Elämästä tuli täyttä helvettiä ja painajaista

Miten voi auttaa muuten, paitsi hakemalla paikkaa jostain hoitolaitoksesta. Kai nyt omaishoidon palkkion olette hakennee. Hoitolaitoksessahan voi olla joko koko ajan, tai sovitun ajan, esim.1, 2 tai 2 viikkoa kuusta, riippuen ihan siitä miten sopimus tehdään.
Kukaan tuskin toisen omasten jätöksia tulee siivoomaan maksutta. Mutta ihan "normaalilta" muistisairaan toiminnalta vaikuttaa, sillä allek.on sen itsekin kokenut. Toki tapauksissa on tiettyjä erojakin. Housuihin tulemisiin pitäisi hankkia niitä "aikuisvaippoja", joita saa apteekista ihan ilman hakemustakin käsittääkseni, ja jos paperit on hoidossa, niin vastaavissa tapauksissa niitä toimitetaan kyllä kotiinkin suoraan.
Sanoisin asian joitakin vuosia sitten kokeneena, että kun hommat järjestää niin ne toimii suht.hyvin, omaishoitohan on työtä nimenomaan, eikä edes niinkään helpoimmasta päästä, se ei vaikuta esim.muihin saataviin tukiin käytännössä ollenkaan. Omaishoidon tukea siis kannattaa hakea.
En tiedä juurikaan kuka "arvostaa" omaishoitajaa, voi olla että niin hoitajan kuin hoidattavan tuttavat jopa kaikkoaa, niin suunnilleen kävi itsellenikin. Eikä kiitosta saa kuin ns.vertaistuesta paljonkaan, tosiaan järjestettän omaishoitajille tapaamisia ja kuntoutuspäiviä ym. kun paperit kunnossa.
Nykyään nuo laitospaikat voi myös vaihtua lähikuntien sisällä nopealla varoitusajalla, tai ainakin niin kävi kun oli hoidettava vielä. Eli nekin kannattaa kysellä viikkoja, ja kuukausia valmiiksi, että ei vie väärään kuntaa, jossa ei sillä viikolla paikkaa sitten olekaan. Voimaa ja jaksamista, toivon !!

Nykyiset dementiapotilaiden hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden tarkoitus lienee ainoastaan hidastaa sairauden etenemistä. Niissäkin on oikeastaan enemmän haittavaikutuksia, kuten potilaalla ilmenevää levottomuutta ja oman käytöksen hallitsemattomuutta. Joitakin lääkekokeiluja maailmalla on aloitettu sairauden puhkeamisen alkuvaiheessa jopa estämiseksikin. Tulokset ( ja koknkreettiset sellaiset) jäävät sitten tulevaisuudessa nähtäväksi.

Mutta jos joku sellainen potilas, joka on kenties jo sairastanut kyseistä sairautta pidemmän aikaa, esim. monta vuotta tälläisista lääkkeistä tuskin on mitään olennaista vaikutusta ja hyötyä.

Terveydenhuollossa ei keskitytä lainkaan potilaan kuntouttamiseen, ei etenkään siinä vaiheessa, jos sairaus on ollut jo jonkin aikaa. On tullut omakohtaisesti huomattua tämä asia. Samoin ei myöskään minkäänlaista tukea, tai auttamista, ei potilaille, eikä heidän omaishoitajilleen oikeastaan anneta, tai järjestetä miltäkään taholta.

Joten kaikki vastuu ja hoito oikeasti sälytetään potilaan omaisten kontolle ja harteille.

Kustannus, ja talouspoliittisista syistä.

Mitä hyötyä siis on siitä, että dementiaa sairastavia esim. pyydetään tk: seen vuosikontrolleihin, kun siellä oikeastaan tapahdu yhtään mitään, eikä kysytä potilaan omaishoitajien jaksamisen suhteen mitään, eikä myöskään mitään todellista, konkreettista apua anneta, eikä tarjota? Sama koskee tk: seen lääkäreille potilaan omaisten tekemien tilanneraporttien suhteen. Ei tapahdu yhtään mitään.
Sen kun vaan annetaan olla.

Aika turhaa koko touhu kaikkenensa.

