Introvertti

Sisäinen
Olen kieltämättä ollut hukassa itseni kanssa vuosikaudet.

En ole sopinut mihinkään rooliin.

Nyt tämän ikäisenä ei ole enää pätemisen tarvetta.
Saa ja voi olla oma itsensä.

2lesken kirjoitti:

Sisäinen
Olen kieltämättä ollut hukassa itseni kanssa vuosikaudet.

En ole sopinut mihinkään rooliin.

Nyt tämän ikäisenä ei ole enää pätemisen tarvetta.
Saa ja voi olla oma itsensä.

Lue lisää

Ei tarvitse päteä eikä kilpailla, kyllä ikä antaa paljon jos ottaakin.
Olen minäkin ollut viikon näkemättä muita kuin kissan, sekin lähti jonnekin vastoin tapojaan, olen huolissani jos jotain on sattunut, katti on minulle hyvin tärkeä.
Kuukauden elin "parisuhteessa" kun kaverilla oli vuosiloma, on ollut nyt viikon töissä.
Ihmettelen itseäni kuinka pystyinkin olemaan saman katon alla niin pitkään hermostumatta. Normaalisti olisin lähtenyt joksikin aikaa toiseen asuntoon hengähtämään.
Se auttaa kun kumpikaan ei odota toiselta liikoja, saatetaan lukea tai katsella elokuvia ihan itsekseen toisen häiritsemättä.
Mökillä työn jako on selvä, minä hoidan ruuanlaiton, hän ulkohommat ja auttaa myös siivouksessa. Itse hoidan kukat ja kasvimaan.
Voi kun kissa palaisi, en saanut nukuttua viime yönä kun murehdin.
Ihmettelen ihmisiä jotka eivät osaa olla yksin, silloinhan on parhaassa mahdollisessa seurassa.

Olen samaa mieltä tuosta pätemisentarpeesta.
Voi kunpa tuo tarttuisi muihinkin. Ehkä se toisille on sitä omana itsenään olemista.
Työelämässä tietyntyyppinen työ edellyttää introverttiyttä ja toinen ekstroverttiyttä. Hienoahan on, jos toteutuu kohtaanto, saatikka opiskelu ja työ.

mielikki.mummo kirjoitti:

Ei tarvitse päteä eikä kilpailla, kyllä ikä antaa paljon jos ottaakin.
Olen minäkin ollut viikon näkemättä muita kuin kissan, sekin lähti jonnekin vastoin tapojaan, olen huolissani jos jotain on sattunut, katti on minulle hyvin tärkeä.
Kuukauden elin "parisuhteessa" kun kaverilla oli vuosiloma, on ollut nyt viikon töissä.
Ihmettelen itseäni kuinka pystyinkin olemaan saman katon alla niin pitkään hermostumatta. Normaalisti olisin lähtenyt joksikin aikaa toiseen asuntoon hengähtämään.
Se auttaa kun kumpikaan ei odota toiselta liikoja, saatetaan lukea tai katsella elokuvia ihan itsekseen toisen häiritsemättä.
Mökillä työn jako on selvä, minä hoidan ruuanlaiton, hän ulkohommat ja auttaa myös siivouksessa. Itse hoidan kukat ja kasvimaan.
Voi kun kissa palaisi, en saanut nukuttua viime yönä kun murehdin.
Ihmettelen ihmisiä jotka eivät osaa olla yksin, silloinhan on parhaassa mahdollisessa seurassa.

Lue lisää

Katti saapui muina miehinä. Suoraan ruokakupille, sitten pesu ja nukkumaan :)

mielikki.mummo kirjoitti:

Ei tarvitse päteä eikä kilpailla, kyllä ikä antaa paljon jos ottaakin.
Olen minäkin ollut viikon näkemättä muita kuin kissan, sekin lähti jonnekin vastoin tapojaan, olen huolissani jos jotain on sattunut, katti on minulle hyvin tärkeä.
Kuukauden elin "parisuhteessa" kun kaverilla oli vuosiloma, on ollut nyt viikon töissä.
Ihmettelen itseäni kuinka pystyinkin olemaan saman katon alla niin pitkään hermostumatta. Normaalisti olisin lähtenyt joksikin aikaa toiseen asuntoon hengähtämään.
Se auttaa kun kumpikaan ei odota toiselta liikoja, saatetaan lukea tai katsella elokuvia ihan itsekseen toisen häiritsemättä.
Mökillä työn jako on selvä, minä hoidan ruuanlaiton, hän ulkohommat ja auttaa myös siivouksessa. Itse hoidan kukat ja kasvimaan.
Voi kun kissa palaisi, en saanut nukuttua viime yönä kun murehdin.
Ihmettelen ihmisiä jotka eivät osaa olla yksin, silloinhan on parhaassa mahdollisessa seurassa.

Lue lisää

mielikki
Olet löytänyt itsellesi sopivan kaverin. Se on kuin pieni lottovoitto.
Näinhän se pitää mennä, että itselle se kaveri tai puoliso valitaan.

Ei Isohoo riitä, että itse tietää. Pitääkö kailottaa. Minust se ei ole kauhean sivistynyttä. Minua etoo itseään kehuskelevat ihmiset, siis he mielestäni haisoo.
Sananlaskua uskon, että työ tekijäänsä kiittää.
Mutta, jos joku kysyisi vahvuuksia, voisi siihen rehellisesti vastata.
Mielestäni jokainen osaa jotakin.

No menipäin åt Brinkkala.
Po. Ei Isohoo, riittää, että itse tietää.
Et, tämmösii virheitä kylvän tänään.

Ehkä juuri siitä syystä ei ole tarvetta korostaa itseään kun tuntee oman arvonsa.
Nuorena ja epävarmana saattoi syyllistyä jopa kehuskeluun.
Näillä kymmenillä suurin osa pätee vaikka missä, tekemättä siitä numeroa.
Kaikille tulee aika että pätemiset on pädetty, jos viikatemies ei saavu ennemmin.

mielikki.mummo kirjoitti:

Ehkä juuri siitä syystä ei ole tarvetta korostaa itseään kun tuntee oman arvonsa.
Nuorena ja epävarmana saattoi syyllistyä jopa kehuskeluun.
Näillä kymmenillä suurin osa pätee vaikka missä, tekemättä siitä numeroa.
Kaikille tulee aika että pätemiset on pädetty, jos viikatemies ei saavu ennemmin.

Lue lisää

Useinhan juuri he pätemisillään kehuvat, joista ei tosipaikan tullen ole mihinkään.
Kun eivät osaa eivätkä pysty.
Pelkkää suunsoittoa, sananhelinää ja turhaa kehuskelua.
Olen bengalitikun kanssa samoilla linjoilla, kun tietää osaavansa ei tarvitse kehua, menee, tekee ja se on siinä.

Myös näinkinpäin. Voi rauhallisesti myöntää, ettei osaa tai toinen on jossain paree. Saa olla joskus avutonkin.
Tuota toinen on jossain paree, vois(in) harjoittaa enempikin.
Olen treenannut sitä ja sillä seurauksella, että toinen on joka käänteessä ruvennut pätemään.
Että suot siellä, vetelät täällä.
Ei sitä oikein toisille voi sääntöjä laittaa. Sitä tietää kukin, mistä pitää.
Itsensä rehellinen tarkastelu voi olla hedelmällistä.
Lesken, olet voinutkin löytää rauhaa noin.

Bengalitikku kirjoitti:

Myös näinkinpäin. Voi rauhallisesti myöntää, ettei osaa tai toinen on jossain paree. Saa olla joskus avutonkin.
Tuota toinen on jossain paree, vois(in) harjoittaa enempikin.
Olen treenannut sitä ja sillä seurauksella, että toinen on joka käänteessä ruvennut pätemään.
Että suot siellä, vetelät täällä.
Ei sitä oikein toisille voi sääntöjä laittaa. Sitä tietää kukin, mistä pitää.
Itsensä rehellinen tarkastelu voi olla hedelmällistä.
Lesken, olet voinutkin löytää rauhaa noin.

