Eräät ryhmät edellyttävät, että tietyllä tavalla uskoontulleet pelastuvat ja muut joutuvat helvettiin tai kuolevat pysyvästi.
Hypoteesi uskoontulosta edellyttää, että henkilö on kuollessaan uskossa, ellei dementia ole jo sitä ennen vapauttanut tästä vaatimuksesta. Nuorena uskoontulleet miltei aina ovat tässä vaiheessa jo luopuneet uskosta, mutta sitä ei helposti huomaa, koska se on tapahtunut vähitellen, eivätkä saarnaajat huutele asiasta.
Kun itse kuljin helluntalaisissa piireissä, tulin kiinnittäneeksi huomiota, että uskoontulleita ei kauaa näkynyt, mutta uusia uskiksia tuli sen verran, että määrä pysyi suunnilleen vakiona. Lisäksi olivat useamman polven perushelluntailaiset, joissa vaihtuvuus oli pienempi.
Uskoontullutta kehotetaan iloitsemaan pelastuksestaan, mutta puhe pelastuksesta onkin vain ehdollinen sillä ehdolla, ettei luovu. Useimmat kuitenkin luopuvat. Mitä tarkoittaa pelastus, jota ei tulekaan? Erään opin mukaan kerran tultuaan uskoon, uskosta ei voi enää luopua, vaan Jeesus vie perille asti, mutta tämä on Raamatun vastaista.
Muuan helluntaisaarnaaja iloitsi, kun hän oli kerinnyt erään kuolinvuoteelle, ja tämä oli tullut uskoon. Koko elämänsä oli kuitenkin elänyt kuin muutkin. Aika nopeaa! Saarnaaja ei kuitenkaan koskaan puhunut niistä useista nuorista, jotka tulivat uskoon jo toisella kymmenellä, eivätkä jaksaneet noudattaa uskovaisen raskasta normistoa useita vuosikymmeniä, vaan olivat luopuneet sekä helluntalaisuudesta että muustakin uskonnollisuudesta.
Hypoteesissa uskoontulosta ei ole mitään tolkkua. Pelastuksen ehdoksi asetetaan muuttelevan mielen hetkellinen tila. Lähellä kuolemaa pelastus toteutuisi uskoontulleelle, mutta nuorena saman kokeneelle harvoin. Suurin osa pelastuksesta varmoja ei tällä tavalla pelastuisikaan.
Kirkko esittää aivan eri tien. Ihminen saa vahvistavaa opetusta koko elämänsä. Se on kirkon ja koulun tehtävä. Kenenkään ei tarvitse pelätä muuttuvien mielenliikkeiden vievän kadotukseen.
Uskossa pysymisen ongelma
99
1019
Vastaukset
- miten.se.kävi
Tulitko itse pois uskosta?
- töppöset.savessa
Opiskelin teologian maisteriksi, liityin ev.lut. kirkoon ja minut vihittiin papiksi.
töppöset.savessa kirjoitti:
Opiskelin teologian maisteriksi, liityin ev.lut. kirkoon ja minut vihittiin papiksi.
>> Kenenkään ei tarvitse pelätä muuttuvien mielenliikkeiden vievän kadotukseen. <<
Kadotus, onko se yhtä kuin häviäminen vai ikuinen kidutus?
Ikuinen kidutus tuntuu kohtuuttomalta, varsinkin kun ihmisellä ei uskoakseni ole vapaata tahtoa ja toiseksi, eihän meistä kukaan ole tänne halunnut.
Häviämisen hyväksyn, enkä enempää odotakaan.Tarkoittaakohan kadotus sitä, kun heppu on kadonnut Jumalan näköpiiristä :)
Eihän Jumala tiedä sitäkään, missä Saatana kuljeksii.
Job 1:7 Herra kysyi Saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi: "Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita."- KylläJumalaTietää
Pe.ku kirjoitti:
Tarkoittaakohan kadotus sitä, kun heppu on kadonnut Jumalan näköpiiristä :)
Eihän Jumala tiedä sitäkään, missä Saatana kuljeksii.
Job 1:7 Herra kysyi Saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi: "Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita."Tuo on vain SmallTalkia. Kyllä Kaikkivaltias Herra tietää jokaisen askeleet.
Onkin tärkeää kohtistaa usko Jumalaan, ei ihmisiin.
Eikös se sitten ole ihan loogista, että vain harva pääsee taivaaseen?
Minustakin mielentilateologia on kammottavaa. Minusta usko on pikemminkin kuin päivän ensimmäinen savuke: se on aina päivän paras, varsinkin kahvin kanssa, ja ilman sitä ei päivä lähde käyntiin, mutta ei aamutupakkaa silti päivän mittaan mietitä ja muistella – mutta sen puuttumista kyllä mietittäisiin ja muisteltaisiin hirveissä tärinöissä. Mielentilateologian mukaan täytyy kuolla aamusavuke suussa, jos mielii pelastua.
inti kirjoitti:
Lutheria mukaellen savukkeen polttaminen ei pelasta, mutta hyvä ihminen polttaa savukkeita.
Kunhan muistaa, että rukoillessa ei saa tupakoida, mutta tupakoidessa saa rukoilla.
"Minusta usko on pikemminkin kuin päivän ensimmäinen savuke"
Aika hyvä vertaus. Itse olen entinen ketjupolttaja. Jo vuosia sitten pääsin tupakasta täysin eroon, enkä voisi olla tyytyväisempi. Sama pätee myös uskoon, mielestäni. Kun taikauskoiset harhaluulot haihtuvat, onhan se erittäin hyvä ja toivottava tila ihmiselle.
Uskossa pysymisen ongelma on varmaankin juuri tuo ihmisten käsitysten varassa uskominen. Kun usko on kiinni siitä mitä joku sinulle selittää, niitä selittäjiä löytyy koko ajan uusia ja uusia. Ja se alkuperäinen sana hukkuun niihin selityksiin ja lopulta siihen väsyy ja etsii itselleen jotain muuta tekemistä.
- serious
Itselleni on tapahtunut selkeä uskoon "tuleminen" - ensin en tuntenut evankeliumia Jeesuksesta - sitten taas tuntin ja "kokemus" oli järisyttävä.
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi-hänen kirkkautensa kiitokseksi. (Efesolaiskirje 1:13-14)
Arjessa on ikäänkuin outo väsyttävä harmaa saastelaskeuma. Tuo uskoontulon kokemus oli mukava, mutta jokapäiväistä virkistystä vaellukseen saa Jeesusta ja hänen sanojaan ja LUPAUKSIAAN ajatellessa. Aika vähän uskovatkaan näitä puhelevat keskenään. Autoista, rakentamisista ja porakoneista kyllä...
... hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, (2. Pietarin kirje 1:4)
Apostolien teot on täynnä uskoon "tulemisia". Ei ne kiellettyjä siis ole. Siunausta kaikille. - äitykkä
Usko on asia josta on turha toisiaan vahtia,Jumala muistaa meidät tomuksi.
- KanssasiSun
Eläminen on kovaa hommaa, jos totuudesta saa tehtyä lahjan avaamisen ongelman.
”Hypoteesissa uskoontulosta ei ole mitään tolkkua. Pelastuksen ehdoksi asetetaan muuttelevan mielen hetkellinen tila.” ja ”Kirkko esittää aivan eri tien. Ihminen saa vahvistavaa opetusta koko elämänsä.”
Olen kyseenalaistanut juuri tuon vuoksi näitä ”uskoon tulemisia”. Erityisesti juuri niitä nopeita ja hyvin emotionaalisia tapahtumia, joita ei edellä lainkaan mikään hengellinen kasvu.
Voi olla, että on henkilöitä jotka kokevat voimakkaasti uskon, ehkäpä aika nopeaa tahtiin. Mielestäni se on vain askel, josta lähdetään eteenpäin. Suurimmalla osalla voi olla pitkäkin etsikko aika, eikä koe mitään ”tulemista.” Pelkkä tunne ei vielä ole uskoa, vaan kuten Raamattu kehottaa, uskoaan pitää koetella.
”Saarnaaja ei kuitenkaan koskaan puhunut niistä useista nuorista, jotka tulivat uskoon jo toisella kymmenellä, eivätkä jaksaneet noudattaa uskovaisen raskasta normistoa useita vuosikymmeniä…”
Aika monta olen tavannut, joilla tuo ”usko” kestää ehkä muutaman vuoden. Sitten herää epäilykset ja kyseenalaistetaan aiemmin koettu. Näitä ei koskaan lasketa näissä piireissä, joissa kovasti kehuskellaan, miten monta taas on heidän piiriinsä tullut. Koska rekistereitä ei pidetä, mitään oikeaa tietoa on mahdoton saada.
Surullisen moni hylkää tuon kokemuksen jälkeen myös Jumalan, mutta moni jättää ehkä tuon yhteisön, mutta etsii sitten sellaisen yhteisön, jossa saa rauhassa kasvaa, epäillä jne.Silloin kun minä uskoon tulin, en kokenut juuri mitään tunteita, tein vain tietoisen päätöksen antaa elämäni Jeesukselle, tunteita tuli vasta jälkikäteen. Opetat siis väärin uskoon tulosta, jos väität että se on sidottu tunteisiin.
Matt. 23:
13 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.- HMM___
ArtoTTT kirjoitti:
Silloin kun minä uskoon tulin, en kokenut juuri mitään tunteita, tein vain tietoisen päätöksen antaa elämäni Jeesukselle, tunteita tuli vasta jälkikäteen. Opetat siis väärin uskoon tulosta, jos väität että se on sidottu tunteisiin.
Matt. 23:
13 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.Mihin herätysliikkeeseen tai uskonlahkoon sinä "ArtoTTT" kuulut?
- töppöset.savessa
ArtoTTT kirjoitti:
Silloin kun minä uskoon tulin, en kokenut juuri mitään tunteita, tein vain tietoisen päätöksen antaa elämäni Jeesukselle, tunteita tuli vasta jälkikäteen. Opetat siis väärin uskoon tulosta, jos väität että se on sidottu tunteisiin.
Matt. 23:
13 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät."Opetat siis väärin uskoon tulosta, jos väität että se on sidottu tunteisiin."
Sinun kohdallasi on voinut tapahtua näin, mutta sinä et ole kaikki. En ylipäätänsäkään opeta mitään uskoontulosta, vaan kerroin havaintojani väitetyistä uskoontuloista. - HMM___
ArtoTTT kirjoitti:
Silloin kun minä uskoon tulin, en kokenut juuri mitään tunteita, tein vain tietoisen päätöksen antaa elämäni Jeesukselle, tunteita tuli vasta jälkikäteen. Opetat siis väärin uskoon tulosta, jos väität että se on sidottu tunteisiin.
Matt. 23:
13 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät."tein vain tietoisen päätöksen antaa elämäni Jeesukselle"
Mistä tiedät että annoit elämäsi Jeesukselle? Ehkä se olikin Saatana, jolle elämäsi annoit. ArtoTTT kirjoitti:
Silloin kun minä uskoon tulin, en kokenut juuri mitään tunteita, tein vain tietoisen päätöksen antaa elämäni Jeesukselle, tunteita tuli vasta jälkikäteen. Opetat siis väärin uskoon tulosta, jos väität että se on sidottu tunteisiin.
Matt. 23:
13 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät."...tein vain tietoisen päätöksen..."
Niin, jos päättää noin ilman mitään tunnetta, niin aika erikoinen tilanne on. Kun puhutaan "uskoon tulosta" se on juuri pelkkää tunnetta. Jos kuvittelee, että tietoisesti voi päättää - ilman mitään perustetta - niin silloin voi kysyä, kuka kykeni manipuloimaan sinut niin täysin?- ArtoTTTeikirjautunut
mummomuori kirjoitti:
"...tein vain tietoisen päätöksen..."
Niin, jos päättää noin ilman mitään tunnetta, niin aika erikoinen tilanne on. Kun puhutaan "uskoon tulosta" se on juuri pelkkää tunnetta. Jos kuvittelee, että tietoisesti voi päättää - ilman mitään perustetta - niin silloin voi kysyä, kuka kykeni manipuloimaan sinut niin täysin?En nyt muista oletko kertonut täällä että itse olisit milloinkaan tullut uskoon, mielestäsi sanomasi taisi olla että sinun pitää saada kutsua itseäsi uskovaiseksi, vaikket koskaan ole uskoon tullutkaan.
Tunnetta on se että etsikkoaikana koet että Jumala kutsuu pelastukseen ja parannukseen, kuulet kutsun mutta sitäkään en väittäisi tunnepohjaiseksi. Silloin kun uskoon tulin toki koin että Jumala kutsui minua seuraamaan itseään, minä vastasin tuohon kutsuun myöntävästi, tuossa uskoontulo hetkessä en mitään tunteita kokenut, minä vain annoin myöntävän vastauksen. Myöhemmin tuli tunne joka oli valtava keveys, ihan kuin valtava kivi olisi nostettu pois minun päältäni. - Jumalanonvalta
ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:
En nyt muista oletko kertonut täällä että itse olisit milloinkaan tullut uskoon, mielestäsi sanomasi taisi olla että sinun pitää saada kutsua itseäsi uskovaiseksi, vaikket koskaan ole uskoon tullutkaan.
Tunnetta on se että etsikkoaikana koet että Jumala kutsuu pelastukseen ja parannukseen, kuulet kutsun mutta sitäkään en väittäisi tunnepohjaiseksi. Silloin kun uskoon tulin toki koin että Jumala kutsui minua seuraamaan itseään, minä vastasin tuohon kutsuun myöntävästi, tuossa uskoontulo hetkessä en mitään tunteita kokenut, minä vain annoin myöntävän vastauksen. Myöhemmin tuli tunne joka oli valtava keveys, ihan kuin valtava kivi olisi nostettu pois minun päältäni.Samaa mieltä olen siitä, että Jumala kohtaa itse kunkin sopivaksi katsomallaan tavalla. UT:ssa opetuslapset lähtivät seuraamaan Jeesusta kuka mitenkin. Ja entäs Paavali! Miten kukaan toinen voi arvioida/kritisoida, miten Jumala on toiminut. Iloita vaan siitä, että Jumala on löytänyt itse kunkin ja saanut uskon lahjan.
- kui2
ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:
En nyt muista oletko kertonut täällä että itse olisit milloinkaan tullut uskoon, mielestäsi sanomasi taisi olla että sinun pitää saada kutsua itseäsi uskovaiseksi, vaikket koskaan ole uskoon tullutkaan.
