Miten pärjäätte koiran kanssa?

Mietin tässä, että jospa hommaisin iltojeni iloksi löytökoiran, vanhan, koska en jaksa enää pentua kouluttaa. Minulla on joskus ollut Turre-vainaa, mutta siitä on kauan, en enää muista, oliko hankalaa vai ei. Koirasta tykkäsin, se oli henkinen tuki omalla tavallaan ja kunnossa pysyin paremmin kuin nyt, tuli käveltyä. Arvelluttaa, jaksanko talvella lähteä aamuisin ja iltaisin liukkaille säille. Nyt ei tietysti sitä ongelmaa ole, mutta syksykin saa...

Kertokaapas te, joiden kaupunkitaloudessa asustelee koira, miten sen kanssa pärjäätte ja jaksatte ulkoiluttaa ja muutenkin huolehtia. Ihan maksutontakaan ei koiran pito ole, jos eläinlääkäriin joutuu usein turvautumaan, mutta eihän ystävyydelle hintaa toisaalta ole. Onko koira vanhankin ystävä?
Ilmianna
Jaa

22 Vastausta



Kerrostalo jossa asun on joka kolmannella koira, vain yksi niistä ilmoittaa itsestään haukullaan.
Joitakin vuosia sitten olin vähällä ostaa koiran mut onneksi peruin kaupan, on muutama koira ollut muttei kerrostalossa.
Vastuu on jokapäiväistä sen takia en yksinolijana en riskeeraa.
Ilmianna
Jaa
Koira tai kissa on hyvä asuinkumppani, mutta harkitse millaisen koiran otat. Kyllä pienet seurakoirat sopivat hyvin kerrostaloon.

Minäkin olen puhunut koiran ottamisesta sitten kun tulen vanhaksi ja rauhoitun
koti-ihmiseksi. Ei ole vielä 80 v mittarissa ja juoksujalka nousee kepeästi, joten
koiran hankinta on sitten joskus tulevaisuudessa.

Kummitätini koira oli Turre nimeltään, ja rakkaat muistot ovat tädistä sekä Turresta.

Hau hau hau....
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Tässä on juuri noustu sinnikkääseen ja rakkaaseen puskemiseen, pusutteluun ja tassujen levottomaan kipittelyyn. Puettukin jotenkuten, kävelty puoliunisena kauemmaksi, ja laahustettu takaisin kotio.

Tänään pari kolme kertaa, huomenna, sateessa ja pakkasella lumituiskussakin on mentävä, ja pukeuduttava sen mukaan. Pieni koirakin vaatii sadeasun, ja villavaatteen, tai sitten pitää kantaa takkinsa sisällä. Siinä ei liukastella sovi, jää vielä alleni, enkä sitä antaisi itselleni anteeksi hevillä.

Trimmaus ja karvanlähtö onkin sitten niitä siivousriesoja, kaikki ne joudut kestämään, kuratassujen jäljet eteisessä, ja kylvettämisen roiskeet seinille turkin ravistelusta.

Harkitse tarkkaan mahdollisuutesi antaa hyvä elämä kanssasi, ei vain pieneksi ajaksi huviksi, vaan seuraavat 8-10 vuotta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Oletat olevasi kuolematon, sillä jos otat kpiran vaikka 80-vuotiaana, se elää ilmeisesti kauemmin kuin sinä. Oma pikku hauvani eli 16 - vuotiaaksi ja sen kuoltua suru oli valtava. En ota enää uutta,vaikka olen vasta 69. Ei olisi kiva jättää koiraa omaisten perinnöksi ja huoleksi, ja koira suree isäntäänsä/emäntäänsä. Pienikin koira myös sitoo ja vaatii liikuntaa, monta kertaa päivässä vietävä tarpeilleen. Paras kun et noin kevyesti suhtautuen ota mitään kotieläintä, olisit valmis jättämään ulos koiran koppiin . Kokeile itse siinä asumista ja tuskin onnistuu muualla kuin omakotitalossa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Koirista pidän jossakin määrin, mutta en ikinä ottaisi sitä asumaan samaan asuntoon, olipa rotu mikä tahansa.
Mieluummin otan asuntoon kissa, en kuitenkaan pitkäkarvaista..
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Koirankoppikin on keksitty, ja koira tuskin haluaisi sinua sinne kanssaan, joten pulma ratkaistu. Eikö vain hämeen_hiras?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
isoäiti_ kirjoitti:
Koirankoppikin on keksitty, ja koira tuskin haluaisi sinua sinne kanssaan, joten pulma ratkaistu. Eikö vain hämeen_hiras?
Pulma olisi tosiaankin ratkaistu, jos vielä joku ruokkisi sen koiran siellä pihanperillä.
Miltäs muuten sinusta tuntuisi. rakas isoäiti, jos joutuisit asumaan yksi varsinkin talvella kylmässä virikkeettömässä kopissa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sitä mieltä minäkin! hämeen_hiras!
Jollei ihmistä halua riesoikseen ja koira olis se vanhuuden juttelukumppani,niin suosittelisin järjenkäyttöä?