Lue lisää

Just noin, ei tuota tuskaa myöntää että ei osaa kaikkea. Voi myös olla väärässä ilman selittelyä.
Ymmärrän että lesken on tyytyväinen elämäänsä. Se sopii hänelle, jollekin voi sopia sosiaalisempi elämä.

Ja kun kerta päästiin aiheeseen, tässä yksi kokeilemisen arvoinen

www.16personalities.com/fi/persoonallisuustyypit

No, joo.
Annetaas olla.

Bengalitikku kirjoitti:

No, joo.
Annetaas olla.

Mikäs hätä tässä kasvottomana keskustellessa, vaikka pedon voin suosiolla jättää nyt tuonnemmaksi, tosin ihan meheviä juttuja siitäkin olisi.

Vakuutusyhtiöt taitaa olla tällähetkellä se pahin hornankattila, koska sinne rekrytoitu paljon introvertteja, luotettavia, tarkkoja ja tunnollisia työntekijöitä kun ovat luonnostaan ja niitä ominaisuuksia siellä arvostetaan, mutta nykytrendit sanelee aivan toisenlaista työkulttuuria kuin omissa nurkissa pakertamista, avainsana on sosiaalisuus ja ryhmä. Ihme ettei hallitus ole tarttunut tähän korttiin työllisyyden edistämistoimissaan.

tot
Kirjoitat autismista. Voin jopa olla osaksi sitäkin.

Ja mistä niin päättelen näin 64-vuotiaana.
On ollut aikaa miettiä.

Palataan lapsuuteen.
Olen 5.lapsi alle 30-vuotiaalle äidille.

Kun vauva ei saa huomiota tuskin koskaan, hän kääntyy sisäänpäin.
Hänestä tulee, jaa, sanoisinpa että omien ajatustensa vanki.

En syytä ketään, mutta olosuhteet olivat syntymäni aikaan katastrofaaliset.

Eikö tämä ole looginen kulku myöhempään vaiheeseen elämässä.

totout kirjoitti:

Mikäs hätä tässä kasvottomana keskustellessa, vaikka pedon voin suosiolla jättää nyt tuonnemmaksi, tosin ihan meheviä juttuja siitäkin olisi.

Vakuutusyhtiöt taitaa olla tällähetkellä se pahin hornankattila, koska sinne rekrytoitu paljon introvertteja, luotettavia, tarkkoja ja tunnollisia työntekijöitä kun ovat luonnostaan ja niitä ominaisuuksia siellä arvostetaan, mutta nykytrendit sanelee aivan toisenlaista työkulttuuria kuin omissa nurkissa pakertamista, avainsana on sosiaalisuus ja ryhmä. Ihme ettei hallitus ole tarttunut tähän korttiin työllisyyden edistämistoimissaan.

Lue lisää

Onhan tuöpaikoilla ollut seurustelu-upseereita asemasta riippumatta.
On tosi kiusallista sanoa, että sori, täytyy tehdä näitä töitä.
Ryhmätyöskentelyä ja kimppavastuunottoahan töissä harjoitetaan.
En uskalla lähteä vakuutusyhtiöiden ilmapiiriä yhden henkilön käytöksen perusteella arvioimaan.
Numerotyö on keskittymistä vaativaa ja kun käsittelet toisten rahoja
voi perfektionisti pulpahtaa esiin introvertin lisäksi, mikä ei ole huono.
Asiakaspalvelutyössä tarvitaan ulospäinsuuntautuneisuutta, ehkä manipuloijakin pääsee esiintymään.
Minusta ei ikinä olisi ollut myyntityöhön; saada joku ostamaan jotain, mitä ei tarvitse. Ja voin myöntää, että olen lipsauttanut ostopäätöksen, kun on ollut "kiva" myyjä.
Meitä on moneksi.

Bengalitikku kirjoitti:

Onhan tuöpaikoilla ollut seurustelu-upseereita asemasta riippumatta.
On tosi kiusallista sanoa, että sori, täytyy tehdä näitä töitä.
Ryhmätyöskentelyä ja kimppavastuunottoahan töissä harjoitetaan.
En uskalla lähteä vakuutusyhtiöiden ilmapiiriä yhden henkilön käytöksen perusteella arvioimaan.
Numerotyö on keskittymistä vaativaa ja kun käsittelet toisten rahoja
voi perfektionisti pulpahtaa esiin introvertin lisäksi, mikä ei ole huono.
Asiakaspalvelutyössä tarvitaan ulospäinsuuntautuneisuutta, ehkä manipuloijakin pääsee esiintymään.
Minusta ei ikinä olisi ollut myyntityöhön; saada joku ostamaan jotain, mitä ei tarvitse. Ja voin myöntää, että olen lipsauttanut ostopäätöksen, kun on ollut "kiva" myyjä.
Meitä on moneksi.

Lue lisää

Bengal
Olin nuorena teatterin oppilaskoulussa.
Siellä opetettiin improvisointia.

Huomasin ihmeekseni, että kun asetuin rooliin näyttämöllä, en jännittänyt ollenkaan.
Muutenhan olen sairaalloisen jännittäjätyyppi.

Käytin myöhemmin elämässäni tätä improa hyödykseni kun menin uutta työpaikkaa kysymään ja jouduin haastatteluun.

Otin roolin, olin ikäänkuin itseni sivustakatsoja ja kumma kyllä onnistuin useimmiten.

Nimenomaan kylmän viileällä ja päättäväisellä asenteella.
Sain sen ongittua itsestäni harjoittelemalla.

Todellisuudessa se oli rooli, feikkiä.
Itse olin aivan jotain muuta.
Luulen ja tiedänkin, että tämä on hyvin yleistä työpaikoilla.

No. Kukapa ihan oma itsensä on työhaastattelussa. Luulen, että suurin osa jännittää. Sen hallitsemisestahan lienee kyse. Pitänee olla riittävän vakuuttava. Ei voi valehdellakaan, jos jotain ei ihan oikeasti osaa.
Siitähän jäisi kiinni heti kättelyssä, kun on päässyt töihin.
Joo-o. On muutama haastattelu muistissa. Jotain muistan myös joistain alkuajoista.
Enempi hymyilyttää.
Kuulepa Lesken. Et sinä ihan yksin ole kokemuksinesi.
Otin joitain luottamustehtäviä vuosia sitten.
Lapsen rohkeutta ja esiintymispelottomuutta ei enää ollut.
Ja hui. Jos joutui pitämään jonkin alustuspuheen tai esitellä jotain asiaa, niin katse harhaili, ääni värisi ja jalat löi loukkua. Hammasta purren. Mutta ne asiat olivat niin tärkeitä, että yritin unohtaa itseni.
Vastakohtana on ne firman juhlien lauluhalukkaat, joiden taidot riittävät hädin tuskin 6 - ja korvani kärsivät.
Itsekriittisyyshän on taustalla monessa.
Teatteria rakastan, mutten voisi kuvitella itseäni lavalle esittämässä jotain roolia.
Siis. Ihmiset eivät ole kovin johdonmukaisia.

2lesken kirjoitti:

tot
Kirjoitat autismista. Voin jopa olla osaksi sitäkin.

Ja mistä niin päättelen näin 64-vuotiaana.
On ollut aikaa miettiä.

Palataan lapsuuteen.
Olen 5.lapsi alle 30-vuotiaalle äidille.

Kun vauva ei saa huomiota tuskin koskaan, hän kääntyy sisäänpäin.
Hänestä tulee, jaa, sanoisinpa että omien ajatustensa vanki.

En syytä ketään, mutta olosuhteet olivat syntymäni aikaan katastrofaaliset.

Eikö tämä ole looginen kulku myöhempään vaiheeseen elämässä.

Lue lisää

Semmoinen epäilys, että josko introverttiys olisi kuitenkin hämäystä, sillä voisihan se niinkinpäin olla elämässä syystä tai toisesta.

Tarkoitatko, että se olisi laskelmallisuutta?

