Kuolemanpelko

Ei tiedä onko tämä lapsellinen ajatus kertoa, kun minä kärsin pelosta kuolla yksin. Olen yli 80 sydäntautinen, ohitusleikattu hiljattain, joka onnistui hyvin, mutta jätti pelon öisin. Tiedän, ettei ole hyvä jännittää, kunnes sydän hakkaa ja uskon juuri kuolevani. Silti en voi tuolle kauhulleni mitään. Onko kenelläkään ollut tuollasia kokemuksia täällä?
1
Ilmoita


Minulla on tehty ohitusleikkaus 14 vuotta sitten, 4 suonta uusittiin, myöhemmin laitettiin syd tahdistin kun sydän ei jaksanu itse pumapata riittävästi,
voin suhteellisen hyvin,
nykyään kyllä saan kipukohtauksia aika tiheään,
mutta ne menee toistaiseksi ohi nitroilla,
harrastan liikuntaa päivittäin, joten yleiskunto on aika hyvä, siksi kai elän täysillä fyysisesti,
ohitusleikkuksen jälkeen luvattiin elinaikaa noin 10-15 vuotta,
nyt on menny 14 vuotta siitä, mutta en tunne yhtään että olen vielä kuolemassa,
jostain syystä en pelkää yhtää kuolemaa, en ollenkaa,
jostain syystä jopa toivon että kuolisin,
saisin äkki-kuoleman kohdalleni,
ei vain näytä tulevan, joten on pakko jatkaa elämää,

kipuja kyllä on nivelissä ja lihaksissa,
polvet ja lonkat vihottelee, nyt olkapään niveletki,
siksi haluisin kuolla, olen hyvin kivulias,
kun kipuja ei ainakaa toistaiseksi ole lääkitty pois,
on paha olla koko ajan kipee ,
pahinta on kun mun työkäsi on jatkuvasti hermosärkyä,
vihlonnat on todella kiusallisia, kipu on todella kiusallista,

olen uskovainen,
minulla on luoja ( jeesus ) aina seurassani,
siksi en ole yksin,
ajatuksissani juttelen ja rukoilen sille jokapäivä,
melkein joka hetki,
siis kokoajan kaikkia asioita, siksi en tunne yksinäisyyttä,
elän yksin, koska puoliso on kuollu,

jälkeläiset elää omaa elämäänsä, en jaksa niitten saikkinaa,
tykkään olla yksin,

tykkäisin myös jos olisi puolison-korvike,
siis hyvä läheinen ystävä,
mutta ei ole ,
joten elän aivan yksin,
enkä pelkää kuolemaa, luojan armosta en pelkää kuolemaa ollenkaan,

kuolema on toivottu vieras minun luonani sitten kun se joskus tulee,

rukoilen ja toivon sinulle sielun rauhaa
ja että jumala armahtaa sinua
ja ottaa sinulta pois kuoleman pelon,
luojan syli ja armo on suuri,
kuloemaa ei tarvi pelätä,

ymmärrän kyllä sinun kuoleman pelkosi,
koska aikoinaan olen itsekki ollu hyvin kauhuissani , peloissani että jos kuolen,
mutta sain rauhan kun oivalsin että kuolema onkin hyvä asia,
tämä maailma on paha,
paljon kärsimystä, ja epätoivoa,
kannattaa rukoilla paljon jumalaa ja jeesusta avukseen,
usko ei tule koskaan ihmisestä itsestään,
usko jumalaan ja jeesukseen ON lahja jumalata ihmiselle,
se on puhtaasti luojan suuresta armosta annettu lahja ihmiselle,
mutta kun saa armon ymmärtää ja tuntee kokoaikaisen jumalan läsnäolon
turvan ja huolenpidon,
kaikki pelot häipyy pois,
1 VASTAUS:
Tässä on turvamme,
kaikki pelot kummasti katoaa,

https://www.youtube.com/watch?v=UC_6RR-IuSM
+Lisää kommentti
Et kuole yksin, sillä läheinen hoitaa sinut. Sana Jumala voidaan poistaa asiasta.
Ilmoita
Tuollaista pelkoa ei jäänyt minullekaan kun 18 v sitten ohitusleikkaus tehtiin. Ehkä olisi hyvä nousta sängystä kun tuollaiset ajatukset valtaa.
Kierre olisi hyvä saada katkaistua, ajattelemalla ihan käytännön ajatuksia, juoda kuppi teetä tms.
Kun olet tarpeeksi väsynyt nukahdat varmaan tuudittamattakin.

