Oletko yksinäinen? Kärsitkö siitä? Oletko itse tehnyt mitään asian hyväksi eli etsinyt seuraa, jos yksinäisyys on sinulle ongelma, mutta onko se myös häpeä?
Yksinäisyydestä, nimenomaan ikääntyneiden yksinäisyydestä puhutaan paljon julkisuudessa. Kummallista kyllä, yksilötasolla kukaan ei myönnä olevansa yksinäinen. onko se siis häpeä? Jos on, miksi ihmeessä? Tässä on kummallinen ristiriita. Onko yksinäisyyden myöntäminen jollakin tavalla samaa kuin myöntäisi olevansa jotenkin kummallinen?
Nuorisolla on facebookinsa tykkäämisineen ja "ystävineen". Olemmeko luomassa tännekin Pohjolan perukoille maailman, jossa virtuaalitodellisuus on muka oikeaa todellisuutta tekoystävineen ja muka tykkäämisineen tuntematta ihmistä lainkaan? Jos näin on. olemme kadottamassa kommunikaation puhtaimman muodon, sen jossa ihminen puhuu kasvotuksin toiselle, eleineen ja ilmeineen. Ehkäpä jatkossa tapaammekin vain netissä, koska muu kohtaaminen ei kiinnosta. Onko näin?
Onko häpeä olla yksinäinen?
52
1107
Vastaukset
- tallukka
En tiedä. enkä usko että noin voisi olla kenelläkään. Tulkoon muut kertomaan kokemisiaan, mutta minulle täysin omituinen maailma! Verkossa asioiminen kirjoittaminenkin, tiedon saanti, ystävien olemassaolon ja sijainnin tieto, ajatuksilleen naurahtaminen , on osa sosiaalista kanssakäymistäni, mutta...
että kadottaisin tärkeimmän kykyni kommunikoida ympäristöni elävien ihmisten kanssa, on sula mahdottomuus.
Erakoituneet voivat puhuaomasta puolestaan. - suvaitkaa.toki
joo, ei ole tarvetta puhua viikkoihin kenenkään kanssa.
kaupan kassalle sanon kiitokset ja niille joilta joskus tarviin apua.
mikä hemmetin tarve on tietä kuka on yksinäinen, jos siitä kerran puhutaan ja moni on sanonut täälläkin olevansa yksinäinen.
eikä minun tarvii sanoa, että olen yksinäinen, koska en ole.
ihmisellä voi olla muutakin elämää kuin juoruta naapureiden tai sukulaisten kanssa, tai istua puiston penkille puhumaan puhumisen tuskassaan.
en ole yksinäinen, mutta olen yksin ja haluan olla. - jaksaminen-rajallista
Alotuksentekijälle HAH,
Yksin eläminen EI ole yksinäisyyttä, vaan vapaa valinta monelle,
muistan nuorena aviovaimona,
kun lapset oli pieniä, ja vapaa aika oli rajallista,
kaikilla muillaki samanikäsillä oli perheet ja työelämä,
joten vapaa aikaa ei juurikaan ollu,
suhteelisen suuri perhekkin piti hoitaa,
silloin tunsin jonkinverran yksinäisyyttä,
olisin kaivannu saman ikäsiä puhekavereita,
e n e m m ä n,
yksin eläminen EI ole HÄPEÄ,
vanha ihminen ei enään kaipaa ei jaksa uusia parisuhteita,
ku puoliso on jo pilvenreunalla,
elämä oli ja meni,
nyt nautitaan siitä mitä vielä on ja mitä jaksaa, - huolestuttaa.joskus
Kiitos vastauksista, mutta en tarkoittanut, että yksin asuminen ja yksinäisyys ovat synonyymeja keskenään eli tarkoittavat samaa asiaa. Yksinäisyys on mielen yksinäisyyttä, ei ole samanmielistä kaveria, ei ketään, joka välittäisi juuri minusta enkä tarkoita kaverilla, että miehelle nainen tai naiselle mies vaan kaveria yleensä. Ns. ystävien keskenkin voidaan puhua toistemme ohi ja ns. ystävä voi olla kiinnostunut lähinnä itsestään. Se on tämän ajan ystävyyssuhteille aika tyypillistä, kummatkin puhuvat omiaan, mutta syvemmin toisen murheet tai ilot eivät kosketa. Avioliitossa olin yksinäisempi kuin konsaan yksin asuessani.
Ihminen on laumaeläin, me itsekukin (ainakin useimmat) kaipaamme puhekaveria, jotakuta, jolle kertoa, mitä tänään sattui tai kysyä, mitä mieltä olet siitä tai siitä. Jos yksin asuvalla on tällaisia kavereita tai edes yksi kaveri, hän tuskin on yksinäinen. Aidosti kuuntelevan ihmisen tarvetta ei poista kirja, ei harrastus.
Aihe tuli mieleeni vuosien takaa, jolloin kävin kirkon ystäväkurssin. Sitä mainostettiin niin, että seurakunnassa on paljon vanhoja jäseniä, jotka ovat yksinäisiä ja vapaaehtoisia tarvitaan juttukaveriksi, ulkoilemaan jne. Hakijat haastateltiin ja jo siinä kiiteltiin, että kurssille tullaan, koska tarve oli kuulemma huutava, Kun olin kurssin käynyt eli parin viikon kuluttua, tilanne olikin sellainen, että yhtäkään ystävää tarvitsevaa vanhusta ei ollut, ei ollut ollutkaan. Vuoden kuluttuakaan ei tarvetta vanhuksen ystäväksi ollut. Kurssin järjestänyt sanoi iloisesti, että kyllä niitä sitten joskus ilmaantuu.
