Koulun päättyminen johtaa ajatukset paitsi kesälomaan myös uuteen lukuvuoteen. Opetushallituksen uudet ohjeet uskonnollisista tilaisuuksista antavat virikkeen uudistaa käytäntöjä.
Ohjeissa todetaan: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” Lisäksi vinkataan: ”Koulu voi sopia, että oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua vapaa-aikana eri seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin kuten joulu- ja kevätkirkkoon.”
Tämä on hyvä malli kahden rinnakkaisen tilaisuuden sijaan. Ei tarvitse järjestää erillistä ei-uskonnollista toimintaa, jonka ”tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään”. Eikä huolehtia, ettei ”uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia”.
Kun ops-perusteiden mukaan opetuksen tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”, on luonnollista, että uskonnonharjoitus, kuten jumalanpalvelukset ja aamuhartaudet, jäävät lukuvuoden työsuunnitelmien ja koulupäivien ulkopuolelle. Lainkaan mukaan koulun tehtäviin ei kuulu uskonnonharjoituksen tai uskonnollisten toimitusten, kuten ruokarukousten järjestäminen. Eivät ne kuulu aikuistenkaan työpäivään.
Näin koulun henkilökunta voi yhdessä oppilaiden ja vanhempien kanssa keskittyä koulun yhteisiin tehtäviin ja tilaisuuksiin. Opetukseen liittyvät opintokäynnit ja vierailut ovat asia erikseen. Niitä voisi järjestää tasapuolisesti erilaisten kansalaisjärjestöjen, puolueiden sekä uskonnollisten ja katsomuksellisten yhteisöjen kanssa, samoin kunnan eri toimialojen kanssa.
Ohjeissa todetaan: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” Lisäksi vinkataan: ”Koulu voi sopia, että oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua vapaa-aikana eri seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin kuten joulu- ja kevätkirkkoon.”
Tämä on hyvä malli kahden rinnakkaisen tilaisuuden sijaan. Ei tarvitse järjestää erillistä ei-uskonnollista toimintaa, jonka ”tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään”. Eikä huolehtia, ettei ”uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia”.
Kun ops-perusteiden mukaan opetuksen tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”, on luonnollista, että uskonnonharjoitus, kuten jumalanpalvelukset ja aamuhartaudet, jäävät lukuvuoden työsuunnitelmien ja koulupäivien ulkopuolelle. Lainkaan mukaan koulun tehtäviin ei kuulu uskonnonharjoituksen tai uskonnollisten toimitusten, kuten ruokarukousten järjestäminen. Eivät ne kuulu aikuistenkaan työpäivään.
Näin koulun henkilökunta voi yhdessä oppilaiden ja vanhempien kanssa keskittyä koulun yhteisiin tehtäviin ja tilaisuuksiin. Opetukseen liittyvät opintokäynnit ja vierailut ovat asia erikseen. Niitä voisi järjestää tasapuolisesti erilaisten kansalaisjärjestöjen, puolueiden sekä uskonnollisten ja katsomuksellisten yhteisöjen kanssa, samoin kunnan eri toimialojen kanssa.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tässä linkki julkaistuun juttuun Turun Sanomissa. Ei ihan yllättävää, että joku lukija vetää mukaan suvivirren, vaikka jutussa puhutaan jumalanpalveluksissta ja hartaustilaisuuksista lv 2018-19. http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/3966925/Lukijalta Uskonnolliset tilaisuudet koulun vapaaaikaan
"Vapaa-ajan" sijaan voidaan puhua - niin kuin tekstissä on - "koulupäivien ulkopuolelle" jäävästä ajasta.