2lesken kirjoitti:

tot
Kirjoitat autismista. Voin jopa olla osaksi sitäkin.

Ja mistä niin päättelen näin 64-vuotiaana.
On ollut aikaa miettiä.

Palataan lapsuuteen.
Olen 5.lapsi alle 30-vuotiaalle äidille.

Kun vauva ei saa huomiota tuskin koskaan, hän kääntyy sisäänpäin.
Hänestä tulee, jaa, sanoisinpa että omien ajatustensa vanki.

En syytä ketään, mutta olosuhteet olivat syntymäni aikaan katastrofaaliset.

Eikö tämä ole looginen kulku myöhempään vaiheeseen elämässä.

Lue lisää

Tuohon laittaisin tämän: kännykkä-äidit ja isät, jotka eivät ole lapselleen läsnä.

Bengalitikku kirjoitti:

Tarkoitatko, että se olisi laskelmallisuutta?

Siis jos viittaat tuohon hämäysrepliikkiini, niin koska käsittääkseni introvertit mallaa enempi vähempi sujuvasti extroverttiä ainakin pakon edessä, mutta harvemmin noteerataan, että voisiko joku pohjimmiltaan extro äityä introvertiksi jos jostakin ihmeen syystä haluaisi piilottaa todellisen karvansa, eikä välttämättä laskemallisuudesta.

Voisipa hyvinkin, hyvä nenä.

siile
Voin sulkea ja oven myös.
Mutta en voi sulkea apuani omaisiltani.
Olen siihen ehkä liian kiltti ja tunnollinen.

korppi
Ei nettiyhteisöön mitään kuuluta.
Nämä kaikki kirjoitukset ja aivoitukset voi mennä suoraan bittiavaruuteen.
Näillä sanoilla ei ole mitään virkaa, eikä mitään hyötyä kenellekään.

Kun uskaltaudun panssarikuorestani ulos ja vien omaiseni invataksilla virkistysreissuun, se on konkretiaa.

Itse olen peloissani mutta teen sen omaisteni takia.
En itseni.

Helvetillinen ukonilma tulossa länteen.

Yökyöpeli täällä taas kommentoi kirjoitustasi ystäväni "korppis".

Kirjoitit, että päteminen on tärkein pointti tälle palstalle kirjoittamiselle.
Ehkä se on totta kohdallasi, mutta älä yleistä.

Minulla ei ole mitään tarvetta päteä täällä, vaikka kirjoitankin ylivertaisia mielipiteitäni teidän luettaviksenne.

Onhan minulla jälkikasvuakin, mutta en sillä ratsasta.

Jokaisella on oikeus valita haluaako lapsia vai ei.
Lapsettomuus ei ihmisarvoon vaikuta mitenkään.

Kommenttisi aloittajalle on ala-arvoinen tekele.

kylmätotuus kirjoitti:

Yökyöpeli täällä taas kommentoi kirjoitustasi ystäväni "korppis".

Kirjoitit, että päteminen on tärkein pointti tälle palstalle kirjoittamiselle.
Ehkä se on totta kohdallasi, mutta älä yleistä.

Minulla ei ole mitään tarvetta päteä täällä, vaikka kirjoitankin ylivertaisia mielipiteitäni teidän luettaviksenne.

Onhan minulla jälkikasvuakin, mutta en sillä ratsasta.

Jokaisella on oikeus valita haluaako lapsia vai ei.
Lapsettomuus ei ihmisarvoon vaikuta mitenkään.

Kommenttisi aloittajalle on ala-arvoinen tekele.

Lue lisää

Hyvä sinä, pääsit pätemään 😊

kylmätotuus kirjoitti:

Yökyöpeli täällä taas kommentoi kirjoitustasi ystäväni "korppis".

Kirjoitit, että päteminen on tärkein pointti tälle palstalle kirjoittamiselle.
Ehkä se on totta kohdallasi, mutta älä yleistä.

Minulla ei ole mitään tarvetta päteä täällä, vaikka kirjoitankin ylivertaisia mielipiteitäni teidän luettaviksenne.

Onhan minulla jälkikasvuakin, mutta en sillä ratsasta.

Jokaisella on oikeus valita haluaako lapsia vai ei.
Lapsettomuus ei ihmisarvoon vaikuta mitenkään.

Kommenttisi aloittajalle on ala-arvoinen tekele.

Lue lisää

"Jokaisella on oikeus valita haluaako lapsia vai ei. "
Ei muuten ole. Kaikki eivät saa vaikka haluaisivatkin ja se ei ole oma valinta.

siilenämää kirjoitti:

"Jokaisella on oikeus valita haluaako lapsia vai ei. "
Ei muuten ole. Kaikki eivät saa vaikka haluaisivatkin ja se ei ole oma valinta.

Ja onko se haluaminenkaan valinta.

haluaataiei kirjoitti:

Ja onko se haluaminenkaan valinta.

Ei varmaan kaikissa tapauksissa. Oisko näin että joissain tapauksissa on pakko haluta

Samoilla linjoilla, en osaa olla erakko, mieki otan puhelimen ja juoruan siinä jos ei ketään ala näkyä..siis elävää ihmistä näillä tanhuvilla, face ei riitä, en vaan kestä sitä pelkkää kirjallista kontaktia..
Olisikohan ihmisen kaipuuni sitä kun olen perheeni vanhin ja aikanaan vastuussa nuoremmista, ja sitten minulla on aina ollut iso perhe ympärillä, anoppilassa asuessa, omassa perheessä aina omien lasten lisäksi hoitolapsia, tai kehitysvammaisia kotona asumassa, olen sitä mieltä ettei ole elämää, ilman elämää, se on vain ajan kuluttamista turhaan.

pirremiinapas kirjoitti:

Samoilla linjoilla, en osaa olla erakko, mieki otan puhelimen ja juoruan siinä jos ei ketään ala näkyä..siis elävää ihmistä näillä tanhuvilla, face ei riitä, en vaan kestä sitä pelkkää kirjallista kontaktia..
Olisikohan ihmisen kaipuuni sitä kun olen perheeni vanhin ja aikanaan vastuussa nuoremmista, ja sitten minulla on aina ollut iso perhe ympärillä, anoppilassa asuessa, omassa perheessä aina omien lasten lisäksi hoitolapsia, tai kehitysvammaisia kotona asumassa, olen sitä mieltä ettei ole elämää, ilman elämää, se on vain ajan kuluttamista turhaan.

Lue lisää

pirre
Et osaa olla, vai et uskalla olla yksin.
Pelkäätkö mörköjä vai omia ajatuksiasi.
Vai pelkäätkö hiljaisuutta joka voikin olla äänekäs?

2lesken kirjoitti:

pirre
Et osaa olla, vai et uskalla olla yksin.
Pelkäätkö mörköjä vai omia ajatuksiasi.
Vai pelkäätkö hiljaisuutta joka voikin olla äänekäs?

En pelkää mitään, enkä ketään, en vain viihdy yksin muuta kuin tilapäisesti.
Ääniähän nykyään saa ajoiksi, telkku vain auki, ja johan joku pälättää...

pirremiinapas kirjoitti:

En pelkää mitään, enkä ketään, en vain viihdy yksin muuta kuin tilapäisesti.
Ääniähän nykyään saa ajoiksi, telkku vain auki, ja johan joku pälättää...

pirre
Olemme täysin erillaisia tyyppejä.
Kun hoidin miestäni kotona, minulla oli suuria vaikeuksia juuri siinä, kun hoitajaa, pesijää ym. porukkaa lappasi oven täydeltä.

Kaikkia heitä tarvitsin, mutta epäsosiaalisuuteni tuli tässä esiin.

Olisi pitänyt osallistua johonkin vertaistukiryhmään.
Ei tullut kuulonkaan.
Onneksi mies oli samanluontoinen.

Olen suuresta perheestä ja isosta suvusta lähtöisin.
En ikinä kaipaa sellaista hässäkkää ympärillen.
Kammoksun suuria tilausuuksia, synttäreitä, häitä.