Minusta tämä tapaus oli hämmentävä. Koska ystäväasia tuli tietoon diakoniatyön kautta, jäin miettimään, että ohimennen on ehkä monikin sanonut olevansa yksinäinen, mutta kun sitä nimenomaan kysytään, kukaan ei kehtaa myöntää olevansa oikeasti seuraa kaipaava. On muodikasta olla kiireinen, on harrastusta sitä ja tätä ja kaikilla on sukulaisia,ystäviä ja tuttavia: enhän minä ole yksinäinen, ne on ne muut. Teatteriako vain? On muodikasta myös pärjätä yksin eikä kehdata myöntää avun tarvetta. Mielestäni kirkko menetteli aika ikävästi mainostaessaan asiaa johon vapaaehtoisia ei tarvittukaan. Mutta miksi sitten niin moni ikääntynyt päättää itse päivänsä?- tulipa-jaariteltua-
" huolestuttaa.joskus " vaikutat sympaattiselta ihmiseltä,
Jaaaaa,
joskus jos kaipaan " olkapäätä " se on vain pelkkä ajatus, haave, vanhan kaipuuta,
mutta,
kun tosissaan mietin mahdollista seurustelukumppania, sävähdän,
kuvittelen,
en osaisi edes seurustella uuden tuttavuuden kanssa syvällisemmin,
puolisoni kuoltua
viihdyn yksikseni hyvin,
pitkä yli puolisataavuotta kestäny avio päättyi vaikean sairauden seurauksena,
en kuitenkaan tunne yksinäisyyttä,
mielikuvitus on täynnä lähisukulaisia, sukulaisia , tuttavia,
jopa lapsuuden ystäviä joskus muistan,
mutta en halua niihin pitää yhteyttä,
joskus heitä olen tavannu kymmenien vuosien kuluttua,
tapaaminen on ollu automaattisesti kuin ikuisesti olisimme olleet yhdessä,
mutta
elämä on vierottanu lapsuuden ystävät kuitenki jotenki kauas pois ,
liian kauan on oltu erossa,
jokaisella on kymmenien vuosien oma perhe-elämä lapsineen ja lasten lapsineen,
koska välimatka on ollu satoja kilometrejä kymmeniä vuosia,
tavallaan he kuitenki ovat jo minulle täysin vieraita ihmisiä
vaikka tuntuu että on vain eilinen päivä välissämme,
jos en viihdy yksin
lähden ulos jonnekki jossa näkee muita ihmisiä,
joskus juttelen heidän kanssaan,
se on lämminhenkistä pinnallista ystävyyttä, tuttavuutta, suomalaisuutta,
joskus on käyny niin, täysin vieras tyyppi on pyytäny kanssaan kahville, hups,
en ole kehannu lähteä,
vaikka on pyytäny myöhemmin useamminki,
sen verran kuitenki siinä juttu- tilanteessa häneen tutustuin,
hänellä oli avo-vaimo eri paikkakunnalla,
no välttämättä se ei olisi ollu este kahville lähtemiselle,
koska hän ilmeisesti tunsi itsensä yksinäiseksi,
oli komennustöissä eri paikkakunnalla kuin oma perhe oli,
olin kuitenki hyvilläni etten sekaantunu tuntemattoman ihmisen elämään,
joku sotku siitä olisi vaan tullu,
elämä on ollu pitkä monivaiheinen hivin täyteinen,
omaa kuolemaa olen tietenki joskus miettiny myös,
en pelkää kuolemaa,
mutta jos sairastun ja kadotan omatoimisen asioitten puuhailu kyvyn,
joudun täysin muitten ihmisten varaan,
kuten puolisoni sairastui vakavsti pitkäikais-sairauteen,
en haluaisi kymmentä vuotta viettää vuoteen omana,
joten eutanasia olisi toiveeni siinävaiheessa
kun en enään haluaisi, enkä jaksaisi herätä uuteen päivään,
olisi hyvä saada nukkua pois,
en ole täydellinen ihminen, olen tunteva inhimillinen ihminen,
kaikki tunteet tallessa, myötäeläjä, surut, ilot , sympatia, empatia,
joten tunnen olevani vielä elossa
vaikka elänki yksin, viihdyn aika hyvin yksin,
on lähisukulaisia, ne soittelee usein puhelimella kuulumisia,
- Ruususelta
Parisuhteessa tai kaveritasolla samanmielisyys lienee harhakuvitelma ?
- Viatonsivullinen
On se kamala häpeä, hyyiiiii! Hävetkää senkin itsekkäät omahyväiset narsissit ja tulppaanit.
Minä itte ihmiset jotka syötte suklaalevyn yksin, kaiken häpeän ja yksinäisyyden kestämme koska yksineläminen on tuplasti helpompaa kun kaksin, ei ongelmia eikä jatkuvia kompromisseja....
🙃🌾- Ramoona_
Lapsena haaveilin, että kunpa joskus saisin juoda limupullon kokonaan, yksin, aina se piti jakaa kahteen pekkaan siskon kanssa, ja sekin oli harvinaista herkkua, kuten koulun päättäjäispäivänä tai juhannuksena. Litran jäätelöpaketti jaettiin tasan kuudelle lapselle, ja jopa harmitti, jos naapurin lapsi sattui ilmaantumaan ovensuuhun, jako meni uusiksi. Ihan vain itselleen sai joskus mennä kioskille ostamaan jäätelöpuikon, jos oli tienannut pennosia vaikkapa kitkemällä helteessä kasvimaan. Vaaleanpunainen kantikas mansikkajätskipuikko jäi erityisesti mieleen, miten suussasulavaa ja kermaisen täyteläistä, aidon mansikan maku jäi kielelle.