Tunnetta on se että etsikkoaikana koet että Jumala kutsuu pelastukseen ja parannukseen, kuulet kutsun mutta sitäkään en väittäisi tunnepohjaiseksi. Silloin kun uskoon tulin toki koin että Jumala kutsui minua seuraamaan itseään, minä vastasin tuohon kutsuun myöntävästi, tuossa uskoontulo hetkessä en mitään tunteita kokenut, minä vain annoin myöntävän vastauksen. Myöhemmin tuli tunne joka oli valtava keveys, ihan kuin valtava kivi olisi nostettu pois minun päältäni."Myöhemmin tuli tunne joka oli valtava keveys, ihan kuin valtava kivi olisi nostettu pois minun päältäni."
Niin, voisiko se keveys tulla siitä että teit mitä vaadittiin? Tein aloituksen juuri tuosta aiheesta muutamia päiviä sitten, mutta siihen ei taittu juurikaan vastailla.
Tottakai se helpottaa jos ympärillä olevat antavat alati ymmärtää että pitää tehdä juuri noin tai ei voi olla pelastettu - sitten kun tekee työtä käskettyä helpottaa ihmeesti, eikö se ole selviö - jos se koukun nielee eli uskoo että juuri niin sen on mentävä tai pahaa tapahtuu itselle - kun kuolee, jms - ts. joutuu helvettiin . Siinä toimii psyykkinen painostus , ts. tee niin kuin käsketään tai...eli kun vain teet niin ja niin ja niin, niin kaik on ok eikä sinun tarvitse enää pelätä.
Tästä kirjoitin.. - ArtoTTTeikirjautunut
kui2 kirjoitti:
"Myöhemmin tuli tunne joka oli valtava keveys, ihan kuin valtava kivi olisi nostettu pois minun päältäni."
Niin, voisiko se keveys tulla siitä että teit mitä vaadittiin? Tein aloituksen juuri tuosta aiheesta muutamia päiviä sitten, mutta siihen ei taittu juurikaan vastailla.
Tottakai se helpottaa jos ympärillä olevat antavat alati ymmärtää että pitää tehdä juuri noin tai ei voi olla pelastettu - sitten kun tekee työtä käskettyä helpottaa ihmeesti, eikö se ole selviö - jos se koukun nielee eli uskoo että juuri niin sen on mentävä tai pahaa tapahtuu itselle - kun kuolee, jms - ts. joutuu helvettiin . Siinä toimii psyykkinen painostus , ts. tee niin kuin käsketään tai...eli kun vain teet niin ja niin ja niin, niin kaik on ok eikä sinun tarvitse enää pelätä.
Tästä kirjoitin..#Tottakai se helpottaa jos ympärillä olevat antavat alati ymmärtää että pitää tehdä juuri noin tai ei voi olla pelastettu - sitten kun tekee työtä käskettyä helpottaa ihmeesti,#
Kyllä tuo aika ohi menee, minä olen aina ollut oman tieni kulkija, hyvin vähän "laumasieluinen" ihminen. Minun käsitykseni mukaan uskoontulo on sitä että tekee tietoisen päätöksen lähteä seuraamaan Jumalaa, tavallaan siis vastaa Jumalalle kyllä. Niin kuin tässä eräs nimimerkki toi ilmi, raamatussa Jeesus saattoi sanoa jollekkin seuraa minua ja tämä lähti seuraamaan Jeesusta, ei kukaan pakottanut, hän olisi voinut jäädä jatkamaan askareitaan, mutta hän halusi lähteä seuraamaan Jeesusta, taas toiset kieltäytyivät erilaisilla tekosyillä. Sinänsä sinulla Kui2 on hyviä kysymyksiä, olisi mukava joskus käydä pitempi keskustelu jostakin aiheesta. - kui2
ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:
#Tottakai se helpottaa jos ympärillä olevat antavat alati ymmärtää että pitää tehdä juuri noin tai ei voi olla pelastettu - sitten kun tekee työtä käskettyä helpottaa ihmeesti,#
Kyllä tuo aika ohi menee, minä olen aina ollut oman tieni kulkija, hyvin vähän "laumasieluinen" ihminen. Minun käsitykseni mukaan uskoontulo on sitä että tekee tietoisen päätöksen lähteä seuraamaan Jumalaa, tavallaan siis vastaa Jumalalle kyllä. Niin kuin tässä eräs nimimerkki toi ilmi, raamatussa Jeesus saattoi sanoa jollekkin seuraa minua ja tämä lähti seuraamaan Jeesusta, ei kukaan pakottanut, hän olisi voinut jäädä jatkamaan askareitaan, mutta hän halusi lähteä seuraamaan Jeesusta, taas toiset kieltäytyivät erilaisilla tekosyillä. Sinänsä sinulla Kui2 on hyviä kysymyksiä, olisi mukava joskus käydä pitempi keskustelu jostakin aiheesta.Et vissiin ihan ymmärtänyt tarkoitin vain sitä mitä kirjoitin että se pelko helvetistä häviää kun toimii niinkuin käsketään ja se ainakin osaltaan voi vaikutta siihen ihanaan helpotuksen tunteeseen koska ihminen usein on ajettu siihe että helvetti odottaaJOS et tee sitä ja sitä ja sitten kun olet tehnyt "lauma" ympärillä vakuuttaa että nyt kelpaat,
tottakai tuollainen vaikutta ihmisen mieleen, koska sitä asiaa ajetaan kaiken aikaa kuin käärmettä pysyyn että ihminen toimisi tietyllä tavalla.
Tietysti näennäiseti ei olekaan pakko mutta se palko jää ihmiseen joka todella uskoo että on kadotettu ilman tuota toivottua toimintaa "tulla Jeesuksen luo".
Eihän sun tarkkekaan enää hätäillä koska koet tehneesi jutut pelastukseesi tepsivällä tavalla eli olet tullut "oikealla tavalla Jeesuksen luo"? - ArtoTTTeikirjautunut
kui2 kirjoitti:
Et vissiin ihan ymmärtänyt tarkoitin vain sitä mitä kirjoitin että se pelko helvetistä häviää kun toimii niinkuin käsketään ja se ainakin osaltaan voi vaikutta siihen ihanaan helpotuksen tunteeseen koska ihminen usein on ajettu siihe että helvetti odottaaJOS et tee sitä ja sitä ja sitten kun olet tehnyt "lauma" ympärillä vakuuttaa että nyt kelpaat,
tottakai tuollainen vaikutta ihmisen mieleen, koska sitä asiaa ajetaan kaiken aikaa kuin käärmettä pysyyn että ihminen toimisi tietyllä tavalla.
Tietysti näennäiseti ei olekaan pakko mutta se palko jää ihmiseen joka todella uskoo että on kadotettu ilman tuota toivottua toimintaa "tulla Jeesuksen luo".
Eihän sun tarkkekaan enää hätäillä koska koet tehneesi jutut pelastukseesi tepsivällä tavalla eli olet tullut "oikealla tavalla Jeesuksen luo"?Tuo kuulostaa hieman siltä kuin ateistilogiikalla yrität selittää tai löytää selityksen asialle jota et ymmärrä.
Ei minunkaan tieni uskon tielle ei ollut noin suoraviivainen, vaan jo aikaisemmin olin toivonut yhteyttä Jumalaan, en oikeastaan sen pelastuksen takia, vaan sen takia että minulla oli elämässäni ongelmia ja toivoin että Jumala ratkaisisi minun ongelmani, jotta voisin sitten jatkaa elämääni kävin jopa eräässä hengellisessä kokouksessa esillä sen takia, mutta silloin en mitään vastausta saanut, halusin siis käyttää Jumalaa ongelmanratkaisijana, mutta jäin ilman vastausta. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin sen että Jumala haluaa kaiken , ihmisen kokonaan, Jumala ei alistu meidän ongelmienratkaisijaksi, vaan haluaa ihmisen kokonaan, Se mitä Jumala ihmisestä haluaa on totuuden myöntäminen ja antautuminen ilman ehtoja. Se on tavallaan uskon tulon sisältö, sinä myönnät sen oman syntisyytesi ja rikkomuksesi ja haluat ottaa sen Jeesuksen sovitustyön vastaan ja haluat antaa koko elämäsi Hänelle ja lähteä seuraamaan Häntä ilman ehtoja. Ei niin että ihminen johtaa ja Jesus seuraa perässä vaan niin että Jumala johtaa ja ihminen seuraa, tämä on monelle liian kova vaatimus.
Tämä on siis se "kyllä" vastaus jonka Jumala haluaa , antautuminen ilman ehtoja. Tämän myöntävän vastauksen toki voi antaa monella tapaa, moni saattaa tehdä sen hengellisessä tilaisuudessa, joku yksinäisyydessä, joku ei ehkä pysty sanomaan tarkkaa hetkeä ja paikkaa, mutta silti on tuon päätöksen tehnyt. Kieltävä vastaus taas on se että ihminen alkaa esim. esittää tekosyitä esteeksi tai haluaa siirtää päätöksen myöhemmäksi toiseen elämäntilanteeseen jne. - kellotsoi
ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:
Tuo kuulostaa hieman siltä kuin ateistilogiikalla yrität selittää tai löytää selityksen asialle jota et ymmärrä.
Ei minunkaan tieni uskon tielle ei ollut noin suoraviivainen, vaan jo aikaisemmin olin toivonut yhteyttä Jumalaan, en oikeastaan sen pelastuksen takia, vaan sen takia että minulla oli elämässäni ongelmia ja toivoin että Jumala ratkaisisi minun ongelmani, jotta voisin sitten jatkaa elämääni kävin jopa eräässä hengellisessä kokouksessa esillä sen takia, mutta silloin en mitään vastausta saanut, halusin siis käyttää Jumalaa ongelmanratkaisijana, mutta jäin ilman vastausta. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin sen että Jumala haluaa kaiken , ihmisen kokonaan, Jumala ei alistu meidän ongelmienratkaisijaksi, vaan haluaa ihmisen kokonaan, Se mitä Jumala ihmisestä haluaa on totuuden myöntäminen ja antautuminen ilman ehtoja. Se on tavallaan uskon tulon sisältö, sinä myönnät sen oman syntisyytesi ja rikkomuksesi ja haluat ottaa sen Jeesuksen sovitustyön vastaan ja haluat antaa koko elämäsi Hänelle ja lähteä seuraamaan Häntä ilman ehtoja. Ei niin että ihminen johtaa ja Jesus seuraa perässä vaan niin että Jumala johtaa ja ihminen seuraa, tämä on monelle liian kova vaatimus.
Tämä on siis se "kyllä" vastaus jonka Jumala haluaa , antautuminen ilman ehtoja. Tämän myöntävän vastauksen toki voi antaa monella tapaa, moni saattaa tehdä sen hengellisessä tilaisuudessa, joku yksinäisyydessä, joku ei ehkä pysty sanomaan tarkkaa hetkeä ja paikkaa, mutta silti on tuon päätöksen tehnyt. Kieltävä vastaus taas on se että ihminen alkaa esim. esittää tekosyitä esteeksi tai haluaa siirtää päätöksen myöhemmäksi toiseen elämäntilanteeseen jne.Niin, tää ei aukea ateistilogiikalla. Se hengellinen herääminen/uskoon tulo on monestikin kivulias ja hämmentävä prosessi. Omalla kohdallani en enää pystynyt mitenkään torjumaan Jumalan kutsua. Enempi se vaati rohkeutta eikä siinä ollut kyse mistään helvetin pelosta. Tai ehkä sikäli, että olisi joutunut kieltämään itsensä, jos olisi torjunut kutsun.
- kui2
ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:
Tuo kuulostaa hieman siltä kuin ateistilogiikalla yrität selittää tai löytää selityksen asialle jota et ymmärrä.
Ei minunkaan tieni uskon tielle ei ollut noin suoraviivainen, vaan jo aikaisemmin olin toivonut yhteyttä Jumalaan, en oikeastaan sen pelastuksen takia, vaan sen takia että minulla oli elämässäni ongelmia ja toivoin että Jumala ratkaisisi minun ongelmani, jotta voisin sitten jatkaa elämääni kävin jopa eräässä hengellisessä kokouksessa esillä sen takia, mutta silloin en mitään vastausta saanut, halusin siis käyttää Jumalaa ongelmanratkaisijana, mutta jäin ilman vastausta. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin sen että Jumala haluaa kaiken , ihmisen kokonaan, Jumala ei alistu meidän ongelmienratkaisijaksi, vaan haluaa ihmisen kokonaan, Se mitä Jumala ihmisestä haluaa on totuuden myöntäminen ja antautuminen ilman ehtoja. Se on tavallaan uskon tulon sisältö, sinä myönnät sen oman syntisyytesi ja rikkomuksesi ja haluat ottaa sen Jeesuksen sovitustyön vastaan ja haluat antaa koko elämäsi Hänelle ja lähteä seuraamaan Häntä ilman ehtoja. Ei niin että ihminen johtaa ja Jesus seuraa perässä vaan niin että Jumala johtaa ja ihminen seuraa, tämä on monelle liian kova vaatimus.
Tämä on siis se "kyllä" vastaus jonka Jumala haluaa , antautuminen ilman ehtoja. Tämän myöntävän vastauksen toki voi antaa monella tapaa, moni saattaa tehdä sen hengellisessä tilaisuudessa, joku yksinäisyydessä, joku ei ehkä pysty sanomaan tarkkaa hetkeä ja paikkaa, mutta silti on tuon päätöksen tehnyt. Kieltävä vastaus taas on se että ihminen alkaa esim. esittää tekosyitä esteeksi tai haluaa siirtää päätöksen myöhemmäksi toiseen elämäntilanteeseen jne.Non niin nyt sinä jo puhut "ateistilogiikasta" koska en ajattele niinkuin "pitää" ? Just tuokin kuuluu siihen samaan pakettiin eli tee niinkuin käsketään, ajattele kuten käsketään. Joku siis päättää miten saa ajatellaki ette se olisi "ateistilogiikkaa" ? - En ole ateisti mutta ne jotka vaativat tiettyä toimintaa ja ajattelua, lykkäävät toisenlaiset "ateistilaatikkoon". MIKSI jos ei ole pakko tehdä kuten käsketään tai ajatella kuten määrätään ja muu onkin ateismia, niinkö.
Siin justiin te kaks sanelette nytkin miten sen kaiken PITÄÄ mennä, siitä just kirjoitan! huokaus. - kui2
kellotsoi kirjoitti:
Niin, tää ei aukea ateistilogiikalla. Se hengellinen herääminen/uskoon tulo on monestikin kivulias ja hämmentävä prosessi. Omalla kohdallani en enää pystynyt mitenkään torjumaan Jumalan kutsua. Enempi se vaati rohkeutta eikä siinä ollut kyse mistään helvetin pelosta. Tai ehkä sikäli, että olisi joutunut kieltämään itsensä, jos olisi torjunut kutsun.
