Luin Martti Lutherin opetuksia ehtoollisesta. Luther kirjoittaa mm. seuraavasti: nauttikoon tahi jakakoon sakramenttia vaikka heittiö, hän nauttii oikean sakramentin, toisin sanoen Kristuksen ruumiin ja veren, aivan yhtä varmasti kuin se, joka hoitaa sitä mahdollisimman kelvollisesti. Eihän se perustu ihmisten pyhyyteen, vaan Jumalan Sanaan.
Tästä heräsi kysymys, että miksi maallikot eivät voi yhtä hyvin jakaa ehtoollista kuin papitkin? Toisaalta tällainen heittiö kuin minä voi osallistua ehtoolliselle vaikka en mikään esimerkillinen matkamies olekaan. Olen pitänyt itseäni useita vuosia kelvottomana ehtoollisvieraana. Olen tyytynyt lähinnä sivusta seuraamaan kun "paremmat" kristityt ovat ahkerasti ehtoolliselle osallistuneet. Luther ei pidä kaltaistani edes kristittynä.
ehtoollisesta
13
1295
Vastaukset
- Lasse-setä
Kun ehtoollisasiat ovat ajankohtaistuneet, pitäisi rauhassa tuumailla, miten se alkukirkossa vietettiin.
Jos me taistelemme nykyisen menettelyn puolesta tai kiivailemme omiin käsiin ottamisen puolesta siksi, että asetus-sanat ovat muuttuneet/ei muuttuneet, on lähtökohta väärä.
Meidän pitäisi palata alkuun ja löytää se tapa, miten , kuka, missä, milloin ehtoollista vietettiin ihmisten keskuudessa, jotka olivat nähneet Herran ja murtaneet leipää hänen kanssaan.
Voisi olla, että ilman kiivautta löytyisi oikea menettely. Minä en tiedä täsä asiaa ja jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä asiaa tuntevat saavat tästä irti. - pappi
Hätäkasteen ja ehtoollisen kuolevalle
voi toimittaa kuka tahansa,
joten yleinen pappeus toteutuu noissa asioissa
mutta seurakunnan järjestyksen kannalta
on asetettu sakramenttien jakamisen virka,
mikä on ihan hyvä asia käytännön syistä
eihän olisi yhteyttä rakentavaa jos joka
talossa vietettäisiin omaa ehtoollista su-aamuna,
parempi on että tultaisiin kaikki yhteen rakentumaan, tästäkin tietysti voidaan olla
montaa mieltä,
mutta opetus alkaa yleensä olla vähän joka
puolella mitä vain jos kaikki 'kukat
saisivat kukkia' miten tahtovat
ymmärtääkseni juuri tämän takia että järjestys
säilyisi on papin virka asetettu,
pappihan voi ottaa eht. avustajaksi ja jakajaksi
lähes kenet tahansa, joten siinä yleinen
pappeus on noussut taas esiin
tallaisia ajatuksia- tarvitaan
hätäkastetta? Eihän viaton lapsi kuolemallaan joudu kadotukseen. Hänellä on vain ja ainoastaan perisynti, mutta Jeesus opettaa että lasten on taivaanvaltakunta. Eli lapsi perii vanhurskaan osan lapsenuskolla.
- Suntio..
tarvitaan kirjoitti:
hätäkastetta? Eihän viaton lapsi kuolemallaan joudu kadotukseen. Hänellä on vain ja ainoastaan perisynti, mutta Jeesus opettaa että lasten on taivaanvaltakunta. Eli lapsi perii vanhurskaan osan lapsenuskolla.
Kirkolla on ollut tai on sellainen harhakäsitys ettei kastamaton lapsi tule autuaaksi. Mutta tämähän ei pidä paikkansa. Tämä hätäkaste on rauhoittanut lapsen vanhimpia, jos nyt tuo lapsi kuolee ennen kuin lasta keretään kastamaan normaalissa ajassa noin 1-3 kk sisällä. Kastamaton lapsi tulee kyllä autuaaksi sen lunastustyö seurauksella minkä Jeesus on suorittanut kaikkien edestä.
- Marttiveli
tarvitaan kirjoitti:
hätäkastetta? Eihän viaton lapsi kuolemallaan joudu kadotukseen. Hänellä on vain ja ainoastaan perisynti, mutta Jeesus opettaa että lasten on taivaanvaltakunta. Eli lapsi perii vanhurskaan osan lapsenuskolla.
Raamattu ei missään puhu lapsenuskosta. Se on myytti.