Tarvitaan erilaisia toimintoja uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden parantamiseksi kouluissa:
1. Kun ei-uskonnollinen ohjelma ja siitä tiedottaminen ei ole asianmukaista koulujen toimitnaansa järjestämien uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten aikana, on oikein vaatia tuollaisen ohjelman ja tiedottamisen parantamista täyttämään ainakin OPH:n kriteerejä. Virheellisestä toiminnasa on oikein kannella. Se ei ole tarkoitettu "siunaamaan" uskonnonharjoituksen järjestämistä koulussa, vaan uskonnottomien lasten konkreettisen tilanteen parantamiseen edes sen verran, koulu koululta, kunta kunnalta.
2. Sitä parempi ratkaisu koulujen uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden kannalta on, että uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia ei sisällytetä kouluopäiviin ja lukuvuoden ohjelmiin. Tie siihen (nykytilanteeseen verrattuna todella isoon askeleeseen) voi olla, että evl ym. uskonnolliset tilaisuudet kouluille tarjolle ovat koulutyöpäivien ulkopuolella, mutta niistä voi olla ilmoitus kouluissa. Voihan kouluissa olla ilmoituksia myös sekulaarien kansalaisjärjestöjen tilaisuuksista.
3. Paras ratkaisu mielestäni on, että uskonnollisia, katsomuksellisia ja poliittisia tilaisuuksia ja leirejä ei myöskään mainosteta kouluissa. Koulun toiminta on myös niiltä osin sitouttamatonta. Tiedotuksesta kouluissa keskustellaan lähtien siitä, että mitään tiedottajaa (kunnan nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatointa lukuun ottamatta) ei suosita.
OPH:n ohjeiden noudattamisvaatimus ei tarkoita, että hyväksyisi uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisen!? Joku vaatija voi hyväksyäkin, mutta moni vapaa-ajattelija ei pidä kahden rinnakkaisen tilaisuuden mallia hyvänä.
”Koulu voi sopia, että oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua vapaa-aikana eri seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin kuten joulu- ja kevätkirkkoon.”
Koulun ei pidä toimia uskonnollisten huuhaa-lahkojen markkinointikanavana.
Tuo OPH:n ohjeen maininta voi toimia täkynä sille, että rehtori uskaltaa päättää lopettaa uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten järjestämisen kouluaikaan.
Se on pieni virtuaalinen "lohdutuspalkinto" kirkolle, joka menettää valtavan markkinaosuuden jumalanpalvelustilaistoissa ja hartaustilaisuuksissa. On aika selvää, että iltatilaisuudet eivät vedä.
Ja sitä paitsi vanhemmat voivat tietosuojaan perustuen kieltää uskonnollisten yhdyskuntien tiedottamisen lapsilleen, siis "oppilaille ja näiden huoltajille". On itse asiassa mahdollista, että koulut eivät voi antaa oppilaiden kotien yhteystietoja kyseiseen toimintaan.
Sen sijaan koulu voi lopettaa uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset koulupäivien ja lukuvuoden aikana tykkänään. :-) :-)
Helpottaa historiallisen askeleen ottamista?
En tykkää, että aamuhartaudet lopetettaisiin.
Omassa jankkausketjussaan antivapari "ei ymmärrä", että malli jossa
a) uskonnolliset tilaisuudet ja toimituksen koulusta on poistetu, mutta koulussa saa kertoa mm. jostain uskonnollisesta iltatilaisuudesta sekä muitakin tilaisuuksista
ON PAREMPI KUIN malli jossa
b) uskonnolliset tilaisuudet ja toimituksen koulussa jatkuvat ja niistä tiedotetaan.
Siistyminen b:stä a-vaihtoehtoon on iso harppaus. Sen toteuttamiseksi on pieni myönnytyts, että (toistaiseksi) iltatilaiuuksissta saisi kertoa (niin kuin monisa muisakin asioista).
Antiapari tekeytyy jankkauksessaan "Puhtaksi ja aatteeliseksi", mutta on käytännössä "ahdas ja puuttellinen" ja muutakin.
