Poistuisitko palstalta jos löytäisit

Miksi kieltäisi? Eihän sun ukkoskaan kiellä.

nhgv kirjoitti:

Miksi kieltäisi? Eihän sun ukkoskaan kiellä.

Ei ukko kiellä mutta meillä onkin sääntö etten näe ketään

valtakunta kirjoitti:

Ei ukko kiellä mutta meillä onkin sääntö etten näe ketään

Eihän täällä kukaan mukaan ketään näe. Ei tämä mikään treffipalsta ole.

nhgv kirjoitti:

Eihän täällä kukaan mukaan ketään näe. Ei tämä mikään treffipalsta ole.

On minulla sähköpostissakin kaveri joka on tullut palstan kautta mutta en näe sitäkään.eli En minä ainakaan tollain kieroile, sinäkö kieroilet?

Itseasiassa minä kirjoittelin ensiksi muilla asiasivustoilla, mutta siellä on puolet kirjoittajista aivan sekopäisiä jankuttajia. Mitä poliittisempi sen typerämpää keskustelu oli. Jopa aurinkoenergiasta ihmiset kykenevät vittuilemaan toisilleen.

Niin hullulta kuin tämä väite saattaakin kuulostaa, niin kirjoittelen täällä koska täällä on eniten asiallisia kirjoittajia. Esimerkiksi Wuppiksen mies viha on pientä siihen verrattuna kuinka rajoittuneita osaavat olla lestadiolaisten, feministien, kokoomuksen, kommunistien, Trumpin, Putinin, Niinistön ja Sipilän vihaajat. Kaikkia palstoja vaivaa sama lähtökohta; vihataan jotakuta tai joitakuita.

EdesUnissa kirjoitti:

Itseasiassa minä kirjoittelin ensiksi muilla asiasivustoilla, mutta siellä on puolet kirjoittajista aivan sekopäisiä jankuttajia. Mitä poliittisempi sen typerämpää keskustelu oli. Jopa aurinkoenergiasta ihmiset kykenevät vittuilemaan toisilleen.

Niin hullulta kuin tämä väite saattaakin kuulostaa, niin kirjoittelen täällä koska täällä on eniten asiallisia kirjoittajia. Esimerkiksi Wuppiksen mies viha on pientä siihen verrattuna kuinka rajoittuneita osaavat olla lestadiolaisten, feministien, kokoomuksen, kommunistien, Trumpin, Putinin, Niinistön ja Sipilän vihaajat. Kaikkia palstoja vaivaa sama lähtökohta; vihataan jotakuta tai joitakuita.

Lue lisää

Olen huomannut että anonyymit keskustelupalstat on paikkoja joihin mennään purkamaan pahaa oloa, ja sitä pahaa oloa on kohtalaisen paljon.

Pohjanoteerauksia lienevät paikkakuntia käsittelevät palstat, niissähän levitellään jopa yksityiselämään liittyviä tietoja. Mielensäpahoittajan tarve loanheittoon näyttäisi olevan kyltymätön.

Itselläni on eräs mielenkiinnon kohde jolla on oma palstakin. Keskustelu on verkkaista, en ole koskaan saanut vastausta kommenttiini samalla hetkellä kun olen ollut palstalla, mutta aina sinne on vuorokauden sisällä tullut vastaus. Jos se palsta olisi aktiivisempi, niin kirjoittelisin varmaan yksinomaan sinne. Paitsi jos se vilkkaus toisi trollit mukanaan...

Maailman menoa on vilkas palsta, ja siellä on toisinaan hyvää juttua.

Ananias kirjoitti:

Olen huomannut että anonyymit keskustelupalstat on paikkoja joihin mennään purkamaan pahaa oloa, ja sitä pahaa oloa on kohtalaisen paljon.

Pohjanoteerauksia lienevät paikkakuntia käsittelevät palstat, niissähän levitellään jopa yksityiselämään liittyviä tietoja. Mielensäpahoittajan tarve loanheittoon näyttäisi olevan kyltymätön.

Itselläni on eräs mielenkiinnon kohde jolla on oma palstakin. Keskustelu on verkkaista, en ole koskaan saanut vastausta kommenttiini samalla hetkellä kun olen ollut palstalla, mutta aina sinne on vuorokauden sisällä tullut vastaus. Jos se palsta olisi aktiivisempi, niin kirjoittelisin varmaan yksinomaan sinne. Paitsi jos se vilkkaus toisi trollit mukanaan...

Maailman menoa on vilkas palsta, ja siellä on toisinaan hyvää juttua.

Lue lisää

Mä en valitse paikkaa otsikon mukaan, tätäkään. Vaan sen mukaan missä tuntuu hyvältä käydä keskustelua.

Kyllä, täysin itsekkäät motiivit mulla. Eikä siihen vaikuta suhdestatus.

Löysit (nyrkki) kyllikin.

Palstailuhan ei ole harrastus, vaan vaihtoehtoinen tapa olla sosiaalinen.

Siinä missä perinteiseen sosiaalisuuteen kuuluu ajan viettäminen ystävien/tuttavien/sukulaisten kanssa tehden samalla jotakin mielekästä, palstailusta puuttuu se yhdessä tekeminen jota myös elämäksi kutsutaan.

Myönnän että kynnys hakeutua sosiaalisiin kontakteihin nousee hetkittäin kun voi ottaa sohvalla hyvän asennon ja alkaa kirjoittelemaan palstalle kommentteja, mutta en ole koskaan kokenut palstailua yhtä tyydyttäväksi kuin oikea sosiaalinen elämä. En ehkä lähde tapaamaan ystäviäni yhtä herkästi kun voi palstailla, mutta jos minä olisin tavannut naisen johon syntyy voimakkaampi kiintymys...en usko että palstailu voisi tyydyttää sitä kaipuuta.

Ananias kirjoitti:

Palstailuhan ei ole harrastus, vaan vaihtoehtoinen tapa olla sosiaalinen.

Siinä missä perinteiseen sosiaalisuuteen kuuluu ajan viettäminen ystävien/tuttavien/sukulaisten kanssa tehden samalla jotakin mielekästä, palstailusta puuttuu se yhdessä tekeminen jota myös elämäksi kutsutaan.

Myönnän että kynnys hakeutua sosiaalisiin kontakteihin nousee hetkittäin kun voi ottaa sohvalla hyvän asennon ja alkaa kirjoittelemaan palstalle kommentteja, mutta en ole koskaan kokenut palstailua yhtä tyydyttäväksi kuin oikea sosiaalinen elämä. En ehkä lähde tapaamaan ystäviäni yhtä herkästi kun voi palstailla, mutta jos minä olisin tavannut naisen johon syntyy voimakkaampi kiintymys...en usko että palstailu voisi tyydyttää sitä kaipuuta.

Lue lisää

No noinhan se pääpiirteissään mutta minusta ei palstailua pitäisi edes verrata irl-sosiaalisuuteen. Irl olet tuttujen kanssa tekemisissä, täällä taas tuntemattomien niin jo siinä on suuri ero. Itse en juurikaan tuttujen kanssa somessa vaihda kuulumisia vaan mieluummin aina kasvokkain tai puhelismessa mutta täällä taas en haluakaan tuntea samalla tavalla ketään kuin livenä niin jo lähtölkohtaisesti ollaan ihan eri alueilla joissa molemmissa on puolensa.

Olen huomannut että ihmisissä on eroja, jotkut kaipaa koko ajan sitä livesosiaalisuutta mutta jotkut taas kuten minä voivat pärjätä pitkiäkin aikoja ilman livekontakteja muihin ihmisiin. Jos mulla olisi nainen se varmaan osittain ahdistaisikin olla koko ajan sen kanssa, kolme neljä päivää kyllä menee mutta sen pidemmät jaksot saman katon alla jatkuvassa tekemisissä olossa saa vähän tuntemaan että voiskohan toi käydä omassa kotonaan välillä.

Harmaaritari kirjoitti:

No noinhan se pääpiirteissään mutta minusta ei palstailua pitäisi edes verrata irl-sosiaalisuuteen. Irl olet tuttujen kanssa tekemisissä, täällä taas tuntemattomien niin jo siinä on suuri ero. Itse en juurikaan tuttujen kanssa somessa vaihda kuulumisia vaan mieluummin aina kasvokkain tai puhelismessa mutta täällä taas en haluakaan tuntea samalla tavalla ketään kuin livenä niin jo lähtölkohtaisesti ollaan ihan eri alueilla joissa molemmissa on puolensa.

Olen huomannut että ihmisissä on eroja, jotkut kaipaa koko ajan sitä livesosiaalisuutta mutta jotkut taas kuten minä voivat pärjätä pitkiäkin aikoja ilman livekontakteja muihin ihmisiin. Jos mulla olisi nainen se varmaan osittain ahdistaisikin olla koko ajan sen kanssa, kolme neljä päivää kyllä menee mutta sen pidemmät jaksot saman katon alla jatkuvassa tekemisissä olossa saa vähän tuntemaan että voiskohan toi käydä omassa kotonaan välillä.

Lue lisää

Pointtini olikin se, ettei palstailua ja oikeaa elämää voi verrata toisiinsa.


"Jos mulla olisi nainen se varmaan osittain ahdistaisikin olla koko ajan sen kanssa, kolme neljä päivää kyllä menee mutta sen pidemmät jaksot saman katon alla jatkuvassa tekemisissä olossa saa vähän tuntemaan että voiskohan toi käydä omassa kotonaan välillä."

Jaa'a, vanhanpojan ei kannattaisi sanoa noin ennenkuin on kokenut sen huuman edes kerran elämässään.

Ananias kirjoitti:

Pointtini olikin se, ettei palstailua ja oikeaa elämää voi verrata toisiinsa.


"Jos mulla olisi nainen se varmaan osittain ahdistaisikin olla koko ajan sen kanssa, kolme neljä päivää kyllä menee mutta sen pidemmät jaksot saman katon alla jatkuvassa tekemisissä olossa saa vähän tuntemaan että voiskohan toi käydä omassa kotonaan välillä."

Jaa'a, vanhanpojan ei kannattaisi sanoa noin ennenkuin on kokenut sen huuman edes kerran elämässään.

Lue lisää

No ihan oikea pointtihan se sitten on.

Joo no on sitä tullut joksus kokeiltua, sanoisin että vaikka sen huuman sanotaan kestävän kaksi vuotta mulla ehkä semmoinen viisi päivää peräkkäin riittää taittamaan pahimman terän huumasta, sitten pitäisi saada aina pari päivää puhaltaa välillä niin jaksaa paremmin huumailla sitten taas.

Harmaaritari kirjoitti:

No ihan oikea pointtihan se sitten on.

Joo no on sitä tullut joksus kokeiltua, sanoisin että vaikka sen huuman sanotaan kestävän kaksi vuotta mulla ehkä semmoinen viisi päivää peräkkäin riittää taittamaan pahimman terän huumasta, sitten pitäisi saada aina pari päivää puhaltaa välillä niin jaksaa paremmin huumailla sitten taas.

Lue lisää

En kutsuisi huumaksi tunnetta joka taittuu viidessä päivässä, sanoisin että kyse oli sitkeästä kiimasta joka hellittäessään sai sinut huomaamaan että daami ei ollutkaan ruusu.

Ananias kirjoitti:

En kutsuisi huumaksi tunnetta joka taittuu viidessä päivässä, sanoisin että kyse oli sitkeästä kiimasta joka hellittäessään sai sinut huomaamaan että daami ei ollutkaan ruusu.

