaan, että potilasta pitää hoitaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. !! Tietenkin lääkärit yrittää ajatella, että potilas ei jotenkin ymmärrä hänen parastaan tai jotain joissain tapauksissa, mutta kyllä se vaan niin on, että joskus lääkeistä voi saada harmia, vaikka kuinka lääkäri väittäisi, ettei niistä saa.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa kyllä painajaismaiselta. Etenkin kun tuolla tavalla painostetaan käyttämään lääkkeitä vastentahtoisesti. Hyvä, että hänellä on tukea sinusta.
Kukapa ei olisi vähän kiihtynyt, jos jotain lääkkeitä pakottamisella painostetaan käyttämään, varsinkin jos kokee niistä haittaa!
Minulla tuli kehollista sisäisen levottomuuden tunnetta jostain lääkkeistä ja lääkepuruista, ja käytännössä itse epäilen, että rauhoittavat on itsellä pitkälti määrätty lääkkeiden aiheuttamiin haittavaikutuksiin ja lopetusoireisiin, vaikka virallisesti tietenkin ne on määrätty johonkin tyyliin "ahdistukseen" tai unta tukemaan. Yhdessä antipsykoottien kanssa ne tekivät minulle todella turtuneen olon, eikä ihme, kun päällekkäin määrätään kaksi sedaatiota aiheuttavaa lääkeainetta. Kumpikin varmasti voimisti toisensa vaikutusta. Rauhoittavista ja antipsykooteista on tullut kaikkein kamalimmat viekkarit.

Itselläni onneksi on sillä tavalla tuuri, että ei tuollaista tilannetta ole ja lääkäri ei ole ollut lääkepurkua vastaan, vaikka toisaalta sain pelottelua hoitojärjestelmässä siitä, miten minulle voi käydä jos lopetan lääkkeet. Toisaalta aloitin kyllä lääkepurut käytännössä tilanteesta, missä lääkäri ei varmasti olisi purkua suositellut mutta eipä ole kyllä uudestaan lääkkeitäkään suositellut, kun vähän niinkuin omatoimisesti aloitin purut, kuitenkin taustatyötä tehden lueskellen paljon aiheesta ja miten lääkkeet purkaa. Kun aloin voimaan paremmin siitä hetkestä jossa tunsin oloni lääkezombiksi, niin eipä siinä juuri varmaan millään lääkärillä ole oikein mitään sanottavaa.

Riskinä kaverisi kohdalla on se, että hän alkaa voida huonommin lääkepurkujen aikana jos hän sellaisiin ryhtyisi, mikä nähdään sitten mielenterveyden ongelmana (Vaikka varmasti koettelee näistä voimakkaista lääkkeistä irtautuminen mielenterveyttä!). Sanoisin vaan vinkiksi, että jos joku purkaa lääkkeitä, niin ne kannattaa purkaa niin hitaasti ja niin pienin vähennyksin, että ei tule mitään dramaattisia oireita päälle sitten.

Pitäisi kyllä lääkärien lukea tuo kohta tarkkaan, että potilasta pitää hoitaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. !! Tietenkin lääkärit yrittää ajatella, että potilas ei jotenkin ymmärrä hänen parastaan tai jotain joissain tapauksissa, mutta kyllä se vaan niin on, että joskus lääkeistä voi saada harmia, vaikka kuinka lääkäri väittäisi, ettei niistä saa.

Lue lisää

Sääliksi käy ne joilla on useiden pillerien koktaili päällä ja oikeasti on enää hankala jossain vaiheessa sanoa mikä osa on omasta sairaudesta johtuvaa ja mikä osa siitä että käytät esim vaikka kolmea lääkettä samaan aikaan mistä voi olla monenlaisia seurauksia.

Psykiatrianhan retoriikka menee jokseensakin näin:
"tämä lääke ahdistukseen, tämä lääke masennukseen, tämä lääke unettomuuteen" tehden sanattoman viittauksen kuin tämä kombo toimisi tällä lailla rajattoman ajan. On niin ihanan simppeliä vain hoitaa oireita näin.

Mutta oikeassa elämässä lääkkeissä voi olla monenlaisia ongelmia esim. toleranssia, tehon hiipumista, yhteisvaikutuksia, polyfarmasiaa, paradoksaalisia reaktioita, kindling-reaktioita, vieroitusoireita, annosten välisiä vieroitusoireita, tilanne jossa vieroitusoireita tai haittaa hoidetaan uudella lääkkeellä, "prescription cascade"-ilmiötä jossa reseptilääkkeitä vain pinotaan päällekkäin, dependenceä eli fyysistä riippuvuutta ja mukautumista lääkkeeseen, lopetusvaikeuksia, aloitusoireita, haittavaikutuksia jne.

Dependence-ilmiöön liittyy hankaluus sanoa onko lääke oikeasti hyödyllinen vai pyritäänkö sillä vain välttelemään vieroitusoireita. Se voi tuntua hyödyllisemmältä kuin se oikeasti onkaan. Tämä on ainakin vahva kokemukseni monista lääkkeistä.

Osa ei ota lääkkeitäkään säännöllisesti ja pitoisuudet heittelee. Olet aina tietyllä tapaa vankina lääkkeidenotossa että vointisi pysyy tasaisena. Vointi voi oman kokemukseni mukaan heitellä myös vieroitusseuraamusten takia, esim. iskee mielialan heittelyä, ärtyneisyyttä, sähköiskutuntemuksia tai on olo ettei ole ihan neurologisesti kartalla ja on pökkyrä olo kun unohtuu ottaa joku lääke.

Mitä jos vuosien päästä alkaa tulla jotain ongelmia? Eikö tuosta kolmen lääkkeen satsista kestä ikuisuus vieroittautua?

Pahin oli olo ennen vieroittautumista kun käytin useampaa lääkettä. Tuntui että koskaan ei ollut olo että oli oma itsensä. Oli jatkuva pöhnä. Voin sanoa että elämä on paljon parempaa lääkkeettömänä kuin tuona aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Sääliksi käy ne joilla on useiden pillerien koktaili päällä ja oikeasti on enää hankala jossain vaiheessa sanoa mikä osa on omasta sairaudesta johtuvaa ja mikä osa siitä että käytät esim vaikka kolmea lääkettä samaan aikaan mistä voi olla monenlaisia seurauksia.

Psykiatrianhan retoriikka menee jokseensakin näin:
"tämä lääke ahdistukseen, tämä lääke masennukseen, tämä lääke unettomuuteen" tehden sanattoman viittauksen kuin tämä kombo toimisi tällä lailla rajattoman ajan. On niin ihanan simppeliä vain hoitaa oireita näin.

Mutta oikeassa elämässä lääkkeissä voi olla monenlaisia ongelmia esim. toleranssia, tehon hiipumista, yhteisvaikutuksia, polyfarmasiaa, paradoksaalisia reaktioita, kindling-reaktioita, vieroitusoireita, annosten välisiä vieroitusoireita, tilanne jossa vieroitusoireita tai haittaa hoidetaan uudella lääkkeellä, "prescription cascade"-ilmiötä jossa reseptilääkkeitä vain pinotaan päällekkäin, dependenceä eli fyysistä riippuvuutta ja mukautumista lääkkeeseen, lopetusvaikeuksia, aloitusoireita, haittavaikutuksia jne.

Dependence-ilmiöön liittyy hankaluus sanoa onko lääke oikeasti hyödyllinen vai pyritäänkö sillä vain välttelemään vieroitusoireita. Se voi tuntua hyödyllisemmältä kuin se oikeasti onkaan. Tämä on ainakin vahva kokemukseni monista lääkkeistä.

Osa ei ota lääkkeitäkään säännöllisesti ja pitoisuudet heittelee. Olet aina tietyllä tapaa vankina lääkkeidenotossa että vointisi pysyy tasaisena. Vointi voi oman kokemukseni mukaan heitellä myös vieroitusseuraamusten takia, esim. iskee mielialan heittelyä, ärtyneisyyttä, sähköiskutuntemuksia tai on olo ettei ole ihan neurologisesti kartalla ja on pökkyrä olo kun unohtuu ottaa joku lääke.

Mitä jos vuosien päästä alkaa tulla jotain ongelmia? Eikö tuosta kolmen lääkkeen satsista kestä ikuisuus vieroittautua?

Pahin oli olo ennen vieroittautumista kun käytin useampaa lääkettä. Tuntui että koskaan ei ollut olo että oli oma itsensä. Oli jatkuva pöhnä. Voin sanoa että elämä on paljon parempaa lääkkeettömänä kuin tuona aikana.

Lue lisää

Kolme eri lääkettä kuulostaa vielä aika lievältä, ja on kai nykyäänkin jokseenkin yleistä.
Vuosia sitten itse käytin pahimpaan aikaan 6-8 eri lääkettä, oli psykoosilääkkeitä, masennuslääkkeitä, rauhoittavia, unilääkkeitä, jne.
Silloin oli ongelmia, lääkitysten kanssa.
Nyt jälkeenpäin elämä on kuitenkin parempaa, vaikka jonkin verran ongelmia jäikin lääkitysten loputtua. Näiden ongelmien kanssa kuitenkin pärjään, pahemminkin asiat voisivat olla.
Onneksi on positiivinen elämänkatsomus ja tahto pärjätä, vaikka sitten vähän heikomminkin.

Anonyymi kirjoitti:

Kolme eri lääkettä kuulostaa vielä aika lievältä, ja on kai nykyäänkin jokseenkin yleistä.
Vuosia sitten itse käytin pahimpaan aikaan 6-8 eri lääkettä, oli psykoosilääkkeitä, masennuslääkkeitä, rauhoittavia, unilääkkeitä, jne.
Silloin oli ongelmia, lääkitysten kanssa.
Nyt jälkeenpäin elämä on kuitenkin parempaa, vaikka jonkin verran ongelmia jäikin lääkitysten loputtua. Näiden ongelmien kanssa kuitenkin pärjään, pahemminkin asiat voisivat olla.
Onneksi on positiivinen elämänkatsomus ja tahto pärjätä, vaikka sitten vähän heikomminkin.

Lue lisää

Kuulostaa melkoiselta puoskaroinnilta joku kuudesta kahdeksaan lääkettä. Miten ne edes perustelee ne? "Tää hoitaa mielialaa, tää antaa virtaa ja tehostaa vielä tän lääkkeen vaikutusta, tää on mielialantasaaja, tää auttaa uneen, tää auttaa psykoosiin,, tää on upperi tää on downeri, tää on stimulantti :D"

Ja tää kombo jotenkin tasaa sit olon kohdilleen. Kuulostaa vähän epäilyttävältä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa melkoiselta puoskaroinnilta joku kuudesta kahdeksaan lääkettä. Miten ne edes perustelee ne? "Tää hoitaa mielialaa, tää antaa virtaa ja tehostaa vielä tän lääkkeen vaikutusta, tää on mielialantasaaja, tää auttaa uneen, tää auttaa psykoosiin,, tää on upperi tää on downeri, tää on stimulantti :D"

Ja tää kombo jotenkin tasaa sit olon kohdilleen. Kuulostaa vähän epäilyttävältä.

Lue lisää

Sanos muuta.
Siitä milloin tuo tapahtui, on jo monia vuosia aikaa.
Mutta tosiaankin, laitettiin lääke kumoamaan toisen haittoja, tehostamaan toisen vaikutusta, jne. lähes noin kuin sinäkin luettelit.
Aikamoiset cocktailit saa kasattua yhteen, kun kokoaa ne tuolla systeemillä, selitellen miten mikäkin toimii.
Eikä todellakaan tasannut oloa kohdilleen, päinvastoin.

Anonyymi kirjoitti:

Sanos muuta.
Siitä milloin tuo tapahtui, on jo monia vuosia aikaa.
Mutta tosiaankin, laitettiin lääke kumoamaan toisen haittoja, tehostamaan toisen vaikutusta, jne. lähes noin kuin sinäkin luettelit.
Aikamoiset cocktailit saa kasattua yhteen, kun kokoaa ne tuolla systeemillä, selitellen miten mikäkin toimii.
Eikä todellakaan tasannut oloa kohdilleen, päinvastoin.

Lue lisää

Se se oiskin kun stimulantti, upperi downeri, tasaava, antipsykootti yhdistelmä niksauttauisi vihdoin juuri aivokemian oikealle tolalle. Ei yllätä että ei tasannut, todennäköisemmin ei taida kuuppa toimia tai elämästä tulee vähän sekavaa.

Psykiatrialla ei ole kyllä mitään sanottavaa uskomushoidoista jos määräävät useiden lääkkeiden yhdistelmiä.

Anonyymi kirjoitti:

Se se oiskin kun stimulantti, upperi downeri, tasaava, antipsykootti yhdistelmä niksauttauisi vihdoin juuri aivokemian oikealle tolalle. Ei yllätä että ei tasannut, todennäköisemmin ei taida kuuppa toimia tai elämästä tulee vähän sekavaa.

Psykiatrialla ei ole kyllä mitään sanottavaa uskomushoidoista jos määräävät useiden lääkkeiden yhdistelmiä.

Lue lisää

Jättäisin tuosta lauseesta " elämästä tulee vähän sekavaa ", sen vähän-sanan kokonaan pois.

Aika kamalalta kuulostaa! Huh. Hirveä tilanne yrittää jollekin itsensä aivopesseelle (lääkkeet on hyvästä potilaalle kun hänellä on tietty diagnoosi) lääkärille alkaa kertomaan, varsinkin tietyt leimat tai tietty potilashistoria papereissa, että kokee olonsa paremmaksi ilman lääkkeitä, kun toisella on vielä valtuudet heittää jonnekin pakkohoitotarkkailuun. Onneksi selvisit tuosta hyvin ja itsestäkin on tullut tosi jämäkkä pitämään oikeuksistani huolta omien kokemuksieni jälkeen. Itse olen uusissa hoitotilanteissa (uusi hlö) joutunut paljon selittelemään sitä ettei minulla mene lääkkeitä, varsinkin aluksi, mutten onneksi enää.

Miten joku voi väittää että potilaan elämänlaatu kohenee lääkkeillä, jos potilas kokee toisin?? Miksi psyykenpotilaiden kohdalla on oikeutettua leikata heidän tunne-elämää lääkkeillä, jos hän kerran myönsi sen minkä me lukuisat potilaat tiedämme että nuo leikkaa tunne-elämää.. Tuo on huolestuttavaa, kun lääkärillä ja potilaalla on vallan suhteen tuollainen jako, jossa lääkäri on niin voimakkaassa asemassa, että edes potilaan itsensä omasta voinnista kertoma selostus ei riitä vaan lääkäri voi itse aina väittää että tietää mikä potilaalle parhaaksi ja potilas ei voi tietää, koska jotkut lääkärit näkee potilaan epäpätevänä arvioimaan sitä mikä on itselleen parasta tai ns.sairaudentunnottomana. Voi kuinka paljon harmia potilaan mielipiteiden sivuuttaminen voikaan aiheuttaa.

Onneksi asiat selvisi hyvin!

Oliko sinulla neurologi,estit silloin kun lopetit itse syönnin

Anonyymi kirjoitti:

Oliko sinulla neurologi,estit silloin kun lopetit itse syönnin

Korjaan Neuroleptit Eikä mikään neurologi tabletti taas muutti sanan

Oletan että olet sama ihminen joka on kirjoittanut aloituksenkin.
Jotenkin tuntui kuin olisin omaa tarinaani lukenut, mulla on myös liki 20 vuoden rankat lääkitykset takana.

Olin tosin vielä sairaalassa kun suurin osa pudotettiin niin se oli helpompaa.
Viimeisen lääkkeen lopetin myöhemmin itsekseni kun ei lääkärit suostuneet siihen.

Mulle on myös jäänyt ihan pysyviäkin vaurioita, aivoihin lähinnä nuo kognitiiviset ongelmat joillain alueilla, esim. muistiin, ehkä vähän aloitekykyynkin.
Keskittymiskyky on onneksi säilynyt.
Tunteet palasivat aika pian viimeisen lääkkeen lopettamisen jälkeen, vaikkakin tuntui jopa aika hämmentävältä alkaa tuntea kaikkea muutakin kuin pelkkää iloa tai surua.

Fyysisiä vaivojakin aiheutui, hermosto on mennyt pilalle eli olen liikuntarajoitteinen, osin on varmasti myös sydämeen ja maksaankin jättänyt jälkensä.
Tosin mukana oli aina muitakin tekijöitä lääkkeiden lisäksi.

Sosiaalisiin suhteisiin mulla on vaikuttanut vain positiivisesti, eikä käytökseni myöskään ole arvaamatonta kuten tuolla joku kirjoitti että vaikuttaa siihenkin.
Edelleen myös virtsaaminen toimii normaalisti.
Ja nuo kaikki toiminnot jotka ovat pysyneet kunnossa niin ei niihin enää entiset lääkitykset vaikuta, jos jotain tulee niin johtuu sitten jo ihan muusta.

On kuitenkin hyvä että ihmiset kirjoittavat omista kokemuksistaan, helpottaa aika lailla kun oikeasti huomaa ettei ole yksin näiden juttujen kanssa.

Oon vielä ollut psykiatrian puolen asiakkaana avopuolella mutta kaikki on mennyt hyvin.
Mua jotenkin huvittaa myös se kun käytän hoitotaholle sanaa asiakas niin katsotaan vähän kummasti, tiedän kyllä että tykkäisivät enemmän että sanotaan potilas.
Mun mielestä avopuolella voi olla myös asiakkaana, sairaalassa ollaan potilaana.

Anonyymi kirjoitti:

Oletan että olet sama ihminen joka on kirjoittanut aloituksenkin.
Jotenkin tuntui kuin olisin omaa tarinaani lukenut, mulla on myös liki 20 vuoden rankat lääkitykset takana.

Olin tosin vielä sairaalassa kun suurin osa pudotettiin niin se oli helpompaa.
Viimeisen lääkkeen lopetin myöhemmin itsekseni kun ei lääkärit suostuneet siihen.

Mulle on myös jäänyt ihan pysyviäkin vaurioita, aivoihin lähinnä nuo kognitiiviset ongelmat joillain alueilla, esim. muistiin, ehkä vähän aloitekykyynkin.
Keskittymiskyky on onneksi säilynyt.
Tunteet palasivat aika pian viimeisen lääkkeen lopettamisen jälkeen, vaikkakin tuntui jopa aika hämmentävältä alkaa tuntea kaikkea muutakin kuin pelkkää iloa tai surua.

