Aihe

Vanhat maniatempaukset - miten elää niiden kanssa?

Surku

Olisi kiva kuulla enemmän, mitä kaikkea poikkeavaa ja typerää ihmiset ovat tehneet maanisina aikoina... Eli kokemuksia tänne!

Itse elän tällä hetkellä suht tasaista aikaa, mutta nykyisin suurimpana kuormittavana tekijänä on omat vanhat manian aikaan tehdyt typeryydet. Vaikeimpina aikoina ne ei tuntuneet miltään ja kun oireita ja pahaa oloa oli muutenkin enemmän, sain haitallisilla tekemisillä suljettua aiemmat tekemäni asiat pois mielestä... Mutta eipä onnistu enää... Tällä hetkellä kärsin valtavasta syyllisyydestä, vaikka vanhoista asioista on monia monia kuukausia ja jopa vuosia... Sain kaksisuuntaisen diagnoosin tänä keväänä ja toisaalta se on auttanut ymmärtämään omaa käytöstä, mutta se ei ole tietenkään oikeutus millekään ja toisaalta tieto on myös lisännyt tuskaa... Ja pelkoa siitä, että jossain välissä homma lähtee taas käsistä... Koska nyt vanhat asiat näkee loogisina kokonaisuuksina ja tajuaa, että on oikeasti tullut tehtyä kaikkea sellaista, mitä ei voi vain hyväksyä....

Itsellä on ties minkälaisia tempauksia takana, jotka ei ihme kyllä ole lähipiiriini kantautuneet eikä voikaan, koska en halua että muiden käsitys minusta muuttuu ja ihmissuhteet katkeaa... Mutta eniten jälkiä on jättäneet pari seksuaalisuuteen liittyvää tapausta, joista toisen takia joudun käymään myös eräänlaista traumatyöskentelyä ammattilaisen kanssa... Lisäksi se tapahtui pidemmän aikaa sitten, mutta kuitenkin nykyisen parisuhteeni aikana. Kumppanini ei tiedä näistä mitään ihme kyllä, vaikka sitä jatkui aika pitkään. En päässyt tästä toisesta ihmisestä eroon missään vaiheessa vaikka maniat tuli ja meni, samoin masennus ja osastot.. Sen sijaan mukaan astui tämän henkilön puolelta seksuaalista väkivaltaa ja henkistä väkivaltaa... Sekä eräänlaista vainoamista. Nyt jonkin verran helpottanut... Poliisikaan ei tullut kyseeseen, koska aiheutin itse tilannetta... Tosin jossain välissä jatkuvan uhkailun takia sitä jo mietin... Että hyvään liemeen sain itseni, helvettiä soikoon...

Nyt kun olen pitkään voinut suht ok, niin olen pohtinut miten elää kaiken tekemänsä kanssa? Asioista kertominen läheisille ei ole vaihtoehto... On vain jotenkin opittava elämään oman syyllisyyden, itseinhon ja ahdistuksen kanssa.... En vain vielä tiedä miten....

Onko teillä minkälaisia kokemuksia manian aikaisista tempauksista ja niiden kanssa elämisestä? Miten jatkaa eteenpäin....?

12

714

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ketipinorico

      Kyllä se syyllisyys, ja katumus vanhoista tekemisistä on päällimmäisenä mielessä joka päivä. Paljon ei lievennä seikka , että sairas mieli ohjasi toimimaan täysin järjettömästi,ja että siitä on joutunut maksamaan kovan hinnan. Totuuden nimissä on sanottava ettei itse ole täysin syytön siihen, että kaksisuuntainen mielialahäiriö puhkesi juuri minulle, jos sen näin voi ilmaista. Olihan se menetys, että menettää omaisuutensa sairauden vuoksi, mutta olisin mieluummin ollut köyhä, jos olisin voinnut säilyttää terveyteni.