Lue lisää

ei se ole daamin ruusuisuudesta tai sen puutteesta kiinni, me intorvertit vaan halutaan myös olla ihan rauhassa välillä ja minä ainakin olen semmoinen että tulee vähän huono omatunto jos vaikuttaa siltä että toisella voi olla tylsää vaikkei olisikaan niin ihan jo siksikin parempi puhaltaa välillä.

Harmaaritari kirjoitti:

ei se ole daamin ruusuisuudesta tai sen puutteesta kiinni, me intorvertit vaan halutaan myös olla ihan rauhassa välillä ja minä ainakin olen semmoinen että tulee vähän huono omatunto jos vaikuttaa siltä että toisella voi olla tylsää vaikkei olisikaan niin ihan jo siksikin parempi puhaltaa välillä.

Lue lisää

Paha sanoa mitään sun introverttiyden tasosta, mutta tiedän hyvin introverttejä suhteessa eläviä miehiä ja naisia, osa sosiaalisesti lähes erakoiksi luettavia.

Puolison pitää vain hyväksyä kumppaninsa sosiaaliset pidäkkeet, mutta yleensähän tuo introverttiys ei rajoita lähimpiä ihmissuhteita ja introvertti voi lähipiirissään olla mainio seuraihminen. Väsy tulee vain vieraassa seurassa.

Ananias kirjoitti:

Paha sanoa mitään sun introverttiyden tasosta, mutta tiedän hyvin introverttejä suhteessa eläviä miehiä ja naisia, osa sosiaalisesti lähes erakoiksi luettavia.

Puolison pitää vain hyväksyä kumppaninsa sosiaaliset pidäkkeet, mutta yleensähän tuo introverttiys ei rajoita lähimpiä ihmissuhteita ja introvertti voi lähipiirissään olla mainio seuraihminen. Väsy tulee vain vieraassa seurassa.

Lue lisää

Joo voi se olla että ymmärretään ihan eri tavalla koko sana kun monihan ajattelee tosiaan että introvertti on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä mutta kun ei se ole niin. Jos nyt ajatellaan vaikka niin että pidettäisiin palstamiitti väittäisinpä että minä olisin niitä jotka on eniten äänessä, ulkoapäin et siis osaisi inroverttiyttä päätellä mutta sehän niissä ihmisissä onkin vähän raskasta kun usein joutuu toimimaan ikäänkuin seremoniamesterina, olemaan se joka pitää keskutelua yllä jos/muut on semmoisia jotka ei saa suutaan auki. Väittäisin että olen mainio seuraihminen sekä tutussa että vähemmän tutussa seurassa mutta se juurikin vaatii sen että joskus saa olla ilman häiriötekijöitä, jos olisi syrjäänvetäytyvämpi luonne se olisi tavallaan helpompaa kun saisi olla möllöttää vaan missä tahansa.

Harmaaritari kirjoitti:

Joo voi se olla että ymmärretään ihan eri tavalla koko sana kun monihan ajattelee tosiaan että introvertti on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä mutta kun ei se ole niin. Jos nyt ajatellaan vaikka niin että pidettäisiin palstamiitti väittäisinpä että minä olisin niitä jotka on eniten äänessä, ulkoapäin et siis osaisi inroverttiyttä päätellä mutta sehän niissä ihmisissä onkin vähän raskasta kun usein joutuu toimimaan ikäänkuin seremoniamesterina, olemaan se joka pitää keskutelua yllä jos/muut on semmoisia jotka ei saa suutaan auki. Väittäisin että olen mainio seuraihminen sekä tutussa että vähemmän tutussa seurassa mutta se juurikin vaatii sen että joskus saa olla ilman häiriötekijöitä, jos olisi syrjäänvetäytyvämpi luonne se olisi tavallaan helpompaa kun saisi olla möllöttää vaan missä tahansa.

Lue lisää

Olet samalla tavalla introvertti kuin minä ja mieheni. Meillä kestikin useampi vuosi, ennen kuin muutettiin yhteen. Nyt kymmenen vuotta yhdessä asuneena edelleenkin kaipaamme omaa tilaa ja omia harrastuksia. Kun jompi kumpi on työasioissa tms. poissa kotoa yön/öitä, molemmat huokaisevat varmaan helpotuksesta. Mukava tietysti sitten taas nähdäkin välimatkan jälkeen, aivan parasta. Emme olisi kumpikaan voineet mennä yhteen liian takertuvan tai läheisriipuvaisen kanssa, ei olis tullut mitään muutakuin tukehtumisen tunne.

introverttinainen kirjoitti:

Olet samalla tavalla introvertti kuin minä ja mieheni. Meillä kestikin useampi vuosi, ennen kuin muutettiin yhteen. Nyt kymmenen vuotta yhdessä asuneena edelleenkin kaipaamme omaa tilaa ja omia harrastuksia. Kun jompi kumpi on työasioissa tms. poissa kotoa yön/öitä, molemmat huokaisevat varmaan helpotuksesta. Mukava tietysti sitten taas nähdäkin välimatkan jälkeen, aivan parasta. Emme olisi kumpikaan voineet mennä yhteen liian takertuvan tai läheisriipuvaisen kanssa, ei olis tullut mitään muutakuin tukehtumisen tunne.

Lue lisää

No hienoa kun löysitte toisenne, noin se varmaan on että samikset pärjää keskenään hyvin ja myös ymmärtävät paremmin toisiaan kuin ihan erilaiset luonteet, ei tarvitse puhumalla yrittää selittää kun toinen ymmärtää muutenkin oman tilan tarpeen.

introverttinainen kirjoitti:

Olet samalla tavalla introvertti kuin minä ja mieheni. Meillä kestikin useampi vuosi, ennen kuin muutettiin yhteen. Nyt kymmenen vuotta yhdessä asuneena edelleenkin kaipaamme omaa tilaa ja omia harrastuksia. Kun jompi kumpi on työasioissa tms. poissa kotoa yön/öitä, molemmat huokaisevat varmaan helpotuksesta. Mukava tietysti sitten taas nähdäkin välimatkan jälkeen, aivan parasta. Emme olisi kumpikaan voineet mennä yhteen liian takertuvan tai läheisriipuvaisen kanssa, ei olis tullut mitään muutakuin tukehtumisen tunne.

Lue lisää

Toisaalta ekstrovertti voi hakea sosiaalista kanssakäymistä muualtakin, ja moni tekeekin niin.

Tuo tietenkin edellyttää ettei se introvertti satu olemaan samalla vainoharhainen.

Harmaaritari kirjoitti:

Joo voi se olla että ymmärretään ihan eri tavalla koko sana kun monihan ajattelee tosiaan että introvertti on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä mutta kun ei se ole niin. Jos nyt ajatellaan vaikka niin että pidettäisiin palstamiitti väittäisinpä että minä olisin niitä jotka on eniten äänessä, ulkoapäin et siis osaisi inroverttiyttä päätellä mutta sehän niissä ihmisissä onkin vähän raskasta kun usein joutuu toimimaan ikäänkuin seremoniamesterina, olemaan se joka pitää keskutelua yllä jos/muut on semmoisia jotka ei saa suutaan auki. Väittäisin että olen mainio seuraihminen sekä tutussa että vähemmän tutussa seurassa mutta se juurikin vaatii sen että joskus saa olla ilman häiriötekijöitä, jos olisi syrjäänvetäytyvämpi luonne se olisi tavallaan helpompaa kun saisi olla möllöttää vaan missä tahansa.

Lue lisää

Tunnen minäkin introverttejä, ei se introverttiys tee ihmisestä epäkelpoa. Introvertti vain tarvitsee sosiaalisuuteen roolin johon mennä, se voi olla vaikka työminä tai joku muu vastaava rooli.

Exälläni oli joskus frendinä sellainen kunnon introvertti, mutta se saattoi taikoa seurassa jostakin aivan ihme roolin ja vaikka tanssia pöydillä. Ei se koskaan överiksi vetänyt, mutta se saattoi olla tapaamisten jälkeen päiväkausia yksinään ja ladata akkuja.

Ananias kirjoitti:

Tunnen minäkin introverttejä, ei se introverttiys tee ihmisestä epäkelpoa. Introvertti vain tarvitsee sosiaalisuuteen roolin johon mennä, se voi olla vaikka työminä tai joku muu vastaava rooli.

Exälläni oli joskus frendinä sellainen kunnon introvertti, mutta se saattoi taikoa seurassa jostakin aivan ihme roolin ja vaikka tanssia pöydillä. Ei se koskaan överiksi vetänyt, mutta se saattoi olla tapaamisten jälkeen päiväkausia yksinään ja ladata akkuja.

Lue lisää

Ei se ole mikään rooli, se vaan on se ihminen, aina ollut ja tulee olemaan semmoinen mutta toinen puoli siitä ihmisestä saattaa kaivata hiljaisuutta taas toisaalta. Tavallaan käyttää energiaa ihmisten ilmoilla ja sitten taas ottaa tasaisemmin kun on sen aika.

Harmaaritari kirjoitti:

Ei se ole mikään rooli, se vaan on se ihminen, aina ollut ja tulee olemaan semmoinen mutta toinen puoli siitä ihmisestä saattaa kaivata hiljaisuutta taas toisaalta. Tavallaan käyttää energiaa ihmisten ilmoilla ja sitten taas ottaa tasaisemmin kun on sen aika.

Lue lisää

Kuten sanoin, tunnen introverttejä. Kyllä heitä yhdistää tosissaan se, että kyetäkseen normaaliin sosiaalisuuteen heidän on tavallaan löydettävä itsestään vaihe jolla päästä mukavuusalueen ulkopuolelle. Se vaihe on rooli.

Tuo rooli syö voimia, ja he tarvitsevat yksinoloa päästäkseen lataamaan akkuja.

Ananias kirjoitti:

Kuten sanoin, tunnen introverttejä. Kyllä heitä yhdistää tosissaan se, että kyetäkseen normaaliin sosiaalisuuteen heidän on tavallaan löydettävä itsestään vaihe jolla päästä mukavuusalueen ulkopuolelle. Se vaihe on rooli.

Tuo rooli syö voimia, ja he tarvitsevat yksinoloa päästäkseen lataamaan akkuja.

Lue lisää

No joillakin ehkä noin., Nimenomaan rooli on jotain mikä tavallaan vedetään itsestä esiin tarvittaessa mutta mulla ainakin puheliaisuus tulee luonnostaan ihan pakottamatta mutta toisaalta ihan yhtä luonnostaan voin olla itsekseenkin ilman että puhun kenellekään pitkään aikaan eikä se vaivaa minua, se vaan vaatii sen etten sitten ole sosiaalisissa tilanteissa.

Harmaaritari kirjoitti:

No joillakin ehkä noin., Nimenomaan rooli on jotain mikä tavallaan vedetään itsestä esiin tarvittaessa mutta mulla ainakin puheliaisuus tulee luonnostaan ihan pakottamatta mutta toisaalta ihan yhtä luonnostaan voin olla itsekseenkin ilman että puhun kenellekään pitkään aikaan eikä se vaivaa minua, se vaan vaatii sen etten sitten ole sosiaalisissa tilanteissa.

Lue lisää

Sinähän alat muistuttamaan Dissiä, juttusi menevät selittelyn puolelle.

Introvertti on ihminen joka väsyy sosiaalisissa tilanteissa koska hän joutuu vetämään luonteelleen hieman vierasta roolia. Yksinäisyys on sitten se kohta jolloin ladataan ne akut.

Ananias kirjoitti:

Sinähän alat muistuttamaan Dissiä, juttusi menevät selittelyn puolelle.

Introvertti on ihminen joka väsyy sosiaalisissa tilanteissa koska hän joutuu vetämään luonteelleen hieman vierasta roolia. Yksinäisyys on sitten se kohta jolloin ladataan ne akut.