Jos joudun olemaan keskipiste, pakenen.
Onneksi niitä linssiluteita ja besservissereitä on maailma täynnä.
He saavat ja haluavat loistaa.

2lesken kirjoitti:

pirre
Olemme täysin erillaisia tyyppejä.
Kun hoidin miestäni kotona, minulla oli suuria vaikeuksia juuri siinä, kun hoitajaa, pesijää ym. porukkaa lappasi oven täydeltä.

Kaikkia heitä tarvitsin, mutta epäsosiaalisuuteni tuli tässä esiin.

Olisi pitänyt osallistua johonkin vertaistukiryhmään.
Ei tullut kuulonkaan.
Onneksi mies oli samanluontoinen.

Olen suuresta perheestä ja isosta suvusta lähtöisin.
En ikinä kaipaa sellaista hässäkkää ympärillen.
Kammoksun suuria tilausuuksia, synttäreitä, häitä.

Jos joudun olemaan keskipiste, pakenen.
Onneksi niitä linssiluteita ja besservissereitä on maailma täynnä.
He saavat ja haluavat loistaa.

Lue lisää

Kirjoitetaan erilaisia, ei erillaisia.

2lesken kirjoitti:

pirre
Olemme täysin erillaisia tyyppejä.
Kun hoidin miestäni kotona, minulla oli suuria vaikeuksia juuri siinä, kun hoitajaa, pesijää ym. porukkaa lappasi oven täydeltä.

Kaikkia heitä tarvitsin, mutta epäsosiaalisuuteni tuli tässä esiin.

Olisi pitänyt osallistua johonkin vertaistukiryhmään.
Ei tullut kuulonkaan.
Onneksi mies oli samanluontoinen.

Olen suuresta perheestä ja isosta suvusta lähtöisin.
En ikinä kaipaa sellaista hässäkkää ympärillen.
Kammoksun suuria tilausuuksia, synttäreitä, häitä.

Jos joudun olemaan keskipiste, pakenen.
Onneksi niitä linssiluteita ja besservissereitä on maailma täynnä.
He saavat ja haluavat loistaa.

Lue lisää

Täällä keskusteluyhteisössä voi avautua ja kertoa itsestään avoimesti. Pääsee keskipisteeksi ja voi jos haluaa paeta puskaan.

2lesken kirjoitti:

pirre
Olemme täysin erillaisia tyyppejä.
Kun hoidin miestäni kotona, minulla oli suuria vaikeuksia juuri siinä, kun hoitajaa, pesijää ym. porukkaa lappasi oven täydeltä.

Kaikkia heitä tarvitsin, mutta epäsosiaalisuuteni tuli tässä esiin.

Olisi pitänyt osallistua johonkin vertaistukiryhmään.
Ei tullut kuulonkaan.
Onneksi mies oli samanluontoinen.

Olen suuresta perheestä ja isosta suvusta lähtöisin.
En ikinä kaipaa sellaista hässäkkää ympärillen.
Kammoksun suuria tilausuuksia, synttäreitä, häitä.

Jos joudun olemaan keskipiste, pakenen.
Onneksi niitä linssiluteita ja besservissereitä on maailma täynnä.
He saavat ja haluavat loistaa.

Lue lisää

En miekä halua prassailla keskipisteenä, suuressa joukossa, olen enempi tarkkailija ja osallistun keskusteluun jos siltä tuntuu ja joku haluaa keskustella kanssani.
Minulle hoitajien käynti on aina kivaa, saan vaihdettua muutaman sanan heidän kanssaan, ihan muutakin kuin vain hoitoon kuuluvaa, ja onhan hoitajien käynti sellainen turvakin, ei mies älyä pyytää apua, jos minulle sattuisi jotain, saisin hapata rauhassa.. Hoitajilla on avain meille he pääsevät tänne jos kukaan ei tule aamulla vastaan.

YksBesseri kirjoitti:

Kirjoitetaan erilaisia, ei erillaisia.

Yksi
Hyvä korjaus

pirremiinapas kirjoitti:

En miekä halua prassailla keskipisteenä, suuressa joukossa, olen enempi tarkkailija ja osallistun keskusteluun jos siltä tuntuu ja joku haluaa keskustella kanssani.
Minulle hoitajien käynti on aina kivaa, saan vaihdettua muutaman sanan heidän kanssaan, ihan muutakin kuin vain hoitoon kuuluvaa, ja onhan hoitajien käynti sellainen turvakin, ei mies älyä pyytää apua, jos minulle sattuisi jotain, saisin hapata rauhassa.. Hoitajilla on avain meille he pääsevät tänne jos kukaan ei tule aamulla vastaan.

Lue lisää

pirre
Edelleenkin ollaan täysin eri aaltopituudella.

Tottakai hoitajien oli pakko meillä käydä, mutta en olisi halunnut puhua mitään ylimääräistä.
Vain miehen hoidosta.

Vähensin heidän käyntejään niin paljon kuin mahdollista.
Opettelin nostamamaan miehen pyötätuoliin ja suihkutuoliin.
Ruokakaupasta ja hoitokaupasta tilasin kotiin raskaammat tuotteet.

En vienyt intervallihoitoon kun oli pakko.

En vain halunnut selittää jatkuvasti vieraille ihmisille, missä mennään.

Tajusin miehen saatua massiivisen aivoverenvuodon, että hän ei ole pitkäikäinen.

Tein kaikkeni elämäni miehen suhteen, mistä toivoin olevan hänelle helpotusta.

Olimme puhuneet satoja kertoja, että muutamme pohjoiseen asumaan loppuelämäksemme.

Pääsimme 35 kilometriä pohjoisiin entisestä kodistamme.

2lesken kirjoitti:

pirre
Olemme täysin erillaisia tyyppejä.
Kun hoidin miestäni kotona, minulla oli suuria vaikeuksia juuri siinä, kun hoitajaa, pesijää ym. porukkaa lappasi oven täydeltä.

Kaikkia heitä tarvitsin, mutta epäsosiaalisuuteni tuli tässä esiin.

Olisi pitänyt osallistua johonkin vertaistukiryhmään.
Ei tullut kuulonkaan.
Onneksi mies oli samanluontoinen.

Olen suuresta perheestä ja isosta suvusta lähtöisin.
En ikinä kaipaa sellaista hässäkkää ympärillen.
Kammoksun suuria tilausuuksia, synttäreitä, häitä.

Jos joudun olemaan keskipiste, pakenen.
Onneksi niitä linssiluteita ja besservissereitä on maailma täynnä.
He saavat ja haluavat loistaa.

Lue lisää

En minäkään juuri apua tarvinnut, sain itse miehen pyörätuoliin ja vaipat vaihdettua. Jaoin lääkkeet ja huolehdin hygieniasta. Onneksi mies oli muuten kiitollinen hoidettava, hän viihtyi hyvin omassa maailmassaan. Ei välittänyt virikkeistä, oli iso telkkari seinällä vuoteen jalkopäässä, katsoi mielellään urheilua ja luonto-ohjelmia. Kun joku innokas hoitaja halusi viedä hänet jonnekin saamaan virikkeitä hän oli kauhistunut. Kerran sai puoli väkisin lähtemään, mies sai rytmihäiriön ja joutui sairaalaan.
Ajattelin että on se kumma kun eivät usko ettei kaikki halua "virikkeitä" , hyvää tarkoittavat mutta eivät tahdo kuunnella.
Tykkäsin ainakin yhdestä sairaanhoitajasta joka kävi kotona ottamassa verikokeen Marevan lääkityksen takia.
Kahttps://keskustelu.suomi24.fi/t/15367099/introverttii hänkin tykkäsi minusta kun halaa vieläkin jos sattuu kauppaan yhtä aikaa.
Enimmäkseen oltiin kahdestaan, tyttären porukka kävi ruuhkasuomesta ja poika muutti mökilleen kotipuoleen sairastuttuaan syöpään.
En silti ollut mikään sankari, kun mittani täyttyi kerroin vuodeosastolla että nyt on löydyttävä paikka, lähden jonnekin missä ei tarvitse ajatella omaishoitoa. Aina paikka löytyi. En voinut olla kotona vapaillani, olisin hakenut ukkelin kotiin.
Ulkomailla ajattelin että olisi pitänyt ensin nukkua viikko kotona, olisi tullut halvemmaksi.