    • Surku

      Kiitos Ketipinorico vastauksesta! Jaamme siis aikalailla samanlaisia ajatuksia... Eipä nämä oikein ole valitettavasti järjen juttuja. Sillei tosi pelottavaa ja omituista, kun olen normaaleina kausina ja ylipäätänsä lapsesta asti ollut tosi "järkevä" ja varovainen ja manian tullessa päälle paljon siitä häviää... tai ehkä pieni ripaus on jäljellä, koska en ole ulkopuolisille näkyvää tuhoa saanut aikaan. Tuho on keskittynyt lähinnä oman itseni, sekä henkisen että fyysisen puolen, vahingoittamiseen.... Se on raskas taakka tiedostaa, että itsestä löytyy tuollaisia puolia, mitä sairaus saa aikaan. Vaikken terveenä noita tempauksia tekisi tai monesti en ole noita juttuja edes ennen maniakausia osannut ajatella itse tekeväni, niin silti uskon, että jostain sisältä ne tekemisetkin kumpuaa...

      Paljosta kyllä itsekin luopuisi, jos terveys olisi ok eikä tarvitsisi olla koko aikaa varpaillaan... tai tuntea sitä tuskaa, jota omat tekemiset nyt jälkikäteen aiheuttaa omassa psyykkeessä. Mutta eteenpäin on pakko mennä!

      • Toi875

        Höh. P*skapuhetta. Muka maniassa mokannut. Lapsellinen trollaus. Tuota nyt ei usko erkkikään


    • Mä luulin kerran keksineeni ohjelman, jolla voi ennustaa Keno-numerot. Ees parikii jos sais, ni sehä ois superhyvä etu. Koodailin sitä sellasia kymmenien tuntien putkia suu vaahossa siansaksaa solkottaen ja aina vaan parempia ja parempia muuttujien nimiä huudellen (ohjelmoinnissa ku on sellasia muuttujia ja niille pitää aina keksiä joku hyvä kuvaava nimi). Mä luin jostain, et sitä aitoa oikeaa Kenon arvonta-algoritmia pidetään jossain poliisin säilössä, ni ei muuta ku läksin kaikki Batman-vermeet mukana sinne katoille hyppimään ja Mission Impossible tyyliin hakkeroimaan.

      No, eihä siitä sitte mitä tullu, mutta kyllä mä yhä uskon, et se mun ohjelma osaa ees yhen oikeen numeron antaa. Kaks ois tällä hetkellä tavote.

    • Ketipinorico

      On myönnettävä, että aihe on herkkä ja ymmärrettävä, että se vetää puoleensa epäasiallista kirjoittelua. Mutta jos lähdetään tarkastelemaan ilmiötä siitä, että ihminen on ylipäätänsä lukenut juuri tämän aiheen ketjunkirjoituksia, ja vielä viitsinyt kommentoida niitä halventamalla, tai kyseenalaistamalla ketjun aloittajan,tai muiden asiallisten ketjun kirjoittajien vilpittömyyttä .Syystäkin voi vetää johtopäätökset siitä, että ihmisellä on vaikeaa, ja kaikki ei ole kohdallaan. Tällöin on helppo jättää tämänlaatuiset kirjoitukset omaan arvoonsa, ja toivoa enemmän rakentavaa palautetta asiallisiin avauksiin.

    • Päätäpäpää

      Kiinnostaa kyllä, mitä kaikkea älykäs ajatteleva ihminen voi saada päähänsä, kun sille päälle sattuu. Onko se sairasta? Sairautta? Kuka sen määrittää?

      Ehkä meidän kaikkien pitäisi joskus päästää irti?

      • Surku

        Päätäpäpää, aika hyviä kysymyksiä. Oon kyllä näitä paljonkin pohtinut, etenkin ennen kun multa edes kysyttiin, oonko koskaan ajatellut itselläni olevan kaksisuuntaista.... Tai lähinnä, että missä menee raja normaalin ja ei-normaalin toiminnan välillä sekä miten mun tempaukset liittyy sellaisiin asioihin, joita ei välttämättä edes tiedosta. Ja siis totta kai joku lähtökohta löytyy kaikille tekemisilleen ja ehkä sitten joku häiriötila lisää sitä häiriökäyttäytymisalttiutta. Itse määrittelen tekemiseni "sairaiksi", koska pidän niitä itse väärinä ja ei-oikeutettuina tekoina kaikissa tilanteessa. Totta kai myös yhteiskunnan silmissä moni juttu on negatiivista käytöstä, mutta lähinnä perustuu omaan kokemukseeni siitä, mikä on MULLE normaalia käytöstä ja katsoisinko / sietäisinkö vastaavaa miten muilta.