PS

Miten raikas aamusade ropiseekaan nyt katoilla ja ikkunalaudoilla! Aamukahvikin maistuu niin, ja elämä hymyilee!

Muistan ajatelleeni iltaa ennen leikkausta aikanaan, kuolen jos kuolen, kiitos tästä kaikesta,..hienoa oli elää!
Samoin ajattelen yhä.
3 VASTAUSTA:
No mutta sini-sirkku? Aina olen pitänyt kirjoituksiasi järkevinä, mutta tätä en.

"Kierre olisi hyvä saada katkaistua, ajattelemalla ihan käytännön ajatuksia, juoda kuppi teetä tms.
Kun olet tarpeeksi väsynyt nukahdat varmaan tuudittamattakin."

Luitko aloituksen ajatuksella? Siinä aloittaja ei pelkää kuolemaa, vaan, että kuolee yksin kotiinsa. Auttaako siihen todellakin, että "juo kuppi teetä ja uni tulee varmasti"! Entä, jos hän kuolee yksin kotiinsa?
Niin en tuota osannut ajatella, kun yleensä terveydentilan heiketessä joutuu sairaalahoitoon, missä ei ainakaan ole yksin!

Otaksuin tuon kuolemanpelon tulevan vain öisin, niinkuin hän kirjoittaa, jolloin se lähinnä kuulostaa psyykkiseltä.
En minä muuta ratkaisua näe kuin mistä kirjoitin?
Pitänee lisätä vielä. Jos aloittaja pelkääkin vain kuolevansa yksin kotona, ja kukaan ei huomaa sitä, löytyyhän siihen ratkaisu.

Itselläni on "oma seniori" hälyytin, joka ilmaisee olenko noussut ylös klo 3-9 välillä.
Jos ei liiketunnistin ole näyttänyt liikehdintää, menee soitto lapsilleni. Samoin kuuluu pakettiin turvaranneke, jota pidän vain sängyn lähellä. jolla voin hälyyttää tarvittaessa apua.
Koko paketti maksaa 49 € kk, joten kuoltuakin löydetään samana päivänä.
+Lisää kommentti
Kuoleman pelon kokeneena voin kertoa jotain tapahtuneesta,
olin nuori noin kolmikymppinen silloin, kolmen pienen lapsen äiti,
oli työelämä ja asunto ostettu velaksi, elämä oli hyvin tiukkaa ja kiireistä,
olin ylikuormitettu, tressaantunu,
aloin väsyä tressaantua,
alkoi valtava kuoleman pelko,
jos kuolen kuka huolehtii pienistä lapsistani,
en luottanu puolisoon siinä asiassa
ovathan miehet erilaisia kuin äidit,
hain apua terapiasta, joka auttoi valtavasti, elämä korjaantui,
kuoleman pelko hävisi täysin,

joten sinun kohdallasia alottaja luulen että sinu elämänkaari on vielä kesken,
siitä johtuu kuoleman pelko,
olet elämässä niin lujasti kiinni, että luulet ettei sinun läheisesi pärjää ilman sinua
jos kuolet nyt, ehkä pohdit kuinka sinun käy jos kuolet,
siksi olisiki hyvä tajuta että on olemassa jotain suurempaa jonka syliin voi nukahtaa lopullisesti, se on jumala. jeesus, luojamme,
rukoile uskoa luojaan ja sen mahtavaan kaikkivoivaan hyvyyteen,
usko on lahja luojalta ihmiselle, itse ei noin vain voi alkaa uskovaiseksi, vaan uskoa jumalaan on pyydettävä ja rukoiltava, luoja kyllä sen antaa jokaiselle aikanaan,

kuoleman pelko on luonnollinen asia,
kuolema tulee jokatapauksessa kaikille,
MUTTA sinun kohdalla se ei nyt ole toden-näköistä,
koska olet saanu hyvää hoitoa ja leikkaus on hyvin onnistunu,
sinulla on nyt henkilökohtaisia suuria huolia, selvitä ne itsellesi, kuoleman pelkokin katoaa, kun sinun pelottavat henkilökohtaiset asiat olet itsellessi selvittäny,
niin kävi minullekki aikoinaan,
en itse osannu ongelmiani selvittää tarvitsin ulkopuolista ammattiapua, ja kuoleman pelko katosi taivaan tuuliin,
nyt olen eläny piiiiiittkän työteliään elämän

