Vestibulaarisyndrooma

Kiitos vastauksestasi. En itse ole koskaan kuullut tällaisesta sairaudesta. Koira voi ihan hyvin nyt. Se pään kenotuskin on vähentynyt. Ja koira kuulee ihan hyvin. Toivottavasti sairaus pysyy kurissa!

mitenkään tutkimaan kuten muita perinnöllisiä sairauksia esim. ennen astutusta. Olen luullut olevani vanha konkari ja kovasti tietäväinen, mutta en ole ikinä ennen edes kuullut tästä. Onko sinulla tietoa kiusaako muita rotuja vai onko pelkästään Shelttien juttu. En ole Sheltti harrastaja mutta olisin kiitollinen jos saisin lisää tietoa.

umalehtinen kirjoitti:

mitenkään tutkimaan kuten muita perinnöllisiä sairauksia esim. ennen astutusta. Olen luullut olevani vanha konkari ja kovasti tietäväinen, mutta en ole ikinä ennen edes kuullut tästä. Onko sinulla tietoa kiusaako muita rotuja vai onko pelkästään Shelttien juttu. En ole Sheltti harrastaja mutta olisin kiitollinen jos saisin lisää tietoa.

Lue lisää

Ei pystytä etukäteen tutkimaan luotettavasti nykymenetelmin. Etukäteistorjunta on lähinnä esiintymisen varassa. Siis ei käytetä jalostukseen niitä joissa on . Mielestäni ei pitäisi käyttää niitten lähisukulaisiakaan joilla voisi olettaa olevan ko. taudin geeneissä.
Minun sanani ei kuitenkaan paina mitään jalostuspiireissä. Vain lähipiirissäni jotka tuntee ja tietää minut se painaa.
Toinen kysymyksesi; vaivaako muita rotuja.
Kyllä vaivaa. Doberman on ilmeisesti sheltin lisäksi eniten siitä kärsivä. Onneksi on harvinainen kummallakin.
Ei mitään rotua ole joilla sen ei voisi olettaa olevan. Suomessa ei kuitenkaan ole diagnosoitu läheskään kaikilla roduilla. Monia rotuja on kuitenkin suhteellisen vähän ja on sen esiintymistiheyskin erilainen roduttain.
Vähiten ilmeisesti on melko alkukantaisilla ja niinsanotuilla metsästysroduilla.
Olisikohan niitä karsittu kovemmalla kädellä, en tiedä arvailen vain syytä.
Vielä sen keroisin että joskus pikkupennuilla esiintyy kummia tärinöitä (ei innostuksesta johtuvia) joihin liittyy tasapainohäiriöitä. Niitä saattaa esiintyä vielä nuorella ja jopa keski-ikäisellä koiralla. Silloin niihin ei yleensä liity välttämättä tasapainohäiriöitä. Nämä saattaa viitata ko. syndroomaan. Huom. Saattaa.
Vain perusteellisella kliinisellä ja neurologisella tutkimuksella voi selvittää aika varmasti syyn, voi nimittäin johtua muistakin sairauksista. On hyvin kallis tutkimus.
Minä jättäisin sellaisen yksilön kayttämättä jalostukseen jos se olisi varsinkin näitä kahta edellämainittua rotua.
Kyseisen taudin löytyminen ei yleensä aiheuta kasvattajalle korvausvastuuta. Vain siinä tapauksessa saattaa tulla jos kasvattaja on käyttänyt jalostukseen yksilöä jolla kyseinen tauti on todettu.
Anteeksi pitkä vastaukseni.

Gringo kirjoitti:

Ei pystytä etukäteen tutkimaan luotettavasti nykymenetelmin. Etukäteistorjunta on lähinnä esiintymisen varassa. Siis ei käytetä jalostukseen niitä joissa on . Mielestäni ei pitäisi käyttää niitten lähisukulaisiakaan joilla voisi olettaa olevan ko. taudin geeneissä.
Minun sanani ei kuitenkaan paina mitään jalostuspiireissä. Vain lähipiirissäni jotka tuntee ja tietää minut se painaa.
Toinen kysymyksesi; vaivaako muita rotuja.
Kyllä vaivaa. Doberman on ilmeisesti sheltin lisäksi eniten siitä kärsivä. Onneksi on harvinainen kummallakin.
Ei mitään rotua ole joilla sen ei voisi olettaa olevan. Suomessa ei kuitenkaan ole diagnosoitu läheskään kaikilla roduilla. Monia rotuja on kuitenkin suhteellisen vähän ja on sen esiintymistiheyskin erilainen roduttain.
Vähiten ilmeisesti on melko alkukantaisilla ja niinsanotuilla metsästysroduilla.
Olisikohan niitä karsittu kovemmalla kädellä, en tiedä arvailen vain syytä.
Vielä sen keroisin että joskus pikkupennuilla esiintyy kummia tärinöitä (ei innostuksesta johtuvia) joihin liittyy tasapainohäiriöitä. Niitä saattaa esiintyä vielä nuorella ja jopa keski-ikäisellä koiralla. Silloin niihin ei yleensä liity välttämättä tasapainohäiriöitä. Nämä saattaa viitata ko. syndroomaan. Huom. Saattaa.
Vain perusteellisella kliinisellä ja neurologisella tutkimuksella voi selvittää aika varmasti syyn, voi nimittäin johtua muistakin sairauksista. On hyvin kallis tutkimus.
Minä jättäisin sellaisen yksilön kayttämättä jalostukseen jos se olisi varsinkin näitä kahta edellämainittua rotua.
Kyseisen taudin löytyminen ei yleensä aiheuta kasvattajalle korvausvastuuta. Vain siinä tapauksessa saattaa tulla jos kasvattaja on käyttänyt jalostukseen yksilöä jolla kyseinen tauti on todettu.
Anteeksi pitkä vastaukseni.