Lue lisää

Sinähän se alat kun vedät noita oletuksia :D

kyllä minä väitän että introvertti voi olla mnyös ilman pakottamatonta roolia ja myös väsyä niihin ihmisiin, ei niinkään tilanteisiin. Katsos jotkut ihmiset varsinkin on semmoisia että ne saattaa helposti kelata samoja juttuja, niitä jaksaa muutaman päivän kuunnella mutta jossain kohtaa niihin vaan kyllästyy. Varsinkin jos haluavat puhua omista ongelmistaan se voi käydä rasittavaksi kun pitäisi jaksaa tukea ja myötäelää koko ajan.

Harmaaritari kirjoitti:

Sinähän se alat kun vedät noita oletuksia :D

kyllä minä väitän että introvertti voi olla mnyös ilman pakottamatonta roolia ja myös väsyä niihin ihmisiin, ei niinkään tilanteisiin. Katsos jotkut ihmiset varsinkin on semmoisia että ne saattaa helposti kelata samoja juttuja, niitä jaksaa muutaman päivän kuunnella mutta jossain kohtaa niihin vaan kyllästyy. Varsinkin jos haluavat puhua omista ongelmistaan se voi käydä rasittavaksi kun pitäisi jaksaa tukea ja myötäelää koko ajan.

Lue lisää

Et sinä ole introvertti jos sosiaaliset tilanteet on sulle luontevia. Ihan perusjuttuja.

Ananias kirjoitti:

Et sinä ole introvertti jos sosiaaliset tilanteet on sulle luontevia. Ihan perusjuttuja.

Olenpas sillätapaa että kaipaan myös sitä yksinoloa.

Harmaaritari kirjoitti:

Olenpas sillätapaa että kaipaan myös sitä yksinoloa.

Introverttiys on pidättyvyyttä sosiaalisissa tilanteissa.

Mulla on ollut työkavereina introverttejä, tai ehkä enempi ambiverttejä, ja noista kyllä huomaa että he tarvitsevat roolia päästäkseen tilanteen herroiksi/rouviksi/neideiksi.

Harmaaritari kirjoitti:

ei se ole daamin ruusuisuudesta tai sen puutteesta kiinni, me intorvertit vaan halutaan myös olla ihan rauhassa välillä ja minä ainakin olen semmoinen että tulee vähän huono omatunto jos vaikuttaa siltä että toisella voi olla tylsää vaikkei olisikaan niin ihan jo siksikin parempi puhaltaa välillä.

Lue lisää

Niinpä. Se mihin väsyy, jatkuva vuorovaikutuksessa oleminen. Läsnäoleminen.

Yksin on välillä juhlavaa olla. Kun kukaan ei puhu mitään, eikä heilu näkökentässä. Lapsesta asti, kun on ollut semmoinen että tarvii olla ihan ittekseen edes hetkittäin, niin kyllä se aikuisena melkeen vaan korostuu entisestään tuo tarve. Mutu.

Minusta tulee välttelevä ja äksy, jos en saa välillä olla omissa oloissani. Perheellisenä se tarkoittaa omaa henkistä ja fyysistä tilaa, ilman jatkuvaa yhdessä leuhottamista.

LadyZorro kirjoitti:

Niinpä. Se mihin väsyy, jatkuva vuorovaikutuksessa oleminen. Läsnäoleminen.

Yksin on välillä juhlavaa olla. Kun kukaan ei puhu mitään, eikä heilu näkökentässä. Lapsesta asti, kun on ollut semmoinen että tarvii olla ihan ittekseen edes hetkittäin, niin kyllä se aikuisena melkeen vaan korostuu entisestään tuo tarve. Mutu.

Minusta tulee välttelevä ja äksy, jos en saa välillä olla omissa oloissani. Perheellisenä se tarkoittaa omaa henkistä ja fyysistä tilaa, ilman jatkuvaa yhdessä leuhottamista.

Lue lisää

Ja vaikka täälläkin joskus jotkut ei käsitä, miksi suhteessa oleva ei kyhnää 24/7 kumppanin kyljessä, niin ehkäpä toinen omaa henkistä ja fyysistä tilaa kaipaava sen voi käsittää.

Olemme yksilöitä myös perheellisinä ja parisuhteellisina. Ei toisen kylkiluita ja jatkeita. Omalle vetäytymiselle vuorovaikutuksesta täytyy olla tilaa ja mahdollisuus.

Jotkut kaipaa enemmän vielä tilaa, kuten sinä Harmis tuolla toteat 5 päivää olisi sun maksimi jatkuvaa yhdessä oloa. Mulla se on päivittäisiä hetkiä, kun haluan tehdä jotain muuta kun leuhottaa perheen kanssa. Tai kumppanin.

Siitä huolimatta, rakkaus on olemassa kunnes toisin ilmoitetaan. Mä huomaan myös lapsistani tuon saman tarpeen, he vetäytyvät omiin huoneisiin tai uppoutuvat omaan peliin tai leikkiin yksinään. Eikä he siedä häiriöitä ärsyuntymättä.

Myös kumppani on samanlainen, vielä enemmän omissa oloissaan viihtyvä. Kuin me loppu porukka. Mä en voisi sietää miestä äänessä ja kyljessä kiinni 24/7. Jos nyt täysin tuppisuukaan ei ole järin kivaa seuraa...

Ananias kirjoitti:

Introverttiys on pidättyvyyttä sosiaalisissa tilanteissa.

Mulla on ollut työkavereina introverttejä, tai ehkä enempi ambiverttejä, ja noista kyllä huomaa että he tarvitsevat roolia päästäkseen tilanteen herroiksi/rouviksi/neideiksi.

Lue lisää

No ainakin mulla se on sitä, että vuorovaikutus uuvuttaa nopeesti ja helposti. Jos pystyn olemaan täysin omaitteni toisen seurassa, kestän pidempään vuorovaikutustilanteissa.

Mutta jos mun täytyy muovaantua kovin ja olla pois omasta lestistäni, vuorovaikutus saa uupumaan lähes välittömästi ja sitten jäänkin mielummin sivuun. Mahdollisimman vähän mitään höpinää ja yhdessä oleilua ihmisten kanssa, missä en tunne olevani " kotona".

LadyZorro kirjoitti:

No ainakin mulla se on sitä, että vuorovaikutus uuvuttaa nopeesti ja helposti. Jos pystyn olemaan täysin omaitteni toisen seurassa, kestän pidempään vuorovaikutustilanteissa.

Mutta jos mun täytyy muovaantua kovin ja olla pois omasta lestistäni, vuorovaikutus saa uupumaan lähes välittömästi ja sitten jäänkin mielummin sivuun. Mahdollisimman vähän mitään höpinää ja yhdessä oleilua ihmisten kanssa, missä en tunne olevani " kotona".

Lue lisää

Ja vielä sittenkin väsyy...ihmiset on kivoja ja ihmiset on rasittavia. ☺️

Jopa ne kivat hetkittäin.

LadyZorro kirjoitti:

Ja vielä sittenkin väsyy...ihmiset on kivoja ja ihmiset on rasittavia. ☺️

Jopa ne kivat hetkittäin.

Ja tuo ambivertti olikin osuvampi, kuin introvertti. Vaikka kait sitä osaa iän myötä valua ambista introksikin. Tulee vaan kippo täyteen hössöttäviä ja säksättäviä ihmisiä.

LadyZorro kirjoitti:

No ainakin mulla se on sitä, että vuorovaikutus uuvuttaa nopeesti ja helposti. Jos pystyn olemaan täysin omaitteni toisen seurassa, kestän pidempään vuorovaikutustilanteissa.

Mutta jos mun täytyy muovaantua kovin ja olla pois omasta lestistäni, vuorovaikutus saa uupumaan lähes välittömästi ja sitten jäänkin mielummin sivuun. Mahdollisimman vähän mitään höpinää ja yhdessä oleilua ihmisten kanssa, missä en tunne olevani " kotona".

Lue lisää

Joskus juttelin Ananiaksen kanssa tästä aiheesta, ja minulla se menee niin, että kolme päivää tai yksi viikonloppu maksimissaan on hyvä olla toisen ihmisen kanssa (en halua välttämättä asua fyysisesti yhdessä), ja sitten odotan jo, että hän lähtisi omille kämpilleen ja minä saan olla rauhassa (se ei tarkoita pahalla). Jatkuva läsnäolo toisen kanssa on stressaannuttavaa. Yksin on helpottunut ja huojentunut -vaikka pitäisi ihmisestä, ihmisistä. En esimerkiksi pysty oikein keskittymään mihinkään jos pitäisi tuottaa, suunnitella tai ajatella jotain tärkeää. Ja mä tulen vielä lisäksi ärtyisäksi.

Tulin miettineeksi, että hakeutuvat tällaiset 'erakot' enemmän mielellään vaikka keskustelupalstoille kun täällä se ylimääräinen hässäkkä ja fyysinen puhe ja tietynlainen läsnäolon pakko puuttuu. Seurattuaan huomaa, että on paljon samanlaista erakko-/introverttiporukkaa kuin osasi odottaa.

Netissä on hyvä kun kontaktien ja keskustelun määrän voi päättää sopivaksi, mutta esimerkiksi työssä se juuri kuormittaa pahasti kun on hälinää ja keskeytyksiä, ja pitäisi ajatella miljoonaa ihmistä ympärillä/reagoida niihin ärsykkeisiin etkä voi määrittää itse sitä aikaa. Minä väsyn. Tai siitä menee oikeastaan takalukkoon. Isomman sosiaalisen tapahtuman jälkeen voisin nukkua kaksi päivää putkeen. Nyt kun on ollut esim. lomaa, niin en välttämättä ole kaivannut pariin viikkoon ketään viereen puhetta pitämään. Täydellisestä yksinolosta voi todellakin suurissa määrin nauttia. Se on ihan totta. Onni on, että on hiljaista eikä välttämättä tapahdu mitään.

Kun voi ajatella omia juttujaan reagoimatta toisiin, niin mullekin se on juhlaa. Laatuaikaa. Rentoutuu. Olen miettinyt parisuhteellisia ja perheellisiä, että mistä se oma aika otetaan, että pää kestää? Ystävyyssuhteet on ollu joskus koetuksella kun vaikka olis hauska lähteä, niin lähden mukaan hyvin harkitusti. Rehellisesti sanottuna: Kotiin on mukavampi jäädä.

Siinä on sitten vielä sekin, että tietty keskusteluyhteys itseen säilyyn kun on hiljaista ja rauhallista eikä mitään säätöä. Jossain kohtaa päivän asiat pitää saada käydä mielessään rauhassa läpi ja sitten on taas ok olla. Noiden hetkien avulla jaksaa taas toisia ihmisiä, mutta jos niitä ei ole, niin olo tuntuu nurkkaan ajetulta ja kaikki energia on viety.

Joo, että ymmärrän hyvin, pieni erakko se voipi sisuksissa asua..eikä sitä välttämättä päälle päin huomaa. Ja siitä voisikin seuraavaksi miettiä, että kuinka suuri osallinen sekin juttu sinkkuuteen on? :)

LadyZorro kirjoitti:

Ja vaikka täälläkin joskus jotkut ei käsitä, miksi suhteessa oleva ei kyhnää 24/7 kumppanin kyljessä, niin ehkäpä toinen omaa henkistä ja fyysistä tilaa kaipaava sen voi käsittää.

Olemme yksilöitä myös perheellisinä ja parisuhteellisina. Ei toisen kylkiluita ja jatkeita. Omalle vetäytymiselle vuorovaikutuksesta täytyy olla tilaa ja mahdollisuus.

