Kaikki hyvin parisuhteessa, paitsi parisuhde

Itse en ainakaan tuosta tekstistä löytänyt mitään" hyvää ja kaunista", mitä sanoit teidän suhteessa kaikesta huolimatta olevan.
Paremminkin kuulosti siltä, että alun alkaenkin siinä on kaksi toisilleen sopimatonta yksilöä päätynyt yhteen vääristä syistä(ilmeisesti kun ei ole muutakaan saanut) tyyliin.
Noh, mitäpä muutakaan voi sitten odottaa pidemmän päälle kuin jotain tuonkaltaista elämää.

-Parisuhde on sellainen kuvio, että se toimii kunnolla vain jos on kumppnin kanssa riittävästi yhteistä ja samankaltainen ajatusmaailma fyysinen kemia.

Miehesi vaikuttaa hyvin kypsymättömältä. Ihan itsesi vuoksi suosittelen pohtimaan jatkoa. Lapsi ei saa olla ainoa syy tai ihan mukava arki. Tuo fyysinen puoli johtuu kai siitä, että miehesi ei osannut käsitellä raskauden aikaista - muuttunutta kehoasi. Luulenpa, että "toteuttaa" itseään seksuaalisesti muualla. Huolehdi siis suojauksesta.

Voi olla, että minulle on nyt kehittynyt harvinaisen pessimistinen suhtautuminen miehiin. Olen 30-vuotisessa lapsettomassa liitossa ja luulin, että meillä on kaikki hyvin. Seksissä ei ole ollut pitkiä taukoja koskaan. Minulla on ollut työelämässä vaikeuksia löytää vakituista työtä, joten pidin suhdettamme pilarina ja suojana kaikelle paskalle mitä elämä tuo vastaan. Kävi kuitenkin ilmi pari kuukautta sitten, että miehellä oli ollut vuoden nettideittiprofiili, yksi pikapano puskissa ja thaihieromalaitoskäyntejä omien sanojen mukaan pari kertaa. Syyksi hän ilmoitti pahan työstressin...

Mitä hyvää teillä on? Itse en oikein löytänyt mitään. Kaikki todella huonoa. En sietäisi tuollaista miestä.

Lähtisit pois, tulee heijastumaan lapseen kyllä se tulee näkemään että vanhemmat eivät koske toisiaan ja isä lyttää äitiä jatkuvasti, tuo tuhoaa myös itsetuntosi, haluatko antaa lapsellesi moisen parisuhde mallin? Sinulla on vain 1 elämä, kannattaako se tuhlata onnettomassa liitossa?

Lapsikin haluaa että sillä onnelliset vanhemmat, et tuhoa kaikkea lähtemällä. Kosketuksen tarve ja hyväksytyksi tuleminen on yksi ihmisen perustarpeita, jos oma miehesi ei halua läheisyyttä sinulta ei tuo suhde ole enään suhde. Mimmoinen mies haluaa pahaa oloa naiselleen?
Miehesi ei tiedä mitä on sana perhe. Surullista. Et ole mitään velkaa tuolle miehelle.

Perheen hyvinvointiin vaikuttaa muukin kuin vain raha. Sinä hoidat kodin ja lapsen, joten se kompensoi hyvin siihen, että miehesi ylläpitää kotia ?& perhettä taloudellisesti.

Miehesi on ilkeä, jos tosiaan kommentoi ja käyttäytyy noin kuin kerrot. Ilkeä ihminen ei yleensä muutu vaan hänellä on niin perustavaa laatua oleva elämänasenne, että sitä on vaikea muuttaa. Se, että hän on vieraskorea vain vahvistaa käsitystä hänen ilkeydestään. Hänellä on heikko itsetunto eikä hän arvosta itseään, sen hän projisoi sinuun, jotta voisi tuntea olevansa parempi. Kun hän on mielin kielin muille ja häntä mahdollisesti kehutaan, senkin hän tekee kiusatakseen sinua ja saadakseen pontta omalle kuvitelmalleen itsestään.

Suhteenne on epäterve ja sinulle sekä lapselle haitallinen. Miehesi "harrastaa" henkistä väkivaltaa. Suojaudu, lähde.

Pitkät parisuhteet perustuvat empatiakykyyn ja mieheltäsi se näyttää puuttuvan kokonaan. Se yksistään, että mies on reissuhommissa eikä ymmärrä sinun arkea - olet yrittäjä ja vielä hoidat pientä lasta!!! Hän itse lähtee työreissulle, jossa saa ja voi tehdä niin pitkää päivää kuin vain mahdollista, ja työpäivän jälkeen tarvitsee huolehtia vain itsestään, syömään ja nukkumaan. Se on hieman eri asia. Sinulla ei ole varmasti yhtään hetkeä omien ajatusten kanssa arjen jatkuvassa pyörityksessä, pyykit, laskut, ruoat, kodin siistinä pitäminen, lapsen lääkärikäynnit ja kaikki muu. Missä välissä hoidat yrityksen asioita? Jotta yritys voisi menestyä, sinulla tulisi olla aikaa yrityksen kehittämiseen ja siihen tarvitaan luovuutta. Luovuus ja tekemisen ilo katoaa paineessa ja lisäksi ympäristö vaistoaa sen heti kun olet väsynyt tai vihainen. Tästä kärsii myös yrityksesi.

Pahalta kuulostaa.

Tuo fyysisen kontaktin puuttuminen minun maailmassani vielä jotenkin menettelee, vaikka sekin on kovin yksilöllistä.

