Ei tiedä onko tämä lapsellinen ajatus kertoa, kun minä kärsin pelosta kuolla yksin. Olen yli 80 sydäntautinen, ohitusleikattu hiljattain, joka onnistui hyvin, mutta jätti pelon öisin. Tiedän, ettei ole hyvä jännittää, kunnes sydän hakkaa ja uskon juuri kuolevani. Silti en voi tuolle kauhulleni mitään. Onko kenelläkään ollut tuollasia kokemuksia täällä?
Kuolemanpelko
Martina
68
312
Vastaukset
- sinulle-jaksamista-
Minulla on tehty ohitusleikkaus 14 vuotta sitten, 4 suonta uusittiin, myöhemmin laitettiin syd tahdistin kun sydän ei jaksanu itse pumapata riittävästi,
voin suhteellisen hyvin,
nykyään kyllä saan kipukohtauksia aika tiheään,
mutta ne menee toistaiseksi ohi nitroilla,
harrastan liikuntaa päivittäin, joten yleiskunto on aika hyvä, siksi kai elän täysillä fyysisesti,
ohitusleikkuksen jälkeen luvattiin elinaikaa noin 10-15 vuotta,
nyt on menny 14 vuotta siitä, mutta en tunne yhtään että olen vielä kuolemassa,
jostain syystä en pelkää yhtää kuolemaa, en ollenkaa,
jostain syystä jopa toivon että kuolisin,
saisin äkki-kuoleman kohdalleni,
ei vain näytä tulevan, joten on pakko jatkaa elämää,
kipuja kyllä on nivelissä ja lihaksissa,
polvet ja lonkat vihottelee, nyt olkapään niveletki,
siksi haluisin kuolla, olen hyvin kivulias,
kun kipuja ei ainakaa toistaiseksi ole lääkitty pois,
on paha olla koko ajan kipee ,
pahinta on kun mun työkäsi on jatkuvasti hermosärkyä,
vihlonnat on todella kiusallisia, kipu on todella kiusallista,
olen uskovainen,
minulla on luoja ( jeesus ) aina seurassani,
siksi en ole yksin,
ajatuksissani juttelen ja rukoilen sille jokapäivä,
melkein joka hetki,
siis kokoajan kaikkia asioita, siksi en tunne yksinäisyyttä,
elän yksin, koska puoliso on kuollu,
jälkeläiset elää omaa elämäänsä, en jaksa niitten saikkinaa,
tykkään olla yksin,
tykkäisin myös jos olisi puolison-korvike,
siis hyvä läheinen ystävä,
mutta ei ole ,
joten elän aivan yksin,
enkä pelkää kuolemaa, luojan armosta en pelkää kuolemaa ollenkaan,
kuolema on toivottu vieras minun luonani sitten kun se joskus tulee,
rukoilen ja toivon sinulle sielun rauhaa
ja että jumala armahtaa sinua
ja ottaa sinulta pois kuoleman pelon,
luojan syli ja armo on suuri,
kuloemaa ei tarvi pelätä,
ymmärrän kyllä sinun kuoleman pelkosi,
koska aikoinaan olen itsekki ollu hyvin kauhuissani , peloissani että jos kuolen,
mutta sain rauhan kun oivalsin että kuolema onkin hyvä asia,
tämä maailma on paha,
paljon kärsimystä, ja epätoivoa,
kannattaa rukoilla paljon jumalaa ja jeesusta avukseen,
usko ei tule koskaan ihmisestä itsestään,
usko jumalaan ja jeesukseen ON lahja jumalata ihmiselle,
se on puhtaasti luojan suuresta armosta annettu lahja ihmiselle,
mutta kun saa armon ymmärtää ja tuntee kokoaikaisen jumalan läsnäolon
turvan ja huolenpidon,
kaikki pelot häipyy pois,- lohdullista-musiikkia-
Tässä on turvamme,
kaikki pelot kummasti katoaa,
https://www.youtube.com/watch?v=UC_6RR-IuSM
- e.lä.mä
Et kuole yksin, sillä läheinen hoitaa sinut. Sana Jumala voidaan poistaa asiasta.
Tuollaista pelkoa ei jäänyt minullekaan kun 18 v sitten ohitusleikkaus tehtiin. Ehkä olisi hyvä nousta sängystä kun tuollaiset ajatukset valtaa.
Kierre olisi hyvä saada katkaistua, ajattelemalla ihan käytännön ajatuksia, juoda kuppi teetä tms.
Kun olet tarpeeksi väsynyt nukahdat varmaan tuudittamattakin.
PS
Miten raikas aamusade ropiseekaan nyt katoilla ja ikkunalaudoilla! Aamukahvikin maistuu niin, ja elämä hymyilee!
Muistan ajatelleeni iltaa ennen leikkausta aikanaan, kuolen jos kuolen, kiitos tästä kaikesta,..hienoa oli elää!
Samoin ajattelen yhä.No mutta sini-sirkku? Aina olen pitänyt kirjoituksiasi järkevinä, mutta tätä en.
"Kierre olisi hyvä saada katkaistua, ajattelemalla ihan käytännön ajatuksia, juoda kuppi teetä tms.
Kun olet tarpeeksi väsynyt nukahdat varmaan tuudittamattakin."
Luitko aloituksen ajatuksella? Siinä aloittaja ei pelkää kuolemaa, vaan, että kuolee yksin kotiinsa. Auttaako siihen todellakin, että "juo kuppi teetä ja uni tulee varmasti"! Entä, jos hän kuolee yksin kotiinsa?Niin en tuota osannut ajatella, kun yleensä terveydentilan heiketessä joutuu sairaalahoitoon, missä ei ainakaan ole yksin!
Otaksuin tuon kuolemanpelon tulevan vain öisin, niinkuin hän kirjoittaa, jolloin se lähinnä kuulostaa psyykkiseltä.
En minä muuta ratkaisua näe kuin mistä kirjoitin?Pitänee lisätä vielä. Jos aloittaja pelkääkin vain kuolevansa yksin kotona, ja kukaan ei huomaa sitä, löytyyhän siihen ratkaisu.
Itselläni on "oma seniori" hälyytin, joka ilmaisee olenko noussut ylös klo 3-9 välillä.
Jos ei liiketunnistin ole näyttänyt liikehdintää, menee soitto lapsilleni. Samoin kuuluu pakettiin turvaranneke, jota pidän vain sängyn lähellä. jolla voin hälyyttää tarvittaessa apua.
Koko paketti maksaa 49 € kk, joten kuoltuakin löydetään samana päivänä.- Anonyymi
sini.sirkku kirjoitti:
Pitänee lisätä vielä. Jos aloittaja pelkääkin vain kuolevansa yksin kotona, ja kukaan ei huomaa sitä, löytyyhän siihen ratkaisu.
Itselläni on "oma seniori" hälyytin, joka ilmaisee olenko noussut ylös klo 3-9 välillä.
Jos ei liiketunnistin ole näyttänyt liikehdintää, menee soitto lapsilleni. Samoin kuuluu pakettiin turvaranneke, jota pidän vain sängyn lähellä. jolla voin hälyyttää tarvittaessa apua.
Koko paketti maksaa 49 € kk, joten kuoltuakin löydetään samana päivänä.OmaSeniori turvapalvelu sisältää turvarannekkeen ja kutsupainikkeen, joiden avulla seniori voi lähettää nappia painamalla apupyynnön lähipiirin kännyköihin. Aloituspaketti sisältää WiFi keskusyksikön ja kaksi kutsupainiketta, ilmainen käyttö.
https://www.omavahti.fi/tuote/turvaranneke-wifi/
- olkoon-luoja-kanssasi
Kuoleman pelon kokeneena voin kertoa jotain tapahtuneesta,
olin nuori noin kolmikymppinen silloin, kolmen pienen lapsen äiti,
oli työelämä ja asunto ostettu velaksi, elämä oli hyvin tiukkaa ja kiireistä,
olin ylikuormitettu, tressaantunu,
aloin väsyä tressaantua,
alkoi valtava kuoleman pelko,
jos kuolen kuka huolehtii pienistä lapsistani,
en luottanu puolisoon siinä asiassa
ovathan miehet erilaisia kuin äidit,
hain apua terapiasta, joka auttoi valtavasti, elämä korjaantui,
kuoleman pelko hävisi täysin,
joten sinun kohdallasia alottaja luulen että sinu elämänkaari on vielä kesken,
siitä johtuu kuoleman pelko,
olet elämässä niin lujasti kiinni, että luulet ettei sinun läheisesi pärjää ilman sinua
jos kuolet nyt, ehkä pohdit kuinka sinun käy jos kuolet,
siksi olisiki hyvä tajuta että on olemassa jotain suurempaa jonka syliin voi nukahtaa lopullisesti, se on jumala. jeesus, luojamme,
rukoile uskoa luojaan ja sen mahtavaan kaikkivoivaan hyvyyteen,
usko on lahja luojalta ihmiselle, itse ei noin vain voi alkaa uskovaiseksi, vaan uskoa jumalaan on pyydettävä ja rukoiltava, luoja kyllä sen antaa jokaiselle aikanaan,
kuoleman pelko on luonnollinen asia,
kuolema tulee jokatapauksessa kaikille,
MUTTA sinun kohdalla se ei nyt ole toden-näköistä,
koska olet saanu hyvää hoitoa ja leikkaus on hyvin onnistunu,
sinulla on nyt henkilökohtaisia suuria huolia, selvitä ne itsellesi, kuoleman pelkokin katoaa, kun sinun pelottavat henkilökohtaiset asiat olet itsellessi selvittäny,
niin kävi minullekki aikoinaan,
en itse osannu ongelmiani selvittää tarvitsin ulkopuolista ammattiapua, ja kuoleman pelko katosi taivaan tuuliin,
nyt olen eläny piiiiiittkän työteliään elämän
nuorena paineitten keskellä rukoilin jumalaa päivittäin,
kummasti selviydyin aina myös työpaikalla hyvin kymmeniä vuosia,
mutta uskon etten ilman jumalaa olisi selvinny,
usko ja jumala tekee ihmisestä täysin vapaan kaikista peloista,
suojelee ja varjelee kaikelta pahalta elämän tuiskinnassa,
tekee ihmisestä sympaattisen elämää ymmärtävän ihmisen,
toivon sydämmeni pohjasta sinulle kaikkea hyvää,
katso elämässäsi " totuutta " silmiin, kuoleman pelko katoaa ,
Juise leskinen muistaakseni aikinaan lauloi,
"elämä on kuolemista ",
kuolema kuuluu jokaisen elämään, - Makriina.ei.kirj
Yksin asuvalle helposti tulee aloittajan kertomia ajatuksia, ja niistä on ehkä hankala päästä irti.
Itse en osaa lähtöäni pelätä, tunnen vain haikeutta, kun tapaan jonkun kaukaisemman tuttavan ja ajattelen, että tämä on varmasti viimeinen kerta, tai kun käyn jossakin tilaisuudessa, tapaamisessa tai matkalla, niin on vaikea torjua ajatusta, että tässä tämä nyt oli: toiste ei tätä enää tapahdu.
Siivoskelen kaappejani ja hävitän turhia tavaroitani. Jaan niitä lapsilleni ja toivon, että he jaksavat huolehtia jostakin minulle mieluisesta esineestä, sillä olisi haikeaa ajatella, että isoäidiltä peritty muisto olisi jossakin kirpputorin pöydällä parilla eurolla myynnissä. Kyllähän minä tiedostan, että useimmat perimäni tavarat ovat arvottomia, kuluneita tai kolhiutuneet. Niissä ei ole muuta arvokasta kuin ikä ja omistajiensa elämäntarinat.
Lääkärini määräämä vuositarkastus tässä lähestyy. Kun olen siitä selvinnyt, tiedän paremmin, mitä on odotettavissa. - e.lä.mä
Tavallaan elämä on jatkuvaa tavalla tai toisella.
Olen ajatellut kuinka vuodet kulkevat yhä vai nopeammin. Ehkä pitäisi ajatella eikä tunteilla.- e.lä.mä
Ehkä kuolema on oikea kaikille ajalla. Näin elämä jatkuu oli elämä mikä tahana.
- Tramontana
Mikäs sen ihanampaa kun kuolla vaimon ka yhtaikaa kun föörpiikki lenssaa :-*
- viloSohvin-loppusuora
Lääkärin ennusteen mukaan minulla on noin vuosi elinaikaa jäljellä,
jostain syystä en usko, vaan koen että elän vielä useamman vuoden,
kuoleman pelkoa ei kuitenkaan ole,
olen valmis kupsahtamaan vaikka tänäpäivänä,
minun maailmani on valmis,
jälkeläiset elää omaa elämäänsä,
pärjäävät kyllä omallatavallaan,
en voi heitä enään auttaa,
paremminki he voisivat autaa minua,
eivät kuitenkaan suuremmin tajua avun tarvpeitani,
pitävät minua elinvoimaisena itseelisenä omatoimisena vielä täydestä,Sinulle viloSohvi-loppusuora!
Eivät aina ne lekureiden armonajat pidä paikkaansa! Tehtaanlääkäri sanoi aikoinaan parikymmentä vuotta sitten,kiitä luojaasi että tämä löydös löytyi ajoissa.
Minän sen löydöksen tavallaan tein ,ei hän.
Okasolusyöpä poistettu kasvoista ja tarkkiksella sitä jatkuvasti.
Sinä kerrot aivan upeasti,että maailmasi on valmis!
Meidän jokaisen täytyisi olla valmiita luopumaan,luopumaan omaisuudesta,luopumaan puolisosta,luopumaan lapsista,lastenlapsista!
Olemmeko me siihen valmiita?
Kiehtooko meitä tämä maailma,joka ei enää rahaa tunne? Vain lätyskää työntämällä pääset ostoksinesi ulos?
Ei ole kuin isoja ostoskeskuksia,joiden kita nielaisee autosi parkkihalliin ja rahasi kassakoneeseen?
Luojankiitos minulla kulkee kauppaauto kerran viikossa ,joten olen ajanhermolla,ei ostohysteriiaa vielä havaittavissa??
Ehkä viikon päästä,kun lähden Haapsaluun viikoksi!
Tuttu nimimerkki vuosien takaa, niin, vaikea on lääkärienkään ennustaa elinajan pituutta. Itselläni on pitkäikäistä sukua äidin puolelta, isän suvusta en tiedä häneen kaaduttua -41 Isoisä kuoli - 51, joten ei silloin tullut mieleen kysyä suvun tietoja.
Kuolemanpelkoja ei itselläni ole, vaikka kävin läpi rankan syostaatti ja sädehoidon kohta 2 vuotta sitten. Tulokset oli hyvät, eikä voinnissa ole valittamista. Kontrollit vain pari kertaa vuodessa, jos ei jotakin uutta ilmene.
Tuo lasten osuus on minullakin olematon, enkä halua heitä rasittaakaan. Heillä on käsitys minusta kuin jostakin supermammasta heh heh, ystäviensä äidit on dementikkoja monet, eivätkä hallitse datan ja somen käyttöä. Espoossa on hyvin otettu huomioon ikäihmisten kodinhoidon tarpeet, joten näillä eväillä pärjäilee ihan kivasti vielä.
Hyvää jatkoa vaan viloSohville, hauskaa oli kuulla Sinustakin!Minulle tuli toi neuroosi aikoinaan.Oli varmistettava,että missä lähin terveyskeskus ja kaikki tarvittava,kun minulle tulee toi kuolemanpelko ja panikkikohtaukset.
Masennusta psykiatri sen kerrtoi olevan ja määräs minulle mielialalääkkeet.
Söin niitä ja kas kummaa,sain itseluottamukseni takaisin!
Nyt asun kaukana ensiavusta ja en koe kuolemanpelkoa,joten olen sitä mieltä,että jos se kuolema tulee,niin se tulee!
Turha siihen on mitään Jeesusta pyytää avustamaan?- e.lä.mä
Kyllä kuolemanpelkoa on kaikilla kaikki tietävät kuoleman tulevan sen ajalla.
Uskonto ei ole mitenkään asian kanssa tekemisissä, luulen----.. . Vaimoni kuoleman jälkeen on ollut monia ihmeellisiä tapahtumia siis luulen elämä jatkuu jotenkin... . Parapsygologiaa aikoinaan luin,kun etsin tietä poikani itsarin jälkeen!
Raamattu ei avautunut! Menin Tampereella pääkirjastoon ja setailin päämäärättömänä kirjahyllyjä!
Sielunmatka Peter Risileu,tai ainakin sinne päin toi kirjoittaja,avasi minulle elämäntarkoituksen ja senjälkeen aloin nähdä valoa tunnelinpäässä!- e.lä.mä
Itsellä on vain totuus kun näen, yleensä kaikilla tapahtumilla todistajia.
Nyt kulunut vuosia ei mitään, kuitenkin tiedän kuka suojaa minua myös häntä, siis edes mennyt vaimoni suojaa meitä. Vaimollani oli mahtava tapa tuoda esille asia että hän pitää hänestä joka elää kanssani, tämä siis alussa, kai myös jatkossa. - enpelkää
Katso vaikka https://www.tv7.fi/vod/player/18854/
Tai kuuntele Radio Dei sunnuntai-iltaisin klo 21.30-00.00, silloin tulee Taivaan ja maan väliltä -ohjelma, jonne useimmiten voi soittaa ja kysyä tai voi kuunnella mitä toisten kysymyksiin vastataan. - Per-kel
Kuolemaa en pelkää mutt kauheaa jos joutuu laitokselle vuosikausiksi kitumaan :(
- kuolema-ON-ARMAHDUS
Kuolemaa ei tarvi pelätä, paremminki kannataa toivoa enenkuin joutuu yhteiskunnan kynsiin kidutettavaksi,
suomessa tarvii pelätä vain vanhusten hoivakoteja,
niissä avuttomat vanhukset joutuu kitumaan ja haisemaan janoissaan ja näkäisenä surkeissa oloissa,
ennen kuin kuolema armahtaa,- Eijunalauta
Täytyykö yksinkertaisuuttaan julistaa julkisesti?
- elli-eläkeläinen
Kuolemanpelkoa ei vie mitkään vastaukset pois.
Varsinkaan pelkoa yksin kuolemisesta.
Minäkin mietin mistä löytäisin ystävän tai kämppiksen,
ettei olo tuntuisi niin pelottavalta ja lohduttomaltakin joskus.
Olen miettinyt, että ehkä joku SPR:n tai seurakunnan ystäväpalvelu auttaisi
jos vaikka kerran viikossa joku kävisi juttelemassa,
ei tuntisi olevansa niin yksin ja voisi pyytää jonkun käymään,
jos olo on oikein huono ja pelottava.
Ehkä voisi myös hankkiutua asumaan johonkin senioritaloon,
jossa olisi seuraa.
Vaikea aihe, joka ei ole ratkaistavissa tuosta vain.
Aloittajaa kiitän, että hän rohkeni kirjoittaa tänne !
Moni elää saman ongelman kanssa ja on tarve
puhua tai kirjoittaa aiheesta.
Kiitos Martina, jaan pelkosi kanssasi.
En ole kuoleman ja yksinkuolemisen suhteen niin rohkea ja reipas ihminen,
niinkuin useimmat täällä.- lopen-väsyny-
VOI ELLI ,,,
olen kahdeksankymppinen,
olen elämäni eläny täysillä ,
eikä elämä aina ole ollu tasasta,
vaan siihen on kuulunu kaikki elämän tuulet ja myrskyt aikoinaan,
nyt elän yksin
pitkä viidenkymmen vuoden avio päättyi puolison kuolemaan,
nyt koen,
olen eläny elämäni loppuun,
en pelkää kuolemaa,
en pelkää ollenkaan kun kuolen yksin,
toivon jopa että saan kuolla aivan yksin,
kuolema on armahdus ihmiselle jolta voimat hiipuu,
sydän estää normaalin elämän nautintoineen,
menetin elämän haluni puolisoni kuoleman jälkeen,
mielestäni kuolemaa ei tavi pelätä,
kaikki tiedämme se tulee jokaiselle jossakivaiheessa varmasti,
elämään kuuluu kuoleminen,
miksi emme hyväksyisi kuolemaa omalle kohdalle,
mä hyväksyn sen,
toivottavasti sinä löydät ihmisen jonka haluat vierellesi kuoleman hetkellä,
- Luonnollista
En ymmärrä aloitusta. Kaikki me kuolemme yksin. Miksi se auttaisi ketään, jos siinä olisi joku vierellä katselemassa viimeisiä korinoita ja allensa laskemista? Miksi kuollutta enää hävettäisi, kaduttaisi, surettaisi...kuollut on kuollut.
- ziius
Ei voi mitään jos et ymmärrä.
Iän myötä joillakin ajattelyky sen kapenee kapenemistaan eikä varsinkaan pysty toisen sijaan asettautumaan. Puuttuu kyky empatiaan, ymmärtää toisten ajatuksia ja tunteita,
omat on ainoat oikeat ja mahdolliset.
- e.lä.mä
Kyllä asia on niin "sielu" ei koskaan kuole, voi olla harhateillä meidän maailmassa.
Vaimoni kuoli kun pidin häntä kädestä yli 3 tuntia sairalassa, siis tiedän kuoleman vaiheet jos ovat pitempiä.
Hänen sielu on vieraillut luonani myös ohjannut elämän toverin minulle ja se oli hänen haudalla siitä noin 8 vuotta en koskaan unohda oli niin ihmeellinen . Vaimoni kuolemasta kohta 12 vuotta.- e.lä.mä
Monia vuosia jälkeenpän hautausmaalla oli vanhempi nainen sanoin hänelle täällä on kissa oletko nänyt, hän vastasi olen mutta se ei ole mikään tavallinen kissa.
- e.lä.mä
Ehkä musiikilla pois pelko.
Suomalainen soittaja Ari Haatainen näin...
https://www.youtube.com/watch?v=rGdiqF9vM_Y - Olisithellittänyt
Vaimosi kuoli siis siksi, että sinä pidit hänen kädestään kiinni ...
- Anonyymi
On ihan samoja pelkoja kuin aloittajalla, jota ymmärrän oikein hyvin.
- Anonyymi
Yksin on kuolema kuitenkin jokaisen kohdattava. Psyykkisesti heikommat pelkäävät kuolemaansa jo etukäteen, pilaten suotta niillä ajatuksillaan loppuaikansa.
Eikö olisi aika hellittää lapsellisista peloistaan, ja ajatella terveesti: aikanaan tulee mitä tulee, kiitos kuitenkin elämästäni!
Ei ole tainnut aloittaja kommentoida enää mielipiteitä, joita on saanut jo 2,5 v. ajan.
Onkohan parasta itse kullekin, että miettii nämä asiat selväksi itsekseen. Kun todellinen hetki tulee, emme enää voi kertoa kokemuksistamme palstalle.
Eteenpäin elävän mieli, sanoi mummo lumessa.- Anonyymi
Vanha alotus,
itsekki olen näköjään ueammanki pitkähkön komentin laittanu,
todellakaan en pelkää kuolemaa,
se on jopa toivottu vieras,
kuten ylempänä kerroin nuorena pientenlasten äitinä kyllä olen kokenu kuoleman pelkoa, olin silloin nuori vain hiukan yli kolmekymppinen,
siitä selvisin terapian avulla,
ilman terapiaa en tiedä kuinka olisin selvinny
elämä on jatkunu tavallaan rikkaana monipuolisena
matkoineen
ja lasten aikuttua kouluistaan omaan elämäänsä
perehineen ja lapsineen,
puolison kuoleman jälkeen omaki elämänhalu on kadonnu,
elämän halu ei ple pallannu vaikka hänen poismestaan alkaa olla jo kahdeksan vuotta,
mutta elää täytyy elämä loppuun asti
luojan varjeluksessa, ilman minkäänlaista kuoleman pelkoa,
--
viime yönä olin hyvin kipee, sydän tekee loppuaan, tahdistin kai pitää mua vielä hengissä,
unissani taistelin kieenä kuolemaa vastaan, rinnassa ahdisti oli paha olla,
oli tosi paha olo yöllä,
aamulla yllätyksekseni taas heräsin edelleen oli hieman rintakehä kipeenä,
mietin etten vielä kuollukkaa,
ei olisi haitannu vaikka olisin siihen nukahtanu lopullisesti,
tässä nyt kuitenki olen
pientä touhua on tullu tehtyä, ja käsitöitä kuten tavallisesti,
kunto ny ei ole kovin hyvä,
mutta
elämä pitää elää loppuun asti,
ihanahan olisi jos luoja suo ja saisi omaan sänkyynsä yöllä nukkua lopulliseen uneen,
no se aika tulee sitten kun se aika tulee,
vain luoja tietää milloin on lähdettävä,
vanha oli alotus, ken tietää onko alotuksen tekijä vielä elossa,
mukava oli kuitenkin lukea omia vanhoja konentointeja,
teksistä päätellen olin vielä tuolloin 2018 suhteellisen hyvässä kunnossa,
nyt on jo huonommin asiat,
mutta elossa kuitenki,
nätä kipuja ei enään jaksais
jaksellaan vaikka ei enään aina jaksetakkaa,
Hyvää vointia sinulle ja toivorikasta mieltä. Laskiainen ennakoi pääsiäistä, ja sen on valon ja ylösnousemisen juhla. Kevään tuoja.
- Anonyymi
Palstakirjoituksiinkin on tullut eloa talven jähmeyden jälkeen. Aamuisin on ihan hauskaa huomata virkeitä mielipiteitä, ja asiasta on noustu rehelliseen oppositioonkin! Tällaisena palsta on kehittävämpikin, kuin hymistelevä myötäily pelkän sopuisuuden vuoksi. Ei missään avio tai muussakaan suhteessa sillä tavoin pärjäisi.
Kyllä eron huomaa mielipiteen rehellisyydessä ja puhdasta jälkeä se parhaimillaan saa aikaan .
- Anonyymi
"Yksin on kuolema kohdattava", toteaa joku.
Tottakai, yksi ihminen siinä vain kuolee,
mutta toivoisin, että jos kuolema pitkittyy,
etten olisi yksin, että joku olisi kanssani
jota voisin pitää kädestä kiinni tai joka pitäisi minua kädest kiinni
tai vain olisi läsnä,
ettei tarvitsisi pelätä yksin.
Itse kuolemanhetki ei niinkään pelota
se on menoa sitten,
vaan sitä edeltävä aika, se kuoleminen
kun ei ole vielä kuollut
mutta tietää
että hetki tulee vääjämättä ja pian.
Kun on kovin sairas on vaikeaa muutenkin.- Anonyymi
Koita kestää,
turhaa kai on sanoa " älä pelkää "
-- teen kokoajan kuolemaa viimeset kolmevuotta
on ollut kovat oireet kipukohtauksien muodossa,
tänäänki sain kokea sen
kunto huononee vääjäämättä askel hidastuu, lyhenee armotta,
jostain syystä en koe minkäänlaista kuoleman pelkoa,
en osaa selittää miksi en tunne,
ehkä se johtuu siitä kun tiedän että mä vain nukun ja katoan tyhjyyteen,
tai sitten
en tiedä kelpaanko minä ollenkaan luojalle,
olenhan vain ihminen kaikkine vikoineni,
hyvine ja pahoine puolineni,
uskon täysin raamatunsanaan, siis totuuden olemassaoloon,
kaikkeen kristuksen sanomaan ja jumalan olemassa oloon,
onhan raamatussa sanottu
vaikka sinun syntisi olisi veriruskeat jumala antaa anteeksi,
- Anonyymi
Ei aloittajan kannata olla huolissaan kuolemisestaan yksin, sillä maailmassa kuolee jo päivässä noin 150 000 ihmistä, jolloin aloittaja saattaa saada lähtönsä hetkellä mukaansa jo useammankin seuralaisen.
- Anonyymi
Tänään aamulla uutisissa,
älyttömän monta, en määrää muista mutta todella paljon oli nytki ihmiset lähteneet omankäden kautta tuonpuoleiseen,
eipä ihme jos ja kun itsarit pyörii useamma ihmisen mielessä,
ihmisillä on paljon pahaa oloa
eteenki meitä sairaita vanhuksia
joita huoli jo painaa ,,, kuka meitä hoitaa,,, kun emme enään itse tule toimeen,
moni meistä on nytkin tällähetkelläkin jo huonossakunnossa,
mutta koittaa sinnitellä itsekseen vaikka lujille ottaa,
me emme ole tottuneet saamaan ulkopuolista apua, siksi meille on todella vaikeeta alkaa pyytämään apua,
mieluummin lähtis omatoimisen eutanasia avulla äkkiä pois kun ei jaksa enään tätä elämää,
anteeksi murheeliset ajatukset, mutta ne pyörii mielessä
vanha kun on ja uupumus lisääntyy,- Anonyymi
Niin, tuohon voi kirjoittaa ajatelman,
joten itsarin tekijät ei pelkää kuolemaa,
se on heille helpotus,
onni ja taivas,
ovat päässeet maanpäälisestä helvetistä eroon, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, tuohon voi kirjoittaa ajatelman,
joten itsarin tekijät ei pelkää kuolemaa,
se on heille helpotus,
onni ja taivas,
ovat päässeet maanpäälisestä helvetistä eroon,Tai sitten eivät. Hyvä kuolema tulee hyvin eletystä ja käytetystä elämästä. Itsarin tehnyt tai sitä hautova / aikova, ei elä hyvää elämää eikä käytä elämäänsä sen hyvien puolien ja asioiden etsimiseen. Oman navan ympärillä ja korvain välisessä 'maastossa' pyöriminen ei tee ihmisestä onnellista, vain sekapäisen. - Nm. Näköalatonta touhua
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tai sitten eivät. Hyvä kuolema tulee hyvin eletystä ja käytetystä elämästä. Itsarin tehnyt tai sitä hautova / aikova, ei elä hyvää elämää eikä käytä elämäänsä sen hyvien puolien ja asioiden etsimiseen. Oman navan ympärillä ja korvain välisessä 'maastossa' pyöriminen ei tee ihmisestä onnellista, vain sekapäisen. - Nm. Näköalatonta touhua
Naiivia ölöpölöä koko kommenttisi ano 19:40
Vaikka eläisi minkälaisen elämän voi pelätä kuolemaa
eikä "hyvin eletty" elämä takaa "hyvää kuolemaa".
Kuolema voi olla pitkä ja kivulias. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tai sitten eivät. Hyvä kuolema tulee hyvin eletystä ja käytetystä elämästä. Itsarin tehnyt tai sitä hautova / aikova, ei elä hyvää elämää eikä käytä elämäänsä sen hyvien puolien ja asioiden etsimiseen. Oman navan ympärillä ja korvain välisessä 'maastossa' pyöriminen ei tee ihmisestä onnellista, vain sekapäisen. - Nm. Näköalatonta touhua
19:40
Toistamieltä,
olen eläny hyvän piiiiiitkän elämän,
kaiken saavuttanu mitä nuorena haaveilin, ja enemmänki saanu luojan armosta
mutta,
nyt vanhana puolisonki kuolua,
elämän halu on kadonnu,
mieluummin kuolis pois, kuin kärsiä tätä vanhuuden heikkoutta,
sairauksia, avuttomuutta,
ei ihmistä ole tarkotettu elämään ijänkaikkisesti,
meikäki elää vain ja aninoastaan hyvän lääketieteen ansiosta,
jos en aikoinaan olisi saanu niin kehittynyttä lääketieeteellistä
hoiota
en olisi nyt enään elossa,
olisin normaalisti kuollu jo alle seitenkymppisenä,
nyt huitelen yli kahdeksankymmpisen elämää,
ties kuinka pitkään vielä pitää elää turhakkeena sairaana väsyneenä
kipeenä,
elämä ei enään kiinosta kun ei jaksa eikä enään voi mihinkään vaikuttaa
eikä enään haluakkaan vaikuttaa kun dementia painaa päälle,
vaikka vielä olenki itseellinen omatoiminen,
joten läsy-lässyn-lässyn-lääää
eutanasia pillerit pitäisi olla vapaasti apteekin hyllyllä kaikkien saatavissa,
ei ollenkaan lääkärin vaivana reseptien takana,
hyväksyn kaikkien itsarin tehneitten teon, he kaikki ovat olleet lopussa, elämä ei enään ollut heitä varten,
luoja olkoon heille armollinen,
ja onkin,
tätä mieltä, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
19:40
Toistamieltä,
olen eläny hyvän piiiiiitkän elämän,
kaiken saavuttanu mitä nuorena haaveilin, ja enemmänki saanu luojan armosta
mutta,
nyt vanhana puolisonki kuolua,
elämän halu on kadonnu,
mieluummin kuolis pois, kuin kärsiä tätä vanhuuden heikkoutta,
sairauksia, avuttomuutta,
ei ihmistä ole tarkotettu elämään ijänkaikkisesti,
meikäki elää vain ja aninoastaan hyvän lääketieteen ansiosta,
jos en aikoinaan olisi saanu niin kehittynyttä lääketieeteellistä
hoiota
en olisi nyt enään elossa,
olisin normaalisti kuollu jo alle seitenkymppisenä,
nyt huitelen yli kahdeksankymmpisen elämää,
ties kuinka pitkään vielä pitää elää turhakkeena sairaana väsyneenä
kipeenä,
elämä ei enään kiinosta kun ei jaksa eikä enään voi mihinkään vaikuttaa
eikä enään haluakkaan vaikuttaa kun dementia painaa päälle,
vaikka vielä olenki itseellinen omatoiminen,
joten läsy-lässyn-lässyn-lääää
eutanasia pillerit pitäisi olla vapaasti apteekin hyllyllä kaikkien saatavissa,
ei ollenkaan lääkärin vaivana reseptien takana,
hyväksyn kaikkien itsarin tehneitten teon, he kaikki ovat olleet lopussa, elämä ei enään ollut heitä varten,
luoja olkoon heille armollinen,
ja onkin,
tätä mieltä,Miksi helweetessä sinä syöt niitä lääkkeitä! - Nm. Lopeta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Naiivia ölöpölöä koko kommenttisi ano 19:40
Vaikka eläisi minkälaisen elämän voi pelätä kuolemaa
eikä "hyvin eletty" elämä takaa "hyvää kuolemaa".
Kuolema voi olla pitkä ja kivulias.Ihan samalla tavalla kuin hyvin käytetty päivä antaa hyvän yöunen, hyvin käytetty elämä antaa hyvän kuoleman. Noin kertoo jonkun viisaamman aforismi.
Kuolema ei kestä kovinkaan pitkää aikaa, sen odotus sairaana tms. voi kestää kauankin. Kuoleman odottelunkin toiset osaavat ottaa hyvin, toiset huonosti ja jotkut hyvin huonosti. - Nm. Asenne-, elämän- ja maailmankatsomuskysymys
- Anonyymi
HÖH,
kuka pelkää kuolemaa
kuolema on ystäväni,
ei se koskaan ole ollu pelottava. - Anonyymi
Kuolema aiheuttaa ahdistavia ajatuksia.
- Anonyymi
höpön höpö
ei aiheuta yhtään,
tänäänki kysin peliltä aamulla tukkapysyssä, yön hajut ympärillä,
miksi en oo kuollu,
peili ei vastannu,
peiliki pitää mykkäkoulua
pääni puhki mietin miten täältä pääsisi kivuttomasti huomaamatta pois,
ketään vaivaamatta,
ei keksi millää,
pitää vaan ottaa että joskus kaikki pimenee, siihen uskon vahvasti, - Anonyymi
Riippuu ihan vain siitä, millaisen tavan ajatella olet valinnut. - Nm. Kuolemaa ei ole
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Riippuu ihan vain siitä, millaisen tavan ajatella olet valinnut. - Nm. Kuolemaa ei ole
Aattelin nukkua,
harmi vaan ku joka aamu aina herää ,,,,
nukkumisesta ei tuu mittää,
jospa kuitenki joskus,
- Anonyymi
Lähtisin nukkuessa, siinä rem-vaiheessa kai.
- Anonyymi
Tuntuu lohduttomalta. Tässä ollaan. Elämä meni.
Vaikka siinä paljon olikin hyvää ja "rikasta", epäonnea ja kaikenlaista.
Kohta se on ohi.
Ihmisellä voisi olla kaksi elämää.
Ensimmäinen olisi harjoituselämä.
Toisella kerralla osaisi paremmin.- Anonyymi
Ei se lohduttomalata tunnu,
tuntuu pikästyttävältä,
saisi loppua jo,
pakko koittaa keksiä aina jotain että saiasi ajan kulumaan,
tänään kävin kymässä viimassa sauvakävelyllä,
ja hiukan ostoksilla maitoa ja sen semmosta,
kohta nukkumaan,
katsotaan vieläkö aamulla pitää herätä taas sunnittelemaan elämän- viihdettä
jotta aika kuluu mielekkäästi taas iltaan,
jaksellaan taas,
vaikka ei jaksetakkaan, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se lohduttomalata tunnu,
tuntuu pikästyttävältä,
saisi loppua jo,
pakko koittaa keksiä aina jotain että saiasi ajan kulumaan,
tänään kävin kymässä viimassa sauvakävelyllä,
ja hiukan ostoksilla maitoa ja sen semmosta,
kohta nukkumaan,
katsotaan vieläkö aamulla pitää herätä taas sunnittelemaan elämän- viihdettä
jotta aika kuluu mielekkäästi taas iltaan,
jaksellaan taas,
vaikka ei jaksetakkaan,Joillakin elämäntilanne on sellainen,
että haluaisi pysyä hengissä vielä vähän aikaa.
Sen aikaa kun omaishoidettavakin on hengissä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joillakin elämäntilanne on sellainen,
että haluaisi pysyä hengissä vielä vähän aikaa.
Sen aikaa kun omaishoidettavakin on hengissä.Juu, sen kyllä ymmärtää,
mutta kun vanha ihminen jää yksi, on monisairas väsyny,
tulee kuolema mieleen kyllä päivittäin, yksikseen kyselee mielessään kuinka kauan täällä vielä pitää olla,
eriasia on jos olisi terve eikä sairaudet olisi liikkumisen esteenä,
voisi vielä touhuta vaikka mitä,
ja
onhan aivan luonnollista että vanhat poistuu elävienkirjoista kukanenki ajallaan,
- Anonyymi
On kuitenkin lohdutonta ajatella, että ehkä huomenna minua ei ole enää.
Ehkä ei illallakaan enää.- Anonyymi
Minusta ei ole lohdutonta jos itse kuolen,
koen että elämäni tekee nyt loppuaan, askel on niin lyhentyny,
ja jaksaminen on aivan minimaallista,
pärjään kyllä vielä hyvin kun makoilen ja istuskelen , ja sesoskelen ja katselen maisemia, mutta kaikenlainen liikkuminen tuottaa vaikeuksia, ja sietämätöntä rintakipua,
--
enemmäki suren
varmaan ikuisesti
niitä jotka jo ovat pääseet ikuisuuteen,
jostain syystä kaipaan hiivatisti enisiä kavereita,
tuttuja , ystäviä koulukavereita,
ja tietenkin keikkein eniten omia sukulaisia, läheisiä, oi kuinka heitä kaipaankaan,
tiedostan oman loppuni lähestyvän, siihen suhtaudun tyynesti,
joskus haaveilen että jaksaisin vielä mennä joskus lääkäriin, jos ne keksisi jotain jolla jaksaisin hiukan paremmin tämän loppuelämän, - Anonyymi
Pidätkö itseäsi niiin tärkeänä? Kyllä meitsistä on paljon lohduttomampaa ajatella läheisen lopullista poistumista tästä maasta kuin omaa. Itsestä ei ole niiin väliä enää näillä kymmenillä, ei jää pikkuisia orvoiksi. - Nm. Kaipaatko itseäsi
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pidätkö itseäsi niiin tärkeänä? Kyllä meitsistä on paljon lohduttomampaa ajatella läheisen lopullista poistumista tästä maasta kuin omaa. Itsestä ei ole niiin väliä enää näillä kymmenillä, ei jää pikkuisia orvoiksi. - Nm. Kaipaatko itseäsi
heh taisit ymmärtää väärin,
siis om lähtö ei mitenkään ole lohdutonta, päinvastoin normaali tapahtuma,
kun täyteläinen elämän on jo eletty, takanapäin,
lähtö täältä on luonnollinen vanhalle ihmiselle, jopa helpotus, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
heh taisit ymmärtää väärin,
siis om lähtö ei mitenkään ole lohdutonta, päinvastoin normaali tapahtuma,
kun täyteläinen elämän on jo eletty, takanapäin,
lähtö täältä on luonnollinen vanhalle ihmiselle, jopa helpotus,Anonyymi 12:59 sanoo kyllä ihan muuta. - Nm. Hän, jolle vastasin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
heh taisit ymmärtää väärin,
siis om lähtö ei mitenkään ole lohdutonta, päinvastoin normaali tapahtuma,
kun täyteläinen elämän on jo eletty, takanapäin,
lähtö täältä on luonnollinen vanhalle ihmiselle, jopa helpotus,Puhutaan "täyteläisestä elämästä", onko se jokaisella niin "täyteläinen" ollut ?
Paljon on voinut jäädä "täyttymättä". Vaikka minkä olisi tehnyt. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Anonyymi 12:59 sanoo kyllä ihan muuta. - Nm. Hän, jolle vastasin
sori, tuli täälläki väärinkäsitys, vastaus oliki eri komentoijalle, anteeksi,
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puhutaan "täyteläisestä elämästä", onko se jokaisella niin "täyteläinen" ollut ?
Paljon on voinut jäädä "täyttymättä". Vaikka minkä olisi tehnyt.no jaaa,
kyllähän elämä oli erittäin antoisaa monella eritavoilla,
tietenki aina olisi voi tulla enemmän
mutta
sain elämältä enemmän kuin osisin koskaan oikeesti odottaa,
toiveet ja haaveet täyttyi moninkertasesti,
uskon vahvasti kaikki oli puhtaasti luojan lahjaa,
joskus olen tuntenu,
kuin luoja olisi maallisella hyvällä hyvittäny
kärsimäni vääryydet, kärsimykset,
-- koetut vääryydet on edelleen hyvin kipeitä haavoja,
viiltää sielussani syvältä, varmaan ikuisesti,
jumlan avulla olen voinu antaa anteeksi,
(kysyn usein itseltäni olenko antanu anteeksi )
en tiedä,
mutta jumala tietää peremmin,
jumala on antakoon väärintekijöille anteeksi puolestani, jos itse en kykene,
olenhan vain ihminen,
haluan antaa anteeksi,
enhän itsekkää ole täydellinen,
heikko ihminen ei aina pysty antamaan anteeksi,
ihmisellä itsellään ei ole voimia
anteeksi anto tulee jumalan armosta,
vain jumala on kaikkitietävä,
ihminen itse on ikuisesti vajaa ja heikko, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puhutaan "täyteläisestä elämästä", onko se jokaisella niin "täyteläinen" ollut ?
Paljon on voinut jäädä "täyttymättä". Vaikka minkä olisi tehnyt.Ei ole mennyt niin, että tuntisi erikoisemmin "täyteläistä" elämää eläneensä.
Aika lailla eri lailla on mennyt. Tietenkin työtä, työtä ja työtä ja sitten vanhuuden sairauksia.
Tiedä siitä "täyteläisyydesta". . . .
"Täyteläisyys" on liittynyt enemmänkin siihen, kun on tullut syödyksi liikaa hehheh
ja nykyään ei voi syödä paljon mitään, kun on ähky.
Se siitä auvoisesta täyteläisyydestä.
Ei ole syytä käsiä ristiä tyytyväisenä.
Kunhan velvollisuudet tuli tehtyä päivä kerrallaan ja sitten keräsi taas uusia voimia.
- Anonyymi
Toivo on elämän perusvoima.
Pelon ja toivottomuudenkin keskellä toivo on olemassa.
Se on olemassa,
koska se on ihmisen elämän ja olemuksen ydintä.
Mielenrauhaa kaikille !
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031555
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781194- 881117
- 1391026
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580985Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1947Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8882- 20870
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9704Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8660