Jäätelö kuuluu kesäherkkuihin, vaikka aina sitä on pakasteessa ympäri vuoden. Leivoin raparperipiirakan ja sen kanssa sopii pehmeä vaniljajäätelö. Jotta todistaisin pysyväni otsikon aiheessa, korvissa soi Jussi Raittisen "On jäätelö hyvää kun yksin syö". En sitä kuitenkaan löytänyt, mutta kertokoon Elvis :
https://www.youtube.com/watch?v=1se7jv7IC70
- yksinäisillemusiikkia
Musiikkihan se.... joka ketjussa poistamassa vitutusta!
- musastamoneksi
Voihan se musiikki korostaa hyvää mieltäkin, ilon tunnetta.
- Viatonsivullinen
Elomme päivät.
Tauno Palo
Sinulle myös lohtua yksinäisyyteen, musiikkihan sen v...tuksen poistaa. 🧚♀️☺️🌾
https://youtu.be/dJkV8O2G_FI - viatonsivullinen.kaksi
Viatonsivullinen kirjoitti:
Elomme päivät.
Tauno Palo
Sinulle myös lohtua yksinäisyyteen, musiikkihan sen v...tuksen poistaa. 🧚♀️☺️🌾
https://youtu.be/dJkV8O2G_FIEt kovin viattomalta vaikuta, joka jutussa sormet pelissä ja sekoittamassa.
Huutele sinä vaan, kyllä sinut tunnetaan... tyylistä Lyyli tunnetaan.
Suu vinossa ja kengät lintassa!
- flegmaatti
Ei se ole häpeä mutta ikävää se on. Onneksi ne ovat määräaikaisia jaksoja jotka kestän niiden kolkkoudesta riippumatta.
- se-on-välitilaelämässä
Vastaus alotukseen:
Ei ole häpeä olla yksinäinen,
mutta
se on hyvin surullinen väliaikainen tilanne elämän jossaki vaiheessa,
yleensä yksinäisyys korjaantuu ajan kuluessa,
ihminen oppii elämään itsensä kanssa,
lopulta oppii myös etsimään seuraa jos sitä todella haluaa, - yksi.linkkejä.vastaan
Minkään maan maallinen taiu taivaallinen musiikki ei poista yksinäisyyttä ja jatkuvat musiikkilinkin mjoka ainoassa ketjussa ovat kyllä ärsyttäviä.
Pysykää musiikkia rakastavat niissä musiikki ketjuissanne, että voi avata ja lukea mitä kirjoitetaansiellä missä aloitus ei liity musiikkiin.
Kun ette kykene sanomaan ajatuksia sanoilla, pistätte linkin juutuuppiin. - 852gyty
Kamalaa ylimakeaa musiikkia,,,okse....
- e.lä.mä
Kyllä yksin on hyvä asua, tosin hon tulee tai haen joka viikko.
- vanha.tukkijätkä
Yksinäisyyteen on monia erilaisia syitä, uusavuttomuus puolison kuoleman jälkeen, on oltu vain kahdestaan toinen toistaan tukien, nyt ei jaksa ajatella pitkäjännitteisesti. Samaa sukupuolta olevat kaikovat estääkseen mahdollisen kilpailun omasta aviopuolisostaan.
Se huono-onninen työpaikkaneuvottelujen jälkeen, repäisty irti jokapäiväisestä sosiaalisesta yhteisöstä, ei asiaa työtovereiden kanssa tutulle bissekierrokselle lähibubiin, ulkopuolinen mikä ulkopuolinen.
Lähiomaiset liian kaukana, yhteydenpito pätkii. Kaupungin kerrostaloasunto. Minuus päättyy ulko-ovessa olevaan nimeen. Sisällä, ehkä kirjahyllyn tasoilla valokuvia, aikaa myöten muuttuneet vain pölynkerääjiksi kuten seinillä olevat muistotkin tehdyistä turistimatkoista. Yksinäisyyden listaa voisi jatkaa miten pitkäksi tahansa unohtamatta vamman tai sairauden aiheuttamaa yksinäisyyttä.
Sinä tai minä emme tunne häntä. emme ainakaan tunnusta hänen yksinäisyyttään. eihän hän muuten olisi yksinäinen. Luoja tietää, tuleeko meistä koskaan auttavia samarialaisia. - sielläkin.puhtaana
Kyllä, kyllä sitä toisen olkapäätä kaipaa monta kertaa.
Tuntuu kovin ihmeelliseltä, että sellaista tunnetta jota tunsi nuorena toisen sukupuolen lähestyessä, ei ole enää tunnemaailmassa. Jotain eriskummallista, ei tunnu löytyvän sielunkumppania.
On tutkittu juttu, että toisen ihmisen ominaistuoksukin on tärkeä tekijä mielenkiinnon herättäjänä. Ei se ole mikään partavesi joka naisen kiihottaa, se on miehen puhdas oma haju.
Moni mies tuoksuu vanhalle viinalle ja tupakalle, moni pesemättömille kainaloille ja alapäässäkin oma lemunsa, eikä nainen tee poikkeusta, samoja hajuja tuntuu leviävän ja voi olla tosi vaikea löytää samalle haisevaa, kiinnostavaa noista hajuista.
