Tiedoksi uskonnottomuuteen liittyen

Hyvältä vaikuttaa !

Tässä pidempää linjaa: https://www.edu.fi/download/181570_uskonnottomuus_suomessa.pdf

Tässä tapakultturiin liittyen: https://www.pohjalainen.fi/mielipide/yleisolta/lukijoilta-myos-uskonnottomuus-huomioon-1.2695438

Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2018 Esa Ylikoski paljastaa, mitä on puhunut uskonnottomuudesta uskonnon oppitunneilla. Ks. s.10-11. http://vapaa-ajattelijat.fi/wp-content/uploads/2018/04/vapaa_ajattelija__080318f.pdf

Vierailijoita uskonnon tunnille.

Eduskunnalle päätettäväksi pian: Tässä pian eteen tuleva kysymys: http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2018/07/16/jatkuuko-raamatun-nostaminen-suomen-lain-yli/

Pohdittavaa tunnillekin?

Vapaa Ajattelija -lehti antaa autenttista tietoa opettajalle ja aineistoa oppimistehtäviin:
http://vapaa-ajattelijat.fi/va-lehti/

Täällä myös aineistoa esim. tehtävien tekoon: http://vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/uskomaton-lehti/uskomaton-2018

Uskonnon opettajat, tervetuloa kartuttamaan tietoa:
Maallistuva pääkaupunkiseutu -keskustelutilaisuus

ma 19.11. klo 18.00 – 19.45 Kaisa-talo,
Rosebud kirja ja kahvi, Vuorikatu 7 (Kaisaniemenkatu 5), Helsinki

Uskonnottomia ja ei-uskonnollisia on yhä enemmän. Miten se näkyy elämän arjessa ja juhlahetkissä? Toteutuuko katsomusvapaus päivähoidossa ja kouluissa? Miten hautauskulttuuri muuttuu?

Avaus ja faktatietoisku, pääsihteeri Esa Ylikoski
Uskonnottomuudesta meillä ja muualla, vastuullinen tutkija Teemu Taira, Helsingin yliopisto, uskontotiede,
Päivähoidosta ja kouluista, toimialajohtaja Liisa Pohjolainen, Helsingin kaupunki, kasvatus ja koulutus.

Keskustelua, kysymyksiä
Infopisteitä
ET-opetus ja ET-oppikirja Kompassi, tekijöistä Eino Huotari paikalla
Pro-Seremoniat, Anneli Aurejärvi-Karjalainen, Perheen omat juhlat -kirjan kirjoittaja
Nuorten filosofiatapahtuma Nufit

Tervetuloa! Järjestävät
Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ja Suomen Humanistiliitto


Ks. myös Uskomaton-lehti ja siinä mm. etusivun juttu:
http://vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/uskomaton-lehti/uskomaton-2018/

Elämänkatsomustieto voidaan ja on syytä avata kaikille mahdolliseksi katsomusaineeksi peruskoulussa ja lukiossa nopealla erillisratkaisulla. Uudistus ei vaadi opetussuunnitelmien eikä oppikirjojen muuttamista. Se voidaan ottaa käyttöön heti.

Perusteet ja laaja tuki ET:n avaamiselle tulivat esiin viimeksi lukiolain käsittelyn yhteydessä, muun muassa Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston sekä Kuntaliiton lausunnoissa. Kunnathan ovat ylivoimaisesti suurin koulutuksen järjestäjä.

Lapsiasiavaltuutettu totesi kertomuksessaan eduskunnalle helmikuussa 2018, että nykyinen sääntely on ”yhdenvertaisuutta loukkaavaa ja lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan vastainen”. Perusoikeuksien toteutumisen epäkohtaan tarttumista ei pidä lykätä.

Eduskunnassa kesäkuussa 2018 ET:n avaamista koskeva ponsi sai SDP:n, Vasemmistoliiton ja Vihreiden eduskuntaryhmien sekä kahden RKP:n kansanedustajien tuen. Käydyssä keskustelussa ET:n avaaminen sai kuitenkin tukea hallituspuolueiden kansanedustajien taholta, vaikka oppositiopuolueiden yhteiseen ponteen ei äänestyksessä yhdyttykään.

Tällä perusteella voidaan katsoa olevan realistiset mahdollisuudet ET:n avaamiselle nopealla erillisratkaisulla vaalien jälkeen. Mielipidetiedustelun mukaan 75 % kansalaisista pitää ET:n avaamista oikeana.

ET:n nopeaa avaamista vaalikauden alussa ei pidä jarruttaa asettamalla se vastakkain muiden, pidempää keskustelua ja valmistelua vaativien katsomusopetusta koskevien ideoiden kanssa. Koska nykyinen oppiaine- ja tuntijako sekä uudet opetussuunnitelmat ja oppikirjat on juuri otettu käytäntöön, on selvää, että oppiaineita ja tuntijakoa ei voida muuttaa nopealla aikataululla.