Pitäisiköhän ihan oikeasti lopettaa oman omaisen vuosittaiset lääkärintarkastukset, veriarvojen tsekkaukset ja kontrollit kokonaan?

Koska mikäänhän ei näköjään kuitenkaan parane, eikä millään olennaisella tavalla millään tavalla muutu.

Nykyisen terveydenhuoltojärjestelmästä puuttuu se olennainen, eli inhimillisten , potilaan hyvinvoinnin kaikkien tekijöiden huomioonottaminen ja etenkin omaishoitajien jaksaminen.

Parannettavaa ja todellista petrattavaa olisi ja aika paljon!

Dementiapotilaiden kotona asuminen ja itsenäisemmin pärjääminen onnistuu vain siinä tapauksessa, jos kyseinen sairaus on todettu jo alkuvaiheessa; ja jos potilaalla on kuntoutusta ja säännöllinen lääkitys ja sairauden alkuvaiheesta asti. Mikäli sairaus on jo kestänyt pidemmän aikaa, monta vuotta, tai on ns. edennyt hitaasti, pidemmän ajan kuluessa, nykyiset voimassa olevat lääkkeet eivät paranna kyseistä sairautta, vaan ainoastaan hidastavat sairauden etenemistä.

Mutta jos potilas on sairastanut pidemmän aikaa, ja diagnoosin antaminen ja lääkityksen määrääminen on liian paljon viivästynyt; tai potilaan jo lähtökohtainen kognitiivisten ja älyllisten toimintojen kapasiteetti ja kyvyt ovat jo alunperin heikot; muistisairauden iskeessä sitä seuraavat seurauksetkin ovat ilmeiset.

Miettimisen aihetta itsekellekin!

Dementiaa sairastavilla on myös tapana liikkua ylenpalttisesti, jopa liikaa, vaikka omaiset yrittävät sitä hillitä siitä hänelle sanomalla ja huomauttamalla. Samoin dementiaa sairastavat voivat tulla kyläilemään naapureiden koteihin ja väittää pärjäävänsä kodinhoitamisen töiden osalta, että tekevät kotitöitä, sekä että eivät saa ruokaa omassa kodissa. Sekä muistisairautta potevat puhuvat paljon perättömyyksiä, ja sellaisia asioita, vaikka edellä kuvatut ja mainitut asiat eivät pitäisi lainkaan paikkaansa. Nämä kaikki kuuluvat kyseiseen taudinkuvaan. Tämäkin on huomionarvoinen seikka.

Joten ruokaa ei pidä mennä antamaan dementiaa sairastaville, vaikka he mitä sanoisivat ja väittäisivät!

- Koska tämä kaikki sellainen sotkee paitsi dementiaa ( ja esim. diabetesta) sairastavan normaalit ruokarytmit, myös hänen omaisten tiedossa olevat potilaan ruokailemiset.
Joten ei pidä koskaan mennä antamaan ruokaa omaan kotiin tuleville dementikoille.
Kiitos!

Ekonomia taitaa mennä kaiken inhimillisyyden edelle.

Kaiken lisäksi niillä alzheimer taudin lääkkeillä on taipumusta laittaa maha löysäksi.

Omaiseni alkoi tehdä isommat tarpeensa pitkin lattioita, kun ei ehtint vessaan. No, yritin kotisairaanhoitajan välityksellä saada lääkeannostusta pienennettyä tai muutettua, koska oli varoitettu tästä vatsan löysäksi menemisetsä. Eivät suostuneet.

Jääkaappilukko
https://www.amazon.co.uk/Marinelock-MLDOORW-Fridge-Lock-White/dp/B000QD32MY/ref=mp_s_a_1_3?ie=UTF8&qid=1541429188&sr=8-3&pi=AC_SX236_SY340_FMwebp_QL65&keywords=Refrigerator Door Lock&dpPl=1&dpID=41LsyCgYjuL&ref=plSrch

Omalta lääkäriltä saa lähetteen hoitotarvikejakeluun vaipoista. Tuovat vaipat kotiin asti.