Puhdas mies ja nainen osoittavat jo olemuksellansa kunnioitusta muita kohtaan.
Likaisen ihmisen seura ei kiinnosta ja voi sanoa ettei yksinjäänti ole kuin omaa syytä, jos seurassa eivät muut viihdy.
Valittipa tässä eräskin henkilö yksinäisyyttä, oli saanut lavalla rukkaset kun halki naista tanssimaan. Pidin aikamoisen puheen, kun haiset, kun on hikinen paita, kun on hikiset sukat ja kengät, kun on rasvaletti, parransänki, ja mitähän kaikkea tulin sanoneeksi.
Eipä ole tietooni tullut joko on saunan lämmittänyt? Lupasi keskiviikkona olla puhtaana lavalla, kuulostellaan.
Yksinäisyys on muutakin kuin yksin olemista, se on helvetti muutamille.- hoppeeta
Koko elämänkaaren ajan pitäisi tähän asiaan kiinnittää huomiota, samoin siihen, että yksinkin pitää oppia olemaan. Ihmisten kanssa eläminen on parhaimmillaan kaksisuuntaista vuorovaikutusta. On henkilöitä, jotka haluavat vain hyötyä muista. Se elämäntyyli kasvattaa yksinäisyyteen. Epäilijöille voin sanoa, että tässäkin iässä voi rakastua tulisesti. Parisuhteen lisäksi pitää huolehtia ystävyyssuhteista.
- elämä-herää-yksinkikkö
hoppeeta kirjoitti:
Koko elämänkaaren ajan pitäisi tähän asiaan kiinnittää huomiota, samoin siihen, että yksinkin pitää oppia olemaan. Ihmisten kanssa eläminen on parhaimmillaan kaksisuuntaista vuorovaikutusta. On henkilöitä, jotka haluavat vain hyötyä muista. Se elämäntyyli kasvattaa yksinäisyyteen. Epäilijöille voin sanoa, että tässäkin iässä voi rakastua tulisesti. Parisuhteen lisäksi pitää huolehtia ystävyyssuhteista.
Puolison kuolemasta muutamia vuosia, hän oli nuoruuden rakkaus, pitkästi yli viiskytvuotta kesti yhteiselämä,
-- itsekki olen ollu pitkään kuin kuollut,
kuolleena kulkeva haamu elävien joukossa,
nyt ihme on tapahtunu,
aivan kuin olisin heräämässä eloon pitkästä pitkästä unesta,
--nyt täysin tuntemattomasta syystä,
herää outo mielenkkiinto vierasta komeeta ihanaa ihmistä kohtaan,
täysin outo tuntematon tyyppi,
usen nähty samoissa harrastuspiireissä herätti oudon tunteen,
käsittämättömästä syystä, jollaki taholla katseemme kohtasi, jonkun sanan vaihdoimme,
silmissä oli koko elämä, lämpö, inhimillinen ihminen,
- kuin nuorena outo tunne heräsi,
kotona hän alkoi pyöriä mielessäni, aivan käsittämätöntä,
aloin tuntea valtavaa vetoa häntä kohtaan,
en saanu häntä mielestäni,
välillä kun menee pitempään aikaa enkä näe häntä,
unohdan hänen olemassa olon, luulen pääseeni tunteesta eroon, helpotus,
mutta auta armias , kun taas jossaki törmään hänen läheisyyteen,
tunne herää , vaivaa piiiiiittkääääään päiviä, viikkoja ,
ajatus pyörii kuin iilimato mielessäni,
miksi joku persoona jää niin kuin takiainen mieleen,
ajatuksesta ei pääse irti vaikka kuinka järjellä pähkäilee tilanteen mahdottomaksi,
tunne ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa,
en kykene uuteen suhteeseen ,
aivan käsittämätön valtavan ahdistava tunne,
hoen itselleni, ei ole totta, ei voi olla totta, olen sekasi, heh, joku on nyt hullusti,
tunnen kuin nuorena ,
vaikka olen vanha koko elämän takana jo kokenu,
olenko tulossa dementiseksi, onko tämä dementtiaa,
olen niin solmussa tunteen kanssa,
mieluummin pakenen tilanteesta pois,
en kertakaikkiaan uskalla, osaa, en ymmärrä mitä pitäisi tehdä,
joten pakenen tilanteesta pois, apuwaaaa,
hartain toiveeni onkin etten ikinä näkisi tyyppiä enää missään,
saisi elää tunteitten puolesta rauhassa,
on se hullua kun vanhaa ihmistä ahdistaa vetovoima toista tuntematonta ihmistä kohtaan,
miten tämä voi olla mahdollista, osaako kukaan selvittää,
onko kukaan muu näin hullua kokenu koskaan,
-- toden-näkösesti tai ainaki oletan,
tunne on täysin yksipuolinen,
eihän kukaan voi vanhaan ihmiseen ihastua, hirvittää ,
toivon että tunne kuolisi,
saisi olla vain vanha tunteeton fossiili,
nyt pitäisi jaksaa alottaa uusi entinen harrastus
joka veisi tommoset ajatukset pois aivan muualle
vaikka jonkun tekemisen taholle,
tuliki mieleen, maalata öljyväreillä jotain,
se veisi ajatukset pois aivan uusiin sväärihin,
mitä käsi vielä saisi aikaan,
saisiko enään mitään esille,
maalaaminen on valtavan kiehtova maailma,
mielikuvitus saa siivet ajatus lentää rajattomasti maailman kaikkeuteen,
se askarruttaa, kuinka tämä vanhuus on vaikuttanu käden taitoihin,