Tämä tukee esitystä: https://www.okv.fi/media/uploads/ratkaisut/ratkaisut_2014/okv_230_1_2013.pdf
Tässä perustuslakivaliokunnan mietintö, joka "vetää takaisin" edellä mainitusta: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Documents/pevm_2 2014.pdf
Näinhän se kai etenee. Koulukirkkojen järjestäminen päättyy kokonaisuudessaan siten, ettei niitä järjestetä enää ollenkaan koulutoiminnan yhteydessä eikä siihen kytketä yhteiskunnan koulutoimintaan ja koulutukseen. Uskonnollisten toimijoiden tiedottaminen yhtälailla lakkaisi. Sen lisäksi vihdoin ehkä vapauduttaisiin ns. "opintokäynneistä" ja tuntikehyksestä lakkaisi uskonnonopetus tältäkin osalta. Neutraalia ja sekulaaria.
Uskonnonopetuksen lakkauttaminen oppiaineena on jo ihan eri kysymys kuin uskonnonharjoituksen järjestämisen lopettaminen. Oppiaineisiin voi kuulua opintokäyntejä, mutta jumalanpalveluskäynnit kirkossa ovat eri asia. Uskonnonharjoitus on varmaan ensin poistumassa oleva juttu.
Koulun velvoite on huolehtia opetuksesta, ei uskonnollisten yhteisöjen, joiden vastuulla ns. "opintokäyntien" opetus tilanteissa silti on. Kuka muu kuin uskontokunnan edustaja on kertomassa? Se ei ole neutraalia, vaan tunnustuksellista. Uskonnonopetuksen päättyminen poistaisi yhden riskitekijän, joka uhkaa tasapuolista ja neutraalia kohtelua. Sama koskee uskontokunnan edustajan ns. "opintovierailua" kouluopetuksessa. Se on tunnustuksellista, joten päättäminen sellaisen "opinnon" on parempi ratkaisu kuin alaikäisten aivopesu.
Antivapari nojaa kirkon puolestapuhujien uskontoallergiamantraan. OPH:n uuden ohjeen mukaan koulut ja päiväkodit voivat päättää olla järjestämättä uskonnollista ohjelmaa toimintansa osana. Se on uskontomagneettisen antivaparin mielestä allergista. Heh.
Aiheesta voi keskustella myös livenä pk-seudulla:
Maallistuva pääkaupunkiseutu -keskustelutilaisuus
ma 19.11. klo 18.00 – 19.45 Kaisa-talon, 2. kerros, Rosebud-kahvila, Vuorikatu 7 (Kaisaniemenkatu 5).
Avaus ja faktatietoisku, pääsihteeri Esa Ylikoski.
Uskonnottomuudesta meillä ja muualla,
vastuullinen tutkija Teemu Taira, Helsingin yliopisto, uskontotiede,
Päivähoidosta ja kouluista,
Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen.
Keskustelua, kysymyksiä.
Infopisteitä: ET-opetus ja ET-oppikirja Kompassi. Pro-Seremoniat. Nuorten filosofiatapahtuma Nufit.
Järjestävät
Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ja Suomen Humanistiliitto.
Helsingin kaupunki voisi ottaa selkeän ja rehtoreita helpottavan kannan.
Täällä voi asiaa esittää:
Maallistuva pääkaupunkiseutu -keskustelutilaisuus
ma 19.11. klo 18.00 – 19.45 Kaisa-talo, Rosebud kirja ja kahvi, Vuorikatu 7 (Kaisaniemenkatu 5), Helsinki
Uskonnottomia ja ei-uskonnollisia on yhä enemmän. Miten se näkyy elämän arjessa ja juhlahetkissä? Toteutuuko katsomusvapaus päivähoidossa ja kouluissa? Miten hautauskulttuuri muuttuu?
Avaus ja faktatietoisku, pääsihteeri Esa Ylikoski
Uskonnottomuudesta meillä ja muualla, vastuullinen tutkija Teemu Taira, Helsingin yliopisto, uskontotiede,
Päivähoidosta ja kouluista, toimialajohtaja Liisa Pohjolainen, Helsingin kaupunki, kasvatus ja koulutus.