Fyysisiä vaivojakin aiheutui, hermosto on mennyt pilalle eli olen liikuntarajoitteinen, osin on varmasti myös sydämeen ja maksaankin jättänyt jälkensä.
Tosin mukana oli aina muitakin tekijöitä lääkkeiden lisäksi.

Sosiaalisiin suhteisiin mulla on vaikuttanut vain positiivisesti, eikä käytökseni myöskään ole arvaamatonta kuten tuolla joku kirjoitti että vaikuttaa siihenkin.
Edelleen myös virtsaaminen toimii normaalisti.
Ja nuo kaikki toiminnot jotka ovat pysyneet kunnossa niin ei niihin enää entiset lääkitykset vaikuta, jos jotain tulee niin johtuu sitten jo ihan muusta.

On kuitenkin hyvä että ihmiset kirjoittavat omista kokemuksistaan, helpottaa aika lailla kun oikeasti huomaa ettei ole yksin näiden juttujen kanssa.

Oon vielä ollut psykiatrian puolen asiakkaana avopuolella mutta kaikki on mennyt hyvin.
Mua jotenkin huvittaa myös se kun käytän hoitotaholle sanaa asiakas niin katsotaan vähän kummasti, tiedän kyllä että tykkäisivät enemmän että sanotaan potilas.
Mun mielestä avopuolella voi olla myös asiakkaana, sairaalassa ollaan potilaana.

Lue lisää

"Mua jotenkin huvittaa myös se kun käytän hoitotaholle sanaa asiakas niin katsotaan vähän kummasti, tiedän kyllä että tykkäisivät enemmän että sanotaan potilas.
Mun mielestä avopuolella voi olla myös asiakkaana, sairaalassa ollaan potilaana."

On tärkeää, että pyrkii itse määrittelemään roolinsa ja käyttää oikeita sanoja. Sanat ohjaavat ajattelua. :)

Anonyymi kirjoitti:

Oletan että olet sama ihminen joka on kirjoittanut aloituksenkin.
Jotenkin tuntui kuin olisin omaa tarinaani lukenut, mulla on myös liki 20 vuoden rankat lääkitykset takana.

Olin tosin vielä sairaalassa kun suurin osa pudotettiin niin se oli helpompaa.
Viimeisen lääkkeen lopetin myöhemmin itsekseni kun ei lääkärit suostuneet siihen.

Mulle on myös jäänyt ihan pysyviäkin vaurioita, aivoihin lähinnä nuo kognitiiviset ongelmat joillain alueilla, esim. muistiin, ehkä vähän aloitekykyynkin.
Keskittymiskyky on onneksi säilynyt.
Tunteet palasivat aika pian viimeisen lääkkeen lopettamisen jälkeen, vaikkakin tuntui jopa aika hämmentävältä alkaa tuntea kaikkea muutakin kuin pelkkää iloa tai surua.

Fyysisiä vaivojakin aiheutui, hermosto on mennyt pilalle eli olen liikuntarajoitteinen, osin on varmasti myös sydämeen ja maksaankin jättänyt jälkensä.
Tosin mukana oli aina muitakin tekijöitä lääkkeiden lisäksi.

Sosiaalisiin suhteisiin mulla on vaikuttanut vain positiivisesti, eikä käytökseni myöskään ole arvaamatonta kuten tuolla joku kirjoitti että vaikuttaa siihenkin.
Edelleen myös virtsaaminen toimii normaalisti.
Ja nuo kaikki toiminnot jotka ovat pysyneet kunnossa niin ei niihin enää entiset lääkitykset vaikuta, jos jotain tulee niin johtuu sitten jo ihan muusta.

On kuitenkin hyvä että ihmiset kirjoittavat omista kokemuksistaan, helpottaa aika lailla kun oikeasti huomaa ettei ole yksin näiden juttujen kanssa.

Oon vielä ollut psykiatrian puolen asiakkaana avopuolella mutta kaikki on mennyt hyvin.
Mua jotenkin huvittaa myös se kun käytän hoitotaholle sanaa asiakas niin katsotaan vähän kummasti, tiedän kyllä että tykkäisivät enemmän että sanotaan potilas.
Mun mielestä avopuolella voi olla myös asiakkaana, sairaalassa ollaan potilaana.

Lue lisää

Niin , omista kokemuksista mutta useinsekoitetaan vieroitus oireet ja sairaus

Anonyymi kirjoitti:

Niin , omista kokemuksista mutta useinsekoitetaan vieroitus oireet ja sairaus

Ehkä se onkin vähän kuin veteen piirretty viiva, ei ole välttämättä ihan helppoa erottaa niitä vieroitusoireita mahdollisesta sairauden pahenemisesta.
Joissain tapauksissa tilanne voi hyvinkin olla aivan selkeä, mutta varmaan on sellaisiakin, joissa joutuu, tai ainakin pitäisi, harkita tarkkaan ennen kuin päättää kummasta on kyse ( tarkoitan nyt hoitavan tahon suuntaa ).

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä se onkin vähän kuin veteen piirretty viiva, ei ole välttämättä ihan helppoa erottaa niitä vieroitusoireita mahdollisesta sairauden pahenemisesta.
Joissain tapauksissa tilanne voi hyvinkin olla aivan selkeä, mutta varmaan on sellaisiakin, joissa joutuu, tai ainakin pitäisi, harkita tarkkaan ennen kuin päättää kummasta on kyse ( tarkoitan nyt hoitavan tahon suuntaa ).

Lue lisää

No omalla kohdallani oli aika helppo päätellä että kyseessä oli vahvasti vieroitusoireisiin liittyvät asiat koska ne poikkesivat normaaliolotilastani ennen lääkkeitä merkittävästi ja ne oli kietoutuneet fyysiseen vyyhtiin vieroitusoireita.

Jotenkin kummasti pidetään mahdollisena että on esim long covid oireistoa koronaviruksen jälkeen joka pitkittyy mutta sitten esim keskushermostolääkkeistä joita on syönyt jopa suuren osan elämästään oireisto häviäisi nopeaa kaikilla? Ja ikäänkuin ne ei jättäisi mitään jälkeä, kuin yhtäkkiä olisi vain uusi sivu aloitettu ilman pillereiden vuosikausien vaikutusta hermostoosi ja vieroituksen vaikutusta hermostoosi.

Vieroitusoireet voi olla myös henkisen tason oireita, esim. ahdistuksen tai levottomuuden kohoamista, äkillisiä vuoristoratamaisia tunne-elämyksiä jotka tuntuu tulevan kuin salama kirkkaalta taivaalta (vieroituspalstoilla kutsutaan nimellä "neuroemotions") jotka on kuin "kemiallisia tunne-elämyksiä" jotka ei oikein liity mihinkään esim yhtäkkiä päälle pulpahtava ärtyneisyys tai itkuisuus, tunnetason herkistymistä, hermoston kierroksilla käymistä. Siinä missä lääke saattaa turruttaa stressivastetta, tuntuu kuin vieroitus herkistää stressille. Eli on herkempi kestämään stressiä koska keho ja mieli on tietyllä tavalla ylireagoiva ja herkkä miksi vaikka unet menee herkemmin. Unettomuuskin mitä vieroitus tekee voi vaikuttaa psyykeeseen. Sekin voi lisätä henkistä pahoinvointia että huomaa kognitiivisessa suorituskyvyssä ongelmia vieroituksen seurauksena ja arjesta selviytyminen hankaloituu.

Erilaiset vieroitusoireet voivat vaikuttaa henkistä hyvinvointia heikentäen esim. jotkut kokevat epämiellyttävää sisäistä levottomuuden ja agitaation ja ahdistuksen puuskia. Vieroituskokemus voi olla kokemuksena stressaava, pelottava, turvattomuutta lisäävä (ollaan uuden äärellä mikä on tuntematonta) ja herkistävä. Eikä välttämättä auta että olisit käynyt terapiat. Sinun pitää selvitä sekä alkuperäisestä kärsimyksestäsi että niihin määrättyjen lääkkeiden vieroitusseuraamuksista joissa kehosi ja mielesi on vuosia mukautunut johonkin, ja kun se otetaan pois niin kaikki ei toimi kropassa ja aivoissa välttämättä optimaalisesti tietyn ajan.

Toki kaiken voi tulkita helposti vain "sairauden uusimisena" tai "uutena sairautena" jos tätä perspektiviiä hakee. Tällä voisi oikeastaan täysin vähätellä lääkkeiden negatiivisia seuraamuksia sekä pitää potilaan jatkuvissa lääkkeissä.

"Valitettavasti psykiatria on tunkenut ihmisiä vuosia lääkkeisiin antaen kehnoja vieroitusneuvoja saaden monet tuskissaan palaamaan psykiatrille jossa heidät uudelleen laitetaan lääkkeisiin."

Näin on käynyt minullekin. Toiminnasta paistaa läpi systemaattisuus. Uudelleenlaitto lääkitykselle tapahtui kohdallani salamannopeasti, vaikka olin ehtinyt olemaan kuukausia erossa lääkkeistä, kärsien pitkittyneistä vieroitusoireista. Lääkityksen uudelleen aloitus varsinkin suurella annoksella ja nopeasti on lisärasite aivoille ja hermostolle. Kärsin ko. "hoitointervention" seurauksista vieläkin. Kokemuksista viisastuneena tiedän nyt hyvin, keihin tässä maailmassa ei voi luottaa.

Minunkin hoitohistoria on sen verran raju että voisi hyvinkin herättää vihan tunteita.
En kuitenkaan ole katkeroitunut enkä tunne vihaakaan koska ei siitä ole enää jälkeenpäin mitään hyötyä.

Kun pidän mieleni positiivisena elämällä tätä päivää enkä pahemmin surkuttele mitä oli ennen niin on paljon parempi elää ja parempi mieli.
Jos eläisin jatkuvasti vihaa tuntien niin tuntisin varmaan myös kovaa ahdistusta.

Ne hoidot ovat joka tapauksessa historiaa eivätkä ole enää vaikuttamassa nykyisyyteen.

Anonyymi kirjoitti:

Minunkin hoitohistoria on sen verran raju että voisi hyvinkin herättää vihan tunteita.
En kuitenkaan ole katkeroitunut enkä tunne vihaakaan koska ei siitä ole enää jälkeenpäin mitään hyötyä.

Kun pidän mieleni positiivisena elämällä tätä päivää enkä pahemmin surkuttele mitä oli ennen niin on paljon parempi elää ja parempi mieli.
Jos eläisin jatkuvasti vihaa tuntien niin tuntisin varmaan myös kovaa ahdistusta.

Ne hoidot ovat joka tapauksessa historiaa eivätkä ole enää vaikuttamassa nykyisyyteen.

Lue lisää

Itselläni vihan tunteita on herättänyt se, että psykiatrit vähättelevät hoitojensa aiheuttamia ongelmia/vahinkoa ihmisille. Oireita on pistetty psyykenoireiden piikkiin. Onko psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäyttöä tai vieroitusta tai polyfarmasiaa juuri tutkittu kattavasti ? Ei. Silti tämä ammattikunta kehtaa väittää ettei näissä mitään suuria ongelmia ole. Pahin on se kun yhdessä vaiheessa lääkkeiden aiheuttamia ongelmia lääkittiin ja pahennettiin merkittävästi pahemmaksi. Minut pelasti se että oivalsin että ongelmat oli kummunneet lääkkeistä ja sain parannettua oloani ajamalla alas ne, vaikkei tällaista suositusta psykiatrialta tullutkaan. Vieroitusoireita kokiessa psykiatria taas yritti laittaa niitä psyyken ongelmien piikkiin ja suositteli lisälääkityksiä. Onneksi jossain vaiheessa oloni helpotti merkittävästi, kun tajusin lopettaa lääkityksiä. Valitettavasti minua lääkittiin niin kauan niillä vaikken hyvin niihin reagoinutkaan, määräten lääkkeitä päällekäin, että minulle jäi tuosta lääkinnästä jotain vauriota.

Oloni on ollut niin kamala ollessani lääkekierteessä ja vieroitusoireissa, että ihme, että olen selvinnyt hengissä. Jos olisin kuollut, olisin vain yksi psyykenongelmien takia kuollut. Mikä ei olisi totta, koska olisin päättänyt päiväni kokemieni haittojen takia.

On hienoa, että et ole katkeroitunut. Itse olen vain kokenut niin suurta haittaa,jota koen nahoissani jatkuvasti ja jota on pahennettu, että on hankala olla katkeroitumatta. Katkeroitumista lisää kaikki se yksinäisyys mitä kokee, kun oma keho on sotkettu mömmöillä ja se että käytännössä minunkaltaisteni tarinoita tuntuu ettei ole olemassakaan. Tosin ei kovin kauaa tarvi netissä penkoa kun niitä alkaa löytyä, jotka kärsii vieroitusoireista, pahoista haittavaikutuksista, siitä että heille on jäänyt pysyviä haittoja esim tardiivi dyskinesia tai seksihaittoja ym. On ihmisiä jotka kokee että psyykenlääkkeet on pilanneet oman elämän. Tätä narratiivia emme kuule koskaan mistään, koska psykiatria haluaa pitää yllä kuvaansa elämää pelastavana mutta toivon että tuo kuva tulee romuttumaan päivä päivältä enemmän, mitä enemmän he määräävät lääkkeitä kansalle niin matalalla kynnyksellä mitä nykyään ja eivät muista mainita haitoista juurikaan määrämishetkellä ( jos niistä edes tietävät ). Jos he eivät tiedä, heidän ei pitäisi niitä määrätä, piste.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni vihan tunteita on herättänyt se, että psykiatrit vähättelevät hoitojensa aiheuttamia ongelmia/vahinkoa ihmisille. Oireita on pistetty psyykenoireiden piikkiin. Onko psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäyttöä tai vieroitusta tai polyfarmasiaa juuri tutkittu kattavasti ? Ei. Silti tämä ammattikunta kehtaa väittää ettei näissä mitään suuria ongelmia ole. Pahin on se kun yhdessä vaiheessa lääkkeiden aiheuttamia ongelmia lääkittiin ja pahennettiin merkittävästi pahemmaksi. Minut pelasti se että oivalsin että ongelmat oli kummunneet lääkkeistä ja sain parannettua oloani ajamalla alas ne, vaikkei tällaista suositusta psykiatrialta tullutkaan. Vieroitusoireita kokiessa psykiatria taas yritti laittaa niitä psyyken ongelmien piikkiin ja suositteli lisälääkityksiä. Onneksi jossain vaiheessa oloni helpotti merkittävästi, kun tajusin lopettaa lääkityksiä. Valitettavasti minua lääkittiin niin kauan niillä vaikken hyvin niihin reagoinutkaan, määräten lääkkeitä päällekäin, että minulle jäi tuosta lääkinnästä jotain vauriota.

Oloni on ollut niin kamala ollessani lääkekierteessä ja vieroitusoireissa, että ihme, että olen selvinnyt hengissä. Jos olisin kuollut, olisin vain yksi psyykenongelmien takia kuollut. Mikä ei olisi totta, koska olisin päättänyt päiväni kokemieni haittojen takia.

On hienoa, että et ole katkeroitunut. Itse olen vain kokenut niin suurta haittaa,jota koen nahoissani jatkuvasti ja jota on pahennettu, että on hankala olla katkeroitumatta. Katkeroitumista lisää kaikki se yksinäisyys mitä kokee, kun oma keho on sotkettu mömmöillä ja se että käytännössä minunkaltaisteni tarinoita tuntuu ettei ole olemassakaan. Tosin ei kovin kauaa tarvi netissä penkoa kun niitä alkaa löytyä, jotka kärsii vieroitusoireista, pahoista haittavaikutuksista, siitä että heille on jäänyt pysyviä haittoja esim tardiivi dyskinesia tai seksihaittoja ym. On ihmisiä jotka kokee että psyykenlääkkeet on pilanneet oman elämän. Tätä narratiivia emme kuule koskaan mistään, koska psykiatria haluaa pitää yllä kuvaansa elämää pelastavana mutta toivon että tuo kuva tulee romuttumaan päivä päivältä enemmän, mitä enemmän he määräävät lääkkeitä kansalle niin matalalla kynnyksellä mitä nykyään ja eivät muista mainita haitoista juurikaan määrämishetkellä ( jos niistä edes tietävät ). Jos he eivät tiedä, heidän ei pitäisi niitä määrätä, piste.

Lue lisää

Mullakin meni reilu 10 vuotta siinä kauheessa lääkekohmeessa, ei se ollut ihmisen elämää.
Oon sama kirjoittaja joka kirjoitin etten ole katkeroitunut.

Tottakai herää erilaisia ajatuksia ja tunteita myös omasta kokemastani, eikä se ollut mukavaa aikaa mutta ajattelen sen niin että se on kuitenkin menneisyyttä.
Nyt on onneksi asiat paremmin ja lääkitykset loppuneet jo kauemman aikaa sitten.

Elämänlaatu parani huomattavasti kun lääkkeistä eroon pääsin vaikka haittoja on jäänyt.
Sille en vaan enää voi mitään, se asia ei parane edes surkuttelemalla joten yritän jatkaa eteenpäin näillä mitä on jäljellä.

En toki edelleenkään hyväksy sitä kun kuulen esim. tutuiltani kuinka herkästi lääkkeitä määrätään, ja monet niitä alkavat käyttää koska heillä ei ole lainkaan käsitystä mitä ne aiheuttavat pitkällä tähtäimellä.
Kuitenkaan minun tehtäväni ei ole kenellekään sanoa että älä ihmeessä ala käyttää tuota ja tuota lääkettä. Se olisi väärin minun mielestäni, eli minun ei tarvitse puuttua siihen.

Harmittaa vaan heidän puolestaan jotka siihen oravanpyörään joutuvat kun tietää omasta kokemuksesta mitä se on.

Ja sekin on totta että meille löytyy kohtalotovereita pilvin pimein, juttuja saa lukea netistä ja joskus kuulen myös ihmisten itse kertovan omia kokemuksiaan.

