Koulu maksaa, lapset eivät ole ilmaisia

Opettajat ei ole edelleen hyvä osasia! Kirjoitin Iltasanomiin vantaan säästöistä niin mistä te luulette että me revitään ne retkirahat? Jos vanhemmat ei vanhempien illassa anna lastensa myydä? Pitäiskö ne kinuta kunnalta? Ja ne jolla ei ole varaa antaa sitä 10 euroa retkikassaan niin olkoon tulematta mihinkään sitten. Miksi lapsia tehdään jos ei ole varaa antaa sille rahaa? Ja miten te sitten keräisitte jos ette anna lasten myydä jotain tai antamalla rahaa sinne? Opettajanko ne on sinne vipattava? JÄRKI HOI ÄLÄ JÄTÄ!

12-Vuotias Opiskelija kirjoitti:

Opettajat ei ole edelleen hyvä osasia! Kirjoitin Iltasanomiin vantaan säästöistä niin mistä te luulette että me revitään ne retkirahat? Jos vanhemmat ei vanhempien illassa anna lastensa myydä? Pitäiskö ne kinuta kunnalta? Ja ne jolla ei ole varaa antaa sitä 10 euroa retkikassaan niin olkoon tulematta mihinkään sitten. Miksi lapsia tehdään jos ei ole varaa antaa sille rahaa? Ja miten te sitten keräisitte jos ette anna lasten myydä jotain tai antamalla rahaa sinne? Opettajanko ne on sinne vipattava? JÄRKI HOI ÄLÄ JÄTÄ!

Lue lisää

Olen iloinen, että sinunkaltaisiasi nykynuoria on kasvamassa. Sinusta tulee vastuun kantamiseen kykenevä aikuinen, joka ymmärtää olla hankkimatta lapsia, ellei ole valmis maksamaan lasten aiheuttamia kustannuksia.

ostan lapselle sukset, maksavat hunajaa, lapsi käyttää niitä yhden kerran talvessa,ja senkin kerran sataa vettä.(ensi talvena pienet). Mun pienistä rahoista on ostettu turha kapistus, jolla oltais syöty viikonloppuna ja vähän seuraavallakin viikolla. Jos on pienituloinen tai työtön, miettii kaksikin kertaa, onko varaa suksiin.
Äläkä yhtään viisastele kirpputorisuksista, et niitä laita jalkaan itsekään.
Entäs jos niitä lapsia on monta, sukset katkeilleet ja varastettu, entä sitten.
Ai että otti taas otsalohkosta tämä kirjoitus taas, laita ne lapset kävelylle tai jumppaan.
Ruvetkaa opet vastustamaan sen hiihdon opetusta.

köyhä kirjoitti:

ostan lapselle sukset, maksavat hunajaa, lapsi käyttää niitä yhden kerran talvessa,ja senkin kerran sataa vettä.(ensi talvena pienet). Mun pienistä rahoista on ostettu turha kapistus, jolla oltais syöty viikonloppuna ja vähän seuraavallakin viikolla. Jos on pienituloinen tai työtön, miettii kaksikin kertaa, onko varaa suksiin.
Äläkä yhtään viisastele kirpputorisuksista, et niitä laita jalkaan itsekään.
Entäs jos niitä lapsia on monta, sukset katkeilleet ja varastettu, entä sitten.
Ai että otti taas otsalohkosta tämä kirjoitus taas, laita ne lapset kävelylle tai jumppaan.
Ruvetkaa opet vastustamaan sen hiihdon opetusta.

Lue lisää

niitä välineitä saa kovasti jo hommata esikoulusta lähtien.on suksia,luistimia,vaikka minkälaista pulkkaa ja liukuria.osa varmasti löytyy jo valmiiksi,mutta varsinkin sukset ja luistimet ovat suurempia investointeja.en ymmärrä mikä pakkohomma tuo luistelukin on ku tuntuu että jos 6vuotias ei heti luistele ku taitoluistelija,niin heti ollaan vanhemmille huomauttamassa!meidän 6vuotiaamme on alkanut vihaamaan luistelua koska opettaja moittii lapsen kuullen.kannustamisella esim.pääsee paljon pitemmälle.

köyhä kirjoitti:

ostan lapselle sukset, maksavat hunajaa, lapsi käyttää niitä yhden kerran talvessa,ja senkin kerran sataa vettä.(ensi talvena pienet). Mun pienistä rahoista on ostettu turha kapistus, jolla oltais syöty viikonloppuna ja vähän seuraavallakin viikolla. Jos on pienituloinen tai työtön, miettii kaksikin kertaa, onko varaa suksiin.
Äläkä yhtään viisastele kirpputorisuksista, et niitä laita jalkaan itsekään.
Entäs jos niitä lapsia on monta, sukset katkeilleet ja varastettu, entä sitten.
Ai että otti taas otsalohkosta tämä kirjoitus taas, laita ne lapset kävelylle tai jumppaan.
Ruvetkaa opet vastustamaan sen hiihdon opetusta.

Lue lisää

Ei meillä maikoillakaan ole mitenkään hyvät palkat. Olen ostanut omille lapsilleni Keltaisesta pörssistä tai hesarin lauantaimarkkinoilta polkupyöriä ja suksipaketteja, ihan hyväkuntoisia ja tosi halvalla. Nyt, kun lapset alkavat olla siinä iässä, etteivät enää kasva pituutta, olen ostanut yhdet sukset ja yhdet luistimet uutena.Ne käytettyinä ostetut olen edelleen myynyt kirpparilla eteenpäin.Samalla tavoin toimin aikoinaan lastenvaunujen kanssa. Käytän paljon kierrätystä, miksi et sinä?

Nimetön kirjoitti:

Ei meillä maikoillakaan ole mitenkään hyvät palkat. Olen ostanut omille lapsilleni Keltaisesta pörssistä tai hesarin lauantaimarkkinoilta polkupyöriä ja suksipaketteja, ihan hyväkuntoisia ja tosi halvalla. Nyt, kun lapset alkavat olla siinä iässä, etteivät enää kasva pituutta, olen ostanut yhdet sukset ja yhdet luistimet uutena.Ne käytettyinä ostetut olen edelleen myynyt kirpparilla eteenpäin.Samalla tavoin toimin aikoinaan lastenvaunujen kanssa. Käytän paljon kierrätystä, miksi et sinä?

Lue lisää

Minua elämä potkaisi ja jouduin työttömäksi pätkätyöstä vasten tahtoani. Saan noin 180 euroa kuussa käteen. Kai ymmärrät "nimetön" että jos opettajalla on tiukkaa niin mitä sitten on minun ja lapseni elämä. Tiedätkö miltä se tuntuu sanoa lapselle että meillä ei ole rahaa. Se tuntuu kuin puukkoa kierrrettäisiin sydämmessä, siltä se tuntuu.

Nimetön kirjoitti:

Ei meillä maikoillakaan ole mitenkään hyvät palkat. Olen ostanut omille lapsilleni Keltaisesta pörssistä tai hesarin lauantaimarkkinoilta polkupyöriä ja suksipaketteja, ihan hyväkuntoisia ja tosi halvalla. Nyt, kun lapset alkavat olla siinä iässä, etteivät enää kasva pituutta, olen ostanut yhdet sukset ja yhdet luistimet uutena.Ne käytettyinä ostetut olen edelleen myynyt kirpparilla eteenpäin.Samalla tavoin toimin aikoinaan lastenvaunujen kanssa. Käytän paljon kierrätystä, miksi et sinä?

Lue lisää

Viitaten viestiisi "koulu kiusaa vanhempia"- ketjussa,onko sinulla mielessä jonkinlaiset tulorajat, jonka alittavat eivät lapsia saisi tehdä?

Jope kirjoitti:

Viitaten viestiisi "koulu kiusaa vanhempia"- ketjussa,onko sinulla mielessä jonkinlaiset tulorajat, jonka alittavat eivät lapsia saisi tehdä?

Jope hyvä,
Ei lapsia pidä tehdä, ellei ole edellytyksiä niitä hyvin hoitaa ja kasvattaa. Ymmärtäisit kantani, jos olisit kymmeniä vuosia joutunut seuraamaan sitä, mitä minä olen joutunut. Omat vanhempani olivat pienipalkkaisia työläisiä ja olen itse käyttänyt toisten vanhoja vaatteita ja varusteita. Mutta he kykenivät kuitenkin kasvattamaan minut kunnolla. Olen jopa suvun ensimmäinen korkeakoulututkinnon suorittanut! Valitettavasti lapsia syntyy usein sellaisille, joille työnteko on myrkkyä ja yhteiskunnan odotetaan maksavan kaikki kännykät sun muut.Usein vanhempien oman elämän ilot pannaan etusijalle, lapsista ei niin väliä. Minua riepoo nuo vanhemmat. Olen pahoillani, jos loukkaan kunnollsia, tahattomuttaan tai sairauttaan työttömiä ihmisiä. Heidän kannattaa kertoa tilanteestaan opettajalle, joka hoitaa heidän lapsensa retket sun muut huomaamattomasti ja hienovaraisesti. Olen kohdistanut kritiikkini ihmisiin, jotka periaatteesta eivät osallistu esim. retkien kustannuksiin, vaikka rahaa olisi. Edelleen olen sitä mieltä, että luisteluun ja hiihtoon kannattaisi satsata, vaikka itse kyseisiä lajeja vihaisikin. Välineitä saa lainaksi useimmista kouluista, jos ei kerta kaikkiaan niitä voi hankkia.Omassa koulussani järjestetään parin vuoden välein vaihtopörssi, jossa saa halvalla ostaa tai vaihtaa suksia ja luistimia.

Nimetön kirjoitti:

Jope hyvä,
Ei lapsia pidä tehdä, ellei ole edellytyksiä niitä hyvin hoitaa ja kasvattaa. Ymmärtäisit kantani, jos olisit kymmeniä vuosia joutunut seuraamaan sitä, mitä minä olen joutunut. Omat vanhempani olivat pienipalkkaisia työläisiä ja olen itse käyttänyt toisten vanhoja vaatteita ja varusteita. Mutta he kykenivät kuitenkin kasvattamaan minut kunnolla. Olen jopa suvun ensimmäinen korkeakoulututkinnon suorittanut! Valitettavasti lapsia syntyy usein sellaisille, joille työnteko on myrkkyä ja yhteiskunnan odotetaan maksavan kaikki kännykät sun muut.Usein vanhempien oman elämän ilot pannaan etusijalle, lapsista ei niin väliä. Minua riepoo nuo vanhemmat. Olen pahoillani, jos loukkaan kunnollsia, tahattomuttaan tai sairauttaan työttömiä ihmisiä. Heidän kannattaa kertoa tilanteestaan opettajalle, joka hoitaa heidän lapsensa retket sun muut huomaamattomasti ja hienovaraisesti. Olen kohdistanut kritiikkini ihmisiin, jotka periaatteesta eivät osallistu esim. retkien kustannuksiin, vaikka rahaa olisi. Edelleen olen sitä mieltä, että luisteluun ja hiihtoon kannattaisi satsata, vaikka itse kyseisiä lajeja vihaisikin. Välineitä saa lainaksi useimmista kouluista, jos ei kerta kaikkiaan niitä voi hankkia.Omassa koulussani järjestetään parin vuoden välein vaihtopörssi, jossa saa halvalla ostaa tai vaihtaa suksia ja luistimia.

Lue lisää

Entäs kun ne, joilla on rahaa, kylvävät sitä leuhkasti ja toiset, joilla ei ole rahaa, eivät voi juuri ropoakaan antaa. Eikö oppilaiden epätasa-arvo juuri näin pahene? Eivät nuo varakkaat sitä tosiaankaan vaivihkaa tee. Kyllä koko kylä sitten tietää, että Eeron isän bussilla tässä mennään ja Ossin isä maksaa ruuat. Peruskoululaki ja muut on laadittu sitä varten, että oppilaat olisivat tasa-arvoisessa asemassa. Opettajien pitäisi noudattaa lakia ja kieltäytyä sellaisesta toiminnasta, jota kunta ei rahoita. Tai sitten retkiä tai muita saa olla vain noin joka kolmas vuosi. Ei jokavuotista nöyryyttämistä. Luulisi olevan opettajienkin etu, ettei tarvitse kaiken maailman retkiä järjestellä. Retkeilkööt perheet vapaa-aikanaan. Loppuu nurinat ja kaikilla on hyvä. Kyllä ne lapset niitä elämyksiä saavat pulkkamäessäkin.

Isä Vantaalta kirjoitti:

Entäs kun ne, joilla on rahaa, kylvävät sitä leuhkasti ja toiset, joilla ei ole rahaa, eivät voi juuri ropoakaan antaa. Eikö oppilaiden epätasa-arvo juuri näin pahene? Eivät nuo varakkaat sitä tosiaankaan vaivihkaa tee. Kyllä koko kylä sitten tietää, että Eeron isän bussilla tässä mennään ja Ossin isä maksaa ruuat. Peruskoululaki ja muut on laadittu sitä varten, että oppilaat olisivat tasa-arvoisessa asemassa. Opettajien pitäisi noudattaa lakia ja kieltäytyä sellaisesta toiminnasta, jota kunta ei rahoita. Tai sitten retkiä tai muita saa olla vain noin joka kolmas vuosi. Ei jokavuotista nöyryyttämistä. Luulisi olevan opettajienkin etu, ettei tarvitse kaiken maailman retkiä järjestellä. Retkeilkööt perheet vapaa-aikanaan. Loppuu nurinat ja kaikilla on hyvä. Kyllä ne lapset niitä elämyksiä saavat pulkkamäessäkin.