Lue lisää

tämä oli tosi mielenkiintoista. Yleensä tällaiset asiat vaietaan hengiltä eli pää puskaan. Ja kaikilla on niin terveitä koiria. ja tämä on rodussa kuin rodussa. Ei vielä pystytä tajuamaan sitä ettei se tee kasvattajasta huonoa jos kasvateille tulee jokin sairaus, vaan se ettei niistä puhuta. Silloin aina jokin tällainen juttu räjähtää ns. uutena eikä niistä keskustella, jotta pystyisi kartoittamaan edes jotakin. Sellainen kasvattaja joka kertoo niin pienen ajan perästä jutellaan selän takana miten sairaita kyseisen kasvattajan koirat ovat, ja katsotaan hurskaasti keskustelu kumppania. Tällainen ei ole uusi ilmiö vaan niin kauan ollut kuin minullakin on koiria ollut ja niitä on ollut kauan.
Kiitos sinulle tiedoista.

minnali kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi. En itse ole koskaan kuullut tällaisesta sairaudesta. Koira voi ihan hyvin nyt. Se pään kenotuskin on vähentynyt. Ja koira kuulee ihan hyvin. Toivottavasti sairaus pysyy kurissa!

Lue lisää

Koira oli jo vanha, eikös se ollut 13v. Yleensä siinä iässä ensimäisiä oireita antava ko. tauti ei kehity pahaksi eikä todennäköisesti ehdi kuurouttaa.
Jos koiraa on käytetty jalostukseen niin mitä todennäköisimmin sen kaikilla jälkeläisillä on tuo sairaus piilevänä.

umalehtinen kirjoitti:

tämä oli tosi mielenkiintoista. Yleensä tällaiset asiat vaietaan hengiltä eli pää puskaan. Ja kaikilla on niin terveitä koiria. ja tämä on rodussa kuin rodussa. Ei vielä pystytä tajuamaan sitä ettei se tee kasvattajasta huonoa jos kasvateille tulee jokin sairaus, vaan se ettei niistä puhuta. Silloin aina jokin tällainen juttu räjähtää ns. uutena eikä niistä keskustella, jotta pystyisi kartoittamaan edes jotakin. Sellainen kasvattaja joka kertoo niin pienen ajan perästä jutellaan selän takana miten sairaita kyseisen kasvattajan koirat ovat, ja katsotaan hurskaasti keskustelu kumppania. Tällainen ei ole uusi ilmiö vaan niin kauan ollut kuin minullakin on koiria ollut ja niitä on ollut kauan.
Kiitos sinulle tiedoista.

Lue lisää

Hyvä kun huomasit millaisia ongelmia nykyinen suuntaus tuottaa.
Vaietaan erittäin tärkeistä asioista. Katsotaan vain ulkoisen olemuksen rodunomaisuuksien olevan tärkeimmät koko koiratouhussa.
Eipä taida olla tätäkään sairautta niissä ohjelmissa joita on tehty koirien terveyden turvaamiseksi. Tulee ilmeisesti vasta kun on tarpeeksi paha ongelma.
Älä masennu jos kerron ettei tämä ole ainoa sairaus joka on lähes vaiettu kuoliaaksi.
Ikävä kyllä jokin tauti tai virhegeeni ei katoa vaikenemalla vaan saa rauhassa levitä kun vastuulliset kasvattajat eivät tiedä torjua.

Gringo kirjoitti:

Koira oli jo vanha, eikös se ollut 13v. Yleensä siinä iässä ensimäisiä oireita antava ko. tauti ei kehity pahaksi eikä todennäköisesti ehdi kuurouttaa.
Jos koiraa on käytetty jalostukseen niin mitä todennäköisimmin sen kaikilla jälkeläisillä on tuo sairaus piilevänä.

Lue lisää

Koiraa ei olla käytetty jalostukseen, mutta sillä on ns.hyvät vanhemmat. Varmaan olisi sitä näyttelyihinkin viety ellei koira olisi niin kauhean arka!

Minäkin olen ollut tämän koiran kanssa tekemisissä jo viitisen vuotta, mutta se ei vieläkään hyväksi minua, ei anna silittää tms. Se luottaa vain omistajiinsa joita se palvookin kovasti. :)

Mutta täytyy sanoa että en ole koskaan tavannut noin iloista koiraa kun tämä on, ja leikkisää vaikka ikää on tosiaan jo se 13 vuotta. Toivotaan että se pysyy vastedes yhtä pirteänä..