Keskustelua, kysymyksiä
Infopisteitä
ET-opetus ja ET-oppikirja Kompassi, tekijöistä Eino Huotari paikalla
Pro-Seremoniat, Kauneimmat perhejuhlat -kirjan kirjoittaja Anneli Aurejärvi-Karjalainen,
Nuorten filosofiatapahtuma Nufit.
Tervetuloa! Järjestävät
Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ja Suomen Humanistiliitto
Avauksessa puhutaan uudesta lukuvuodesta, mutta asian voi kääntää hyvin myös tähän uuteen vuoteen 2019!
OPH:n uusissa ohjeissa (tammikuu 2018) todetaan mahdollisuutena:
"Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia."
Päiväkodin ja koulun johtoa - tai kuntaa - voi rohkaista päätökseen: kahden rinnakkaisen ohjelman sijaan keskitytään yhteiseen toimintaan. Niin on tehnyt esim. Reykjavikin kaupunki.
Koulun vapaa-aika tarkoittaa siis kouluajan, koulupäivän ulkopuolista aikaa. Ei koulutyöhön kuuluvaa aikaa.
Tämä asia puuttui harmillisesti HS:n jutussa pääsiäiskirkosta. Jättikö OPH:n opetusneuvos sen mainitsematta? Jättikö toimittaja ohjeen lukematta? Vai oliko lehdesltä tietoinen valita ohittaa asia? https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006075993.html
Siis jäi mainitsematta, että vuonna 2018 annetuissa ohjeissa on uutta entisiin ohjeisiin verrattuna seuraava: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.”
Tämän lisäksi ”koulu voi sopia, että oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua vapaa-aikana eri seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin kuten joulu- ja kevätkirkkoon.”
Pitää siten vaan nostaa tätä OPH:n ohjeen kohtaa. Sinnikkäästi. Kunnes menee perille.
Joissain kouluissa "pääsiäiskirkko" ja "kevätkirkko" ovat olleet vaihtoehtoja, siis jompi kumpi tarjolla. Parempi tietysti yksi kuin kaksi, mutta paras on siirtää ne vapaa-ajalle.
Pitäisikö pitää mukana vaatimuksissa tämä koko kappale eikä vain ensimmäistä virkettä?
"Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä
työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia. Koulu voi tehdä yhteistyötä
paikallisten seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien kanssa. Koulu voi sopia, että oppilaille
ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua vapaa-aikana eri seurakuntien ja
uskonnollisten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin kuten joulu- ja kevätkirkkoon. "
Uskonnolliset tilaisuudet jonnekin muualle kuin koulupäivään. Voi sen näinkin sanoa. Mutt sopiiko ikäänkuin vieroitus- ja korvaushoidoksi se, että koulussa saisi kertoa, mainostaa, että joku tilaisuus on silloin ja silloin.. Pari-kolme kertaa vuodessä?
Juu juu, mutta juuri NYT tulevaisuuteen vaikuttavat myös perheiden valinnat. JOS koulu järkkää jumalanpalveluksen lukuvuoteen, asiasta tulee kysely koteihin. Sitouttamattoman toiminnan puolesta.
Niin, rehtori on saattanut tehdä sopparit jo keväällä. Kai hn voisi peruakin. Mutta kun pitää varautua siihen, että uskonnollisia tilaisuuksia taas tyrkytyteään, nyt on aika roohkaista ihmisiä, perheitä valitsemaan sitouttamattoman opetuksen puolesta. Ei siinä ole ole mitään pelottavaa. Mutta aina parempi, jos usemman koulukaverin vanhemmat toimivat yhdessä.
Tuki perheille. Vinkki: koulukaverin perheen kanssa voisi myös jutella.
Vasemmistoradikaalia tämä perinnästapojen vastustaminen.
Voi sanoa myös, että koulun toiminta uskonnollisesti sitouttamattomaksi. Se ilmaisu tulee opetussuunnitelman perusteista.