Yksi asia on jonka olen oppinut menneisyydestä, enää en suostu ihan mitä tahansa nappeja suuhuni laittamaan, olen tosi tarkkana, ja jos minulle jotain yritetään määrätä niin pystyn sanomaan ei kiitos, sekä myös kerron miksei.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni vihan tunteita on herättänyt se, että psykiatrit vähättelevät hoitojensa aiheuttamia ongelmia/vahinkoa ihmisille. Oireita on pistetty psyykenoireiden piikkiin. Onko psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäyttöä tai vieroitusta tai polyfarmasiaa juuri tutkittu kattavasti ? Ei. Silti tämä ammattikunta kehtaa väittää ettei näissä mitään suuria ongelmia ole. Pahin on se kun yhdessä vaiheessa lääkkeiden aiheuttamia ongelmia lääkittiin ja pahennettiin merkittävästi pahemmaksi. Minut pelasti se että oivalsin että ongelmat oli kummunneet lääkkeistä ja sain parannettua oloani ajamalla alas ne, vaikkei tällaista suositusta psykiatrialta tullutkaan. Vieroitusoireita kokiessa psykiatria taas yritti laittaa niitä psyyken ongelmien piikkiin ja suositteli lisälääkityksiä. Onneksi jossain vaiheessa oloni helpotti merkittävästi, kun tajusin lopettaa lääkityksiä. Valitettavasti minua lääkittiin niin kauan niillä vaikken hyvin niihin reagoinutkaan, määräten lääkkeitä päällekäin, että minulle jäi tuosta lääkinnästä jotain vauriota.

Oloni on ollut niin kamala ollessani lääkekierteessä ja vieroitusoireissa, että ihme, että olen selvinnyt hengissä. Jos olisin kuollut, olisin vain yksi psyykenongelmien takia kuollut. Mikä ei olisi totta, koska olisin päättänyt päiväni kokemieni haittojen takia.

On hienoa, että et ole katkeroitunut. Itse olen vain kokenut niin suurta haittaa,jota koen nahoissani jatkuvasti ja jota on pahennettu, että on hankala olla katkeroitumatta. Katkeroitumista lisää kaikki se yksinäisyys mitä kokee, kun oma keho on sotkettu mömmöillä ja se että käytännössä minunkaltaisteni tarinoita tuntuu ettei ole olemassakaan. Tosin ei kovin kauaa tarvi netissä penkoa kun niitä alkaa löytyä, jotka kärsii vieroitusoireista, pahoista haittavaikutuksista, siitä että heille on jäänyt pysyviä haittoja esim tardiivi dyskinesia tai seksihaittoja ym. On ihmisiä jotka kokee että psyykenlääkkeet on pilanneet oman elämän. Tätä narratiivia emme kuule koskaan mistään, koska psykiatria haluaa pitää yllä kuvaansa elämää pelastavana mutta toivon että tuo kuva tulee romuttumaan päivä päivältä enemmän, mitä enemmän he määräävät lääkkeitä kansalle niin matalalla kynnyksellä mitä nykyään ja eivät muista mainita haitoista juurikaan määrämishetkellä ( jos niistä edes tietävät ). Jos he eivät tiedä, heidän ei pitäisi niitä määrätä, piste.

Lue lisää

"yksinäisyys mitä kokee, kun oma keho on sotkettu mömmöillä ja se että käytännössä minunkaltaisteni tarinoita tuntuu ettei ole olemassakaan. "

Voi kyllä niitä on! Minulla esimerkiksi on yksi ystävä, joka on kokenut juuri samankaltaisia pahoja haittoja psyykenlääkkeiden käytöstä kuin sinä. Hänellä ne ovat tosin vielä paljon pahemmat. Hän ei pystyisi tällä hetkellä kirjoittamaan sellaista pitkää, asiallista, yhtenäistä tekstiä kuin sinä. Vaikka ajattelee kyllä ihan samat asiat ja puhuukin. Hän on korkeakoulutettu ihminen ja teki kirjallista työtä ennen kuin joutui työkyvyttömyyseläkkeelle - syynä ei niinkään se masennus ja työuupumus jonka takia hän alun perin hakeutui psykiarian poliklinikalle, vaan ne hirveät lääkekuurit, joita hänelle määrättiin vuosien ajan.

Lääkkeiden haitat aiheuttivat uusia ongelmia ja niistä tuli uusia diagnooseja, mm. kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota hänellä ei koskaan ennen ollut ollut. Sitä piti sitten muka lääkitä erikseen. Hänellä on ollut pahimmillaan neljä eri lääkettä isoina annoksina: neurolepti, SSRI, epilepsialääke ja litiumkin. Lisäksi sähköshokit, yhteensä hän on saanut 60 sähköshokkia.

Hän ei olisi koskaan päässyt painostetusta avohoidosta, käytännössä siis kotona tapahtuvasta pakkolääkinnästä eroon, ellei eräs hänen sukulaisensa olisi ottanut häntä luokseen asumaan. Kun hän vielä asui yksin, avohoitotiimi tuli aina hänen kotiinsa piikittämään, ja jos hän ei suostunut, uhkailivat sairaalalähetteellä. Hän pelkää nykyään muuttaa omaan asuntoon, koska ei voi käytännössä estää "seurantaa", eli avohoitoa. Siitä ei voi sanoutua irti noin vain, jos on joskus ollut psykoosidiagnoosi.

Itse olen säästynyt lääkkeiltä, olen sen sijaan havainnut psykiatrian haitallisuutta muuta kautta. Esim. eräs diagnoosi ja sen aiheuttama stigma tuhosi elämästäni monta vuotta.

Olen havainnut, ettei psykiatrian tehtävä ole auttaa ihmisiä.

"Voi olla myös paljon inhimillistä kärsimystä sen seurauksena kun psykiatria painostaa ihmisiä hoitoihinsa, vaikka se kärsimys mitä he voivat kokea voi myös liittyä lääkkeisiin ja he ovat kokeneet niistä harmia, mikä näkyy tämänkin ketjun joistain esimerkeistä. Psykiatria voi kuitenkin väittää että potilas tarvii lääkkeitä. Tämä tuntuu varmasti kokijalleen lähes kidutuksena."

Onko kenelläkään tiedossa tapauksia, että henkilö olisi joutunut näiden syiden takia lähtemään maanpakoon ja hakemaan turvapaikkaa ulkomailta?

Mietin vain joka päivä itsaria, en halua elää näin loppuelämää. Oon vasta 25v.

Anonyymi kirjoitti:

Mietin vain joka päivä itsaria, en halua elää näin loppuelämää. Oon vasta 25v.

Lopetin lääkkeen melkein heti tuon jälkeen ja nyt jo uus lääke käytössä josta ei mitään vaikutusta mihinkään suuntaan.

En koe enää väsymystä samalla tavalla ja vähän niin kuin aivot ois kokoajan kirkkaat.

En tunne mitään tuntemuksia päässä esim tupakka meni ennen päähän, kahvi tuntui jossain. Nykyään ei mitään. Sama olo päässä vaan päivästä toiseen. En saa mistään nautintoa.

Lääkärit ja omaiset ei usko, kuulemma psyykkistä tämä

Onko sulla vielä joitain lääkkeitä käytössä ? Lääkkeet itsessään jo aiheuttaa sen, ettei mikään tunnu miltään.

Anonyymi kirjoitti:

Mietin vain joka päivä itsaria, en halua elää näin loppuelämää. Oon vasta 25v.

Noin minäkin mietin, kun olin 25-vuotias.
Nyt olen yli viidenkymmenen, ja toisaalta ihan kiitollinen, että saanut elää tähänkin asti.
Ajattelin myös silloin 25-vuotiaana, että loppuelämä menee samalla tavalla kuin juuri silloin, mutta on näihin vuosiin mahtunut paljon hyvääkin, tosin myös pahaa ja ikävää, mutta sekin kuuluu elämään. Ikäviäkään asioita ei aina pysty välttämään.
En voinut silloin 25-vuotiaana todellakaan tietää, mitä edessä tulee olemaan, ja on ollut ihan kiva nähdä, että on ollut aika paljon kaikkea hyvääkin.

Anonyymi kirjoitti:

Noin minäkin mietin, kun olin 25-vuotias.
Nyt olen yli viidenkymmenen, ja toisaalta ihan kiitollinen, että saanut elää tähänkin asti.
Ajattelin myös silloin 25-vuotiaana, että loppuelämä menee samalla tavalla kuin juuri silloin, mutta on näihin vuosiin mahtunut paljon hyvääkin, tosin myös pahaa ja ikävää, mutta sekin kuuluu elämään. Ikäviäkään asioita ei aina pysty välttämään.
En voinut silloin 25-vuotiaana todellakaan tietää, mitä edessä tulee olemaan, ja on ollut ihan kiva nähdä, että on ollut aika paljon kaikkea hyvääkin.

Lue lisää

Pahimmassa vaiheessa lääkeharmeja mun kokemukset jonkinverran samankaltaisia. Olin ihan täysin turra. En kyennyt ajattelemaan kuin aivot olisi täynnä hattaraa tai jotain sementtiä, kuin ajatus ei olisi kulkenut. Siinä missä yleensä ajatus kulkee ja tuntuu että tulee ideoita ja mielikuvitusmaailmani on rikas, yhtäkkiä tuntui kuin olisin voinut vain tuijottaa seinää pää tyhjänä ja sellaiseksi elämäni meni toksisten lääkkeiden myötä mitä määrättiin vieroituksessa.

Uskon että nuo pillerit ja vieroitukset vahingoitti aivojani ja hermostoani. Jos yritin tehdä mitään haastavampaa, aivot väsyivät nopeaa ja menin poissaolevaan tilaan. Tuntuu että jouduin pusertamaan keskittymistä kuin aivoni eivät vain kyenneet mihinkään haastavampaan. Pääni meni pienestäkin ponnistelusta aivan ylikuormittuneeseen tilaan, siihen asti että tuntui kuin energia olisi loppunut aivoistani ja kärsin merkittävistä kognitiivisen toiminnan häiriöistä jotka onneksi väistyivät merkittävästi lääkitystä purkaessa ja lopettamalla yhä toksisemmiksi ja haitallisemmiksi käyneet lääkekokeilut ja antaessa ajan parantaa. Toleranssi kestää rasitusta oli huono mutta stamina kasvoi hiljalleen.

Tunsin vieroitusvaiheessa useista lääkkeistä kuin paineen tunnetta pääni sisällä, jota oli kuvattu tässäkin artikkelissa " One of the worst (withdrawal) symptoms I had was painful brain pressure which I still get to this day, though not as bad. "

Tunsin myös kuten artikkelissa mainitaan kipua joka paheni aina iltaa kohden, se oli kuin polttavaa kipua, kuin poraavaa kipua. "I used to get this burning sensation deep within my brain, especially towards the end of the day. Even my thoughts started to hurt me. " Tunsin että se että yritin vain yksinkertaisesti selvitä normaalielämästä oli liikaa aivoilleni jotka tuntuivat olevan riekaleena psykiatrian jäljiltä ja tämä tapahtui ihan äkillisesti purkuvaiheessa pitkäaikaislääkitystä josta lähti tilapäinen lääkekierre.

https://www.heraldscotland.com/news/16979395.scotlands-secret-addicts-patients-hooked-antidepressants---harmed-withdrawal/

En ollut koskaan tuntenut mitään tuollaista, enkä ole tuntenut enää tuollaista parannuttuani lääkeharmista joka kesti pitkään,

Olen löytänyt jotain kuvauksia polttelusta esim sairauteen "occipital neuralgia" liittyen joka jonkinverran vastaa kokemustani. En kyllä usko että occipital neuralgia vain yhtäkkiä puhkeaa vieroituksessa, pahenee kun vieroitusta lääkitään jolloin kaikki meni mönkään ja tuntui että sain jonkinsortin neurotoksisen reaktion lääkkeisiin. Lisäksi neuropatiassa on kuvattu polttelua. Lääkkeiden seurauksena kehossani alkoi yhtäkkiä mennä parestesiatuntemuksia, pistelyä, väreilyä pitkin hermostoa ja samaan aikaan alkoi polttelevat tuntemukset. Levottomia jalkoja. Oirekimppu puhkesi äkillisesti mutta myös alkoi parantua siinä vaiheessa kun lakkasin toksisten lääkkeiden syönnin ja keskityin vain kehoni parantamiseen luonnollisesti.

Olen törmännyt hypoteeseihin, että esim PSSD saattaisi olla yhteydessä ohutsäieneuropatiaan ja olen pohtinut, että voisiko olla että oirekuvani, johon kuuluu myös PSSD liittyä ohutsäieneuropatiaan. Tiedän että jotain meni yhtäkkiä pieleen melko nopealla aikavälillä ja ongelma paheni kun psykiatria tunki likaiset näppinsä hommaan pahentaen ongelmat ihan omiin fääreihinsä. https://www.pssd-suomi.com/mita-on-pssd

Osa laajentaa esim SSRI tai SNRI lääkkeiden puhkaisemat seksuaalihäiriöt ja tuntopuutokset laajemmaksi kokonaisuudeksi oireita. Esim tuntopuutoksia genitaaleissa mutta toisaalta siihen voi liittyä myös kognitiivisia ongelmia ja esimerkiksi autonomisen hermoston toimintahäiriöitä. Uskon edelleen hyvin vahvasti että psyykenlääkkeet voivat vaikuttaa negatiivisesti autonomiseen hermostoon puhkaisten lääkkeiden puhkaisemaa dysautonomiaa ja oman kokemukseni mukaan riskiaikaa tälle on homeostaasiin kajoaminen minkä keho rakentaa lääkkeen vaikutuksen ympärille tai esim purkaessa lääkettä. Tämä kaikki voi potentiaalisesti lisätä epätasapainotilaa hermostossa ja aivokemioissa, mistä on monentyyppisiä oireitakin.










Myöskin tässä artikkelissa on kuvattu polttelun tunteita useamman kirjoittajan toimesta https://www.hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/


Kärsin pahasta unettomuudesta, missä ennen hyväunisena en kyennyt nukkumaan enkä nukkumaan päiväunia. Pystyin nukahtamaan vaan pillereillä. Muuten olo oli kamalan levoton, jalkani olivat karmean levottomat ja mieli erittäin väsynyt. Kun psykiatria syötti tuossa vaiheessa minulle luonnottomia myrkkyjä sain sedatiivisesta antipsykootista reaktion jossa tuntui että olin samaan aikaan vaipumassa uneen mutta samaan aikaan kehoni oli levoton ja oli pakko kokoajan liikutella kehoaan.

Kaikki tämä tapahtui hyvin äkillisesti vieroitusvaiheessa joka johti oireiden lääkityksiin joka johti lääkityksiin joka johti pahaan vaurioitumiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sulla vielä joitain lääkkeitä käytössä ? Lääkkeet itsessään jo aiheuttaa sen, ettei mikään tunnu miltään.

Heti lääkärit pukkasi vaan uutta lääkettä kehiin, rxulti ja ketipinor 50mg menee illalla nukkumiseen. En pysty nukkumaan ilman. Aivot on niinkuin samassa tilassa kokoajan.

Anonyymi kirjoitti:

Heti lääkärit pukkasi vaan uutta lääkettä kehiin, rxulti ja ketipinor 50mg menee illalla nukkumiseen. En pysty nukkumaan ilman. Aivot on niinkuin samassa tilassa kokoajan.

Lue lisää

Psyykenlääkkeet voi laukaista unettomuutta vieroitusoireena tai haittana. Ne voi sotkea unisyklejä esim supistaen jotain unen vaihetta esim masennuslääkkeet rem unta. Siinä voi olla seurauksena päiväväsymyksen lisääntyminen tai muuta. Sitten on myös rebound unettomuutta missä unettomuus voi olla jopa pahempaa kuin ennen lääkkeitä unettavan lääkkeen lopetuksen jälkeen.

Itse toivuin psyykenlääkevieroituksen puhkisemasta unettomuudesta jota lääkittiin. Tilanne vain paheni ja uneni oli täysin sekaisin

Tässä vinkkini
1. Jos vieroittaudut lääkkeistä tee se pieniasteisesti hitaasti annosta vähentäen ja samalla kiinnitä huomiota elintapoihisi
2. Unettomuuden lääkkeettömät hoitokeinot, unihygienia
3. Liikkumista kehoa kuunnelleen (myös kävely on liikuntaa). Liikunnan ei kannata esim. vieroitusvaiheessa olla mitään hirveää rääkkiä vaan stressiä alentavaa
4. Säännöllinen päivärytmi jossa totutat kehoasi siihen että asiat menee samassa tahdissa. Esim syömiset, liikkuminen ja nukkumaanmeno. Valo säätelee kehon kelloa ja aamuisin herätessä kannattaa yrittää saada valoa. Illalla taas vältä keinotekoisia valoja, jos oikein haluaa hifistellä voi esim hankkia sinistä valoa blokkaavat lasit illalle (sininen valo haitallista koska se blokkaa melatoniinintuotantoa) tai esim jos tuijottaa puhelimen ruutua hankkii blie light filtter appin
5. Kunnon monipuolinen ruokavalio jossa on mineraaleja ja vitamiineja. Kiinnitä huomiota miten syöt illalla ja mitä ravintoaineita saat. Osa nukkuu paremmin jos syö kunnon aterian ihan jonkin aikaa ennen nukahtamista jossa on ravintoaineita mitkä nukuttaa esim tryptofaani
6. Jos lääkkeitä purkaa pitää kestää myös hetkellistä pahentuvaa unettomuutta. Pahimmillaan saattoi itsellä mennä kolme yötä kahden tunnin unilla ja valvoin jopa kokonaisen yön tuohon putkeen. Lopulta huomasin että päivällä alkoi olla mikrounihetkiä jolloin sekunnin murto osiksi nukahtelin
7. Vältä stimulantteja esim kofeiini
8. Opettele rauhoittamaan hermostoasi säännöllisesti on se sitten syvähengitys, meditaationauha tai rentoutusharjoitus tai jännitysrentoutus missä vuorotellen mitä lie. Itselläni se oli kerran päivässä tapahtuva pimeään huoneeseen meno milloin kuuntelin rentoutusnauhan ja pääsin niin rentoon tilaan että opin nukkumaan uudelleen päivällä (lääkkeet vei kyvyn siihen) mutta se otti aikaa.

Väsymyksen tunne ja luonnollinen uni palaa. Ja sitä myöten kognitio kohentuu. Se voi ottaa aikaa ja työtä

Anonyymi kirjoitti:

Psyykenlääkkeet voi laukaista unettomuutta vieroitusoireena tai haittana. Ne voi sotkea unisyklejä esim supistaen jotain unen vaihetta esim masennuslääkkeet rem unta. Siinä voi olla seurauksena päiväväsymyksen lisääntyminen tai muuta. Sitten on myös rebound unettomuutta missä unettomuus voi olla jopa pahempaa kuin ennen lääkkeitä unettavan lääkkeen lopetuksen jälkeen.