Etteköte halua ajatella että siinä vaikuuttaa monesti Pelko ennenkuin tekee sen määrätyn ratkaisun ja sitten pelko häviää ja tulee kevyt - koska tulee tunne että kelpaa sille porukalle eli teille "oikein uskoon tulleille", miksi ei niin saisi ajatella kuka sellaista viestiä antaa, kuka määrää mitä te saatte mieleenne päästää ja mikä on tukahdutettava?. -Ainakin osaksi sillä on vaikutusta.
Jos asia olisi muu - ehkä ymmärtäisitte kyllä edes joskus mitä sanoo, eikö niin. - kui2
ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:
Tuo kuulostaa hieman siltä kuin ateistilogiikalla yrität selittää tai löytää selityksen asialle jota et ymmärrä.
Ei minunkaan tieni uskon tielle ei ollut noin suoraviivainen, vaan jo aikaisemmin olin toivonut yhteyttä Jumalaan, en oikeastaan sen pelastuksen takia, vaan sen takia että minulla oli elämässäni ongelmia ja toivoin että Jumala ratkaisisi minun ongelmani, jotta voisin sitten jatkaa elämääni kävin jopa eräässä hengellisessä kokouksessa esillä sen takia, mutta silloin en mitään vastausta saanut, halusin siis käyttää Jumalaa ongelmanratkaisijana, mutta jäin ilman vastausta. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin sen että Jumala haluaa kaiken , ihmisen kokonaan, Jumala ei alistu meidän ongelmienratkaisijaksi, vaan haluaa ihmisen kokonaan, Se mitä Jumala ihmisestä haluaa on totuuden myöntäminen ja antautuminen ilman ehtoja. Se on tavallaan uskon tulon sisältö, sinä myönnät sen oman syntisyytesi ja rikkomuksesi ja haluat ottaa sen Jeesuksen sovitustyön vastaan ja haluat antaa koko elämäsi Hänelle ja lähteä seuraamaan Häntä ilman ehtoja. Ei niin että ihminen johtaa ja Jesus seuraa perässä vaan niin että Jumala johtaa ja ihminen seuraa, tämä on monelle liian kova vaatimus.
Tämä on siis se "kyllä" vastaus jonka Jumala haluaa , antautuminen ilman ehtoja. Tämän myöntävän vastauksen toki voi antaa monella tapaa, moni saattaa tehdä sen hengellisessä tilaisuudessa, joku yksinäisyydessä, joku ei ehkä pysty sanomaan tarkkaa hetkeä ja paikkaa, mutta silti on tuon päätöksen tehnyt. Kieltävä vastaus taas on se että ihminen alkaa esim. esittää tekosyitä esteeksi tai haluaa siirtää päätöksen myöhemmäksi toiseen elämäntilanteeseen jne."uskon tulon sisältö, sinä myönnät sen oman syntisyytesi ja rikkomuksesi ja haluat ottaa sen Jeesuksen sovitustyön vastaan ja haluat antaa koko elämäsi Hänelle ja lähteä seuraamaan Häntä ilman ehtoja."
Millä lailla esim. tuo pitää sulle vakuuttaa koska jaat ihmisiä lokeroihin etkä välttämättä usko kaikkia jotka sanovat uskovansa Jeesukseen ym. joita luettelit?, Millä ihmeen valtuuksilla sinä sanot ei-uskovaksi ihmistä joka itse sanoo uskovansa - vai teetkö sinä semmoista jakoa - moni mielestään"oikeauskoinen" tekee sitä tällä palstalla lähes kaiken aikaa, ikään kuin heillä olisi se "oikea kaava" hallussaan, miten tulla ja olla uskovainen! - johndonne
kui2 kirjoitti:
Etteköte halua ajatella että siinä vaikuuttaa monesti Pelko ennenkuin tekee sen määrätyn ratkaisun ja sitten pelko häviää ja tulee kevyt - koska tulee tunne että kelpaa sille porukalle eli teille "oikein uskoon tulleille", miksi ei niin saisi ajatella kuka sellaista viestiä antaa, kuka määrää mitä te saatte mieleenne päästää ja mikä on tukahdutettava?. -Ainakin osaksi sillä on vaikutusta.
Jos asia olisi muu - ehkä ymmärtäisitte kyllä edes joskus mitä sanoo, eikö niin.Et ymmärrä asiasta mitään ja työnnät omaa olkiukkoasi vastaan. Taidat olla melko kapeasti kokeva & ajatteleva & tunteva.
- kui2
johndonne kirjoitti:
Et ymmärrä asiasta mitään ja työnnät omaa olkiukkoasi vastaan. Taidat olla melko kapeasti kokeva & ajatteleva & tunteva.
Niin koska minä en ajattele kuin sinä, mistä sinäkin tiedät mitä minä ymmärrän - voisinhan minä vain tehdä kuten käsketään ja ajatella kuten käsketään ja puhua mitä käsketään ja sittten sanoisit että ymmärrän hienosti asian, eikö niin - mutta mistä sinä sisimpäni tietäisit?? JA mikä ihmeen olkiukko, no sitä vaan kun ajattelen ohi sallitun?
Mitään muuta ei saa kertakaikkiaan suustaan päästää, ajatella, puhua, kysyä kuin "sallittua" juttua vaan, muutoin on ateistia, olkiukkoa ja herra ties mitä eli tuomio tulee että pätkähtää siinä oaikassa koska te Tiedätte kyllä?
Kaikesta tuosta olen kirjoitellut ja todistatte kaiken aikaa ihan itse että olen niin oikeassa. ;) Miksi te ette voi suoraan vaan myöntää sitä että te vaaditte että kaikki kopioisivat teidän ajatusmaailmanne siitä mitä se "oikea usko" on. Miksi se on niin vaikeaa kun kaikki näkevät sen kuitenkin? - SonDonne
kui2 kirjoitti:
Niin koska minä en ajattele kuin sinä, mistä sinäkin tiedät mitä minä ymmärrän - voisinhan minä vain tehdä kuten käsketään ja ajatella kuten käsketään ja puhua mitä käsketään ja sittten sanoisit että ymmärrän hienosti asian, eikö niin - mutta mistä sinä sisimpäni tietäisit?? JA mikä ihmeen olkiukko, no sitä vaan kun ajattelen ohi sallitun?
Mitään muuta ei saa kertakaikkiaan suustaan päästää, ajatella, puhua, kysyä kuin "sallittua" juttua vaan, muutoin on ateistia, olkiukkoa ja herra ties mitä eli tuomio tulee että pätkähtää siinä oaikassa koska te Tiedätte kyllä?
Kaikesta tuosta olen kirjoitellut ja todistatte kaiken aikaa ihan itse että olen niin oikeassa. ;) Miksi te ette voi suoraan vaan myöntää sitä että te vaaditte että kaikki kopioisivat teidän ajatusmaailmanne siitä mitä se "oikea usko" on. Miksi se on niin vaikeaa kun kaikki näkevät sen kuitenkin?Minä puhuin sisäisestä prosessista eli ei siinä muut silloin sanele. Jos sulla on pelko, otan osaa. Argumenttivirheesi on oma olkiukkosi, jota luulet toistenkin edustavan.
- kui2
johndonne kirjoitti:
Et ymmärrä asiasta mitään ja työnnät omaa olkiukkoasi vastaan. Taidat olla melko kapeasti kokeva & ajatteleva & tunteva.
"Taidat olla melko kapeasti kokeva & ajatteleva & tunteva."
No niinpä tadatkin. Et ymmärrä suoria kysymyksiä et vaan vastaa puutaheinää ja asian vierestä jotain ikävää vain. - kui2
SonDonne kirjoitti:
Minä puhuin sisäisestä prosessista eli ei siinä muut silloin sanele. Jos sulla on pelko, otan osaa. Argumenttivirheesi on oma olkiukkosi, jota luulet toistenkin edustavan.
no ei niin sanelekaan , mutta kun vaan kaiken aikaa kuitenkin sanellaan miten tulla/olla oikeassa uskossa, miksi ulkopuolelta sanellaan?
Miksi nyt käänsit että mulla on pelko, ei ole vaan niillä jotka ulkoisesta painostuksesta tekevät just miteen käsketää että olivat "oikeassa uskossa" ja hyväksyttyjä laumaan, siitä juttu lähti.
Yksi taktiikka teillä vaan on kiäntää ja vientää asia pois siitä mistä alunperin oli kyse, MIKSI?
Ja nimimerkki muuttu kaiken aikaa, oletko sinä Arto TTT, se joka mulle vastasi ensin? Mikä pelko laittaa vaihtamaan nimimerkkiä kuin sukkia? - ArtoTTTeikirjautunut
kui2 kirjoitti:
Non niin nyt sinä jo puhut "ateistilogiikasta" koska en ajattele niinkuin "pitää" ? Just tuokin kuuluu siihen samaan pakettiin eli tee niinkuin käsketään, ajattele kuten käsketään. Joku siis päättää miten saa ajatellaki ette se olisi "ateistilogiikkaa" ? - En ole ateisti mutta ne jotka vaativat tiettyä toimintaa ja ajattelua, lykkäävät toisenlaiset "ateistilaatikkoon". MIKSI jos ei ole pakko tehdä kuten käsketään tai ajatella kuten määrätään ja muu onkin ateismia, niinkö.
Siin justiin te kaks sanelette nytkin miten sen kaiken PITÄÄ mennä, siitä just kirjoitan! huokaus.Tiedoksi vain minä en koskaan käytä sivunimimerkkejä.
Miten niin me sinua määräilemme tai käskemme, miten me voisimme sinua käskeä tekemään yhtään mitään, sinähän teet kaikessa niin kuin parhaaksi näet. Ateistilogiikasta puhun sinun omien kommenttiesi takia, yrität löytää jonkun tieteellisen selityksen sille mitä itse et ymmärrä.
Mitä tulee tuohon kommenttiini esim mummon uskoontulosta, minä vain tiivistän sen mitä aikaisemmin olen muissa keskusteluissa hänen kanssaan puhunut. En muista että mummo olisi kertonut tulleensa uskoon, mutta sen sijaan hän haluaa täyden oikeuden kutsua itseään uskovaiseksi. Jos muistan väärin mummo voi vapaasti korjata.
Suomessa vaikuttaa niin sanottu liberaaliteologinen ajattelu varsinkin Luterilaisen kirkon sisällä, tässä ajattelussa jokaisen oma kokemus/käsitys Jumalasta ohittaa jopa Raamatun ilmoituksen. Tällainen ajattelu on hyvin tuhoisa harhaoppi, jossa jokainen voi määritellä Jumalan/uskon/uskovaisuuden tarkoittamaan mitä tahansa ja tämä on syvästi ristiriidassa perinteisen kristinuskon kanssa. Liberaaliteologinen harhaoppi on nyt tuhoamassa kirkon, siksi siitä irtisanoutuminen on niin tärkeää. Jonkun kaavan mukainen uskoontulotunne ei tähän liity, eikä mitään kaikille samaa tunnetta ole. - DonJohne
kui2 kirjoitti:
no ei niin sanelekaan , mutta kun vaan kaiken aikaa kuitenkin sanellaan miten tulla/olla oikeassa uskossa, miksi ulkopuolelta sanellaan?
Miksi nyt käänsit että mulla on pelko, ei ole vaan niillä jotka ulkoisesta painostuksesta tekevät just miteen käsketää että olivat "oikeassa uskossa" ja hyväksyttyjä laumaan, siitä juttu lähti.
Yksi taktiikka teillä vaan on kiäntää ja vientää asia pois siitä mistä alunperin oli kyse, MIKSI?
Ja nimimerkki muuttu kaiken aikaa, oletko sinä Arto TTT, se joka mulle vastasi ensin? Mikä pelko laittaa vaihtamaan nimimerkkiä kuin sukkia?Tämä palsta ei anna käyttää samaa kertanikkiä. En käy tällä palstalla juuri koskaan, mutta tämä uskoontulo -keskustelu kiinnosti. Juurikin joku muu esitti, miten ei "tulla uskoon". Milloin on liikaa tunnetta, milloin liikaa tietoisuutta jne. Kokemattomuuden puhetta. Eikä kirjoituksetkaan ole hallussa. Minä nimenomaan toin esiin, miten erilaisia kohtaamisia eri ihmisillä on suhteessa uskoon. Itse olen ollut kuvioissa vuosikymmeniä ja lukenut tooodella paljon, käynyt messuissa, ollut aktiivinen seurakuntalainen. Ihan tavan ev.lut.kirkossa. Tämähän on luterilaisuuspalsta, mutta kun tätä luterilaisena joskus silmäilee, niin ei voi kuin äimistellä juttuja. Suurinta ääntä pitävät ateistit ja sitten jotkin toisen äären tyypit. Tämä on kuin uskonnollinen hommafoorum.
ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:
Tiedoksi vain minä en koskaan käytä sivunimimerkkejä.
Miten niin me sinua määräilemme tai käskemme, miten me voisimme sinua käskeä tekemään yhtään mitään, sinähän teet kaikessa niin kuin parhaaksi näet. Ateistilogiikasta puhun sinun omien kommenttiesi takia, yrität löytää jonkun tieteellisen selityksen sille mitä itse et ymmärrä.
Mitä tulee tuohon kommenttiini esim mummon uskoontulosta, minä vain tiivistän sen mitä aikaisemmin olen muissa keskusteluissa hänen kanssaan puhunut. En muista että mummo olisi kertonut tulleensa uskoon, mutta sen sijaan hän haluaa täyden oikeuden kutsua itseään uskovaiseksi. Jos muistan väärin mummo voi vapaasti korjata.
Suomessa vaikuttaa niin sanottu liberaaliteologinen ajattelu varsinkin Luterilaisen kirkon sisällä, tässä ajattelussa jokaisen oma kokemus/käsitys Jumalasta ohittaa jopa Raamatun ilmoituksen. Tällainen ajattelu on hyvin tuhoisa harhaoppi, jossa jokainen voi määritellä Jumalan/uskon/uskovaisuuden tarkoittamaan mitä tahansa ja tämä on syvästi ristiriidassa perinteisen kristinuskon kanssa. Liberaaliteologinen harhaoppi on nyt tuhoamassa kirkon, siksi siitä irtisanoutuminen on niin tärkeää. Jonkun kaavan mukainen uskoontulotunne ei tähän liity, eikä mitään kaikille samaa tunnetta ole.”En muista että mummo olisi kertonut tulleensa uskoon, mutta sen sijaan hän haluaa täyden oikeuden kutsua itseään uskovaiseksi. Jos muistan väärin mummo voi vapaasti korjata.”