Jotkut kaipaa enemmän vielä tilaa, kuten sinä Harmis tuolla toteat 5 päivää olisi sun maksimi jatkuvaa yhdessä oloa. Mulla se on päivittäisiä hetkiä, kun haluan tehdä jotain muuta kun leuhottaa perheen kanssa. Tai kumppanin.

Siitä huolimatta, rakkaus on olemassa kunnes toisin ilmoitetaan. Mä huomaan myös lapsistani tuon saman tarpeen, he vetäytyvät omiin huoneisiin tai uppoutuvat omaan peliin tai leikkiin yksinään. Eikä he siedä häiriöitä ärsyuntymättä.

Myös kumppani on samanlainen, vielä enemmän omissa oloissaan viihtyvä. Kuin me loppu porukka. Mä en voisi sietää miestä äänessä ja kyljessä kiinni 24/7. Jos nyt täysin tuppisuukaan ei ole järin kivaa seuraa...

Lue lisää

"Ja vaikka täälläkin joskus jotkut ei käsitä, miksi suhteessa oleva ei kyhnää 24/7 kumppanin kyljessä, niin ehkäpä toinen omaa henkistä ja fyysistä tilaa kaipaava sen voi käsittää.

Olemme yksilöitä myös perheellisinä ja parisuhteellisina. Ei toisen kylkiluita ja jatkeita. Omalle vetäytymiselle vuorovaikutuksesta täytyy olla tilaa ja mahdollisuus.

...Mä en voisi sietää miestä äänessä ja kyljessä kiinni 24/7."


Olen aivan samaa mieltä. Ja siihen pitää olla oikeus. Mihin se rakkaus katoais siitä, ei mihinkään, päin vastoin kestää paremmin kun tällaista 'hetken irrallisuutta' kaipaava ihminen voi hyvin. Suhde pysyy kovemmassa arvossa. Mikään toiseen liimautuminen ei ole tasapainoista. Ja jos ihminen on tolkuissaan, se ymmärtää toisestakin tämän.

misspönttöuuni kirjoitti:

"Ja vaikka täälläkin joskus jotkut ei käsitä, miksi suhteessa oleva ei kyhnää 24/7 kumppanin kyljessä, niin ehkäpä toinen omaa henkistä ja fyysistä tilaa kaipaava sen voi käsittää.

Olemme yksilöitä myös perheellisinä ja parisuhteellisina. Ei toisen kylkiluita ja jatkeita. Omalle vetäytymiselle vuorovaikutuksesta täytyy olla tilaa ja mahdollisuus.

...Mä en voisi sietää miestä äänessä ja kyljessä kiinni 24/7."


Olen aivan samaa mieltä. Ja siihen pitää olla oikeus. Mihin se rakkaus katoais siitä, ei mihinkään, päin vastoin kestää paremmin kun tällaista 'hetken irrallisuutta' kaipaava ihminen voi hyvin. Suhde pysyy kovemmassa arvossa. Mikään toiseen liimautuminen ei ole tasapainoista. Ja jos ihminen on tolkuissaan, se ymmärtää toisestakin tämän.

Lue lisää

Missä vaiheessa teistä palstatrolleista tuli yksilöitä?

Ananias kirjoitti:

Missä vaiheessa teistä palstatrolleista tuli yksilöitä?

Sinä nyt vaan taas härkit ja härnäät. En jaksa näin kuumalla, mutta totean, että minä, niin kuin muutkin, kuten myös sinä. olemme ihan yksilöitä syntymästä kuolemaan.

Älä nyt ala hinkkaamaan :)

misspönttöuuni kirjoitti:

Joskus juttelin Ananiaksen kanssa tästä aiheesta, ja minulla se menee niin, että kolme päivää tai yksi viikonloppu maksimissaan on hyvä olla toisen ihmisen kanssa (en halua välttämättä asua fyysisesti yhdessä), ja sitten odotan jo, että hän lähtisi omille kämpilleen ja minä saan olla rauhassa (se ei tarkoita pahalla). Jatkuva läsnäolo toisen kanssa on stressaannuttavaa. Yksin on helpottunut ja huojentunut -vaikka pitäisi ihmisestä, ihmisistä. En esimerkiksi pysty oikein keskittymään mihinkään jos pitäisi tuottaa, suunnitella tai ajatella jotain tärkeää. Ja mä tulen vielä lisäksi ärtyisäksi.

Tulin miettineeksi, että hakeutuvat tällaiset 'erakot' enemmän mielellään vaikka keskustelupalstoille kun täällä se ylimääräinen hässäkkä ja fyysinen puhe ja tietynlainen läsnäolon pakko puuttuu. Seurattuaan huomaa, että on paljon samanlaista erakko-/introverttiporukkaa kuin osasi odottaa.

Netissä on hyvä kun kontaktien ja keskustelun määrän voi päättää sopivaksi, mutta esimerkiksi työssä se juuri kuormittaa pahasti kun on hälinää ja keskeytyksiä, ja pitäisi ajatella miljoonaa ihmistä ympärillä/reagoida niihin ärsykkeisiin etkä voi määrittää itse sitä aikaa. Minä väsyn. Tai siitä menee oikeastaan takalukkoon. Isomman sosiaalisen tapahtuman jälkeen voisin nukkua kaksi päivää putkeen. Nyt kun on ollut esim. lomaa, niin en välttämättä ole kaivannut pariin viikkoon ketään viereen puhetta pitämään. Täydellisestä yksinolosta voi todellakin suurissa määrin nauttia. Se on ihan totta. Onni on, että on hiljaista eikä välttämättä tapahdu mitään.

Kun voi ajatella omia juttujaan reagoimatta toisiin, niin mullekin se on juhlaa. Laatuaikaa. Rentoutuu. Olen miettinyt parisuhteellisia ja perheellisiä, että mistä se oma aika otetaan, että pää kestää? Ystävyyssuhteet on ollu joskus koetuksella kun vaikka olis hauska lähteä, niin lähden mukaan hyvin harkitusti. Rehellisesti sanottuna: Kotiin on mukavampi jäädä.

Siinä on sitten vielä sekin, että tietty keskusteluyhteys itseen säilyyn kun on hiljaista ja rauhallista eikä mitään säätöä. Jossain kohtaa päivän asiat pitää saada käydä mielessään rauhassa läpi ja sitten on taas ok olla. Noiden hetkien avulla jaksaa taas toisia ihmisiä, mutta jos niitä ei ole, niin olo tuntuu nurkkaan ajetulta ja kaikki energia on viety.

Joo, että ymmärrän hyvin, pieni erakko se voipi sisuksissa asua..eikä sitä välttämättä päälle päin huomaa. Ja siitä voisikin seuraavaksi miettiä, että kuinka suuri osallinen sekin juttu sinkkuuteen on? :)

Lue lisää

Todellakin, tuo omissa oloissaan oleminen kuulostaa enemmän positiiviselle, kuin negatiiviselle. Ja mitä enemmän ikää tulee, tuntuu olevan aina vaan tärkeämpää se omissa oloissaan oleminen.

En kyllä uutta parisuhdetta alkaisi kehitellä, jos tämä nykyinen loppuis. Kehitelköön muut, olen saanut kuppini täyteen sen saralta. ☺️

Palstailun positiivisuus tulee juurikin tuossa, mistä kirjoitit. Voi säädellä, laittaa selaimen kiinni ja lopettaa kun huvittaa. Teeppäs sama irl ilman palopuheita. 😂

Joidenkinymmärrys riittää nopeaan erkaantumiseen tarvitraessa, suurimman osan ei tunnu riittävän. Siksikin pienet ympyrät on paremmat, kun iso lössi loukkaantujia.

Parisuhde ja opiskelu perheellisenä on haastetta mullekin toisinaan. Juuri se rauhattomuus ja aina joku keskeyttää, kun olen päässyt juuri vireeseen ja vauhtiin. Perkele!😡😳

Eikä säännöllisesti jostain päänsä koukeroista aiheen saanut murjottava ukko helpota tilannetta yhtään.

Joten juu, kyllä tää joskus on varsin stressaavaa ja haasteellista. Jos ei mulla olis rakkautta näin hitosti sydämessä, en mä kestäis hetkeäkään näitä paineita.

Se on se mikä saa vitutuksesta rauhoittumaan, kun se totuus lyö märkänä rättinä naamaan, että en kyllä nyt jaksa. En jaksa, en jaksa. Haluan olla ittekseni. Antakaa mun olla. Tuntein. Ja tekis mieli juosta piiloon.

Nämä on kummia juttuja, eikö? Miten sitä ihminen kokee asioita. 🙃

misspönttöuuni kirjoitti:

Joskus juttelin Ananiaksen kanssa tästä aiheesta, ja minulla se menee niin, että kolme päivää tai yksi viikonloppu maksimissaan on hyvä olla toisen ihmisen kanssa (en halua välttämättä asua fyysisesti yhdessä), ja sitten odotan jo, että hän lähtisi omille kämpilleen ja minä saan olla rauhassa (se ei tarkoita pahalla). Jatkuva läsnäolo toisen kanssa on stressaannuttavaa. Yksin on helpottunut ja huojentunut -vaikka pitäisi ihmisestä, ihmisistä. En esimerkiksi pysty oikein keskittymään mihinkään jos pitäisi tuottaa, suunnitella tai ajatella jotain tärkeää. Ja mä tulen vielä lisäksi ärtyisäksi.

Tulin miettineeksi, että hakeutuvat tällaiset 'erakot' enemmän mielellään vaikka keskustelupalstoille kun täällä se ylimääräinen hässäkkä ja fyysinen puhe ja tietynlainen läsnäolon pakko puuttuu. Seurattuaan huomaa, että on paljon samanlaista erakko-/introverttiporukkaa kuin osasi odottaa.

Netissä on hyvä kun kontaktien ja keskustelun määrän voi päättää sopivaksi, mutta esimerkiksi työssä se juuri kuormittaa pahasti kun on hälinää ja keskeytyksiä, ja pitäisi ajatella miljoonaa ihmistä ympärillä/reagoida niihin ärsykkeisiin etkä voi määrittää itse sitä aikaa. Minä väsyn. Tai siitä menee oikeastaan takalukkoon. Isomman sosiaalisen tapahtuman jälkeen voisin nukkua kaksi päivää putkeen. Nyt kun on ollut esim. lomaa, niin en välttämättä ole kaivannut pariin viikkoon ketään viereen puhetta pitämään. Täydellisestä yksinolosta voi todellakin suurissa määrin nauttia. Se on ihan totta. Onni on, että on hiljaista eikä välttämättä tapahdu mitään.

Kun voi ajatella omia juttujaan reagoimatta toisiin, niin mullekin se on juhlaa. Laatuaikaa. Rentoutuu. Olen miettinyt parisuhteellisia ja perheellisiä, että mistä se oma aika otetaan, että pää kestää? Ystävyyssuhteet on ollu joskus koetuksella kun vaikka olis hauska lähteä, niin lähden mukaan hyvin harkitusti. Rehellisesti sanottuna: Kotiin on mukavampi jäädä.

Siinä on sitten vielä sekin, että tietty keskusteluyhteys itseen säilyyn kun on hiljaista ja rauhallista eikä mitään säätöä. Jossain kohtaa päivän asiat pitää saada käydä mielessään rauhassa läpi ja sitten on taas ok olla. Noiden hetkien avulla jaksaa taas toisia ihmisiä, mutta jos niitä ei ole, niin olo tuntuu nurkkaan ajetulta ja kaikki energia on viety.