Et mitenkään kerro onko teillä käyneet kunnan kodinhoidosta tekemässä arviointia ja palvelusuunnitelmaa. Siinä selvitetään tilannetta. Mm. nämä vaippa-asiat, mahdollinen avuntarve suihkussa käynnissä, hakemus intervalli hoitoon (viikko, 2 viikkoa) kuukaudessa kunnan osoittamassa hoitopaikkaa. Suoraan pysyvän hoitopaikan saaminen taitaa olla aika mahdotonta. Kyllä tässä keskustelussa otetaan puheeksi myös omsishoitotyö jaksaminen ja tietysti myös omaishoidon tuki asia. Itselle tyrkyttivät oikein pysyvää laitospaikkaa viimeisenä vuonna, kun pelkäsivät minun jaksamisen puolesta. En halunnut ottaa sitä. Hoidin liikuntakyvyltään heikkoa vanhusta.

Näille muistisairaille asennetaan usein oveen lukkoja ja seuranta laitteita estämään karkailua. Näin tehdään varsinkin yksin asuvien kohdalla.

Noin yleisesti omaisen sairastuminen tavalla jos toisella vaikuttaa aina myös läheisten elämään. Nämä ei ole enää samanlaista kuin aikaisemmin.

"Näille muistisairaille asennetaan usein oveen lukkoja ja seuranta laitteita estämään karkailua. Näin tehdään varsinkin yksin asuvien kohdalla."

Uskomatonta miten pitkään yksinasuvaa muistisairasta pidetään kotona. Niitä joitakin tapauksia joita näkee Siilin kylilläkin menossa jokseenkin päivittäin. Kai se on jossain laskettu, että missä vaiheessa oireiden pitää olla ennen kuin otetaan hoitoon. Mutta "huhhuh" touhua kun katselee haahuilua.
Yksin parinkuntakin liikkui kylällä joissa molemmat oli muistisairaita. Mahdollisesti otettu hoitoon jo, kun ei ole näkynyt viime aikoina. Mutta samat lenkit oli monta kertaa päivässä, samat kauppakierrokset, ja liikennevaloissa kyllä painettiin, mutta mentiin yleensä saman tien. Olivat vaaraksi itselleen jo pitkään, ja ihme ettei mitään sattunut.
Omaisille rankinta on ehkä kuitenkin se, kun läheinen ihminen muuttuu ikäänkuin toiseksi, eikä tunnekaan enää. Tietysti alussa on tuo "nopean toiminnan" vaihe kun oireet alkaa, eli koko ajan toimintaa ja menoa, ja kävellään vaikka kiinaan asti, jos kukaan ei estä. Se vaihe kestää muutaman vuoden keskimäärin, josta sitten vähitellen hiivutaan vuodepotilaaksi. Tietysti lääkkeet voi vaikuttaa eri tavoin, joillakin hidastaa oireiden kehittymistä, ja tuoda jopa "vanhoja" hetkiä hetkittäin.

Kyllä monet muutkin sairastamiset on rankkoja, mutta muistisairaus on läsnä 24h/vrk, se on ehkä se rankin juttu se ... Ja muissa sairauksissa ihminen kuitenkin pysyy itsenään, tässä ei ...

Ei sairauksia pidä ruveta vertailemaan. Mutta kyllä muistisairaiden on se onni, että potilas itse ei kärsi niin paljon kuin monessa muussa sairaudessa, jossa pää toimii "normaalisti". Toki alkuvaiheessa potilaskin kokee tilansa raskaana. Kaikki sairaudet ovat muuten läsnä 24/7.

"Ei sairauksia pidä ruveta vertailemaan. Mutta kyllä muistisairaiden on se onni, että potilas itse ei kärsi niin paljon kuin monessa muussa sairaudessa, jossa pää toimii "normaalisti". Toki alkuvaiheessa potilaskin kokee tilansa raskaana. Kaikki sairaudet ovat muuten läsnä 24/7. "

Ei niitä voikaan verrata. Kaikki sairaudet ei kuitenkaan potilaan itsensä ja lähipiirin elämään vaikuta samalla tavalla jatkuvasti kuin muistisairaus, vaikka ei nekään välillä "Pois lähde".