Itse toivuin psyykenlääkevieroituksen puhkisemasta unettomuudesta jota lääkittiin. Tilanne vain paheni ja uneni oli täysin sekaisin

Tässä vinkkini
1. Jos vieroittaudut lääkkeistä tee se pieniasteisesti hitaasti annosta vähentäen ja samalla kiinnitä huomiota elintapoihisi
2. Unettomuuden lääkkeettömät hoitokeinot, unihygienia
3. Liikkumista kehoa kuunnelleen (myös kävely on liikuntaa). Liikunnan ei kannata esim. vieroitusvaiheessa olla mitään hirveää rääkkiä vaan stressiä alentavaa
4. Säännöllinen päivärytmi jossa totutat kehoasi siihen että asiat menee samassa tahdissa. Esim syömiset, liikkuminen ja nukkumaanmeno. Valo säätelee kehon kelloa ja aamuisin herätessä kannattaa yrittää saada valoa. Illalla taas vältä keinotekoisia valoja, jos oikein haluaa hifistellä voi esim hankkia sinistä valoa blokkaavat lasit illalle (sininen valo haitallista koska se blokkaa melatoniinintuotantoa) tai esim jos tuijottaa puhelimen ruutua hankkii blie light filtter appin
5. Kunnon monipuolinen ruokavalio jossa on mineraaleja ja vitamiineja. Kiinnitä huomiota miten syöt illalla ja mitä ravintoaineita saat. Osa nukkuu paremmin jos syö kunnon aterian ihan jonkin aikaa ennen nukahtamista jossa on ravintoaineita mitkä nukuttaa esim tryptofaani
6. Jos lääkkeitä purkaa pitää kestää myös hetkellistä pahentuvaa unettomuutta. Pahimmillaan saattoi itsellä mennä kolme yötä kahden tunnin unilla ja valvoin jopa kokonaisen yön tuohon putkeen. Lopulta huomasin että päivällä alkoi olla mikrounihetkiä jolloin sekunnin murto osiksi nukahtelin
7. Vältä stimulantteja esim kofeiini
8. Opettele rauhoittamaan hermostoasi säännöllisesti on se sitten syvähengitys, meditaationauha tai rentoutusharjoitus tai jännitysrentoutus missä vuorotellen mitä lie. Itselläni se oli kerran päivässä tapahtuva pimeään huoneeseen meno milloin kuuntelin rentoutusnauhan ja pääsin niin rentoon tilaan että opin nukkumaan uudelleen päivällä (lääkkeet vei kyvyn siihen) mutta se otti aikaa.

Väsymyksen tunne ja luonnollinen uni palaa. Ja sitä myöten kognitio kohentuu. Se voi ottaa aikaa ja työtä

Lue lisää

Ja vältä alkoholia, se tuhoaa unesi

Anonyymi kirjoitti:

Psyykenlääkkeet voi laukaista unettomuutta vieroitusoireena tai haittana. Ne voi sotkea unisyklejä esim supistaen jotain unen vaihetta esim masennuslääkkeet rem unta. Siinä voi olla seurauksena päiväväsymyksen lisääntyminen tai muuta. Sitten on myös rebound unettomuutta missä unettomuus voi olla jopa pahempaa kuin ennen lääkkeitä unettavan lääkkeen lopetuksen jälkeen.

Itse toivuin psyykenlääkevieroituksen puhkisemasta unettomuudesta jota lääkittiin. Tilanne vain paheni ja uneni oli täysin sekaisin

Tässä vinkkini
1. Jos vieroittaudut lääkkeistä tee se pieniasteisesti hitaasti annosta vähentäen ja samalla kiinnitä huomiota elintapoihisi
2. Unettomuuden lääkkeettömät hoitokeinot, unihygienia
3. Liikkumista kehoa kuunnelleen (myös kävely on liikuntaa). Liikunnan ei kannata esim. vieroitusvaiheessa olla mitään hirveää rääkkiä vaan stressiä alentavaa
4. Säännöllinen päivärytmi jossa totutat kehoasi siihen että asiat menee samassa tahdissa. Esim syömiset, liikkuminen ja nukkumaanmeno. Valo säätelee kehon kelloa ja aamuisin herätessä kannattaa yrittää saada valoa. Illalla taas vältä keinotekoisia valoja, jos oikein haluaa hifistellä voi esim hankkia sinistä valoa blokkaavat lasit illalle (sininen valo haitallista koska se blokkaa melatoniinintuotantoa) tai esim jos tuijottaa puhelimen ruutua hankkii blie light filtter appin
5. Kunnon monipuolinen ruokavalio jossa on mineraaleja ja vitamiineja. Kiinnitä huomiota miten syöt illalla ja mitä ravintoaineita saat. Osa nukkuu paremmin jos syö kunnon aterian ihan jonkin aikaa ennen nukahtamista jossa on ravintoaineita mitkä nukuttaa esim tryptofaani
6. Jos lääkkeitä purkaa pitää kestää myös hetkellistä pahentuvaa unettomuutta. Pahimmillaan saattoi itsellä mennä kolme yötä kahden tunnin unilla ja valvoin jopa kokonaisen yön tuohon putkeen. Lopulta huomasin että päivällä alkoi olla mikrounihetkiä jolloin sekunnin murto osiksi nukahtelin
7. Vältä stimulantteja esim kofeiini
8. Opettele rauhoittamaan hermostoasi säännöllisesti on se sitten syvähengitys, meditaationauha tai rentoutusharjoitus tai jännitysrentoutus missä vuorotellen mitä lie. Itselläni se oli kerran päivässä tapahtuva pimeään huoneeseen meno milloin kuuntelin rentoutusnauhan ja pääsin niin rentoon tilaan että opin nukkumaan uudelleen päivällä (lääkkeet vei kyvyn siihen) mutta se otti aikaa.

Väsymyksen tunne ja luonnollinen uni palaa. Ja sitä myöten kognitio kohentuu. Se voi ottaa aikaa ja työtä

Lue lisää

Mulla alkoi tämä unettomuus heti sen jälkeen kun join ne kaksi juomaa. Oon varma että unikeskus on jotenkin tuhoutunut mutta toisaalta nukun kyllä yöllä lääkkeillä.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla alkoi tämä unettomuus heti sen jälkeen kun join ne kaksi juomaa. Oon varma että unikeskus on jotenkin tuhoutunut mutta toisaalta nukun kyllä yöllä lääkkeillä.

Saatan päivällä nukahtaa silleen että kuorsaan mutta samaan aikaan oon tietoinen mitä ympärillä tapahtuu. Eli aivot ei oo nukahtanut

Anonyymi kirjoitti:

Saatan päivällä nukahtaa silleen että kuorsaan mutta samaan aikaan oon tietoinen mitä ympärillä tapahtuu. Eli aivot ei oo nukahtanut

Ei oo mitään unikeskusta mikä on tuhoutunut. Vaikka olisit saanut jotain harmia kaljoista parannut kyllä. Keskushermostosi voi olla yliherkässä tilassa keskushermostoon vaikuttaville jutuille nyt.

Uni palautuu. Se ottaa aikaa. Hyvä uni voi vaatia työtä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei oo mitään unikeskusta mikä on tuhoutunut. Vaikka olisit saanut jotain harmia kaljoista parannut kyllä. Keskushermostosi voi olla yliherkässä tilassa keskushermostoon vaikuttaville jutuille nyt.

Uni palautuu. Se ottaa aikaa. Hyvä uni voi vaatia työtä.

Lue lisää

Tämä on kestänyt jo yli kuukauden..

Anonyymi kirjoitti:

Pahimmassa vaiheessa lääkeharmeja mun kokemukset jonkinverran samankaltaisia. Olin ihan täysin turra. En kyennyt ajattelemaan kuin aivot olisi täynnä hattaraa tai jotain sementtiä, kuin ajatus ei olisi kulkenut. Siinä missä yleensä ajatus kulkee ja tuntuu että tulee ideoita ja mielikuvitusmaailmani on rikas, yhtäkkiä tuntui kuin olisin voinut vain tuijottaa seinää pää tyhjänä ja sellaiseksi elämäni meni toksisten lääkkeiden myötä mitä määrättiin vieroituksessa.

Uskon että nuo pillerit ja vieroitukset vahingoitti aivojani ja hermostoani. Jos yritin tehdä mitään haastavampaa, aivot väsyivät nopeaa ja menin poissaolevaan tilaan. Tuntuu että jouduin pusertamaan keskittymistä kuin aivoni eivät vain kyenneet mihinkään haastavampaan. Pääni meni pienestäkin ponnistelusta aivan ylikuormittuneeseen tilaan, siihen asti että tuntui kuin energia olisi loppunut aivoistani ja kärsin merkittävistä kognitiivisen toiminnan häiriöistä jotka onneksi väistyivät merkittävästi lääkitystä purkaessa ja lopettamalla yhä toksisemmiksi ja haitallisemmiksi käyneet lääkekokeilut ja antaessa ajan parantaa. Toleranssi kestää rasitusta oli huono mutta stamina kasvoi hiljalleen.

Tunsin vieroitusvaiheessa useista lääkkeistä kuin paineen tunnetta pääni sisällä, jota oli kuvattu tässäkin artikkelissa " One of the worst (withdrawal) symptoms I had was painful brain pressure which I still get to this day, though not as bad. "

Tunsin myös kuten artikkelissa mainitaan kipua joka paheni aina iltaa kohden, se oli kuin polttavaa kipua, kuin poraavaa kipua. "I used to get this burning sensation deep within my brain, especially towards the end of the day. Even my thoughts started to hurt me. " Tunsin että se että yritin vain yksinkertaisesti selvitä normaalielämästä oli liikaa aivoilleni jotka tuntuivat olevan riekaleena psykiatrian jäljiltä ja tämä tapahtui ihan äkillisesti purkuvaiheessa pitkäaikaislääkitystä josta lähti tilapäinen lääkekierre.

https://www.heraldscotland.com/news/16979395.scotlands-secret-addicts-patients-hooked-antidepressants---harmed-withdrawal/

En ollut koskaan tuntenut mitään tuollaista, enkä ole tuntenut enää tuollaista parannuttuani lääkeharmista joka kesti pitkään,

Olen löytänyt jotain kuvauksia polttelusta esim sairauteen "occipital neuralgia" liittyen joka jonkinverran vastaa kokemustani. En kyllä usko että occipital neuralgia vain yhtäkkiä puhkeaa vieroituksessa, pahenee kun vieroitusta lääkitään jolloin kaikki meni mönkään ja tuntui että sain jonkinsortin neurotoksisen reaktion lääkkeisiin. Lisäksi neuropatiassa on kuvattu polttelua. Lääkkeiden seurauksena kehossani alkoi yhtäkkiä mennä parestesiatuntemuksia, pistelyä, väreilyä pitkin hermostoa ja samaan aikaan alkoi polttelevat tuntemukset. Levottomia jalkoja. Oirekimppu puhkesi äkillisesti mutta myös alkoi parantua siinä vaiheessa kun lakkasin toksisten lääkkeiden syönnin ja keskityin vain kehoni parantamiseen luonnollisesti.

Olen törmännyt hypoteeseihin, että esim PSSD saattaisi olla yhteydessä ohutsäieneuropatiaan ja olen pohtinut, että voisiko olla että oirekuvani, johon kuuluu myös PSSD liittyä ohutsäieneuropatiaan. Tiedän että jotain meni yhtäkkiä pieleen melko nopealla aikavälillä ja ongelma paheni kun psykiatria tunki likaiset näppinsä hommaan pahentaen ongelmat ihan omiin fääreihinsä. https://www.pssd-suomi.com/mita-on-pssd

Osa laajentaa esim SSRI tai SNRI lääkkeiden puhkaisemat seksuaalihäiriöt ja tuntopuutokset laajemmaksi kokonaisuudeksi oireita. Esim tuntopuutoksia genitaaleissa mutta toisaalta siihen voi liittyä myös kognitiivisia ongelmia ja esimerkiksi autonomisen hermoston toimintahäiriöitä. Uskon edelleen hyvin vahvasti että psyykenlääkkeet voivat vaikuttaa negatiivisesti autonomiseen hermostoon puhkaisten lääkkeiden puhkaisemaa dysautonomiaa ja oman kokemukseni mukaan riskiaikaa tälle on homeostaasiin kajoaminen minkä keho rakentaa lääkkeen vaikutuksen ympärille tai esim purkaessa lääkettä. Tämä kaikki voi potentiaalisesti lisätä epätasapainotilaa hermostossa ja aivokemioissa, mistä on monentyyppisiä oireitakin.










Myöskin tässä artikkelissa on kuvattu polttelun tunteita useamman kirjoittajan toimesta https://www.hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/


Kärsin pahasta unettomuudesta, missä ennen hyväunisena en kyennyt nukkumaan enkä nukkumaan päiväunia. Pystyin nukahtamaan vaan pillereillä. Muuten olo oli kamalan levoton, jalkani olivat karmean levottomat ja mieli erittäin väsynyt. Kun psykiatria syötti tuossa vaiheessa minulle luonnottomia myrkkyjä sain sedatiivisesta antipsykootista reaktion jossa tuntui että olin samaan aikaan vaipumassa uneen mutta samaan aikaan kehoni oli levoton ja oli pakko kokoajan liikutella kehoaan.

Kaikki tämä tapahtui hyvin äkillisesti vieroitusvaiheessa joka johti oireiden lääkityksiin joka johti lääkityksiin joka johti pahaan vaurioitumiseen.

Lue lisää

Jos on psyykkistä ongelmaa taustalla, niin on parempi olla puhumatta omista pohdinnoistaan yleislääkärille.
Kuten sinäkin olet pohtinut mahdollisuutta neuropatiaan.
Lääkärien mielestä usein on vain luulosairas, jos menee kertomaan tai kysymään jotain johonkin tiettyyn sairauteen liittyen.
Kaikki kun johtuu korvien välistä ( on se kumma kun mt-merkinnät saavat tuota aikaiseksi ).

Neuropatiaan liittyen olen lukenut ihan lääketieteellisiä julkaisuja, kuinka esim. jotkut neuroleptit voivat saada tuhoa aikaan hermostossa.
Itselläni on ääreishermoston vaurioita.
Jotkut aksonit ovat vaurioituneet hermonviejähaarakkeissa, ja toki selvitin asian yhteyttä neurolepteihin. Ja onhan niillä jotakin yhteyttä toisiinsa, juurikin neuroleptit saavat noita vaurioita aikaiseksi.
Tarkempaan en tiedä, koska en ole mikään lääketieteen ammattilainen, mutta uteliaisuudesta halusin vähän asiaa selvittää.
Kyllä tavallinenkin ihminen löytää ihan oikeaa tietoa, kun osaa vain etsiä, eikä lue mitään humpuukijulkaisuja.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on psyykkistä ongelmaa taustalla, niin on parempi olla puhumatta omista pohdinnoistaan yleislääkärille.
Kuten sinäkin olet pohtinut mahdollisuutta neuropatiaan.
Lääkärien mielestä usein on vain luulosairas, jos menee kertomaan tai kysymään jotain johonkin tiettyyn sairauteen liittyen.
Kaikki kun johtuu korvien välistä ( on se kumma kun mt-merkinnät saavat tuota aikaiseksi ).

Neuropatiaan liittyen olen lukenut ihan lääketieteellisiä julkaisuja, kuinka esim. jotkut neuroleptit voivat saada tuhoa aikaan hermostossa.
Itselläni on ääreishermoston vaurioita.
Jotkut aksonit ovat vaurioituneet hermonviejähaarakkeissa, ja toki selvitin asian yhteyttä neurolepteihin. Ja onhan niillä jotakin yhteyttä toisiinsa, juurikin neuroleptit saavat noita vaurioita aikaiseksi.
Tarkempaan en tiedä, koska en ole mikään lääketieteen ammattilainen, mutta uteliaisuudesta halusin vähän asiaa selvittää.
Kyllä tavallinenkin ihminen löytää ihan oikeaa tietoa, kun osaa vain etsiä, eikä lue mitään humpuukijulkaisuja.

Lue lisää

Millä tavalla sulla oireilee?

Anonyymi kirjoitti:

Jos on psyykkistä ongelmaa taustalla, niin on parempi olla puhumatta omista pohdinnoistaan yleislääkärille.
Kuten sinäkin olet pohtinut mahdollisuutta neuropatiaan.
Lääkärien mielestä usein on vain luulosairas, jos menee kertomaan tai kysymään jotain johonkin tiettyyn sairauteen liittyen.
Kaikki kun johtuu korvien välistä ( on se kumma kun mt-merkinnät saavat tuota aikaiseksi ).

Neuropatiaan liittyen olen lukenut ihan lääketieteellisiä julkaisuja, kuinka esim. jotkut neuroleptit voivat saada tuhoa aikaan hermostossa.
Itselläni on ääreishermoston vaurioita.
Jotkut aksonit ovat vaurioituneet hermonviejähaarakkeissa, ja toki selvitin asian yhteyttä neurolepteihin. Ja onhan niillä jotakin yhteyttä toisiinsa, juurikin neuroleptit saavat noita vaurioita aikaiseksi.
Tarkempaan en tiedä, koska en ole mikään lääketieteen ammattilainen, mutta uteliaisuudesta halusin vähän asiaa selvittää.
Kyllä tavallinenkin ihminen löytää ihan oikeaa tietoa, kun osaa vain etsiä, eikä lue mitään humpuukijulkaisuja.

Lue lisää

Pystytkö kuitenkin elämään suht normaalia elämää?

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on kestänyt jo yli kuukauden..

Kuukausi on lyhyt aika.

Anonyymi kirjoitti:

Kuukausi on lyhyt aika.

Tämä vaan tuntuu siltä että on pysyvää

Anonyymi kirjoitti:

Pystytkö kuitenkin elämään suht normaalia elämää?