Jeesus puhuu vain "jotka uskovat minuun".
Kaste on Jumalan sana näkyvässä muodossa.
Sitä ei ole syytä väheksyä - Martin veli
Marttiveli kirjoitti:
Raamattu ei missään puhu lapsenuskosta. Se on myytti.
Jeesus puhuu vain "jotka uskovat minuun".
Kaste on Jumalan sana näkyvässä muodossa.
Sitä ei ole syytä väheksyäJotka uskovat minun päälleni tarkoittaneen juuri uskoa kritukseen.
- Marttiveli
Martin veli kirjoitti:
Jotka uskovat minun päälleni tarkoittaneen juuri uskoa kritukseen.
Entä sitten?
Osaahan sen jokainen lukea, "jotka uskovat minun päälleni".
Sinäkin kenties uskot, mutta ei sekään tarkoita, että kaikki maailman ihmiset uskovat.
Jeesus puhui sellaisista lapsista, jotka olivat tulleet Vapahtajan luo, kuulemaan häntä, joita hän kosketti.
Kosketuksellaan Jeesus paransi sokean Bartimeuksen, mutta ei se tarkoita, että koko maailman sokeat olisivat saaneet näkönsä.
Jeesus siis puhuu niistä, jotka uskovat....
Raamattu ei kuitenkaan missään opeta, että
kukaan, lapsi tai aikuinen, uskoo ilman Sanaa ja Kristusta. Jos tällainen paikka Raamatussa on, kertokaa minullekin.
Missä uskotaan tosta vaan, geeniperäisesti ilman sanaa. Se on järkeisoppia. - p_EL_erin
Marttiveli kirjoitti:
Entä sitten?
Osaahan sen jokainen lukea, "jotka uskovat minun päälleni".
Sinäkin kenties uskot, mutta ei sekään tarkoita, että kaikki maailman ihmiset uskovat.
Jeesus puhui sellaisista lapsista, jotka olivat tulleet Vapahtajan luo, kuulemaan häntä, joita hän kosketti.
Kosketuksellaan Jeesus paransi sokean Bartimeuksen, mutta ei se tarkoita, että koko maailman sokeat olisivat saaneet näkönsä.
Jeesus siis puhuu niistä, jotka uskovat....
Raamattu ei kuitenkaan missään opeta, että
kukaan, lapsi tai aikuinen, uskoo ilman Sanaa ja Kristusta. Jos tällainen paikka Raamatussa on, kertokaa minullekin.
Missä uskotaan tosta vaan, geeniperäisesti ilman sanaa. Se on järkeisoppia.Sinun kaimasi, Martti L. toteaa kirkkopostillassaan, että kastamaton lapsi on autuas, koska sillä on usko.
Mistä lie saanut sellaisen ymmärryksen?
asiallisesta vastauksesta. Muuten keskustelu näyttkikin harhautuvan taas toisen sakramentin puolelle. Oikeastaan olisin halunnut vielä kuulla mielipiteitä siitä kuka on kelvollinen ehtoollisvieras?
- Lasse-setä
Odotin todella saavani tietoa ehtoollisen vietosta, ennen, kuin se on sidottu virkaan ja virka teologisiin opintoihin. Onhan täytynyt olla erilaista käytäntöä, kun Jeesus ei asiasta sanonut mitään tarkempaa.
- el-kirahwi
Lasse-setä kirjoitti:
Odotin todella saavani tietoa ehtoollisen vietosta, ennen, kuin se on sidottu virkaan ja virka teologisiin opintoihin. Onhan täytynyt olla erilaista käytäntöä, kun Jeesus ei asiasta sanonut mitään tarkempaa.
Yritin vastata El-Doradon aloitukseen jo lähes viikko sitten, mutta nettiyhteyteni kotona lopetti toimintansa juuri sillä hetkellä (ilmeisesti ADSL-modeemi meni rikki), eikä ole toiminut sen jälkeen. Lyhyesti kuitenkin viestini sisältö oli seuraava.
Ensinnäkin minun mielestäni olennaista ei ole se kuka ehtoollisen jakaa, vaan se kuka ehtoollisen toimittaa. Varhaiskristillisellä ajalla ehtoollisen jakajina saattoivat toimia jopa naispuoliset diakonissat viedessään ehtoollista kotiin sairaille naispuolisille seurakunnan jäsenille (diakonissat eivät kuitenkaan toimittaneet ehtoollisen siunaamista/pyhittämistä).