Muistisairaus ei todellakaan ole hankalampia sairauksia niin potilaalle kuin läheisillekkään, vaikka nykyisin tuo sairaus onkin nostettu esille tikun nokkaan. Kuvittelepa vaikka hlvsuksessa puhekykynsä ja liikuntakykyndä menettynyttä , mutta aivot toimivat normaalisti. Vaikuttaisiko potilaan ja läheisten elämään.

Muistiluotsissa (Lapinlinnankatu 2 Kuopio) järjestetään vertaistukiryhmiä muistisairaan läheisille. Kannattaa käydä ja tutustua. Saa vinkkejä, keskusteluapua jne. paikalla aina myös ohjaaja. http://www.psmuisti.fi

Ainakin meidän lähiomainen on joko sairaudesta, tai lääkityksestä johtuen lähes koko ajan levoton. Kävelee, ja liikkuu huoneesta toiseen levottomasti. Ajoittain on hänellä myös sekavuutta.

Lähes koko ajan joutuu häntä ohjailemaan, ja toistamaan samoja asioita, lähes tuhat kertaa päivässä.

Lisänä kaikkeen tähän, omainen ei muista milloin on viimeksi syönyt ja käy jääkaapilla tuon tuosta. Vahtimista on jouduttu tekemään jo monen vuoden ajan.

Myöskään tv:ta ei voi katsoa käytännössä ilta kahdeksan jälkeen ollenkaan. Joutumatta kuulemaan samaa mantraa; että "Nyt nukkumaan". Jos televisiossa sattuisi olemaankin jotakin leffaa, mitä haluaisi katsoa, niin eipä niitä voi enää koskaan katsella kotona.
Motkottamista kuulematta. Ellei sitten pidä päässä korvatulppia, tai kuulosuojaimia. Mutta kyllä ne äänet kuuluu niidenkin läpi. Ellei sitten hommaa kalliita taustamelusuojaimia.

Kuka tällaista jaksaa joka päivä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen?

Itsekin olen ollut burnoutissa jo monen vuoden ajan.
Sitäpaitsi ei tämä elämäntilanne mistään hyvinvoinnista ja terveydelle ainakaan hyväksi ole. Hermot on jo mennyt jo ajat sitten. Eikä kyllä ilman syytä.

Elämä on ollut jonkinlaista yhtä kestoista helvettiä jo useamman vuoden ajan. Tee toisten hyväksi yhtä sunt toista työtä. Mutta mikään ei koskaan muutu. Yhtä jaksoista stressiä, paineita ja väsymystä päivästä toiseen. Mitä he*vetin järkeä tässä enää ylipäätään on?
Talous täysin kuralla, et pääse pois minnekään tästä tilanteesta, eikä mikään koskaan muutu. Jos kysyy omilta sukulaisiltaaan vastauksia ongelmatilanteisiin, joita pitäisi jollakin tavalla ratkaista, niin vastaukseksi tulee: " Ei voi tehdä mitään, näin vaan on."

Eikä mikään koskaan muutu. Eipä niin. Itse alan vakavasti harkita poislähtöä, vähän sillä hyväksyttävällä tavalla. En jaksa näitä tällaisia tyhjän lätinöitä, että "pitää vaan jaksaa", tai että " pitää ymmärtää dementiaa sairastavia". Ja että pitäisi ymmärtää aina kaikki. Jaksa, jaksa ja jaksa. Aina seuraavaan uuteen koittavaan päivään. Tee toisten eteen aina kaikki valmiiksi. Ja minkä takia?
- Mikään ei silti koskaan kuitenkaan muutu.

Tk: ssa ja vanhustenhoidosta vastaavissa tahoissa ei ole otettu koskaan huomioon sitä, että kenties joidenkin dementiaan sairastuneiden kohdalla on lähtötilanne saattanut olla jo alunperinkin huono. - Eli kyseisten dementiaan sairastuneiden kohdalla on voinut olla oppimisvaikeuksia, tai jopa jo aivovammojaalunperin lähtokohtaisesti.

Itse paloin tässä nykyisessä elämäntilanteessa loppuun jo ajat sitten. Eikä miltään terveyssektorilta ole koskaan saanut, yhteyttäottaessa mitään todellista apua.