No miten sen suht normaalin kukakin ajattelee.
Omasta mielestäni olen vielä jokseenkin sellaisessa kunnossa, että elämä sujuu, vaikka paremminkin voisi mennä.
Oireilusta ; jaloissa on puutumista, tunnottomuutta ( myös sellaista että tuntuu kuin jalat " katoaisivat ", eli jalat eivät tunnu), jonkin verran kipuja, asentotunto on mennyt kokonaan, kylmä-kuuma tunto ei toimi polvien alapuolelta lähes lainkaan, akillesheijasteet eivät toimi, jonkinlaista koordinaatio-/motoriikkahaittaa on ajoittain, ja jos astun paljaalla jalalla johdon, kiven, tai minkä vaan pienen esim. esineen päälle, kulkee kipuviesti hermostoa pitkin päähän asti ( siltä se ainakin tuntuu ), myös kovia lihaskramppeja on jaloissa usein.
Ajan myötä on tullut myös vasaravarpaat.
Käsissäkin on oireita, samantyyppistä kuin jaloissa, mutta huomattavasti vähemmässä määrin.
Minulla on tutkimuksella todettu polyneuropatia. Se alkoi joitain vuosia sitten aika yllättäen, eli ei tullut hitaasti pikkuhiljaa edeten.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä vaan tuntuu siltä että on pysyvää

Ymmärrän että susta tuntuu siltä, minäkin pelkäsin sitä alkuun että en toivu. Jos et täysin toipuisikaan, voit kuitenkin toipua niin paljon että elämäsi on ihan mukavaa tulevaisuudessa.

Olen toipunut jonkun verran, vaikka terveys on osiltaan vieläkin osiltaan paskana ja lääkkeet on olleet myötävaikuttamassa siihen. Mutta elämä voi olla ihan hyvääkin lääkeharmin jälkeen. On ollut parempaa todellakin kuin pahimpina hetkinä. Aivoni tuskin tulevat koskaan enää olemaan yhtä terävät ja kirkkaat kuin ennen vuosikymmentä lääkkeitä. En koskaan saa tietää täysin miltä elämä voisi tuntua ilman keskushermoston sotkemista näillä aineilla, mutta elämä voi silti olla suht hyvää. Välillä harmi ottaa koville henkisesti, toisinaan ei enää oikein osaa edes kaivata parempaa elämää mitä oli ennen harmia.

Kannattaa perehtyä aiheisiin "hypersensivity" ja "kindling". Ihmiset jotka on saaneet vieroituksesta harmia ovat kuvanneet "kindling"-ilmiötä. Kindling tarkoittaa tiivistettynä tätä

"Kindling is a neurological reaction where repeated withdrawal or adverse drug reactions cause hypersensitivity, then hyper-reaction when the same drug or a different drug is introduced. The kindling response is an exaggerated adverse reaction to exposure to a drug.

You may be vulnerable to kindling if you have a history of repeated rapid taper or cold turkey withdrawal and / or a history of heavy or chronic alcohol use, especially binge drinking -- in effect, going on and off the drug, with hyper-reaction when the drug is taken again.

Generally, kindling is an activation reaction -- a sense of overstimulation, which may be an inner electrical feeling, anxiety, nervousness, panic, or at the extreme, akathisia, which includes an urge to move to relieve intense inner agitation.

Here is an excellent explanation on the Benzodiazepine International Coalition website: Benzo Kindling.

While the exact mechanism of kindling is unknown, some of the details on kindling have been written about in papers on alcohol withdrawal, which like benzodiazepines, affects GABA (here is one such paper - Kindling in Alcohol Withdrawal).

While this phenomenon has been documented in the scientific literature for benzodiazepines for a long time, any drug that effects the nervous system and causes dependency can have a traumatic impact on the nervous system when changes are made often and abruptly. Research is now also pointing to kindling in antidepressant use. In the article Expertise from outside the Academy: tapering off antidepressants, Dr. Mark Horowitz cites a study by Dr. Giovanni Fava:

Quote

Kindling: a phenomenon observed with illicit psychotropic medications may be relevant to antidepressants – whereby repeated rounds of trialling different medications, or stopping and starting medications makes withdrawal increasingly more difficult (Fava, 2020). (This may help explain why people who use a single antidepressant for a short period of time often do not experience difficulty in stopping, whereas those who have years of complex regimes often do.)

https://www.survivingantidepressants.org/topic/27800-hypersensitivity-and-kindling/


Lisäksi monet kuvaavat vieroituspalstalla herkistymistä keskushermostoon vaikuttaville aineille - lääkkeille ja psykoaktiivisille aineille. Myöskin jopa lisäravinteille.. Tämä tapahtuu esim vieroituksen tai lääkehaitan myötävaikutuksesta. Voinee olla, että olet ollut jotenkin herkkä alkoholille kun sitä käytit ja olet saanut jotenkin huonon reaktion siihen. Alkoholi on kuitenkin psykoaktiivinen aine. Onko lääkkeitäsi nostettu tämän jälkeen tai lisätty? Se on voinut vielä enemmän lisätä haittavaikutuksia ja tunnetta että asiat ovat epänormaalisti.

https://www.survivingantidepressants.org/topic/5816-hypersensitivity-to-drugs-foods-and-supplements/

Itse epäilin, että sain kindling-reaktion lääkkeisiin mitä minulle määrättiin vieroitusaikana. Lääkäri vaihteli äkillisesti lääkkeitä, lopetti jotain, aloitti jotain ja yhtäkkiä tuntui kuin kroppani oli ihan sekaisin kaiken tämän seurauksena. Iski kaikki ne polttelevat tunteet, uni häiriintyi todella pahasti, tuli kognitiivisen toiminnan häiriöitä, sisäistä kamalaa levottomuutta ynnä muuta. Tuntui kuin ajatus ei enää toiminut ja en tuntenut enää normaalia väsymyksen tunnetta lainkaan. Tuntui kuin aivoni olisivat olleet vahingoittuneet ja hermosto sekaisin. Pitkään elämä oli kuin lääkepöhnä eikä mikään tuntunut enää luonnolliselta. Nykyään tunnen luonnollista väsymyksen tunnetta ja moni oire on parantunut, kiitos kehon kyvyn korjata vahinkoa. Mutta paranemista kannattaa tukea elintavoilla.

Täällä kerrottu tarina kuulostaa niin hemmetin tutulta kindling-ilmiöstä. Ja moni oirekin. Tiedän etten ole hullu kokemukseni kanssa. Ongelma on se ettei psykiatrialla kiinnosta miten pahaa jälkeä heidän lääkkeensä voi tehdä saatika sitten se jos harmia lääkitään.

https://www.hormonesmatter.com/kindled-brain-long-term-lexapro-use-reactions/

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän että susta tuntuu siltä, minäkin pelkäsin sitä alkuun että en toivu. Jos et täysin toipuisikaan, voit kuitenkin toipua niin paljon että elämäsi on ihan mukavaa tulevaisuudessa.

Olen toipunut jonkun verran, vaikka terveys on osiltaan vieläkin osiltaan paskana ja lääkkeet on olleet myötävaikuttamassa siihen. Mutta elämä voi olla ihan hyvääkin lääkeharmin jälkeen. On ollut parempaa todellakin kuin pahimpina hetkinä. Aivoni tuskin tulevat koskaan enää olemaan yhtä terävät ja kirkkaat kuin ennen vuosikymmentä lääkkeitä. En koskaan saa tietää täysin miltä elämä voisi tuntua ilman keskushermoston sotkemista näillä aineilla, mutta elämä voi silti olla suht hyvää. Välillä harmi ottaa koville henkisesti, toisinaan ei enää oikein osaa edes kaivata parempaa elämää mitä oli ennen harmia.

Kannattaa perehtyä aiheisiin "hypersensivity" ja "kindling". Ihmiset jotka on saaneet vieroituksesta harmia ovat kuvanneet "kindling"-ilmiötä. Kindling tarkoittaa tiivistettynä tätä

"Kindling is a neurological reaction where repeated withdrawal or adverse drug reactions cause hypersensitivity, then hyper-reaction when the same drug or a different drug is introduced. The kindling response is an exaggerated adverse reaction to exposure to a drug.

You may be vulnerable to kindling if you have a history of repeated rapid taper or cold turkey withdrawal and / or a history of heavy or chronic alcohol use, especially binge drinking -- in effect, going on and off the drug, with hyper-reaction when the drug is taken again.

Generally, kindling is an activation reaction -- a sense of overstimulation, which may be an inner electrical feeling, anxiety, nervousness, panic, or at the extreme, akathisia, which includes an urge to move to relieve intense inner agitation.

Here is an excellent explanation on the Benzodiazepine International Coalition website: Benzo Kindling.

While the exact mechanism of kindling is unknown, some of the details on kindling have been written about in papers on alcohol withdrawal, which like benzodiazepines, affects GABA (here is one such paper - Kindling in Alcohol Withdrawal).

While this phenomenon has been documented in the scientific literature for benzodiazepines for a long time, any drug that effects the nervous system and causes dependency can have a traumatic impact on the nervous system when changes are made often and abruptly. Research is now also pointing to kindling in antidepressant use. In the article Expertise from outside the Academy: tapering off antidepressants, Dr. Mark Horowitz cites a study by Dr. Giovanni Fava:

Quote

Kindling: a phenomenon observed with illicit psychotropic medications may be relevant to antidepressants – whereby repeated rounds of trialling different medications, or stopping and starting medications makes withdrawal increasingly more difficult (Fava, 2020). (This may help explain why people who use a single antidepressant for a short period of time often do not experience difficulty in stopping, whereas those who have years of complex regimes often do.)

https://www.survivingantidepressants.org/topic/27800-hypersensitivity-and-kindling/


Lisäksi monet kuvaavat vieroituspalstalla herkistymistä keskushermostoon vaikuttaville aineille - lääkkeille ja psykoaktiivisille aineille. Myöskin jopa lisäravinteille.. Tämä tapahtuu esim vieroituksen tai lääkehaitan myötävaikutuksesta. Voinee olla, että olet ollut jotenkin herkkä alkoholille kun sitä käytit ja olet saanut jotenkin huonon reaktion siihen. Alkoholi on kuitenkin psykoaktiivinen aine. Onko lääkkeitäsi nostettu tämän jälkeen tai lisätty? Se on voinut vielä enemmän lisätä haittavaikutuksia ja tunnetta että asiat ovat epänormaalisti.

https://www.survivingantidepressants.org/topic/5816-hypersensitivity-to-drugs-foods-and-supplements/

Itse epäilin, että sain kindling-reaktion lääkkeisiin mitä minulle määrättiin vieroitusaikana. Lääkäri vaihteli äkillisesti lääkkeitä, lopetti jotain, aloitti jotain ja yhtäkkiä tuntui kuin kroppani oli ihan sekaisin kaiken tämän seurauksena. Iski kaikki ne polttelevat tunteet, uni häiriintyi todella pahasti, tuli kognitiivisen toiminnan häiriöitä, sisäistä kamalaa levottomuutta ynnä muuta. Tuntui kuin ajatus ei enää toiminut ja en tuntenut enää normaalia väsymyksen tunnetta lainkaan. Tuntui kuin aivoni olisivat olleet vahingoittuneet ja hermosto sekaisin. Pitkään elämä oli kuin lääkepöhnä eikä mikään tuntunut enää luonnolliselta. Nykyään tunnen luonnollista väsymyksen tunnetta ja moni oire on parantunut, kiitos kehon kyvyn korjata vahinkoa. Mutta paranemista kannattaa tukea elintavoilla.

Täällä kerrottu tarina kuulostaa niin hemmetin tutulta kindling-ilmiöstä. Ja moni oirekin. Tiedän etten ole hullu kokemukseni kanssa. Ongelma on se ettei psykiatrialla kiinnosta miten pahaa jälkeä heidän lääkkeensä voi tehdä saatika sitten se jos harmia lääkitään.

https://www.hormonesmatter.com/kindled-brain-long-term-lexapro-use-reactions/

Lue lisää

Harmi kun en osaa oikein englantia. Kuulostaako nuo minun kertomat oireet tuolta kindling-ilmiöltä? Lopetettiin se olantsapiini jonkin ajan päästä siitä kun join ne juomat, säikähdin sitä oloa niin paljon. Olin hetken syömättä mitään lääkkeitä ja sitten aloitettiin nukkumiseen tuo ketipinor ja hetki siitä niin aloitettiin osastolla rxulti. Minun mielestä tämä olo on jatkunut aikalailla samanlaisena siitä asti kun join ne. Olen nyt lääkkeiden aloituksen jälkeen ehkä rauhallisempi ja en niin paniikissa kokoajan. Jotain todella outoa tässä on

Anonyymi kirjoitti:

Harmi kun en osaa oikein englantia. Kuulostaako nuo minun kertomat oireet tuolta kindling-ilmiöltä? Lopetettiin se olantsapiini jonkin ajan päästä siitä kun join ne juomat, säikähdin sitä oloa niin paljon. Olin hetken syömättä mitään lääkkeitä ja sitten aloitettiin nukkumiseen tuo ketipinor ja hetki siitä niin aloitettiin osastolla rxulti. Minun mielestä tämä olo on jatkunut aikalailla samanlaisena siitä asti kun join ne. Olen nyt lääkkeiden aloituksen jälkeen ehkä rauhallisempi ja en niin paniikissa kokoajan. Jotain todella outoa tässä on

Lue lisää

Ja todella outoa kun minulla ajatusten juoksu on parantunut ja muutenkin motorinen toiminta. Ennen olin todella sählä ja sönkötin puhuessa. Tuntuu kokoajan että aivot on ihan kirkkaat. Ja sama olo kokoajan mikä ei muutu, toisaalta ihan hyvä tunne mutta jokin on pahasti vialla.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on psyykkistä ongelmaa taustalla, niin on parempi olla puhumatta omista pohdinnoistaan yleislääkärille.
Kuten sinäkin olet pohtinut mahdollisuutta neuropatiaan.
Lääkärien mielestä usein on vain luulosairas, jos menee kertomaan tai kysymään jotain johonkin tiettyyn sairauteen liittyen.
Kaikki kun johtuu korvien välistä ( on se kumma kun mt-merkinnät saavat tuota aikaiseksi ).

Neuropatiaan liittyen olen lukenut ihan lääketieteellisiä julkaisuja, kuinka esim. jotkut neuroleptit voivat saada tuhoa aikaan hermostossa.
Itselläni on ääreishermoston vaurioita.
Jotkut aksonit ovat vaurioituneet hermonviejähaarakkeissa, ja toki selvitin asian yhteyttä neurolepteihin. Ja onhan niillä jotakin yhteyttä toisiinsa, juurikin neuroleptit saavat noita vaurioita aikaiseksi.
Tarkempaan en tiedä, koska en ole mikään lääketieteen ammattilainen, mutta uteliaisuudesta halusin vähän asiaa selvittää.
Kyllä tavallinenkin ihminen löytää ihan oikeaa tietoa, kun osaa vain etsiä, eikä lue mitään humpuukijulkaisuja.

Lue lisää

En kyllä todellakaan jaksa kenellekään yleislääkärille harmista alkaa avautumaan. Se on niin turhaa, koska he tulkitsevat psykiatrian lääkkeitä ihan eri perspektiivistä. Jos joskus löytäisin jonkun lääkärin jolla oikeasti kiinnostaisi tämäntyyppiset harmit, niin voisin mennä mutta en usko että Suomen kokoisessa maassa tällaisia löytyy, ja harva lääkäri on kiinnostunut mistään harmeista. Lääketiede on lapsen kengissä tuottamansa harmin ymmärtämisessä.

En tiedä mitä hyötyä lääkärille menosta edes olisi? Ei kyseiseen oirekuvaan ole hoitoa, muutakuin olen huomannut ajan ja elintavat hyödyllisiksi sekä aineiden välttelyn mistä sai harmia.

Sinälläänhän psykiatria ei merkittävästi eroa muusta lääketieteestä, jossa voi myös käydä niin että hoidon nimissä tuhotaan terveyttä jopa niin paljon, että elämänlaatu tai terveys kärsii merkittävästi tai jopa henki lähtee. Eli hoito voi olla jopa tappavaa, ainakin pitemmän päälle tai ainakin merkittävästi vahingoittavaa. Jopa rapauttaa elämänlaatua enemmän kuin alkuperäinen sairaus tai oire.

Mikä psykiatriassa on taas erilaista on se, että hoidetaan biologisesti oireita, joita ei olla mitenkään biologisesti todennettu esim kokein. Hyvin itseisarvoisesti kuitenkin lääkkeitä määrätään koska pitää olla "terapeuttinen lääkitys" heidän listaamiensa sairauksien hoidossa Käypähoidon pohjalta. Ei ole mitään fysiologista poikkeamaa jota varsinaisesti hoidettaisiin. On erittäin helppoa laittaa kaikki tuotettu haitta ja disabiliteetti sitten mt-ongelman piikkiin. Päällepäin ihminen näyttää ehjältä, vaikka sisältä reseptoritasolla ja keskushermostossa on voinut sattua vaikka minkäsorttista harmia (ja aika näyttää mitä muuta harmia näistä aineista voi olla), mikä pystytään tutkimuksen puutteenkin takia ja haittojen monimutkaisuuden takia sivuuttamaan. Helpompaa on vain kuitata esim huonosti tutkitusta polyfarmasiasta johtuva harmi tai vuosikausien käytöstä johtuva harmi joka pahenee vieroituksessa vain mt-ongelmana ja kai se on mt-ongelmien takia ihan ok ottaa vähän riskejä terveyden kanssa? Eh? Mahdollista hyötyä pystytään liioittelemaan merkittävästi. Voi olla että melko kehnon ja lyhytkestoisen tehon tavoittelun takia turmellaan terveyttä, se voi olla ero psykiatriassa muuhun lääketieteeseen.

En ole koskaan halunnut akuutisti kuolla niin paljon kuin psykiatrian pahimpien harmien aikana. Tuntui että minun oli PAKKO kuolla mahdollisimman HETI koska olo oli niin kertakaikkisen sietämätön. Tässä mielenkiintoista oli, että en oikeasti halunnut kuolla, ja minua suretti ihan hirveästi ajatus siitä että kuolisin, mutta tuntui etten vain sietänyt olla siinä olotilassa koska minulla ei ollut mitään tietoa milloin se loppuu. Tuntui kuin vaihtoehto oli joko kitua ihan hirveässä olossa tai kuolla. Se oli niin pelottavaa kokea harmia, jota kukaan ei oikein ymmärrä mutta silti tietää että on vahingoittunut. Tavallaan onneksi rämmin sen suon läpi ja selvisin kuitenkin, hoidosta huolimatta. Toki tätä voisi tulkita vain mt-ongelmana mutta siinä sivuutetaan lääkeharmien osuus pahaan oloon.

