Tuntuu keljulta kun aina pitäisi itse olla soittamassa.
Ihmiset ovat laiskoja soittamaan.
Varsinkin näin sunnuntai-iltana tuntuu yksinäiseltä.
Mitä tehdä?
No lähden käymään kaupassa, näkee ihmisiä ja saa kävelylenkin tai ajan autolla.
Miksi kukaan ei soita?
17
3442
Vastaukset
No mitä vittuva ne sanos? Hei! Mitäs kuuluu? -Hyvää, entäsulle. -Hyvää. Heippa!
- lähiörotta
Inhoan soittelua. Jos joskus soitellaan tai viestitellään nii se on et nähdään sillo tai et nyt on jotain tulossa. Silloin kun seurustelin oli vähän pakkopullaa laittaa textareita ja soitella niitä näitä. Mutta mukavaa oli olla yhdessä. Känny on mulle ihan vaan välttämätön paha ei mikään puheenvälityskoje. Mene ihmisten ilmoille. Itsellä sillai helppoo et menen vaan lähikuppilaan ja juttelen niiden kanssa.
- OkkkO
Meinasin samasta aiheesta aloittaa ketjun, mutta kerkesit.
Sama juttu, ketään ei tunnu kiinnostavan mitä mulle kuuluu. Ne vähäiset muutamat kaverit, niin itse tulee oltua sillon tällöin yhteydessä niihin, mutta ei minkäänlaista kontaktia niiden suunnalta.
Joskus jopa hävettää olla aina se joka on yhteydessä.
Vanhempia ei myöskään kiinnosta.
Nyt kyllä huomaa, että ei ketään oikeasti kiinnosta minun kanssa olla tekemisissä.
Eli aivan nolla tässä ollaan. Ei vittu mitään järkeä.
Joutaa jo pois täältä.. - jhgikhjklh
Miksi pitäisi soittaa? Minullakin voi olla ettei kuka soita viikkoon enkä pidä sitä pahana. En halua jaaritella puhelimessa, menen mieluummin muiden ihmisten joukkoon ja juttelen ihan nokikkain.
- kunkukaaneisoita
Se on sellaista toisesta huolehtimista, että soittaa ja vaikka vain kyselee että mitä kuuluu.
Välittämistä.
Ennen meillä koulussa jopa opetettiin, että yksinäiset ilahtuu kun vaikka soittaa ja kysyy kuulumisia.
Tulen surulliseksi kun kukaan ei soita. Kun kukaan ei välitä miten minä voin.
Aikaisemmin soittelin ihan vain siksi kun tiesin että toinen on yksin ja että ilahtuu kun joku muistaa.
Mutta miksi aina minä?
Sitten teen yksinkertaisesti topin ja en soita.
Sama että en kirjoittele sähköposteja.
Itelläni on suuri sydän, monella ei ole.
Olen liian empaattinen, minun pitää opetella olemaan vähemmän empaattinen.
Minun pitää kasvaa sen asian yli, että en ole rakastettu ja että minusta ei välitetä.
Olen ajatellut että kun tulen surulliseksi että kukaan ei soita, niin teen lenkin ja käyn vaikka kaupassa.
Onko jollain muita vinkkejä?
Huom! Huom!! - En ole kiinnostunut tietämään "että minua ei haittaa yhtään"-vastauksia, vaan teiltä muilta jotka tulette surulliseksi. - Yksinhänminä
Ei puhelin soi, ei. Varmaankaan ei soi siksi, ettei mun tuttavat halua olla mun kanssa tekemisissä. Surullista. Monesti se olen minä joka pidän yhteyttä. Ymmärrän kyllä että yksipuolinen yhteydenpito on toisen ihmisen häiritsemistä. Monta päivää selviydyn ilman kenenkään häiritsemistä. En ihan aina. Yritän oppia olemaan itsekseni.
Lohdutuskeinot onkin vaikeampaa. Mulla on eläimiä, joiden kanssa touhuta. Kodin pidän siistinä. Luen jonkin verran. Paljon parjattu SOME on ihan hyvä kaveri jos muuta ei oikein ole. Hyvä ruoka on aina kivaa. TV/radio on sekin jonkinmoinen kaveri. Toki töissä näkee ihmisiä. - puhelutmaksaa
Yksi syy saattaa olla että puhelut maksaa. Suomalaiset ovat aika pihejä.