Niin, en käytä tuollaista ilmaisua, koska prosessi kesti vuosikymmeniä, eikä mitään ”tulemista” oikeastaan ollut. Toki oli vavahduttavia kokemuksia, ja viimein se suurin kynnys – Jumalan rakkauden vastaan ottaminen – jonka jälkeen alkoi toisenlainen hengellinen tie.ArtoTTTeikirjautunut kirjoitti:
Tuo kuulostaa hieman siltä kuin ateistilogiikalla yrität selittää tai löytää selityksen asialle jota et ymmärrä.
Ei minunkaan tieni uskon tielle ei ollut noin suoraviivainen, vaan jo aikaisemmin olin toivonut yhteyttä Jumalaan, en oikeastaan sen pelastuksen takia, vaan sen takia että minulla oli elämässäni ongelmia ja toivoin että Jumala ratkaisisi minun ongelmani, jotta voisin sitten jatkaa elämääni kävin jopa eräässä hengellisessä kokouksessa esillä sen takia, mutta silloin en mitään vastausta saanut, halusin siis käyttää Jumalaa ongelmanratkaisijana, mutta jäin ilman vastausta. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin sen että Jumala haluaa kaiken , ihmisen kokonaan, Jumala ei alistu meidän ongelmienratkaisijaksi, vaan haluaa ihmisen kokonaan, Se mitä Jumala ihmisestä haluaa on totuuden myöntäminen ja antautuminen ilman ehtoja. Se on tavallaan uskon tulon sisältö, sinä myönnät sen oman syntisyytesi ja rikkomuksesi ja haluat ottaa sen Jeesuksen sovitustyön vastaan ja haluat antaa koko elämäsi Hänelle ja lähteä seuraamaan Häntä ilman ehtoja. Ei niin että ihminen johtaa ja Jesus seuraa perässä vaan niin että Jumala johtaa ja ihminen seuraa, tämä on monelle liian kova vaatimus.
Tämä on siis se "kyllä" vastaus jonka Jumala haluaa , antautuminen ilman ehtoja. Tämän myöntävän vastauksen toki voi antaa monella tapaa, moni saattaa tehdä sen hengellisessä tilaisuudessa, joku yksinäisyydessä, joku ei ehkä pysty sanomaan tarkkaa hetkeä ja paikkaa, mutta silti on tuon päätöksen tehnyt. Kieltävä vastaus taas on se että ihminen alkaa esim. esittää tekosyitä esteeksi tai haluaa siirtää päätöksen myöhemmäksi toiseen elämäntilanteeseen jne."Kieltävä vastaus taas on se että ihminen alkaa esim. esittää tekosyitä esteeksi tai haluaa siirtää päätöksen myöhemmäksi toiseen elämäntilanteeseen jne."
Niin, eivät ne ole tekosyitä, vaan ihan oikeita syitä, jotka tuossa tilanteessa tuntuvat olennaisilta. Moni kulkee tätä tietä vuosia, kunnes sitten pikkuhiljaa alkaakin kokea asioita toisin. Tämä koskee siis heitä, jotka ovat olleet esim. ateisteja.
Sitten on todella monta, joilla usko on ollut läsnä koko elemän ajan, ei ole mitään erityistä muutosta koskaan tullut. Ja heitä, joilla usko on, mutta opilliset asiat ovat mietityttäneet ja he ovat vaihtaneet esim. kirkkokuntaa tai jopa uskontoa tämän prosessiin päätteeksi.
"Taivasten valtakunnan ovet. " lainopettajat ja fariseukset
Sulkevatko lainopettajat, juristit ja tuomarit taivasten valtakunnan ovet?
Eivät he ole edes olemassa sitä vasten, että aukaisevat portteja taivaaseen.Paremminkin papit sulkevat ovia, kun eivät päästä sieluja vapauteen, vaan sielut joutuvat odottamaan viimeistä päivää, jolloin Jeesus herättää Kristuksessa kuolleet sielut.
Tiedä sitten, kannattaako viimeisenä päivänä herätä.- Aamen.aamen
On hieno asia että tulevat pois uskosta. Usko tekee ihmisistä aivan idiootteja niin kuin olemme palstaräyhis-usko.vaisesta nähneet.
- uskonnoton.nyt
Tule pois uskosta niin paranet ja tulet onnelliseksi. Uskosta tuleminen pois oli minulle evankeliumia.
"Kirkko esittää aivan eri tien. Ihminen saa vahvistavaa opetusta koko elämänsä. Se on kirkon ja koulun tehtävä. Kenenkään ei tarvitse pelätä muuttuvien mielenliikkeiden vievän kadotukseen. "
Olen tuhat kertaa kuullut tarinan laupiaasta samarialaisesta, eikä siitä ole tarkoituskaan oppia muuta, kuin että samarialaiset olivat hyviä ihmisiä ja juutalaiset pahoja.
Minä en tarvitse tällaista vahvistusta, joka on tarkoitushakuisesti puolueellista.- kristitty_mies
Minun ymmärtääkseni kyseisessä kertomuksessa selvitetään "kuka on minun lähimmäiseni?" Tänään voisimme puhua ehkä laupiaasta muslimista tai laupiaasta suomalaisesta.
kristitty_mies kirjoitti:
Minun ymmärtääkseni kyseisessä kertomuksessa selvitetään "kuka on minun lähimmäiseni?" Tänään voisimme puhua ehkä laupiaasta muslimista tai laupiaasta suomalaisesta.
Luuletko että samarialaiset pitivät juutalaisia lähimmäisenä ?
Olen lukenut, että he olivat Rooman sotajoukkoihin värvättyjä miehiä .
En ole kuullut, että samarialaiset olisivat koskaan vaeltaneet Jerusalemiin juhlaa viettämään, kuten galilealaiset menivät.
Samarialaisilla oli todennäköisesti eri jumala.- kristitty_mies
fari.g kirjoitti:
Luuletko että samarialaiset pitivät juutalaisia lähimmäisenä ?
Olen lukenut, että he olivat Rooman sotajoukkoihin värvättyjä miehiä .
En ole kuullut, että samarialaiset olisivat koskaan vaeltaneet Jerusalemiin juhlaa viettämään, kuten galilealaiset menivät.
Samarialaisilla oli todennäköisesti eri jumala.En luule. Kertomuksen tarkoitus oli todennäköisesti sanoa Jeesuksen kuulijoille, että teot osoittavat kuka on todellinen lähimmäinen kansallisuudesta tai uskonnosta riippumatta.
kristitty_mies kirjoitti:
En luule. Kertomuksen tarkoitus oli todennäköisesti sanoa Jeesuksen kuulijoille, että teot osoittavat kuka on todellinen lähimmäinen kansallisuudesta tai uskonnosta riippumatta.
Hyvä on, mutta tarina ei ole realistinen siinäkään mielessä, että kukaan pappi tai leeviläinen ei olisi lähtenyt yksin Samarian tielle, jonka vuoristossa kuhisi rosvojoukkoja.
Jos verrataan tähän päivään, ja vaikka isisin joukkoihin, niin tuskin kukaan lähtee yksin kulkemaan heidän pasäpaikkojen läpi.
Lisäksi, tarinassa jää kokonaan huomiotta ne rosvojoukot, jotka olivat hyökänneet henkilön kimppuun. Vai pitikö heitäkin rakastaa ?
Ja kuka oli se henkilö, joka tapauksen näki, ja meni vielä majataloon kyselemaan tapauksesta, kuin journalisti. Miksi hän ei tehnyt mitään, kuten auttanut.
Ei tietenkään, koska tarinan tarkoitus on vain saattaa juutalaiset huonoon valoon, kuten muidenkin evankeliumin tarinoiden.
Näitä tarinoita kannattaa aina purkaa ja katsoa mitä ne sisältävät ja miksi ?
- evlut101
Virkistävää keskustella välillä tällaisesta aiheesta.
AIvan ensiksi ajattelen että lopulta tutkimattomia ovat Herran tiet. Se että joku tulee kuolinvuoteellaan uskoon ja pääsee taivaaseen noudattaa Jumalan suunnitelmaa. Toisaalta joku joka on ollut uskossa pari vuotta ja luopuu sitten ensimmäisen haasteen edessä. On aivan selvä että sielunvihollinen pääsee jollain tasolla koettelemaan meidän uskoa.
Luopumus tulee usein seuraavista syistä:
-Järkiperäiset perustelut, joissa joku onnistuu manipuloimaan toisen pois uskosta. Tältä voi suojautua siten, että kasvaa uskossa ja opiskelee myös tieteellisiä perusteluita (apologia). Tällöin ymmärtää että vaikka joku tarina olisi kuinka looginen ja hieno, se voi perustua valheelle.
-Kriisi omassa elämässä. Tällöin syytetään Jumalaa kärsimyksestä ja päädytään katkeruuteen. Usein tällainen ihminen yhtä aikaa syyttelee Jumalaa ja väittää olevansa ateisti, mikä on hieman epäloogistakin. Tässäkin pitäisi tuntea kirjoitukset, niin ymmärtäisi että kärsimykselläkin on tarkoitus.
-Lakihenkinen seurakuntayhteisö, joka kulkee laki (ei Evankeliumi) edellä. Vaikka tiedämme että Jeesus kuoli meidän syntien sovittajana, yritämme ikään kuin olla omavanhurskaita. Epäonnistuminen tulee aina vastaan ja se johtaa lopulta teeskentelyyn ja luopumukseen. Eihän sellaista kukaan jaksa ja aiheesta saarnasi jo Paavalikin. Käsittääkseni juuri sielunvihollinen toimii silloin tuomarina ja kertoo ettet kelpaa Jumalalle. Jumala hyväksyy sinut ja kaikki syntisinä ja juuri siksi Jeesus kuoli vuoksemme.
Paavali ojentaa aika suorasanaisesti tässä Galatan seurakuntaa samaan aiheeseen liittyen
Gal 3
1 Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! 2 Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? 3 Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? 4 Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain. 5 Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin? 6 Muistattehan Abrahamin: "Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."
http://raamattu.fi/1992/Gal.html”Järkiperäiset perustelut, joissa joku onnistuu manipuloimaan toisen pois uskosta.”
Jos järkiperäiset asiat saa jonkun luopumaan uskosta Jumalaan, ei se usko kovin vahva ole ollut. Mutta jos järkiperäiset syyt saa tutkimaan asioita tarkemmin, eikä enää jaksa uskoa niitä selityksiä joita annetaan, niin sehän on vain hyvä asia.
”Kriisi omassa elämässä. Tällöin syytetään Jumalaa kärsimyksestä…”
Silloin on kyse asiasta, jossa tosiaan uskoa koetellaan. Mitä enemmän on uskonut kaikkeen ulkoa annettuihin käsityskin Jumalasta, sitä varmemmin se horjuu kriisin aikana.
”Lakihenkinen seurakuntayhteisö, joka kulkee laki (ei Evankeliumi) edellä.”
Tässä olen samaa mieltä. Siksi moni joka on ”tullut uskoon” jonkun hurmoksen vuoksi, tulee törmäämään mm. fundamentalistisen yhteisön tiukkiin oppeihin ja siinä samalla luopuu myös uskosta Jumalaan.- evlut101
mummomuori kirjoitti:
”Järkiperäiset perustelut, joissa joku onnistuu manipuloimaan toisen pois uskosta.”
Jos järkiperäiset asiat saa jonkun luopumaan uskosta Jumalaan, ei se usko kovin vahva ole ollut. Mutta jos järkiperäiset syyt saa tutkimaan asioita tarkemmin, eikä enää jaksa uskoa niitä selityksiä joita annetaan, niin sehän on vain hyvä asia.
”Kriisi omassa elämässä. Tällöin syytetään Jumalaa kärsimyksestä…”
Silloin on kyse asiasta, jossa tosiaan uskoa koetellaan. Mitä enemmän on uskonut kaikkeen ulkoa annettuihin käsityskin Jumalasta, sitä varmemmin se horjuu kriisin aikana.
”Lakihenkinen seurakuntayhteisö, joka kulkee laki (ei Evankeliumi) edellä.”
Tässä olen samaa mieltä. Siksi moni joka on ”tullut uskoon” jonkun hurmoksen vuoksi, tulee törmäämään mm. fundamentalistisen yhteisön tiukkiin oppeihin ja siinä samalla luopuu myös uskosta Jumalaan."Jos järkiperäiset asiat saa jonkun luopumaan uskosta Jumalaan, ei se usko kovin vahva ole ollut. Mutta jos järkiperäiset syyt saa tutkimaan asioita tarkemmin, eikä enää jaksa uskoa niitä selityksiä joita annetaan, niin sehän on vain hyvä asia."
No tavallaan olet oikeassa. Toisaalta meidän uskovien tehtävä on suojella toistemme uskoa. Emme voi jättää läheistä heitteille. Siksi apologia jossain muodossa on tärkeää, mutta ei tietenkään kaikkien uskovien juttu. Sanoisin kuitenkin että usko on paljon enemmän kuin pelkät järkiperustelut. Se on aitoa yhteyttä Jumalaan, joka on taivaan ja maan luoja. Ja sitä onkin vaikea selittää tai perustella. Vähän kun näkisit jotain, mutta vieressäsi oleva sokea ei sitä näe. Miten pystyt todistamaan sokealle, että se jotain on siinä.
"Silloin on kyse asiasta, jossa tosiaan uskoa koetellaan. Mitä enemmän on uskonut kaikkeen ulkoa annettuihin käsityskin Jumalasta, sitä varmemmin se horjuu kriisin aikana."
Mitä tarkoitat ulkoa annetuilla käsityksillä? Raamattua vaiko jotain uskonnollisen johtajan käsityksiä? Ainakin itse luotan Raamattuun suurimpana auktoriteettinä. Kaikki muu voi valehdella, mutta pyhät tekstit eivät valehtele. Ne eivät etsi omaa etuaan tms. Oma mieli voi pettää nimimerkillä että olen ollut monta kertaa väärässä. En siis yritä myöskään keksiä mitään "omaa Jumalaa", mikä on ehkä hieman tyypillistä ajallemme.