        Täytyy sanoa, että jotkut maniassa tehdyt jutut on olleet tosi "hyviä" siinä mielessä, että siinä tilassa oon saanut päästettyä irti monista "turhista" ja haitallisista estoista, jotka on mun normi elämää haitanneet... se vapauden fiilis on upea, kun ei kerrankaan tunne sitä epävarmuutta ja varovaisuutta, mitä yleensä on. Ne hetket on vieneet ihan uusiin ulottuvuuksiin myös hyvällä tavalla.

        MUTTA sitten on se kääntöpuoli, jollon menee OIKEASTI yli ja on tullut tehtyä tosi ikäviä ja typeriä tekoja, jotka on sen kauden mennessä ohi oikeasti tuntuneet psyykkisesti tappavilta ja ylitsepääsemättömiltä.... Ei niitä haluais omaan elämään. Ne kaudet on tuntuneet tosi sumuisilta ja epäselviltä. Se "irti päästämisen " kokemus ei ole enää ollut hienoa tai hauskaa, vaan sillon on ihan joku järjellä selittämätön vauhti päällä. Esim. jos rakastaa toista ihmistä täysin ns. masennuskausina ja tasaisempina kausina, niin tällaisina maniakausina toista saattaa vihata tai toinen on kun vieras. Toinen menettää kaiken merkityksensä. Tai jos on hoitanut raha-asioita hyvin ja järjestelmällisesti normisti, niin maniakautena tästä ei ole tietoakaan. Tai jos arjessa yleensä on sosiaalisesti tosi pidättäytyvä ja vetäytyvä, niin maniakautena ei tunne yhtään epävarmuutta tai estoja, vaan se sosiaalisuus vastaa vuoden sosiaalisuutta, mitä lyhyenä aikana on.... jne...

        Niin, mitä se sairaus on? Tai onko tyhmät teot sairautta vai onko se vaan yritystä vierittää syytä pois itsestä? Oikeuttaa tekojaan? Luultavimmin tää kaikki on osittain jotain pääkopan flippaamista hetkellisesti, mutta myös tuota oikeutusta. Että saa elämästä jotenkin siedettävämpää... Uskon kyllä tosiaan, että omat teot lähtee itsestä jollain tavalla. Ei ne ihan tyhjästä tuu....


      • Help76

        Tyhjästä päästäsi ei synny edes maniaa.


    • Päätäpäpää

      Kolme vuotta olen näitä juttuja pohtinut aika tosissani ja vakavasti. Tarkkaan. Lopulta melko turhaan. Jo alkujaan tiesin nämä kaikki.

      Ehkä tämä prosessi piti kuitenkin läpi käydä. Jo alun alkaen olen tiennyt kaikki isot ahaa-elämykseni ja oivallukseni. Ehkä ne piti selittää kiven ja kannon kautta itselle, että oikeasti uskaltaa luottaa ja uskoa itseensä.

      Kyllä terve järki voittaa. Jo alussa päätin: Tätä päätäpä ei tämä pää sekoita!

      Se on pitänyt.

      Voi sitä päivää, kun päätäpäpää alkoi huutamaan. Onneksi minä päätän tässä päässä.

      Kuulostaa ehkä melko oudolta, mutta se joka on käynyt edes noilla rajoilla selvin päin, saattaa ymmärtää ja ottaa voimaa, uskoa itseensä tästä avautumisesta.

    • vakavasairaus

      Kaksisuuntainen on todellinen sekopää. Ei edes lääkitys kunnolla auta, niin n paha sairaus.