Minä jouduin luopumaan viime syksynä rotvairer/beaceronistani,enkä enää hanki eläintä.
Asun sentään maatilalla ja voin antaa eläimelle vapaan elintilan.

Ensimmäinen ehto on eläimen hankinnassa,että täytät ne resulssit,joita sen eläimen pito vaatii!
Siis metsästysvaistoinen koira vaatii eri toimintoja,kuin sylikoirat, buudelit ja sen rotuiset.
Ei tulisi mieleenikään otaa kerrostaloon koiraa.
Minulla lepää puutarhassani viisi koiraa ja neljä kissaa ja heidän elämänsä ovat todella rikastuttaneet elämääni.Joskin suuren loven heidän elämänsä ovat lohkaisseet menoeränä,mutta rakkaita ovat olleet.
Sitoutuminen koiraan kestää noin pennusta lähtien 15v ja kissasta 20v.että kannattaa harkita,kuinka resullssit riittävät?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hämeen_hiras kirjoitti:
Pulma olisi tosiaankin ratkaistu, jos vielä joku ruokkisi sen koiran siellä pihanperillä.
Miltäs muuten sinusta tuntuisi. rakas isoäiti, jos joutuisit asumaan yksi varsinkin talvella kylmässä virikkeettömässä kopissa?
Koirankoppimainoksia olen katsellut ihmetellen, kun on lämmitettävää, sähköovella varustettua tai irtolämmittimellä ja kaikkea siltä väliltä, ja siksi hämeen miehelle niistä vihjasinkin. Vähän epäilen haluavatko koirat kaikkea tarjottavaa (?). Nykyisenä tekniikan aikakautena ruokinta varmasti järjestyy kivuttomasti...
hämeen_hiras sitäkin mietti. Viluinen kun olen, niin en takuulla viihtyisi yksin kylmässä kopissa. Tästä syystä mulla on oma kävelevä lämmittäjä, joka toimii kotiruoalla.

Olen seurannut elämää eläinten hoivakodissa. Eläimet siellä eivät suinkaan ole pentuja, vaan useimmat vanhempia ja vammautuneitakin on tarjolla, joiden vammat on eläinlääkäreiden toimesta hoidettu niin, että eläimet voivat jatkaa laatuelämää uudessa kodissa. Tiedän vanhan koiran saaneen hyvän kodin loppuelämäkseen, kuten myös kolmijalkainen kissa pääsi hellittäväksi.

Tutkijoiden mukaan pieni seurakoira sopii hyvin kerrostaloon, enkä usko että
joku haluaisi ottaa koiran yksiöönsä. Minä en ole vielä muuttamassa kerrostaloon, mutta saattaahan se olla joskus edessä.

Mitä tulee omiin elivuosiini, niin rehellisesti sanoen, viimeinen kelpoisuuspäivä ei ole tiedossa, enkä ole siitä kovin kiinnostunutkaan - ainakaan toistaiseksi - ja eutanasian hyväksyn jos tarvetta on.
Katsellaan tulevaisuuteen avoimin mielin ja punnitaan asoiden plussat ja miinukset sitten kun päätöksen teko on ajankohtainen.

