Ahdistavat vanhemmat

Kaikessa yksinkertaisuudessaan:
Koitin viiltelyä, vanhemmat sai tietää.

Kumpikaan ei kohtele mua enää muutako jonain särkyvänä esineenä, joka ahdistaa. Kattelee vaa surullisesti ja tuijottelee ko jotaa hiton näyttelyesinettä. Sitte ne selittelee, ettei ymmärrä miks tein nii.

Ensinnäki mul on aina ollu jonkin sortin vihanhallintaongelmaa, menee joskus vaa nii pahasti hermo et silmissä mustenee hetkeks ja tekis mieli paskoo kaikki. Joo, sen takia hakkasin seinää ja rystyset rikki. Siitä ne ei sanonu mittää, selitin, että jäi käsi oven välii jotenki. Se pieni viiltely ja asioiden paiskominen/hakkaaminen on ollu mun keino yrittää hallita sitä kaikkee vihaa mitä joskus tunnen. Ja nyt tuntuu vaa vielä pahemmalta sillo ko suututtaa, koska noi vanhemmat on tollasia.

Mitä mää niille sanon? Oon ihan suoraan sanonu että älä tuijota mua tollai ko se on häiritsevää. Ei auta.
Lupasin et meen juttelee jonnekki että saan tähä apua.

Ymmärrän, et ne huolehtii ja on se varmaa jotenki kova paikka saada tietää tollasta. Mut koitin sitä viiltelyäki kerran, tein vaan muutaman pintanaarmun jalkaan. Ei ollu mun juttu ja lopetin heti, senkin selitin moneen kertaan.

Ne ei taho ymmärtää sitä, että ne pahentaa kaikkee tollasella tuijottelulla ja sillä ettei ne kohtele mua lähellekään normaalia, vaa jottaa vitu objektia.

Help me.