Lue lisää

sinun lapsesi ei saa, niin ei sitten muidenkaan lapset saa saada mitään. Ja opettaja siitä vielä huolehtimaan! Olet vantaalta, tottakai, kaupungin vuokratalosta. Elä sinä vain omaa elämääsi, anna muiden "leuhkia," mitä sinä niistä välität? Emme mekään välitä sinusta. Rahalla "leuhkiminen" voi tarkoittaa myös sitä että voisi omistaan autta myös muita lapsia pääsemään mukaan retkille. Oletko kateuksissasi koskaan ajatellut niin? Sinunlaisillesi on paratiisi tuolla itärajan takana, tervemenoa sinne!

kyllä rivien välistä niin paistaa läpi millainen ihminen tämä ope on...voin sanoa että noita open kommentteja lukiessani tulee kyllä niin mieleen poikani edellinen opettaja!luojan kiitos nyt koulua vaihdettuamme uusi opettaja on kuin taivaan lahja tähän entiseen korppi kotkaan verrattuna!kyllä opettajan varsinkin tulisi vähäsen miettiä mitä sammakoita suustaan päästelee-ELÄMÄ KOSTAA!!!!P.S.JOPE:LISÄÄN ILTA RUKOUS LISTAANI SINUNKIN RUKOUS AIHEESI!SE ON MIELESTÄNI RUKOUS JUMALAN MIELEEN,EIHÄN KUKAAN HALUA OPETTAJAA JOKA HARRASTAA KIUSAAMISTA PAHIMMASTA PÄÄSTÄ!!!ja kiiiitos jumalalle että poikani sai niin mukavan,inhimillisen,ymmärtäväisen ja kaikin puolin miellyttävän opettajan nyt uudessa koulussa!!!huh helpotusta!!!!!!!!itse asiassa tämän edellisen opettajan vainoomiset ja ilkeilyt olivat sitä luokkaa että jos itse olisin yhtään erilaisempi ihminen-niin piruuttani kyllä kostaisin menneet jollain tavalla,ja korkojen kera!!!kiittäköön onneaan tämä vanha lepakko,vanha piika,että minä olen uskovainen ihminen ja sen vuoksi en "voi"tällaiseen toimintaa ryhtyä...dääm!!!!

Mitä tekemistä vanhempainilloilla on suksien kanssa? Ei mitään. Vanhempainilloissa puhutaan tärkeämmistä asioista kuin hikilautojen ostosta, tai lainaamisesta. Entäs kun täällä meidän pihassa ei asu kuin eläkeläisiä ja yksi vauva ja meidän murkku, kirppareilla ei suksia myydä (pääkaup.seutu)ja ei haluta ostaa, mitäs tähän keksit vastaukseksi. Ei hesassa tarvii osata hiihtää, se pykälä joutais jo romukoppaan täälläpäin. Kotien tehtäväksi tuommoinen muinaismuisto, hiihtäkööt kersat ostarilla kaljakassin kanssa.

kiusa se on pienikin kiusa kirjoitti:

Mitä tekemistä vanhempainilloilla on suksien kanssa? Ei mitään. Vanhempainilloissa puhutaan tärkeämmistä asioista kuin hikilautojen ostosta, tai lainaamisesta. Entäs kun täällä meidän pihassa ei asu kuin eläkeläisiä ja yksi vauva ja meidän murkku, kirppareilla ei suksia myydä (pääkaup.seutu)ja ei haluta ostaa, mitäs tähän keksit vastaukseksi. Ei hesassa tarvii osata hiihtää, se pykälä joutais jo romukoppaan täälläpäin. Kotien tehtäväksi tuommoinen muinaismuisto, hiihtäkööt kersat ostarilla kaljakassin kanssa.

Lue lisää

Ei itärajalla asuvankaan tarvitse osata ruotsia ja silti sitä koulussa opetetaan.

Vanhempainillat liittyvät aiheeseen sillä tavoin, että siellä sovitaan asioista yhteisesti. Esimerkiksi juuri näistä rahojen keräyksistä sun muista. Turha ruveta vanhemmilla valittamaan että en maksa lapseni leirikoulua, jos ei ole nokkaansa näyttänyt vanhempainillassa jossa asiasta on päätetty. Jos hän olisi hilannut perseensä sinne niin hänen hyvin perusteltu oma ehdotuksensa olla menemättä leirikouluun tai kerätä rahat vaikka myymällä vessapaperia olisi kenties saanut kannatusta ja valittu enemmistön päätöksellä.

Olen aivan varma että pääkaupunkiseudultakin löytyy käytettyjä urheiluvälineitä. Jos ei kirppareilta niin kauppojen ilmoitustauluilta tai vaikka huuto.netin tai keltaisen pörssin kautta. Mutta pakkohan se ei ole ostaa.

Joo, luulisi se 20€ jostain takinpohjalta löytyvän, kun se useimmilta löytyy niin helposti alkon kassalta, monta kertaa vuodessa. Niilläkin rahoilla lapset tekisivät jo välimerenmatkan!
Me olemme ostaneet vanhimmalle eina uudet sukset ja pienemmät on sitten käyttäneet sitä mukaa samoja kun kasvavat. Hyvin on yhdet kamat kestäneet kolmella. Monoja olen saanut monasti kirpparilta 6-10 eurolla, todella hyviä. Luistimet ostan AINA kirpparilta, myös itselleni, ne maksaa siellä n. 8-14€ kannattaa. kannattaa kierrellä ja vertailla. Paljon ei tarvi kouluharrastuksiin panostaa, vaatii vaan vähän viitseliäisyyttä. Useimmat lapset nauttii luistelemisesta ja hiihtämisestä, aikuisten asenteet ne on mitkä tarttuu. jos ei itse harrasta näitä lajeja, voi olla harrastamatikin, mutta tarviiko asenteita lapsiinsakin tartuttaa?

eiköyhämuttakuitenkin kirjoitti:

Joo, luulisi se 20€ jostain takinpohjalta löytyvän, kun se useimmilta löytyy niin helposti alkon kassalta, monta kertaa vuodessa. Niilläkin rahoilla lapset tekisivät jo välimerenmatkan!
Me olemme ostaneet vanhimmalle eina uudet sukset ja pienemmät on sitten käyttäneet sitä mukaa samoja kun kasvavat. Hyvin on yhdet kamat kestäneet kolmella. Monoja olen saanut monasti kirpparilta 6-10 eurolla, todella hyviä. Luistimet ostan AINA kirpparilta, myös itselleni, ne maksaa siellä n. 8-14€ kannattaa. kannattaa kierrellä ja vertailla. Paljon ei tarvi kouluharrastuksiin panostaa, vaatii vaan vähän viitseliäisyyttä. Useimmat lapset nauttii luistelemisesta ja hiihtämisestä, aikuisten asenteet ne on mitkä tarttuu. jos ei itse harrasta näitä lajeja, voi olla harrastamatikin, mutta tarviiko asenteita lapsiinsakin tartuttaa?

Lue lisää

Ottakaa muut ruikuttajat mallia tästä kirjoittajasta. Kyllä rahaa laitetaan paljon turhempiikin asioihin ja kaikki on vain asenteesta kiinni.

Älä iskä luule tietäväsi.
Jos teillä on varaa kaikenlaiseen , niin se ei koske kaikkia. Kyllä Suomessakin ovat arvot koventuneet. Köyhyys on nykyisin anteeksiantamaton vamma, joka on aina oma syy, ja köyhät ovat moraalisesti alempiarvoisia, kun eivät toimi niinkuin hyväosaiset.

iskä minäkin kirjoitti:

Älä iskä luule tietäväsi.
Jos teillä on varaa kaikenlaiseen , niin se ei koske kaikkia. Kyllä Suomessakin ovat arvot koventuneet. Köyhyys on nykyisin anteeksiantamaton vamma, joka on aina oma syy, ja köyhät ovat moraalisesti alempiarvoisia, kun eivät toimi niinkuin hyväosaiset.

Lue lisää

Jos ei ole varaa suksiin, ei ole kyllä pleikkareihin eikä peleihin. Ei perhettä sillä pleikkarilla ruokita. ruoka vastaan sukset niin kyllä köyhällä se ruoka voittaa. ja todella yhtä hiihtokertaa varten nou tänk juu
Kirppiksen suksetkin alkaa olla uusien hinnoissa, mee vaikka kattomaan, ja rojuja ei kukaan osta, fakta homma.
eikä hiihtämättömyys tarkoita liikkumattomuutta, meillä liikutaan, vaikkei suksilla, kävellen, uiden, pyöräillen jne.

Ei voi urheiluvälineitä verrata pleikkareihin ym.

On kohtuutonta, että koulussa vaaditaan suksia ja luisitmia, pelitossuja, mailoja ym. jos niitstä lapsi ei ole kiinnostunut.

Meillä kukaan lapsista ei juurikaan kotona hiihdä tai luistele, joten se jää koulun pakollisiin liikuntatunteihin. Meidän lasten koulussa hiidetään kolme- neljä kertaa vuodessa!!
On siis kohtuutonta vaatia suksia ja luistimia, jos niitä ei tarvi! Silloin ne pitäisi olla lainattavissa koulusta!

Tästä on kysymys, ei niinkään siitä, ettei niitä voisi ostaa. Mutta, kuka ostaa ne seisomaan turhaan kellariin?

Koulussa pitäisi olla valinnaiset urheilutunnit,jotta sieltä kaikille löytyisi heitä itseään kiinnostava laji. On älytöntä hiihdättää lasta jos se ei kiinnosta. Vaihtoehtoja on monia, ja kyllä jokaiselle pitää löytää se omin juttu.

Itse olin koulussa surkea hiihtämään, itku meinasi tulla monesti, ja mun hiihtämiset todellakin loppui kouluun, enkä sen jälkeen ole suksia jalkaani laittanu. Pakko hiihto tappoi minusta innostuksen,jos sitä joskus onkin ollutkaan. Näyttää myös siltä että lapsenikin on hiihtonsa hiihtäny.

suksi ei luista kirjoitti:

Ei voi urheiluvälineitä verrata pleikkareihin ym.

On kohtuutonta, että koulussa vaaditaan suksia ja luisitmia, pelitossuja, mailoja ym. jos niitstä lapsi ei ole kiinnostunut.

Meillä kukaan lapsista ei juurikaan kotona hiihdä tai luistele, joten se jää koulun pakollisiin liikuntatunteihin. Meidän lasten koulussa hiidetään kolme- neljä kertaa vuodessa!!
On siis kohtuutonta vaatia suksia ja luistimia, jos niitä ei tarvi! Silloin ne pitäisi olla lainattavissa koulusta!

Tästä on kysymys, ei niinkään siitä, ettei niitä voisi ostaa. Mutta, kuka ostaa ne seisomaan turhaan kellariin?

Koulussa pitäisi olla valinnaiset urheilutunnit,jotta sieltä kaikille löytyisi heitä itseään kiinnostava laji. On älytöntä hiihdättää lasta jos se ei kiinnosta. Vaihtoehtoja on monia, ja kyllä jokaiselle pitää löytää se omin juttu.

Itse olin koulussa surkea hiihtämään, itku meinasi tulla monesti, ja mun hiihtämiset todellakin loppui kouluun, enkä sen jälkeen ole suksia jalkaani laittanu. Pakko hiihto tappoi minusta innostuksen,jos sitä joskus onkin ollutkaan. Näyttää myös siltä että lapsenikin on hiihtonsa hiihtäny.

Lue lisää

Jos ei taho! Ei kiinnosta! Evvk!

Sekä aikuisten että lasten on hyvä kasvaa siihen ajatukseen että on asioita joita on tehtävä vaikka ei TAHO/KIINNOSTA!

Kun alakoulussa lipsutaan niin yläkoulussa ei paljon näy oppilaita niillä tunneilla jotka ei kiinnosta/joita ei taho.

Mitähän tästä tulee jos:
* kotona ei tarvitse tehdä mitään mitä ei taho/kiinnosta
* koulussa ei tarvitse tehdä mitään mitä ei taho/kiinnosta
* armejaassa ei tarvitse tehdä mitään mitä ei taho/kiinnosta


Kannattaa iltakahvin sijaan juoda Lipton teetä!

Iskä kirjoitti:

Jos ei taho! Ei kiinnosta! Evvk!

Sekä aikuisten että lasten on hyvä kasvaa siihen ajatukseen että on asioita joita on tehtävä vaikka ei TAHO/KIINNOSTA!

Kun alakoulussa lipsutaan niin yläkoulussa ei paljon näy oppilaita niillä tunneilla jotka ei kiinnosta/joita ei taho.

Mitähän tästä tulee jos:
* kotona ei tarvitse tehdä mitään mitä ei taho/kiinnosta
* koulussa ei tarvitse tehdä mitään mitä ei taho/kiinnosta
* armejaassa ei tarvitse tehdä mitään mitä ei taho/kiinnosta


Kannattaa iltakahvin sijaan juoda Lipton teetä!

Lue lisää

oiskos sen takia paljon yksinhuoltajia, vanhemmat ei tahtonu/halunnu koulussa hiihtää ja sen takia ne ei halua olla enää yhdessä, kun ne ei halua/ei kiinnosta.
Elämää suurempi asia tämä hiihtäminen jos sitä vertaa muuhun.

järvisetkö pannaan kirjoitti:

oiskos sen takia paljon yksinhuoltajia, vanhemmat ei tahtonu/halunnu koulussa hiihtää ja sen takia ne ei halua olla enää yhdessä, kun ne ei halua/ei kiinnosta.
Elämää suurempi asia tämä hiihtäminen jos sitä vertaa muuhun.

Lue lisää

En minäkään tajua miksi juuri hiihtämisestä tehdään se elämää suurempi asia jota jokaisen on PAKKO harrastaa.

Selittäkääpä minulle, mikä siinä hiihtämisessä on niin korvaamatonta ja ihmeellistä, ettei lasta voi siitä vapauttaa aiheuttamatta lapsen kehitykselle korjaamattomia vahinkoja? Miksi juuri se liikuntamuoto on niin tärkeä? Mäntyrannan perinnönkö vuoksi, vai mistä syystä? Eihän lapsia pakoteta säveltämäänkään Sibeluksen perinnön vuoksi. Mikä hiihtämisessä on niin merkillistä?

Itse inhoan sitä, olen aina inhonnut. Alle kouluikäisenä se vielä menetteli, kun olin ladulla isän kanssa, mutta kansakoulussa alkoi piina ja kidutus. Vihasin koulussa sitä että oli pakko hiihtää, omat vanhemmat pakottivat ottamaan sukset mukaan. Itkun kanssa kannoin ne kouluun. Oli nöyryyttävää olla aina se hidas ja kankea joka ei pysynyt muiden matkassa, johon muut suuttuivat ja opettaja oli kärsimätön ja ivallinen. Hiihdin niin että hiki valui vaatteiden alla, huohotin, huhkin, olin pyörtymäisilläni - ja silti jäin jälkeen, ja sekös kavereita nauratti tai ärsytti.

Päätin jo silloin että jos saan joskus omia lapsia, jotka vihaavat sitä yhtä paljon kun minä ( siis niin että koko viikko menee sen takia pilalle, jo maanantaiaamuna on paha olla kun tietää että torstaina pitää hiihtää, että mieluummin kymmenen rokotusta ja viisitoista hammaslääkärikäyntiä päivässä kuin yksi hiihtotunti viikossa ), niin minun lasteni ei ole pakko. Päätöksessäni olen pysynyt: en pakota lapsiani sinne nöyryytettäväksi.


Eikö lapsista kasva kunnon kansalaisia elleivät hiihdä? Kuinka minusta kumminkin tuli? Siksikö, kun minut pakotettiin hiihtämään? Eli, onko siis niin että jos äitini ei olisi aikanaan pakottanut minua ottamaan suksia mukaan kouluun hiihtopäivinä, olisin nyt vankilassa tai mielisairaalassa?

En ole kuluneiden vuosien aikana huomannut että hiihtämisestä olisi elämääni mitään hyvää koitunut. Inhoan sitä.

Ei se, että jokin asia on tylsää tai rasittavaa, ole mikään syy lintsata. Mutta hiihtäminen on yhdelle lapsistani nimenomaan NÖYRYYTTÄVÄÄ, kuten se oli minullekin, ja nöyryytyksiä en halua lapsilleni tieten tahtoen järjestää. Ei siitä ole tullut kiistoja opettajankaan kanssa. sanoin vain että tyttäreni ei hiihdä koska ei tahdo, ja se siitä.

Moralisoikaa ja halveksikaa ihan vapaasti, ei hetkauta mitenkään.

Äiskäräiskä kirjoitti:

En minäkään tajua miksi juuri hiihtämisestä tehdään se elämää suurempi asia jota jokaisen on PAKKO harrastaa.

Selittäkääpä minulle, mikä siinä hiihtämisessä on niin korvaamatonta ja ihmeellistä, ettei lasta voi siitä vapauttaa aiheuttamatta lapsen kehitykselle korjaamattomia vahinkoja? Miksi juuri se liikuntamuoto on niin tärkeä? Mäntyrannan perinnönkö vuoksi, vai mistä syystä? Eihän lapsia pakoteta säveltämäänkään Sibeluksen perinnön vuoksi. Mikä hiihtämisessä on niin merkillistä?

Itse inhoan sitä, olen aina inhonnut. Alle kouluikäisenä se vielä menetteli, kun olin ladulla isän kanssa, mutta kansakoulussa alkoi piina ja kidutus. Vihasin koulussa sitä että oli pakko hiihtää, omat vanhemmat pakottivat ottamaan sukset mukaan. Itkun kanssa kannoin ne kouluun. Oli nöyryyttävää olla aina se hidas ja kankea joka ei pysynyt muiden matkassa, johon muut suuttuivat ja opettaja oli kärsimätön ja ivallinen. Hiihdin niin että hiki valui vaatteiden alla, huohotin, huhkin, olin pyörtymäisilläni - ja silti jäin jälkeen, ja sekös kavereita nauratti tai ärsytti.

Päätin jo silloin että jos saan joskus omia lapsia, jotka vihaavat sitä yhtä paljon kun minä ( siis niin että koko viikko menee sen takia pilalle, jo maanantaiaamuna on paha olla kun tietää että torstaina pitää hiihtää, että mieluummin kymmenen rokotusta ja viisitoista hammaslääkärikäyntiä päivässä kuin yksi hiihtotunti viikossa ), niin minun lasteni ei ole pakko. Päätöksessäni olen pysynyt: en pakota lapsiani sinne nöyryytettäväksi.


Eikö lapsista kasva kunnon kansalaisia elleivät hiihdä? Kuinka minusta kumminkin tuli? Siksikö, kun minut pakotettiin hiihtämään? Eli, onko siis niin että jos äitini ei olisi aikanaan pakottanut minua ottamaan suksia mukaan kouluun hiihtopäivinä, olisin nyt vankilassa tai mielisairaalassa?

En ole kuluneiden vuosien aikana huomannut että hiihtämisestä olisi elämääni mitään hyvää koitunut. Inhoan sitä.

Ei se, että jokin asia on tylsää tai rasittavaa, ole mikään syy lintsata. Mutta hiihtäminen on yhdelle lapsistani nimenomaan NÖYRYYTTÄVÄÄ, kuten se oli minullekin, ja nöyryytyksiä en halua lapsilleni tieten tahtoen järjestää. Ei siitä ole tullut kiistoja opettajankaan kanssa. sanoin vain että tyttäreni ei hiihdä koska ei tahdo, ja se siitä.

Moralisoikaa ja halveksikaa ihan vapaasti, ei hetkauta mitenkään.

Lue lisää

Toinen kamala asia, jota olen tehnyt (sen lisäksi, etten pakota lapsia hiihtämään):

en halunnut pakottaa päiväkoti-ikäistä vanhinta lastani aikoinaan päiväkodissa päiväunille, koska ne olivat hänele yhtä kidutusta. Ko. poika lopetti päiväunien nukkumisen kotona 2-vuotiaana, ja päiväkodissa pakotettiin esikouluikäisetkin nukkumaan, että hoitajat saisivat olla vähän aikaa rauhassa. Hoitajien oman rauha tarve oli tietysti ihan ymmärrettävä asia, mutta minua ärsyti että asia naamioitiin tekopyhästi LASTEN tarpeeksi lepoon. Minun poikani ei todellakaan tarvinnut päivälepoa.

Olin niin ilkeä, että puhuin omalle pojalleni erioikeuden olla menemättä lepohuoneeseen ja leikkimään sen aikaa hiljaa itsekseen. Ehtona oli, että hän tosiaan leikki hiljaa eikä metelöinyt tai häirinnyt, eli hoitaja saivat sen oman juttuhetkensä.

Kun nuorimmaiseni ( tämä sama hirviö, joka nyt on siirretty eri opettjalla, kun äiti oli ohjelmoinut hänet väärin eikä löytänyt hänestä sitä "hiirenhiljainen poika" -nappulaa ) meni aikanaan samaan päiväkotiryhmään, niin hänen kohdallaan en pyytänyt vapautusta päivänista. Hoitajat selittivät minulle, että onpa hyvä kun olet kuluneiden vuosien aikana miettinyt asian uudemman kerran ja olet nyt yhteustyöhaluisempi! Vastasin että erehdys erehdys, en ole muuttanut mieltäni ollenkaan, juttu vain on niin että tämä poika itse tahtoo nukkua päivisin, sillä, uskokaa tai älkää, lapset ovat yksilöitä, ja tämä pienempi tarvitsee sen päiväunensa, hän itse tahtoo nukkua, hän on erilainen kuin isoveli!

Äiskäräiskä kirjoitti:

En minäkään tajua miksi juuri hiihtämisestä tehdään se elämää suurempi asia jota jokaisen on PAKKO harrastaa.

Selittäkääpä minulle, mikä siinä hiihtämisessä on niin korvaamatonta ja ihmeellistä, ettei lasta voi siitä vapauttaa aiheuttamatta lapsen kehitykselle korjaamattomia vahinkoja? Miksi juuri se liikuntamuoto on niin tärkeä? Mäntyrannan perinnönkö vuoksi, vai mistä syystä? Eihän lapsia pakoteta säveltämäänkään Sibeluksen perinnön vuoksi. Mikä hiihtämisessä on niin merkillistä?

Itse inhoan sitä, olen aina inhonnut. Alle kouluikäisenä se vielä menetteli, kun olin ladulla isän kanssa, mutta kansakoulussa alkoi piina ja kidutus. Vihasin koulussa sitä että oli pakko hiihtää, omat vanhemmat pakottivat ottamaan sukset mukaan. Itkun kanssa kannoin ne kouluun. Oli nöyryyttävää olla aina se hidas ja kankea joka ei pysynyt muiden matkassa, johon muut suuttuivat ja opettaja oli kärsimätön ja ivallinen. Hiihdin niin että hiki valui vaatteiden alla, huohotin, huhkin, olin pyörtymäisilläni - ja silti jäin jälkeen, ja sekös kavereita nauratti tai ärsytti.

Päätin jo silloin että jos saan joskus omia lapsia, jotka vihaavat sitä yhtä paljon kun minä ( siis niin että koko viikko menee sen takia pilalle, jo maanantaiaamuna on paha olla kun tietää että torstaina pitää hiihtää, että mieluummin kymmenen rokotusta ja viisitoista hammaslääkärikäyntiä päivässä kuin yksi hiihtotunti viikossa ), niin minun lasteni ei ole pakko. Päätöksessäni olen pysynyt: en pakota lapsiani sinne nöyryytettäväksi.


Eikö lapsista kasva kunnon kansalaisia elleivät hiihdä? Kuinka minusta kumminkin tuli? Siksikö, kun minut pakotettiin hiihtämään? Eli, onko siis niin että jos äitini ei olisi aikanaan pakottanut minua ottamaan suksia mukaan kouluun hiihtopäivinä, olisin nyt vankilassa tai mielisairaalassa?

En ole kuluneiden vuosien aikana huomannut että hiihtämisestä olisi elämääni mitään hyvää koitunut. Inhoan sitä.

Ei se, että jokin asia on tylsää tai rasittavaa, ole mikään syy lintsata. Mutta hiihtäminen on yhdelle lapsistani nimenomaan NÖYRYYTTÄVÄÄ, kuten se oli minullekin, ja nöyryytyksiä en halua lapsilleni tieten tahtoen järjestää. Ei siitä ole tullut kiistoja opettajankaan kanssa. sanoin vain että tyttäreni ei hiihdä koska ei tahdo, ja se siitä.

Moralisoikaa ja halveksikaa ihan vapaasti, ei hetkauta mitenkään.

Lue lisää

Niin, ei se hiihtäminen lapsesta yhtään parempaa ihmistä tee. Vihaan hiihtämistä ja urheilua yli kaiken, koulusta sain pakkoliikunnasta niin tarpeekseni, että enää en liiku kuin autolla!

Olen valmistunut kahteen eri ammattiin yhdellä kertaa,ilman että siihen olisi vaikuttanut koulunliikunta. Olen hoitanut lapseni ilman hiihtämistä, hoidellut asioita ilman että osaanko hiihtää vai luistella. Asiat luistaa mutta ei luistin.

Tykkäsin lapsena sulkapallosta ja squashista, mutta niitä ei koulussa pelattu koskaan. Mutta sitä enemmän sitten talvisin hiidettiin ja syksyllä suunnistettiin.
Joten kyllä syytän ja moni muukin että koulu tappaa lapsista liikunnallisuuden.

Kun urheilu on pakkopullaa, niin se jää aikuisena niin vastenmielisenä mieleen, että haluaa unohtaa sen olemassaolon kokonaan.

meidän perheeseen kirjoitti:

Niin, ei se hiihtäminen lapsesta yhtään parempaa ihmistä tee. Vihaan hiihtämistä ja urheilua yli kaiken, koulusta sain pakkoliikunnasta niin tarpeekseni, että enää en liiku kuin autolla!

Olen valmistunut kahteen eri ammattiin yhdellä kertaa,ilman että siihen olisi vaikuttanut koulunliikunta. Olen hoitanut lapseni ilman hiihtämistä, hoidellut asioita ilman että osaanko hiihtää vai luistella. Asiat luistaa mutta ei luistin.

Tykkäsin lapsena sulkapallosta ja squashista, mutta niitä ei koulussa pelattu koskaan. Mutta sitä enemmän sitten talvisin hiidettiin ja syksyllä suunnistettiin.
Joten kyllä syytän ja moni muukin että koulu tappaa lapsista liikunnallisuuden.

Kun urheilu on pakkopullaa, niin se jää aikuisena niin vastenmielisenä mieleen, että haluaa unohtaa sen olemassaolon kokonaan.

Lue lisää

Liikunnan ilo ja harrastamaan kannustaminen on nykypäivän liikuntatuntien tärkeimpiä tavoitteita. Se kuitenkin tehdään opetussuunnitelman antamien lajien puitteissa ja joskus kokeillaan jotain muutakin.

Toivottavasti tuo nöyryyttäminen loppuu pian kokonaan ja joka tunnilta, kun siitä on niin moni saanut iänikuiset traumat (kukapa ei saisi). Se on muuten varmaan moneen katkeruuteen koulua kohtaan syynä. Olen joskus epäillyt, että jotkut miesopettajat ovat ottaneet liikaa esimerkkiä armeijan tyylistä. Kun se menee nöyryyttämisen puolelle, ollaan hakoteillä.

Itse toivon, että liikuntatunneilla oppilas oppisi jotain ja sen lisäksi nauttisi siitä edes jotenkin, edes hetken. Ja minun työpaikallani (lähes 500 opp.) muutkin opettajat näkevät tämän asian tietääkseni näin.

Tiina kirjoitti:

Liikunnan ilo ja harrastamaan kannustaminen on nykypäivän liikuntatuntien tärkeimpiä tavoitteita. Se kuitenkin tehdään opetussuunnitelman antamien lajien puitteissa ja joskus kokeillaan jotain muutakin.

Toivottavasti tuo nöyryyttäminen loppuu pian kokonaan ja joka tunnilta, kun siitä on niin moni saanut iänikuiset traumat (kukapa ei saisi). Se on muuten varmaan moneen katkeruuteen koulua kohtaan syynä. Olen joskus epäillyt, että jotkut miesopettajat ovat ottaneet liikaa esimerkkiä armeijan tyylistä. Kun se menee nöyryyttämisen puolelle, ollaan hakoteillä.

Itse toivon, että liikuntatunneilla oppilas oppisi jotain ja sen lisäksi nauttisi siitä edes jotenkin, edes hetken. Ja minun työpaikallani (lähes 500 opp.) muutkin opettajat näkevät tämän asian tietääkseni näin.

Lue lisää

Edellisen otsikko siksi, että kun itsekin on joutunut nöyryytetyksi, niin ei totisesti halua sitä toisille tehdä.

Tiina kirjoitti:

Liikunnan ilo ja harrastamaan kannustaminen on nykypäivän liikuntatuntien tärkeimpiä tavoitteita. Se kuitenkin tehdään opetussuunnitelman antamien lajien puitteissa ja joskus kokeillaan jotain muutakin.

Toivottavasti tuo nöyryyttäminen loppuu pian kokonaan ja joka tunnilta, kun siitä on niin moni saanut iänikuiset traumat (kukapa ei saisi). Se on muuten varmaan moneen katkeruuteen koulua kohtaan syynä. Olen joskus epäillyt, että jotkut miesopettajat ovat ottaneet liikaa esimerkkiä armeijan tyylistä. Kun se menee nöyryyttämisen puolelle, ollaan hakoteillä.

Itse toivon, että liikuntatunneilla oppilas oppisi jotain ja sen lisäksi nauttisi siitä edes jotenkin, edes hetken. Ja minun työpaikallani (lähes 500 opp.) muutkin opettajat näkevät tämän asian tietääkseni näin.

Lue lisää

Vanhemmalla pojallani oli ala-asteella yksi liikunnanopettaja sijainen, joka nöyryytti oppilaita niin että rehtorikin jo puuttui asiaan.

Poikani ei ollut siihen aikaan liikunnallinen, ja sehän oli tuon nuoren aktiivurheilijasällin mielestä majestettirikos. Nälvimistä, ärhentelyä ja nolaamista esiintyi joka tunnilla.

Hermostuin lopullisesti, kun poika kertoi kotona, että syyskuun lopulla pesäpallotunnilla häneltä oli unohtunut hansikkaat kotiin, ja hän oli käsiään lämmittääkseen pitänyt käsiä välillä taskussa. Tämä parikymppinen neropattimaikka oli sähähtänyt kaikkien kuullen: " Mitä vittua sinä jätkä siinä seisokelet kädet taskussa, etkö saa persettäsi liikkeelle! " Soitin opettajalle ja kysyin pitikö lapsen kertomus paikkansa. Kuulemma piti, eikä siinä ollut "opettajan" mielestä mitään kummallista. Kaveri osoittautui todella idiootiksi, puhui tyyliiin " siis no kato kun mulle on siis niinku tietyt peraatteet, siis niinku että esmes tietyt periaatteet pitää niinku sillai olla hallussa ja tollai, et homma siis niinku sillai toimii..." Tarkemmin kysyessäni kävi ilmi, että noihin "periaatteisiin" kuului että oppilailla pitää olla verkkapuku päällä ja innostus kaikkiin palloilulajeihin, koska hän itse harrasti niitä nuoruudessaan, ja hitailta ja kömpelöiltä, joista hän käytti nimitystä "asennevammainen", pitää ottaa luulot pois. Kysyin, kuuluuko alatyylinen sanasto ja törkeä kielenkäyttö myös noihin periaatteisiin.

Yritä nyt keskustella mokoman teinisällin kanssa.

Kun pesäpallosta, joka oli ollut pojalleni siihen mennessä mieluinen laji, tuli tämän mänttipään takia inhoaine, niin voinette kuvitella millaista tytärelläni ( joka vihasi muutenkin hiihtämistä )oli mennä hiihtämään tuon pönttöpään ohjauksessa. Minähän ilmoitin koululle että tyttö ei suksia kouluun tuo, ja sillä sipuli.

Mutta sainpa vuosia myöhemmin tilaisuuden antaa takaisin. Viitisen vuota myöhemmin, kun lapset olivat jo yläasteella ja toinen lukiossa, osuin lauantai-iltana baarissa samalla tiskille tuon sällin kanssa. Hän ei tuntenut minua vaan alkoi - se typerys - iskeä minua! Arvatkaas mitä täältäpäin tuli vastaan! Arvatkaas tuliko poitsulle äkkilähtö, ja kärkevien mielipteiden kera, kaikkien menneiden vuosien edestä, jolloin en ollut niitä voinut sanoa koska pelkäsin että teinipoika kostaa ne lapsilleni.

Sijainen oli kyllä koulussa vain varsinaisen opettajan sairasloman takia ja luojan kiitos poistui sen jälkeen lopullisesti kuvioista. Toivottavasti häntä ei ole sen jälkeen missään koulussa näkynyt. Suosittelisin hänenlaisilleen tuolla mentaliteetilla vanginvartijan tai räkäläkapakan portsarin uraa.

Äiskäräiskä kirjoitti:

Vanhemmalla pojallani oli ala-asteella yksi liikunnanopettaja sijainen, joka nöyryytti oppilaita niin että rehtorikin jo puuttui asiaan.

Poikani ei ollut siihen aikaan liikunnallinen, ja sehän oli tuon nuoren aktiivurheilijasällin mielestä majestettirikos. Nälvimistä, ärhentelyä ja nolaamista esiintyi joka tunnilla.

Hermostuin lopullisesti, kun poika kertoi kotona, että syyskuun lopulla pesäpallotunnilla häneltä oli unohtunut hansikkaat kotiin, ja hän oli käsiään lämmittääkseen pitänyt käsiä välillä taskussa. Tämä parikymppinen neropattimaikka oli sähähtänyt kaikkien kuullen: " Mitä vittua sinä jätkä siinä seisokelet kädet taskussa, etkö saa persettäsi liikkeelle! " Soitin opettajalle ja kysyin pitikö lapsen kertomus paikkansa. Kuulemma piti, eikä siinä ollut "opettajan" mielestä mitään kummallista. Kaveri osoittautui todella idiootiksi, puhui tyyliiin " siis no kato kun mulle on siis niinku tietyt peraatteet, siis niinku että esmes tietyt periaatteet pitää niinku sillai olla hallussa ja tollai, et homma siis niinku sillai toimii..." Tarkemmin kysyessäni kävi ilmi, että noihin "periaatteisiin" kuului että oppilailla pitää olla verkkapuku päällä ja innostus kaikkiin palloilulajeihin, koska hän itse harrasti niitä nuoruudessaan, ja hitailta ja kömpelöiltä, joista hän käytti nimitystä "asennevammainen", pitää ottaa luulot pois. Kysyin, kuuluuko alatyylinen sanasto ja törkeä kielenkäyttö myös noihin periaatteisiin.

Yritä nyt keskustella mokoman teinisällin kanssa.

Kun pesäpallosta, joka oli ollut pojalleni siihen mennessä mieluinen laji, tuli tämän mänttipään takia inhoaine, niin voinette kuvitella millaista tytärelläni ( joka vihasi muutenkin hiihtämistä )oli mennä hiihtämään tuon pönttöpään ohjauksessa. Minähän ilmoitin koululle että tyttö ei suksia kouluun tuo, ja sillä sipuli.

Mutta sainpa vuosia myöhemmin tilaisuuden antaa takaisin. Viitisen vuota myöhemmin, kun lapset olivat jo yläasteella ja toinen lukiossa, osuin lauantai-iltana baarissa samalla tiskille tuon sällin kanssa. Hän ei tuntenut minua vaan alkoi - se typerys - iskeä minua! Arvatkaas mitä täältäpäin tuli vastaan! Arvatkaas tuliko poitsulle äkkilähtö, ja kärkevien mielipteiden kera, kaikkien menneiden vuosien edestä, jolloin en ollut niitä voinut sanoa koska pelkäsin että teinipoika kostaa ne lapsilleni.

Sijainen oli kyllä koulussa vain varsinaisen opettajan sairasloman takia ja luojan kiitos poistui sen jälkeen lopullisesti kuvioista. Toivottavasti häntä ei ole sen jälkeen missään koulussa näkynyt. Suosittelisin hänenlaisilleen tuolla mentaliteetilla vanginvartijan tai räkäläkapakan portsarin uraa.

Lue lisää

Joo kannattaa opettajien miettiä mitä suustaan laukoo, meillä ainakin kerrotaan kotona kaikki ja täytyy sanoa, että on muillakin nuorilla opettajilla parantamista käytöstavoissa. Ihmisiä ei saa nimitellä eikä julkisesti haukkua, edes puolustuskyvyttömiä oppilaita.

Äiskäräiskä kirjoitti:

Vanhemmalla pojallani oli ala-asteella yksi liikunnanopettaja sijainen, joka nöyryytti oppilaita niin että rehtorikin jo puuttui asiaan.

Poikani ei ollut siihen aikaan liikunnallinen, ja sehän oli tuon nuoren aktiivurheilijasällin mielestä majestettirikos. Nälvimistä, ärhentelyä ja nolaamista esiintyi joka tunnilla.

Hermostuin lopullisesti, kun poika kertoi kotona, että syyskuun lopulla pesäpallotunnilla häneltä oli unohtunut hansikkaat kotiin, ja hän oli käsiään lämmittääkseen pitänyt käsiä välillä taskussa. Tämä parikymppinen neropattimaikka oli sähähtänyt kaikkien kuullen: " Mitä vittua sinä jätkä siinä seisokelet kädet taskussa, etkö saa persettäsi liikkeelle! " Soitin opettajalle ja kysyin pitikö lapsen kertomus paikkansa. Kuulemma piti, eikä siinä ollut "opettajan" mielestä mitään kummallista. Kaveri osoittautui todella idiootiksi, puhui tyyliiin " siis no kato kun mulle on siis niinku tietyt peraatteet, siis niinku että esmes tietyt periaatteet pitää niinku sillai olla hallussa ja tollai, et homma siis niinku sillai toimii..." Tarkemmin kysyessäni kävi ilmi, että noihin "periaatteisiin" kuului että oppilailla pitää olla verkkapuku päällä ja innostus kaikkiin palloilulajeihin, koska hän itse harrasti niitä nuoruudessaan, ja hitailta ja kömpelöiltä, joista hän käytti nimitystä "asennevammainen", pitää ottaa luulot pois. Kysyin, kuuluuko alatyylinen sanasto ja törkeä kielenkäyttö myös noihin periaatteisiin.

Yritä nyt keskustella mokoman teinisällin kanssa.

Kun pesäpallosta, joka oli ollut pojalleni siihen mennessä mieluinen laji, tuli tämän mänttipään takia inhoaine, niin voinette kuvitella millaista tytärelläni ( joka vihasi muutenkin hiihtämistä )oli mennä hiihtämään tuon pönttöpään ohjauksessa. Minähän ilmoitin koululle että tyttö ei suksia kouluun tuo, ja sillä sipuli.

Mutta sainpa vuosia myöhemmin tilaisuuden antaa takaisin. Viitisen vuota myöhemmin, kun lapset olivat jo yläasteella ja toinen lukiossa, osuin lauantai-iltana baarissa samalla tiskille tuon sällin kanssa. Hän ei tuntenut minua vaan alkoi - se typerys - iskeä minua! Arvatkaas mitä täältäpäin tuli vastaan! Arvatkaas tuliko poitsulle äkkilähtö, ja kärkevien mielipteiden kera, kaikkien menneiden vuosien edestä, jolloin en ollut niitä voinut sanoa koska pelkäsin että teinipoika kostaa ne lapsilleni.

Sijainen oli kyllä koulussa vain varsinaisen opettajan sairasloman takia ja luojan kiitos poistui sen jälkeen lopullisesti kuvioista. Toivottavasti häntä ei ole sen jälkeen missään koulussa näkynyt. Suosittelisin hänenlaisilleen tuolla mentaliteetilla vanginvartijan tai räkäläkapakan portsarin uraa.

Lue lisää

Kovin on herkässä tuo jonkun lajin muuttuminen mieluisasta inhon aiheeksi.

Ensimmäinen vastus/poikkipuolinen sana ja koko laji rupeaa ahdistamaan. Tulee väkisinkin käsitys että ei siedetä yhtään poikkipuolista sanaa...heti ollaan lopettamassa muuten niin 'mieluista lajia'.

On siinä ohjaajalla/opettajalla sanojen/tekojen asettelu jos ko. oppilaita osuu samaan ryhmään useampia.

Olen törmännyt noissa harraste piireissä juuri näihin 'sitotuneisiin' harrastajiin.

Iskä kirjoitti:

Kovin on herkässä tuo jonkun lajin muuttuminen mieluisasta inhon aiheeksi.

Ensimmäinen vastus/poikkipuolinen sana ja koko laji rupeaa ahdistamaan. Tulee väkisinkin käsitys että ei siedetä yhtään poikkipuolista sanaa...heti ollaan lopettamassa muuten niin 'mieluista lajia'.

On siinä ohjaajalla/opettajalla sanojen/tekojen asettelu jos ko. oppilaita osuu samaan ryhmään useampia.

Olen törmännyt noissa harraste piireissä juuri näihin 'sitotuneisiin' harrastajiin.

Lue lisää

... lasteni isä.

Jaaha, onko sinulla urheiluporukan vetäjänä sitten tapana karjua ja raivota lapsille ja rääkäistä jotain sentapaista kuin " mitä säkin vitun idiootti sinä seisoskelet" tms. yhtä nerokasta, jos joku ei ole tarpeeksi nopea tai saa palloa kiinni? Ja sitten ihmetellä miten herkkänahkaisia nuo nykyajan lapset ovat, etteivät kestä yhtään poikkipuolista sanaa?

Poikani ei ollut pesäpallon harrastaja, ei sitoutunut eikä sitoutumaton. Hän pelasi sitä vain koulun liikuntatunneilla ja tykkäsi jo kovasti, kunnes törmäsi tuohon sijaisopeen, tähän sielunveljeesi, johon näyt tuntevan suurta kohtalonyhteyttä. Ehkä teissä on jotain samaa.

Kestäisitkö, jos joku lapsistasi olisi liikunnassa ykisnkertaisesti huono, siis hidas ja kömpelö, siis ihan luonnostaan niin ettei asiaa voi auttaa? Eihän kaikilla ole sävelkorvaakaan, eikä lapsen arvo siitä riipu. Kävisikö miehen kunniallesi, jos sinun oma poikasi olisikin se köntys jota kukaan ei halua joukkueseensa ja joka mieluummin lukee kirjoja kuin lähtee hiihtämään?

Äiskäräiskä kirjoitti:

... lasteni isä.

Jaaha, onko sinulla urheiluporukan vetäjänä sitten tapana karjua ja raivota lapsille ja rääkäistä jotain sentapaista kuin " mitä säkin vitun idiootti sinä seisoskelet" tms. yhtä nerokasta, jos joku ei ole tarpeeksi nopea tai saa palloa kiinni? Ja sitten ihmetellä miten herkkänahkaisia nuo nykyajan lapset ovat, etteivät kestä yhtään poikkipuolista sanaa?

Poikani ei ollut pesäpallon harrastaja, ei sitoutunut eikä sitoutumaton. Hän pelasi sitä vain koulun liikuntatunneilla ja tykkäsi jo kovasti, kunnes törmäsi tuohon sijaisopeen, tähän sielunveljeesi, johon näyt tuntevan suurta kohtalonyhteyttä. Ehkä teissä on jotain samaa.

Kestäisitkö, jos joku lapsistasi olisi liikunnassa ykisnkertaisesti huono, siis hidas ja kömpelö, siis ihan luonnostaan niin ettei asiaa voi auttaa? Eihän kaikilla ole sävelkorvaakaan, eikä lapsen arvo siitä riipu. Kävisikö miehen kunniallesi, jos sinun oma poikasi olisikin se köntys jota kukaan ei halua joukkueseensa ja joka mieluummin lukee kirjoja kuin lähtee hiihtämään?

Lue lisää

Ei se ole mies eikä mikään joka ei urheile!

Äiskäräiskä kirjoitti:

... lasteni isä.

Jaaha, onko sinulla urheiluporukan vetäjänä sitten tapana karjua ja raivota lapsille ja rääkäistä jotain sentapaista kuin " mitä säkin vitun idiootti sinä seisoskelet" tms. yhtä nerokasta, jos joku ei ole tarpeeksi nopea tai saa palloa kiinni? Ja sitten ihmetellä miten herkkänahkaisia nuo nykyajan lapset ovat, etteivät kestä yhtään poikkipuolista sanaa?

Poikani ei ollut pesäpallon harrastaja, ei sitoutunut eikä sitoutumaton. Hän pelasi sitä vain koulun liikuntatunneilla ja tykkäsi jo kovasti, kunnes törmäsi tuohon sijaisopeen, tähän sielunveljeesi, johon näyt tuntevan suurta kohtalonyhteyttä. Ehkä teissä on jotain samaa.

Kestäisitkö, jos joku lapsistasi olisi liikunnassa ykisnkertaisesti huono, siis hidas ja kömpelö, siis ihan luonnostaan niin ettei asiaa voi auttaa? Eihän kaikilla ole sävelkorvaakaan, eikä lapsen arvo siitä riipu. Kävisikö miehen kunniallesi, jos sinun oma poikasi olisikin se köntys jota kukaan ei halua joukkueseensa ja joka mieluummin lukee kirjoja kuin lähtee hiihtämään?

Lue lisää

En missään vaiheessa ole sanonut olevani minkää urheiluporukan vetäjä. Tätäkään en ole vaikka niin oletat.

Mutta lasten erilaisten harrastusten kautta olen havainnut että lähes jokaisessa ryhmässä on lapsia joiden riittävän yksilölliseen, sekä lapsen ja hänen vanhempien arvomaailman huomioivaan opastukseen hukkaantuu koko ryhmän aikaa aivan kohtuuttomasti.

1. Meillä harrastetaan muutakin kuin urheilua.
2. Sinulla ei ole tarpeeksi tietoa ainakaan minusta voidaksesi leimata minut jonkun vuosia sitten sijaisopettajana olleen henkilön 'sielunveljeksi'.
3. Vahvasti tuntuu siltä että onni on molemmin puolinen mitä tulee tuohon viittaukseesi yhteisistä lapsista kanssasi

Tosimies kirjoitti:

Ei se ole mies eikä mikään joka ei urheile!

Minusta olisi tosi reilua, että koulussa olisi pakko soittaa viulua ja laulaa oopperaa! Jokaisen vanhemman on ostettava lapsille Stariovarius-viulu tai ainakin harppu! Kaikki oopperat on osattava ulkoa.

Ei ole mikään kunnon kansalainen joka ei osaa Tsaikowskia tai Mozartin sinfonioita soittaa ja laulaa! Jokainen osaa.

suksi ei luista kirjoitti:

Ei voi urheiluvälineitä verrata pleikkareihin ym.

On kohtuutonta, että koulussa vaaditaan suksia ja luisitmia, pelitossuja, mailoja ym. jos niitstä lapsi ei ole kiinnostunut.

Meillä kukaan lapsista ei juurikaan kotona hiihdä tai luistele, joten se jää koulun pakollisiin liikuntatunteihin. Meidän lasten koulussa hiidetään kolme- neljä kertaa vuodessa!!
On siis kohtuutonta vaatia suksia ja luistimia, jos niitä ei tarvi! Silloin ne pitäisi olla lainattavissa koulusta!

Tästä on kysymys, ei niinkään siitä, ettei niitä voisi ostaa. Mutta, kuka ostaa ne seisomaan turhaan kellariin?

Koulussa pitäisi olla valinnaiset urheilutunnit,jotta sieltä kaikille löytyisi heitä itseään kiinnostava laji. On älytöntä hiihdättää lasta jos se ei kiinnosta. Vaihtoehtoja on monia, ja kyllä jokaiselle pitää löytää se omin juttu.

Itse olin koulussa surkea hiihtämään, itku meinasi tulla monesti, ja mun hiihtämiset todellakin loppui kouluun, enkä sen jälkeen ole suksia jalkaani laittanu. Pakko hiihto tappoi minusta innostuksen,jos sitä joskus onkin ollutkaan. Näyttää myös siltä että lapsenikin on hiihtonsa hiihtäny.

Lue lisää

urheilutunneista:

Niitä ei ole, koska koulu on vastuussa oppilaistaan koulupäivän aikana. Kuinka tuo vastuu toteutuu, jos esim. 20 oppilaan ryhmä hajautuu kuka minnekin? Valvomaan tarvitaan aina opettaja/ryhmä.

Yli 18-vuotiaiden oppilaiden osalta asia on eri, mekin kauppaopistoaikana käytiin osa keilaamassa ja osa uimassa jne.

Urheiluvälineiden lainauksessa tulee ainakin pääkaupunkiseudulla eteen tilaongelma. Poikani koulussa on 978 oppilasta ja jokaiselle siis olisi oltava välineet......joojoo. Onneksi valtaosa vanhemmista ajattelee laajemmin kuin toiset ja hommaavat lapsilleen välineet. Pojalle ostettiin kuukausi sitten sukset - valittiin vähän 'isommat', niin menevät vielä ensi vuonnakin, vaikka monot ehkä kaipaavatkin vaihtoa.

Iskä kirjoitti:

En missään vaiheessa ole sanonut olevani minkää urheiluporukan vetäjä. Tätäkään en ole vaikka niin oletat.

Mutta lasten erilaisten harrastusten kautta olen havainnut että lähes jokaisessa ryhmässä on lapsia joiden riittävän yksilölliseen, sekä lapsen ja hänen vanhempien arvomaailman huomioivaan opastukseen hukkaantuu koko ryhmän aikaa aivan kohtuuttomasti.

1. Meillä harrastetaan muutakin kuin urheilua.
2. Sinulla ei ole tarpeeksi tietoa ainakaan minusta voidaksesi leimata minut jonkun vuosia sitten sijaisopettajana olleen henkilön 'sielunveljeksi'.
3. Vahvasti tuntuu siltä että onni on molemmin puolinen mitä tulee tuohon viittaukseesi yhteisistä lapsista kanssasi

Lue lisää

Hengitän kaiken aikaa. Hengitystekniikkani on huippuluokkaa, väittäisin sinua tuntematta että luultavasti parempi kuin sinulla. Hengitän rauhallisesti ja tasaisesti vatsanpohjasta asti, koko keho on mukana hengityksessä, myös kyljet ja selkä osallistuvat, hartiani eivät sisäänhengityksen aikana nouse ollenkaan eikä rintakehäni kohoa luonnottomasti kuten naisilla usein jne.

Eivät varmaan ole nähneetkään miten hyviä kamoja kirppikseltä saa!

Ei se opettajien vika olekaan.

Eikä siitä mitään riitaa tarvitse tehdä. Jos selitän opettajalle, millaista minulla oli aikanaan hiihtotunneilla ja että lapsellani se tuntuu olevan juuri sitä samaa kärsimystä, joten olen päättänyt etten osta lapselle suksia enkä pakota tuomaan niitä koululle, niin eikös asia ole sillä selvä? Minkäpä opettaja sille mahtaa? Eikös hän ole silloin vapaa vastuusta?

Otan samalla sen riskin että liikuntanumero vähän laskee, mutta laskekoon, ei kenenkään tulevaisuus ole kiinni liikuntanumerosta.

Ainakaan tähän mennessä yksikään opettaja ei ole asettanut revolveria ohimolleni ja uhannut laukaista, jos lapsi ei tuo suksia.

Äiskäräiskä kirjoitti:

Ei se opettajien vika olekaan.

Eikä siitä mitään riitaa tarvitse tehdä. Jos selitän opettajalle, millaista minulla oli aikanaan hiihtotunneilla ja että lapsellani se tuntuu olevan juuri sitä samaa kärsimystä, joten olen päättänyt etten osta lapselle suksia enkä pakota tuomaan niitä koululle, niin eikös asia ole sillä selvä? Minkäpä opettaja sille mahtaa? Eikös hän ole silloin vapaa vastuusta?

Otan samalla sen riskin että liikuntanumero vähän laskee, mutta laskekoon, ei kenenkään tulevaisuus ole kiinni liikuntanumerosta.

Ainakaan tähän mennessä yksikään opettaja ei ole asettanut revolveria ohimolleni ja uhannut laukaista, jos lapsi ei tuo suksia.

Lue lisää

Nöyryyttämällä suomalaisia on aina kasvatettu. Itse pidin hiihtämisestä, mutta lapseni inhoaa sitä. Kunnioitan häntä siinä asiassa ja toivon että hän löytää hiihdon muuta kautta, vaikkapa vasta aikuisena. Meillä menee mukavasti, poika urheilee, omien kiinnostustensa mukaan, enkä aio nöyryyttää häntä parin laudan kappaleen takia. Itke tai hiihdä, tai sitten itket ja hiihdät, siperia ei aina opeta, se on mun mielipiteeni. Nöyryytys kun on ikävä kyllä vielä joittenkin opejen tapa, oonpa ihan läheltä nähnyt ja kuullut.

Äiskäräiskä kirjoitti:

Ei se opettajien vika olekaan.

Eikä siitä mitään riitaa tarvitse tehdä. Jos selitän opettajalle, millaista minulla oli aikanaan hiihtotunneilla ja että lapsellani se tuntuu olevan juuri sitä samaa kärsimystä, joten olen päättänyt etten osta lapselle suksia enkä pakota tuomaan niitä koululle, niin eikös asia ole sillä selvä? Minkäpä opettaja sille mahtaa? Eikös hän ole silloin vapaa vastuusta?

Otan samalla sen riskin että liikuntanumero vähän laskee, mutta laskekoon, ei kenenkään tulevaisuus ole kiinni liikuntanumerosta.

Ainakaan tähän mennessä yksikään opettaja ei ole asettanut revolveria ohimolleni ja uhannut laukaista, jos lapsi ei tuo suksia.

Lue lisää

Mutta olet varmaan lukenut läpi nämä eri kirjoitukset tällä palstalla sekä tuolla toisella, jossa tätä samaa asiaa käsitellään huomaat, että välillä keskustelu menee täysin väärille raiteille. Opettajia haukutaan täysillä ja keskustelu on muutenkin osittain ala-arvoista.
Tuosta hiihdosta olen kanssasi samaa mieltä. Miellä ei kukaan ole koskaan pitänyt hiihtämisestä eikä myöskään luistelemisesta. Kuitenkin tytön liikuntanumero on tällä hetkellä 9 ja juuri eilen keskustelimme kuinka kiva liikuntatunti oli ollut maanantaina kun oli pelattu koripalloa ja sählyä. Lisäksi häntä kiinnostavat monet muut lajit tälläkin hetkellä, joten ei se todellakaan ole hiihdosta kiinni tämä urheilullisuus.

Minä en saanut lainkaan tuollaista käsitystä Nimettömän tekstistä. Minusta se oli asiallinen viesti vanhemmille: menkää vanhempainiltaan, joissa esim. retkiasioista päätetään. Ja hiihto kuuluu opetussuunnitelmaan, jota opettajan pitää noudattaa. Ei ole yksittäisen opettajan vallassa ruveta muuttamaan opetussuunnitelmaa. Ei muissakaan aineissa valita vain itselle mieluisia asioita. Opettajat varmaankin näkevät monenlaisia vanhempia ja onhan yleisesti tiedossa, ettei kaikilla ole edellytyksiä kunnon kasvattajiksi. Ei tässä varmasti ollut kyse pelkistä suksista tai retkistä. Kyllä täytyy totisesti ihmetellä, miten kukaan jaksaa edes olla opettajana. Mutta ehkä he saavat voimia oppilaistaan ja heidän edistymisestään. Vanhemmilta ei juuri kannustusta taida tulla.

Ihan asiaa puhui varsinkin niistä vanhempainilloista. Olen aina käynyt lasten vanh.illoissa jos ei ole ollut ylitsepääsemätöntä estettä. Saman asian olen pannut merkille: ne vanhemmat, jotka eivät ole paikalla, ruikuttavat jälkeenpäin päätöksistä. Itse olen vastaan kaiken myymistä, usean lapsen äitinä ajattelen sukulaisia ja naapureitakin.. Olenkin siis aina sanomassa, että annan mieluummin rahaa ja lähes aina paikalla olijat ovat samaa mieltä. Jälkeenpäin sitten tulee näitä kommentteja, että kuka sen oli "määrännyt" että viedään rahaa. Huhhuh..tulisivat tosiaan itse paikalle pitämään puoliaan, eihän niitä kukaan voi arvata!

Olen tätä ajatusmallia yrittänyt saada läpi jo kauan, mutta ei käy! Iltapäivätoimintaan ko.opiskelijat sopisivat myös hyvin. On vain vielä liian radikaali ajatus nykyajan koululaitokseen.
Jos näin olisi, saisivat lapset innostuneita opiskelijoita kanssaan tekemään vaikka mitä urheilua, kokeilemaan uusia lajeja ym. Mutta ei Suomessa hiihdetään vaikka satais vanhoja akkoja päreet kainalossa ja luistellaan vaikka parkkipaikan lätäkön jäällä.
Niin, Järvisetkö pannaan? !

järvisetkö pannaan kirjoitti:

Olen tätä ajatusmallia yrittänyt saada läpi jo kauan, mutta ei käy! Iltapäivätoimintaan ko.opiskelijat sopisivat myös hyvin. On vain vielä liian radikaali ajatus nykyajan koululaitokseen.
Jos näin olisi, saisivat lapset innostuneita opiskelijoita kanssaan tekemään vaikka mitä urheilua, kokeilemaan uusia lajeja ym. Mutta ei Suomessa hiihdetään vaikka satais vanhoja akkoja päreet kainalossa ja luistellaan vaikka parkkipaikan lätäkön jäällä.
Niin, Järvisetkö pannaan? !

Lue lisää

meidän koulussa käy jo opiskelijoita pitämässä ns. "liikuntailtapäiväkerhoa" kerran viikossa. Se on vapaaehtoista, maksutonta ja lasten mielestä oikein kivaa. Milloin pelaavat sählyä milloin hiihtäävät ja opiskelija vetäjät ovat erittäin motivoituneita. Lapset oikein odottavat että pääsee (hiihtämään, eli kaikki on asenteesta kiinni.
Ota yhteys lähimpään urheiluopistoon ja keskustele sen koulun rehtorin kanssa asiasta. Asiat järjestyy jos on järjestäjiä. Isät ja äidit kauppaavat työpäivänsä aikana ties mitä miljooniakin maksavia laitteita ja koneita miksei voisi tällaistakin asiaa hoitaa siinä sivussa.

Meidän koululaistemme opettajat osaavat joustaa suunnitelmistaan sään mukaan. Jos on vesikeli, niin ei hiihdetä eikä luistella, ei myöskään paukkupakkasissa.

Tuota opetuksen ulkoistamista pidän todella outona ideana. Oletko tosiaan sitä mieltä, että opiskelijoilla on paremmat pedagogiset kyvyt kuin vuosia työtään tehneellä luokanopettajalla? Vaikka jonkun lajin tuntemus olisikin parempi, niin miten opetustaito? Tämä on juuri niitä nykyään vallalla olevia ajatuksia, että kuka tahansa pystyy opettamaan. Luultavasti luokanopettajan pitäisi kuitenkin olla mukana tunnilla eli palkkakustannukset vain kasvaisivat. Meidän lapsillamme on uimaopetus ollut ihan uimaopettajan vastuulla, mutta uimahallireissuilla on oma opettaja ollut mukana.

Me ollaan meidän perheessä ratkaistu ongelma näin.

Meillä on yhdet ainoat sukset ikuisuuden vanhat.
Jokainen lapsi käyttää niitä liikunta tunneilla vuorotellen.

Ja laturetket kun on samaan aikaan, niin meillä on aina "sairaana" kaikki lapset. Kuka oksentaa kuka on kuumeessa tai muuten voi pahoin. Tämä yksi lintsauspäivä koulusta ei ketään tapa, kun ei ole opetusta, joten siitä ei ole haittaa.

Ja jos ei lapsi halua hiitää hän ei meillä silloin hiihdä. Olen vapauttanut lapseni yhdeksi päiväksi koulusta. Eihän sairaana voi olla koulussa.

anya kirjoitti:

Meidän koululaistemme opettajat osaavat joustaa suunnitelmistaan sään mukaan. Jos on vesikeli, niin ei hiihdetä eikä luistella, ei myöskään paukkupakkasissa.

Tuota opetuksen ulkoistamista pidän todella outona ideana. Oletko tosiaan sitä mieltä, että opiskelijoilla on paremmat pedagogiset kyvyt kuin vuosia työtään tehneellä luokanopettajalla? Vaikka jonkun lajin tuntemus olisikin parempi, niin miten opetustaito? Tämä on juuri niitä nykyään vallalla olevia ajatuksia, että kuka tahansa pystyy opettamaan. Luultavasti luokanopettajan pitäisi kuitenkin olla mukana tunnilla eli palkkakustannukset vain kasvaisivat. Meidän lapsillamme on uimaopetus ollut ihan uimaopettajan vastuulla, mutta uimahallireissuilla on oma opettaja ollut mukana.

Lue lisää

Kyseenalaistan sitä että opetussuunnitelmassa sanotaan että koulun on opetettava lapsia uimaan. Uimassa käydään 3 kertaa 1/2 vuodessa ja oletetaan että sillä opetusmäärällä kaikki on oppinut uimaan. Toisaalta kyseenalaistan sitä että opettajako osaa opettaa uimaan, meidän opettaja kielsi lapsia laittamasta kasvoja veden alle uidessa. Miten opetat
lapsia uimaan esim. rintauinta ja oikeaa liukua jos ei ole suorana vedessä?

laturetki "vaivaa" kirjoitti:

Me ollaan meidän perheessä ratkaistu ongelma näin.

Meillä on yhdet ainoat sukset ikuisuuden vanhat.
Jokainen lapsi käyttää niitä liikunta tunneilla vuorotellen.

Ja laturetket kun on samaan aikaan, niin meillä on aina "sairaana" kaikki lapset. Kuka oksentaa kuka on kuumeessa tai muuten voi pahoin. Tämä yksi lintsauspäivä koulusta ei ketään tapa, kun ei ole opetusta, joten siitä ei ole haittaa.

Ja jos ei lapsi halua hiitää hän ei meillä silloin hiihdä. Olen vapauttanut lapseni yhdeksi päiväksi koulusta. Eihän sairaana voi olla koulussa.

Lue lisää

Annat mielestäni lapsillesi esimerkin siitä, että koulusta lintsaaminen on ok. Ja että näin voi tehdä, mikäli joku asia ei kiinnosta tai ei huvita tehdä jotain. Ei tämä yksi päivä tosiaankaan ketään tapa, mutta asenne tarttuu.

Silja kirjoitti:

Annat mielestäni lapsillesi esimerkin siitä, että koulusta lintsaaminen on ok. Ja että näin voi tehdä, mikäli joku asia ei kiinnosta tai ei huvita tehdä jotain. Ei tämä yksi päivä tosiaankaan ketään tapa, mutta asenne tarttuu.

Lue lisää

oikein, tässä ei ollut kyse kiinnostuksesta vaan yksistä suksista.

äiti kirjoitti:

oikein, tässä ei ollut kyse kiinnostuksesta vaan yksistä suksista.

osoitit tyhmyytesi. Minkälaisen esimerkin KUVITTELIT sitten lapsellesi antavan? Et ole tainnut ajatella asiaa ollenkaan.

Oletko sitä mieltä että kun lapsesi menee töihin, ja siellä on joskus ikäviä tehtäviä, niin hän voi soittaa ja sanoan "nyt on kuumetta, en voi tänään tulla töihin" ja sittenkö joku muu tekee ne hommat? Niinkö tarkoitit? Koska sellaisen esimerkin annat toiminnallasi. Teetkö kenties itse näin työnantajallesi. En epäilisi sitä hetkeäkään...

äiti kirjoitti:

oikein, tässä ei ollut kyse kiinnostuksesta vaan yksistä suksista.

"Ja jos ei lapsi halua hiitää hän ei meillä silloin hiihdä. Olen vapauttanut lapseni yhdeksi päiväksi koulusta. Eihän sairaana voi olla koulussa".

Ymmärsin kyllä, että perheessä on vain yhdet sukset, mutta se ei mielestäni ollut nyt tässä se idea vaan se, että antamalla lapselle luvan lintsata koulusta jos ei hiihto huvita, niin se esimerkki minkä lapsi saa on väärä. Ei minuakaan huvita joka päivä esim. lähteä töihin, mutta en silti ole sieltä pois.
Näin minä sen ymmärsin.

Silja kirjoitti:

"Ja jos ei lapsi halua hiitää hän ei meillä silloin hiihdä. Olen vapauttanut lapseni yhdeksi päiväksi koulusta. Eihän sairaana voi olla koulussa".

Ymmärsin kyllä, että perheessä on vain yhdet sukset, mutta se ei mielestäni ollut nyt tässä se idea vaan se, että antamalla lapselle luvan lintsata koulusta jos ei hiihto huvita, niin se esimerkki minkä lapsi saa on väärä. Ei minuakaan huvita joka päivä esim. lähteä töihin, mutta en silti ole sieltä pois.
Näin minä sen ymmärsin.

Lue lisää

Se, ettei pakota lasta hiihtämään, ei merkitse että antaa 1. luvan itse päättää mitä tekee koulussa ja mitä e 2. antaa luvan aikoinaan jäädä pois töistä jos ei huvita mennä.

Kysymys on sitä, että on asioita jotka lapsen on opittava, jotta pärjäisi elämässä, ja toisia, jotka on ehkä kiva osata, mutta jos ei osaa niin ei se maailmaa kaada. Hiihto kuuluu näihin jälkimmäisiin.