Sanotaan olevan kolme ihmistyyppiä: optimisti, pessimisti ja surrealisti.
Kuulun varmasti viimemainittuihin.,
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Koira tuntuu olevan välttämätön lähes kaikille. Asun rivitaloalueella, jokaisella pienet piha-alueet jotka on erotettu toisistaan pensailla tai matalilla aidoilla. Ympäristössäni on 4 perhettä, joiden pihassa räksyttää koira tai useampikin. Kun menen omalle pihalleni, joku rakeista aina sen huomaa ja kamala räksyttäminen alkaa. Ihmettelen, kuinka omistajat jaksavatkin kuunnella sitä jatkuvasti. Aluksi yritin liikkua pihassa mahdollisimman vähän, asettelin keinut ja tuolit näköesteeksi. Sitten pillastuin.
Miksi minun pitää olla hienotunteinen koirille? Naapurin koirille. Mitä naapurit minulta odottavat?
Nyt teen juuri kuin haluan, ja nyt tiedän, mikä koiria eniten ärsyttää, trimmeri, haravointi ja rikkaruohojen kitkeminen juuri aidan kohdalla, metrin päässä koirasta. Ahkeroin pihani töissä iltaisin mielihyvällä. Koirat huutavat, innostavat toisiaan. Ajattelen, että tuotahan omistajat tietenkin mielellään kuuntelevat. Ärsytän niitä tuijottamalla niitä silmiin. Ne hermostuvat ja juoksentelevat edestakaisin aidan takana. En sano niille sanaakaan.
Joskus ne kutsutaan pois, ja jos naapureilla on vieraita pihassa, on ihan hiljaista - siellä. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja ärsytän toisen naapurin rakit huutamaan. Se ei paljon vaadi. Vähän liikettä aidan kohdalla ja haukkujaiset alkavat.
En käsitä, miksi pidetään koiria, jos niiden kanssa ei olla, vaan päästetään ne vetelehtimään pienelle aidatulle pihapläntille, missä ainoa virike on naapurin toimien seuraaminen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Luoja paratkoon etten saisi sinusta naapuria, koirilla tai ilman!
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
inhoan.koiria

Koirat kyllä aistivat vihamielisyyden niitä kohtaan!
Miksi et juttelisi ja rauhoittaisi niitä, nehän hermostuvat epänormaalisti käyttäytyvästä ihmisestä.
Saattaisi naapurustosikin viihtyä talossa paremmin!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hyi.olkoon kirjoitti:
inhoan.koiria

Koirat kyllä aistivat vihamielisyyden niitä kohtaan!
Miksi et juttelisi ja rauhoittaisi niitä, nehän hermostuvat epänormaalisti käyttäytyvästä ihmisestä.
Saattaisi naapurustosikin viihtyä talossa paremmin!
Tietysti aistivat! Niin aistin minäkin. En toki ensi töikseni ruvennut koiria vihaamaan, kun ne asettuivat naapurustoon. Minut esiteltiin niille ja juttelin niiden kanssa aidan läpi, mutta en ole erityinen koiraihminen. Ei minua kiinnosta naapurin koirat. Sen ne sitten vaistosivat ja rupesivat työkseen haukkumaan. Kuten sanoin, yritin olla kohtelias niille ja estää näkyvyyden, jotta voisin olla omassa pihassani. Puhuin naapureille. "Ei haukkuva koira pure!". No en sitä pelännytkään, välissähän on aitakin, mutta olisin mielelläni omassa pihassani. Koiran omistajien on vaikea uskoa, että koira haukkuu heidän poissa ollessaan. Se on kerrostaloasunnoissakin huomattu.
Kun ei ratkaisua ole kuulunut, olen ottanut saman asenteen. En hauku koiran lailla, mutta osoitan niille, etten pidä niistä. Sehän on molemmin puoleista.
Jos koirien omistajat kasvattaisivat lemmikkinsä kuten pitää, ei minulla olisi mitään koiria vastaan, mutta kimeä haukkuja muutaman metrin päässä alkaa kyllä viedä hermot. Kun omistajat itse ovat pihassa, on koirilla muuta tekemistä, eivätkä he silloin minua hauku.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Uskomatonta! inhoan. koiria!
Oliskohan tässä kaverissa potentiaalia kylvämään myrysyöttejä Tampereella?
Siellä nimittäin näitä sairaita koiravihaajia on pilvinpimein?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Harvat koirarodut haukkuvat häiriöön asti, silloin tällöin haukahtaminen ei pitäisi ketään häiritä on tietysti luonnevikaisia haukkujia mutta on ihmisiäkin luonne vikaisia jotka ärsyyntyy mistä tahansa, sietorajaksi sanoisin.
Ilmianna
Jaa
Koiraa ei pitäisi hankkia kaupunkeihin kerrostaloasuntoihin,
varsikaa pieniin asuntoihin,
koira kuuluu maalaiselämään,
kaupungeissa ehkä sitä muistuttaa omakotitalojen pihat,
mutta siinä onki suuri mutta,
omakotitalon pihalle koiraa ei saa unohtaa haukkumaan ja kitumaan janoissaan
ja nälissään päiväkausiksi pihalle,
liian usein yleisönosastoilla kirjoitellaan moitteita kuinka koirat omakotitalojen pihalla häiritsee naapureita haukkumalla ympäri vuorokauden,
on se kauheeta olla naapurina jossa koira / koirat haukkuu kokoaikaisesti ikävissään,
jos koiran hankkii, se on myös huollettava niin ettei siitä ole ympäristölle haittaa,
eikä likaa ympäristöään,