paussi edellisistä töistä on kestäny kymmeniä vuosia,
maalaaminen on aina kiehtonu ajatusmaailmaani ,
vaikka en ole mitään aikaan saanukka piiiiiiiitkiiiiiiiin aikoihin, - emme-häpeä-yksinelämistä
elämä-herää-yksinkikkö kirjoitti:
Puolison kuolemasta muutamia vuosia, hän oli nuoruuden rakkaus, pitkästi yli viiskytvuotta kesti yhteiselämä,
-- itsekki olen ollu pitkään kuin kuollut,
kuolleena kulkeva haamu elävien joukossa,
nyt ihme on tapahtunu,
aivan kuin olisin heräämässä eloon pitkästä pitkästä unesta,
--nyt täysin tuntemattomasta syystä,
herää outo mielenkkiinto vierasta komeeta ihanaa ihmistä kohtaan,
täysin outo tuntematon tyyppi,
usen nähty samoissa harrastuspiireissä herätti oudon tunteen,
käsittämättömästä syystä, jollaki taholla katseemme kohtasi, jonkun sanan vaihdoimme,
silmissä oli koko elämä, lämpö, inhimillinen ihminen,
- kuin nuorena outo tunne heräsi,
kotona hän alkoi pyöriä mielessäni, aivan käsittämätöntä,
aloin tuntea valtavaa vetoa häntä kohtaan,
en saanu häntä mielestäni,
välillä kun menee pitempään aikaa enkä näe häntä,
unohdan hänen olemassa olon, luulen pääseeni tunteesta eroon, helpotus,
mutta auta armias , kun taas jossaki törmään hänen läheisyyteen,
tunne herää , vaivaa piiiiiittkääääään päiviä, viikkoja ,
ajatus pyörii kuin iilimato mielessäni,
miksi joku persoona jää niin kuin takiainen mieleen,
ajatuksesta ei pääse irti vaikka kuinka järjellä pähkäilee tilanteen mahdottomaksi,
tunne ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa,
en kykene uuteen suhteeseen ,
aivan käsittämätön valtavan ahdistava tunne,
hoen itselleni, ei ole totta, ei voi olla totta, olen sekasi, heh, joku on nyt hullusti,
tunnen kuin nuorena ,
vaikka olen vanha koko elämän takana jo kokenu,
olenko tulossa dementiseksi, onko tämä dementtiaa,
olen niin solmussa tunteen kanssa,
mieluummin pakenen tilanteesta pois,
en kertakaikkiaan uskalla, osaa, en ymmärrä mitä pitäisi tehdä,
joten pakenen tilanteesta pois, apuwaaaa,
hartain toiveeni onkin etten ikinä näkisi tyyppiä enää missään,
saisi elää tunteitten puolesta rauhassa,
on se hullua kun vanhaa ihmistä ahdistaa vetovoima toista tuntematonta ihmistä kohtaan,
miten tämä voi olla mahdollista, osaako kukaan selvittää,
onko kukaan muu näin hullua kokenu koskaan,
-- toden-näkösesti tai ainaki oletan,
tunne on täysin yksipuolinen,
eihän kukaan voi vanhaan ihmiseen ihastua, hirvittää ,
toivon että tunne kuolisi,
saisi olla vain vanha tunteeton fossiili,
nyt pitäisi jaksaa alottaa uusi entinen harrastus
joka veisi tommoset ajatukset pois aivan muualle
vaikka jonkun tekemisen taholle,
tuliki mieleen, maalata öljyväreillä jotain,
se veisi ajatukset pois aivan uusiin sväärihin,
mitä käsi vielä saisi aikaan,
saisiko enään mitään esille,
maalaaminen on valtavan kiehtova maailma,
mielikuvitus saa siivet ajatus lentää rajattomasti maailman kaikkeuteen,
se askarruttaa, kuinka tämä vanhuus on vaikuttanu käden taitoihin,
paussi edellisistä töistä on kestäny kymmeniä vuosia,
maalaaminen on aina kiehtonu ajatusmaailmaani ,
vaikka en ole mitään aikaan saanukka piiiiiiiitkiiiiiiiin aikoihin,Olemme se ikäluokka joka rakesi suomesta rikkaan hyvinvointivaltion,
nyt useimmat, suurinosa ikätovereistamme on jääny yksin-eläjäksi,
puolison pois nukkuessa ijäiseen uneen,
luoja meitä auttakoon,
yksinki on hyvä elää, mutta moni varmasti kaipaa lämpöä ja läheisyyttä,
onni niillä jotka vielä löytää ystävän elämän polkunsa iloksi,
https://www.youtube.com/watch?v=SwJyvKfLM5c
- Viatonsivullinen
Kannattaa olla tarkkana ettei kerää itseensä huonoja vaikutteita. Valita seuransa ja ajoittain karsia pois ne joista saa huonoja fiiliksiä. Seura tekee kaltaisekseen, hyvä seura saa tehdäkin, se tuntuu myös hyvältä. Ihmisiä on onneksi monenlaisia.....ei ne lopu, valikoimaa riittää..
- tampereenlikka
Yksinäiseksihän tässä on jäänyt, kun jokainen haviteltu mies on lähtenyt on aina löytänyt paremman.
- hoppeeta
Onhan muitakin ihmisiä kuin miehiä. Taitaa olla myöhäistä oppia solmimaan tavallisia ystävyyssuhteita. Itse kuulun mm. erilaisiin porukoihin. Eilen oli opiskelutoverien tapaaminen, tapaamme noin kahden vuoden välein. Kuulun myös erilaisiin eläkeläisporukoihin. En ole koko ajan hakemassa uutta miestä, keskityn muihin asioihin.