- kugkujhkljh
Aika monilla on nykyisin kännykkä ja siinä joku pakettimaksu, jolloin kuukaudessa menee aina sama maksu puhut vaikka monta tuntia päivässä tai et lainkaan.
Vaikka asunkin yksin, en tunne itseäni yksinäiseksi, aina löytyy jotain tekemistä. Jos joku soittelee ihan vaan jaaritellakseen, tunnen itseni jopa vaivautuneeksi kun pitää jotain höpöttää soittajan kanssa.
- Yksilöllisesti
Minulle ei ole soitettu reiluun puoleen vuoteen. Silti tulee pärjättyä, tuet juoksee netti toimii, kirjasto ja kaupassakäynnit tekee sosiaalisuuden. Aina kun lähden liikkeelle ulos aktivoidun ja pyrin keskusteluun. Ehkä tämä on se juttu millä on tullut pärjättyä.
- ei-oo-yhteyksiä
Tuttu juttu,kukaan ei juurikaan soita,pikkuhiljaa ihmiset vaan käpertyy omiin oloihinsa.Suurin osa niistäkin vähistä tuttavistani ovat niin pihejä että odottaa mun soittoa ja sitten on nää "kauniit ja rohkeet,urheilua ym.tulossa tv:stä juuri sillä hetkellä.
Ja sitten näitä jotka velvollisuudesta soittavat kiireisenä puuhaten koko ajan samalla muuta eli eivät ole läsnä jutteluhetkellä vaan keskustelu on pikakelauksena mitä-kuuluu-linjaa??
Ja sitten nää jotka vaan joskus muistaa pitkällä viestillä,olen sanonut että jos ei ole aikaa sen verran puhua,viesteihinkään en vastaa.
Se on viesti vaan vaan välinpitämättömyydestä,ei olla oikeesti kiinnostuneita.Ja sitten kun tavataan,se pirun kännykkä hallitsee kuitenkin koko ajan tilannetta tai lapsiperheiden lapset kitisee ja vievät huomion ettei tilanteessa pysty mihinkään kanssaoloon.
Muutamat valittavat koko sairauskertomuksensa ekaks ja sitten jo käsi väsyy kun pitäis jatkaa ja kuunnella toista.
Olen jo tottunut siihen että en ole kenellekkään tärkeä,vaan vanheneva nainen valmiina kohta krematorioon.- Napakettu
Lueskelin tässä "iltani iloksi" näitä yksinäisyys-kirjoituksia. Tämä ei-oo-yhteyksiä kolahti tuon viimeisen lauseen osalta. Olen 60 nainen. Elänyt yksin jo vuosia. Aivan viime aikoina olen hoksannut,että en ole koskaan elämässäni ollut kenellekään se kaikista tärkein ihminen, en edes pistesijoilla, en edes lapsena vanhemmilleni, en ex-puolisolle, en kenellekään nyt. Muutamia kavereita on, mutta tiedän, että en ole kenellekään kovin tärkeä. Ei minulle kukaan soita, enkä minä halua ketään häiritä, kun tuntuu, että kaikilla on aina kiire, tai väsymys, tai perheasioita, tai....Ystävyyssuhteita on tosi vaikea enää solmia, maailma tuntuu siltä osin valmiilta, minun ikäiseni ihmiset ovat jo ystävyyssuhteensa solmineet. Tämä pitää vain jotenkin hyväksyä. Taidan ottaa uuden koiran. On sitten joku, joka minua odottaa ja minusta ilahtuu.
- Anonyymi
Napakettu kirjoitti:
Lueskelin tässä "iltani iloksi" näitä yksinäisyys-kirjoituksia. Tämä ei-oo-yhteyksiä kolahti tuon viimeisen lauseen osalta. Olen 60 nainen. Elänyt yksin jo vuosia. Aivan viime aikoina olen hoksannut,että en ole koskaan elämässäni ollut kenellekään se kaikista tärkein ihminen, en edes pistesijoilla, en edes lapsena vanhemmilleni, en ex-puolisolle, en kenellekään nyt. Muutamia kavereita on, mutta tiedän, että en ole kenellekään kovin tärkeä. Ei minulle kukaan soita, enkä minä halua ketään häiritä, kun tuntuu, että kaikilla on aina kiire, tai väsymys, tai perheasioita, tai....Ystävyyssuhteita on tosi vaikea enää solmia, maailma tuntuu siltä osin valmiilta, minun ikäiseni ihmiset ovat jo ystävyyssuhteensa solmineet. Tämä pitää vain jotenkin hyväksyä. Taidan ottaa uuden koiran. On sitten joku, joka minua odottaa ja minusta ilahtuu.