Joo, että ymmärrän hyvin, pieni erakko se voipi sisuksissa asua..eikä sitä välttämättä päälle päin huomaa. Ja siitä voisikin seuraavaksi miettiä, että kuinka suuri osallinen sekin juttu sinkkuuteen on? :)

Lue lisää

"Olen miettinyt parisuhteellisia ja perheellisiä, että mistä se oma aika otetaan, että pää kestää?

Eilen illalla kun tulin kotiin tuntui että tyttäreni halusi kertoa minulle koko elämänsä. Sanoin vain että "minulla on ollut raskas päivä, ole kiltti älä höpötä. Tarvitsen puoli tuntia hiljaisuutta."

Myös me perheelliset tarvitsemme sen hiljaisuuden. Se pitää joskus ottaa, jos ei sitä anneta.

EdesUnissa kirjoitti:

"Olen miettinyt parisuhteellisia ja perheellisiä, että mistä se oma aika otetaan, että pää kestää?

Eilen illalla kun tulin kotiin tuntui että tyttäreni halusi kertoa minulle koko elämänsä. Sanoin vain että "minulla on ollut raskas päivä, ole kiltti älä höpötä. Tarvitsen puoli tuntia hiljaisuutta."

Myös me perheelliset tarvitsemme sen hiljaisuuden. Se pitää joskus ottaa, jos ei sitä anneta.

Lue lisää

Tuossa ottamisessa se just paha puoli onkin, kun mä ajattelen heti, että mitenhän pahasti nyt loukkasin. Sitten itellä on huono mieli, ja kohta ei ole mikään kohdallaan.

Mm. tuon takia erakkoluonteen on hillittömän vaikea saada suhde kasaan.
Toisaalta on hyvä juttu, että ajattelee toista kovasti, mutta loppupeleissä, onko se sitten kitumista kun se oma aika pitää ottaa vaikka sitten suoraan sanomalla? Miten sun lapset siihen reagoi? Loukkaantuuko ne? Tai sanooko ikinä ettet sä mua huomioi, ei sulla oo ikinä aikaa, sä et kuuntele.. tms.?

LadyZorro kirjoitti:

Todellakin, tuo omissa oloissaan oleminen kuulostaa enemmän positiiviselle, kuin negatiiviselle. Ja mitä enemmän ikää tulee, tuntuu olevan aina vaan tärkeämpää se omissa oloissaan oleminen.

En kyllä uutta parisuhdetta alkaisi kehitellä, jos tämä nykyinen loppuis. Kehitelköön muut, olen saanut kuppini täyteen sen saralta. ☺️

Palstailun positiivisuus tulee juurikin tuossa, mistä kirjoitit. Voi säädellä, laittaa selaimen kiinni ja lopettaa kun huvittaa. Teeppäs sama irl ilman palopuheita. 😂

Joidenkinymmärrys riittää nopeaan erkaantumiseen tarvitraessa, suurimman osan ei tunnu riittävän. Siksikin pienet ympyrät on paremmat, kun iso lössi loukkaantujia.

Parisuhde ja opiskelu perheellisenä on haastetta mullekin toisinaan. Juuri se rauhattomuus ja aina joku keskeyttää, kun olen päässyt juuri vireeseen ja vauhtiin. Perkele!😡😳

Eikä säännöllisesti jostain päänsä koukeroista aiheen saanut murjottava ukko helpota tilannetta yhtään.

Joten juu, kyllä tää joskus on varsin stressaavaa ja haasteellista. Jos ei mulla olis rakkautta näin hitosti sydämessä, en mä kestäis hetkeäkään näitä paineita.

Se on se mikä saa vitutuksesta rauhoittumaan, kun se totuus lyö märkänä rättinä naamaan, että en kyllä nyt jaksa. En jaksa, en jaksa. Haluan olla ittekseni. Antakaa mun olla. Tuntein. Ja tekis mieli juosta piiloon.

Nämä on kummia juttuja, eikö? Miten sitä ihminen kokee asioita. 🙃

Lue lisää

Niin, palstan voi sulkea, elämää ei. Sellainen kaukosäädin kun olisikin niin käyttäisin :)

Oikeasti tätä on pitänyt miettiä monelta kantilta, että mikä saa ärtyneeksi ja mikä se on oikea syy. Ja moni loukkaantuu kun se on totta kai hirveän itseriittoisen kuuloista kun sanoo, että joo, mutta mä viihdyn hyvin omassa seurassani.

Just tuo mainitsemasi keskeyttäminen, joku lukee lehden tai netin uutisia ääneen, huudattaa radiota/telkkua, puhelimet soi ja niihin pälätetään ja kyllä kohta tällä luonteella ahdistaa. Ajatukset katkoo eikä mitään valmista tule. Lopulta ei nukukaan hyvin.

Kun mä olen yksin, saan suunniteltua peruspäivänkulunkin näppärämmin, että mitä tapahtuu ja mihin aikaan. Sitten tulee toisia ihmisiä, ja mä mietin, että mennään niiden mukaan ja oma asia jää vähemmälle. Tutussa seurassa helpompi, mutta vieraammassa uuvuttavaa.

Tuossa se sullakin on kun on moneen suuntaan velvollisuuksia. Sanon suoraan, että jos ois lapsia, en jaksais opiskella, ei tulis mitään. Mulla ois täys työ pitää perhe-elämän pakka kasassa. Enkä tiedä, selviäiskö siitäkään ja kun ne lapset ois koko ajan (ainakin pienenä) kiinni ihossa. On pakko nostaa hattua sinne. Tuossa yhdistelmässä on mun mielestä vaarana aistien ylikuormittuminen. Moneksi vuodeksi. Mutta kun lapset kasvaa...kai se helpottaa siinäkin..

"Piiloon" on hyvä sana :)

Yhden jutun olen opiskellut tässä asiassa; viikossa pitää vähintään olla yksi päivä ettei ole mitään varauksia minnekään eikä välttämättä tarvitse nähdä ketään. Jos saisi kaksi peräkkäistä vapaa päivää, se ois riemujuhlaa. Nykypäivänä vapaa-ajasta ja omasta ajasta on tullut muutenkin tosi arvokasta..yritän pitää tässä somehöyhötyksessä vielä jostain reviiristä kiinni, mutta vaikeaa se on siinäkin..

misspönttöuuni kirjoitti:

Niin, palstan voi sulkea, elämää ei. Sellainen kaukosäädin kun olisikin niin käyttäisin :)

Oikeasti tätä on pitänyt miettiä monelta kantilta, että mikä saa ärtyneeksi ja mikä se on oikea syy. Ja moni loukkaantuu kun se on totta kai hirveän itseriittoisen kuuloista kun sanoo, että joo, mutta mä viihdyn hyvin omassa seurassani.

Just tuo mainitsemasi keskeyttäminen, joku lukee lehden tai netin uutisia ääneen, huudattaa radiota/telkkua, puhelimet soi ja niihin pälätetään ja kyllä kohta tällä luonteella ahdistaa. Ajatukset katkoo eikä mitään valmista tule. Lopulta ei nukukaan hyvin.

Kun mä olen yksin, saan suunniteltua peruspäivänkulunkin näppärämmin, että mitä tapahtuu ja mihin aikaan. Sitten tulee toisia ihmisiä, ja mä mietin, että mennään niiden mukaan ja oma asia jää vähemmälle. Tutussa seurassa helpompi, mutta vieraammassa uuvuttavaa.

Tuossa se sullakin on kun on moneen suuntaan velvollisuuksia. Sanon suoraan, että jos ois lapsia, en jaksais opiskella, ei tulis mitään. Mulla ois täys työ pitää perhe-elämän pakka kasassa. Enkä tiedä, selviäiskö siitäkään ja kun ne lapset ois koko ajan (ainakin pienenä) kiinni ihossa. On pakko nostaa hattua sinne. Tuossa yhdistelmässä on mun mielestä vaarana aistien ylikuormittuminen. Moneksi vuodeksi. Mutta kun lapset kasvaa...kai se helpottaa siinäkin..

"Piiloon" on hyvä sana :)

Yhden jutun olen opiskellut tässä asiassa; viikossa pitää vähintään olla yksi päivä ettei ole mitään varauksia minnekään eikä välttämättä tarvitse nähdä ketään. Jos saisi kaksi peräkkäistä vapaa päivää, se ois riemujuhlaa. Nykypäivänä vapaa-ajasta ja omasta ajasta on tullut muutenkin tosi arvokasta..yritän pitää tässä somehöyhötyksessä vielä jostain reviiristä kiinni, mutta vaikeaa se on siinäkin..

Lue lisää

Justiinsa noin. Kuulostaa varsin tutulle tuntemukset ja kokemukset.

Tuosta perhe-elämästä, mulle tuo opiskelu on paitsi tärkeää työllistymisen kannalta, niin myös eräänlainen " henkireikä". Useampi vuosi kotiäitinä sai mut kiukkuiseksi ja tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Kun ei ole mitään muuta funtsittavaa tai tehtävää, kuin rutiininomaisesti se kotiäidin arki askareineen.

Mun oli ehdottomasti saatava tuo " henkireikä" ollakseni edes jotenkin siedettävä äiti ja ihminen. Tai sellainen olo mulla itselläni oli.

Ei kiukkuava ja tympääntynyt äiti ole kellekkään perheenjäsenelle eikä itsellekään mukava ihminen. Mulla vielä on herkkä omatunto ja syyttelen itseäni herkästi, jos kiukkuan tai puran pahaaoloani vaikkapa lapsille kimahtelemalla.

Siitä tulee pitkäksi aikaa paska fiilis, olen maailman paskin äiti, olotila. Mulla on vielä aika terävä kieli suuttuessani. Varmaan loukkaa...😖

Ja nimenomaan rakkaitaan ei haluaisi loukata ja olla pyytelemässä anteeksi tiuhaan. Haluis oppia purkamaan itseään muuten kuin ärsyyntymällä ja ärisemällä. Etenkin lapsille, jotka on ymmärtämättömiä on kurjaa pärähdellä. Mutta väsyneenä se vaan tulee pärähdettyä, jos ja kun he vielä heittää bensaa perään tajuamattaan mistä koko äidin kiukku tuli.

Siksi tämä vanhemmuus onkin mun topikissa mitä tahansa koulua kovempi koulu. Mulle ainakin. Ei voi riehua, vaikka kuinka ottaa aivoon...kimahtelusta tulee kierre helposti. Anteeksi ja taas töks, anteeksi ja töks.

Mut kuten totesin, mulla toi rakkaus kuljettaa näiden vaikeiden olotilojen läpi ja yli. Sitten taas puhaltelee höyryjä ja toteaa, mä rakastan teitä vaikka mulla on nyt keljua ja kiukuttaa.

LadyZorro kirjoitti:

Niinpä. Se mihin väsyy, jatkuva vuorovaikutuksessa oleminen. Läsnäoleminen.

Yksin on välillä juhlavaa olla. Kun kukaan ei puhu mitään, eikä heilu näkökentässä. Lapsesta asti, kun on ollut semmoinen että tarvii olla ihan ittekseen edes hetkittäin, niin kyllä se aikuisena melkeen vaan korostuu entisestään tuo tarve. Mutu.

Minusta tulee välttelevä ja äksy, jos en saa välillä olla omissa oloissani. Perheellisenä se tarkoittaa omaa henkistä ja fyysistä tilaa, ilman jatkuvaa yhdessä leuhottamista.

Lue lisää

No noinhan se, mutenkin ketjussa puhut asiaa, aikalailla ymmärrät mitä siinä tarkoitin ja misspäönttis myös näyttää älyävän pointin :) Kirjotit ". Lapsesta asti, kun on ollut semmoinen että tarvii olla ihan ittekseen edes hetkittäin, niin kyllä se aikuisena melkeen vaan korostuu entisestään tuo tarve. Mutu. " Mutuu myös, tai ainakin silleen olen huomannut että joskus teininä maalla tympäisi kun "ei täällä tapahdu mitään" "eikä täällä oo ihmisiä" mutta mitä aikuisemmaksi on tullut sitä paremmin noita on oppinut arvostamaan, ei tarvitsekaan juuri tapahtua niin se on melkin parasta.