Ehtoollisen toimittaminen sen sijaan tapahtui aluksi kunkin seurakunnan "pääpapin" eli piispan toimesta (kr. episkopos). Vähitellen kuitenkin käytännöksi vakiintui, että jokaisessa kirkossa ei ollut omaa piispaa vaan piispa delegoi ehtoollisen toimittamisen tavallisille papeille (kr. presbyteros) valtuuttaen heidät toimittamaan ehtoollisen hänen sijastaan.
Alkukirkossa ei siis ollut mitään ehtoollisanarkiaa, jossa jokainen sai toimittaa ehtoollisen milloin ja missä halusi, vaan kyseessä oli seurakunnan yhteinen juhla, jonka voi toimitta ainoastaan siihen valtuutettu henkilö.
Ydinkysymys tässä onkin minun mielestäni, miten valtuuttaminen tähän ehtoollisen toimittamiseen tapahtuu.
Tapahtuuko se apostoleilta periytyen katkeamattomana kättenpäällepanemisen ketjuna?
Vai tapahtuuko se paikallisseurakunnan valtuuttamana? Ja jos se tapahtuu paikallisseurakunnan valtuuttamana, mitkä ovat ne olosuhteet, joissa voidaan siirtyä entisen ehtoollisyhteyden ulkopuolelle, ja perustaa uusi valtuuttamalla omasta keskuudestaan henkilöt toimittamaan ehtoollisen?
Itse olen taipuvainen pitämään apostoleilta periytyvää valtuutusta oikeana. - Lasse-setä
el-kirahwi kirjoitti:
Yritin vastata El-Doradon aloitukseen jo lähes viikko sitten, mutta nettiyhteyteni kotona lopetti toimintansa juuri sillä hetkellä (ilmeisesti ADSL-modeemi meni rikki), eikä ole toiminut sen jälkeen. Lyhyesti kuitenkin viestini sisältö oli seuraava.
Ensinnäkin minun mielestäni olennaista ei ole se kuka ehtoollisen jakaa, vaan se kuka ehtoollisen toimittaa. Varhaiskristillisellä ajalla ehtoollisen jakajina saattoivat toimia jopa naispuoliset diakonissat viedessään ehtoollista kotiin sairaille naispuolisille seurakunnan jäsenille (diakonissat eivät kuitenkaan toimittaneet ehtoollisen siunaamista/pyhittämistä).
Ehtoollisen toimittaminen sen sijaan tapahtui aluksi kunkin seurakunnan "pääpapin" eli piispan toimesta (kr. episkopos). Vähitellen kuitenkin käytännöksi vakiintui, että jokaisessa kirkossa ei ollut omaa piispaa vaan piispa delegoi ehtoollisen toimittamisen tavallisille papeille (kr. presbyteros) valtuuttaen heidät toimittamaan ehtoollisen hänen sijastaan.
Alkukirkossa ei siis ollut mitään ehtoollisanarkiaa, jossa jokainen sai toimittaa ehtoollisen milloin ja missä halusi, vaan kyseessä oli seurakunnan yhteinen juhla, jonka voi toimitta ainoastaan siihen valtuutettu henkilö.
Ydinkysymys tässä onkin minun mielestäni, miten valtuuttaminen tähän ehtoollisen toimittamiseen tapahtuu.
Tapahtuuko se apostoleilta periytyen katkeamattomana kättenpäällepanemisen ketjuna?
Vai tapahtuuko se paikallisseurakunnan valtuuttamana? Ja jos se tapahtuu paikallisseurakunnan valtuuttamana, mitkä ovat ne olosuhteet, joissa voidaan siirtyä entisen ehtoollisyhteyden ulkopuolelle, ja perustaa uusi valtuuttamalla omasta keskuudestaan henkilöt toimittamaan ehtoollisen?
Itse olen taipuvainen pitämään apostoleilta periytyvää valtuutusta oikeana.Kertomasi järjestys on edellyttänyt jo seurakunnassa jonkinasteista järjestäytymistä, siis ei ihan alkuperäinen menettely. Seurakunnat ovat järjestäytyneet ja piispat ja presbyteerit on valittu tehtäviinsä.
Tietenkin on niin, ettei johonkin käytäntöön ole syytä puuttua ennen,kun asiasta on varma tieto, että nykyinen käytäntö olisi jotenkin väärä.
Voipi olla niin, että meidän tavallisten ihmisten on hyvä pitäytyä siinä evankeliumin virassa, että saarnaamme toisillemme rauhan evankeliumia. Usko syntisi anteeksiannetuiksi Kristuksen tähden. el-kirahwi kirjoitti:
Yritin vastata El-Doradon aloitukseen jo lähes viikko sitten, mutta nettiyhteyteni kotona lopetti toimintansa juuri sillä hetkellä (ilmeisesti ADSL-modeemi meni rikki), eikä ole toiminut sen jälkeen. Lyhyesti kuitenkin viestini sisältö oli seuraava.
Ensinnäkin minun mielestäni olennaista ei ole se kuka ehtoollisen jakaa, vaan se kuka ehtoollisen toimittaa. Varhaiskristillisellä ajalla ehtoollisen jakajina saattoivat toimia jopa naispuoliset diakonissat viedessään ehtoollista kotiin sairaille naispuolisille seurakunnan jäsenille (diakonissat eivät kuitenkaan toimittaneet ehtoollisen siunaamista/pyhittämistä).
Ehtoollisen toimittaminen sen sijaan tapahtui aluksi kunkin seurakunnan "pääpapin" eli piispan toimesta (kr. episkopos). Vähitellen kuitenkin käytännöksi vakiintui, että jokaisessa kirkossa ei ollut omaa piispaa vaan piispa delegoi ehtoollisen toimittamisen tavallisille papeille (kr. presbyteros) valtuuttaen heidät toimittamaan ehtoollisen hänen sijastaan.
Alkukirkossa ei siis ollut mitään ehtoollisanarkiaa, jossa jokainen sai toimittaa ehtoollisen milloin ja missä halusi, vaan kyseessä oli seurakunnan yhteinen juhla, jonka voi toimitta ainoastaan siihen valtuutettu henkilö.
Ydinkysymys tässä onkin minun mielestäni, miten valtuuttaminen tähän ehtoollisen toimittamiseen tapahtuu.
Tapahtuuko se apostoleilta periytyen katkeamattomana kättenpäällepanemisen ketjuna?
Vai tapahtuuko se paikallisseurakunnan valtuuttamana? Ja jos se tapahtuu paikallisseurakunnan valtuuttamana, mitkä ovat ne olosuhteet, joissa voidaan siirtyä entisen ehtoollisyhteyden ulkopuolelle, ja perustaa uusi valtuuttamalla omasta keskuudestaan henkilöt toimittamaan ehtoollisen?
Itse olen taipuvainen pitämään apostoleilta periytyvää valtuutusta oikeana.kun vastasit. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Taitaa sitten ev. lut. kirkossa olla asiat hoidossa alkukirkon mallin mukaan, joten minulle riittää se kunhan eivät sitä liikaa mene muuttamaan.
Apostoleilta periytyvän valtuutuksen mukaan ehtoollinen voidaan sitten omiinkin käsiin ottaa, jos sukset menee liikaa ristiin Suomen ev. lut. kirkon kanssa. Joten ei syytä huoleen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomen markka otettiin käyttöön vuonna 1860
Suomi käytti vuoteen 1840 asti rahayksikkönään rinnakkain Ruotsin riikintaalareita ja Venäjän ruplaa. Tämän jälkeen oli379291"Mä elän vieläkin"
Ikurin turbiini vetäisi taannoin lainabiisin Topin (RIP också) ja kumppaneiden kanssa. Toivottavasti on yläkerrassa kunn333863Yksityinen sektori aiheuttanut Suomen taantuman
Investointien sijasta nostaneet voitot osinkoina omistajille. Ehdotan korjausliikkeenä yksityisen sektorin sosialisoimi822426Pate Mustajärvi on kuollut
Ihan pari tuntia sitten. Että sellaista. https://www.is.fi/viihde/art-2000011715177.html1262406Kaivatullesi viesti ensi vuoteen?
Kerro meneekö naiselle vai miehelle ja vähintään yksi tunniste, esim. kirjain.392134Kylläpä asiat onkin nyt hyvin verrattuna Sannan aikaan
Sannan aikana aähkön alv oli 10%, nyt 25,5%. Ajatelkaa nytkin pörssisähkö on ilmaista, keskellä talvea! Bensan hinta on251935Miten ikinä kelpaisin sulle
Sinä saat niiltä muilta naisilta paljon enemmän, mitä minulta... Tai mihin minä olisin valmis. Enkä edes olisi niin tait151600Edes vitamiinit eivät taanneet loputonta elämää
Nimittäin niistä rahaa itselleen taikonut tohtori siirtyi tuonpuoleiseen.321411- 711247
Esko ja Martina viettävät joulua
Entisen avioparin joulunvietto on ylittänyt IS uutiskynnyksen1711038