Gringo kirjoitti:

Hyvä kun huomasit millaisia ongelmia nykyinen suuntaus tuottaa.
Vaietaan erittäin tärkeistä asioista. Katsotaan vain ulkoisen olemuksen rodunomaisuuksien olevan tärkeimmät koko koiratouhussa.
Eipä taida olla tätäkään sairautta niissä ohjelmissa joita on tehty koirien terveyden turvaamiseksi. Tulee ilmeisesti vasta kun on tarpeeksi paha ongelma.
Älä masennu jos kerron ettei tämä ole ainoa sairaus joka on lähes vaiettu kuoliaaksi.
Ikävä kyllä jokin tauti tai virhegeeni ei katoa vaikenemalla vaan saa rauhassa levitä kun vastuulliset kasvattajat eivät tiedä torjua.

Lue lisää

tai toiste päi?
eli voiko epilepsiaksi epäillyt oireet olla sittenkin tämä sairaus?

kun minulla on sakemanni,ja sillä tulee tällaisia oireita:

Koira menee sekavaksi,tärisee,tasapaino pettää,mutta ei kaadu maahan.
Koira menee niin sekavaksi että ei löydä tiensä edes sisälle vaan törmäilee joka paikkaan(aivan kuin menisi sokeaksi),pää heiluu toiselta puolelle toiselle(aivan kuin se nyökkäisi ei,ei,ei,ei)
Kohtaus kestää n.2-8min

yksi ell sanoi olevan epilepsiaa,mutta olen aina tätä epäillyt...
ja muutenkin kun ell tuntuu olevan epäluotettava kun sanoi että epleptikko koiralle annetaan lääkkeet vasta kun kohtauksia tulee useita päivässä ja ne kestävät yli 10min. ja juuri sain tietää sijaisell että lääkkeet kannattaisi aloittaa kun kohtauksia on kerran kk,kohtauksen kestolla ei ole väliä...

mutta sopisiko nuo oireet tuohon tautiin josta olette puhuneet,vai olisiko se sittenkin tuo epilepsia....
koirani on 5vuotta ja leikkaamaton narttu sakemanni.
mielipiteitä?

epilepsiaan kirjoitti:

tai toiste päi?
eli voiko epilepsiaksi epäillyt oireet olla sittenkin tämä sairaus?

kun minulla on sakemanni,ja sillä tulee tällaisia oireita:

Koira menee sekavaksi,tärisee,tasapaino pettää,mutta ei kaadu maahan.
Koira menee niin sekavaksi että ei löydä tiensä edes sisälle vaan törmäilee joka paikkaan(aivan kuin menisi sokeaksi),pää heiluu toiselta puolelle toiselle(aivan kuin se nyökkäisi ei,ei,ei,ei)
Kohtaus kestää n.2-8min

yksi ell sanoi olevan epilepsiaa,mutta olen aina tätä epäillyt...
ja muutenkin kun ell tuntuu olevan epäluotettava kun sanoi että epleptikko koiralle annetaan lääkkeet vasta kun kohtauksia tulee useita päivässä ja ne kestävät yli 10min. ja juuri sain tietää sijaisell että lääkkeet kannattaisi aloittaa kun kohtauksia on kerran kk,kohtauksen kestolla ei ole väliä...

mutta sopisiko nuo oireet tuohon tautiin josta olette puhuneet,vai olisiko se sittenkin tuo epilepsia....
koirani on 5vuotta ja leikkaamaton narttu sakemanni.
mielipiteitä?

Lue lisää

Tuota tautia pidetäänkin usein epilepsiana. Kuten tuolla aikaisemmin kirjoitin niin varmistus saadaan vain aika pitkillä ja kalliilla tutkimuksilla.
Kyllähän nuo oireet vahvasti viittaa epilepsiaankin. On kyllä vielä joitain muitakin tauteja joihin se viittaa.
Onko koirasi päähän osunut jossain vaiheessa voimakas isku, vaikka se olisi juossut pentuna lujaa puuta tai ovenpieltä päin.
Sakemanneilla on tuota mainittua tautia vaikka ei kovin paljon. On kuitenkin lisääntymään päin.
Yksi on jota tässä hieman ajattelen jonkinlainen kasvain päässä. Nekin joskus alkaa tuollaisilla oireilla.
Olisikohan syy siihen ettei eläinlääkärisi aloita epilepsialääkitystä, epäily ettei kyse olekkaan epilepsiasta.
Epilepsialääkitys olisi aloitettava heti kun lääkäri on diagnoosissaan mielestään varma. Jos ei ole varma niin ei kannata aloittaa sillä niitä lääkkeitä ei kannata varalta syöttää.