Kyllä noista raha-asioista pitäisi nostaa kissa pöydälle ja keskustella asia selväksi, joko kahdestaan tai ulkopuolisen ihmisen avulla. Miehelle on vain kerta kaikkiaan tehtävä selväksi, ettei tuollainen henkinen väkivalta ja halveksunta käy. Ei ole ollenkaan harvinaista, että ihminen rupeaa käyttäytymään tuolla tavalla jos huomaa toisen olevan riippuvainen itsestään , niin kuin sinä olet miehesi rahoista.

Sitten kun lähdetnostamaan asiaa pöydälle, niin sinulla pitäisi olla jo plan b mielessäsi, jos asiat eivät lähde paranemaan.

Laske budjettia elämiselle, ota selvää asunnoista ja tuista. Mieti miten yrityksen käy. Mieti miten järjestät lapsen hoidon.

Ketjussa on nyt lähinnä ehdoteltu kamojen pakkaamista, mutta kyllä todellisuudessa pidemmissä parisuhteissa tuollainen naljailukin puolin ja toisin on hyvin yleistä ja arkipäivää.
Tietenkään fiksut ihmiset eivät sitä koskaan tuohon pisteeseen päästäisi, mutta heillä se nyt on niin, kuten lukemattomilla muillakin ihmisillä ja tarinalla tahtoo olla aina kaksi puolta, eli eiköhän aloittajastakin löydy sitä "vikaa" ihan yhtälailla..Kuulostaa kuitenkin siltä, että mies käy tunnollisesti töissä ja osallistuu jopa kotitöihinkin, keksii yhteistä tekemistä jne., joten eihän selvästikkään aivan toivoton kaveri ole.
Uskon, että suurinosa turhautumisesta ja ongelmista tuossa perheessä tuleekin lähinnä tuosta toimimattomasta seksielämästä ja fyysisestä erilleen kasvamisesta, mikä tapahtui silloin lapsen syntymän aikoihin.
-Nyt pitäisi vain istua alas ja ottaa puheeksi tuo seksielämä ja että mikä siinä miehesi mielestä on ongelma.. Onko aloittajalla päässyt lapsen syntymän jälkeen ylipainoa kertymään minkä verran? Ja kyllä, kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten jos se oma fyysinen olemus on kovasti muuttunut, niin aloittaja voisi miettiä, että josko sille asialle voisi tehdä jotain.
Toisaalta myöskin miehelläsi saattaa olla erektiohäiriö ilmaantunut ja kun kaikki eivät saa aikaiseksi hakea lääkkeitä ja apua siihenkään, niin sekin voi olla ongelma..
-Nämä asiat pitäisi ihan ensialkuun selvittää puhumalla ja miettiä voisiko jotain tehdä toisin puolin ja toisin. Vasta sitten mikäli asioihin ei ala kuulua muutosta, lähtisin miettimään muita vaihtoehtoja.

Kiitos vastauksista. Tiedän itsekin, ettei tämä tilanne voi jatkua näin. Näinä päivinä olenkin surullinen siitä, että tajuan tämän päättyvän todennäköisesti niin kuin en haluaisi sen päättyvän.

Tällä hetkellä olen oikeastikin riippuvainen miehen rahoista. Pelkäsin alunperinkin heittäytymistä näin tyhjänpäälle. Positiivista on, että olen maksanut eläkemaksuja itselleni koko hoitovapaan.

Raskauskiloista sen verran, että olen kymmenen kiloa hoikempi nyt kuin tavatessamme. Mutta en myöskään ymmärrä, miksi seksi parisuhteessa pitäisi jotenkin "ansaita". Entä kun olen 50 vuotias? Sitten viimeistään on ymmärrettävää, ettei mieheni halua minua? Ei miehenikään paljoa minun miellyttämistäni mieti, kun piereskelee rikkinäisissä kalsareissa sängyssämme. Olen silti aina häntä rakastanut, niin oudolta kuin se tässä katkerassa tilityksessä voi kuulostaa. Väittäisin, että rakastamaansa ja arvostamaansa ihmistä haluaa mieskin, vaikka vähän rupsahtaisikin. Muutenhan vakituiset parisuhteet päättyisivät järjestäin siinä neljävitosena viimeistään. Laiha tai lihava, niin aamuhengitykselle ja silmäpusseille ei voi mitään. Niitä pitää rakastaa.

Hyvää meillä on lapsen elämä. Me riidellään riidat yleensä tekstiviestein, koska mies on poissa. Hyvää meillä on yleensä arki. Tässä kodissa on hyvä olla. Meillä on hyviä ystäviä, hyviä sukulaisia. Yksin joudun sinnittelemään ja pystyn tarjoamaan lapselle minimin. Ero rikkoo niin paljon asioita, ei pelkästään sitä parisuhdetta.

Vaikka uskon pääseväni viimeistään vuoden sisään jo ihan hyville tuloille, niin en usko, että pystyn ohittamaan ja ylittämään tätä nöyryytystä, jonka mieheni minulle, ensimmäisen lapsensa äidille järjesti. Jotenkin olin kuvitellut toisenlaista elämää ja kohtelua.

Luulen, että vaikka jatkettaisiin yhdessä, olisi kauna ja katkeruus liian suurta, se jäisi meidän väliin ikuisesti. En voi unohtaa, että minut heikoimmillani on hylätty. Niin se vaan on.