"Tässä olen samaa mieltä. Siksi moni joka on ”tullut uskoon” jonkun hurmoksen vuoksi, tulee törmäämään mm. fundamentalistisen yhteisön tiukkiin oppeihin ja siinä samalla luopuu myös uskosta Jumalaan. "
Niinpä.. se jos mikä on surullista kun aidosti uskoon tullut johdatetaan lakihenkisyyden kautta luopumukseen. evlut101 kirjoitti:
"Jos järkiperäiset asiat saa jonkun luopumaan uskosta Jumalaan, ei se usko kovin vahva ole ollut. Mutta jos järkiperäiset syyt saa tutkimaan asioita tarkemmin, eikä enää jaksa uskoa niitä selityksiä joita annetaan, niin sehän on vain hyvä asia."
No tavallaan olet oikeassa. Toisaalta meidän uskovien tehtävä on suojella toistemme uskoa. Emme voi jättää läheistä heitteille. Siksi apologia jossain muodossa on tärkeää, mutta ei tietenkään kaikkien uskovien juttu. Sanoisin kuitenkin että usko on paljon enemmän kuin pelkät järkiperustelut. Se on aitoa yhteyttä Jumalaan, joka on taivaan ja maan luoja. Ja sitä onkin vaikea selittää tai perustella. Vähän kun näkisit jotain, mutta vieressäsi oleva sokea ei sitä näe. Miten pystyt todistamaan sokealle, että se jotain on siinä.
"Silloin on kyse asiasta, jossa tosiaan uskoa koetellaan. Mitä enemmän on uskonut kaikkeen ulkoa annettuihin käsityskin Jumalasta, sitä varmemmin se horjuu kriisin aikana."
Mitä tarkoitat ulkoa annetuilla käsityksillä? Raamattua vaiko jotain uskonnollisen johtajan käsityksiä? Ainakin itse luotan Raamattuun suurimpana auktoriteettinä. Kaikki muu voi valehdella, mutta pyhät tekstit eivät valehtele. Ne eivät etsi omaa etuaan tms. Oma mieli voi pettää nimimerkillä että olen ollut monta kertaa väärässä. En siis yritä myöskään keksiä mitään "omaa Jumalaa", mikä on ehkä hieman tyypillistä ajallemme.
"Tässä olen samaa mieltä. Siksi moni joka on ”tullut uskoon” jonkun hurmoksen vuoksi, tulee törmäämään mm. fundamentalistisen yhteisön tiukkiin oppeihin ja siinä samalla luopuu myös uskosta Jumalaan. "
Niinpä.. se jos mikä on surullista kun aidosti uskoon tullut johdatetaan lakihenkisyyden kautta luopumukseen.”Sanoisin kuitenkin että usko on paljon enemmän kuin pelkät järkiperustelut. Se on aitoa yhteyttä Jumalaan, joka on taivaan ja maan luoja. Ja sitä onkin vaikea selittää tai perustella.”
Tuon voin minäkin allekirjoittaa.
”Mitä tarkoitat ulkoa annetuilla käsityksillä? Raamattua vaiko jotain uskonnollisen johtajan käsityksiä?”
Täsmälleen ottaen tuo tarkoittaa niin jonkin uskonnollisen auktoriteetin käsityksiä Raamatusta sekä eri kristinuskon suuntausten opillisia määritelmiä.
- Jeesuksentähden
Sen huomaa vastustajista ettei ole mitään ongelmaa.
Sielun vihollinen oli varmaankin se, joka siirsi sielullisesta aikakaudesta hengelliseen aikakauteen.
Henki on oikeasti sitä, että hengitetään, koska hengittävä on elävä. " Henki se on,joka eläväksi tekee," kun henki lähtee on kuollut.
Nyt on siirrytty tiedon aikakauteen. Tieto on hengellisyyden vihollinen, koska se paljastaa salatun, jossa ei ollutkaan mitään.
" Ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä mitään peitettyä joka ei tulisi esiin. "Paavalin kerrotaan kuolleen v.64, joten hän ei ehtinyt nähdä Jerusalemin tuhoamista.
Me emme tiedä millaisia hänen kirjoituksensa olisivat olleet, jos hän olisi nähnyt.
Olisko hän ollut iloinen, vai murheellinen.- tornisoturi
Siltä väliltä, toisinsanoen häntä olisi vituttanut suuresti.
- Näinseasiaon
Aloittajalle uskoon tuleminen tuntuu olevan jonkinlainen ongelma. Samalla hän pyrkii turhentamaan niiden kokemuksen jotka ovat ns. tulleet uskoon. Ehkäpä aloittajan mielessä onkin että juuri se hänen oma tapansa mieltää uskonasia, on "ainoa oikea" ? Vähän sellaisen vaikutelman saa koska en voi ymmärtää miksi itse uskoon tulemisesta pitää yrittää väkisin tehdä noin suuri ongelma kun Raamatussa kuitenkin on paljon opetusta ja esimerkkejä hurskaista, Jumalan mielen mukaisista uskoon tulemisista. Ehkäpä aloittaja pitää niitäkin "turhina ja tyhminä"?
Itse olen aikoinani tullut uskoon. Uskoontulemiseni johtui kai lähinnä siitä (inhimillisesti ajatellen) että olin syntynyt ja kasvanut ateistiperheessä jossa kristillisyyteen suhtauduttiin voimakkaan torjuvasti. En siis kuulunut niihin onnellisiin jotka saivat syntyä uskovaiseen perheeseen ja uskoa lapsuudesta asti, joita tavallaan jopa erässä mielessä kadehdin. Tuskin moni heistä ymmärtää millaisen suuren siunauksen ovat tässä asiassa saaneet.
Toisekseen, jos nyt Raamattua ja luterilaista tunnustusta seurataan, niin juuri luterilaisuudessa on käsitys siitä että yksikään ihminen ei synny tähän maailmaan sen paremmin uskovaisena kuin viattomanakaan, ja näin minäkin vakaasti usko, eli synnymme Aadamin jälkeläisinä perisynnin alaisuuteen, syntisyyteen ja kadotuksen omiksi. Tästä kammottavasta syntymäosastammemeidät pelastaa ainoastaan pyhä kristillinen kaste, jossa me uudestisynnyimme, saimme synnit anteeksi ja meistä tehtii Jumalan perheväkeen kuuluvia.
Varsinaisesti siis ei ole edes olemassakaan yhtä ainoaakaan kristittyä, joka ei olisi tullut uskoon. Varsinainen uskoon tulemisen paikka onkin pyhä kaste jossa Isä ottaa lapsen omakseen, Poika pukee vanhurskaudellaan ja Pyhä Henki uudesti synnyttää elävään uskoon. Ei meillä tätä ole minään "syntymäominaisuutena" vaan kaikki olemme saaneet sen armolahjana, ilman omaa erinomaisuuttamme. Siksi pidän ylpeytenä aloituksessa esiin puskevaa ylemmyydentunon henkeä joka tahtoo jotenkin dissata uskoon utlleiden kokemuksia. Kannattaa myös pitää mielessä että vaikka me olemmekin (useat meistä) luterilaisia ja meillä on raamatullinen oppi verrattuna esim. vapaakirkkoihin, niin kyllä niitä Jumalan lapsia muissakin kirkoissa on.
Minusta ei ole kovin oleellista takertua siihen MITEN joku on tullut uskoon. Oleellista on sen sijaan kysyä, uskommeko me tänään? Tienhaaroja siihen, miten usko löytyy tai syntyy, on monia, mutta Kristuksen omilla on kaikilla vain yksi usko, yksi kaste ja yksi Herra, siis yksi yhteinen tie. Toisilla tämä usko on (Jumalan sanaan verrattuna) puhtaampana, kun taas toisilla ikänkuin sameampana, johtuen ymmärryksen ja lahjojen tasosta. Tällaista sielunhoidollista, pastoraalista suhtautumista eri teitä uskoon tulleisiin toivoisi etenkin papeiksi vihityiltä eikä aloituksen kaltaista turhaa ja hyödytöntä vikouilua ja syyllistämistä tyyliin: "väärin uskoontultu! -väärin sammutettu!"
Toisilla uskoontulemiseen liittyy voimakkaita tunteita ja sekin on ihan ok. Muistatteko miten Raamatussa toiset itkivät ja eräskin pesi Vapahtajan jalat kyynelillään ja kuivasi hiuksillaan. Tässä on hyvä pitää mielessä myös Jeesuksen omat sanat kun Hän sanoi: "joka paljon saa anteeksi, se paljon myös rakastaa". Toisten tunteellista uskoa halveksiville fariseuksille Jeesus itse sanoi:
"Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. 45. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. 46. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. 47. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." " (Luuk. 7. luku)
Itse olen tosin kokenut uskoontulemisen mutta nyt matkaa jo kauan tehneenä (kauemmin kuin osa teistä on elänyt), huomaan ajattelevani kuten Mummomuiori tuossa ylempänä sanoi että uskoontuleminen on vasta startti, alku. Mitä pidemmälle matka ehtii, sitä enemmän huomaan olevani vain armon varassa. Uskoontuleminen on monille hyvin tärkeä paalupaikka elämässä. Älkäämme vähätelkö eikä vikoilko sillä uskoon tuleminen on AINA Kristuksen Hengen suuri armotyö!- Näinseasiaon
... ja uskossa pysyminenkin on Jumalan armotyö. Ei siinä ole meillä mitään kerskailemista, ei niillä jotka ovat tulleet uskoon eikä niillä jotka ovat "kasvaneet" uskoon. Jos Jumala ottaa armonsa pois, meistä yksikään ei kestä. Älkäämme siis ylpeilkö.
- vanhempikaataja
On se välillä vaikeata pysyä uskossa. Välillä Herra koittelee kuin Saaraa menneinä vuosina, mutta yritetään kuitenkin olla lujina.
- mahdollisuus.muutokseen
On aivan luonnollista että iän, kriittisyyden ja tiedon lisääntyessä uskonharhat vähenevät. Nuorena on altis monenlaisille henkisille vaikuttimille ja uskoontuloille. Ongelmia syntyy jos ihminen jää niihin loppuelämäkseen kiinni.
Älä Herran Jumala pysy uskossa!!
- töppöset.savessa
Raamatun kertomusten aitojen Jumalan vaikuttamien uskoontulojen ja käännyttäjien vaikuttamien uskoontulojen välillä on suuri ero. Käännyttäjät ovat luoneet teorian, että määräinen tapa on kaikille mahdollinen. Ei ole.
Ihmiset ovat erilaisia, mutta kristillinen usko on tarkoitettu kaikille. Niinpä myös kristillinen vaellus on eri ihmisillä erilainen, kuvittelevatpa käännyttäjät mitä tahansa. Taipumus uskonnollisuuteen on jo erilainen synnynnäisesti. Toiset elävät uskonnon maailmassa luonnostaan, mutta toiset ovat hyvin epäuskonnollisia. Pelastus on tarkoitettu myös heille. Jos heidät saadaan suggeroitua tekemään "uskonratkaisu", ei ole kummakaan, että tällainen ei kestä, koska suggestiotila ei kestä. Eikä ole ihme, että tällainen ihminen jälkeenpäin jopa häpeää "uskoontuloaan".
Helluntaiherätyksessä havaitsin, että sekä saarnaajien että yleisön suurin pelko kohdistui siihen, että omat lapset eivät tulekaan uskoon. Se sai turvautumaan yli Jumalan luoman ihmisrakenteen ihmiskeinoihin, jotta saattoi vakuuttaa itsensä ja muut, että lapset ovat uskossa. Turvauduttiin suggestiivisiin menetelmiin, jotka taatusti eivät olleet Jumalasta. Ei ole kumma, että ns. uskovaisten suurin ja salainen ahdistus syntyi siitä, että oma jälkeläinen ei ollut uskossa, kun uskoontulosta oli niin kapea käsitys.
Kirkko tarjoaa pingoittelemattoman tien, saman kuin Jeesus itse. Kirkon tehtävä ei ole näyttää ihmisten keksimin kriiteerein, miten työ on menestynyt, vaan tarjota Jumalan sanaa ja lohdutusta, helpotusta vaatimusten keskellä. Kertoa, että Herralle kelpaa myös epäuskonnollinen henkilö, myös henkilö, joka ei ole tullut uskoon suggestiivisella tavalla.- tämän.kokenut
Ehdotin kerran kaupunkini muutamalle papille ns. Epäilijöiden klubia eli eräänlaista opetuslapsi Tuomaan kerhoa jossa saisi myös olla kriittinen ja epäillä ja tulla silti hyväksytyksi. Se ei saanut kannatusta. Itsenäisesti ajattelevat ihmiset ajetaan ulos kirkollisista piireistä. On ikään kuin pakko uskoa vaikka ei uskoisikaan, ja tämä luterilaisessa kirkossa.
"Kertoa, että Herralle kelpaa myös epäuskonnollinen henkilö, myös henkilö, joka ei ole tullut uskoon suggestiivisella tavalla. "
Juuri näin.
Minä en ole koskaan tullut uskoon, olen vain luonnollisesti kasvanut varhaislapsuudessa maalla siihen, että " Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa ja hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa. "
Siis luonnon kautta."Mitä alhaisemmalla henkisellä tasolla ihminen on, sitä vähemmän arvoituksellista kaikki on hänelle, sensijaan hän pitää kaikkea itsestään selvyytenä. "
Kuten luontoa, joka itseasaissa on todella ihmeellinen.
Kirkko ja filosofit pitivät maalaisväestoä ja luonnon kunnioittajia pacanus/ paskaisina, minä olen juuri näitä, joka pitää luontoa luomistyön kauneimpana kukkasena, eikä silmäni saa koskaan kyllikseen luonnon ja lintujen katselemisesta, se tuottaa minulle puhdasta iloa ja kiitollisuutta. Aina muuttuu ja samakin maisema näyttää erilaiselta eri vuodenaikoina.
Ja metsä on minun kirkkoni, sen katto on korkealla ja seinät avarat, koskaa se ei vaadi mitään, vaan ottaa vastaan ja antaa ajatella hiljaisuudessa ja tuulen huminassa.Nyt kun myrsky riipii lehtiä puista voi ihmetellä vaikka sitä, että mistä se myrsky tietää tulla juuri silloin, kun lehtien on aika lähteä ?
Tai aurinko keväällä, kun lumen on aika lähteä.
Myös ihmiselle tulee aika lähteä, eikä siinä ole mitään, 'synnin palkka on kuolema' juttua.
On vain aika lähteä, koska niin on säädetty myös ihmisen osaksi."... vaan tarjota Jumalan sanaa ja lohdutusta, helpotusta vaatimusten keskellä. Kertoa, että Herralle kelpaa myös epäuskonnollinen henkilö, myös henkilö, joka ei ole tullut uskoon suggestiivisella tavalla. "
Herralle kelpaa. Tarkoittaa varmaan Jeesusta.