Gringo kirjoitti:

Tuota tautia pidetäänkin usein epilepsiana. Kuten tuolla aikaisemmin kirjoitin niin varmistus saadaan vain aika pitkillä ja kalliilla tutkimuksilla.
Kyllähän nuo oireet vahvasti viittaa epilepsiaankin. On kyllä vielä joitain muitakin tauteja joihin se viittaa.
Onko koirasi päähän osunut jossain vaiheessa voimakas isku, vaikka se olisi juossut pentuna lujaa puuta tai ovenpieltä päin.
Sakemanneilla on tuota mainittua tautia vaikka ei kovin paljon. On kuitenkin lisääntymään päin.
Yksi on jota tässä hieman ajattelen jonkinlainen kasvain päässä. Nekin joskus alkaa tuollaisilla oireilla.
Olisikohan syy siihen ettei eläinlääkärisi aloita epilepsialääkitystä, epäily ettei kyse olekkaan epilepsiasta.
Epilepsialääkitys olisi aloitettava heti kun lääkäri on diagnoosissaan mielestään varma. Jos ei ole varma niin ei kannata aloittaa sillä niitä lääkkeitä ei kannata varalta syöttää.

Lue lisää

se minun sakemannini kerran (on siitä varmaan 3vuotta) talvella juoksi ja yritti hypätä aidan yli,lumipenkka petti alta ja se täräytti päänsä(toisen puolen päästään olikohan vasenpuoli jos oikein muistan) niin lujaa aitaan että sillä oli aristava kuhmu päässä,korvan ja silmän välissä. Kuhmu oli monta kk,ell sanoi tähänkin että se paranee...niinkuin parani,mutta entiiä olisiko siitä jäänyt mitään...
Pentuna entiedä koirasta mitään,kun sakemanni tuli luokseni 2vuotiaana.Eikä kasvattajakaan tiennyt mitä siellä edellisessä kodissa oli hommailtu...
Ja tuntuu että nuo kohtaukset iskee kun koira on yli innoissaan,eli kun lähetään mettälle yöllä peuhaamaan ja "jälestämään" keppiä.
Ja sitten myös se on joskus saanut kohtauksen kun on stressaantunut(nyt ei ole sitten tarvinnut stressata kun olen karsinut nuo stressaavat tilanteet pois,ja kohtauksiakin on vähentynyt).
hmmm,pitäisi vissiin käydä uudestaan ell.Mutta noita kohtauksia tulee niin harvoiltaan että en sitten tiedä mitä se taas sanoo...

Lisäyksenä vielä edelliseen: Vestibulaarisyndroomaa esiintyy hyvin yleisesti kaikenrotuisilla vanhoilla koirilla, ei pelkästään shelteillä.

Gringo kirjoitti:

Tuota tautia pidetäänkin usein epilepsiana. Kuten tuolla aikaisemmin kirjoitin niin varmistus saadaan vain aika pitkillä ja kalliilla tutkimuksilla.
Kyllähän nuo oireet vahvasti viittaa epilepsiaankin. On kyllä vielä joitain muitakin tauteja joihin se viittaa.
Onko koirasi päähän osunut jossain vaiheessa voimakas isku, vaikka se olisi juossut pentuna lujaa puuta tai ovenpieltä päin.
Sakemanneilla on tuota mainittua tautia vaikka ei kovin paljon. On kuitenkin lisääntymään päin.
Yksi on jota tässä hieman ajattelen jonkinlainen kasvain päässä. Nekin joskus alkaa tuollaisilla oireilla.
Olisikohan syy siihen ettei eläinlääkärisi aloita epilepsialääkitystä, epäily ettei kyse olekkaan epilepsiasta.
Epilepsialääkitys olisi aloitettava heti kun lääkäri on diagnoosissaan mielestään varma. Jos ei ole varma niin ei kannata aloittaa sillä niitä lääkkeitä ei kannata varalta syöttää.

Lue lisää

Erään tuttavani silloin 8-vuotias kultainen sai seuraavanlaisen kohtauksen: ilman ennakkovaroituksia se lyhsähti maahan ja kesti varsin pitkään, ennenkuin olivat saaneet sen jaloilleen. Kun koira oli sitten lähtenyt kävelemään, oli liikkuminen ollut tosi vaikeaa ja se oli hoippunut puolelta toiselle päätään roikottaen. Ell. oli kuulemani mukaan diagnosoinut sen aivoverenkiertohäiriöksi. Vaan nyt kun luin tuon kirjoituksesi, niin vaikuttaa ihan siltä, kuin kyseessä olisi ollut em. syndrooma. Voisiko se olla mahdollista? Koira elää edelleenkin ollen nyt 12-vuotias. En tiedä, onko sillä mitään lääkitystä.

doc kirjoitti:

Lisäyksenä vielä edelliseen: Vestibulaarisyndroomaa esiintyy hyvin yleisesti kaikenrotuisilla vanhoilla koirilla, ei pelkästään shelteillä.