Sama täällä mutta minä en voi sitä koiraa edes ottaa. No tyttären perheelle taidan kuitenkin olla tärkeä ja asuvat lähellä ja joskus lähden yksin jonnekin pikku reissulle kun pieni eläke antaa myöten, reissukaveria ei ole. Myös tuetulle lomalle anon joka toinen vuosi ja olen päässytkin. Sekin tuo vaihtelua. Onneksi tykkään kävelylenkeistä ja pyöräilystä niin tulee mentyä uloskin jos ei ole liian kuuma tai vettä tule kaatamalla. Myös erilaisten käsitöiden kanssa menee aika joutuisasti. Ikääkin on jo , kohta napsahtaa 67 mittariin. Onneksi olen vielä saanut olla suht terve. Joskus treffipalstojakin kokeilin mutta tuloksena oli vain huomattavasti nuorempien (20-40v) kollien vonkaukset. Ei kiitos.
- Anonyymi
Kun kukaan ei lähetä postikorttia, minä olen kyllä lähetellyt korttia ja pakettia sukulaisille.
- Anonyymi
Vika ei välttämättä ole sinussa, älypuhelinten, pikaviestimien ja somen yleistyttyä tuntuu, että yhtäkkiä soittelu vaan loppui. Itsekin mieluummin nykyään viestittelen kuin puhun puhelimessa, ja puhelin aina äänettömällä. Ehkä kannattaa kokeilla yhteydenpitoa pikaviestimien kautta, jos sitä kautta saisi ihmisiä paremmin kiinni.
- Anonyymi
Siihen tottuu ettei kukaan soita.Sitä jopa toivoa ettei soittoja tulisi.
- Anonyymi
No puhelukulttuuri on kuollut ja kuopattu. Lähinnä myyjät ja huijarit soittelee ja männä vuosina vuosina pillunkipeät, ystävinä esiintyvät miehet. Paras tapa olla ihmisten kanssa tekemisissä on lähteä todella väkirikkaisiin ja täyteen tungettuihin paikkoihin, joissa tulee rupateltua väkisinkin tuntemattomien ihmisten kanssa. Lue:baarit.
- Anonyymi
Onko kukaan lähetellyt omakuvapostikortteja.minä olen, mutta niiden aika alkaa ollaohi. Ihmiset kelle olen lähettänyt ovat ilahtuneet.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1696941
Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes622543- 562158
Kolari Klaukkala
Kaksi teinityttö kuoli. Vastaantulijoille ei käynyt mitenkään. Mikä auto ja malli telineillä oli entä se toinen auto? Se621292Ukraina ja Zelenskyn ylläpitämä sota tuhoaa Euroopan, ei Venäjä
Mutta tätä ei YLE eikä Helsingin Sanomat kerto.3551260- 561244
Ooo! Kaija Koo saa kesämökille öky-rempan:jättimäinen terde, poreallas... Katso ennen-jälkeen kuvat!
Wow, nyt on Kaija Koon mökkipihalla kyllä iso muutos! Miltä näyttää, haluaisitko omalle mökillesi vaikkapa samanlaisen l141131Olisinpa jo siellä, otatkohan minut vastaan
Olisitpa lähelläni ja antaisit minun maalata sinulle kuvaa siitä kaikesta ikävästä, tuskasta, epävarmuudesta ja mieleni79970Kevyt on olo
Tiedättekö, että olo kevenee kummasti, kun päästää turhista asioista tai ihmisistä irti! Tämä on hyvä näin <384968Toivoisin, että lähentyisit kanssani
Tänään koin, että välillämme oli enemmän. Kummatkin katsoivat pidempään kuin tavallisesti toista silmiin. En tiedä mistä14957