Varmasti kelpaa, hän söi ja joi syntisten kanssa, mutta minä en todellakaan kaipaa sellaista herraa, saati hänen hyväksyntäänsä koska äitini kasvatti minut raittiuteen ja työn tekemiseen, ei lorvimaan pitkin kyliä 'syntisten' kanssa.
'Huono seura hyvät tavat turmelee.'
Kukaan äiti ei toivo, että hänen poikansa valitsee 'syntisten' seuraa, ja olihan Mariakin hakemassa poikaansa pois, mutta poika ei kuunnellut äitiään, hän oli valinnut seuransa.
Onnettomuudekseen.- töppöset.savessa
Sanoi Jeesus: "En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen."
töppöset.savessa kirjoitti:
Sanoi Jeesus: "En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen."
Opettakaa niille sitten oikeita elämäntapoja, mutta ettehän sitä tee, te sanotten vain ; 'Ota Jeesus vastaan Jeesus auttaa ja parantaa. '
Ulkoistetaan kuolleelle koko homma. Se on vastuun pakoilua.- töppöset.savessa
fari.g kirjoitti:
Opettakaa niille sitten oikeita elämäntapoja, mutta ettehän sitä tee, te sanotten vain ; 'Ota Jeesus vastaan Jeesus auttaa ja parantaa. '
Ulkoistetaan kuolleelle koko homma. Se on vastuun pakoilua.Kirkon sanoma ei ole lahkolaissävyinen: "Ota Jeesus vastaan Jeesus auttaa ja parantaa." Kirkon sanoma on: "Jeesus ei vaadi sinulta mitään. Saat iloita kaikesta, mitä hän lahjoittaa."
Luterilainen kirkko ei kuvittele vastoin luterilaista oppia, että ihminen pystyisi ottamaan vastaan armon. Se on Jumalan teko, ei ihmisen. Kirkko opettaa, muttei vaadi. Emme ole vastuussa siitä, mitä lahkolaiset vaativat. töppöset.savessa kirjoitti:
Kirkon sanoma ei ole lahkolaissävyinen: "Ota Jeesus vastaan Jeesus auttaa ja parantaa." Kirkon sanoma on: "Jeesus ei vaadi sinulta mitään. Saat iloita kaikesta, mitä hän lahjoittaa."
Luterilainen kirkko ei kuvittele vastoin luterilaista oppia, että ihminen pystyisi ottamaan vastaan armon. Se on Jumalan teko, ei ihmisen. Kirkko opettaa, muttei vaadi. Emme ole vastuussa siitä, mitä lahkolaiset vaativat." Jeesus ei vaadi sinulta mitään, saat iloita kaikesta mitä hän lahjoittaa. " ??
Minun mielestäni raamatussa kyllä on vaatimuksia, velvollisuuksia ja oikeuksia, jos ne eivät koske kristittyjä, niin mistä te sitten armoja jakelette.
Vapaus on valita oikean ja väärän välillä ja seuraukset on sen mukaiset.
Se sopii minulle.
Vastemielisintä kirkollisessa opetuksessa on fariseusten, lainopettajien ja Juudaksen panettelu. Minussa se ei ole löytänyt kasvualustaa koskaan, joten olen siltä osin puhdas, ja jopa ylpeä siitä. Mutta häpeän teidän puolesta kyllä, teillä ei ole empatiakykyä.
En usko, että Jeesus voi teitä siitä armahtaa, ei hän tiedä mitä te olette puuhailleet kahdentuhannen vuoden aikana.töppöset.savessa kirjoitti:
Kirkon sanoma ei ole lahkolaissävyinen: "Ota Jeesus vastaan Jeesus auttaa ja parantaa." Kirkon sanoma on: "Jeesus ei vaadi sinulta mitään. Saat iloita kaikesta, mitä hän lahjoittaa."
Luterilainen kirkko ei kuvittele vastoin luterilaista oppia, että ihminen pystyisi ottamaan vastaan armon. Se on Jumalan teko, ei ihmisen. Kirkko opettaa, muttei vaadi. Emme ole vastuussa siitä, mitä lahkolaiset vaativat.Sinulla tuntuu olevan kummallinen jumala kun hän pakottaa ihmisen ottamaan armon vastaan🤔
Miksei sitten pakota kaikkia ottamaan sitä armoa vastaan jos se on hänen tekonsa❓- töppöset.savessa
usko.vainen kirjoitti:
Sinulla tuntuu olevan kummallinen jumala kun hän pakottaa ihmisen ottamaan armon vastaan🤔
Miksei sitten pakota kaikkia ottamaan sitä armoa vastaan jos se on hänen tekonsa❓"Sinulla tuntuu olevan kummallinen jumala kun hän pakottaa ihmisen ottamaan armon vastaan"
Kirkkolaki, 1 osa, 1 luku, 1 §: Tunnustus
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.
Kirkkojärjestys, 1 osa, 1 luku, 1 %:
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu
Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyydenkirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
x x x
Vapaan ratkaisuvallan puuttuminen esitetään tunnustuskirjoissa, joihin kirkkolaki määrää papin pitäytymään. Sidottu ratkaisuvalta näkyy myös Lutherin kirjassa De servo arbitrio, Sidotusta ratkaisuvallasta:
"Ellemme halua kokonaan luopua tästä sanasta, mikä olisi varminta ja eniten kristillistä, niin opettakaamme toki käyttämään sitä vilpittömästi. Älköön ihmisille myönnettäkö vapaata ratkaisuvaltaa niissä asioissa, jotka ovat hänen yläpuolellaan, vaan ainoastaan niissä, jotka ovat hänen alapuolellaan, toisin sanoen: tietäköön ihminen, että hänellä on vapaan ratkaisun nojalla oikeus käyttää, käsitellä ja jättää käyttämättä omistamaansa omaisuutta, vaikka tosin siinäkin johtaa yksinomaan Jumalan vapaa ratkaisuvalta, hänen mielisuosionsa mukaan, mutta ettei hänellä suhteessa Jumalaan eikä missään siinä, mikä koskee joko autuuta tai kadotusta, ole vapaata ratkaisuvaltaa, vaan, että hän on joko Jumalan tahdon tai saatanan tahdon vanki, vallanalainen ja orja." (SR/58)
https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/979/sidottu_ratkaisuvalta_ja_tahdon_vapaus_-_miksi_jumala_ei_luonut_taivasta_hanhille
x x x
Lain mukaan pappi ei saa olla yksityisajattelija, vaan hänen on noudatettava lain määräystä opillisesta määrittelystä. Jos kirkko havaitsisi erehtyneensä opin suhteen, se olisi tehtävä kirkolliskokouksessa määräenemmistöllä ja annettava sitä koskeva kirkkolain muutosesitys eduskunnalle.
"Miksei sitten pakota kaikkia ottamaan sitä armoa vastaan jos se on hänen tekonsa❓"
En voi vastata Jumalan puolesta, miksi hän tekee niin tai näin, koska en tiedä.
Näyttää mahdolliselta, ettet tunne luterilaista oppia. Tietoa on runsaasti myös netissä. töppöset.savessa kirjoitti:
"Sinulla tuntuu olevan kummallinen jumala kun hän pakottaa ihmisen ottamaan armon vastaan"
Kirkkolaki, 1 osa, 1 luku, 1 §: Tunnustus
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.
Kirkkojärjestys, 1 osa, 1 luku, 1 %:
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu
Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyydenkirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
x x x
Vapaan ratkaisuvallan puuttuminen esitetään tunnustuskirjoissa, joihin kirkkolaki määrää papin pitäytymään. Sidottu ratkaisuvalta näkyy myös Lutherin kirjassa De servo arbitrio, Sidotusta ratkaisuvallasta:
"Ellemme halua kokonaan luopua tästä sanasta, mikä olisi varminta ja eniten kristillistä, niin opettakaamme toki käyttämään sitä vilpittömästi. Älköön ihmisille myönnettäkö vapaata ratkaisuvaltaa niissä asioissa, jotka ovat hänen yläpuolellaan, vaan ainoastaan niissä, jotka ovat hänen alapuolellaan, toisin sanoen: tietäköön ihminen, että hänellä on vapaan ratkaisun nojalla oikeus käyttää, käsitellä ja jättää käyttämättä omistamaansa omaisuutta, vaikka tosin siinäkin johtaa yksinomaan Jumalan vapaa ratkaisuvalta, hänen mielisuosionsa mukaan, mutta ettei hänellä suhteessa Jumalaan eikä missään siinä, mikä koskee joko autuuta tai kadotusta, ole vapaata ratkaisuvaltaa, vaan, että hän on joko Jumalan tahdon tai saatanan tahdon vanki, vallanalainen ja orja." (SR/58)
https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/979/sidottu_ratkaisuvalta_ja_tahdon_vapaus_-_miksi_jumala_ei_luonut_taivasta_hanhille
x x x
Lain mukaan pappi ei saa olla yksityisajattelija, vaan hänen on noudatettava lain määräystä opillisesta määrittelystä. Jos kirkko havaitsisi erehtyneensä opin suhteen, se olisi tehtävä kirkolliskokouksessa määräenemmistöllä ja annettava sitä koskeva kirkkolain muutosesitys eduskunnalle.
"Miksei sitten pakota kaikkia ottamaan sitä armoa vastaan jos se on hänen tekonsa❓"
En voi vastata Jumalan puolesta, miksi hän tekee niin tai näin, koska en tiedä.
Näyttää mahdolliselta, ettet tunne luterilaista oppia. Tietoa on runsaasti myös netissä.Minkälaiselta tuntuu olla täysin tahdoton ihminen ja odottaa vain tumput suorina mitä tapahtuu 🤔❓
töppöset.savessa kirjoitti:
"Sinulla tuntuu olevan kummallinen jumala kun hän pakottaa ihmisen ottamaan armon vastaan"
Kirkkolaki, 1 osa, 1 luku, 1 §: Tunnustus
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.
Kirkkojärjestys, 1 osa, 1 luku, 1 %:
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu
Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyydenkirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
x x x
Vapaan ratkaisuvallan puuttuminen esitetään tunnustuskirjoissa, joihin kirkkolaki määrää papin pitäytymään. Sidottu ratkaisuvalta näkyy myös Lutherin kirjassa De servo arbitrio, Sidotusta ratkaisuvallasta:
"Ellemme halua kokonaan luopua tästä sanasta, mikä olisi varminta ja eniten kristillistä, niin opettakaamme toki käyttämään sitä vilpittömästi. Älköön ihmisille myönnettäkö vapaata ratkaisuvaltaa niissä asioissa, jotka ovat hänen yläpuolellaan, vaan ainoastaan niissä, jotka ovat hänen alapuolellaan, toisin sanoen: tietäköön ihminen, että hänellä on vapaan ratkaisun nojalla oikeus käyttää, käsitellä ja jättää käyttämättä omistamaansa omaisuutta, vaikka tosin siinäkin johtaa yksinomaan Jumalan vapaa ratkaisuvalta, hänen mielisuosionsa mukaan, mutta ettei hänellä suhteessa Jumalaan eikä missään siinä, mikä koskee joko autuuta tai kadotusta, ole vapaata ratkaisuvaltaa, vaan, että hän on joko Jumalan tahdon tai saatanan tahdon vanki, vallanalainen ja orja." (SR/58)
https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/979/sidottu_ratkaisuvalta_ja_tahdon_vapaus_-_miksi_jumala_ei_luonut_taivasta_hanhille
x x x
Lain mukaan pappi ei saa olla yksityisajattelija, vaan hänen on noudatettava lain määräystä opillisesta määrittelystä. Jos kirkko havaitsisi erehtyneensä opin suhteen, se olisi tehtävä kirkolliskokouksessa määräenemmistöllä ja annettava sitä koskeva kirkkolain muutosesitys eduskunnalle.
"Miksei sitten pakota kaikkia ottamaan sitä armoa vastaan jos se on hänen tekonsa❓"
En voi vastata Jumalan puolesta, miksi hän tekee niin tai näin, koska en tiedä.
Näyttää mahdolliselta, ettet tunne luterilaista oppia. Tietoa on runsaasti myös netissä.Olen lukenut Lutherilta ainoastaan hänen juutalaisvastaiset kirjoituksensa ja sen nojalla kaikki muukin mitä hän on sanonut, on minulle merkityksetöntä.
Olen tosin lukenut, hänen sanoneen, että VT tulee lukea ainostaan siinä valossa, että sillä voidaan todistella Kristusta.
Näin kai se on alunperinkin tehty, koska jakeet jotka VT:stä on poimittu evankeliumiin, kertovat omassa yhteydessään aivan muuta, kuin mitä evankeliumi väittää.
Joku voi sanoa, että näin niitä uskontoja tehdään, Mutta onko se Jumalan tarkoitus, että hänen sanojaan muutetaan toiseksi tarinaksi. Jos siis pysymme raamatun sanassa kuten pitäisi.
Siellä sanotaan: "Pysykää laissa ja todistuksessa, elleivät he näin teille sano, ei heillä aamunkoittoa ole. "
Kuten myös " Minä lyön ja minä parannan, eikä kukaan voi pelastaa minun kädestäni. "
Joten kirkko jää tässä kyllä heikoille, armoineen.töppöset.savessa kirjoitti:
Kirkon sanoma ei ole lahkolaissävyinen: "Ota Jeesus vastaan Jeesus auttaa ja parantaa." Kirkon sanoma on: "Jeesus ei vaadi sinulta mitään. Saat iloita kaikesta, mitä hän lahjoittaa."
Luterilainen kirkko ei kuvittele vastoin luterilaista oppia, että ihminen pystyisi ottamaan vastaan armon. Se on Jumalan teko, ei ihmisen. Kirkko opettaa, muttei vaadi. Emme ole vastuussa siitä, mitä lahkolaiset vaativat."Luterilainen kirkko ei kuvittele vastoin luterilaista oppia, että ihminen pystyisi ottamaan vastaan armon. Se on Jumalan teko, ei ihmisen. Kirkko opettaa, muttei vaadi. "
Näin sen olen minäkin ymmärtänyt.
- bbbyyyyyh
Kirkko kuitenkin vaatii, ettei ihminen saa ottaa Jumalalta mitään vastaan. Ihminen ei edes saa miettiä omaa pelastumistaan. Ihmisen on annettava kirkon miettiä hänen puolestaan. Ihmisen on annettava kirkon pelastaa ihmiset. ihmiset saavat aikuisiässä sitten tehdä mitä tahansa kuten ryypätä, huorata, rellestää, varastaa, tappaa ja murhata. Kirkko maksaa laskun ja huolehtii mielenliikkeistä.