Harmaaritari kirjoitti:

No noinhan se, mutenkin ketjussa puhut asiaa, aikalailla ymmärrät mitä siinä tarkoitin ja misspäönttis myös näyttää älyävän pointin :) Kirjotit ". Lapsesta asti, kun on ollut semmoinen että tarvii olla ihan ittekseen edes hetkittäin, niin kyllä se aikuisena melkeen vaan korostuu entisestään tuo tarve. Mutu. " Mutuu myös, tai ainakin silleen olen huomannut että joskus teininä maalla tympäisi kun "ei täällä tapahdu mitään" "eikä täällä oo ihmisiä" mutta mitä aikuisemmaksi on tullut sitä paremmin noita on oppinut arvostamaan, ei tarvitsekaan juuri tapahtua niin se on melkin parasta.

Lue lisää

Kun palstaa lueskelee enempi, niin alkaa tuntumaan että olen likipitäen ainoa normaali ihminen. Enkä minäkään ole kovin normaali.

Täällä on ätmiä, erityisherkkää, introverttiä, demiseksuaalia, sukupuolineutraalia ja tietysti muumit.

Onhan se tietysti kiva että koko sateenkaariperhe on koolla, mutta vituttaa olla normaali poikkeava.

Ananias kirjoitti:

Kun palstaa lueskelee enempi, niin alkaa tuntumaan että olen likipitäen ainoa normaali ihminen. Enkä minäkään ole kovin normaali.

Täällä on ätmiä, erityisherkkää, introverttiä, demiseksuaalia, sukupuolineutraalia ja tietysti muumit.

Onhan se tietysti kiva että koko sateenkaariperhe on koolla, mutta vituttaa olla normaali poikkeava.

Lue lisää

Nyt sait kyllä yhden erikoiserakon nauramaan :'D

misspönttöuuni kirjoitti:

Nyt sait kyllä yhden erikoiserakon nauramaan :'D

Joo, mutta kielsit hinkkaamasta.

misspönttöuuni kirjoitti:

Nyt sait kyllä yhden erikoiserakon nauramaan :'D

Kyllä minusta ana on hyvinkin normaali toisinaan, poikkeamikin kyllä on havaittu :D

misspönttöuuni kirjoitti:

Tuossa ottamisessa se just paha puoli onkin, kun mä ajattelen heti, että mitenhän pahasti nyt loukkasin. Sitten itellä on huono mieli, ja kohta ei ole mikään kohdallaan.

Mm. tuon takia erakkoluonteen on hillittömän vaikea saada suhde kasaan.
Toisaalta on hyvä juttu, että ajattelee toista kovasti, mutta loppupeleissä, onko se sitten kitumista kun se oma aika pitää ottaa vaikka sitten suoraan sanomalla? Miten sun lapset siihen reagoi? Loukkaantuuko ne? Tai sanooko ikinä ettet sä mua huomioi, ei sulla oo ikinä aikaa, sä et kuuntele.. tms.?

Lue lisää

Ei loukkaannu, mulla on fiksu tytär. Hän tekee aivan samalla tavalla minulle silloin kun on väsynyt, eikä jaksa olla sosiaalinen. Käyttää vain kauniimpia sanavalintoja. Mutta voisin kuvitella että perheen ulkopuolella tuollainen rehellisyys voisi johtaa loukkaantumiseen, tuntemattomampi voisi ajatella ettei häntä arvosteta.

Ananias kirjoitti:

Kun palstaa lueskelee enempi, niin alkaa tuntumaan että olen likipitäen ainoa normaali ihminen. Enkä minäkään ole kovin normaali.

Täällä on ätmiä, erityisherkkää, introverttiä, demiseksuaalia, sukupuolineutraalia ja tietysti muumit.

Onhan se tietysti kiva että koko sateenkaariperhe on koolla, mutta vituttaa olla normaali poikkeava.

Lue lisää

Hei, mut jos rupee liikaa ahdistamaan kummajaiset, niin ainhan voi mennä normaalien ihmisten joukkoon.

Tuskin kukaan hätääntyy, jos on hiljaista hetken aikaa. 😛

LadyZorro kirjoitti:

Hei, mut jos rupee liikaa ahdistamaan kummajaiset, niin ainhan voi mennä normaalien ihmisten joukkoon.

Tuskin kukaan hätääntyy, jos on hiljaista hetken aikaa. 😛

Lue lisää

Tää on mulle siedätyshoitoa.

Harmaaritari kirjoitti:

No noinhan se, mutenkin ketjussa puhut asiaa, aikalailla ymmärrät mitä siinä tarkoitin ja misspäönttis myös näyttää älyävän pointin :) Kirjotit ". Lapsesta asti, kun on ollut semmoinen että tarvii olla ihan ittekseen edes hetkittäin, niin kyllä se aikuisena melkeen vaan korostuu entisestään tuo tarve. Mutu. " Mutuu myös, tai ainakin silleen olen huomannut että joskus teininä maalla tympäisi kun "ei täällä tapahdu mitään" "eikä täällä oo ihmisiä" mutta mitä aikuisemmaksi on tullut sitä paremmin noita on oppinut arvostamaan, ei tarvitsekaan juuri tapahtua niin se on melkin parasta.

Lue lisää

Mulla oli noita tylsiä hetkiä samoin nuorena ja maalla asuin minäkin. Keskellä ei mitään niin sanotusti. Ja mulla myös tänään tuo samainen, ei tapahdu mitään on nykyään vaan sielunrauhaa. 🙏

Ananias kirjoitti:

Tää on mulle siedätyshoitoa.

Toimiiko miten hyvin?

LadyZorro kirjoitti:

Toimiiko miten hyvin?

Sanoisin että hoito-ohjelma on ihan alkumetreillä.

LadyZorro kirjoitti:

Mulla oli noita tylsiä hetkiä samoin nuorena ja maalla asuin minäkin. Keskellä ei mitään niin sanotusti. Ja mulla myös tänään tuo samainen, ei tapahdu mitään on nykyään vaan sielunrauhaa. 🙏

Lue lisää

ehkä me ihan huomaamatta rauhallisessa maaseutumaisessa ympäristössä ihan vahingossa saatiin luonteesemme semmoinen zeniläinen ulottuvuus että myöhemmässä elämässä voimme sitä hyödyntää kun emme tylsisty mistään. Me varmaan keskimääräistä paremmin ymmärretään nuo kiinalaiset sanalaskut:

"Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhanhoito."

"Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä."

Harmaaritari kirjoitti:

ehkä me ihan huomaamatta rauhallisessa maaseutumaisessa ympäristössä ihan vahingossa saatiin luonteesemme semmoinen zeniläinen ulottuvuus että myöhemmässä elämässä voimme sitä hyödyntää kun emme tylsisty mistään. Me varmaan keskimääräistä paremmin ymmärretään nuo kiinalaiset sanalaskut:

"Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhanhoito."

"Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä."

Lue lisää

Heh, en vanno että ymmärtäisin zeniläisiä. 😊

Mutta ymmärrän hyvin, jos joku sanoo että haluan olla rauhassa.

Ananias kirjoitti:

Sanoisin että hoito-ohjelma on ihan alkumetreillä.

Toivotaan, että tuottaa tulosta.

Harmaaritari kirjoitti:

ehkä me ihan huomaamatta rauhallisessa maaseutumaisessa ympäristössä ihan vahingossa saatiin luonteesemme semmoinen zeniläinen ulottuvuus että myöhemmässä elämässä voimme sitä hyödyntää kun emme tylsisty mistään. Me varmaan keskimääräistä paremmin ymmärretään nuo kiinalaiset sanalaskut:

"Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhanhoito."

"Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä."

Lue lisää

Minä olen tottunut elämään päivän kerrallaan.

LadyZorro kirjoitti:

Toivotaan, että tuottaa tulosta.

Täähän on kuin syöpähoidot, hoidon onnistumisesta ei ole mitään takeita.

Ananias kirjoitti:

Täähän on kuin syöpähoidot, hoidon onnistumisesta ei ole mitään takeita.

Jees, mutta toivossa on hyvä elää. Niin sanoi lapamatokin.

Ananias kirjoitti:

Tää on mulle siedätyshoitoa.

Mä lupaan kyllä antaa hoitoa sopivina annoksina.
Sä jotenkin aina terästäydyt sillon hyvään kuosiin.

Se on ollut mukavaa huomata.

Ananias kirjoitti:

Joo, mutta kielsit hinkkaamasta.

No kun sä alat helposti, niin ajattelin heti kärkeen sanoa ettei nyt tänään.

LadyZorro kirjoitti:

Hei, mut jos rupee liikaa ahdistamaan kummajaiset, niin ainhan voi mennä normaalien ihmisten joukkoon.

Tuskin kukaan hätääntyy, jos on hiljaista hetken aikaa. 😛

Lue lisää

"Tuskin kukaan hätääntyy, jos on hiljaista hetken aikaa. 😛"

Älähän sano.

Ananias kirjoitti:

Joo, mutta kielsit hinkkaamasta.

Muumi oli hyvä, erittäin nerokasta. Siinä vaiheessa lensi kylmä kahvi näytölle
:'D

LadyZorro kirjoitti:

Jees, mutta toivossa on hyvä elää. Niin sanoi lapamatokin.

Lapamato ei tiedä toivosta mitään.

misspönttöuuni kirjoitti:

Mä lupaan kyllä antaa hoitoa sopivina annoksina.
Sä jotenkin aina terästäydyt sillon hyvään kuosiin.

Se on ollut mukavaa huomata.

Sinuna suhtautuisin vakavasti mimesikseen, ota se haltuun.

Ananias kirjoitti:

Sinuna suhtautuisin vakavasti mimesikseen, ota se haltuun.

Otetaan, otetaan. Työn alla..
Testiryhmään tarvii vaan jäseniä, että pääsen paneutumaan siihen.

Kenttäkokeet osoittautuvat hyödyllisiksi.

misspönttöuuni kirjoitti:

Otetaan, otetaan. Työn alla..
Testiryhmään tarvii vaan jäseniä, että pääsen paneutumaan siihen.

Kenttäkokeet osoittautuvat hyödyllisiksi.

Mihin sinä tuossa työryhmää tarvitset?

Ananias kirjoitti:

Lapamato ei tiedä toivosta mitään.

Niin kauan on toivoa, kun on suolistoja joihin päästä loisimaan.

LadyZorro kirjoitti:

Niin kauan on toivoa, kun on suolistoja joihin päästä loisimaan.

Onko tuo vitsi vai ihan fakta?

misspönttöuuni kirjoitti:

Joskus juttelin Ananiaksen kanssa tästä aiheesta, ja minulla se menee niin, että kolme päivää tai yksi viikonloppu maksimissaan on hyvä olla toisen ihmisen kanssa (en halua välttämättä asua fyysisesti yhdessä), ja sitten odotan jo, että hän lähtisi omille kämpilleen ja minä saan olla rauhassa (se ei tarkoita pahalla). Jatkuva läsnäolo toisen kanssa on stressaannuttavaa. Yksin on helpottunut ja huojentunut -vaikka pitäisi ihmisestä, ihmisistä. En esimerkiksi pysty oikein keskittymään mihinkään jos pitäisi tuottaa, suunnitella tai ajatella jotain tärkeää. Ja mä tulen vielä lisäksi ärtyisäksi.