mielikki.mummo kirjoitti:

En minäkään juuri apua tarvinnut, sain itse miehen pyörätuoliin ja vaipat vaihdettua. Jaoin lääkkeet ja huolehdin hygieniasta. Onneksi mies oli muuten kiitollinen hoidettava, hän viihtyi hyvin omassa maailmassaan. Ei välittänyt virikkeistä, oli iso telkkari seinällä vuoteen jalkopäässä, katsoi mielellään urheilua ja luonto-ohjelmia. Kun joku innokas hoitaja halusi viedä hänet jonnekin saamaan virikkeitä hän oli kauhistunut. Kerran sai puoli väkisin lähtemään, mies sai rytmihäiriön ja joutui sairaalaan.
Ajattelin että on se kumma kun eivät usko ettei kaikki halua "virikkeitä" , hyvää tarkoittavat mutta eivät tahdo kuunnella.
Tykkäsin ainakin yhdestä sairaanhoitajasta joka kävi kotona ottamassa verikokeen Marevan lääkityksen takia.
Kahttps://keskustelu.suomi24.fi/t/15367099/introverttii hänkin tykkäsi minusta kun halaa vieläkin jos sattuu kauppaan yhtä aikaa.
Enimmäkseen oltiin kahdestaan, tyttären porukka kävi ruuhkasuomesta ja poika muutti mökilleen kotipuoleen sairastuttuaan syöpään.
En silti ollut mikään sankari, kun mittani täyttyi kerroin vuodeosastolla että nyt on löydyttävä paikka, lähden jonnekin missä ei tarvitse ajatella omaishoitoa. Aina paikka löytyi. En voinut olla kotona vapaillani, olisin hakenut ukkelin kotiin.
Ulkomailla ajattelin että olisi pitänyt ensin nukkua viikko kotona, olisi tullut halvemmaksi.

Lue lisää

Kuinka pitkään omaishoitajuus teillä kesti, ennen laitokseen joutumista, utelen, ei tarvia vastata jos et halua.

Mieheni on parkinsonin jäykistämä ja jalatkaan ei aina toimi sen vertaa että saisin hänet pyörätuoliin yksin, pesut ja muut onnistuu nosturin avulla ..

onne
Olen ateisti ja pysyn.
Tellukka nyt saa arvella mitä lystää.
Hänhän on melkein rovasti.

Rauhani johtuu siitä, että edesmenneen mieheni poismeno ei ole enää mielessäni ahdistavana.

Kaksi omaistani halvaantui ja saimme heille erittäin hyvät hoitopaikat palvelutaloista.
Oli pitkään pelko kaiken onnistumisesta.

Ja ehkä parasta on se, että tiedostan oman ikäni ja sen tuomat
muutokset.
Ei minua hetkauta enää, kun sukulaistäti toteaa, että
oletpa sinä lihonnut, vanhentunut, harmaantunut jne.

Totean vain että, so what

2lesken kirjoitti:

onne
Olen ateisti ja pysyn.
Tellukka nyt saa arvella mitä lystää.
Hänhän on melkein rovasti.

Rauhani johtuu siitä, että edesmenneen mieheni poismeno ei ole enää mielessäni ahdistavana.

Kaksi omaistani halvaantui ja saimme heille erittäin hyvät hoitopaikat palvelutaloista.
Oli pitkään pelko kaiken onnistumisesta.

Ja ehkä parasta on se, että tiedostan oman ikäni ja sen tuomat
muutokset.
Ei minua hetkauta enää, kun sukulaistäti toteaa, että
oletpa sinä lihonnut, vanhentunut, harmaantunut jne.

Totean vain että, so what

Lue lisää

vaikka et kestään omaisistasi välitä
niinkun kirjoitit tuolla aiemmin
kumminkin sulla oli suuri pelko onnistumisesta
että saat kahdelle omaiselle hyvän hoitopaikan
aika jännää sinänsä.

viivatiina kirjoitti:

vaikka et kestään omaisistasi välitä
niinkun kirjoitit tuolla aiemmin
kumminkin sulla oli suuri pelko onnistumisesta
että saat kahdelle omaiselle hyvän hoitopaikan
aika jännää sinänsä.

Lue lisää

viivatiina
Omasta mielestänikin siinä on todella ristiriitaa.

Kysymyksessä onvelvollisuus ja ehkä vuosien myötä aika kultaa muistot.

Laulan "Äideistä parhainta" äitienpäivänä, vaikka sanat eivät iske ollenkaan.

Tai "Lapsuuden toveria", jossa jälleen sanat ovat täyttä utopiaa kohdallani..

Salaman
Hienoa, että palstalla on yksl rehellinen henkilö.
Kirjoitat juuri niikuin itsekin ajattelen.
Viikonloppuja hyvälle tyypille.

2lesken kirjoitti:

Salaman
Hienoa, että palstalla on yksl rehellinen henkilö.
Kirjoitat juuri niikuin itsekin ajattelen.
Viikonloppuja hyvälle tyypille.

Kumpi teistä on se rehellinen vai onko se joku kolmas?

totout kirjoitti:

Kumpi teistä on se rehellinen vai onko se joku kolmas?

tot
Olet epäileväinen joka asiassa. Miksiköhän?

2lesken kirjoitti:

tot
Olet epäileväinen joka asiassa. Miksiköhän?

Hammastelen aina silloin tällöin jos en viitsi viserrellä liirumlaarumeita, mutta yritän tietoisesti olla puhumatta itsestäni, joskaan aina sanakäänteet ei tule valittua harkitusti.

entinen
Et kai sinä mitään pahaa ole tehnyt, jos olet valinnut perhe-elämän ja lapsia.
Se on sitä ilmeisesti ihan.normaalia.

Itse menin 18-vuotiaana avioon,
päästäkseni kotoa pois.
En ollut hiukkaakaan vaimoainesta, enkö ole koskaan ollut.

Tämä seikka erottaa minut suurimmasta osasta porukasta.

Puhuisin joskus mielelläni yhteiskunnallisista asioista tai mistä vain.

Mutta akat lyövät kuva-albumit pöytään ja alkaa senpäiväinen kilpalaulanta, kenenkä lapsenlapselapsi on jotain suurta ja kaunista.

Toiset eivät jaksa kuunnella, vaan esittävät omat jälkeläisensä suurinpiirtein kuninkaina.

Joukossa on pari hiljaista mummoa.
Eivät viitsi pitää älämälöötä lapsistaan, joista toinen on narkkari ja toinen linnavenkula.

Sympatiapisteitä epäonnistujille ei heru.

2lesken kirjoitti:

entinen
Et kai sinä mitään pahaa ole tehnyt, jos olet valinnut perhe-elämän ja lapsia.
Se on sitä ilmeisesti ihan.normaalia.

Itse menin 18-vuotiaana avioon,
päästäkseni kotoa pois.
En ollut hiukkaakaan vaimoainesta, enkö ole koskaan ollut.

Tämä seikka erottaa minut suurimmasta osasta porukasta.

Puhuisin joskus mielelläni yhteiskunnallisista asioista tai mistä vain.

Mutta akat lyövät kuva-albumit pöytään ja alkaa senpäiväinen kilpalaulanta, kenenkä lapsenlapselapsi on jotain suurta ja kaunista.

Toiset eivät jaksa kuunnella, vaan esittävät omat jälkeläisensä suurinpiirtein kuninkaina.

Joukossa on pari hiljaista mummoa.
Eivät viitsi pitää älämälöötä lapsistaan, joista toinen on narkkari ja toinen linnavenkula.

Sympatiapisteitä epäonnistujille ei heru.

Lue lisää

En kuitenkaan valinnut omaishoitajuutta, se tuntuu ikään kuin rangaistukselta jostain.