alotuksentekijälle varotus: harkitse piiiiiiiiitkäään ennen kuin hankit koiraa,
Ilmianna
Jaa
Voi ei mitä vastauksia olet saanut!
Mielestäni on hyvä idea ottaa vanhempi koira eikä pentua. Millaisia naapureita tai ystäviä sinulla on, pystyvätkö he tarvittaessa auttamaan koiran pidossa? Samahan se on että minkä ikäisenä koiran ottaa niin voi olla, että vaikka vilustuu pahasti eikä pääse ulkoilemaan, ja tarvitsee apua. Tarvittaessa esim. 4H-kerhon dogsitterin voi tilata ulkoiluttamaan koiraa. Yksi vaihtoehto on myös, että hoitaisit päivisin jonkun muun koiraa, joka muutoin joutuisi olemaan yksin päivät. Molemmat hyötyvät!
Turkin hoidon kannalta ei huolta; monella koiralla on helppohoitoinen karva. Ja jos otat pienen koiran, on liukastuminen koiran takia epätodennäköistä. Nasta/kitkakengät ja kävelysauva mukaan tarvittaessa. Kodinvaihtaja (esim. apula, löytöeläinkodit) on hyvä vaihtoehto, sillä vanhoille koirille (ja eläimille ylipäätään) on yleensä vaikea löytää uutta kotia.
On hyvä varautua mahdollisimman moneen, mutta kaikkeen ei pysty...
Ilmianna
Jaa
Koira tarvitsee virikkeitä! Siis koira,jota käytetään korttelin ympäri ulostamassa,tuskin tietää koiranelämästä mitään.
Koiranhankintaan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.On rotuja,jotka vaativat todella massiivisen koulutuksen.Minulla oli bulmastiffi,tosin sekarotuinen,emä kultainennoutaja ja isä bulmastiffi.

Topi siis tämä yksilö käyttäytyi,kuin bulmastiffi,siis kaatoi salametsästäjän ja kävi makaamaan rinnanpäälle.
Rodulle ominaispiirre todella tuli nähtyä kerran,kun olimme mökillä ja mieheni oli väsyneenä saunomisen ja kaiketi kaljojenkin jälkeen uuvahtanut sänkyyn.
Minä tietty olin koirien kanssa ulkona ,kävimme täällä maatilakin,jonka nyt omistan.

Tultuamme mökille sisälle Topi bulmastiffini huomasi heti,että nyt toi mies joka makaa tolla sängyllä,ei kuulu joukkoon.
Topi syöksyi saaliin ,siis oletetun salametsästäjän kimppuun,kävi makaamaan mieheni päälle ja kun mieheni yritti nousta ylös Topi näytti kalustoaan.

No onneksi Topilla oli panta ja yhdellä riuhtaisulla se 60kg koira oli lattialla.
Tietenkin Topi oli noloissaan,mutta se koulutustilanne täytyi viedä loppuun,ettei traumoja tullut koiralle.
Koulutustilanne,jossa sinä tavallaan kuljet sen koiran ajatusmaailman sisällä ei ole todella helppoa.
Ei se,anna tassua ja istu ole tottelevaisuuskoulutusta,kuin osiltaan
Ilmianna
Jaa
No niin hyvät vastaajat. Kiitos. Kommenttia on tullut yhtä ja toista. Muistui hyvin mieleen, millaista oli Turren aikaan. Tosin olin silloin kolmisenkymmentä vuotta nuorempi. Joku syytti minua kevytmielisesti asiaan suhtautuvaksi. En ollenkaan ole kevytmielinen, siksi tässä asiaa mietin enkä ole sännännyt noin vaan ottamaan koiraa. Koiran omistajan pitää tuntea vastuunsa. Tässä suhteessa olen ollut liiankin kirjaimellisesti asiaan suhtautuva.