- katso-lintuja-taivaalla
hoppeeta kirjoitti:
Onhan muitakin ihmisiä kuin miehiä. Taitaa olla myöhäistä oppia solmimaan tavallisia ystävyyssuhteita. Itse kuulun mm. erilaisiin porukoihin. Eilen oli opiskelutoverien tapaaminen, tapaamme noin kahden vuoden välein. Kuulun myös erilaisiin eläkeläisporukoihin. En ole koko ajan hakemassa uutta miestä, keskityn muihin asioihin.
voit kuvitella, siellä lentää rakkaat puolisomme,
meillä on vain muistot ja ikävä jäljellä,
https://www.youtube.com/watch?v=nDrXGYCzRrw
- nainen.isolla.äNNällä
Juurihan tuolla "samaan aikaan ensivuonna" ohjelmassa kaunis nuorenpuoleinen kaunis nainen kertoi kokeilleensa kaikkia mahdollisia keinoja ja palstoja miehen löytämiseksi. Vuosi meni, eikä löytynyt.
Mitä sitten tällaisten vahojen ryppyisten naisten kohdalla, toivokin on jo mennyt, ja uskoa ei alun alkaenkaan ole kai riittänyt edes tosissaan etsimiseen.
Kaikenlaisia kiimaisia huithaipeleita on otettavaksikin asti, niin huhut kertovat, mutta ei minulle kelpaa pelkkä uros, jos hakemaan alan.
Miehen mitta, mikä se nyt olikaan.?
Ei ainakaan "sen" mitta, ei missään tapauksessa.
Päässä se pitää veren kiertää, eikä pippelissä! - Häpeäeikehitä
Miksi immeiset häpeävät niiin paljon?
- e.lä.mä
Hyvin on elämä kulkenut 11 vuotta yksin, tosin löysin muutama vuosi sitten henne oman lääkärin, sillä ihmisellä täytyy olla aivot.
- elämääkö.tämä
21 v yksin. Kaupan kassa ja parturi ainoat naispuoliset, jotka sanan vaihtaa.
- ei-häpeä-yksinelämistä
Mistä saisi rohkeutta hakeutua muitten yksineläjien joukkoon,
ku aina on viettäny yksin aikaansa jopa reissuja tehden,
viihdyn hyvin yksin,
mutta
joskus kaipaan olkapäätä,
ja samantyyppistä läheisyyttä kuin aikoinaan oman puolisonkanssa vietimme yhteistä aikaa,
olimme kuin " siiamilaiset kaksoset " aina toistemme kanalossa
lämpöä ja myötäelämistä hakemassa,
on taas kevät ja aurinko paistaa kusuen, luonto herää uuteen kesään,
niin myös ihmisen kaipuu ja tunteetkin herää muistoihin ja uusiin haaveisiin,Tuli mulle kamaluus,
kun tietsikkani jymähti,
hiiri pakoon livahti,
toiminut ei mikään silloin,
koneeni mä hiljaa suljin.
Aamukahvikin oli tuskaa,
koska Kahvipirttikin meni puskaan,
lehtiäkään ei voinnut lukee,
ystävien viestit sulkee,
Raamattu oli ainut kirja.
Vihdoin ovet aukes mulle,
uusi kone saikin tulla,
mutta ohjelma on hebreaa,
ompa opeteltavaa mulla.
Koskahan mä pääsen "kuuhun",
uuden koneen salaisuuksiin,
josta saman hyödyn saisin,
entiseen vain palajaisin.
Mutta aika on nyt uusi,
minun korvata onkin luuni,
uuteen aikaan parempaan,
tietsikan ihme maailmaan,
oppia kuitenkin jotain uutta,
maailman muuttuvaa.- kiva-hauska-mukava
Kristiina23 kirjoitti:
Tuli mulle kamaluus,
kun tietsikkani jymähti,
hiiri pakoon livahti,
toiminut ei mikään silloin,
koneeni mä hiljaa suljin.
Aamukahvikin oli tuskaa,
koska Kahvipirttikin meni puskaan,
lehtiäkään ei voinnut lukee,
ystävien viestit sulkee,
Raamattu oli ainut kirja.
Vihdoin ovet aukes mulle,
uusi kone saikin tulla,
mutta ohjelma on hebreaa,
ompa opeteltavaa mulla.
Koskahan mä pääsen "kuuhun",
uuden koneen salaisuuksiin,
josta saman hyödyn saisin,
entiseen vain palajaisin.
Mutta aika on nyt uusi,
minun korvata onkin luuni,
uuteen aikaan parempaan,
tietsikan ihme maailmaan,
oppia kuitenkin jotain uutta,
maailman muuttuvaa.Kiva ,
joku vielä yrittää kertoa runokielelläkin jotain meille fossiileille, kiva-hauska-mukava kirjoitti:
Kiva ,
joku vielä yrittää kertoa runokielelläkin jotain meille fossiileille,"joku vielä yrittää kertoa runokielelläkin"
No, oli se kyllä vaikeaa, koska mikään runoniekka en ole koskaan ollut, en edes pidä niistä, mutta nyt vain putkahti esiin ja laitoin sen tänne, koska oli aloituksena yksinäisyys, jota en mielestäni ole kokenut ja toisaalta en nytkään, paitsi tuon tietsikan hajoamisen myötä?