- nokkosen.lehti
Todellakin tässä ajassa on uskosta saatu aikaan viidakko, josta oikean polun ja elämälleen todellisen tarkoituksen löytäminen on tullut vaikeaksi.
Erilaisia uskomuksia tuntuu olevan lukematon määrä, lähes kaikki väittävät omaansa ainoaksi oikeaksi... jokainen hiemankin toisin ajatteleva lytätään samantien harhaoppiseksi-uskosta osattomaksi-rippikoulun käymättömäksi-seksuaalisesti väärin suuntautuneeksi...
Kysyvää ja askeleissaan haparoivaa arvostellaan tukemisen sijaan...
Mistä voi tietää jonkun olevan oikeasti oikeassa, kun tulkintoja tuntuu löytyvän niin moneen lähtöön.
Maailmassa ihmiset kärsivät ja samaan aikaan me hyvinvoinnissa piehtaroivat kilvoittelemme kenen usko on parasta...
Mistä siis Jumalaan uskomisessa on kysymys?????"Erilaisia uskomuksia tuntuu olevan lukematon määrä, lähes kaikki väittävät omaansa ainoaksi oikeaksi... jokainen hiemankin toisin ajatteleva lytätään samantien harhaoppiseksi-uskosta osattomaksi-rippikoulun käymättömäksi-seksuaalisesti väärin suuntautuneeksi...
Kysyvää ja askeleissaan haparoivaa arvostellaan tukemisen sijaan..."
On aivan totta, että nykyään elämme kuin market tavaratalossa näiden eri uskontojen ja niiden eri suuntausten kanssa. Kaikki markkinoivat itseään "ainoana ja oikeana", ja vaatii melkoista paneutumista kun niihin kaikkiin tutustuu.
Jokainen kuintenkin joutuu tekemään valintoja sen oman maailmankatsomuksensa mukaan. Osa syventyy asiaa ja osa mieluummin ottaa jonkun ulkopuolisen tarjouksen vastaan.
Kysyt aika suuren kysymyksen - Mistä Jumalaan uskomisessa on kysymys? - Tuohon en ainakaan minä osaa vastata yksinkertaisesti.mummomuori kirjoitti:
"Erilaisia uskomuksia tuntuu olevan lukematon määrä, lähes kaikki väittävät omaansa ainoaksi oikeaksi... jokainen hiemankin toisin ajatteleva lytätään samantien harhaoppiseksi-uskosta osattomaksi-rippikoulun käymättömäksi-seksuaalisesti väärin suuntautuneeksi...
Kysyvää ja askeleissaan haparoivaa arvostellaan tukemisen sijaan..."
On aivan totta, että nykyään elämme kuin market tavaratalossa näiden eri uskontojen ja niiden eri suuntausten kanssa. Kaikki markkinoivat itseään "ainoana ja oikeana", ja vaatii melkoista paneutumista kun niihin kaikkiin tutustuu.
Jokainen kuintenkin joutuu tekemään valintoja sen oman maailmankatsomuksensa mukaan. Osa syventyy asiaa ja osa mieluummin ottaa jonkun ulkopuolisen tarjouksen vastaan.
Kysyt aika suuren kysymyksen - Mistä Jumalaan uskomisessa on kysymys? - Tuohon en ainakaan minä osaa vastata yksinkertaisesti.mummomuori: "Kysyt aika suuren kysymyksen - Mistä Jumalaan uskomisessa on kysymys? - Tuohon en ainakaan minä osaa vastata yksinkertaisesti."
Minä vastaisin luterilaisen kirkon uskontunnustuksen sanoin. Seuraavaan uskon, vaikka välillä on seuraavaa pitänyt miettiä ja epäillä. Joka hetki usko ei ole kyllä voimakas, mutta tämän voin sanoa ääneen kirkossa. :) Tuolla linkissä on seuraavan selittämistä, teologisesti, uskonnollisesti.
"Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme, selitykseen
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden, selitykseen
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän."
http://katekismus.fi/uskontunnustus/uskontunnustus.htmlFaith.Hope.Love kirjoitti:
mummomuori: "Kysyt aika suuren kysymyksen - Mistä Jumalaan uskomisessa on kysymys? - Tuohon en ainakaan minä osaa vastata yksinkertaisesti."
Minä vastaisin luterilaisen kirkon uskontunnustuksen sanoin. Seuraavaan uskon, vaikka välillä on seuraavaa pitänyt miettiä ja epäillä. Joka hetki usko ei ole kyllä voimakas, mutta tämän voin sanoa ääneen kirkossa. :) Tuolla linkissä on seuraavan selittämistä, teologisesti, uskonnollisesti.
"Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme, selitykseen
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden, selitykseen
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän."
http://katekismus.fi/uskontunnustus/uskontunnustus.htmlNiin, mutta tuo ei vielä selitä sitä, mitä yleensä uskossa on kyse.
mummomuori kirjoitti:
Niin, mutta tuo ei vielä selitä sitä, mitä yleensä uskossa on kyse.
Kristinuskon kannalta se usko on osin seuraava, mutta minusta tuo uskon tunnustus riittä määritelmäksi uskon sisällöstä eli mihin uskoo.
"Uudessa testamentissa ja Vanhan testamentin kreikankielisissä käännöksissä uskosta käytetään kreikan kielen sanaa πιστις (pistis), joka tarkoittaa vakuuttumista, uskoa (jumalaan) ja luottamusta (toisiin ihmisiin). Raamatussa uskosta käytetty kreikan kielen sana on etymologisesti johdettu verbistä πειθω (peithō), joka tarkoittaa suostutella ja vakuuttaa.[3]
Uskonnonfilosofi James Swindalin mukaan erilaisille lähestymistavoille uskon luonteesta löytyy esikuva apostoli Paavalin kirjoituksista. Roomalaiskirjeissä Paavali toteaa, että ”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.”[4]. Toisaalta ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali katsoo, että Jumalan ilmoitus on hulluutta viisautta etsiville kreikkalaisille ja maailma ei oppinut tuntemaan Jumalaa järjen avulla vaan ”Hän paljastaa itsensä puhtaan uskon kautta”.[5][2]
Teologi Alister McGrathin mukaan kysymystä uskosta voidaan lähestyä joko filosofisesta tai uskonnollisesta näkökulmasta. Filosofista näkökulmaa edusti Tuomas Akvinolainen, jonka mukaan uskon kysymykset ovat rationaalisesti todistettavissa olevia propositioita. Tuomaan mukaan usko sijaitsee tiedon ja mielipiteen välimaastossa. Uskon näkökulmaa edusti McGrathin mukaan Martti Luther. Tällöin uskon merkityksen katsotaan avautuvan henkilökohtaisen elämän kautta ja siinä on kysymys luottamuksesta Jumalan lupauksiin."
https://fi.wikipedia.org/wiki/UskoFaith.Hope.Love kirjoitti:
Kristinuskon kannalta se usko on osin seuraava, mutta minusta tuo uskon tunnustus riittä määritelmäksi uskon sisällöstä eli mihin uskoo.
"Uudessa testamentissa ja Vanhan testamentin kreikankielisissä käännöksissä uskosta käytetään kreikan kielen sanaa πιστις (pistis), joka tarkoittaa vakuuttumista, uskoa (jumalaan) ja luottamusta (toisiin ihmisiin). Raamatussa uskosta käytetty kreikan kielen sana on etymologisesti johdettu verbistä πειθω (peithō), joka tarkoittaa suostutella ja vakuuttaa.[3]
Uskonnonfilosofi James Swindalin mukaan erilaisille lähestymistavoille uskon luonteesta löytyy esikuva apostoli Paavalin kirjoituksista. Roomalaiskirjeissä Paavali toteaa, että ”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.”[4]. Toisaalta ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali katsoo, että Jumalan ilmoitus on hulluutta viisautta etsiville kreikkalaisille ja maailma ei oppinut tuntemaan Jumalaa järjen avulla vaan ”Hän paljastaa itsensä puhtaan uskon kautta”.[5][2]
Teologi Alister McGrathin mukaan kysymystä uskosta voidaan lähestyä joko filosofisesta tai uskonnollisesta näkökulmasta. Filosofista näkökulmaa edusti Tuomas Akvinolainen, jonka mukaan uskon kysymykset ovat rationaalisesti todistettavissa olevia propositioita. Tuomaan mukaan usko sijaitsee tiedon ja mielipiteen välimaastossa. Uskon näkökulmaa edusti McGrathin mukaan Martti Luther. Tällöin uskon merkityksen katsotaan avautuvan henkilökohtaisen elämän kautta ja siinä on kysymys luottamuksesta Jumalan lupauksiin."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Usko"...riittä määritelmäksi uskon sisällöstä eli mihin uskoo."
Tuo on oikeastaan jo seuraava päätelmä, kun uskoo ja haluaa ilmaista mihin uskoo. Mutta uskon syvin olemus on vähän jotain muuta. Miksi joku uskoo johonkin - oli se sitten joku yliluonnollinen, korkeampi voima taiJumala?mummomuori kirjoitti:
"...riittä määritelmäksi uskon sisällöstä eli mihin uskoo."
Tuo on oikeastaan jo seuraava päätelmä, kun uskoo ja haluaa ilmaista mihin uskoo. Mutta uskon syvin olemus on vähän jotain muuta. Miksi joku uskoo johonkin - oli se sitten joku yliluonnollinen, korkeampi voima taiJumala?Uskossa pysymisen ongelma tai kysymys uskosta yleensä on kulttuurisidonnainen. Itsekään en olisi uskossa ilman kirkon lähetystyötä. En olisi koskaan kuullut Jeesuksesta. Jos en joka ilta lukisi Isä meidän -rukousta ja kävisi noin joka sunnuntai kirkosssa - niin minulla ei olisi uskoa säilyttävää traditiota. Se rukous on yksityistä kritillisyyttä, mutta kirkossa käyminen on kollektiivista, jossa toistetaan esimerkiksi uskontunnustus. Lisäksi kirkossa on ehtoollinen. Jos ei olisi luterilaisen kirkon organisaatiota niin ei minulla olisi myöskään uskoa. Usko tulee osittain kollektiivisesta sosiaalisesta toiminnasta, joka vahvistaa ryhmässä sitä uskoa! Ilman uskovien yhteyttä ei ehkä voi olla pitkässä juoksussa uskoa ja luterilaista kirkkoa? Myös teologianlaitoksen päivähartaudet silloin tällöin tiistaisin vahvistavat uskoani. En ole teologianopiskelija, mutta heidän laitoksellaan tulee käytyä hartauksissa silloin tällöin. Usko taitaa vahvistua siellä hartauskahveilla ja hartauksissa??
mummomuori kirjoitti:
"...riittä määritelmäksi uskon sisällöstä eli mihin uskoo."
Tuo on oikeastaan jo seuraava päätelmä, kun uskoo ja haluaa ilmaista mihin uskoo. Mutta uskon syvin olemus on vähän jotain muuta. Miksi joku uskoo johonkin - oli se sitten joku yliluonnollinen, korkeampi voima taiJumala?Minulla Isä meidän -rukous ilmentee uskoani, sillä uskon, että Jumala antoi sen meille. Jotta Jumalan tahto toteutuisi ON SIINÄ RUKOUKSESSA KESKIÖSSÄ, uskon siihen. Itse jätän ilmeisesti jonninjoutavan sinkkupalstan kirjoittelun ja yritän paremmin etsiä elämässäni sitä Jumalan Tahtoa. Luen nettikirjoittelun sijaan paljon Raamattua. Jotenkin kolmas päivä lokakuuuta oli vedenjakaja ja eilinen. Kuten nimimerkkini on keskityn enemmän uskoon, toivoon ja rakkauteen. Myös käytännössä häviän luterilaisuuspalstalta sunnuntain jälkeen. Tulen vasta jouluaattona tänne katsomaan sitä, että onko minulle kirjoitettu ja mitä aiheita on esillä. Ehkä naivisti uskon Jeesukseen ja hänen sovitustyöhön - olen siis krititty.
Faith.Hope.Love kirjoitti:
Uskossa pysymisen ongelma tai kysymys uskosta yleensä on kulttuurisidonnainen. Itsekään en olisi uskossa ilman kirkon lähetystyötä. En olisi koskaan kuullut Jeesuksesta. Jos en joka ilta lukisi Isä meidän -rukousta ja kävisi noin joka sunnuntai kirkosssa - niin minulla ei olisi uskoa säilyttävää traditiota. Se rukous on yksityistä kritillisyyttä, mutta kirkossa käyminen on kollektiivista, jossa toistetaan esimerkiksi uskontunnustus. Lisäksi kirkossa on ehtoollinen. Jos ei olisi luterilaisen kirkon organisaatiota niin ei minulla olisi myöskään uskoa. Usko tulee osittain kollektiivisesta sosiaalisesta toiminnasta, joka vahvistaa ryhmässä sitä uskoa! Ilman uskovien yhteyttä ei ehkä voi olla pitkässä juoksussa uskoa ja luterilaista kirkkoa? Myös teologianlaitoksen päivähartaudet silloin tällöin tiistaisin vahvistavat uskoani. En ole teologianopiskelija, mutta heidän laitoksellaan tulee käytyä hartauksissa silloin tällöin. Usko taitaa vahvistua siellä hartauskahveilla ja hartauksissa??
”Itsekään en olisi uskossa ilman kirkon lähetystyötä.”
Kävin oikein miettimään, mitkä tekijät ovat elämässäni vaikuttaneet. Jo lapsena opin paljon mummoni kautta, mutta myös ympäristöstäni sekä koulussa. Sen jälkeen olen ollut kiinnostunut asioista, vaikka olen ollutkin ateisti. Oikeastaan luterilainen kirkko ei ole kohdistanut minuun koskaan sen kummemmin mitään lähetystyötä.
”Jos ei olisi luterilaisen kirkon organisaatiota niin ei minulla olisi myöskään uskoa. Usko tulee osittain kollektiivisesta sosiaalisesta toiminnasta…”
Lähestymiskulmani on aivan toinen. Kyllä minulla on usko ilman mitään kirkkoja. Yhteisöä puolestaan kaipaa aina välillä, siis sellaista hengellistä yhteisöä. Se taas on kirkon merkitys minulle. Kollektiivisuus kyllä toimii uskon vahvistajana sekä kannattelijana – mutta ei se juuri hetkauta, vaikkei sellaista olisikaan.mummomuori kirjoitti:
”Itsekään en olisi uskossa ilman kirkon lähetystyötä.”