Ihan oikeasti, minä en jaksa enää.

Jos mikään ei todellakaan muutu, ei paljon oikeasti jää mitään muita vaihtoehtoja, kuin heittää hanskat lopullisesti pöytään, ja ottaa loparit, vähemmän hyvällä lopputuloksella.

Kiitos oikein paljon tälle nykyiselle istuvalle hallitukselle ja eduskunnalle, sekä yhteiskunnalle, terveysinstanneisselle mistään todellisesta avusta. - Ja ennen kaikkea päin pe*settä olevassa vanhustenhoidossa ja sen nykytilassa!

Minä en ainakaan niele tässä meidän nimenomaisessa tilanteessa mitään tyhjänlätinöitä, että "pitää ymmärtää dementiaa sairastavia", ja "pitää kestää ja jaksaa loputtomiin".

Se ymmärtäminen ohitettiin minun kohdallani jo ajat sitten.

Koska siinä ei ole mitään järkeä!

Oma kaiken hyväksyminen loppui siinä vaiheessa, kun ymmärsin, että tämä kaikki tehdään vain ja ainoastaan talouspoliittisista ja taloudellisesta syistä.

Joka sellaista kannattaa, niin haistakoon se "jokin"!

Sen "vanhustenhoidonasioiden hoitajan" viran täyttämisen puuhaaminen ei näitä vanhustenhoitoon liittyviä epäkohtia millään tavalla hoida, eikä paranna. Ellei vanhuksia, ja dementikkoja hoitavien omaishoitajien näkemyksiä yhtään kuunnella, eikä ollenkaan huomioon. Joten kun tässä vähän aikaa sitten Savon Sanomissa oli Lukijan palstalla jonkun ministerin jonkinlainen mielipiden vanhustenhoitoon liittyen, niin kuten edellä sanoin, sillä vanhustenasioita ajavan viran toimeenpanemisella ei tee yhtään mitään. Ellei uusia vanhuksia, ja dementiaan sairastuneiden palvelutaloja ja vanhainkoteja ollenkaan ja yhtään tähän maahan uusia lisää rakenneta.

Tällä nykyisellä viimeaikaisten hallituksien ja eduskuntien ajamalla politiikalla ei paranneta ollenkaan vanhusten, dementiaa sairastavien, eikä myöskään heidän omaishoitajien nykyistä asemaa ja tilannetta ollenkaan.
So sorry, mutta on tullut tästä asiasta ihan tarpeeksi omakohtaista kokemusta.

Itse otan loparit lopullisesti ensi viikolla. Tavalla, tai toisella. Koska en jaksa enää tätä tällaista elämää, ja jatkuvaa, loputonta kestävää, loppumatonta helvettiä. Hyvää jatkoa kaikille ja hyvästi.

Pasko sinäkin housuihisi niin tiedät miltä se tuntuu. Se aika saattaa olla sinullakin edessäsi. Huomasin muuten kuinka huonoksi on terveyden hoito mennyt Suomessa.
Pian koko maa makaa paskoissaan.

En taida sitä aikaa edes odottaa. Joten turha oli toiveesi. Enkä edes haluakaan elää vanhaksi. Olen jotakin 40 ikävuoden puolivälissä. Taitanen poistua " sitä housuun paskomis ja kyseistä edellä mainittua "dementiavaihetta" huomattavasti ennemmin. Todennäköisesti lähiaikoina, hyvissä ajoin, viimeistään seuraavan viikon loppuun mennessä.

Tämän maan politiikka, ja etenkin vanhustenhoidon osalta on sellaista, omakohtaisten kokemusten myötä on sellainen, ja koska koko elämä on täyttä helvettiä, eikä mitään oikeastaan elämässä enää mitään positiivista ja parempaa muutosta taida olla edessä olemassa ja siintämässä, niin eiköhän ole jo aika ja parasta jo lähteä pois.
Sain ihan tarpeekseni tästä elämästä! Eikä täällä taida olla enää positiivista koettavaa, joten se siitä!

Kuten sanoin hyvää jatkoa kaikille ja hyvästi!

älähän nyt hättäile

Tämä huonokuntoisten vanhusten kotona hoitaminen on helvetillinen taakka jo silloin, kun vanhuksella on useampia jälkeläisiä. Aina niistä seuloutuu se yksi "heikoin lenkki" jolla ei ole luontevia (teko)syitä olla muissa maisemissa. Itse en keksinyt muuta ratkaisua, kuin yli viiden vuoden univelkaisena ja täysin loppuun ajettuna viimein livistin, kun sisaruksia oli tulossa vanhuksen luo pikavierailulle.

Osaan kuvitella kuinka karmea on tilanne näissä minua nuorempien sukupolvien perheissä, joissa alkaa olla vain yksi tai kaksi lasta omaishoitajaksi valittavissa. Mitenkäpä siitä asetelmasta karkuun livistät, kun ketään ei tule edes pikavierailun ajaksi vanhuksen perään katsomaan.

Kummalliselta tuntuu jos pitää sitä joka vanhuksesta huolta pitää sisarusparven "heikoimpana". Sen voisi kyllä ajatella olevan myös toisin päin, jos on yksi joka ei pakoile vastuuta. No, tiedetään: ne muut ei sitten pakoile vastuuta senkään edestä kun on omaisuuden jaon vuoro, kun yksi sisar on vuosikaudet tehnyt ne hoitohommat. Kyllä silloin sitten unohtuu ne (teko) syyt olla "poissa maisemista" ainakin hetkellisesti, eli siihen kun perintöriidat erottaa muusta suvusta kaunojen kera ainakin seuraavaksi vuosikymmeneksi, jos ei loppuelämäksi omaan jäniksenkoloon mököttömään. Näinhän se ihmisluonto on toimelias ja järkevä, ja miksihän jänispakolaiset sitten niistä perintöriidoista loppuiät sitten kaunii ...

"Nykyinen elämäntapa on johtanut asetelmiin, että usein varsinkin perheyhteisöissä heikoimmasta lenkistä huolehtii se toiseksi heikoin lenkki. Vahvemmat hyödyntävät vahvuuttaan, ei suinkaan taakan jakajiksi osallistumiseen, vaan näiden osuuksien laistamiseen. "

No, tuossa on aina monen kapitalismiteorian ihanne. Eli "vahvin" ansaitsee ja "heikoin" tekee työt, tosin asetelma ei ole realistinen ensinkään, eikä siinä ole oikeasti perusteltuna järjen hiventäkään.

"Eihän tätä tehtävään valittua ulkopuoliset muka pidä heikoimpana lenkkinä, mutta yritäpä sälytettyyn sitoomustaakkaan saada heistä lomittajaa... "

Eikö pidä tai pitää?! Eli suoraa vai epäsuoraan?! Turhaa leikitely että onko vai ei, mutta työläisammateissa on edelleen ja jatkossakin suuri osa, ja mitä se nyt kertoo, että lähisuvussa eriarvoistetaan toiset vaikka sisaruksissa?! Kyllä toivon p..rkeen vahingollista ja tuskaista vanhenemista sellaisille yleensä, jotka ei osaa esim.arvostaa sisarusta, joka ne perinteiset työt tekee. Yleensä jos on kouluttaudutto "ylemmäksi" vieroittumisen ja ns.paremmuuden tuntee vuoksi, niin eihän siinä syynä ole kuin kapitalismi, lue vaikka se Dale Carnegie:n " Kuinkaan saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa" toiseen kertaan, tai keksi parempia syitä olla välittämättä edes lähimistä, kiitos vaan ....

Voisiko tämän kirjoittaja lopultakin kertoa onko hoidettava kunnan lyhytsikaishoidossa esimerkiksi hyvin tavalliset 2 viikkoa hoidossa ja 2 viikkoa kotona? Tällä tavoin on paljon helpompi saada pysyväkin hoitopaikka. Ei se täällä kirjoittelemalla tule.

Eutanasia tulisi sallia Suomessa, josta omaiset saisivat päättää kun kyseessä on dementoitunut alzheimerpotilas, joka ei pysty itse päättämään.