Tuossa vastauksessani "lisätietoa" olen maininnut kyseisen asian ja hieman muutakin tarkennusta.

issu56 kirjoitti:

Erään tuttavani silloin 8-vuotias kultainen sai seuraavanlaisen kohtauksen: ilman ennakkovaroituksia se lyhsähti maahan ja kesti varsin pitkään, ennenkuin olivat saaneet sen jaloilleen. Kun koira oli sitten lähtenyt kävelemään, oli liikkuminen ollut tosi vaikeaa ja se oli hoippunut puolelta toiselle päätään roikottaen. Ell. oli kuulemani mukaan diagnosoinut sen aivoverenkiertohäiriöksi. Vaan nyt kun luin tuon kirjoituksesi, niin vaikuttaa ihan siltä, kuin kyseessä olisi ollut em. syndrooma. Voisiko se olla mahdollista? Koira elää edelleenkin ollen nyt 12-vuotias. En tiedä, onko sillä mitään lääkitystä.

Lue lisää

Nyt on juuri kiire, mutta vastaan Sinulle joko tänään tai viimeistään huomenna.
Vastaus on ilmeisesti hieman mutkikas, mutta olen täälä lyhyellä palstallaoloajalla tullut siihen tulekseen että ymmärrät.
Tiedät ilmeisesti koirista melkoisesti.

Gringo kirjoitti:

Nyt on juuri kiire, mutta vastaan Sinulle joko tänään tai viimeistään huomenna.
Vastaus on ilmeisesti hieman mutkikas, mutta olen täälä lyhyellä palstallaoloajalla tullut siihen tulekseen että ymmärrät.
Tiedät ilmeisesti koirista melkoisesti.

Lue lisää

Jaksan kyllä odottaa :)

issu56 kirjoitti:

Erään tuttavani silloin 8-vuotias kultainen sai seuraavanlaisen kohtauksen: ilman ennakkovaroituksia se lyhsähti maahan ja kesti varsin pitkään, ennenkuin olivat saaneet sen jaloilleen. Kun koira oli sitten lähtenyt kävelemään, oli liikkuminen ollut tosi vaikeaa ja se oli hoippunut puolelta toiselle päätään roikottaen. Ell. oli kuulemani mukaan diagnosoinut sen aivoverenkiertohäiriöksi. Vaan nyt kun luin tuon kirjoituksesi, niin vaikuttaa ihan siltä, kuin kyseessä olisi ollut em. syndrooma. Voisiko se olla mahdollista? Koira elää edelleenkin ollen nyt 12-vuotias. En tiedä, onko sillä mitään lääkitystä.

Lue lisää

Vestibulaarisyndrooman käytösoireita on pään kääntely ja erikoisesti kallistelu, tasapainohäiriöt, liikkeitten hapuilu ja usein koira alkaa kiertää pientä kehää. Osalle kehittyy kuuroutta mutta se tulee myöhemmin ja kehittyy yleensä hitaanlaisesti.
Noita muita oireita näyttäytyy ensimmäisen kerran jälkeen myöhemminkin, ei siis vain kerran.

Toinen joka voi olla mahdollinen on sydänsairaus nimeltään Dilatoiva kardiomyopatia.
Oireina on äkilliset tajuttomuuskohtaukset jonka jälkeen esiintyy heikkoutta ja sekavuutta toisinaan jopa tunteja.
Toisinaan kohtaukset on pelkkiä heikkouskohtauksia joihin ei liity tajuttomuutta. Ne on yleensä pitkäkestoisia varsinkin vanhemmilla koirilla.
Näitä eri tyyppisiä kohtauksia voi esiintyä kumpaakin aika sattuman varaisesti ja vuorotellenkin. Joskus ne yhdistyykin.
Muita oireita on siihen liittyvä äkillinen yskä joka usein on pahempi lähellä kohtauksia.
Vielä, yleensä aina koira on lähes jatkuvasti väsynyt ja haluton lähes kaikkeen.
Tautia ei pystytä parantamaan vaan ainoastaa hidastamaan lääkityksellä.

Vielä yksi mahdollinen sairaus lisää.
Wobbler-syndrooma eli kaularangan instabiliteetti.
Oireita ovat.
Halvaantumiset ja/tai takajalkojen liikuntahäiriöt ja/tai ontuminen ja aina kaikissa on mukana kipu.
Lääkitystä ei ole muuta kuin kipulääkitys.

Sitten se aivoverenkiertohäiriö teoria. Se on tosiaan mahdollinen, mutta mikä on syynä siihen. Ei ne tule ihan muuten vain ilkeyttään. Joku vika siellä täytyy olla, esim. kasvaimen alku on yksi mahdollisuus.
Se kyllä alkaa aiheuttaa muitakin oireita vähä kerrallaan. Oireet vaihtelee sen mukaan millä alueella kasvain on.

Kultainen ei ole minkään näitten tautien pahimpia rotuja. Kuitenkaan ei ole vapaa kyseisistä taudeista.

Tuleeko Issu näitä lukiessa mieleen sanonta "tieto lisää tuskaa".
Nyt ymmärrät ehkä paremmin mitä tarkoitin sillä terveyspommijutulla.

Gringo kirjoitti:

Vestibulaarisyndrooman käytösoireita on pään kääntely ja erikoisesti kallistelu, tasapainohäiriöt, liikkeitten hapuilu ja usein koira alkaa kiertää pientä kehää. Osalle kehittyy kuuroutta mutta se tulee myöhemmin ja kehittyy yleensä hitaanlaisesti.
Noita muita oireita näyttäytyy ensimmäisen kerran jälkeen myöhemminkin, ei siis vain kerran.