Tulin miettineeksi, että hakeutuvat tällaiset 'erakot' enemmän mielellään vaikka keskustelupalstoille kun täällä se ylimääräinen hässäkkä ja fyysinen puhe ja tietynlainen läsnäolon pakko puuttuu. Seurattuaan huomaa, että on paljon samanlaista erakko-/introverttiporukkaa kuin osasi odottaa.

Netissä on hyvä kun kontaktien ja keskustelun määrän voi päättää sopivaksi, mutta esimerkiksi työssä se juuri kuormittaa pahasti kun on hälinää ja keskeytyksiä, ja pitäisi ajatella miljoonaa ihmistä ympärillä/reagoida niihin ärsykkeisiin etkä voi määrittää itse sitä aikaa. Minä väsyn. Tai siitä menee oikeastaan takalukkoon. Isomman sosiaalisen tapahtuman jälkeen voisin nukkua kaksi päivää putkeen. Nyt kun on ollut esim. lomaa, niin en välttämättä ole kaivannut pariin viikkoon ketään viereen puhetta pitämään. Täydellisestä yksinolosta voi todellakin suurissa määrin nauttia. Se on ihan totta. Onni on, että on hiljaista eikä välttämättä tapahdu mitään.

Kun voi ajatella omia juttujaan reagoimatta toisiin, niin mullekin se on juhlaa. Laatuaikaa. Rentoutuu. Olen miettinyt parisuhteellisia ja perheellisiä, että mistä se oma aika otetaan, että pää kestää? Ystävyyssuhteet on ollu joskus koetuksella kun vaikka olis hauska lähteä, niin lähden mukaan hyvin harkitusti. Rehellisesti sanottuna: Kotiin on mukavampi jäädä.

Siinä on sitten vielä sekin, että tietty keskusteluyhteys itseen säilyyn kun on hiljaista ja rauhallista eikä mitään säätöä. Jossain kohtaa päivän asiat pitää saada käydä mielessään rauhassa läpi ja sitten on taas ok olla. Noiden hetkien avulla jaksaa taas toisia ihmisiä, mutta jos niitä ei ole, niin olo tuntuu nurkkaan ajetulta ja kaikki energia on viety.

Joo, että ymmärrän hyvin, pieni erakko se voipi sisuksissa asua..eikä sitä välttämättä päälle päin huomaa. Ja siitä voisikin seuraavaksi miettiä, että kuinka suuri osallinen sekin juttu sinkkuuteen on? :)

Lue lisää

Tähän kyllä liittyy myös pariskunnan yhteensopivuus. Jos molemmat ovat introverttejä ja perillä toistensa erakoitumisen tarpeesta, kumpikaan ei väsy toisen läsnäoloon.

Minua pelotti muuttaa yhteen erään henkilön kanssa, koska tiesin tarvitsevani niin paljon omaa rauhaa. Yhdessä asuminen oli kuitenkin ylivoimaisesti mukavampaa kuin yksin asuminen. Toinen osapuoli kaipasi aavistuksen enemmän actionia kuin minä, mutta hän näki sitten enemmän omia kavereitaan kuin minä omiani.

Yhdessä saimme voimaa toisistamme. Samanlaista voimaa, mitä saan yksin olemisesta, mutta ihanampaa.

Ananias kirjoitti:

Onko tuo vitsi vai ihan fakta?

Sano sinä, kun kaiken tiiät. Kumpi?☺️

LadyZorro kirjoitti:

Sano sinä, kun kaiken tiiät. Kumpi?☺️

Sano sinä, minä kerron sen jälkeen oikean vastauksen.

Ananias kirjoitti:

Sano sinä, minä kerron sen jälkeen oikean vastauksen.

Äää, kyllä sun täytyy tää tietää ilman mun vastausta.

LadyZorro kirjoitti:

Äää, kyllä sun täytyy tää tietää ilman mun vastausta.

Äpäpäpäpäpäp...

Jos minä sanon ensin, niin sinä voit yhtyä näkemykseeni. Mistä me sitten kinattaisiin?

Kun sinä sanot ensin, niin minä otan päinvastaisen kannan. Näin pääsemme keskustelemaan kevyesti ainakin aamukuuteen asti tästä aiheesta.

En ole vielä eläessäni esittänyt niin pähkähullua väitettä ettenkö olisi jaksanut kinata siitä tarvittaessa vaikka tuomiopäivään asti.

naispuolinen_introvertti kirjoitti:

Tähän kyllä liittyy myös pariskunnan yhteensopivuus. Jos molemmat ovat introverttejä ja perillä toistensa erakoitumisen tarpeesta, kumpikaan ei väsy toisen läsnäoloon.

Minua pelotti muuttaa yhteen erään henkilön kanssa, koska tiesin tarvitsevani niin paljon omaa rauhaa. Yhdessä asuminen oli kuitenkin ylivoimaisesti mukavampaa kuin yksin asuminen. Toinen osapuoli kaipasi aavistuksen enemmän actionia kuin minä, mutta hän näki sitten enemmän omia kavereitaan kuin minä omiani.

Yhdessä saimme voimaa toisistamme. Samanlaista voimaa, mitä saan yksin olemisesta, mutta ihanampaa.

Lue lisää

Tuo varmasti pitää paikkansa. Tietää paremmin, mitä toinen kaipaa ja kun toimii samalla lailla, niin ei luulisi, että olisi paljoa noka koputtamista? Se voi ollakin helppoa? En tiedä. Mutta parhaimmassa tapauksessa luontevaa eikä elämismallissa olisi mitään ihmeellistä kummallekaan.

Kirjoituksesi on kannustava. Tuo "oma rauha" on niin suuri möykky, että pelkään, että se se vielä kaiken onnen edessä on. Kun tässähän juuri kaksijakoista on se, että haluaa toisen ihmisen, mutta että mihin se laitetaan..., että ois sopiva ja hyvä olla :)

Mutta teillä on onnistunut ja sanot, että tykkäät kuiteskin olla hänen kanssaan vaikka olet selvästi myös yksinoloon tyytyväinen ja taipuvainen. Kivaa! Kiitos kirjoituksestasi, siinähän oli toivoa sisältävää juttua..

LadyZorro kirjoitti:

Äää, kyllä sun täytyy tää tietää ilman mun vastausta.

Nyt tarkkana LZ.
Siellä on sellainen kaveri vastapuolella, että..

(tukee selästä)

misspönttöuuni kirjoitti:

Tuo varmasti pitää paikkansa. Tietää paremmin, mitä toinen kaipaa ja kun toimii samalla lailla, niin ei luulisi, että olisi paljoa noka koputtamista? Se voi ollakin helppoa? En tiedä. Mutta parhaimmassa tapauksessa luontevaa eikä elämismallissa olisi mitään ihmeellistä kummallekaan.

Kirjoituksesi on kannustava. Tuo "oma rauha" on niin suuri möykky, että pelkään, että se se vielä kaiken onnen edessä on. Kun tässähän juuri kaksijakoista on se, että haluaa toisen ihmisen, mutta että mihin se laitetaan..., että ois sopiva ja hyvä olla :)

Mutta teillä on onnistunut ja sanot, että tykkäät kuiteskin olla hänen kanssaan vaikka olet selvästi myös yksinoloon tyytyväinen ja taipuvainen. Kivaa! Kiitos kirjoituksestasi, siinähän oli toivoa sisältävää juttua..

Lue lisää

Sulle sopis liikemies naitavaksi.
Siinä työssä ollaan puolet ajasta poissa kotoa, sinä saisit oman rauhasi ja mies saisi rauhassa keskittyä omaan työhönsä silloin kun on matkoilla.

EdesUnissa kirjoitti:

Sulle sopis liikemies naitavaksi.
Siinä työssä ollaan puolet ajasta poissa kotoa, sinä saisit oman rauhasi ja mies saisi rauhassa keskittyä omaan työhönsä silloin kun on matkoilla.

Lue lisää

Tarkoitin siis tuota kansallisromanttista naimista, eli puolisoksi, kumppaniksi tai jotakin sellaista. Ehdottomasti. Uskon että on paljon tuollaisia ihmisiä kuin Zorron kanssa kuvailitte. On tuskallista olla poissa kotoa, jos nainen ei itse halua omaa aikaa. Silloin törmätään ongelmaan että hän alkaa syyllistää miestä tämän työstä. (Tämä ei tietysti ole sukupuoliriippuvainen, vaan työn luonne ja toisen odotukset)

Ananias kirjoitti:

Äpäpäpäpäpäp...

Jos minä sanon ensin, niin sinä voit yhtyä näkemykseeni. Mistä me sitten kinattaisiin?

Kun sinä sanot ensin, niin minä otan päinvastaisen kannan. Näin pääsemme keskustelemaan kevyesti ainakin aamukuuteen asti tästä aiheesta.

En ole vielä eläessäni esittänyt niin pähkähullua väitettä ettenkö olisi jaksanut kinata siitä tarvittaessa vaikka tuomiopäivään asti.

Lue lisää

Heh, kerro jotain mitä mä en tiedä. :D

"Jos minä sanon ensin, niin sinä voit yhtyä näkemykseeni. Mistä me sitten kinattaisiin?"

- No vastaus on yksinkertainen, ei meidän tarvitse kinata. Eikä tarvitse yhtyä näkemykseenkään. Jätetään lapamato syömättä ja pitäydytään toivossa. Vaihtoehtoisesti voidaan kypsentää kunnolla tai pakastaa -18 celsiukseen ja jäljelle jää toivottavasti vain toivo.

misspönttöuuni kirjoitti:

Nyt tarkkana LZ.
Siellä on sellainen kaveri vastapuolella, että..

(tukee selästä)

Heh, Ana on aika kesy. Ei tässä hätää. :)

EdesUnissa kirjoitti:

Tarkoitin siis tuota kansallisromanttista naimista, eli puolisoksi, kumppaniksi tai jotakin sellaista. Ehdottomasti. Uskon että on paljon tuollaisia ihmisiä kuin Zorron kanssa kuvailitte. On tuskallista olla poissa kotoa, jos nainen ei itse halua omaa aikaa. Silloin törmätään ongelmaan että hän alkaa syyllistää miestä tämän työstä. (Tämä ei tietysti ole sukupuoliriippuvainen, vaan työn luonne ja toisen odotukset)

Lue lisää

Tuossakin voi olla kehityskulkuna sellainen, että nainen joka joskus syyllisti poissaolosta ja läsnäolon vähyydestä, myöhemmin osaa ajatella toisinpäin.

Vastaavasti toisinkin päin, vanhana voi tulla mukaan pelko olla yksin. Jolloin toinen ei saisi mennä mihinkään ilman kumppania, vaikka ennen olisi saanut luuhata pitkin maailmaa ominpäin.

LadyZorro kirjoitti:

Tuossakin voi olla kehityskulkuna sellainen, että nainen joka joskus syyllisti poissaolosta ja läsnäolon vähyydestä, myöhemmin osaa ajatella toisinpäin.

Vastaavasti toisinkin päin, vanhana voi tulla mukaan pelko olla yksin. Jolloin toinen ei saisi mennä mihinkään ilman kumppania, vaikka ennen olisi saanut luuhata pitkin maailmaa ominpäin.

Lue lisää

Pönttikselle se sopisi juuri tämän hetken tilanteeseen. Ehdotin sitä ihan vakavissani, koska siinä ei tulisi ristiriitoja nyt. Ymmärsin että hän haluaisi sekä miehen että yksityisyyden. Tuommoisella teknisellä valinnalla se voisi toimia siten että riippumatta miehen luonteesta, hän työnsä vuoksi joutuisi kuitenkin käyttäytymään Pönttistä tyydyttävällä tavalla parisuhteessa.
Ja molemmat olisivat tyytyväisiä.
Tulevaisuudessahan voi tapahtua mitä vain, ei sitä kannata etukäteen surra. Oikeastaan mitään ei kannata surra.