"Toiset eivät jaksa kuunnella, vaan esittävät omat jälkeläisensä suurinpiirtein kuninkaina."
Tuttu juttu muidenkin asioiden suhteen. Todella ärsyttävää yrittää keskustella ihmisen kanssa, jolle vain omat asiat on tärkeitä ja toista ei edes kuunnella.

entinenmiäs kirjoitti:

En kuitenkaan valinnut omaishoitajuutta, se tuntuu ikään kuin rangaistukselta jostain.

"Toiset eivät jaksa kuunnella, vaan esittävät omat jälkeläisensä suurinpiirtein kuninkaina."
Tuttu juttu muidenkin asioiden suhteen. Todella ärsyttävää yrittää keskustella ihmisen kanssa, jolle vain omat asiat on tärkeitä ja toista ei edes kuunnella.

Lue lisää

entinen
Omaishoitajuus on raskain työ, mitä olla saattaa.
Psyykkisesti ja fyysisesti siinä otetaan mittaa hoitajasta.
Yötäpäivää.

Ei voi tehdä määräaikaista sopparia, eikä määritellä mitä kuuluu työnkuvaan, kun siihen kuuluu kaikki.

Voi kestää kuukaudesta vuosiin.
Tämän pestin kun ottaa vastaan on jo sankari.
Vaikka yhteiskunta eikä moni muukaan sitä arvosta.

Jos se on sitten rangaistus jostain, niin kyllä helvetti on sitten täällä maan päällä eikä kuoleman jälkeen.

2lesken kirjoitti:

entinen
Omaishoitajuus on raskain työ, mitä olla saattaa.
Psyykkisesti ja fyysisesti siinä otetaan mittaa hoitajasta.
Yötäpäivää.

Ei voi tehdä määräaikaista sopparia, eikä määritellä mitä kuuluu työnkuvaan, kun siihen kuuluu kaikki.

Voi kestää kuukaudesta vuosiin.
Tämän pestin kun ottaa vastaan on jo sankari.
Vaikka yhteiskunta eikä moni muukaan sitä arvosta.

Jos se on sitten rangaistus jostain, niin kyllä helvetti on sitten täällä maan päällä eikä kuoleman jälkeen.

Lue lisää

Eihän kukaan jaksa öitä ja päiviä valvoa, ei ole mitenkään mahdollista hoitaa ketään yötäpäivää, kyllä perusedellytys on että omainen nukkuu jotensakin yöt putkeen.

pirremiinapas kirjoitti:

Eihän kukaan jaksa öitä ja päiviä valvoa, ei ole mitenkään mahdollista hoitaa ketään yötäpäivää, kyllä perusedellytys on että omainen nukkuu jotensakin yöt putkeen.

pirre
Kuka on nukkumattomuudesta kirjoittanut?

2lesken kirjoitti:

entinen
Et kai sinä mitään pahaa ole tehnyt, jos olet valinnut perhe-elämän ja lapsia.
Se on sitä ilmeisesti ihan.normaalia.

Itse menin 18-vuotiaana avioon,
päästäkseni kotoa pois.
En ollut hiukkaakaan vaimoainesta, enkö ole koskaan ollut.

Tämä seikka erottaa minut suurimmasta osasta porukasta.

Puhuisin joskus mielelläni yhteiskunnallisista asioista tai mistä vain.

Mutta akat lyövät kuva-albumit pöytään ja alkaa senpäiväinen kilpalaulanta, kenenkä lapsenlapselapsi on jotain suurta ja kaunista.

Toiset eivät jaksa kuunnella, vaan esittävät omat jälkeläisensä suurinpiirtein kuninkaina.

Joukossa on pari hiljaista mummoa.
Eivät viitsi pitää älämälöötä lapsistaan, joista toinen on narkkari ja toinen linnavenkula.

Sympatiapisteitä epäonnistujille ei heru.

Lue lisää

Voi että osasit vetästä naulankantaan! Kaikenmaailman kuva-albumit,just näin.Rivi muksuja ja muksujen muksuja joita ei edes tunne,saati sitten muista 50 v taakseppäin entisiä koulukavereitakaan.
Itsellä muutenkin aloittamasi kaltainen tilanne,yksinolo joskus ihmetyttää puutarhakeinussa istuen,äänetön ajatus että onko tuttavien ja ystävien maailma niin täynnä omaa elämää että tehdään niin sanottuja "velvollisuuskäyntejä" kerran kesässä,ei jakseta puhua vaan vastausviestikin saattaa tulla tuntien päästä johonkin kyselyyn tai jopa päivien päästä selittelyineen.
Nuorempana sitä jaksoi pälättää ja ns.olla olemassa,nyt nauttii vaan kaikin tavoin yksin olosta,ei tarvitse olla kenellekkään mitään eikä kukaan.Kukaan ei sanele ehtoja,ei halua sitä eikä tätä,ei komentele,määräile...päiviäni en vaihtaisi moneenkaan entiseen asiaan.
Joskus mietin että olen näkymättömänä olemassa.
Suvulle olen ollut se joka on huolehtinut kaikesta,kaikista.Nekin asiat on nyt ohi.
En edes välitä tietää mistään kenenkään mahdollisista ongelmista,kuuntelen kyllä jos joku haluaa kertoa.

introjen.vertti kirjoitti:

Voi että osasit vetästä naulankantaan! Kaikenmaailman kuva-albumit,just näin.Rivi muksuja ja muksujen muksuja joita ei edes tunne,saati sitten muista 50 v taakseppäin entisiä koulukavereitakaan.
Itsellä muutenkin aloittamasi kaltainen tilanne,yksinolo joskus ihmetyttää puutarhakeinussa istuen,äänetön ajatus että onko tuttavien ja ystävien maailma niin täynnä omaa elämää että tehdään niin sanottuja "velvollisuuskäyntejä" kerran kesässä,ei jakseta puhua vaan vastausviestikin saattaa tulla tuntien päästä johonkin kyselyyn tai jopa päivien päästä selittelyineen.
Nuorempana sitä jaksoi pälättää ja ns.olla olemassa,nyt nauttii vaan kaikin tavoin yksin olosta,ei tarvitse olla kenellekkään mitään eikä kukaan.Kukaan ei sanele ehtoja,ei halua sitä eikä tätä,ei komentele,määräile...päiviäni en vaihtaisi moneenkaan entiseen asiaan.
Joskus mietin että olen näkymättömänä olemassa.
Suvulle olen ollut se joka on huolehtinut kaikesta,kaikista.Nekin asiat on nyt ohi.
En edes välitä tietää mistään kenenkään mahdollisista ongelmista,kuuntelen kyllä jos joku haluaa kertoa.

Lue lisää

Ja taas uusi nimmari.
On varmaan raskasta kirjoitella itselleen.

H.

Selviyty
Suurin ja pysähdyttävin oli mieheni kuolema 2013.
Vaivuin johonkin transsitilaan.

Lääkäriltä pyysin nukahtamispillereitä.
En halunnut vertaistukea enkä mitään leskiryhmää tai vastaavaa.
Kaikki ryhmät ovat minulle kammotuksia.

Olin mieluummin yksin.

Jotenkin kuljin päivästä toiseen kuim zombie.

Hän oli mieheni, ystäväni, kaverini.
Menetin kaiken.

Nyt kun aikaa on kulunut 5 vuotta, olen saanut rauhan.
Hänestä.

Minä taas olen tulkinnut siten, että introverttiys on sivuseikka ja mielenrauha tullut ihan muusta. Ihailtavaa ja rohkeaa joka tapauksessa.

Kyse ei heittäytymisestä

Kyse luonteenpiirteestä. Kas, ihmiset erilaisia. Katos, ekstrovertti narisee kyllä yksinäisyydestä jne. Introvertti harvemmin narisee ulkopuolisten ihmisten aiheuttamasta stressistä. Kyseessä kuitenkin sama asia. Toiset ahdistuu seuran puutteesta, toiset liiasta seurasta.