Asun kerrostalossa ja täällä on monella vanhalla ihmisellä koira, pienirotuinen, koska emäntä tai isäntä ei isoa koiraa ota hoidettavakseen. Koirat eivät meillä asunnoissa hauku, eivät ne pienetkään, joten kyllä eläimen voi opettaa sellaiseksi, että se ei joka kolahdusta haukahtele. Asuntoni ei ole pieni, tilaa on minulle ja koiralle yllin kyllin. Lähellä on myös ulkoiulumaastoa monenmoista ja koirapuisto ym. Ymmärtääkseni ovat monet koirarodut sopeutuneet ihmisen kanssa asumiseen myös kerrostalossa, ainakaan nämä meidän talossa asuvat koirulit eivät ole mitenkään kärsineen näköisiä, päinvastoin. Metsästyskoiraa tms. eläintä, jolla on voimakas saalistajan vaisto en ole ajatellut hankkia ja kysymys siis oli löytökoirasta ja vanhasta eläimestä.

Tottakai olen tajunnut, että saatan itse kuolla ennen koiraa, mutta elämä on täynnä riskejä. Jos ryhtyy miettimään, mitä voi tehdä, en kohta voi tehdä mitään, sillä Tuoni korjaa kenet tahansa milloin tahansa. Iästä välittämättä. Siitä meillä kaikilla lienee empiiriä kokemuksia. Olen tosin juuri täyttänyt 70, joten jos tilastojen mukaan mennään, saatan elää yli 100-vuotiaaksi ja siinä ajassa koirakin ehtii jo mennä manan majoille. Talossani on myös naapureita, jotka voisivat ulkoiluttaa koiraa, jos en jostakin syystä itse voi. Niinpä, ovathan kissatkin mukavia, mutta en ole kissaihminen. Kissanpitoakin olen joskus kokeillut.

Hienoa, että kerroitte näkemyksenne. Luen nämä vielä muutamaan kertaan, ennen kuin teen päätökseni. Kannatti kysyä.
1
Ilmianna
Jaa
Ollaan pärjätty 4v ja risat ilman koiraa.......ikävää se tietysti on, koirat oli mun parhaat ystävät.....uutta ei varmaan oteta enään....onhan mulla kotona eräs joka haukkuu :(
Ilmianna
Jaa
Koiraakin pitäisi kouluttaa ja tarpeen tullen rangaista.
On seurattu erästä naapuria ja koiran, tavallisen pystykorvan ulkoilutusta. Koira tuntuu olevan uppiniskaista laatua. Lähes joka päivä se näkyy tarvitsevan opetusta, jota tehostetaan läimäyttämällä sitä talutusketjun päällä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Voi ei. Koiraa ei saa lyödä, se ei ymmärrä, miksi sitä kuritetaan. Tuntuu kaamealta lukeakin tuollaisesta, eläinparka. Kirjoja ja ohjausta on vaikka kuinka tässä maailmassa opetella, miten koiraa koulutetaan, mutta ei vaan... Olen kyllä sitä mieltä, että eläinten rääkkääjät (sitä lyöminen on) purkavat viattomaan eläimeen omia tuntojaan ja kukaties luonnevikojaan. Eikä koira tässä suhteessa ole ainoa kärsijä vaan muutkin kotieläimet ja myös toinen ihminen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Miten pärjäätte koiran kanssa?

Mietin tässä, että jospa hommaisin iltojeni iloksi löytökoiran, vanhan, koska en jaksa enää pentua kouluttaa. Minulla on joskus ollut Turre-vainaa, mutta siitä on kauan, en enää muista, oliko hankalaa vai ei. Koirasta tykkäsin, se oli henkinen tuki omalla tavallaan ja kunnossa pysyin paremmin kuin nyt, tuli käveltyä. Arvelluttaa, jaksanko talvella lähteä aamuisin ja iltaisin liukkaille säille. Nyt ei tietysti sitä ongelmaa ole, mutta syksykin saa...

Kertokaapas te, joiden kaupunkitaloudessa asustelee koira, miten sen kanssa pärjäätte ja jaksatte ulkoiluttaa ja muutenkin huolehtia. Ihan maksutontakaan ei koiran pito ole, jos eläinlääkäriin joutuu usein turvautumaan, mutta eihän ystävyydelle hintaa toisaalta ole. Onko koira vanhankin ystävä?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta