Ehdota meille rotua

vaikka collie, tai novascotian noutaja. Keskikokoinen/pienempi koira mahtuu paremmin autoon, niin sinne mahtuu sen jälkeen muutakin, kuin koira.

Pitti tai staffi. Ptävät kovasti lapsista ja muistakin ihmisistä ja eläimistä.

Ainakin saksanpaimenkoira ja valkoinenpaimenkoira tulee unohtaa samantien. Nämä ovat työkoirarotuja, jotka todellakin tarvitsevat rodunomaista tekemistä, johon liittyy olennaisena pään käyttö. Ei siis missään nimessä ideaaleja sohvaperunaperhekoiria vain semiaktiiviseen kotiin. En ymmärrä, miksi työkoirarotuja edes mietitään, jos ollaan vain pullakoiraa vailla.

Labradorinnoutaja ja kultainennoutaja voivat vielä mennäkin, kunhan hankitte nimenomaan näyttelylinjaisen. Nekin tosin ovat usein nuorena aktiivisia höseltäjiä, joille on keksittävä tekemistä ja tarjottava liikuntaa tai keksivät sitä sitten ihan ansioituneesti itse. Hyvä kasvattaja osaa ottaa itsestänne kertoman huomioon ja valitsee teille pentueen rauhallisimman mukelon. Siksi tekemisen intoa ei pidä mennä kasvattajalle liioittelemaan kuten usein uutuudenviehätyksen yhteydessä käy.

Kaikki ehdottamasi rodut tarvitsevat joka päiväistä reipasta liikuntaa, oikeastaan sanoisin, että ihan kaikki rodut. Eli mikään pihassa pyöriminen ei riitä.

Ehkä pitkä-/lyhytkarvainen collie voisi olla sopiva, en ehkä sulkisi kultaistanoutajaa pois, jos vain löytää rauhalliset vanhemmat. Eli tutustu paitsi rotuun, myös kyseisen pennun vanhempiin tarkasti. Kaikkien rotujen sisällä on paljon vaihtelua. Kysy esim riistavietistä, aktiivisuudesta, miellyttämisenhalusta ja reaktiivisuudesta.

Eurasier? Täydellinen perhekoira ja kulkee mukana eri paikoissa helposti, koska on sellanen rauhallinen viilipytty. Ei ole niin aktiivinen kun mainitsemasi rodut, mutta tarvittaessa jaksaa paljonkin. On hieman sellainen, joka on tyytyväinen kunhan saa olla perheen kanssa ja perus ulkoilut hoitaa. Siitä ei mitään toko-mestaria saa, mutta aika helposti sen saa kasvatettua hyvin käyttäytyväksi kansalaiseksi, osin juurikin sen rauhallisuuden ansiosta.

Niillä ei ole hirveästi miellyttämisen halua , mutta oman eukkujen koulutus ja eläminen perustuu aika pitkälle siihen, että ne on tyytyväisiä meidän laumassa ja ne haluavat kulkea mukana ja totella. Ei niitä edes hirveästi tarvi käskyttää, koska ne toimii lähes kuin ajatus. Toki itsepäisyyttä löytyy , mutta se tuokin vaan hieman huumoria tähän rotuun. Johdonmukainen täytyy toki olla, on näistä jotku saanut ongelma koiria, mutta sillon kyllä pitää olla punainen lanka hukassa jos niin pääsee käymään.

Rotumääritelmään kuuluu myös pidättäytyvyys vieraita kohtaan, mutta nykyään löytyy paljon avoimiakin tapauksia. Itse pidän tätä enemmänkin positiivisena asiana, koska en koe että koiran pitää mennä höösäämään tuntemattomien luokse, vaan kattoo tilanteen rauhassa ja tutustuu sitä mukaan kun itsestä tuntuu,

Omat ja kaikki tuntemani eukut pysyy/pysyisivät kyllä omalla pihalla maalla irti kun se oikea oppisesti koulutetaan. Joillain näitä karkailevia yksilöitä löytyy, mutta omasta kokemuksesta se on kyllä täysin koulutuksesta kiinni.

On sen verran tuntematon rotu, että ihmiset osaa edes miettiä koko rotua.

Suomenlapinkoira

Isommasta tykkäävälle berninpaimenkoira ja pienemmästä shetlanninpaimankoira.

Schipperke, mittelspitz, japaninpystykorva, hovawart tai appenzellinpaimenkoira.

Labukka voisi sopia hyvin ja etenkin tyttö; poijat tuppaa lähtemään pihasta tyttöjen perään. Muutoin oikein mukava perhekoira, mutta pentu- ja teini-ikä on aika villiä aikaa ja koira voi turhautuessaan syödä kengät, sohvat ja tapetitkin seinistä. Oikeasti. Aikuistuessaan rauhoittuvat kyllä paljon leppoisammaksi. Labukoilla on aika paljon nivelongelmia, joten pentua harkitessa kannattaa tutustua todella huolellisesti suvun terveystietoihin ja soitella useammalle kasvattajalle. Muutkin noutajat tai spanielit voisivat sopia, mutta labradorit ovat itselle tutuimpia lapsuuden ajoilta.

Sileäkarvainen noutaja. Tosi kiva rotu. Meillä on viisihenkisessä perheessä jossa myös koiran lisäksi pupu. Pysyy pihassa ja kuuntelee hyvin. Suosittelen! Antaa tehdä itselleen mitö vain ja oppii nopeasti.

Mitä mieltä olisit ketusta? Kettu ei mene hajujen perään ja tykkää olla irti. Metsässä kulkemista ei tarvitse opettaa ja osaa tarvittaessa puolustaa itseään. Lisäksi kettu on hyvän näköinen ja turkki helppohoitoinen.

Ehdottomasti bernhardinkoira,rakastaa kaikkia eikä vaadi jatkuvia virikkeitä,joskin vaatii liikuntaa,juurikin metsässä samoilu tälle rodulle se oikea.Ison auton toki vaatii ja kuolaa ja karvaa riittää,mutta suuri sydän ja leppoisa luonne korvaa kaiken !