nuorena paineitten keskellä rukoilin jumalaa päivittäin,
kummasti selviydyin aina myös työpaikalla hyvin kymmeniä vuosia,
mutta uskon etten ilman jumalaa olisi selvinny,

usko ja jumala tekee ihmisestä täysin vapaan kaikista peloista,
suojelee ja varjelee kaikelta pahalta elämän tuiskinnassa,
tekee ihmisestä sympaattisen elämää ymmärtävän ihmisen,

toivon sydämmeni pohjasta sinulle kaikkea hyvää,

katso elämässäsi " totuutta " silmiin, kuoleman pelko katoaa ,

Juise leskinen muistaakseni aikinaan lauloi,
"elämä on kuolemista ",
kuolema kuuluu jokaisen elämään,
Ilmoita
Yksin asuvalle helposti tulee aloittajan kertomia ajatuksia, ja niistä on ehkä hankala päästä irti.

Itse en osaa lähtöäni pelätä, tunnen vain haikeutta, kun tapaan jonkun kaukaisemman tuttavan ja ajattelen, että tämä on varmasti viimeinen kerta, tai kun käyn jossakin tilaisuudessa, tapaamisessa tai matkalla, niin on vaikea torjua ajatusta, että tässä tämä nyt oli: toiste ei tätä enää tapahdu.

Siivoskelen kaappejani ja hävitän turhia tavaroitani. Jaan niitä lapsilleni ja toivon, että he jaksavat huolehtia jostakin minulle mieluisesta esineestä, sillä olisi haikeaa ajatella, että isoäidiltä peritty muisto olisi jossakin kirpputorin pöydällä parilla eurolla myynnissä. Kyllähän minä tiedostan, että useimmat perimäni tavarat ovat arvottomia, kuluneita tai kolhiutuneet. Niissä ei ole muuta arvokasta kuin ikä ja omistajiensa elämäntarinat.

Lääkärini määräämä vuositarkastus tässä lähestyy. Kun olen siitä selvinnyt, tiedän paremmin, mitä on odotettavissa.
2
Ilmoita
Tavallaan elämä on jatkuvaa tavalla tai toisella.

Olen ajatellut kuinka vuodet kulkevat yhä vai nopeammin. Ehkä pitäisi ajatella eikä tunteilla.
1 VASTAUS:
Ehkä kuolema on oikea kaikille ajalla. Näin elämä jatkuu oli elämä mikä tahana.
+Lisää kommentti
Mikäs sen ihanampaa kun kuolla vaimon ka yhtaikaa kun föörpiikki lenssaa :-*
Ilmoita
Lääkärin ennusteen mukaan minulla on noin vuosi elinaikaa jäljellä,
jostain syystä en usko, vaan koen että elän vielä useamman vuoden,
kuoleman pelkoa ei kuitenkaan ole,
olen valmis kupsahtamaan vaikka tänäpäivänä,
minun maailmani on valmis,
jälkeläiset elää omaa elämäänsä,
pärjäävät kyllä omallatavallaan,
en voi heitä enään auttaa,
paremminki he voisivat autaa minua,
eivät kuitenkaan suuremmin tajua avun tarvpeitani,
pitävät minua elinvoimaisena itseelisenä omatoimisena vielä täydestä,
1 VASTAUS:
Sinulle viloSohvi-loppusuora!
Eivät aina ne lekureiden armonajat pidä paikkaansa! Tehtaanlääkäri sanoi aikoinaan parikymmentä vuotta sitten,kiitä luojaasi että tämä löydös löytyi ajoissa.
Minän sen löydöksen tavallaan tein ,ei hän.
Okasolusyöpä poistettu kasvoista ja tarkkiksella sitä jatkuvasti.

Sinä kerrot aivan upeasti,että maailmasi on valmis!
Meidän jokaisen täytyisi olla valmiita luopumaan,luopumaan omaisuudesta,luopumaan puolisosta,luopumaan lapsista,lastenlapsista!
Olemmeko me siihen valmiita?
Kiehtooko meitä tämä maailma,joka ei enää rahaa tunne? Vain lätyskää työntämällä pääset ostoksinesi ulos?
Ei ole kuin isoja ostoskeskuksia,joiden kita nielaisee autosi parkkihalliin ja rahasi kassakoneeseen?