Harmikseni olen huomannut nyt, että ilman tietsikkaa en osaisi elää enää nyt, että en kokisi yksinäisyyttä, koska täällä olen tutustunut noin virtuaalisesti määrättyihin nimmareihin ja heidän juttuihin, joihin on kiva joskus vastata.
No, tietty "pyyhkeitä" tulee joskus, kun kerron omista touhuistani, mutta niin näkäjään tulee toisillekin ja sehän on vain sitä elämän suolaa, jolla vaihdamme mielipiteitä.
Nyt kun oppisi vain tämän uuden koneen hallinnan, niin kaikki hyvin, mutta nyt varon, että mitään latauksia en itse asentele.
- kerttuleena
Ei se mikään häpeä ole yksinäinen elämä. 80-luvulla äidin kuoleman jälkeen olen elänyt yksin. En koskaan häpeillyt elämäntilanneettani. Nyt olen jo yli kahdeksankymppinen ja jos joskus kaipaan seuraa, lähden ulos ihmisten pariin, torille, kahvilaan. Netistä olen löytänyt muutaman nuoremman, joiden kanssa joskus vaihdamme ajatuksia, ja matkustammekin joskus yhdessä. Toinen kirjoittelee tuolla nuoremmissa, lueskelen niitä ja väittelemme joskus. Yleensä pelaan netissä palapelejä ja kolikkopelejä, ne ovat sopivaa ajankulua. Youtubesta löydän hyviä musiikkikappaleita niitä kuuntelen. Yksin eletty elämä ei ole ollut minulle häpeäksi, se on osani ollut ja hyvä osa.
- paljonkirjoitetaan
Yksinkertaisesti sanoisin, jos kokee yksinäisyytensä häpeäksi, silloinhan se on hänelle häpeäksi ja rasitteeksi. Olkoonkin syy siihen mikä tahansa.
Jos ei taas koe, mikäs häpeä se olisi? päinvastoin ilo. Ihan outo jo kysymyksenä. - huolestuttaa.joskus
Onpa hieno ketju. Aivan upeita vastauksia. Eihän aihe helppo ole ja mietinkin kirjoittaessani, että tuskin tähän kukaan viitsii vastata. Upeaa, että niin moni on kertonut on kertonut kokemuksistaan ja ajatuksistaan, kiitos teille kaikille.
Henkilökohtaisesti minusta ei ole häpeä olla yksinäinen. Miksi tätä kysyn, olen aikaisemmin ketjussa kertonut taustan. - Tiedätkösss
Etsin keväänaikana aikusemmasta naisesta seuraa tuolta nettitreffien sivulta . Kovin ujoa ja arkaa oli porukka sillä anonyyminäkään ei haluta kiinnostua , tunsin itseni kerjäläisen asemaan kysellessäni niitä näitä , en kuitenkaan siihen tilaan itseäni saata . Joten olkooooon
- että.ylimäääräinen
Kautta aikain naisen jäämistä naimattomaksi ja siten yksin on pidetty häpeänä asianomaiselle.
Sotien jälkeenhän oli liikkeellä käsite ylijäämänainen.- Eeerittäinhuva
Onneksi ne ajat ovat menneet. Nykyään naiset ovat mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
- ei-sopivaa-käytöstä
Eeerittäinhuva kirjoitti:
Onneksi ne ajat ovat menneet. Nykyään naiset ovat mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
joo, heh, nyt ne ylijäämä naiset , vanhatpiiat, jotka ei ole kevanneet kellekää kunnon miehille, ovat ukkomiesten riesana,
roikkuvat vuositolokulla naapurisa asuvien ukkomiesten kimpussa piittaamatta onko peheessä lapsia ja mitä mieltä vaimot on, - Avarru
Ai jaaa, eikä ukollasi ole mitään tekemistä aiheen kanssa. Vai? Ota läpyt pois ohimoiltasi ja avaa silmäsi ja tarkastele välillä sekä ukkosi että omaa käytöstäsi.
- olet-naurettava
Avarru kirjoitti:
Ai jaaa, eikä ukollasi ole mitään tekemistä aiheen kanssa. Vai? Ota läpyt pois ohimoiltasi ja avaa silmäsi ja tarkastele välillä sekä ukkosi että omaa käytöstäsi.
Sinä paljastit ittesi olet tyrkyllä ukkomiehille ku muita et saa,
olet hyvin tietoinen että ukkomiehet käyttää aina tilaisutta hyvääkseen,
tai melkein aina jos niillä yleensä vielä seisoo, - no.tyrkyllähän.pitääkin
olet-naurettava kirjoitti:
Sinä paljastit ittesi olet tyrkyllä ukkomiehille ku muita et saa,
olet hyvin tietoinen että ukkomiehet käyttää aina tilaisutta hyvääkseen,
tai melkein aina jos niillä yleensä vielä seisoo,Mitä pahaa ja tuomittavaa siinä on, että haluaa olla tyrkyllä? Onpas ahdasmielistä!
- lukija
olet- naurettava kirjoitti: Sinä paljastit ittesi,..
Palstan ilkeilijä ei taaskaan voinut luonnettaan salata! Läpi se lyö joka asiassa. - jotain-rajaa-sentään
no.tyrkyllähän.pitääkin kirjoitti:
Mitä pahaa ja tuomittavaa siinä on, että haluaa olla tyrkyllä? Onpas ahdasmielistä!
hyiiii, moraalitonta,
säälin naapuritasi,
hyiii puistataa tommonen horo jakorasia , yöööööök,,,
varmaan tautejaki jakelet tietämättömille tavllista tyhmemmille ukko-rauukoille,
tervejärkinen normaali sivistyksen omaava ei naapurin ukkoihin sekaannu, - Repikääsiitä
En ilkeile, mutta sanon juuri niin kuin omasta mielestäni jutut ovat. Jostain syystä olen aina eri mieltä kuin ahdasmieliset. Olen ollut aviossa enemmän kuin puolet elämästäni. Ei ole tarvetta tyrkytellä mitään. Jos olisi, ukkomieäs ei kelpaisi, vapaitakin vilistää vielä.