Kävin oikein miettimään, mitkä tekijät ovat elämässäni vaikuttaneet. Jo lapsena opin paljon mummoni kautta, mutta myös ympäristöstäni sekä koulussa. Sen jälkeen olen ollut kiinnostunut asioista, vaikka olen ollutkin ateisti. Oikeastaan luterilainen kirkko ei ole kohdistanut minuun koskaan sen kummemmin mitään lähetystyötä.
”Jos ei olisi luterilaisen kirkon organisaatiota niin ei minulla olisi myöskään uskoa. Usko tulee osittain kollektiivisesta sosiaalisesta toiminnasta…”
Lähestymiskulmani on aivan toinen. Kyllä minulla on usko ilman mitään kirkkoja. Yhteisöä puolestaan kaipaa aina välillä, siis sellaista hengellistä yhteisöä. Se taas on kirkon merkitys minulle. Kollektiivisuus kyllä toimii uskon vahvistajana sekä kannattelijana – mutta ei se juuri hetkauta, vaikkei sellaista olisikaan.Mummomuori: "Oikeastaan luterilainen kirkko ei ole kohdistanut minuun koskaan sen kummemmin mitään lähetystyötä."
Emme taida olla samaa sukupolvea tai en minäkään ole aivan nuori. Minulla 80-luvulla peruskouluelämyykseeni kuului se, että laulettiin ala-asteella virsiä koulussa. Kirkko kävi koulussa ja menimme peruskoulussa lukukauden alussa Jumalanpalvelukseen. Mínusta luterilainen kirkko oli taustalla uskontotunnilla kirjoissa. Uskonnon opetus meni luterilaisen kirkon mukaan. Sitten paljon myöhemmin itse olin aktiivi ja aloin käymään 2010-luvulla nuorten illoista seurakuntatalolla. Sielläkin kirkko antoi pohjan aivan samalla tavalla kuin rippikoululeirillä aiemmin. En ollut tällä vuosikymmenenellä enää nuori, mutta kävin nuorten illoissa, koska olin opiskelija. Minusta se oli samaa kokemusta 80-luvun peruskoulusta 2010-luvun nuorten iltoihin. Kirkko piti yllä lähetystyötä ja sanan julistamista. Kirkko kävi koulussa ja oli koululaisjumalanpalveluksia. Sen jälkeen olen käynyt vielä tällä vuosikymmenellä nuortenilloissa, sillä miestenpiirissä keski-ikä on minulle liian vanha, sillä keski-ikä on jotain 70 vuotta ja siellä yksi mies näyttää olevan alle 60-vuotias. Lisäksi olen ollut hyvin usein jumalanpalveluksessa ja minulle se on ollut aina kirkon lähetystyötä. Systemaattisesti opetetaan Jumalan Sanaa ja viedään Jeesuksen lähestykäskyä eteenpäin?
Minusta kirkon normaali toiminta on juuri sitä lähestyötä, miksi kirkko on olemassa?Faith.Hope.Love kirjoitti:
Mummomuori: "Oikeastaan luterilainen kirkko ei ole kohdistanut minuun koskaan sen kummemmin mitään lähetystyötä."
Emme taida olla samaa sukupolvea tai en minäkään ole aivan nuori. Minulla 80-luvulla peruskouluelämyykseeni kuului se, että laulettiin ala-asteella virsiä koulussa. Kirkko kävi koulussa ja menimme peruskoulussa lukukauden alussa Jumalanpalvelukseen. Mínusta luterilainen kirkko oli taustalla uskontotunnilla kirjoissa. Uskonnon opetus meni luterilaisen kirkon mukaan. Sitten paljon myöhemmin itse olin aktiivi ja aloin käymään 2010-luvulla nuorten illoista seurakuntatalolla. Sielläkin kirkko antoi pohjan aivan samalla tavalla kuin rippikoululeirillä aiemmin. En ollut tällä vuosikymmenenellä enää nuori, mutta kävin nuorten illoissa, koska olin opiskelija. Minusta se oli samaa kokemusta 80-luvun peruskoulusta 2010-luvun nuorten iltoihin. Kirkko piti yllä lähetystyötä ja sanan julistamista. Kirkko kävi koulussa ja oli koululaisjumalanpalveluksia. Sen jälkeen olen käynyt vielä tällä vuosikymmenellä nuortenilloissa, sillä miestenpiirissä keski-ikä on minulle liian vanha, sillä keski-ikä on jotain 70 vuotta ja siellä yksi mies näyttää olevan alle 60-vuotias. Lisäksi olen ollut hyvin usein jumalanpalveluksessa ja minulle se on ollut aina kirkon lähetystyötä. Systemaattisesti opetetaan Jumalan Sanaa ja viedään Jeesuksen lähestykäskyä eteenpäin?
Minusta kirkon normaali toiminta on juuri sitä lähestyötä, miksi kirkko on olemassa?No, olen sinua vanhempi, sillä peruskoulua en ole käynyt vaan oppikoulua. Ei meillä käynyt juuri koskaan ketään kirkosta. Toki kävimme vierailemassa uskonnon tunnilla. Ehkä jollain tapaa sen voisi katsoa lähetystyöksi, kun kouluissamme opetetaan tunnustuksellista uskontoa - tai opetettiin.
mummomuori kirjoitti:
No, olen sinua vanhempi, sillä peruskoulua en ole käynyt vaan oppikoulua. Ei meillä käynyt juuri koskaan ketään kirkosta. Toki kävimme vierailemassa uskonnon tunnilla. Ehkä jollain tapaa sen voisi katsoa lähetystyöksi, kun kouluissamme opetetaan tunnustuksellista uskontoa - tai opetettiin.
No tulihan sieltä myönnytys, että lähetystyötä tehdään. Itse lopettelen täällä tähän viikkoon, joten hyviä loppuvuosia. Jouluna vielä käyn ja sitten kesäkuussa 2019, mutta sitten ehkä jokseenkin lopetan eli hyviä vuosia 2019 myös! :)
"Mista Jumalaan uskomisessa on kysymys."?
Ihmiset kyselevät myös: Mikä on elämän tarkoitus ? Sekin on suuri kysymys.
Minä tiivistäisin nämä muotoon; Jumala on kaiken tekemisen taustalla oleva tarkoitus, Hän antaa merkityksen sille miten elää elämänsä. Muuten me haparoimme pitkin seiniä kuin sokeat.
Miksi pyrkiä olemaan rehellinen, luotettava, oikeamielinen, empaattinen, kärsivällinen, auttavainen, jos sillä ei ole kenellekkään mitään merkitystä. Siksi ajattelemme, että Jumala näkee, kukaan muu ei näe, kukaan ei kiitä, kukaan ei kannusta, kukaan ei vahvista.
Jostain saat kuitenkin voimaa, viisautta ja rohkeutta selviytyä elämän vaikeista paikoista. Se voi olla itsesuggestiota, tieteellisesti, mutta kuka tietää mitä sekin sitten on.
Jos kompastuu, ja ainahan sitä komastuukin, on lupa nousta ja jatkaa.
Institutiot varastavat ihmisen sielun ja vangitsevat sen sanoillaan valta-asemansa pönkittämiseksi.
Älä yritä itse mitään, älä varsinkaaa tee mitään, se on kiellettyä omavanhurskautta, ja armo jää osattomaksi. Kirkko ei vaadi mitään, meillä on vain armoja jaossa, kunhan maksat verot. Eli rahalla saa.
Kirkko uskoo asiakasvolyymin tuovan heille voiton. Voiton mistä ? Vahingollisten tekojen vastavaikutuksista, eli rangaistuksista.
Sillä ei ole enää muuta mahdollisuutta kuin olla helppoheikki, kun iänkaikkinen helvetti on menettänyt voimansa pelotteena.Islamilla on nyt tavoitteena kylvää pelkoa ihmisiin. Konkreettisesti.
Mutta miten paljon valtaa ja voimaa on antanut kristinuskolle yksi sana, se on Helvetti.
Helvetti uskon tarkoituksena oli kylvää pelkoa ja saada ihmiset pelon vallassa liittymään heihin, koska vain heillä on tarjota pelastus tästä helvetistä. Sen jälkeen on tehty helvettejä maan päälle sanoen; - en minä ole tehnyt vaan jumala, joka sallii näin tapahtua.
En ole lukenut, että luomisen alussa, raamatussa, olisi myös helvetti luotu. Ei taida kuulua myöskään avoluutio-oppiin.
Se tuli kristinuskon tai Hellenismin vaikutuksesta vallitsevaksi, koska joku oivalsi, että pitää keksiä ensin uhka, ja sitten siitä pelastus, joka vain meillä on tarjolla, ja hyvinhän se on menestynyt, mutta on kuitenkin vain juonenpunontaa yksikertaisten hallitsemiseksi pelon kautta.
Puhtaasti ja raikkaasti ajatellen, ilman verta ja helvettiä, ihmisellä on mahdillisuus nousta henkisesti ylöspäin jos haluaa, koska siitä pyrkimyksestä löytyy myös elämälle tarkoitus.
Se on elämän tarkoitus.- evlut101
"Se tuli kristinuskon tai Hellenismin vaikutuksesta vallitsevaksi, koska joku oivalsi, että pitää keksiä ensin uhka, ja sitten siitä pelastus, joka vain meillä on tarjolla, ja hyvinhän se on menestynyt, mutta on kuitenkin vain juonenpunontaa yksikertaisten hallitsemiseksi pelon kautta. "
Toisaalta juuri ateistit haluaa myydä ajatusta siitä ettei helvettiä ole. Silloin saa katsokaas tehdä toisille ihan mitä tahansa ja ei joudu siitä mihinkään vastuuseen.
Esimerkiksi hirmuhallitsijat kuten Hitler ja Stalin eivät uskoneet helvettiin ja lopputulos onkin kaikkien nähtävissä. Siltä kantilta katsottuna helvettioppi on myös ateistiselta kannalta hyödyllinen. Se vähentää ylilyöntien määrää. Toisekseen se antaa ihmisille sen merkityksen, että pahanteosta tulee rangaistus ennemmin tai myöhemmin, joka tarkottaa sitä että ei tarvitse lähteä kostamaan pahantekijälle, koska hän tulee "palkkansa" saamaan.
Eli ateistisella "kaikki päättyy kuolemaan"-opilla samalla tavalla hallitaan ihmisiä. Helvetin kieltäminen vaan johtaa huonompaan lopputulokseen esim. ihmisoikeuksien kannalta.
"Puhtaasti ja raikkaasti ajatellen, ilman verta ja helvettiä, ihmisellä on mahdillisuus nousta henkisesti ylöspäin jos haluaa, koska siitä pyrkimyksestä löytyy myös elämälle tarkoitus.
Se on elämän tarkoitus. "
Katsotko siis että historian kamalimmat hirmuhallitsijat, jotka ovat kansanmurhanneet miljoonia ovat ikään kuin nousseet henkisesti ylemmälle tasolle? Miksi se nostaa ihmisen korkeammalle tasolle, jos hän kokee ettei ole vastuussa teoistaan? Eikö itse asiassa kristillinen moraali ole juuri se, mikä nostaa ihmisen korkeammalle tasolle ja anna elämälle tarkoituksen?
Hyvää pohdintaa sinänsä, mutta minä näen asian niin, että ilman Lutherin kirjoituksia, mitään oikeutusta esim. juutalaisten kohtelulle Hitler ei olisi itse keksinyt, eikä muut sitä hyväksyneet.
Lutheriin taas vaikutti evankeliumi. Kaikki muukin juutalaisten sorto perustuu uskonnolliseen ajatukseen " Kristuksen murhaajat " sitä tuskin voit kieltää. Se on oikeuttanaut kohtelemaan juutalaisia, missä ajassa tahansa, miten tahansa. Koska on tuo " anteeksi antamaton Kristuksen murha " .
Luther aiheutti myös Euroopan kolkytvuotisen sodan, lietsomalla talonpoikia kapinaan ja kun liekki roihahti täyteen mittaansa, hän lipesikin toiselle puolelle. Sotaan osallistui lopulta monet kansat, myös Suomi Ruotsin mukana, eikä kukaan enää edes muistanut miksi sodittiin, se meni lopulta maa-alueiden valloittamiseksi.
Kun sitten rangaistuksesta puhutaan, niin kyllä Hitlerin valta sai rangaistuksensa, koko Hitlerin valtakunta- haaveet romahtivat, hän itse jäi yksin, eikä ollut muuta pakotietä kuin itsemurha, hän ei kai uskaltanut muuta. En katso, että liittoutuneet lähtivät kostamaan, he lähtivät pysäyttämään hirmuvaltiaan, mikä oli ihan oikein. Kannattaa muistaa, että myös Rooman maailmanvalta romahti, ja moni muu yritys.
" Eli ateistisella "kaikki päättyy kuolemaan"-opilla samalla tavalla hallitaan ihmisiä. Helvetin kieltäminen vaan johtaa huonompaan lopputulokseen esim. ihmisoikeuksien kannalta. "
No joo, mutta papit ovat aina antaneet kuolevalle viimeisen voitelun ja syntien anteeksiantamisen, joten ei siitä mitään helvettiä ole ollut tulossa, jos on ollut kirkon jäsen.
Ihan sama miten on elämänsä elänyt, kaikki on saatu anteeksi. Lisäksi on Jeesuksen sovitusuhri- oppi, joka on sovittanut kaiken."Katsotko siis että historian kamalimmat hirmuhallitsijat, jotka ovat kansanmurhanneet miljoonia ovat ikään kuin nousseet henkisesti ylemmälle tasolle? "
En katso, mutta ovat he auttaneet meitä näkemään hirviön itsessäämme ja tekemään parannusta. Nousemaan ylemmälle tasolle.
"Miksi se nostaa ihmisen korkeammalle tasolle, jos hän kokee ettei ole vastuussa teoistaan? "
Minä olen aina puhut vastuun ottamisesta, en sovitusuhrista ja kaiken armahtamisesta, Armoa armon päälle saa aikaan vain itsekritiikin puutetta ja yhteiskunnallista holtittomuutta.
"Eikö itse asiassa kristillinen moraali ole juuri se, mikä nostaa ihmisen korkeammalle tasolle ja anna elämälle tarkoituksen? "
Ei ole, koska teillä ei ole lain tuntemusta, te kiellätte lain, joka näyttää mitä kannattaa kartaa. Kristinoppi on lain vastavoimaksi tehty armonoppi."...mutta ovat he auttaneet meitä näkemään hirviön itsessäämme ja tekemään parannusta. Nousemaan ylemmälle tasolle."
Jaa, ja silti heitä on jatkuvasti eri puolilla maailmaa...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 971837
Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle
Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti2341494Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2541018Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt78915- 7805
- 64751
Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr10745- 27717
Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.55704IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku38699