Toinen joka voi olla mahdollinen on sydänsairaus nimeltään Dilatoiva kardiomyopatia.
Oireina on äkilliset tajuttomuuskohtaukset jonka jälkeen esiintyy heikkoutta ja sekavuutta toisinaan jopa tunteja.
Toisinaan kohtaukset on pelkkiä heikkouskohtauksia joihin ei liity tajuttomuutta. Ne on yleensä pitkäkestoisia varsinkin vanhemmilla koirilla.
Näitä eri tyyppisiä kohtauksia voi esiintyä kumpaakin aika sattuman varaisesti ja vuorotellenkin. Joskus ne yhdistyykin.
Muita oireita on siihen liittyvä äkillinen yskä joka usein on pahempi lähellä kohtauksia.
Vielä, yleensä aina koira on lähes jatkuvasti väsynyt ja haluton lähes kaikkeen.
Tautia ei pystytä parantamaan vaan ainoastaa hidastamaan lääkityksellä.

Vielä yksi mahdollinen sairaus lisää.
Wobbler-syndrooma eli kaularangan instabiliteetti.
Oireita ovat.
Halvaantumiset ja/tai takajalkojen liikuntahäiriöt ja/tai ontuminen ja aina kaikissa on mukana kipu.
Lääkitystä ei ole muuta kuin kipulääkitys.

Sitten se aivoverenkiertohäiriö teoria. Se on tosiaan mahdollinen, mutta mikä on syynä siihen. Ei ne tule ihan muuten vain ilkeyttään. Joku vika siellä täytyy olla, esim. kasvaimen alku on yksi mahdollisuus.
Se kyllä alkaa aiheuttaa muitakin oireita vähä kerrallaan. Oireet vaihtelee sen mukaan millä alueella kasvain on.

Kultainen ei ole minkään näitten tautien pahimpia rotuja. Kuitenkaan ei ole vapaa kyseisistä taudeista.

Tuleeko Issu näitä lukiessa mieleen sanonta "tieto lisää tuskaa".
Nyt ymmärrät ehkä paremmin mitä tarkoitin sillä terveyspommijutulla.

Lue lisää

ymmärrän, sillä esim. tuo wobbler-syndrooma herätti niin paljon mietteitä, ettet voi uskoakaan. Eli pakko jatkaa niitä kysymyksiä. Jos nyt kuitenkin palataan siihen tuttavani koiraan, niin kohtaukset eivät ole uusineet sen ensimmäisen jälkeen, joten voisin kuvitella poissuljettavaksi v-syndrooman. Niin ja kaikki kun aina johtuu jostain niin koiruuksilla, kuin myöskin ihmisillä, niin ihmisen osalta olen kyllä tietoinen sydän- ja verisuonitaudeista, aivoverenkiertohäiriöistä, aivoveritulpista jne. vaan ovatkohan ne periaatteessa suoraan verrannolisia koiriin nähden? Eli tarkoitan sitä mahdollista stressiä jne, sillä eihän koiraakaan ole todellakaan luotu kestämään ihan mitä tahansa. Onhan silläkin tunteet ja olettaisin, että kuten ihminen, niin myöskin koira reagoi sillä, joka on sillä se kaikkein heikoin kohta...ymmärrät varmaankin mitä tarkoitan.
Wobbler-syndrooma toi mieleeni joitakin vuosia sitten äkillisesti halvaantuneen narttuni. Toki sillä oli jo kiitettävästi ikääkin, mutta kaikki tapahtui ihan muutamassa päivässä. Etupää toimi täysin, mutta takapää ei lainkaan ja takapään totaaliseen halvaantumiseen tarvittiin vain yksi ainoa ikävä yö. Olen miettinyt pääni puhki syytä moiseen ja nyt tosiaankin syy näyttää olevan jossain horisontissa, mutta lähempänä kuitenkin ja asia on ehkä helpommin ymmärrettävissä.
Olen ehdottoman kiinnostunut ihmisen ja koiran henkisistä stressinsietokyvyn yhtäläisyyksistä, kuten varmasti jo huomasitkin.
Voinko tehdä henkilökohtaisen kysymyksen...? Mikä olet ammatiltasi? Näin upeaa tietoa en milloinkaan ole sinä aikana, jonka itse olen täällä ollut, lukenut. Muista että pysyt palstalla pitkään ja todella iso kiitos!!!
Jos aiheesta ja yhtäläisyyksistä haluaisit/viitsisit kanssani enemmän keskustella, niin issu56@suomi24 on se osoitteeni.