Näinpä. Taidan ymmärtää sinua ja sinä minua. ☺️

LadyZorro kirjoitti:

Näinpä. Taidan ymmärtää sinua ja sinä minua. ☺️

Hienoa ! :)

Vankilassa samassa sellissä voisi onnistua sellainen että on 24h muutamaa päivää kauemmin yhdessä, muuten tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta todellisuudessa olla liimautuneena yhteen niinkin pitkään, vaikea uskoa että kukaan tekisi niin jatkuvasti.

Jiimen kirjoitti:

Vankilassa samassa sellissä voisi onnistua sellainen että on 24h muutamaa päivää kauemmin yhdessä, muuten tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta todellisuudessa olla liimautuneena yhteen niinkin pitkään, vaikea uskoa että kukaan tekisi niin jatkuvasti.

Lue lisää

Hulluksi ainakaan tulematta. 😵

LadyZorro kirjoitti:

Hulluksi ainakaan tulematta. 😵

Tarkoitin siis sitä että ellei ole vankilassa niin käytännössä mahdottomuus sellainen tilanne olla yhdessä muutaman päivän ympäri vuorokauden.
Jos menet ulos pariksi tunniksi yksin niin se ei ole yhdessäoloa, laskenta alkaa uudestaan.

Mä lähdin puolenpäivän mais tallille, tulin kotiin hieman ennen klo 18, mitään en oo tänään vielä syönyt, meen takaisin tunnin päästä, naisella olisi hyvä mahdollisuus viettää yksinoloa jos haluaa vaikka asuttaisiin yhdessä.
Mulle ei tuu vaikeaa oloa vaikka nainen pyörisi ympärillä kokoajan mutta ei haittaa sekään vaikka olisi välillä poissakin.

Jiimen kirjoitti:

Tarkoitin siis sitä että ellei ole vankilassa niin käytännössä mahdottomuus sellainen tilanne olla yhdessä muutaman päivän ympäri vuorokauden.
Jos menet ulos pariksi tunniksi yksin niin se ei ole yhdessäoloa, laskenta alkaa uudestaan.

Mä lähdin puolenpäivän mais tallille, tulin kotiin hieman ennen klo 18, mitään en oo tänään vielä syönyt, meen takaisin tunnin päästä, naisella olisi hyvä mahdollisuus viettää yksinoloa jos haluaa vaikka asuttaisiin yhdessä.
Mulle ei tuu vaikeaa oloa vaikka nainen pyörisi ympärillä kokoajan mutta ei haittaa sekään vaikka olisi välillä poissakin.

Lue lisää

Jees, ymmärrän. 😃

Ei mullakaan tullut ympärillä pyörimisestä vaikeaa oloa, kun vasta äidiksi tultuani. Nyt on niin " overload" sitä jatkuvaa ympärillä pyörimistä, että hajurako edes johonkin päin on luxusta. Vaikka ne hetket olis edes lyhyitä.

Vaikka ikäväkin osaa iskeä jo työpäivän aikana kovaksikin, niin joku siinä on että sisäinen minä tarvii oman hetken ilman häiriöitä. Saa olla omissa aatoksissaan, kuunnella luontoa tai musiikkia, tanssia tai riehua puutarhassa...mutta yksin. Omassa seurassaan. ☺️

Hyvä pointti.

Moni parisuhteessa elävä unohtaa miten sinkut kokevat maailman, vaikka oikeastaan sinkkuus on ihmisen perusasetus sillä mehän synnymme sinkkuina (toki joissakin kulttuureissa suvut voivat sopia jälkikasvunsa avioliitosta jo ennen lasten syntymää).

Ajattele vaikka autokauppaa, kuinka parisuhdestatus ja perheen lapsikoko voi vääristää ostopäätöstä. Perheelliset miehet ostavat tila- ja farmariautoja, vaikka sinkkuina samat tyypit päätyisivät kaksipaikkaisiin urheiluautoihin. Tunti palstailua ennen autokauppoja voi saada perheellisen miehenkin ostamaan kaksipaikkaisen urheiluauton.

Heh, sinkkuna suurin murhe oli hellyydenpuute ja se ettei ollut ketään, jonka kanssa jakaisi tunteitaan. Ihmeen tärkeetä osaa olla tykätä jostakin, jopa tärkeempää kun olla tykätty hetkittäin.

Kai romanttinen mieli kaipaa sydämeen jonkun kutiteltavan. 😛

Talousasia taas ei koskaan ole olleet syy ryhtyä seurustelemaan. Puhtaasti rakastamisen ja tunteiden jakaminen on syy ollut, ainakin mulla. Nyt taas alan ymmärtää paremmin jo ihmisiä, jotka asuu erillään eikä yhdessä. Ennen en sitä voinut käsittää alkuunkaan, ettei pariskunta asu yhdessä.

Ananias kirjoitti:

Hyvä pointti.

Moni parisuhteessa elävä unohtaa miten sinkut kokevat maailman, vaikka oikeastaan sinkkuus on ihmisen perusasetus sillä mehän synnymme sinkkuina (toki joissakin kulttuureissa suvut voivat sopia jälkikasvunsa avioliitosta jo ennen lasten syntymää).

Ajattele vaikka autokauppaa, kuinka parisuhdestatus ja perheen lapsikoko voi vääristää ostopäätöstä. Perheelliset miehet ostavat tila- ja farmariautoja, vaikka sinkkuina samat tyypit päätyisivät kaksipaikkaisiin urheiluautoihin. Tunti palstailua ennen autokauppoja voi saada perheellisen miehenkin ostamaan kaksipaikkaisen urheiluauton.

Lue lisää

Ihminen syntyy suhteisiin jotka ovat perusta hänen tulevalle eksistenssilleen.

keskellekaikkee kirjoitti:

Ihminen syntyy suhteisiin jotka ovat perusta hänen tulevalle eksistenssilleen.

Jean-Paul Sartren mukaan ihmisellä ei ole ennalta määrättyä eksistenssiä vaan jokainen määrittelee itse moraalinsa, ajatuksensa ja toimintamallinsa.

Myöskään suhteet eivät määrittele ihmistä, vaan hän määrittelee itse kuinka toimia suhteessa.

Tai miehen edesottamuksia. 😃

LadyZorro kirjoitti:

Tai miehen edesottamuksia. 😃

No niin sekin vielä :D mutta me miehethän ollaan aina melko moderneja niin se on hyväksyttävää, naisista ei aina tiedä miten ne ottaa asiat. Palstaviihteen kannalta näyttävintä kieltämättä on jos joku pariskunta tuo molemmin puolin asiat palstalle ruodittavaksi mutta kun siihen sitten saattaa liittyä myös ilkeitäkin kommentteja niin paree minusta on että toinen kumppanuksista ei tule sotkemaan asioita omine selityksineen ollenkaan vaan antaa palstalaisen tarjota vain oman yksipuolisen näkemyksensä, näin säilyy rauha palstalla ja kotioloissa :D

No tätä minäkin olen monesti miettinyt, että mikä se oikea ryhmä nyt on: Introvertti, HSP vai ihan puhdas erakko?

Kun on vähän kaikkia piirteitä
Vaiko sittenkin vain muumi...

Ei, mutta oikeasti. Ylikuormittuvuudessa ei ole mitään naurettavaa, ei se siltä ainakaan tunnu..
Välillä saattaa ärsyttää suunnattomasti kun joutuu ihmisten turhanpäiväisiin juttuihin reagoimaan, ja se pitää tehdä hyvän tavan vuoksi, eikä kiinnostaisi pätkääkään. Livenä sitä sitten saattaa antaa pikkuisen kylmän kuvan vaikka pohjimmiltaan kyse on vain omien aivojen tahdosta päästä pakolliseen lepotilaan.

Nykypäivän jatkuva informaatiotulva tekee levottomaksi. Niin kuin syö sen ihmisen oman maailman. Mä olen karsinut elämästä turhat somehöpötykset pois (palsta on ollut ainoa salainen pahe). Pakkohan sille on jotain tehdä. Minusta jatkuva diipadaapasosiaalisuus on yliarvostettua. Olkaa sellaisia kuin olette, se on paljon aidompaa. Vaikka se hiljaisempi. Vähänkin sanova saattaa puhua muutamassa sanassa enemmän kuin turhan läpättäjä ziljoonassa.

Myös vuorovaikutussuhteissaan yhä uudelleen traumatisoituneet on oma ryhmänsä, jossa on sekä ekstro-, ambi-, että introverttejä, ja hspläisiä myös. Aspergerit, aleksityymiset..........

kaikkinaisesti kirjoitti:

Myös vuorovaikutussuhteissaan yhä uudelleen traumatisoituneet on oma ryhmänsä, jossa on sekä ekstro-, ambi-, että introverttejä, ja hspläisiä myös. Aspergerit, aleksityymiset..........

Lue lisää

.. Jeps.. On ihan Ymmärrettävää, että aiemmat kohtaamiset Narsu- ja PsykoMarsujen kanssa on jättänyt monien SiipiSulkiin Jälkensä.. On ne Sellaisia Perkeleitä.. "Leikkisivät" keskenään.. Perskules.. ;P

misspönttöuuni kirjoitti:

No tätä minäkin olen monesti miettinyt, että mikä se oikea ryhmä nyt on: Introvertti, HSP vai ihan puhdas erakko?

Kun on vähän kaikkia piirteitä
Vaiko sittenkin vain muumi...

Ei, mutta oikeasti. Ylikuormittuvuudessa ei ole mitään naurettavaa, ei se siltä ainakaan tunnu..
Välillä saattaa ärsyttää suunnattomasti kun joutuu ihmisten turhanpäiväisiin juttuihin reagoimaan, ja se pitää tehdä hyvän tavan vuoksi, eikä kiinnostaisi pätkääkään. Livenä sitä sitten saattaa antaa pikkuisen kylmän kuvan vaikka pohjimmiltaan kyse on vain omien aivojen tahdosta päästä pakolliseen lepotilaan.

Nykypäivän jatkuva informaatiotulva tekee levottomaksi. Niin kuin syö sen ihmisen oman maailman. Mä olen karsinut elämästä turhat somehöpötykset pois (palsta on ollut ainoa salainen pahe). Pakkohan sille on jotain tehdä. Minusta jatkuva diipadaapasosiaalisuus on yliarvostettua. Olkaa sellaisia kuin olette, se on paljon aidompaa. Vaikka se hiljaisempi. Vähänkin sanova saattaa puhua muutamassa sanassa enemmän kuin turhan läpättäjä ziljoonassa.

Lue lisää

.. Jeps.. Esim. HSP sekoittaa pakkaa aika paljonkin.. ;P

.. En mäkään muuten Someile, kuin Tiällä.. Ei ole Mun Juttu OllenKas.. Onhan sinne yritetty houkutella, mutta.. Juuh.. Ei.. Ne On Suurimmaksi osaksi muutenkin TodOutoa HuomioHuomio jne. puuhaa.. ;P

Minulla taas on sinkkunakin ollut elämässä mieli; käyn töissä, huolehdin itsestäni ja läheisistäni. En voisi olettaa kenenkään tekevän elämääni elämisen arvoiseksi, sillä omissa käsissä vastuu on aina.
Ajatuksiani olen voinut jakaa ystävien ja lähipiirin kanssa. Rakkaus tietysti tuo elämään uutta virtaa ja antaa toisenlaista laatua kaikkiaan.