    • Mania

      Hei.
      Ei sinun varmaan kannata kantaa syyllisyyttä ja itseinhoa asioista, jotka ovat tapahtuneet manian aikana.
      Itse ajattelen niin, että bipon ihmisen maniavaiheet itsessään aiheuttavat todellakin harkitsemiskyvyttömyyttä ja ruokkii empatiakyvyttömyyttä, jota ei pysty hallitsemaan sairauden mania-vaiheessa.
      Ihastuin itse vuosia sitten valloittavaan bipolaariin kaveriin, enkä ymmärtänyt loppuun asti, mitä kaikkea se pitää sisällään.
      Selviäminen suhteesta, jossa olikin yllätyksenä myös kolmas osapuoli, oli vaikea kokemus.
      Silti olen pystynyt antamaan anteeksi ja ymmärtämään asian hänen sairautensa vuoksi.
      Tosin hän ei tätä tiedä, koska ei ole pystynyt pitämään minuun mitään yhteyttä varmaankaan juuri asian tuskallisuuden vuoksi.

    • litonoir

      Diagnoosini on varsin nuori, vasta vuoden ikäinen. Sairauteni on kuitenkin vanha. Tyyppi ll on saanut minut moneen älyttömyyteen vuosien varrella, ja varsinkin johtanut moneen huonoon päätökseen. En ole keksinyt mitään mullistavaa tai luullut omaavani telepaattisia kykyjä, joten hypomanioiden seuraukset ovat suht basic-tasoa. Mitään hauskaa tarinaa ei siis ole luvassa.

      Hypomaniassa olen mennyt kihloihin 3kk tuntemisen jälkeen, hankkinut koiran hetken mielijohteesta, ja lapsen.
      Olen tehnyt parissa kuukaudessa 20k velkaa ostamalla auton ja kaikki uudet huonekalut. Olin 19-vuotias vailla maksukykyä.
      Olen käyttänyt tolkuttomia määriä alkoholia, iskenyt miehiä minkä ehtinyt ja harrastanut seksiä julkisilla paikoilla.
      Olen pettänyt, varastanut, ajanut humalassa ja ajanut kaupungista toiseen 170km/h. Olen aloittanut opiskeluja ja jättänyt kesken. Olen saanut työpaikan, johon osaamiseni/ terveyteni ei ole riittänyt. Olen lähetellyt alastonkuviani netissä avokätisesti.

      Monesta asiasta viisastuneena , oppineena ja vanhentuneena hypomaniat ovat nykyisin paremmin hallussa. Jotain kaduttavaa kuitenkin sattuu joka kerta, ja joitakin vanhoja juttuja kadun edelleen.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maisan uupuvat päivitykset ja tuoreet rikosepäilyt

      Mikäs kun Maisa ei ole viikkoihin päivittänyt instaa ja nyt ollaan lehdissä tälläisistä.. 👀 https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/010c6594-780f-4
      Kotimaiset julkkisjuorut
      195
      14894
    2. Taksinkuljettaja Niina Syrjäläinen (Ristiinasta)

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33ec61ee-a6fb-4422-8ecc-982c68a91196 Viimeinen havainto eilen tiistailta n.17:48. Kadonnut kotoaan tilataksin kans
      Kadonneet ihmiset
      137
      12802
    3. Notta ny se on tuloos! Sinimustat rekisteröityy puolueeksi.

      Vanhat hyvät ajat palaavat. Joukko ultra-isänmaallisia ovat perustamassa uutta puoluetta. Työnimenä on nyt Sinimustat. Nyt tulee vihervasemmistolaisel
      Maailman menoa
      594
      8699
    4. Huomio ! Huomio !

      HUOMIO HUOMIO HUOMIO Niina Syrjäläinen ja Taksi auto rek SNS-438 on kadoksissa. Nina ja hänen taksiautonsa katosivat Ristiinassa: ”Huoli on suuri” –
      Mikkeli
      126
      5712
    5. Ikea palkkaa pakolaisia hienoa!

      Huonekalujätti Ikea aikoo tarjota Suomessa työpestin noin 70 pakolaiselle kolmen seuraavan vuoden aikana, yhtiö kertoo tiedotteessaan. – Pakolaiset o
      Maailman menoa
      318
      5249