Koulussa opitaan joitakin elintärkeitä asioita, joita kuuluu opiskella, kuten äidinkieltä, matematiikkaa, historiaa, maantietoa, englantia... Niitä aineita en salli laiminlyötävän millään perusteella, en varsinkaan sillä ettei kiinnosta.

Hiihtäminen ei ole välttämätön taito, ilman sitäkin pärjää, joten siihen en pakota.

Lisäksi lapsen on hyvä oppia noudattamaan sääntöjä. Mutta on yhtä tärkeää oppia ajattelemaan itse, kyseenlaistamaan asioita ja olemaan automaattisesti uskomatta että muut tietävät paremmin. Kritiikitön luottaminen muiden automaattiseen asiantuntemukseen ja siihen, että he ovat minua viisaampia, on itse asiassa vastuun pakoilua. Jos muut tekevät minua koskevat ratkaisut puolestani, niin en ole itse enää vastuussa elämästäni, siirrän vastuun itseni ulkopuolelle.

Haluan opettaa lapseni, paitsi kunnioittamaan muiden oikeuksia ja noudattamaan sääntöjä, myös myös kuuntelemaan itseään, tunnistamaan omat tunteensa ja luottamaan vaistoonsa, omatuntoonsa ja järkeensä - ja aika ajoin myös kyseenlaistamaan lakeja, sääntöjä ja totuttuja tapoja.

Niin hyvät vanhemmat kuin minulla on ollutkin, niin jos jostain heitä kritisoisin, niin siitä etteivät opettaneet minua luottamaan järkeeni ja vaistooni vaan tolkuttivat, että on olemassa sinua viisaampia ihmisiä, joiden kanssa on AINA niin, että kun olette eri mieltä niin he ovat ova oikeassa ja sinä väärässä. Minut kasvatettiin ehkä turhan nöyräksi ja tottelevaiseksi.

Jokainen totuttu perinteinen tapa on joskus ollut uusi ja radikaali.

Opetusssuunnitelmakin on vain suunnitelma, se on joidenkin ihmisten käsitys asioista, ei se ole jumalanasanaa. Suunnitelma on suunnitelma, eli etukäteen tehty rakennelma siitä miten asiat voisivat ehkä mennä. Se on ehkä hyvä, ehkä huono, se joko toteutuu tai sitten ei. Totta kai se on huolellisesti suunniteltu ja laadittu. Mutta ei minun tarvitse järjestää lapseni elämää opetussuunnitelman mukaan. Opetussuunnitelma on olemassa lapsia varten eikä päinvastoin.

Lapseni ei hiihdä. Nuorisokielenkäyttöä mukaillen: SO WHAT? Jos opetussuunnitelmaan kuuluu, että jokaisen opppilaan on hiihdettävä, niin ei siinä sen kamalampaa tapahdu, kuin että opetussuunnitelma ei toteudu yhden oppilaan kohdalla yhden oppiaineen yhden osa-alueen osalta. Täytyykö sen takia maan järistä, vuorten sortua ja tsunamin iskeä Suomenlahdelle?

Ylipäänsä liian ison mentelin nostaminen jostain niin joutavasta asiasta kuin siitä, haluaako lapsi luistella, hiihtää, lausua runoja tai soittaa kitara, on suhtellisuudentajun puutetta ja epäolennaisuuksiin keskittymistä. En ymmärrä vanhempia enkä opettajia jotka tekevät luistimista ja suksista arvovaltakysymyksiä ja elämään suurempia asioita. Luistin on luistin ja suksi on suksi.

Minä lakkasin hiihtämästä koulussa 14-vuotiaana. Silti minusta on tullut hyvin tunnollinen työntekijä joka ei koskaan myöhästy töistä, tekee tylsätkin työt tarkasti ja huolellisesti eikä jää töistä pois pikku flunssan takia. Ongelmanani palkkatyössäni on pikemminkin taipumukseni pedanttisuuteen ja perfektionismiin.

Hiihtämistä en edellenkään harrasta koska en pidä siitä.

Äiskäräiskä kirjoitti:

Se, ettei pakota lasta hiihtämään, ei merkitse että antaa 1. luvan itse päättää mitä tekee koulussa ja mitä e 2. antaa luvan aikoinaan jäädä pois töistä jos ei huvita mennä.

Kysymys on sitä, että on asioita jotka lapsen on opittava, jotta pärjäisi elämässä, ja toisia, jotka on ehkä kiva osata, mutta jos ei osaa niin ei se maailmaa kaada. Hiihto kuuluu näihin jälkimmäisiin.

Koulussa opitaan joitakin elintärkeitä asioita, joita kuuluu opiskella, kuten äidinkieltä, matematiikkaa, historiaa, maantietoa, englantia... Niitä aineita en salli laiminlyötävän millään perusteella, en varsinkaan sillä ettei kiinnosta.

Hiihtäminen ei ole välttämätön taito, ilman sitäkin pärjää, joten siihen en pakota.

Lisäksi lapsen on hyvä oppia noudattamaan sääntöjä. Mutta on yhtä tärkeää oppia ajattelemaan itse, kyseenlaistamaan asioita ja olemaan automaattisesti uskomatta että muut tietävät paremmin. Kritiikitön luottaminen muiden automaattiseen asiantuntemukseen ja siihen, että he ovat minua viisaampia, on itse asiassa vastuun pakoilua. Jos muut tekevät minua koskevat ratkaisut puolestani, niin en ole itse enää vastuussa elämästäni, siirrän vastuun itseni ulkopuolelle.

Haluan opettaa lapseni, paitsi kunnioittamaan muiden oikeuksia ja noudattamaan sääntöjä, myös myös kuuntelemaan itseään, tunnistamaan omat tunteensa ja luottamaan vaistoonsa, omatuntoonsa ja järkeensä - ja aika ajoin myös kyseenlaistamaan lakeja, sääntöjä ja totuttuja tapoja.

Niin hyvät vanhemmat kuin minulla on ollutkin, niin jos jostain heitä kritisoisin, niin siitä etteivät opettaneet minua luottamaan järkeeni ja vaistooni vaan tolkuttivat, että on olemassa sinua viisaampia ihmisiä, joiden kanssa on AINA niin, että kun olette eri mieltä niin he ovat ova oikeassa ja sinä väärässä. Minut kasvatettiin ehkä turhan nöyräksi ja tottelevaiseksi.

Jokainen totuttu perinteinen tapa on joskus ollut uusi ja radikaali.

Opetusssuunnitelmakin on vain suunnitelma, se on joidenkin ihmisten käsitys asioista, ei se ole jumalanasanaa. Suunnitelma on suunnitelma, eli etukäteen tehty rakennelma siitä miten asiat voisivat ehkä mennä. Se on ehkä hyvä, ehkä huono, se joko toteutuu tai sitten ei. Totta kai se on huolellisesti suunniteltu ja laadittu. Mutta ei minun tarvitse järjestää lapseni elämää opetussuunnitelman mukaan. Opetussuunnitelma on olemassa lapsia varten eikä päinvastoin.

Lapseni ei hiihdä. Nuorisokielenkäyttöä mukaillen: SO WHAT? Jos opetussuunnitelmaan kuuluu, että jokaisen opppilaan on hiihdettävä, niin ei siinä sen kamalampaa tapahdu, kuin että opetussuunnitelma ei toteudu yhden oppilaan kohdalla yhden oppiaineen yhden osa-alueen osalta. Täytyykö sen takia maan järistä, vuorten sortua ja tsunamin iskeä Suomenlahdelle?

Ylipäänsä liian ison mentelin nostaminen jostain niin joutavasta asiasta kuin siitä, haluaako lapsi luistella, hiihtää, lausua runoja tai soittaa kitara, on suhtellisuudentajun puutetta ja epäolennaisuuksiin keskittymistä. En ymmärrä vanhempia enkä opettajia jotka tekevät luistimista ja suksista arvovaltakysymyksiä ja elämään suurempia asioita. Luistin on luistin ja suksi on suksi.

Minä lakkasin hiihtämästä koulussa 14-vuotiaana. Silti minusta on tullut hyvin tunnollinen työntekijä joka ei koskaan myöhästy töistä, tekee tylsätkin työt tarkasti ja huolellisesti eikä jää töistä pois pikku flunssan takia. Ongelmanani palkkatyössäni on pikemminkin taipumukseni pedanttisuuteen ja perfektionismiin.

Hiihtämistä en edellenkään harrasta koska en pidä siitä.

Lue lisää

Minä ymmärsin asian näin, että jos lapsi ei halua hiihtää ja koulussa on hiihtoa tämä vanhempi antaa lapsensa olla kotona koko päivän eli lintsata. Ja kirjoittaa poissaolotodistukseen, että lapsi on ollut tuona päivänä sairaana. Näin minä sen ymmärsin. Ja jos näin, on antaa vanhempi mielestäni väärän signaalin lapselle. Koulustahan ei olla sen takia pois että ei huvita tehdä jotain, vaan yleensä sairauden takia. Ja jos poissaolotodistukseen kirjoitetaan vielä, että lapsi on ollut sairaana eikä näin ole ollut se on valehtelemista, jonka vanhempi näinollen myös hyväksyy.

Kirjoitat muuten täyttä asiaa. Olen lukenut muitakin sinun mielipiteitä ja olen kanssasi ollut samaa mieltä monesta asiasta.
Olen itse myös kasvanut sellaisessa perheessä, jossa muuten on ollut hyvä ja turvallinen olla, mutta tämä sama asia, että asioita ei kyseenalaisteta on puuttunut. Olen myös itse kasvattanut itseäni ja lapsiani toiseen suuntaan. Eli asioita ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä vaan ne pitää kyseenalaistaa ja käyttää omia aivoja.
Mutta yksi asia, missä olen ehdoton, se on rehellisyys. En hyväksy valehtelua missään muodossa en lapsiltani, itseltäni enkä mieheltäni.
Jotta tämä asia on tullut selväksi meillä, se on vaatinut paljon työtä, mutta on kannattanut.

Äiskäräiskä kirjoitti:

Se, ettei pakota lasta hiihtämään, ei merkitse että antaa 1. luvan itse päättää mitä tekee koulussa ja mitä e 2. antaa luvan aikoinaan jäädä pois töistä jos ei huvita mennä.

Kysymys on sitä, että on asioita jotka lapsen on opittava, jotta pärjäisi elämässä, ja toisia, jotka on ehkä kiva osata, mutta jos ei osaa niin ei se maailmaa kaada. Hiihto kuuluu näihin jälkimmäisiin.

Koulussa opitaan joitakin elintärkeitä asioita, joita kuuluu opiskella, kuten äidinkieltä, matematiikkaa, historiaa, maantietoa, englantia... Niitä aineita en salli laiminlyötävän millään perusteella, en varsinkaan sillä ettei kiinnosta.

Hiihtäminen ei ole välttämätön taito, ilman sitäkin pärjää, joten siihen en pakota.

Lisäksi lapsen on hyvä oppia noudattamaan sääntöjä. Mutta on yhtä tärkeää oppia ajattelemaan itse, kyseenlaistamaan asioita ja olemaan automaattisesti uskomatta että muut tietävät paremmin. Kritiikitön luottaminen muiden automaattiseen asiantuntemukseen ja siihen, että he ovat minua viisaampia, on itse asiassa vastuun pakoilua. Jos muut tekevät minua koskevat ratkaisut puolestani, niin en ole itse enää vastuussa elämästäni, siirrän vastuun itseni ulkopuolelle.

Haluan opettaa lapseni, paitsi kunnioittamaan muiden oikeuksia ja noudattamaan sääntöjä, myös myös kuuntelemaan itseään, tunnistamaan omat tunteensa ja luottamaan vaistoonsa, omatuntoonsa ja järkeensä - ja aika ajoin myös kyseenlaistamaan lakeja, sääntöjä ja totuttuja tapoja.

Niin hyvät vanhemmat kuin minulla on ollutkin, niin jos jostain heitä kritisoisin, niin siitä etteivät opettaneet minua luottamaan järkeeni ja vaistooni vaan tolkuttivat, että on olemassa sinua viisaampia ihmisiä, joiden kanssa on AINA niin, että kun olette eri mieltä niin he ovat ova oikeassa ja sinä väärässä. Minut kasvatettiin ehkä turhan nöyräksi ja tottelevaiseksi.

Jokainen totuttu perinteinen tapa on joskus ollut uusi ja radikaali.

Opetusssuunnitelmakin on vain suunnitelma, se on joidenkin ihmisten käsitys asioista, ei se ole jumalanasanaa. Suunnitelma on suunnitelma, eli etukäteen tehty rakennelma siitä miten asiat voisivat ehkä mennä. Se on ehkä hyvä, ehkä huono, se joko toteutuu tai sitten ei. Totta kai se on huolellisesti suunniteltu ja laadittu. Mutta ei minun tarvitse järjestää lapseni elämää opetussuunnitelman mukaan. Opetussuunnitelma on olemassa lapsia varten eikä päinvastoin.

Lapseni ei hiihdä. Nuorisokielenkäyttöä mukaillen: SO WHAT? Jos opetussuunnitelmaan kuuluu, että jokaisen opppilaan on hiihdettävä, niin ei siinä sen kamalampaa tapahdu, kuin että opetussuunnitelma ei toteudu yhden oppilaan kohdalla yhden oppiaineen yhden osa-alueen osalta. Täytyykö sen takia maan järistä, vuorten sortua ja tsunamin iskeä Suomenlahdelle?