Oman "tutkimusprosessini" puitteissa olen todennut että esim ilmiö PSSD vaikuttaa yleisemmältä kuin mitä luullaan. Olen sattumoisin törmännyt jopa paikkakunnallani PSSD;stä puhuviin. Itse tulkitsen PSSD:tä osana neurologista oirekuvaa minkä lääkkeistä sain jonka yksi ulottuvuus on PSSD.

Mielenkiintoisia nuo havaintosi neuropatiaan littyen. Itse uskon, että oireisto mitä olen kokenut voisi olla jollain tavoin liitoksissa neuropatiaan. Toisaalta minulla on ollut tuntopuutoksen tunnetta, mutta toisaalta esimerkiksi polttelua ja omituisia tuntohäiriöitä jo vuosia ja oireisto puhkesi äkillisesti. PSSD:tä on alettu tutkia puitteissa joissa monella on löydetty ohutsäieneuropatialöydöksiä tai esim. autonomisen hermoston toiminnan ongelmia.
Vieroituspalstalla on myös mietitty hypoteesia, että vieroitusoireet olisivat autonomisen hermoston toiminnan ongelmia eli tietynlaista lääkkeen puhkaisemaa dysautonomiaa. Se selittäisi paljon oireista.

Tietenkin reseptoritasolla lääkkeet tekee monenlaista ja kenties ehkä jotain neurotoksisia kindling-reaktioitakin voi sattua joista voi kestää aikansa parantua. Kehon pitää saavuttaa uusi homeostaasi ilman aineita ja siinäkin voi olla haasteensa. Esim keho on ensin lääkkeen seurauksena downreguloinut reseptoreita ja sen pitää lisätä reseptoritiheyttä kun lääke on poistettu kehosta. Siinä sivussa dominopalikkamaisesti voi tapahtua vaikutuksia lukuisiin kehon systeemeihin ja sivussa voi tosiaan vaikkapa uni tuhoutua mikä sitten taas lisää ongelmia kehossa lisää. Keho voi olla pitkään kierteessä harmia joka vain pahenee.

Sitä minä ihmettelen että monet lääkärit uskovat esim long covidiin nykyään ja ehkä sitä myöten esim ilmiöön CFS:kin paremmin ja niiden invalidisoivaan luonteeseen mutta keskushermostoa sotkevista aineista koituneet haitat todennäköisesti on vain korvien välisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Saatan päivällä nukahtaa silleen että kuorsaan mutta samaan aikaan oon tietoinen mitä ympärillä tapahtuu. Eli aivot ei oo nukahtanut

Kuulostaa jonkinsorttiselta unihäiriöltä. Itselläni silmät värisi hereilläkin toisinaan ja teki edestakaista liikettä toisinaan. Heräilin sekaviin olotiloihin keskellä yötä. Huomasin olevani mikrounessa pitkin päivää jos unettomuus oli pahaa. Muistan unen jossa tavallaan melkein nukuin mutta uni oli niin kevyttä että en tiedä olinko unessa vai hereillä.

Parantuessa unettomuudesta uni oli todella rikkonaista. Keho herätti keskellä yötä niin että adrenaliinit oli koholla useita kertoja pitkin yötä kuin olisi herännyt siihen että keho oli täydellisessä valmiustilassa. Välillä oli levottomuutta raajoissa niin että unesta ei meinannut tulla mitään. Pitkään ei ollut palautumista yön aikana oikein. Siinä on hankala toipua jos elämä on tuollaista.

Ja sitten kuin ihmeen kaupalla unijaksot alkoi yhtenäistyä, alkoi olla normaalimpi olo, palautumista alkoi tapahtua, adrenaliiniryöpyt alkoi vähentyä, ja olo alkoi tuntua normaalimmalta. Aloin nähdä unia enemmän. Huomasin prosessoivani yön aikana asioita paremmin ja aamulla oli parempi olo.

Se on mielenkiintoista millainen sotku voi tulla psykoaktiivisista aineista aivoille. Unihan on kemiallinen prosessi jossa eri välittäjäaineet näyttelee erilaista roolia ja kun sotket välittäjäaineitasi erilaisilla psykoaktiivilla kemikaaleilla joihin aivot mukautuu ja purat ne niin uni voi todenteolla häiriintyä.

Unen kemiasta https://www.duodecimlehti.fi/duo97022

Anonyymi kirjoitti:

Harmi kun en osaa oikein englantia. Kuulostaako nuo minun kertomat oireet tuolta kindling-ilmiöltä? Lopetettiin se olantsapiini jonkin ajan päästä siitä kun join ne juomat, säikähdin sitä oloa niin paljon. Olin hetken syömättä mitään lääkkeitä ja sitten aloitettiin nukkumiseen tuo ketipinor ja hetki siitä niin aloitettiin osastolla rxulti. Minun mielestä tämä olo on jatkunut aikalailla samanlaisena siitä asti kun join ne. Olen nyt lääkkeiden aloituksen jälkeen ehkä rauhallisempi ja en niin paniikissa kokoajan. Jotain todella outoa tässä on

Lue lisää

Jos käytät jotain lääkkeitä niin erittäin hankala sanoa mikä johtuu mistäkin. Antipsykootit itsessään voi aiheuttaa haittavaikutuksia ja tunnelamaa ja erilaisia oireita kehossakin. Itselläni oli lääkärin määräämissä sedatiivisissa lääkkeissä olo kuin en kykenisi ajattelemaan ja lisäksi tunnelama oli aivan häiritsevällä tasolla. Sisäinen levottomuuden tunne raajoissa tuntui sietämättömältä heti lääkeannoksen oton jälkeen. Lääkäri määräsi päällekkäin lääkkeitä jotka lääketutkan mukaan lisäksi voimistivat toistensa sedatiivista vaikutusta.

Tietenkin tämä kaikki huoli ja ahdistus haitoista lisäsi sitten henkistä pahaa oloa myös. Mutta haitat oli se joka räjäytti sen henkisen pahan olon. Ne olivat aiheuttaja.

Kun purin lääkkeitä yhtäkkiä kognitio alkoi pelata, raskas turrutettu olo väistyi ja pilkahdus entisestä minästä tuli takaisin. Suuri osa ongelmistani saattoi johtua pelkästään haittavaikutuksista mutten ennen tuota aikaa ollut kokenut tuon tason haittavaikutuksia. Uskon että tuo oli aika jona "kamelin selkä katkesi", kun psykiatri lääkitsi vieroitusoireita, koin kindling reaktion sun muuta. Sitten alkoi tulla vain lista haittoja joita psykiatri halusi aina vain pitää mielenterveyden ongelmien ilmentyminä. Kun kädessä on vasara, kaikki on ongelmat näyttää nauloilta.

Hankala sanoa mikä liittyy mihinkin. Voi olla että olet jotenkin herkistynyt sitten alkoholille ja se pahensi asioita. Sinulla on vaihdeltu lääkityksiäkin.

Anonyymi kirjoitti:

No miten sen suht normaalin kukakin ajattelee.
Omasta mielestäni olen vielä jokseenkin sellaisessa kunnossa, että elämä sujuu, vaikka paremminkin voisi mennä.
Oireilusta ; jaloissa on puutumista, tunnottomuutta ( myös sellaista että tuntuu kuin jalat " katoaisivat ", eli jalat eivät tunnu), jonkin verran kipuja, asentotunto on mennyt kokonaan, kylmä-kuuma tunto ei toimi polvien alapuolelta lähes lainkaan, akillesheijasteet eivät toimi, jonkinlaista koordinaatio-/motoriikkahaittaa on ajoittain, ja jos astun paljaalla jalalla johdon, kiven, tai minkä vaan pienen esim. esineen päälle, kulkee kipuviesti hermostoa pitkin päähän asti ( siltä se ainakin tuntuu ), myös kovia lihaskramppeja on jaloissa usein.
Ajan myötä on tullut myös vasaravarpaat.
Käsissäkin on oireita, samantyyppistä kuin jaloissa, mutta huomattavasti vähemmässä määrin.
Minulla on tutkimuksella todettu polyneuropatia. Se alkoi joitain vuosia sitten aika yllättäen, eli ei tullut hitaasti pikkuhiljaa edeten.

Lue lisää

Itsellö 900mg Lyrivaa 15 vuotta ja Xanoria 6 mg päivä ..Lääkäri alkoi pudottaa bentsoja.. Menen heti loppuun eli ei onnistunut.. Minua ei kuunelta, ..sain kolmet eri ohjeet.. Myös bentsot 15v käytössä. 3 lääkäriä ja kaikilla eri aikataulu ..Turhauduin apua ei tarjottu. Loukkasin lääkärin tunteita....olisi pitänyt jäädä katkolle... Nyt ostan joka kuu bentsoni kadulta ( 2 vuotta ).. Sitten tuli tieto että lääkäri on LYRICA lääkkeen perässsä.. 900mg 15 vuotta ja tuona aikana kerran meni lääkitys poikki... En päässyt edes vessaan.. 5 kuukaudessa painoa hikossin pois sänkyn patjaan 40kg. Olin luuranko.., kun bensot sahasi edes takisin ja nyt Lyricaa joka päivä vähemmän se tapahtui.. Lääkäri ei kuunellut ei kuuntele.. On kuvitusta.. lopulta tokaisi ,että voi olla jokin kemiallinen reaktio ei vakavaa.... Eli olo on rintakehästä jalkoihin olevaa säteilyä, kuin olisi kykettynä pistokkeeseen.. Kuinka kukaan voi elää näin ja apua en saa,.. Vikalla viikolla motoriikka ei toiminut. Vasen puoli ei toiminut. Jouduin siirtää jalkaa käsillä... Eli kehossa on jatkuva sähkö virta säteily, joskus lievänä ja vain vyötäröllä, joskus säteilee koko ukko ikää 42v SIIS MIKÄ TÄMÄ ON JA MITÄ VOI TEHDÄ. LÄÄKÄRIT PESIVÄT KÄTENSÄ. JOKA OVI ON NYT KIINNI, ELI LOPETIN 15 VUODEN LYRICAT YKSIN.. JOSKUS SAATAN HERMOSTUA OLETTOMISTA ASOISTA JA SILLOIN MUUTUN TÄYSIN MATKUSTAJAKSI: MUTTA. TUNNE ETTÄ MINULLA ON RKOPPA AUTON AKUSSA KIINNI ON SIETÄMÄTÖN. TÄSTÄ ELÄMÄSTÄ AIVOSUMUINEEN EI NAUTI: SANOKAA MIKSI KESKUSHERMOSTO EI PALAUDU? JUURI MYÖS ISOJA SÄHKÖISKUJA TOISELLE PUOLEN PÄÄTÄ: TIEDÄN ETTEN OLE SEKOAMASSA JA OIS KIVA LÖYTÄÄ JOKU, JOLLA HETI LEIKKAA MITÄ TÄMÄ ON AAMUSTA ILTAAN

Anonyymi kirjoitti:

Itsellö 900mg Lyrivaa 15 vuotta ja Xanoria 6 mg päivä ..Lääkäri alkoi pudottaa bentsoja.. Menen heti loppuun eli ei onnistunut.. Minua ei kuunelta, ..sain kolmet eri ohjeet.. Myös bentsot 15v käytössä. 3 lääkäriä ja kaikilla eri aikataulu ..Turhauduin apua ei tarjottu. Loukkasin lääkärin tunteita....olisi pitänyt jäädä katkolle... Nyt ostan joka kuu bentsoni kadulta ( 2 vuotta ).. Sitten tuli tieto että lääkäri on LYRICA lääkkeen perässsä.. 900mg 15 vuotta ja tuona aikana kerran meni lääkitys poikki... En päässyt edes vessaan.. 5 kuukaudessa painoa hikossin pois sänkyn patjaan 40kg. Olin luuranko.., kun bensot sahasi edes takisin ja nyt Lyricaa joka päivä vähemmän se tapahtui.. Lääkäri ei kuunellut ei kuuntele.. On kuvitusta.. lopulta tokaisi ,että voi olla jokin kemiallinen reaktio ei vakavaa.... Eli olo on rintakehästä jalkoihin olevaa säteilyä, kuin olisi kykettynä pistokkeeseen.. Kuinka kukaan voi elää näin ja apua en saa,.. Vikalla viikolla motoriikka ei toiminut. Vasen puoli ei toiminut. Jouduin siirtää jalkaa käsillä... Eli kehossa on jatkuva sähkö virta säteily, joskus lievänä ja vain vyötäröllä, joskus säteilee koko ukko ikää 42v SIIS MIKÄ TÄMÄ ON JA MITÄ VOI TEHDÄ. LÄÄKÄRIT PESIVÄT KÄTENSÄ. JOKA OVI ON NYT KIINNI, ELI LOPETIN 15 VUODEN LYRICAT YKSIN.. JOSKUS SAATAN HERMOSTUA OLETTOMISTA ASOISTA JA SILLOIN MUUTUN TÄYSIN MATKUSTAJAKSI: MUTTA. TUNNE ETTÄ MINULLA ON RKOPPA AUTON AKUSSA KIINNI ON SIETÄMÄTÖN. TÄSTÄ ELÄMÄSTÄ AIVOSUMUINEEN EI NAUTI: SANOKAA MIKSI KESKUSHERMOSTO EI PALAUDU? JUURI MYÖS ISOJA SÄHKÖISKUJA TOISELLE PUOLEN PÄÄTÄ: TIEDÄN ETTEN OLE SEKOAMASSA JA OIS KIVA LÖYTÄÄ JOKU, JOLLA HETI LEIKKAA MITÄ TÄMÄ ON AAMUSTA ILTAAN

Lue lisää

Olen todella pahoillani. Lääkäreistä osa ei ota mitään vastuuta lääkepuruista mitä seurauksia sillä on ihmisen terveydelle ja toimintakyvylle. Siksi suosittelen varovaisuutta lääkkeiden käytössä joiden käyttöä valvotaan siis PKV lääkkeet joissa voi olla pahoja vieroitusoireita. Joillekin lääkäreille tärkeintä on toimia suositusten mukaan(eli purkaa tietyt lääkkeet) vaikka potilaalle iskisi siitä merkittäviä vieroitusoireita jotka voi olla pitkittyneitä. Pitkittyneet vieroitusoireet ovat kuin vaurio aivoille ja keskushermostolle josta kehon pitää toipua. Protracted withdrawal syndrome.

Itse kannattaa tietoa hankkia vieroituksessa ja myöskin vaatia sitä että vieroitus tehdään niin että se ei vahingoita, riittävällä rauhallisuudella. Mustavalkoisuus lääkepurussa voi olla vaarallista esim hyi kamala kuin vahingoittava lääke-pitää purkaa äkkiä. Eiköhän vieroituskin pitäisi suhteuttaa pitkään käyttöaikaan.

Lääkärit ei ymmärrä esim kindling ilmiötä eikä montaa muutakaan ilmiötä lääkepuruissa ja vieroitusongelmissa. Osalle on lääkeharmienkin jälkeen tärkeintä vain löytää terapeuttinen lääke (vaikka olo voi olla hirveä jo vieroituksen takia) vaikka se tarkoittaisi että siitä seuraa pino lääkkeitä vielä haittojenkin hoitoon ja terveys menee enemmän pilalle ja potilaan ongelmat olisi puhjenneet lääkkeiden seurauksena. Voi kestää aikaa saavuttaa normaali olo vuosien lääkekäytön jälkeen. Suojelkaa itseänne psykiatriassa. Itse lääkkeetkään ei välttämättä ole aina niin ongelmallisia kuin tapa millä osa lääkäreistä niitä määräå, ja epämääräiset purut.

Ja voi kuule, tuo sähkövirran tunne ja väreily jaloissa ja pitkin kehoa on hyvin tuttu. Ja aivosumu. Sähköiskut on hellittäneet. Jaksamista!

Anonyymi kirjoitti:

Olen todella pahoillani. Lääkäreistä osa ei ota mitään vastuuta lääkepuruista mitä seurauksia sillä on ihmisen terveydelle ja toimintakyvylle. Siksi suosittelen varovaisuutta lääkkeiden käytössä joiden käyttöä valvotaan siis PKV lääkkeet joissa voi olla pahoja vieroitusoireita. Joillekin lääkäreille tärkeintä on toimia suositusten mukaan(eli purkaa tietyt lääkkeet) vaikka potilaalle iskisi siitä merkittäviä vieroitusoireita jotka voi olla pitkittyneitä. Pitkittyneet vieroitusoireet ovat kuin vaurio aivoille ja keskushermostolle josta kehon pitää toipua. Protracted withdrawal syndrome.

Itse kannattaa tietoa hankkia vieroituksessa ja myöskin vaatia sitä että vieroitus tehdään niin että se ei vahingoita, riittävällä rauhallisuudella. Mustavalkoisuus lääkepurussa voi olla vaarallista esim hyi kamala kuin vahingoittava lääke-pitää purkaa äkkiä. Eiköhän vieroituskin pitäisi suhteuttaa pitkään käyttöaikaan.

Lääkärit ei ymmärrä esim kindling ilmiötä eikä montaa muutakaan ilmiötä lääkepuruissa ja vieroitusongelmissa. Osalle on lääkeharmienkin jälkeen tärkeintä vain löytää terapeuttinen lääke (vaikka olo voi olla hirveä jo vieroituksen takia) vaikka se tarkoittaisi että siitä seuraa pino lääkkeitä vielä haittojenkin hoitoon ja terveys menee enemmän pilalle ja potilaan ongelmat olisi puhjenneet lääkkeiden seurauksena. Voi kestää aikaa saavuttaa normaali olo vuosien lääkekäytön jälkeen. Suojelkaa itseänne psykiatriassa. Itse lääkkeetkään ei välttämättä ole aina niin ongelmallisia kuin tapa millä osa lääkäreistä niitä määräå, ja epämääräiset purut.

Ja voi kuule, tuo sähkövirran tunne ja väreily jaloissa ja pitkin kehoa on hyvin tuttu. Ja aivosumu. Sähköiskut on hellittäneet. Jaksamista!