Luojankiitos minulla kulkee kauppaauto kerran viikossa ,joten olen ajanhermolla,ei ostohysteriiaa vielä havaittavissa??
Ehkä viikon päästä,kun lähden Haapsaluun viikoksi!
+Lisää kommentti
Tuttu nimimerkki vuosien takaa, niin, vaikea on lääkärienkään ennustaa elinajan pituutta. Itselläni on pitkäikäistä sukua äidin puolelta, isän suvusta en tiedä häneen kaaduttua -41 Isoisä kuoli - 51, joten ei silloin tullut mieleen kysyä suvun tietoja.

Kuolemanpelkoja ei itselläni ole, vaikka kävin läpi rankan syostaatti ja sädehoidon kohta 2 vuotta sitten. Tulokset oli hyvät, eikä voinnissa ole valittamista. Kontrollit vain pari kertaa vuodessa, jos ei jotakin uutta ilmene.

Tuo lasten osuus on minullakin olematon, enkä halua heitä rasittaakaan. Heillä on käsitys minusta kuin jostakin supermammasta heh heh, ystäviensä äidit on dementikkoja monet, eivätkä hallitse datan ja somen käyttöä. Espoossa on hyvin otettu huomioon ikäihmisten kodinhoidon tarpeet, joten näillä eväillä pärjäilee ihan kivasti vielä.
Hyvää jatkoa vaan viloSohville, hauskaa oli kuulla Sinustakin!
1
Ilmoita
Minulle tuli toi neuroosi aikoinaan.Oli varmistettava,että missä lähin terveyskeskus ja kaikki tarvittava,kun minulle tulee toi kuolemanpelko ja panikkikohtaukset.

Masennusta psykiatri sen kerrtoi olevan ja määräs minulle mielialalääkkeet.
Söin niitä ja kas kummaa,sain itseluottamukseni takaisin!

Nyt asun kaukana ensiavusta ja en koe kuolemanpelkoa,joten olen sitä mieltä,että jos se kuolema tulee,niin se tulee!
Turha siihen on mitään Jeesusta pyytää avustamaan?
Ilmoita
Kyllä kuolemanpelkoa on kaikilla kaikki tietävät kuoleman tulevan sen ajalla.

Uskonto ei ole mitenkään asian kanssa tekemisissä, luulen----.. . Vaimoni kuoleman jälkeen on ollut monia ihmeellisiä tapahtumia siis luulen elämä jatkuu jotenkin... .
Ilmoita
Parapsygologiaa aikoinaan luin,kun etsin tietä poikani itsarin jälkeen!
Raamattu ei avautunut! Menin Tampereella pääkirjastoon ja setailin päämäärättömänä kirjahyllyjä!
Sielunmatka Peter Risileu,tai ainakin sinne päin toi kirjoittaja,avasi minulle elämäntarkoituksen ja senjälkeen aloin nähdä valoa tunnelinpäässä!
Ilmoita
Itsellä on vain totuus kun näen, yleensä kaikilla tapahtumilla todistajia.

Nyt kulunut vuosia ei mitään, kuitenkin tiedän kuka suojaa minua myös häntä, siis edes mennyt vaimoni suojaa meitä. Vaimollani oli mahtava tapa tuoda esille asia että hän pitää hänestä joka elää kanssani, tämä siis alussa, kai myös jatkossa.
Ilmoita
Katso vaikka https://www.tv7.fi/vod/player/18854/

Tai kuuntele Radio Dei sunnuntai-iltaisin klo 21.30-00.00, silloin tulee Taivaan ja maan väliltä -ohjelma, jonne useimmiten voi soittaa ja kysyä tai voi kuunnella mitä toisten kysymyksiin vastataan.
Ilmoita
Kuolemaa en pelkää mutt kauheaa jos joutuu laitokselle vuosikausiksi kitumaan :(
1
Ilmoita
Kuolemaa ei tarvi pelätä, paremminki kannataa toivoa enenkuin joutuu yhteiskunnan kynsiin kidutettavaksi,

suomessa tarvii pelätä vain vanhusten hoivakoteja,
niissä avuttomat vanhukset joutuu kitumaan ja haisemaan janoissaan ja näkäisenä surkeissa oloissa,
ennen kuin kuolema armahtaa,
1 VASTAUS:
Täytyykö yksinkertaisuuttaan julistaa julkisesti?
+Lisää kommentti
Kuolemanpelkoa ei vie mitkään vastaukset pois.
Varsinkaan pelkoa yksin kuolemisesta.