Mä siis viihdyn parhaiten hyvässä seurassa. Usein se tarkoittaa, että omassa seurassani. Mutta se ei tarkoita, että erakko olisin. en vaan istu essonpaarissa ukkojen kanssa juoruamassa. Seurailen tilanteita anonyymisti. Siks pidän netistä. Ajatuksia voi vaihtaa, tulematta liikaa persoonana esiin. Tokin, vaikkapa suoli24 on aika kehno näiltä osin, aina koitetaan mennä henkiklökohtaisuuksiin, hö, virtuaalipersoonien taakse. Mutta juu, kyllä tavallaan tässäkin portaalissa voi keskustella asia edellä, ei aina naama edellä. Hokaksit kai, nytkin keskustelu pyrkii menemään lesken persoonaan, ohi asian.

Ei kukaan ala introverteksi tahallaan, se on siis ihan luinteenpiirre. Mutta, introvertti joutuu esittämään ekstroverttiä livessä usein. Se siis luonteenpiirteen aiheuttamaa näyttelemistä. Noin henkilökohtaisuuksiin menemällä, aika harva tietää, etten viihdy persereikien porukoissa. Mutta niitä jokapaikassa, pakkohan sitä on joitain asioita hoidella idioottienkin kanssa. Siis nauraa niitten typerille jutuille, esittää, että on kiinnostunut niitten asioista jne. Tosiasiassa ei kiinnosta pätkääkään, enkä monien tollojen naamaria halua edes nähdä, mutta "pakko" on.

Edelleen mieltä, introverttejä yllättävän paljon, meistä puhuu lähinnä ekstrovertit. Meissä ehkä puhuttavaakin, me pidetään asioitamme ominamme. Tollot introvertit hoilottaa kaiken mahdollisen kaikille mahdollisille. Paitsi, henkilökohtaisissa asioissa ne tiukkaa mieltä, heistä ei itseistään saisi puhua. Siks ne pyrkii aina olemaan päällepäsmäreinä kaikkialla. ekstrovertit tunnetaan hyvin, met introvertit ei niinkään.

Kas, oletko ihan varma, mitä naapurit teitsistä juoruilevat ? :D

=DW=

k-kott
Vähemmälle huomiolle on täällä jäänyt tieto, mistä kaikki intro-ja ekstrovertit luonteenpiirteet mahdollisesti johtuvat.

Tuskin kukaan haluaa olla ikuinen jännittäjä, luuseri, ryhmässä pelkäävä ja sisäänpäinkääntynyt persoona.

Tutkimusten mukaan suurin syy on vauva-ajassa.
Miten äiti-vauva suhde kehittyy heti alkumetreillä.
Vai kehittyykö ollenkaan.

Jos suhdetta syystä tai toisesta ei synny, lapsesta kasvaa kaikella todennäköisyydellä introvertti.

Ei ole saanut huomiota, ei tuttia, ei ole imetetty.
Hyljeksitty alusta lähtien, eikä sitä ole jätetty myöhemmin kertomatta, kuinka on ylimääräinen.

Mitä tällasesta hylkiöstä voi tulla aikuisena.
Ei yhtään mitään.

totout kirjoitti:

Minä taas olen tulkinnut siten, että introverttiys on sivuseikka ja mielenrauha tullut ihan muusta. Ihailtavaa ja rohkeaa joka tapauksessa.

tot
Ensin on tullut vauvana ja alle kaksivuotiaana introverttiys.

Siihen kun on lisätty sanonnat:
sinusta ei tule koskaan mitään,
et tule saamaan ketään miestä,
et tuolla naamalla onnistu ikinä
jne jne.

Jos nämä kaikki sanat ja sanonnat eivät pistä ihmistä matalaksi, niin mitkä sitten.

Kaikki aliarvioinnit, moitteet ja itsetunnon matalaksi pistäminen ovst ikuisesti syvään juurtuneet sielun sopukoihin.

Tätä on pahimmillaan kotikiusaaminen.

Realistille
Noin juuri ajattelen minäkin,osuit ytimeen.

mikä halvatun androvertti, eihän sellaista termiä edes ole olemassa, taidat olla androgyyni

Mikä: Minusta taas tuo tyhjien tynnyrien metafora ontuu. Voiko noin mitata teatteri-improvisaatiolla?
Viisaus ja tyhjä tynnyri ovat mielestäni vastabooleja.
Ehkä nuo, jotka mielestäsi pölisevät arjessa eivät ole itseään esille tuovia kuitenkaan. Minä olen havainnut päinvastoin paljon sellaista, että vaikkei ole lahjan häivääkään esim.laulutaitoajne., mutta kun niin rakastaa itseään, niin esiin täytyy punkea.
Suomi on väärällään 6 esiintyjiä, joiden älämölö arkitempauksineen ja privaattisöhellyksineen peittää lahjakkuuksia.
Varaus: aidolla teatterilaisella voi olla kuitenkin olla samanlainen kutsumus kuin sanokaamme opettajalla tai papilla ja sillä erotuksella tavikseen, että haluaa kouluttautua. (Harrastus on oma lukunsa, mitä en retostele).

Bengalitikku kirjoitti:

Mikä: Minusta taas tuo tyhjien tynnyrien metafora ontuu. Voiko noin mitata teatteri-improvisaatiolla?
Viisaus ja tyhjä tynnyri ovat mielestäni vastabooleja.
Ehkä nuo, jotka mielestäsi pölisevät arjessa eivät ole itseään esille tuovia kuitenkaan. Minä olen havainnut päinvastoin paljon sellaista, että vaikkei ole lahjan häivääkään esim.laulutaitoajne., mutta kun niin rakastaa itseään, niin esiin täytyy punkea.
Suomi on väärällään 6 esiintyjiä, joiden älämölö arkitempauksineen ja privaattisöhellyksineen peittää lahjakkuuksia.
Varaus: aidolla teatterilaisella voi olla kuitenkin olla samanlainen kutsumus kuin sanokaamme opettajalla tai papilla ja sillä erotuksella tavikseen, että haluaa kouluttautua. (Harrastus on oma lukunsa, mitä en retostele).

Lue lisää

En ehkä ymmärtänyt kaikkea tekstiäsi, mutta tykkäsin tavastasi kirjoittaa. En tosin ole koskaan väittänytkään olevani mikään älyn jättiläinen. Muutama päivä sitten oli Hesarissa juttua siitä, että jotkut pitävät itseään muita fiksumpina. Minä en. Olen kokolailla tyhmänsorttinen.

Arkiraportoijat käyttävät kanssaihmisiä terapeutteina. Esimerkiksi minulla kampaaja. Meillä on roolit toisinpäin kuin kampaajalla ja asiakkaalla yleensä. Minulla ei ole tervetta purkautua hänelle. Häneltä sen sijaan alkaa tulla monotonista juttua, vuodesta toiseen sitä samaa. Johtunee siitä, että olen halutessani myös hyvä kuuntelija ja keskustelen siitä, mistä toinen haluaa puhua. Kampaajani ammattitaito on ajan tasalla, joten koetan eläytyä siihen, että hänen henkilökohtaiseen elämäänsä kuuluvat asunnon sisustus, mies, aikuistuvat pojat ja koiran ulkoilutus. Jos mainitsen jotain omasta elämästäni, hän ei koskaan jatka juttua. Joskus vastavuoroisuuden puute ihmetyttää minua. Laukaisen tilanteen alkamalla puhua hiuksista, niin löydämme yhteisen aiheen.

Jännää, että joidenkin asioiden osalta esimerkki havainnollistaa ajatuksia.
"Kampaajia" lienee siellä ja täällä. Hetipä tuli mieleen vastaava tapaus.
Vastavuoroisuus. Hmmm. Mitä odotetaan?
Teepä erilaisia kysymyksiä seuraavalla kerralla? "Riko" kuvio.
Minulla on vietnamilainen k. ja saan kyllä keskusteltua paljonkin kulttuureistamme ja eroista. Mutta se "kampaaja" on joku toinen.
Esimerkin opetus lienee yrittää olla anti-kampaaja.
Minun vakiolauseitani on: jokainen tietää jotakin, jokainen osaa jotakin, joten jokainen älyää jotakin. Älä mitätöi itseäsi.
Ehkä minä vähän rankalla kädellä arvioin julkkispyrkyreitä.
Tosiasiassahan en tiedä, mitä heidän aivoissaan liikkuu.
Ilmentymä vain ei miellytä.