Esimerkiksi jos katsomusopetukseen annettavaa tuntimäärää (10 vuosiviikkotuntia peruskoulun 9 vuoden aikana) vähennettäisiin ja opetus alkaisi vasta myöhemmin kuin heti ensimmäisellä luokalla, se antaisi mahdollisuuden muiden aineiden tuntimäärän lisäämiseen. Tällainen tuntijakomuutos samoin kuin kysymys nykyisen katsomusaineiden mahdollisesta lakkauttamisesta ja uudesta oppiaineesta niiden tilalle vaatisi perusteellista keskustelua ja valmistelua sekä myös opetussuunnitelma- ja oppikirjatyötä.

ET:n avaaminen kiireellisellä erillisuudistuksella ei estä katsomusopetuksen edelleen kehittämistä koskevan keskustelun jatkumista. ET:n avaaminen lisää valinnan vapautta ja yhdenvertaisuutta sekä lapsen oikeuksia, lasten pääsyä oikeuksiinsa.

Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien osuus on neljässä vuodessa noussut hieman yli neljä prosenttiyksikköä ja on nyt 27,4 prosenttia. Ev.-lut. kirkkoon kuuluu alle 70 prosenttia.

Muodolliset jäsenyydet eivät kerro kaikkea! Vuonna 2016 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 55,5 % väestöstä pitää itseään ”ei-uskonnollisena”, kun ”uskonnollisena” itseään pitää 38,5 % ja ”vahvasti uskonnollisena” 6 %. (Anja Terkamo-Moisio 2016. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2198-7/urn_isbn_978-952-61-2198-7.pdf.)

Nuorisobarometrin (2018, s. 93) kyselyn mukaan 57 % pitää itseään ”ei-uskonnollisena” ja 27 % ”uskonnollisena”, ja lisäksi 21 % asemoi itsensä niiden väliin. Kahdeksassa vuodessa ei-uskonnollisten osuus on kasvanut noin 20 prosenttiyksikköä.

Kansainvälisen Pewreserach-tutkimuskeskuksen mukaan (2018) Suomen uskonnollisuuden aste on 25. sijalla 34 maasta Euroopassa; 13% aikuisista on vahvasti uskonnollisia (“highly religious”) ja 10% (27/34) sanoo uskonnon olevan hyvin tärkeää elämässään. http://www.pewresearch.org/fact-tank/2018/12/05/how-do-european-countries-differ-in-religious-commitment/

Kansainvälisessä ISSP (International Social Survey Programme) -kyselyssä (2018) teemana oli uskonto ja uskonnollisuuden muutokset. Suomessa kyselyn mukaan 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä oli eniten vastaajia, jotka ilmoittivat jumalauskonsa muuttuneen suuntaan tai toiseen. Tämän ikäryhmän naisista 29 prosenttia ja miehistä 22 prosenttia ilmoitti luopuneensa jumalauskosta, kun molempien sukupuolien edustajista 8 prosenttia ilmoitti alkaneensa uskoa Jumalaan.

Tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan uskonnollisuuden merkitys identiteetille jakaantuu seuraavasti: erittäin tärkeä 12 %, jokseenkin tärkeä 21%, ei kovin tärkeä 31 % ja ei lainkaan tärkeä 34 %. (Suomalaiset identiteeteiltään yllättävän samanlaisia, s. 11 ja 21. e2 2018. http://e2.fi/article/104.)

Suomen kulttuurirahasto ja e2 Tutkimuskeskus kysyivät myös, mikä on suomalaisille ”pyhää” (http://e2.fi/publication/68). Pyhiksi asioiksi yli 2/3 valitsi rakkauden ja läheiset ihmissuhteet. Yli 50 %:n kannatuksen saivat rauha, koti, turvallisuus ja ihmisarvo. Luontoa piti pyhänä 48 %. Sen sijaan vain 15 % piti pyhänä uskontoa ja kirkkoa.

Suomalaisen yhteiskunnan luottamusrankingissa kirkko on sijalla 19/25. Se tosin päivitti puolueet (25/25)., vaikka puolueilla – samoin kuin yhä myös kirkolla – on suuri rooli julkisen vallan käytössä ja yhteiskunnassa.

Myös kirkon tutkimuskeskuksen Gallup Ecclesiastica -kyselyn (2015) mukaan kristinuskon opettamaan Jumalaan uskoo vain kolmannes sekä Jeesuksen sovitustyöhön ja kuolleista nousemiseen vajaa neljännes kaikista suomalaisista, nuorista vielä vähemmän.

Kirkollisvaalien äänestysprosentti oli 14,4 % (alle 18-vuotiasta 8,4 %). Se tarkoittaa, että 10 % kaikista äänestysikäisistä suomalaisista äänesti. Kyseessä ei ole kuitenkaan yhtenäinen vaikuttajaryhmä, sillä kirkollisvaaleissa äänestäneet ja tehtäviin valitut ovat monista asioista varsin erimielisiä.

Keisarilla ei ole enää vaatteita!? Ainakaan päällysvaatteita..