Minäkin mietin mistä löytäisin ystävän tai kämppiksen,
ettei olo tuntuisi niin pelottavalta ja lohduttomaltakin joskus.

Olen miettinyt, että ehkä joku SPR:n tai seurakunnan ystäväpalvelu auttaisi
jos vaikka kerran viikossa joku kävisi juttelemassa,
ei tuntisi olevansa niin yksin ja voisi pyytää jonkun käymään,
jos olo on oikein huono ja pelottava.
Ehkä voisi myös hankkiutua asumaan johonkin senioritaloon,
jossa olisi seuraa.

Vaikea aihe, joka ei ole ratkaistavissa tuosta vain.

Aloittajaa kiitän, että hän rohkeni kirjoittaa tänne !
Moni elää saman ongelman kanssa ja on tarve
puhua tai kirjoittaa aiheesta.

Kiitos Martina, jaan pelkosi kanssasi.
En ole kuoleman ja yksinkuolemisen suhteen niin rohkea ja reipas ihminen,
niinkuin useimmat täällä.
1 VASTAUS:
VOI ELLI ,,,

olen kahdeksankymppinen,
olen elämäni eläny täysillä ,
eikä elämä aina ole ollu tasasta,
vaan siihen on kuulunu kaikki elämän tuulet ja myrskyt aikoinaan,
nyt elän yksin
pitkä viidenkymmen vuoden avio päättyi puolison kuolemaan,
nyt koen,
olen eläny elämäni loppuun,
en pelkää kuolemaa,
en pelkää ollenkaan kun kuolen yksin,
toivon jopa että saan kuolla aivan yksin,
kuolema on armahdus ihmiselle jolta voimat hiipuu,
sydän estää normaalin elämän nautintoineen,
menetin elämän haluni puolisoni kuoleman jälkeen,

mielestäni kuolemaa ei tavi pelätä,
kaikki tiedämme se tulee jokaiselle jossakivaiheessa varmasti,
elämään kuuluu kuoleminen,

miksi emme hyväksyisi kuolemaa omalle kohdalle,
mä hyväksyn sen,

toivottavasti sinä löydät ihmisen jonka haluat vierellesi kuoleman hetkellä,
+Lisää kommentti
En ymmärrä aloitusta. Kaikki me kuolemme yksin. Miksi se auttaisi ketään, jos siinä olisi joku vierellä katselemassa viimeisiä korinoita ja allensa laskemista? Miksi kuollutta enää hävettäisi, kaduttaisi, surettaisi...kuollut on kuollut.
1 VASTAUS:
Ei voi mitään jos et ymmärrä.
Iän myötä joillakin ajattelyky sen kapenee kapenemistaan eikä varsinkaan pysty toisen sijaan asettautumaan. Puuttuu kyky empatiaan, ymmärtää toisten ajatuksia ja tunteita,
omat on ainoat oikeat ja mahdolliset.
+Lisää kommentti
Kyllä asia on niin "sielu" ei koskaan kuole, voi olla harhateillä meidän maailmassa.

Vaimoni kuoli kun pidin häntä kädestä yli 3 tuntia sairalassa, siis tiedän kuoleman vaiheet jos ovat pitempiä.

Hänen sielu on vieraillut luonani myös ohjannut elämän toverin minulle ja se oli hänen haudalla siitä noin 8 vuotta en koskaan unohda oli niin ihmeellinen . Vaimoni kuolemasta kohta 12 vuotta.
3 VASTAUSTA:
Monia vuosia jälkeenpän hautausmaalla oli vanhempi nainen sanoin hänelle täällä on kissa oletko nänyt, hän vastasi olen mutta se ei ole mikään tavallinen kissa.
Ehkä musiikilla pois pelko.

Suomalainen soittaja Ari Haatainen näin...

https://www.youtube.com/watch?v=rGdiqF9vM_Y
Vaimosi kuoli siis siksi, että sinä pidit hänen kädestään kiinni ...
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kuolemanpelko

Ei tiedä onko tämä lapsellinen ajatus kertoa, kun minä kärsin pelosta kuolla yksin. Olen yli 80 sydäntautinen, ohitusleikattu hiljattain, joka onnistui hyvin, mutta jätti pelon öisin. Tiedän, ettei ole hyvä jännittää, kunnes sydän hakkaa ja uskon juuri kuolevani. Silti en voi tuolle kauhulleni mitään. Onko kenelläkään ollut tuollasia kokemuksia täällä?

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta