ootko tehnyt mehua mehu maijalla?

Äiti teki.
Kahdella maijalla ihan.
Muistoni äitini maijoista on harva-hanpaisuus.
Joten älkää.
Syökää marjanne aina kokonaisina.
Jos ei lääke-tiede toisin kehoita.

H.

Luultavasti mehumaijalla keitettäessä mehusta tuhoutuu c-vitamiini. Monia herkkuja valmistaessa vitamiinit katoavat, ja hyvä maku lisääntyy. ;)

Katsoin marttojen sivulta ohjeita. Suosittelivat, että mehun puristuksen jälkeen jäljelle jääneistä marjoista voisi keittää hilloa. www.martat.fi
Tietoa löytyy monilta sivuilta, mutta nopeasti kurkistamalla ei tullut vastaan vastausta kysymykseesi. - Luulen tietäväni, mutta saatan käydä täällä kurkistamassa, jos löytyy tietäjiä ja faktatietoa.

Onko muutenkeittämisen kestäviä vitamiineja olemassa?

Olin väärässä. Yhteishyvässä kerrottiin:

Loppukesästä on paras aika varastoida luonnon maut ja vitamiinit talteen. Marjojen oikeaoppinen säilöntä varmistaa, että vitamiinit pysyvät tallessa seuraavaan sesonkiin asti.

Mustikkaa, vadelmaa, viinimarjaa – nyt niitä taas saa. Monen marjan sesonki on heinä-elokuussa parhaimmillaan. Marjat ovat luonnon omia terveystuotteita, joiden monipuolisesta ravintoainesisällöstä kannattaa ottaa kaikki hyöty irti. Kypsänä poimitut tuoreet ja ehjät marjat ovat kaikkein terveellisimpiä ja maukkaimpia.

Jos marja on rikkoutunut poimittaessa, vitamiinitappioita alkaa tulla hyvin pian poimimisen jälkeen, sillä ilman happi tuhoaa C-vitamiinia. Ravintoainehävikkiä tapahtuu myös säilytyksen aikana.

"Hyvä nyrkkisääntö on, että tuoreet marjat kannattaa käyttää vuorokauden kuluessa poiminnasta. Näin maku ja ravintoarvo säilyvät vielä hyvinä, eikä marja ehdi pilaantua. Etenkin pehmeäkuorisiin marjoihin ilmaantuu nopeasti hometta", kertoo kehittämispäällikkö Arja Hopsu-Neuvonen Marttaliitosta.

Jos marjoja haluaa pakastaa, kannattaa se tehdä mahdollisimman pian marjojen poiminnan jälkeen. C-vitamiini säilyy parhaiten tallessa kokonaisina pakastetuissa marjoissa. Viipalointi lisää jonkin verran vitamiinitappioita, mutta säästää tilaa, jolloin pakastimeen mahtuu kerralla enemmän.

Pieni sokerilisä parantaa marjojen makua ja auttaa C-vitamiinin säilymisessä. Puolen litran pakastusrasiaan sopiva sokerimäärä on noin ruokalusikallinen, litran rasiaan 2–3 ruokalusikallista.

Sokerilisä säästää C-vitamiinia

"Eniten vitamiinitappioita tulee jo ennen pakastusta tai sulatusvaiheessa. Siksi marjat kannattaa pakastaa sopivan kokoisina kerta-annoksina, jotta ne saa nopeasti sulatettua ja käytettyä sulatuksen jälkeen", Hopsu-Neuvonen kertoo.

Marjat säilyvät pakastettuna 10–12 kuukautta. Kokonaisena pakastetussa mansikassa on yhdeksän kuukauden pakastuksen jälkeen jäljellä 75–90 prosenttia C-vitamiinista, kun lämpötila on koko ajan ollut riittävän kylmä eli -18 astetta tai kylmempi.

"Marjat on hyvä sulattaa nopeasti esimerkiksi mikroaaltouunin sulatusteholla tai upottamalla pakastusrasia kuumaan veteen. Kiisseliin, smoothieihin ja leivonnaisiin marjoja voi lisätä myös jäisinä."