issu56 kirjoitti:

ymmärrän, sillä esim. tuo wobbler-syndrooma herätti niin paljon mietteitä, ettet voi uskoakaan. Eli pakko jatkaa niitä kysymyksiä. Jos nyt kuitenkin palataan siihen tuttavani koiraan, niin kohtaukset eivät ole uusineet sen ensimmäisen jälkeen, joten voisin kuvitella poissuljettavaksi v-syndrooman. Niin ja kaikki kun aina johtuu jostain niin koiruuksilla, kuin myöskin ihmisillä, niin ihmisen osalta olen kyllä tietoinen sydän- ja verisuonitaudeista, aivoverenkiertohäiriöistä, aivoveritulpista jne. vaan ovatkohan ne periaatteessa suoraan verrannolisia koiriin nähden? Eli tarkoitan sitä mahdollista stressiä jne, sillä eihän koiraakaan ole todellakaan luotu kestämään ihan mitä tahansa. Onhan silläkin tunteet ja olettaisin, että kuten ihminen, niin myöskin koira reagoi sillä, joka on sillä se kaikkein heikoin kohta...ymmärrät varmaankin mitä tarkoitan.
Wobbler-syndrooma toi mieleeni joitakin vuosia sitten äkillisesti halvaantuneen narttuni. Toki sillä oli jo kiitettävästi ikääkin, mutta kaikki tapahtui ihan muutamassa päivässä. Etupää toimi täysin, mutta takapää ei lainkaan ja takapään totaaliseen halvaantumiseen tarvittiin vain yksi ainoa ikävä yö. Olen miettinyt pääni puhki syytä moiseen ja nyt tosiaankin syy näyttää olevan jossain horisontissa, mutta lähempänä kuitenkin ja asia on ehkä helpommin ymmärrettävissä.
Olen ehdottoman kiinnostunut ihmisen ja koiran henkisistä stressinsietokyvyn yhtäläisyyksistä, kuten varmasti jo huomasitkin.
Voinko tehdä henkilökohtaisen kysymyksen...? Mikä olet ammatiltasi? Näin upeaa tietoa en milloinkaan ole sinä aikana, jonka itse olen täällä ollut, lukenut. Muista että pysyt palstalla pitkään ja todella iso kiitos!!!
Jos aiheesta ja yhtäläisyyksistä haluaisit/viitsisit kanssani enemmän keskustella, niin issu56@suomi24 on se osoitteeni.

Lue lisää

En sillä tavalla osaa vastata verrattuna ihmisen sitokykyyn verrattuna.
Tiedän kuitenkin koirilla olevan melkoisia eroja stressinsietokyvyssä ja myös miten ne reagoivat.
Jotkut reagoivat ihollaan herkästi, hyvin usein juuri dooberit ja rottit. Huomaa siitä kun tulee jotain hermostuttavaa niin alkaa irrota hilsettä.
Jotkut reagoi muuten. Osa erilaisilla mahaoireilla ja mikä mitenkin.
Olen varma psykosomaattisten tautien esiintymisistä monilla niin luonnon- kuin kotieläimillä.
Koira on eräs herkimpiä niille. Lemmikeistä kissalla ei ole paljon, mutta ei sekään ole aivan vapaa.
Koirien kasvannaisista uskon (ei siis virallista tutkimustietoa) lähes puolella olevan yhteyttä psyykkeen. Vaikka ne eivät sieltä johtuisi suoraan niin laukaisevana- tai altistavana tekijänä on usein henkinen puoli.
Myös erilaisia verenkierto yms. häiriöitä niillä on paljon enemmän kuin niistä puhutaan. Koirien syöpä johtuu mielestäni aika paljon ruuista, mutta psyyke ilmeisesti laukaisee monilla.
Nyt eräs teoriani: Koiria on alettu pitää liika ihmisenkaltaisena ja myös odotetaan niiltä senmukaista toimintaa. Koira joutuu asemaan joita se vaistoillaan ja vieteillään ei ymmärrä ja niin sille tulee jatkuva stressi päälle 24h/d. Kun sitä jatkuu muutaman vuoden niin tulee syömishäiriöitä yms. ja niin kierre on valmis ja eläinlääkärille ja koirapsykoille on töitä.
Voit tehdä henkilökohtaisen kysymyksen ja minä vastaan. Älä loukkaanu mutta tämä vastaus ei ole mitään ilkeilya vaan kuvaa minua.
Olen hullu yksinäinen tutkija, ihmissusi (=puoliksi ihminen ja puoliksi osa villiä luontoa). Työelämästä joskus ulos heitetty kun en osannut juonitella ja mielistellä (en halunnut). En pysty enää palaamaankaan kun jotkut valot on sammuneet lopullisesti (siis minussa).
Riippuu tuosta minun latvastani kuinka olen palstalla ja jos olen välillä poissa kuinka palaan.
Kiitoksia olet todella ystävällinen ihminen. Näillä palstoilla tuntuu olevan valikoitunut ystävällisten ryhmä.