Lue lisää

Olin aivan ihmisraunion näköinen ja laihduin lääkehaittojen seurauksena. Hyvä kun joku tunnisti enää. Kärsimys näkyi päällepäin

Anonyymi kirjoitti:

Olin aivan ihmisraunion näköinen ja laihduin lääkehaittojen seurauksena. Hyvä kun joku tunnisti enää. Kärsimys näkyi päällepäin

Tota sähkövirran tunnetta voidaan kuvata englanniksi esim sanoilla "internal vibrations" tai "internal tremors." Voi tuntua että esim tärisisi vaikka ei oikeasti ulospäin tärise. Se voi esim liittyä tiettyihin sairauksiinkin vaikkakin tuntuu että vieroitusoireet voi tietyllä tapaa imitoida joitakin sairauksia. Ja joistain lääkkeistä voi konkreettiseti esim antipsykooteista tulla esim lääkeparkinsonismia koska ne salpaa dopamiinia ja parkinsonismi lähtökohtaisesti voinee liittyä dopamiinin ongelmiin

https://www.medicalnewstoday.com/articles/322217

Esim. bentsovieroituksessa tavataan paljon lihasoireitakin
" lihasten hermot ovat ylikiihtyneitä, mikä johtaa tärisemiseen, nykimiseen, nytkähdyksiin,
kouristuksiin ja hytkymiseen, sekä hyppimiseen pienestäkin ärsykkeestä."

"Kaikenlaiset oudot pistelyt, neulat ja nastat, puutuneet alueet, sähköiskun tuntemukset, tunteet kylmästä
ja kuumasta, syyhyäminen, ja syvä polttava kipu ovat tavallisia bentsodiatsepiinivieroituksen aikana.
On vaikeaa antaa tarkkaa selitystä näille tuntemuksille, mutta kuten liikehermotkin, tuntohermot ja niiden
liitokset selkäytimeen ja aivoihin, tulevat ylikiihtyneiksi vieroituksen aikana.
On mahdollista, että aistinreseptorit ihossa ja lihaksissa, ja kudokset luiden ympärillä saattavat laukaista
impulsseja satunnaisesti vastauksena ärsykkeisiin, jotka eivät normaalisti vaikuta niihin.
Klinikallani tehdyt hermostotutkimukset potilaissa, joilla oli tällaisia oireita eivät paljastaneet mitään outoa
– esimerkiksi, ei ollut mitään todisteita ääreishermoston tulehduksista. Kuitenkin, joskus oireita oli
tarpeeksi, että neurologit olivat ymmällään. Kolmen potilaalaan, joilla oli puutumista, lihaskouristuksia ja
kaksoisnäköä luultiin sairastavan MS-tautia. Tämä diagnoosi, ja kaikki oireet katosivat pian kun potilaat
lopettivat bentsodiatsepiinien käytön.
Näistä aistioireista, vaikka ovatkin hämmentäviä, ei siis tavallisesti pidä huolestua. Hyvin usein ne
saattavat jatkua (katso kohta pitkittyneistä oireista). Sillä välin, samat toimenpiteet, joita ehdotettiin
lihasoireiden yhteydessä (yllä), voivat auttaa paljonkin niiden vähentämisessä, ja ne yleensä katoavat
vieroituksen jälkeen."
https://www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf

En tunne Lyricaa mutta tällaista sanotaan bentsoista. Eli siis käytännössä vieroitusoireisto voi pahimmillaan juuri imitoida joitakin sairauksia, vaikkei varsinaisesti ole sitä. Monimutkaiseksi tilanteen voi tehdä se että oireet voi olla pitkittyneitä (protractred withdrawal syndrome). Sulla on vielä vaikuttamassa nuo bentsotkin taustalla ja niitä on yritetty pudottaa. Silläkin voi olla myös pitkäkestoisia seurauksia ja kindling-ilmiökin liittyy bentsoihin. Lisäksi sulla on polyfarmasiaa eli useita lääkkeitä päällekkäin mikä voi lisätä omantyyppisiään ongelmia. Lääkeyhdistelmiä tutkitaan vielä vähemmän kuin yksittäisiä lääkkeitä.

Omalla kohdalla lääkäri piti minua kahelina kun selitin polttavasta kivusta päässä ja polttelevista tunteista kehossa. Tämä siitä huolimatta vaikka hän oli ehtinyt jo räiskiä kaikenlaisia lääkkeitä minulle ja kävin vieroitusta läpi. Ei ne usko, ei niillä kiinnosta ja helpompi todeta että potilaalla on mt-ongelmia ja kuvittelee.

Anonyymi kirjoitti:

Tota sähkövirran tunnetta voidaan kuvata englanniksi esim sanoilla "internal vibrations" tai "internal tremors." Voi tuntua että esim tärisisi vaikka ei oikeasti ulospäin tärise. Se voi esim liittyä tiettyihin sairauksiinkin vaikkakin tuntuu että vieroitusoireet voi tietyllä tapaa imitoida joitakin sairauksia. Ja joistain lääkkeistä voi konkreettiseti esim antipsykooteista tulla esim lääkeparkinsonismia koska ne salpaa dopamiinia ja parkinsonismi lähtökohtaisesti voinee liittyä dopamiinin ongelmiin

https://www.medicalnewstoday.com/articles/322217

Esim. bentsovieroituksessa tavataan paljon lihasoireitakin
" lihasten hermot ovat ylikiihtyneitä, mikä johtaa tärisemiseen, nykimiseen, nytkähdyksiin,
kouristuksiin ja hytkymiseen, sekä hyppimiseen pienestäkin ärsykkeestä."

"Kaikenlaiset oudot pistelyt, neulat ja nastat, puutuneet alueet, sähköiskun tuntemukset, tunteet kylmästä
ja kuumasta, syyhyäminen, ja syvä polttava kipu ovat tavallisia bentsodiatsepiinivieroituksen aikana.
On vaikeaa antaa tarkkaa selitystä näille tuntemuksille, mutta kuten liikehermotkin, tuntohermot ja niiden
liitokset selkäytimeen ja aivoihin, tulevat ylikiihtyneiksi vieroituksen aikana.
On mahdollista, että aistinreseptorit ihossa ja lihaksissa, ja kudokset luiden ympärillä saattavat laukaista
impulsseja satunnaisesti vastauksena ärsykkeisiin, jotka eivät normaalisti vaikuta niihin.
Klinikallani tehdyt hermostotutkimukset potilaissa, joilla oli tällaisia oireita eivät paljastaneet mitään outoa
– esimerkiksi, ei ollut mitään todisteita ääreishermoston tulehduksista. Kuitenkin, joskus oireita oli
tarpeeksi, että neurologit olivat ymmällään. Kolmen potilaalaan, joilla oli puutumista, lihaskouristuksia ja
kaksoisnäköä luultiin sairastavan MS-tautia. Tämä diagnoosi, ja kaikki oireet katosivat pian kun potilaat
lopettivat bentsodiatsepiinien käytön.
Näistä aistioireista, vaikka ovatkin hämmentäviä, ei siis tavallisesti pidä huolestua. Hyvin usein ne
saattavat jatkua (katso kohta pitkittyneistä oireista). Sillä välin, samat toimenpiteet, joita ehdotettiin
lihasoireiden yhteydessä (yllä), voivat auttaa paljonkin niiden vähentämisessä, ja ne yleensä katoavat
vieroituksen jälkeen."
https://www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf

En tunne Lyricaa mutta tällaista sanotaan bentsoista. Eli siis käytännössä vieroitusoireisto voi pahimmillaan juuri imitoida joitakin sairauksia, vaikkei varsinaisesti ole sitä. Monimutkaiseksi tilanteen voi tehdä se että oireet voi olla pitkittyneitä (protractred withdrawal syndrome). Sulla on vielä vaikuttamassa nuo bentsotkin taustalla ja niitä on yritetty pudottaa. Silläkin voi olla myös pitkäkestoisia seurauksia ja kindling-ilmiökin liittyy bentsoihin. Lisäksi sulla on polyfarmasiaa eli useita lääkkeitä päällekkäin mikä voi lisätä omantyyppisiään ongelmia. Lääkeyhdistelmiä tutkitaan vielä vähemmän kuin yksittäisiä lääkkeitä.

Omalla kohdalla lääkäri piti minua kahelina kun selitin polttavasta kivusta päässä ja polttelevista tunteista kehossa. Tämä siitä huolimatta vaikka hän oli ehtinyt jo räiskiä kaikenlaisia lääkkeitä minulle ja kävin vieroitusta läpi. Ei ne usko, ei niillä kiinnosta ja helpompi todeta että potilaalla on mt-ongelmia ja kuvittelee.

Lue lisää

Myös ilmiö sähköiskut päässä joita monet kokee vieroituksessa esim. SSRI-vieroituksessa on mielenkiintoinen. Sillä on havaittu vieroituspalstalla olevan yhtäläisyyksiä ilmiön Lhermittes sign kanssa , mitä tavataan myös sairauksissa esim MS-taudissa. Välillä olen miettinyt sitä voisiko olla että esim psyyken lääkkeet voisivat myös edesauttaa sairastumista erityylisiin sairauksiin kuten MS, Parkinson, neuropatia jne.. Toki ilmeisesti Lhermittes sign-ilmiötä on tavattu jo kauan aikaa eikä välttämättä lääkkeisiinkään liittyen.

"Lhermitte phenomenon, also called the barber chair phenomenon, is an uncomfortable "electrical" sensation that runs down the back and into the limbs. The sensation can feel like it goes up or down the spine. It is painful for some, although others might simply feel strange sensations.[1]

In many people, it is elicited by bending the head forward.[2] It can also be evoked when a practitioner pounds on the cervical spine while the neck is flexed; this is caused by involvement of the posterior columns.

Lhermitte phenomenon is named after the French neurologist Jean Lhermitte. "

https://en.wikipedia.org/wiki/Lhermitte's_sign

" Lhermitte's sign is very low-level electrical signaling in the brain. It is a symptom that your nervous system has been destabilized by withdrawal. Like Lhermitte's, the zaps probably are a neurological hypersensitivity phenomenon. Many people who have the zaps say they are related to eye or head motion.

It is a cousin of epilepsy in that it is also abnormal electrical activity in the brain. Some people claim it can be treated with anti-seizure medications.

Lhermitte's is usually associated with electrical sensations in other places in the body but those who have bothered to look into the withdrawal zaps have called them a type of Lhermitte's.

Some people endure brain zaps for months; they tend to gradually decrease."

https://www.survivingantidepressants.org/topic/288-brain-zaps/

Eli siis sähköiskuja päässä voidaan pitää ilmentymänä siitä, että hermosto on epästabiilissa tilassa, minkä on laukaissut vieroitus. Se voi olla myös liitoksissa epileptisiin oireisiin. Oma kokemukseni on että liian nopea-asteisesta vähennyksestä seurasi enemmän sähköiskuja kuin hitaammasta tyylistä. Ehkäpä se on hyvä vihje siitä miten kannattaa vieroittautua, hidas on hermostolle parempi ja vähemmän epästabilisoiva keino vieroittautua. Itselläni sähköiskutuntemukset olivat myös hyvin vahvasti liitoksissa silmien liikutteluun vertikaalisessa suunnassa.

Uskon että psyykenlääkkeet ja vieroitukset voivat sotkea kroppaa pahemmin kuin psykiatrit ynnä muut myöntävät ja sairastuttaa ihmisiä. Toki vieroitusoireissa on myös potentiaali parantua, vaikka pitemmänkin aikavälin jälkeen mutta pitkittyneitä vieroitusoireita itse kutsuisin enemmänkin vaurioksi kuin varsinaisesti "vieroitusoireeksi". Keho voi kyllä korjata monenlaista vauriota tiettyyn rajaan asti.

Anonyymi kirjoitti:

En tunne mitään tuntemuksia päässä esim tupakka meni ennen päähän, kahvi tuntui jossain. Nykyään ei mitään. Sama olo päässä vaan päivästä toiseen. En saa mistään nautintoa.

Lue lisää

Et oo eka joka kokee ettei enää koe nautintoaineiden vaikutusta. Tässä esimerkki PSSD potilaasta joka sanoo ettei koe enää alkoholin vaikutuksia. Ja muutama muu foorumilta joka päivittelee samaa. Joku menee vituiksi välittäjäaineiden toiminnassa kun ei enää koe niitä normaaleja efektejä. Sama minulla. Tosin vaikutus on niin haitallinen nykyään lisäksi etten siksi enää käytä näitä aineita.

https://www.youtube.com/watch?v=wJHmAox93JM
https://www.reddit.com/r/PSSD/comments/11bq7se/can_you_feel_alcohol_and_coffee/

Anonyymi kirjoitti:

Et oo eka joka kokee ettei enää koe nautintoaineiden vaikutusta. Tässä esimerkki PSSD potilaasta joka sanoo ettei koe enää alkoholin vaikutuksia. Ja muutama muu foorumilta joka päivittelee samaa. Joku menee vituiksi välittäjäaineiden toiminnassa kun ei enää koe niitä normaaleja efektejä. Sama minulla. Tosin vaikutus on niin haitallinen nykyään lisäksi etten siksi enää käytä näitä aineita.

https://www.youtube.com/watch?v=wJHmAox93JM
https://www.reddit.com/r/PSSD/comments/11bq7se/can_you_feel_alcohol_and_coffee/

Lue lisää

Voiko asia vielä korjaantua? Nautin ennen niin kahvista yms.

En tiedä mitä tällä pointillasi yrität saavuttaa? Yrität viitata että joku ei ole suostunut muuhun kuin lääkehoitoon? Mistä sinä tiedät kenenkään elämänhistoriasta mitään mihin kukainenkin on suostunut? Mihin hoitoon viittaat?

Ja eiköhän psykiatriallakin ole aika suuri rooli siinä että ollaan päädytty hoitamaan lääkekeskeisesti. Ei psykiatrialla näytä olevan mitään ongelmia määrätä lyhyen aikaa tutkittuja lääkkeitä pitkäaikaisesti tai vähemmän tutkittuja lääkeyhdistelmiä. Jostain syystä potilaalle on saattanut rakentua virheellinenkin kuva lääkkeen turvallisuudesta tai syystä käyttää lääkettä, esim. tavan seurauksena miten lääkäri on lääkkeen tarpeellisuudesta kertonut tai jostian muusta syystä mikä ei johdu lääkäristä.

Jos on saanut lääkkeistä harmia, ei "muu kuin lääkehoito" auta yhtään siihen asiaan. Sitä ei korjaa kuin aika ja pahimmat lääkeharmit ei aina korjaannut. Toki esim psykologinen apu voi auttaa lääkeharmista toipumisessa mutta se ei hirveästi auta jos esim psykologisessa avussa ei ymmärretä harmin päälle juuri mitään ja kaivetaan esim ihmisen pahan olon syyt mielenterveydestä vaikka niihin hyvinkin voisi olla myötävaikuttamassa esim juuri se haitallinen lääkereaktio.

Se on kyllä todella kurja paikka olla potilaana. Tukipalvelut on kaikki rakennettu sitten vain mt-ongelmien varaan vaikka myötävaikuttamassa pahaan oloon voisi hyvin paljon olla iatrogeenisesti aiheutetut syyt.

Täällä joku sanoo että on hyvä vain unohtaa harmi. Sanon harmin kokeneena että jos harmi on pahimmalla tasolla, sitä ei unohdeta välttämättä sekunniksikaan tai harmin pystyy unohtamaan vain hetkittäin johonkin uppoutuessaan kyeten hetkeksi pakenemaan. Silloin ollaan jo paranemisessa paremmalla tasolla jos oikeasti pystyy jo uppoutumaan paljon muuhun.

Näin kärjistäen - pystyy esim istumaan paikallaan, pystyy nukkumaan, pystyy ajattelemaan niin että kognitiiviset ongelmat ei häiritse kaikkea toimintaa.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä mitä tällä pointillasi yrität saavuttaa? Yrität viitata että joku ei ole suostunut muuhun kuin lääkehoitoon? Mistä sinä tiedät kenenkään elämänhistoriasta mitään mihin kukainenkin on suostunut? Mihin hoitoon viittaat?

Ja eiköhän psykiatriallakin ole aika suuri rooli siinä että ollaan päädytty hoitamaan lääkekeskeisesti. Ei psykiatrialla näytä olevan mitään ongelmia määrätä lyhyen aikaa tutkittuja lääkkeitä pitkäaikaisesti tai vähemmän tutkittuja lääkeyhdistelmiä. Jostain syystä potilaalle on saattanut rakentua virheellinenkin kuva lääkkeen turvallisuudesta tai syystä käyttää lääkettä, esim. tavan seurauksena miten lääkäri on lääkkeen tarpeellisuudesta kertonut tai jostian muusta syystä mikä ei johdu lääkäristä.

Jos on saanut lääkkeistä harmia, ei "muu kuin lääkehoito" auta yhtään siihen asiaan. Sitä ei korjaa kuin aika ja pahimmat lääkeharmit ei aina korjaannut. Toki esim psykologinen apu voi auttaa lääkeharmista toipumisessa mutta se ei hirveästi auta jos esim psykologisessa avussa ei ymmärretä harmin päälle juuri mitään ja kaivetaan esim ihmisen pahan olon syyt mielenterveydestä vaikka niihin hyvinkin voisi olla myötävaikuttamassa esim juuri se haitallinen lääkereaktio.

Se on kyllä todella kurja paikka olla potilaana. Tukipalvelut on kaikki rakennettu sitten vain mt-ongelmien varaan vaikka myötävaikuttamassa pahaan oloon voisi hyvin paljon olla iatrogeenisesti aiheutetut syyt.

Täällä joku sanoo että on hyvä vain unohtaa harmi. Sanon harmin kokeneena että jos harmi on pahimmalla tasolla, sitä ei unohdeta välttämättä sekunniksikaan tai harmin pystyy unohtamaan vain hetkittäin johonkin uppoutuessaan kyeten hetkeksi pakenemaan. Silloin ollaan jo paranemisessa paremmalla tasolla jos oikeasti pystyy jo uppoutumaan paljon muuhun.

Näin kärjistäen - pystyy esim istumaan paikallaan, pystyy nukkumaan, pystyy ajattelemaan niin että kognitiiviset ongelmat ei häiritse kaikkea toimintaa.

Lue lisää

Enhän minäkään voi tietää, mitä pointillasi yrität saavuttaa, mutta voinhan aina tehdä valistuneen arvauksen.

Kun tuntee satoja mielenterveyskuntoutujia, ja mitä kaikkia muita palveluita he käyttävät lääkkeiden sijaan tai niiden lisäksi, niin on aika helppo huomata se whatabautismi, millä yritetään kieltää niiden palveluiden olemassaolo.

Lohdutukseksi voin sanoa, että et ole ainoa joka kieltää näiden palveluiden olemassaolon, mutta sen voin sanoa, että te olette vähemmistö.