- päevänselevää
Ei ole ylijäämäihmisiä. Ei osaansa voi valita eikä kaikkeen vaikuttaa.
Aivan turha miettiäkin onko yksinäisyys häpeä.
Ei todellakaan ! - ohikulkija-
Satunnaisena lukiana näin ketjun vasta hetki sitten.En kokonaisuudessaan sitä jaksanut lukea, mutta näin, että siinä puhuttiin enemmän naisten toiveista ja unelmista.
Itse olen mie s, 75-vuotias, ikäiseni näköinen ja omillani hyvin toimeentuleva. Naama ja tukka harmaantuvat ja askel lyhenee. Olen ollut yksinäinen jo vuosia. En kuitenkaan osaa sitä hävetä, sillä eihän kukaan tiedä, että yksin kuljen.
Olin yli 20 vuotta avioliitossa, josta syntyi kolme lasta ja heistä kuusi lastenlasta. Silloinen vaimoni löysi paremman miehen, tyhjätasku tosin, mutta taisi olla parempi panomies kuin minä. Olin senkin jälkeen ns. avoliitossa väärän naisen kanssa lähes 7 vuotta.
Parhaat ystävät ovat jo siirtyneet tuonpuoliseen, toiset ovat hylänneet,kun äijästä ei enää ole mihinkään. Myös matkaseura aina löytyisi, kun vastaan kaikista kustannuksista.
Toisaalta yksin on hyvä olla. Huonosti nukutun yön jälkeen saa nukkua vaikka puoleen päivään, saa yöllä kuorsata, yskiä ja piereskellä.
Nyt kesällä kuitenkin yksinäisyys ahdistaa.. Monet aiemmat kesäiset retket ovat jääneet, kun en yksin tahdo lähteä. Muun muassa jokakesäiset retket Savonlinnaan oopperajuhlien aikana oheisohjemineen. - leskeyttä
Häpeähän se on, kun ei ole ketään saanut.
Noinhan yksin eläjästä sanotaan.
Olet niin ruma. Oletko juoppo?
Kuka on ruma? Kuinka kauneus, tai komeus määritellään?
Kaikki eivät säästy elämän juoksuradoilla nuorekkaina ja siloposkisina, mutta kertooko ulkokuori kaiken ihmisestä.
En piirrä kuvaa itsestäni, vaan yleisestä mielipiteestä joka ilmenee puhuttaessa yksinäisistä naisista.
Se ei ole kelvannut kenellekkään!
Lesken kaapu ylläni ja surun murtamana tunsin kuinka yksin jäin.
Puolikas minusta laskettiin haudan lepoon ja asennoiduin heti siihen niin, että siellä hän odottaa. Kuolemassa kuolin, sanat iskivät ja ikävä ei hellitä.
Vuosikymmen leskeyttä, toinen sukupuoli tuntui vastenmieliseltä, ei mitään mielenkiintoa.
Lisää yksinäisiä vuosia, ikätoveritkin kuolevat yksi toisensa jälkeen, uudet tuttavuudet eivät täytä aukkoa joka on jäänyt avoimeksi.
Uusista tuttavuuksista ei löydy sielunkumppania, ei edes korviketta sille mitä kaipaa.
En häpeä yksin olemista, olen ylpeästi minä, leski, joka ei ole saalistettavana, eikä saalista, mutta on valmis henkisellä tasolla tutustumaan ihmiseen joka voisi olla se puuttuva pala palapelissäni.
Astun avoimin mielin ovesta ulos, tai sisään. Odottaako joku juuri minua?
Kynnykseni on kuitenkin korkea ja pihtipielet ahtaat.
Yksin on hyvä olla. - että.joku.löytäisi
Ihan mukavaahan on olla saalistettavana.
- yksin-on-parasta-elää
Yleisellätasolla ajateltua,
eiköhän ole enemmänki normaalia elää vanhana yksin puolison kuoltua puois,
joskus tulee vaikutelma kirjoittajista aivan kuin he eivät hyväksyisi yksi-elämistä,
siis yksinäisyyttä,
tietenki sana yksinäisyys merkitsee eriasiaa kuin yksineläminen, ne vaan mieluusti halutaan sekottaa samaksi asiaksi,
itse pidän normaalina yksinelämistä 55v uoden avioliiton jälkeen,
en suuremmin kaipaa kummpania,
en tyrmääkään ajatusta jos luoja semmosen ohjaisi vielä elämäni tielle,
mutta pidän sitä täysin mahdottomana ajatuksena,
ei semmonen olisi mitenkään mahdollista,
koska ikäisemme olemme jo vanhoja, useinmiten monisairaita,
siis ei ole reaalimaailmassa mitenkää enään mahdollista,
mutta vilkasta mielikuvitusta ei voi vanhaltakaan sammuttaa,
joskus mietin ,
kyllä se vaan on niin,
jos oma vanha puoliso eläisi olisi se parasta mitä ikinä tiedän,
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä823560Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5683344- 423129
- 492112
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap131981SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3161898Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1201875Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.1471545Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?261311Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,661302