Bengalitikku kirjoitti:

Jännää, että joidenkin asioiden osalta esimerkki havainnollistaa ajatuksia.
"Kampaajia" lienee siellä ja täällä. Hetipä tuli mieleen vastaava tapaus.
Vastavuoroisuus. Hmmm. Mitä odotetaan?
Teepä erilaisia kysymyksiä seuraavalla kerralla? "Riko" kuvio.
Minulla on vietnamilainen k. ja saan kyllä keskusteltua paljonkin kulttuureistamme ja eroista. Mutta se "kampaaja" on joku toinen.
Esimerkin opetus lienee yrittää olla anti-kampaaja.
Minun vakiolauseitani on: jokainen tietää jotakin, jokainen osaa jotakin, joten jokainen älyää jotakin. Älä mitätöi itseäsi.
Ehkä minä vähän rankalla kädellä arvioin julkkispyrkyreitä.
Tosiasiassahan en tiedä, mitä heidän aivoissaan liikkuu.
Ilmentymä vain ei miellytä.

Lue lisää

Olen kokeillut kampajaani tuota kysymystekniikkaa. Hän naurahtaa hämmentyneenä ja rupeaa puhumaaan niitä omiaan.

Mutta hän pitää ammattitaitonsa ajan tasallla, mitä arvostan.

Toisinaan ihmettelen mielessäni, miksi hän käyttää röyhelöhihaisia puseroita. Eikö ne ole hankalia kampaajan työssä? Kammottavan näköisiä ne on ainakin, olipa tilanne mikä tahansa. Marketeissakaan ne ei näytä menevän kaupaksi edes aletangoissa.

Minulta meni prinsessavaihe ohi kansakoulun näytelmissä, jotka kirjoitin itsse ja esitin pääosat, luonnollisesti. Samalla meni ohi mieltymys pitsi- ja rimssuvaatteisiin.

Sisäänpäinkääntynyt istuu nurkassa yksin ja pelkää outoja ohikulkevia. Ulospäinsuuntautunut juttelee iloisesti kadulla tuntemattomienkin kanssa.

Kun nyt tätä asiaa on pyöritelty, totean, että en ole puhtaaksiviljelty kumpaankaan suuntaan. Seilaan ilmeisesti kummallakin merellä. Joissain tilanteissa intro, toisissa ekstro.

Siltäväliltä kirjoitti:

Sisäänpäinkääntynyt istuu nurkassa yksin ja pelkää outoja ohikulkevia. Ulospäinsuuntautunut juttelee iloisesti kadulla tuntemattomienkin kanssa.

Väärin

Ei kukaan kai varsinaisesti mitään pelkää. Pelolla ei asian kanssa mitään tekemistä. Kyse ahdistuksesta. Jotkut ahdistuu liiallisessa seurassa, toiset ahdistuu, jos ei seuraa. Sama ilmiö, kaks erilaista ilmenemismuotoa.

Korostan edelleen, introverttien touhut on ekstroverttien puheenaiheita, introvertit ei pahemmin juorua ekstroverteistä. Aika pitkään on lastenkasvatuksessa, työelossa, kaikessa aina jauhettu sosiaalisia taitoja. Siinä nyt vaan sellanen seikka, vois joskus keskustella yksityisyyden tarpeesta, toisten kunnioittamisesta jne. Vaan, periaatteessa koko yjteiskunta koittaa jotenkin väkisin pakottaa osaa jengistä väkisin näyttelemään seurallisia ja ulospäinsuuntautuneita. Ei siis ikinä puhuta siitä, että jos nyt joku ei välitä paskasta seurasta, sen vois jättää rauhaan ja antaa touhuta asioita omalla tavallaan.

Aika paljon hyvää talenttia hukataan, kun ihmisiä väkisellä väännetään luonnottomaan muottiin. Vois niinkuin miettiä, miten sellaisella jengi-ihmisellä, sosiaalisella ryhmätyöntekijällä menisi, jos se laitettaisiin yksin autiolle saarelle. Ei siitä hyvää ainakaan seuraisi.

=DW=

Siltäväliltä kirjoitti:

Sisäänpäinkääntynyt istuu nurkassa yksin ja pelkää outoja ohikulkevia. Ulospäinsuuntautunut juttelee iloisesti kadulla tuntemattomienkin kanssa.

Minä juttelen usein tuntemattomien kanssa, mielellään juuri tuntemattomien, koska heillä ei ole mitään ennakkokäsityksiä minusta.

En minä silti ole puhtaasti ekstrovertti, vaikka sellaisia mielipiteitä minusta on esitetty. Minulla vain sattuu olemaan hyvät sosiaaliset taidot ja tilannetajua ja kokolailla paljon itsetuntemusta ja itseluottamustakin. Tarvitsen itsekseen oloa ja hiljaisuutta aika paljon. Minulla ei kuitenkaan ole vaikeuksia olla sosiaalinen niin halutessani.

Kumpikaan puoli ei ole rooli, vaan ihan aitoa minua.

Maailmassani ei muutoinkaan ole asioita, jotka olisivat joko-tai, vaan sekä-että. Tai toisaalta-toisaalta.

arki
Ota kylmä ja pitkä suihku.
Ja vaihda ketjua ja tota järkkyä kuvaa.

2lesken kirjoitti:

arki
Ota kylmä ja pitkä suihku.
Ja vaihda ketjua ja tota järkkyä kuvaa.

?????. jopas jotakin , En mennyt henkilökohtaisuuksiin ????? kammottava kuva, jos kuvaani tarkoitit, se on nuoruuden kuvani.

arkinainen kirjoitti:

?????. jopas jotakin , En mennyt henkilökohtaisuuksiin ????? kammottava kuva, jos kuvaani tarkoitit, se on nuoruuden kuvani.

arki
Vielä täällä.
Nuoruuden kuvan mukaan kuulut 80-vee ikäpalstalle.

1leskenn kirjoitti:

arki
Vielä täällä.
Nuoruuden kuvan mukaan kuulut 80-vee ikäpalstalle.

vähintäänkin 70 kun on kymmenen vuotta sitten jo tälle palstalle kirj.

Rupesipa naurattamaan: ekstrovertti hammaslääkärissä - hiljaapysymisen piinaa.

Niinpä niin...kännykkään puhuminen on pelastus ....ettei joudu puhumaan ihmisen kohdattuaan ...siis jos ei halua ...näin minua opastettiin...Itse olen kerran käyttänyt kännykkää hyväkseni tilanteessa jossa minulla oli kiire ja vastaan tuli oikein suulas tuttu...moikkasin vaan kättä heilauttamalla...

Kuinka sattuikaan tuo rinnastus: hammaslääkäri ja kampaaja. Minä olen ehkä aiemminkin kirjoittanut, että käyn mieluummin hammaslääkärillä kuin kampaajalla. Hammaslääkärin kanssa tulee juttua, vaikka se hieman hankalaa onkin suu täynnä tuffereita. Tuntuu, että aina jää puolet sanomatta siitä, mitä tahtoisin. Kampaajalla on myönteistä se, että lopputulos on aina ok. Kampaamo on jokin minulle outo maailma, en löydä juurikaan niistä lehdistä luettavaa, samat terveysjutut vuodesta toiseen. Ja kampaajalla on oma pikku maailmansa. Ja viereisessä tuolissa joku tilitttää omalle kampaajalleen yksityiskohtaisesti suolen huuhtelua tai rippijuhlien voileipäkakun kuorrutusta.

Kunpa voisi jättää päänsä kaampaamoon ja noutaa kun se on valmis. Ihan kuin auton huollosta.