Henkee vai ei?

Skeptikotko siis väittävät olevansa ateisteja ja maailmankuvansa on väitetysti puhtaasti tieteellisten todisteiden varassa, kulloisenkin tieteessä vallitsevan konsensuksen mukaisesti mukana tieteellisessä prosessissa kuin peräpukamat?

Jos kerta olemme planeettamme tuotekehityksen (evoluution) tuloksia ja sattuman kaupalla muodostuneet tähtipölystä tällaisiksi elollisiksi olennoiksi kuin olemme, ja olemme vain läjä avaruuden alkuaineita prosessoituneessa muodossa, niin mikä on se mekanismi jolla elämä niin raivoisasti puolustaa ja pyrkii kehittämään itseään, eikä suostu taistelutta siitä luopumaan?

Elämä kokee itsensä siis kovin merkitykselliseksi kaikissa miljoonissa muodoissa planeetallamme. Miksi se niin tekee, jos kyseessä on vain biomekaaniset olennot, joilla ei ole mitään merkitystä, henkeä, eikä arvoa? Kasvienkin on todistettu kykenevän monipuoliseen ajatteluun, ennakointiin ja kommunikointiin.

Mikä on se voima? Sen voiman on pakko olla olemassa, koska muutoinhan elämän voima ei olisi niin systemaattista ja näkyisi kaikessa. Ihmiskuntakin potee jo hätää tulevaisuudesta ja päättelee joutuvansa lähtemään avaruuteen turvatakseen perimänsä. Niin myös tapahtuu, jos tuhoa ei tule sitä ennen.

Jos henkeä ei ole, niin miksi äidit ja isät vaistoavat lastensa hädän?
Miksi monet ihmiset vaistoavat läheisensä kuoleman?
Miksi on näkijöitä, jotka ovat todistetusti valvotuissa olosuhteissa kyenneet näkemään asioita joita ei voi nähdä?
Miksi heitä on käytetty menestyksekkäästi monissa rikostutkimuksissa?

Miksi biokemialliseen materiamöykkyyn siirtyy perimätietoa esi-isiltä ja millä mekanismilla ilman henkeä? Miksi esimerkiksi ihminen osaa vauvasta lähtien vaatia elämään tarvittavia asioita? Miten ihminen vailla henkeä osaa tehdä vaistonvaraisesti asioita joita sille ei ole koskaan opetettu?

Onko olentojen DNA rakentunut siis niin, että se sisältää muutakin informaatiota kuin pelkästään rakenteellista? Ateistis-tieteellisen näkökulman mukaanhan aivojen pitäisi olla tyhjä kovalevy syntymävaiheessa, eikä siellä pitäisi olla muuta kuin kyky ottaa vastaan valmista tietoa ulkopuolelta.

Miten voi tietää asioita tietämättään? Miksi kananpoikanen osaa pelätä kanahaukan varjoa muttei kuumailmapallon varjoa? Kuka sille on kananaivoihin laittanut sen tiedon että juuri sellaista varjoa tulee pelätä joka on todellinen uhka niille?

Miten joillakin on verenseisautuksen taito? Miksi akupunktio toimii, jos ihmisen energiavirtoja ei voisi sillä ohjailla?

Millä mekanismilla useat perhoslajit ovat tatuoineet siipiinsä suuret silmät vaikuttaakseen pelottavilta? Miten kissa tietää miten vaikuttaa suuremmalta kääntämällä kylki edelle ja pyöristämällä selkäänsä karvat pystyssä jos kukaan ei ole opettanut? Selitys ei ole että se on vaan niille tyypillistä käytöstä. Kuka sen materiamöykyn on niin ohjelmoinut toimimaan ja opettanut myös kotikissan metsästämään?

Tiedossa on luonnonvalinta ja että evoluutiossa on jäänyt henkiin mukautumiskykyiset elinvoimaiset yksilöt. Se on siltikin vain osa koko tarinaa.

Edelleenkin kaikki on kuin taikuutta, jos sitä tarkastellaan materialistisessa mielessä. DNA:ta ja silmän rakennetta pitävät monet tutkijat liian hienoina sattumaksi.

Jos henkeä ei olisi, niin eihän elämällä eikä millään muullakaan olisi mitään merkitystä. Silloin turhiksi kävisivät kaikki moraalisäännöt, kunnioitus, oikeudenmukaisuus, lait ja ihan kaikki. Tappamisella ei olisi mitään väliä koska hengellä ei olisi arvoa ja säännöt olisivat vain tuon materiamassan itsensä keksimiä, eikä mitään ole ihmisen sisään rakennettua, vaan kaikki olisi vain opittua. Olisi aivan se ja sama olisiko sitä sitten hyvä vai paha vai ei mitään.

Minkään olemassaololla siis ei olisi mitään merkitystä, jos kerta kaikki olemme vain satunnaiserä kaikkea universumissa leijuvaa moskaa jonka painovoima ja edelleenkin spekulaatioiden varassa oleva tuntematon biokemiallinen reaktio sai alulle ja kasaan.

Miksi sellainen ihminen ylipäätään edes haluaa elää, joka ei usko johonkin suurempaan, vaan arvelee olevansa vain sattuman kautta muodostunut läjä ei mitään? Siksikö että elämänhalu on lajillemme tyypillistä? Miksi se on? Eikös se olisi materialistessa maailmankuvassa eläville ihan sama olemmeko hajanaisena energiana avaruudessa vai hiilivesipakkauksina maan päällä kuseskelemassa nurkkiin?

Miksi siis pessimistinen perusnegatiivinen unelmaton tosikko-ateistiskeptikko haluaa ylipäätään elää, jos hän kokee olevansa vain yksi täysin merkityksetön luonnonoikku muiden sattumankauppojen ja oikkujen joukossa? Piruillessaanko? Kuka se piru on siinä tapauksessa, jonka nimissä he työtään tekevät?

Olematonta ei ole olemassa ja tyhjiökään ei koskaan ole tyhjiö eikä vakuumi. Kaikki on täynnä elämää, hiukkasia, rakennuspalikoita, energiaa ja elämää. Kaikki suurimmat kysymykset ovat auki.

Voidaan havainnoida, tutkia ja kertoilla niiden toimintamalleista ja mekanismeista, mutta suurin kysymys on että mitä on olemassaolo ja miksi olemassaolo on edes olemassa.