Ylipäänsä liian ison mentelin nostaminen jostain niin joutavasta asiasta kuin siitä, haluaako lapsi luistella, hiihtää, lausua runoja tai soittaa kitara, on suhtellisuudentajun puutetta ja epäolennaisuuksiin keskittymistä. En ymmärrä vanhempia enkä opettajia jotka tekevät luistimista ja suksista arvovaltakysymyksiä ja elämään suurempia asioita. Luistin on luistin ja suksi on suksi.

Minä lakkasin hiihtämästä koulussa 14-vuotiaana. Silti minusta on tullut hyvin tunnollinen työntekijä joka ei koskaan myöhästy töistä, tekee tylsätkin työt tarkasti ja huolellisesti eikä jää töistä pois pikku flunssan takia. Ongelmanani palkkatyössäni on pikemminkin taipumukseni pedanttisuuteen ja perfektionismiin.

Hiihtämistä en edellenkään harrasta koska en pidä siitä.

Lue lisää

mutta tuon poissaolon suhteen olen eri mieltä. Voisit lähettää lapsen kouluun, ilman suksia. Koulu ei voi pakottaa hiihtämään. Jos tipahtaa jälki-istuntoa, mene SINÄ se istumaan. Se on todellakin vain suunnitelma, ei mitään kirkon sanaa (eipä siihenkään voi nyk. enää luottaa) eikä lakipykälää hiihtämisestä tietääkseni ole. Nouskaamme hiihtokapinaan. Tehkäämme Karpelalle ja muille valitus asiasta, adressi oikein.

Kyllä nyt kirjoitti:

osoitit tyhmyytesi. Minkälaisen esimerkin KUVITTELIT sitten lapsellesi antavan? Et ole tainnut ajatella asiaa ollenkaan.

Oletko sitä mieltä että kun lapsesi menee töihin, ja siellä on joskus ikäviä tehtäviä, niin hän voi soittaa ja sanoan "nyt on kuumetta, en voi tänään tulla töihin" ja sittenkö joku muu tekee ne hommat? Niinkö tarkoitit? Koska sellaisen esimerkin annat toiminnallasi. Teetkö kenties itse näin työnantajallesi. En epäilisi sitä hetkeäkään...

Lue lisää

olikohan edellinen minulle? Miksi kaikki arvostelevat toisten tapaa kasvattaa lapsensa. Jos joku antaa lapsensa olla koulusta pois ilman pätevää syytä, niin se kai on hänen asiansa.Kuinkahan huolissaan tarvitsee olla perheistä joissa on 10 lasta, siellä tuskin vanhemmat jaksavat kasvattaa jokaista lasta. Moni antaakin lastensa kasvattaa toisiaan.Hyvä kun ajattelet asioita jo noin pitkälle, ihan työpaikkaan asti. En tiedä montako lasta sinulla on.Voin vakuuttaa sinulle että jossain vaiheessa sinun "kasvatuksesi" saattaa unohtua ja katsos ihmettä jälkikasvu pärjääkin hienosti työpaikassaan.

järvisetkö pannaan kirjoitti:

mutta tuon poissaolon suhteen olen eri mieltä. Voisit lähettää lapsen kouluun, ilman suksia. Koulu ei voi pakottaa hiihtämään. Jos tipahtaa jälki-istuntoa, mene SINÄ se istumaan. Se on todellakin vain suunnitelma, ei mitään kirkon sanaa (eipä siihenkään voi nyk. enää luottaa) eikä lakipykälää hiihtämisestä tietääkseni ole. Nouskaamme hiihtokapinaan. Tehkäämme Karpelalle ja muille valitus asiasta, adressi oikein.

Lue lisää

Loistoidea tuo että tarjoudun menemään istumaan jälki-istunnot lapsen puolesta, jos hän saa sitä siitä ettei halua hiihtää!

Hiihtokapina olisi hyvä idea. Jos joku pistää tuulemaan, olen ehdottomasti asiassa mukana. Kirjoitetaan vain se adressi.

laturetki "vaivaa" kirjoitti:

Me ollaan meidän perheessä ratkaistu ongelma näin.

Meillä on yhdet ainoat sukset ikuisuuden vanhat.
Jokainen lapsi käyttää niitä liikunta tunneilla vuorotellen.

Ja laturetket kun on samaan aikaan, niin meillä on aina "sairaana" kaikki lapset. Kuka oksentaa kuka on kuumeessa tai muuten voi pahoin. Tämä yksi lintsauspäivä koulusta ei ketään tapa, kun ei ole opetusta, joten siitä ei ole haittaa.

Ja jos ei lapsi halua hiitää hän ei meillä silloin hiihdä. Olen vapauttanut lapseni yhdeksi päiväksi koulusta. Eihän sairaana voi olla koulussa.

Lue lisää

Meillä taas koulu on keksinyt järjestää joka ikinen vuosi kulttuuripäivän. Kukaan lapsistamme ei ole taiteellinen saati kiinnostunut mistään esiintymisestä ja "luovuudesta". He eivät harrasta mitään asiaan liittyvää ja inhoavat koko ajatusta olla silloin koulussa. Meilläkin otetaan rennosti ja ollaan kotona silloin. Olen kotona, niin mukava viettää lasten kanssa yksi "salainen päivä".

Pirjo kirjoitti:

Meillä taas koulu on keksinyt järjestää joka ikinen vuosi kulttuuripäivän. Kukaan lapsistamme ei ole taiteellinen saati kiinnostunut mistään esiintymisestä ja "luovuudesta". He eivät harrasta mitään asiaan liittyvää ja inhoavat koko ajatusta olla silloin koulussa. Meilläkin otetaan rennosti ja ollaan kotona silloin. Olen kotona, niin mukava viettää lasten kanssa yksi "salainen päivä".

Lue lisää

Niin ammattitaitelija kuin olenkin, niin sanonpa etä se on täysin teidän perheen asia. Jos lapsesi kerta kaikkiaan inhoavat kaikkea taiteeseen liittyvääkin, niin ei heidän kiinnostustaan voi väkisinkään herättää. Ei sellainen mitään hyödytä, vaikutus on luultavasti päinvastainen.

Hiihdosta ja taiteesta vielä, että nykyinen pakkohiihtäminen on verrattavissa siihen miten 1960- ja 1970-luvuilla pidettiin kouluissa laulukokeita: jokainen meni vuorollaan luokan eteen laulamaan, ja muut kuuntelivat. Minullehan se ei ollut temppu eikä mikään, luikautin sen laulun mikä pyydettiin ja sain kympin. Mutta ymmärrän TÄYSIN, että sen on täytynyt olla piinaa niille joilla ei ollut sävelkorvaa eikä lauluääntä. Jos ei pysy äänessä niin ei pysy, minkäs sille mahtaa. Miksi kiusata lapsia pakottamalla heidät nolaamaan itsensä julkisesti? Mitä sellainen palvelee?

Tuollainen on onneksi loptettu. Mutta liikuntatunneilla vastaavanlainen nöyryyttäminen sallitaan ja hyväksytään edelleen. Liikunta on se kouluaine, josat hyötyvät vain lahjakkaat. Muissa aineissa huonompikin voi saada opetuksesta JOTAIN, mutta liikunnasta huono oppilas saa vain traumoja ja pahimmassa tapauksessa elinikäisen inhon kaikkean liikumista kohtaan.

Hiihtäminen on ollut minulle ja toiselle pojistani samanlaista julkista nolaamista kuin laulukokeet entisajan kansakoulussa.

Kysymys kuuluu:

jos minä, kympin laulaja, pystyn - pystyin jo silloin kansakoulussa - eläytymään huonojen laulajien tuntemuksiin ja olen samaa mieltä heidän kanssaan siitä, ettei heitä tule nolata ja pakottaa, mikseivät hyvät hiihtäjt voi omata mielikuvitusta ja empatiaa ja edes yrittää kuvitella, millaista olisi hiihtää aina joukon hännimmäisenä ja kuulla muiden virnuiluja ja ivallisia kommenteja? Liittyykö liikunnallisuuteen empatian puute? ( Taiteeseen ei liity. )

järvisetkö pannaan kirjoitti:

mutta tuon poissaolon suhteen olen eri mieltä. Voisit lähettää lapsen kouluun, ilman suksia. Koulu ei voi pakottaa hiihtämään. Jos tipahtaa jälki-istuntoa, mene SINÄ se istumaan. Se on todellakin vain suunnitelma, ei mitään kirkon sanaa (eipä siihenkään voi nyk. enää luottaa) eikä lakipykälää hiihtämisestä tietääkseni ole. Nouskaamme hiihtokapinaan. Tehkäämme Karpelalle ja muille valitus asiasta, adressi oikein.

Lue lisää

Olisihan se reilumpaa mennä kouluun, vaikka ei osallistukaan hihtoon kuin se, että vanhempi allekirjoittaa poissaolotodistuksen, jossa lukee valheelliseti poissaolon syy: sairaus. Tuli siitä osallitumattomuudesta sitten rangaistus tai ei.

Olen myös valmis allekirjoittamaan adressin hiihtoa vastaan heti välittömästi :).

Pirjo kirjoitti:

Meillä taas koulu on keksinyt järjestää joka ikinen vuosi kulttuuripäivän. Kukaan lapsistamme ei ole taiteellinen saati kiinnostunut mistään esiintymisestä ja "luovuudesta". He eivät harrasta mitään asiaan liittyvää ja inhoavat koko ajatusta olla silloin koulussa. Meilläkin otetaan rennosti ja ollaan kotona silloin. Olen kotona, niin mukava viettää lasten kanssa yksi "salainen päivä".

Lue lisää

kun meidän penskat taas on taiteellisia ja eivät halua lukea mitättömiä pikkutietoja milloin mistäkin tyhjänpäiväisestä. Kuka armahtaa näitä lapsia? Heidän on pakko kärsiä koulussa tiedon tulvasta, en uskalla pitää heitä poissa koulusta niinä päivinä, kun on uskontoa, historiaa, ympäristötietoa ja niitä muita kirja kädessä nykerrettäviä asioita.

Mutta kun saa esittää, laulaa, soittaa, muovailla, piirtää, niin se on kivaa, ja liikuntakin, jopa hiihto luistaa.

"Eikö se ole koko luokalle elämys päästä vaikka Heurekaan bussilla, huolimatta siittä ketä sen maksaa?"

On se, mutta oikeudenmukaistahan se ei ole. Siipiveikkoja riittää muutenkin. Siksi meidän kouluissa on sääntö, että ketkä ei oo retkestä tms. maksanu, tekevät koululla jotain muuta.

Oiva Tumpelo kirjoitti:

"Eikö se ole koko luokalle elämys päästä vaikka Heurekaan bussilla, huolimatta siittä ketä sen maksaa?"

On se, mutta oikeudenmukaistahan se ei ole. Siipiveikkoja riittää muutenkin. Siksi meidän kouluissa on sääntö, että ketkä ei oo retkestä tms. maksanu, tekevät koululla jotain muuta.

Lue lisää

lapsesta tuntuu jäädä pois luokkaretkeltä sen takia, että vanhemmat eivät halua leipoa myyjäisiin. Ei ole oikeudenmukaista sekään, että lapset joutuvat kärsimään vanhempiensa laiskuudesta tai kädettömyydestä.

marella kirjoitti:

lapsesta tuntuu jäädä pois luokkaretkeltä sen takia, että vanhemmat eivät halua leipoa myyjäisiin. Ei ole oikeudenmukaista sekään, että lapset joutuvat kärsimään vanhempiensa laiskuudesta tai kädettömyydestä.

Lue lisää

Pääsin aikoinaan yhden kerran luokkaretkelle, mutta enpä ole huomannut pääsemättömyyden vaikuttaneen olotilaani ja elämiseeni mitenkään.

marella kirjoitti:

lapsesta tuntuu jäädä pois luokkaretkeltä sen takia, että vanhemmat eivät halua leipoa myyjäisiin. Ei ole oikeudenmukaista sekään, että lapset joutuvat kärsimään vanhempiensa laiskuudesta tai kädettömyydestä.

Lue lisää

No onko sekään oikein, että muut leipovat yms. naapureidenkin lapsille? Ei sekään kyllä ole oikeudenmukaista, että toiset tekevät työtä ja käyttävät siihen omia tarvikkeita & rahaa, kun retkelle pääsisivät myös he jotka eivät asian eteen mitään ole tehneet.
Aika paljon olisin säästänyt jos minäkin, viiden lapsen äitinä, olisin odottanut muiden maksavan lapsieni kouluretket.

17v kouluun leiponut kirjoitti:

No onko sekään oikein, että muut leipovat yms. naapureidenkin lapsille? Ei sekään kyllä ole oikeudenmukaista, että toiset tekevät työtä ja käyttävät siihen omia tarvikkeita & rahaa, kun retkelle pääsisivät myös he jotka eivät asian eteen mitään ole tehneet.
Aika paljon olisin säästänyt jos minäkin, viiden lapsen äitinä, olisin odottanut muiden maksavan lapsieni kouluretket.

Lue lisää

oikein että lapsi, jonka vanhemmat eivät osallistu leipomisiin eivätkä anna rahaa, ei pääse retkille. Ei kai se lapsen vika ole.Saattaahan olla että joissain perheissä pistetään kurkusta alas rahat,siinä ei paljon retki rahoja ajatella.Minä ainakin leivon muutaman ylimääräisen kakun jos se mahdollistaa jonkun lapsen retkelle pääsyn.