Voisiko syysflunssaan olla sen miellyttävämpää lievittäjää kuin itse keitetty mustaherukkamehu? Kylmiössä tai pakastettuna säilytetyssä höyrymehussa on yhdeksän kuukauden säilytyksen jälkeen parhaimmillaan jäljellä noin 40 prosenttia marjojen C-vitamiinista.

pun.viinimarjat ja muut ilm. säilyvät viamiinipitoisina marjapensaassa hyvin niin kauan kuin siellä ovat.

Kauan sitten yhden maijan kanssa leikin kotia.
Hän ei tehnyt mehuja.
Hän vei miehestä mehut.

Pakastin viiden pensaan punaviini- ja mustaherukkamarjat sellaisenaan, kun muita ei ollut. Käytän maksan ja verilettujen lisukkeena vähän sokeroituna, jos puolukoita ei ole tai luonnonjugurttiin. Mehumaija on. Jos joku antaisi minulle koko satonsa, laittaisin mehuksi. Mehumaijalla tehty mehu säilyttää ravintoaineet parhaiten. En ymmärrä Marttojen ohjetta jäännöksen käyttämiseen hilloksi.

Meillä on Mehu-Liisa, millä keittelemme mehuja. https://www.prisma.fi/fi/prisma/opa-mehustin-mehu-liisa-11-l-00020949630
Tosin tänä vuonna ei olla vielä keitelty pisaraakaan mehua, kun vanhojakin mehuja on kellarissa runsaasti. Hieman omenoita ja jotain marjoja kerätään, lirutellaan niistä mehut.
Marjojen pakastaminen on tosi hyvä juttu, keittelee niitä sitten kylmemmillä ilmoilla puuhellalla mehuiksi, niin tulee samalla lämmintä mökkiin.

Totta kait olen maijalla mehuja keittänyt.
Mutta en enää.
Nyt ostan naapurin emännältä ihanaa sekamehua pakkaseen talven varalle flunssaa silmällä pitäen. Muuten marjat ovat marjoina tai muussattuina marjasoseina pakkasessa.

Käytin aikoinaan viinapulloja ja punaisia kumikorkkeja, niitä korkkeja pyörii vieläkin laatikoitten pohjalla.
Sittemmin pakastin mehutkin, niin kuin teen nytkin, vien puhtaat muovipullot naapuriin ja haen ne täynnä ihanaa mehua pakkaseen. Talvella on mukava sieltä sitten ottaa.

Minulla oli kotikylmiö ja ja paljon marjapensaita. Keitin joka syksy monta kymmentä pullollista mustaviinimarjamehua. Pakastin niitä marjoja myös murskattuina, hedelmäsokerilla hitusen maustettuina, talven aikana puuron päällä syötäviksi. Äitini halusi, etten heitä pois mehumaijan sisältöä höyrytyksen jälkeen. Niinpä minulla oli suuri sosemylly, jonka kanssa pyöräytin sosetta niistä höyrytetyistä marjoista. Äitini keitti siitä ihanaa marjapuuroa. Niissä marjoissahan on paljon muutakin kuin vain C- ja K-vitamiini, paljon terveysvaikutuksia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mustaherukka

En juo mehuja. Kerään viinimarjat ja pakastan rasioihin kokonisena.
Nuorena vaimona keitin mehuja mehumaijalla, on maija vieläkin jossain vintillä.
Vitamiineista en tiedä, ainakin paremmin luulisi säilyvän kuin keitettäessä.

Höyrytin puna- ja mustaherukat mehuksi ja valmistin mehuista hyytelöt. Marjaisemman makuisia kuin Chymoksen vastaavat tuotteet.

Käytin maijaa myös siivilänä. Siilasin muhitetusta sahtimallasmössöstä vierteen jonka käytin sahdiksi.
Säilyvyys muodostui ongelmaksi. Olisi pitänyt juoda nopeammin koska silloisesta asunnostamme puuttui kylmiö.