Muille suosittelen, että ottaa ne muutkin kuin lääkepalvelut vastaan, se voi hyvinkin olla se ratkaiseva ero siihen parempaan vointiin.

Anonyymi kirjoitti:

Enhän minäkään voi tietää, mitä pointillasi yrität saavuttaa, mutta voinhan aina tehdä valistuneen arvauksen.

Kun tuntee satoja mielenterveyskuntoutujia, ja mitä kaikkia muita palveluita he käyttävät lääkkeiden sijaan tai niiden lisäksi, niin on aika helppo huomata se whatabautismi, millä yritetään kieltää niiden palveluiden olemassaolo.

Lohdutukseksi voin sanoa, että et ole ainoa joka kieltää näiden palveluiden olemassaolon, mutta sen voin sanoa, että te olette vähemmistö.

Muille suosittelen, että ottaa ne muutkin kuin lääkepalvelut vastaan, se voi hyvinkin olla se ratkaiseva ero siihen parempaan vointiin.

Lue lisää

Kuka yrittää kieltää palvelujen olemassaolon?

Miten niiden palvelujen olemassaolo estää lääkeharmin?
Miten palvelut korjaavat lääkeharmia?

Miksi olet mulkku? :D

Anonyymi kirjoitti:

Kuka yrittää kieltää palvelujen olemassaolon?

Miten niiden palvelujen olemassaolo estää lääkeharmin?
Miten palvelut korjaavat lääkeharmia?

Miksi olet mulkku? :D

Lue lisää

Kukako? Eiköhän se ole se koko anonyymiteetin idea, että sen takaa voi heitellä ajatuspieruja, mitkä ei ole totta.

Niin. Miksi enemmistö on aina mulkkuja?

Koettu on ja helvetillistähän se on. Mutta voit toipua, ja aikansa se ottaa.

En ole koskaan kokenut ennen psyykenlääkeharmia kuin aivoni olisivat rikki vaikka joskus elämässä olisi kärsimystäkin ollut. Siltä se tuntui.

En voi elää näin

Anonyymi kirjoitti:

En voi elää näin

Aivot ovat neuroplastiset ja voivat rakentaa uusia hermoyhteyksiä. Elintavoilla voi tukea neurogeneesiä eli uusien aivosolujen muodostamista. Liiku ( jo kävely on käytännössä aivoterveydelle hemmetin hyväksi), syö terveellisesti niin että keho saa rakennuspalikoita neurogeneesille etkä ruokavaliolla lisää vain kehon tulehdustilaa ja niin päin pois. Kaikki tämä tukee myös unta joka on aivoterveydelle erittäin tärkeää.

Sikälimikäli olet saanutkin jonkinsorttista vaurioita aivoihisi tai hermostoosi tai kehosi toimintaan lääkkeiden seurauksena, voit toipua( esim caikka jos sinulla olisi kognitiivisia ongelmia) älylliseltä suorituskyvyltäsi merkittävästi. Tunnelamakin voi johtua myös stressistä mitä koko kokemus sinulle aiheuttaa tai esimerkiksi siitä että autonominen hermostosi ei toimi tällä hetkellä balanssissa, toki se voi liittyä myös lääkevahinkoon tai lääkehaittaan. Ymmärrän kyllä kuinka pelottavalta se voi tuntua että yhtäkkiä lääkkeiden tai jonkun aineen seurauksena olosi ei ole yhtään sinulle tyypillinen, tai normaali ja tunne-elämäsi on muuttunut jotenkin randomilla tavalla. Tiedät että joku on muuttunut haitallisella tavalla olotilassasi ja tunnet vaurioituneesi. Tuen ja ymmärryksen puute on häkellyttävää.

On toki saivartelua voivatko psyykenlääkkeet aiheuttaa aivovaurioita sanan varsinaisessa merkityksessä (kuten joku tuli ivaamaan tänne että tarvitko muka kävelykeppiä?tms), mutta itse kutsun kokemaani harmia vaurioksi aivoille koska se rampautti niin merkittävästi aivojeni toimintaa ja aiheutti merkittävää disabiliteettiä. Lääkärit saattavat pitää hulluna jos sanoisin kokemaani harmia "aivovaurioksi" mutta olen niin röyhkeä että kutsun vaikka se ei pitäisi paikkaansa kuten joidenkin mielestä riippuvuus mitä esim masennuslääkkeet voi aiheuttaa. (Vaikka masennuslääkkeet voisivatkin aiheuttaa fyysistä riippuvuutta ja mukautumista ja oikeasti niistä tulisi yhtä ellei kammottavampiakin vieroitusoireita kuin riippuvuutta aiheuttavista aineista ja ne voisi yhtälailla olla vaikea lopettaa).

tulevaisuus saattanee ehkä tulla enäyttämään enemmän todeksi vahinkoa, jos tutkimusnäyttöä tulee lisää. Ehkä toivo on niissä rikkaammissa potilaissa jotka saa vahinkoa joiden mahdollisuudet kuvauttamiseen ja vahingon todentamiseen on paremmat ja joilta löytyy päättäväisyyttä. Potilaat voivat myös yhdessä organisoitua harmin ympärille mitä on tapahtunutkin.

Jaoin yhden linkin missä joku oli käynyt Q EEG kuvauksessa mitä on ulkomailla ilmeisesti saatavilla. Nämä on ilmeisesti vähän kokeellisempaa tapaa todeta harmia mutta ihmiset on saattaneet saada näissä epänormaalia tuloksia jotka on kärsineet lääkevahingoista (siis. esim qEEG tai fMRI). Normaalissa MRI-kuvassa jolla lääkäri voi todeta että hei kaikki on hyvin, ei välttämättä näy mitään koska se ei oikeasti kuvaa vahingon tyyppiä mitä ihminen kokee ja aivojen pintapuolinen rakennekuvaus ei välttämättä kuvaa aivojen toiminnan häiriöitä.

Ja aivovaurioitakin on eritasoisia. Toki on erittäin pahoja aivovaurioita mutta myös lievempiä TBI tai concussion-oireita, jotka voivat joillakin jopa pitkittyä jotka voivat haitata elämää ja vaikuttaa kognitiivisesti sekä useiden erilaisten oireiden muodossa kuten esim paha väsymys tai aistiherkkyys. On melkein surkuhupaisaa kuinka paljon pystyn samaistumaan lievemmän aivovaurion oirekuvastoon lääkeharmini myötä.

Miksi psyykenlääkkeet eivät voisi aiheuttaa aivovaurioita? Joillainhan on ihan pysyvjä visuaalisia seurauksia harmista jos esim on pakkoliikkeitä (TD) jotka ei aina poistukaan.

Rakennat joka ikinen päivä aivojasi uusiksi tavalla miten elät. (Esim mitä teet, mitä syöt, miten liikut, käytätkö lisää neurotoksisia aineita jotka turmelevat aivojasi, oletko aktiivinen ja käytätkö aivojasi vai et, elätkö jatkuvassa dopamiinitulvassa aivojasi opettaen aivosi tarkkaamattomuuteen vai meditoitko jne).

Voit rakentaa aivojasi parempaan kuntoon ihan itse sillä tavalla miten toimit ja vaikuttaa siihen millaiseksi elämäsi muodostuu. Toki lääkeharmin pahimmassa vaiheessa voi tuntua että langat eivät ole omissa käsissä kun yrittäessäsi pyristellä eteenpäin kokoajan oireet puskee aaltomaisesti, mikä on niille hyvin tyypillistä. Esim yrität saada itseäsi kuntoon mutta oireet hyökkääkin päälle ja oireet joiden luulit parantuneen tulee takaisin päälle. Esim. stressinsietokyky voi olla heikompi.

Jopa pahasti aivovaurioitunut potilas voi kuntoutua merkittävästi. Myös psyykenlääkkeistä harmia saanut potilas voi kuntoutua. Mutta kaikki harmi ei valitettavasti aina sataprosenttisesti poistu. Aivojen neuroplastisuudessakin saattaa olla rajansa. Mutta saat elämäsi vaikka 80 prosenttisesti takaisin.

Joku yrittää viedä tässä ketjussa huomion siihen että kannattaa esim sitoutua terapiaan. Kannustan siihen hyvinkin paljon. Ainakin se minimoi harmitapauksissa sen että joku henkinen jumi estää toipumasta. On myös hyvin luonnollista tuntea mielipahaa vahingoitetuksi tulosta sekä haluta tehdä sitä näkyväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Aivot ovat neuroplastiset ja voivat rakentaa uusia hermoyhteyksiä. Elintavoilla voi tukea neurogeneesiä eli uusien aivosolujen muodostamista. Liiku ( jo kävely on käytännössä aivoterveydelle hemmetin hyväksi), syö terveellisesti niin että keho saa rakennuspalikoita neurogeneesille etkä ruokavaliolla lisää vain kehon tulehdustilaa ja niin päin pois. Kaikki tämä tukee myös unta joka on aivoterveydelle erittäin tärkeää.

Sikälimikäli olet saanutkin jonkinsorttista vaurioita aivoihisi tai hermostoosi tai kehosi toimintaan lääkkeiden seurauksena, voit toipua( esim caikka jos sinulla olisi kognitiivisia ongelmia) älylliseltä suorituskyvyltäsi merkittävästi. Tunnelamakin voi johtua myös stressistä mitä koko kokemus sinulle aiheuttaa tai esimerkiksi siitä että autonominen hermostosi ei toimi tällä hetkellä balanssissa, toki se voi liittyä myös lääkevahinkoon tai lääkehaittaan. Ymmärrän kyllä kuinka pelottavalta se voi tuntua että yhtäkkiä lääkkeiden tai jonkun aineen seurauksena olosi ei ole yhtään sinulle tyypillinen, tai normaali ja tunne-elämäsi on muuttunut jotenkin randomilla tavalla. Tiedät että joku on muuttunut haitallisella tavalla olotilassasi ja tunnet vaurioituneesi. Tuen ja ymmärryksen puute on häkellyttävää.

On toki saivartelua voivatko psyykenlääkkeet aiheuttaa aivovaurioita sanan varsinaisessa merkityksessä (kuten joku tuli ivaamaan tänne että tarvitko muka kävelykeppiä?tms), mutta itse kutsun kokemaani harmia vaurioksi aivoille koska se rampautti niin merkittävästi aivojeni toimintaa ja aiheutti merkittävää disabiliteettiä. Lääkärit saattavat pitää hulluna jos sanoisin kokemaani harmia "aivovaurioksi" mutta olen niin röyhkeä että kutsun vaikka se ei pitäisi paikkaansa kuten joidenkin mielestä riippuvuus mitä esim masennuslääkkeet voi aiheuttaa. (Vaikka masennuslääkkeet voisivatkin aiheuttaa fyysistä riippuvuutta ja mukautumista ja oikeasti niistä tulisi yhtä ellei kammottavampiakin vieroitusoireita kuin riippuvuutta aiheuttavista aineista ja ne voisi yhtälailla olla vaikea lopettaa).

tulevaisuus saattanee ehkä tulla enäyttämään enemmän todeksi vahinkoa, jos tutkimusnäyttöä tulee lisää. Ehkä toivo on niissä rikkaammissa potilaissa jotka saa vahinkoa joiden mahdollisuudet kuvauttamiseen ja vahingon todentamiseen on paremmat ja joilta löytyy päättäväisyyttä. Potilaat voivat myös yhdessä organisoitua harmin ympärille mitä on tapahtunutkin.

Jaoin yhden linkin missä joku oli käynyt Q EEG kuvauksessa mitä on ulkomailla ilmeisesti saatavilla. Nämä on ilmeisesti vähän kokeellisempaa tapaa todeta harmia mutta ihmiset on saattaneet saada näissä epänormaalia tuloksia jotka on kärsineet lääkevahingoista (siis. esim qEEG tai fMRI). Normaalissa MRI-kuvassa jolla lääkäri voi todeta että hei kaikki on hyvin, ei välttämättä näy mitään koska se ei oikeasti kuvaa vahingon tyyppiä mitä ihminen kokee ja aivojen pintapuolinen rakennekuvaus ei välttämättä kuvaa aivojen toiminnan häiriöitä.

Ja aivovaurioitakin on eritasoisia. Toki on erittäin pahoja aivovaurioita mutta myös lievempiä TBI tai concussion-oireita, jotka voivat joillakin jopa pitkittyä jotka voivat haitata elämää ja vaikuttaa kognitiivisesti sekä useiden erilaisten oireiden muodossa kuten esim paha väsymys tai aistiherkkyys. On melkein surkuhupaisaa kuinka paljon pystyn samaistumaan lievemmän aivovaurion oirekuvastoon lääkeharmini myötä.

Miksi psyykenlääkkeet eivät voisi aiheuttaa aivovaurioita? Joillainhan on ihan pysyvjä visuaalisia seurauksia harmista jos esim on pakkoliikkeitä (TD) jotka ei aina poistukaan.

Rakennat joka ikinen päivä aivojasi uusiksi tavalla miten elät. (Esim mitä teet, mitä syöt, miten liikut, käytätkö lisää neurotoksisia aineita jotka turmelevat aivojasi, oletko aktiivinen ja käytätkö aivojasi vai et, elätkö jatkuvassa dopamiinitulvassa aivojasi opettaen aivosi tarkkaamattomuuteen vai meditoitko jne).

Voit rakentaa aivojasi parempaan kuntoon ihan itse sillä tavalla miten toimit ja vaikuttaa siihen millaiseksi elämäsi muodostuu. Toki lääkeharmin pahimmassa vaiheessa voi tuntua että langat eivät ole omissa käsissä kun yrittäessäsi pyristellä eteenpäin kokoajan oireet puskee aaltomaisesti, mikä on niille hyvin tyypillistä. Esim yrität saada itseäsi kuntoon mutta oireet hyökkääkin päälle ja oireet joiden luulit parantuneen tulee takaisin päälle. Esim. stressinsietokyky voi olla heikompi.

Jopa pahasti aivovaurioitunut potilas voi kuntoutua merkittävästi. Myös psyykenlääkkeistä harmia saanut potilas voi kuntoutua. Mutta kaikki harmi ei valitettavasti aina sataprosenttisesti poistu. Aivojen neuroplastisuudessakin saattaa olla rajansa. Mutta saat elämäsi vaikka 80 prosenttisesti takaisin.

Joku yrittää viedä tässä ketjussa huomion siihen että kannattaa esim sitoutua terapiaan. Kannustan siihen hyvinkin paljon. Ainakin se minimoi harmitapauksissa sen että joku henkinen jumi estää toipumasta. On myös hyvin luonnollista tuntea mielipahaa vahingoitetuksi tulosta sekä haluta tehdä sitä näkyväksi.

Lue lisää

Itselläni toipumista harmista on edesauttanut sen ymmärtäminen ja siihen on saanut apua hankkimalla tietoa aiheesta. Kun ymmärtää mistä on mahdollisesti kyse, ja miten oireiden kanssa pärjää, toipuminen on helpompaa. Tietää mitä välttää, tietää mitä kannattaa tehdä, tietää mitä tehdä ongelmien ilmetessä. Opin niiltä ketkä oli tehneet oman tutkimustyönsä ja vieroittautuneet, ja muodostaneet foorumeita asiasta. Ja toipumisessa tärkeää on oman kehon ja intuition kuuntelu myös. Se mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle.

Vahinko on lisännyt elämässä myös positiivisia asioita ymmärryksen lisääntymisessä itsestä huolehtimisessa ja kehon ja hermoston toiminnan ymmärtämisessä. Ymmärtää miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mitä enemmän ymmärrykseni on lisääntynyt, sitä vähemmän haluaisin enää koskea psykiatrian psykoaktiivisiin kemikaaleihin ja haluan enemmän pureutua biologisella tasolla optimaaliseen terveyden tukemiseen ja pahan olon alkujuurten ratkaisemiseen kuin oireiden kemialliseen medikalisoituneeseen hoitoon joka randomisti sorkkii aivoja ja hermostoa pahimmillaan aiheuttaen seurauksia mitä koin. Terveysongelmat ja lääkeharmit taas sitten synnyttävät kärsimystä. Ihmettelen psykiatrian lähestymistapaa mt-ongelmiin joka tuntuu luottavan sedatiiveihin, tunteiden leikkaamiseen lääkkeillä (tätä tapahtuu paljon) ja luonnollisen välittäjäainetoiminnan sotkemiseen odotellen siitä kuin terveyden kohentumista mutta se ei ole kuin laastari ja pommi voi räjähtää myöhemmin.

. Oma tuntemukseni on se, että tällainen sorkkiminen on turhien riskien ottamista niinkin marginaalisen hyödyn takia jonka pitkäkestoisuuskin on kyseenalaista. Siinä kajotaan johonkin jota ei oikein täysin ymmärretä. Ymmärrän toki miksi jotkut koskevat lääkkeisiin (etenkin ajatus lyhyen tähtämen hyödystä) ja heidän perspektiivinsä voi olla erilainen jos kokemus hyödystä voi olla suurempi eivätkä he ole kokeneet mitään yltiönegatiivista. Toki vahingoitetuksi voi tulla myöhemminkin ja jopa tietämättään, jos vannoo lääkkeiden hyötyä vaikka sotkee sitä esim.vieroitusoireiden välttelemiseen. Harva varmaan joutuu käymään niin pohjalla kuin itse.

On ollut ihan mielenkiintoinen tutkimusmatka siihen miten tukea hyvinvointiaan vähän lääketieteen perinteisten medikalisoituneiden keinojen ulkopuolelta kuitenkin ideana pyrkiä kohentamaan terveyttään esim elintapojen avulla. Esim tällainen tyyppi kuin Chris Palmer on aika mielenkiintoinen teorioidensa kanssa mitokondrioiden roolista mielenterveydessä. Mitokondriot polttavat ravintoa energiaksi ja solujen rakennusaineiksi.

https://www.youtube.com/watch?v=oC-sQogfh3Q

Mielenkiintoinen yksityiskohta on että psyykenlääkkeet voivat vaikuttaa negatiivisesti mitokondrioiden toimintaan. Hyvä olo lähtee hyvästä aivoterveydestä. Miten voi voida hyvin seksuaalisuutta, tunteita lamaavissa lääkityksissä jotka voi jopa haitata kykyä ajatella, sotkea unta sun muuta? Toki jos homma vielä toimii niin mikäs siinä, pilleriä naamaan vaan, kai.