issu56 kirjoitti:

ymmärrän, sillä esim. tuo wobbler-syndrooma herätti niin paljon mietteitä, ettet voi uskoakaan. Eli pakko jatkaa niitä kysymyksiä. Jos nyt kuitenkin palataan siihen tuttavani koiraan, niin kohtaukset eivät ole uusineet sen ensimmäisen jälkeen, joten voisin kuvitella poissuljettavaksi v-syndrooman. Niin ja kaikki kun aina johtuu jostain niin koiruuksilla, kuin myöskin ihmisillä, niin ihmisen osalta olen kyllä tietoinen sydän- ja verisuonitaudeista, aivoverenkiertohäiriöistä, aivoveritulpista jne. vaan ovatkohan ne periaatteessa suoraan verrannolisia koiriin nähden? Eli tarkoitan sitä mahdollista stressiä jne, sillä eihän koiraakaan ole todellakaan luotu kestämään ihan mitä tahansa. Onhan silläkin tunteet ja olettaisin, että kuten ihminen, niin myöskin koira reagoi sillä, joka on sillä se kaikkein heikoin kohta...ymmärrät varmaankin mitä tarkoitan.
Wobbler-syndrooma toi mieleeni joitakin vuosia sitten äkillisesti halvaantuneen narttuni. Toki sillä oli jo kiitettävästi ikääkin, mutta kaikki tapahtui ihan muutamassa päivässä. Etupää toimi täysin, mutta takapää ei lainkaan ja takapään totaaliseen halvaantumiseen tarvittiin vain yksi ainoa ikävä yö. Olen miettinyt pääni puhki syytä moiseen ja nyt tosiaankin syy näyttää olevan jossain horisontissa, mutta lähempänä kuitenkin ja asia on ehkä helpommin ymmärrettävissä.
Olen ehdottoman kiinnostunut ihmisen ja koiran henkisistä stressinsietokyvyn yhtäläisyyksistä, kuten varmasti jo huomasitkin.
Voinko tehdä henkilökohtaisen kysymyksen...? Mikä olet ammatiltasi? Näin upeaa tietoa en milloinkaan ole sinä aikana, jonka itse olen täällä ollut, lukenut. Muista että pysyt palstalla pitkään ja todella iso kiitos!!!
Jos aiheesta ja yhtäläisyyksistä haluaisit/viitsisit kanssani enemmän keskustella, niin issu56@suomi24 on se osoitteeni.

Lue lisää

Niin en ole eläinlääkäri vaan työni puolesta oli oltava selvillä eläinlääketieteestäkin ja siitä oli pakko ottaa selvää jos aikoi menestyä.

Gringo kirjoitti:

En sillä tavalla osaa vastata verrattuna ihmisen sitokykyyn verrattuna.
Tiedän kuitenkin koirilla olevan melkoisia eroja stressinsietokyvyssä ja myös miten ne reagoivat.
Jotkut reagoivat ihollaan herkästi, hyvin usein juuri dooberit ja rottit. Huomaa siitä kun tulee jotain hermostuttavaa niin alkaa irrota hilsettä.
Jotkut reagoi muuten. Osa erilaisilla mahaoireilla ja mikä mitenkin.
Olen varma psykosomaattisten tautien esiintymisistä monilla niin luonnon- kuin kotieläimillä.
Koira on eräs herkimpiä niille. Lemmikeistä kissalla ei ole paljon, mutta ei sekään ole aivan vapaa.
Koirien kasvannaisista uskon (ei siis virallista tutkimustietoa) lähes puolella olevan yhteyttä psyykkeen. Vaikka ne eivät sieltä johtuisi suoraan niin laukaisevana- tai altistavana tekijänä on usein henkinen puoli.
Myös erilaisia verenkierto yms. häiriöitä niillä on paljon enemmän kuin niistä puhutaan. Koirien syöpä johtuu mielestäni aika paljon ruuista, mutta psyyke ilmeisesti laukaisee monilla.
Nyt eräs teoriani: Koiria on alettu pitää liika ihmisenkaltaisena ja myös odotetaan niiltä senmukaista toimintaa. Koira joutuu asemaan joita se vaistoillaan ja vieteillään ei ymmärrä ja niin sille tulee jatkuva stressi päälle 24h/d. Kun sitä jatkuu muutaman vuoden niin tulee syömishäiriöitä yms. ja niin kierre on valmis ja eläinlääkärille ja koirapsykoille on töitä.
Voit tehdä henkilökohtaisen kysymyksen ja minä vastaan. Älä loukkaanu mutta tämä vastaus ei ole mitään ilkeilya vaan kuvaa minua.
Olen hullu yksinäinen tutkija, ihmissusi (=puoliksi ihminen ja puoliksi osa villiä luontoa). Työelämästä joskus ulos heitetty kun en osannut juonitella ja mielistellä (en halunnut). En pysty enää palaamaankaan kun jotkut valot on sammuneet lopullisesti (siis minussa).
Riippuu tuosta minun latvastani kuinka olen palstalla ja jos olen välillä poissa kuinka palaan.
Kiitoksia olet todella ystävällinen ihminen. Näillä palstoilla tuntuu olevan valikoitunut ystävällisten ryhmä.

Lue lisää

minua kiitä ;). Kiitos kuuluu ihan kokonaan itsellesi uusista tiedoista jne.
Ja sanottaisiinko, että jos itselläsi latva, niin meikäläisellä sitten toinen pääjuurista ei aina tahdo olla yhtä mieltä kanssani. Mutta kaikeenhan sitä sopeutuu, kun on sopeuduttava. Elämä kun jatkuu kuitenkin, eikä maailma ole vielä kaatunut ;=)!