selkäleikkaus

Mulle tehtiin tuo jäykistys leikkaus 13.9.2004 ja kaikki ei mennytkään niin kuin piti. Istun nyt pyörätuolissa ja sain hirveän hermosäryn :( Nyt on armoton kuntoutus käynnissä että pääsisin vielä kävelemään.. Leikkauksessa vahingoittui hermoni vaikka hermoja ei edes ptänyt koskea.. Instrumentti ikä kyllä kuitenkin osui ja jälki ei olluut kaunista.. Tämä on harvinaista enkä halua pelotella sinua. Onnea ja voimia sinulle leikkaukseen!! :)

Minultakin leikataan tänä keväänä nikamasiirtymä .
Meneeköhän toipumiseen koko kesä ja joutuuko käyttämään tukiliiviä.Kuinka pian saa istua esim.
tunnin pituisia jaksoja.Onko kovat kivut leikkauksen jälkeen ? Haluaisin kovasti kuulla
tämän leikkauksen kokemuksista..

senorita kirjoitti:

Minultakin leikataan tänä keväänä nikamasiirtymä .
Meneeköhän toipumiseen koko kesä ja joutuuko käyttämään tukiliiviä.Kuinka pian saa istua esim.
tunnin pituisia jaksoja.Onko kovat kivut leikkauksen jälkeen ? Haluaisin kovasti kuulla
tämän leikkauksen kokemuksista..

Lue lisää

....senorita???
Kohta puoli vuotta kirjoituksesi jälkeen kommenteeraan...
Mun leikkaus tehtiin Töölössä toukokuun puolivälin jälkeen. Tukiliiviä ei, istumista kunnolla kolmeen viikkoon ei, autossa istuminen hyvältä tuntunu ei....

Pikkuhiljaa lisää ja lisää istumista/kävelyä/autoilua/kastautumisia vedessä/seisomista paikallaan (jos pakko)/ruuanlaittoa/pientä imurointia yms..mutta EI kumartelua, ei raskaita kantamisia.
Mun heikko kohta kesällä on tää netti (menee tunti jos toinenkin ja kestän kipua mutta se ei ehkä ole hyvä, kun saattaa vielä häiritä luutumistapahtumaa, ruuvia yms....ja toinen heikkous kaupungilla käveleminen...neljä tuntia on kyllä jo liikaa matkoineen keskustaan lähiöstä....ja aina ahnehdin enemmän...muistamatta kuinka ikävä väsymystila ja puutuminen selkään siitä seuraa.

Kivut leikk. jälkeen pahimmillaan haavassa (ja koko kehossa sillä alueella sekä jalkoihin heijasteissa) kolmisen viikkoo..myös makuullaan olo sattuu tai ainakin kyljen vaihtaminen.

Mutta nyt se on ohi. Pidä mulle peukkuja, että elok. lopussa kun on ensimm. tarkastus (tässähän seurataan tuota metalli-implanttia kaksi vuotta)
kaikki olisi hyvin. Hyvää kesää!!!

yöperhonen kirjoitti:

....senorita???
Kohta puoli vuotta kirjoituksesi jälkeen kommenteeraan...
Mun leikkaus tehtiin Töölössä toukokuun puolivälin jälkeen. Tukiliiviä ei, istumista kunnolla kolmeen viikkoon ei, autossa istuminen hyvältä tuntunu ei....

Pikkuhiljaa lisää ja lisää istumista/kävelyä/autoilua/kastautumisia vedessä/seisomista paikallaan (jos pakko)/ruuanlaittoa/pientä imurointia yms..mutta EI kumartelua, ei raskaita kantamisia.
Mun heikko kohta kesällä on tää netti (menee tunti jos toinenkin ja kestän kipua mutta se ei ehkä ole hyvä, kun saattaa vielä häiritä luutumistapahtumaa, ruuvia yms....ja toinen heikkous kaupungilla käveleminen...neljä tuntia on kyllä jo liikaa matkoineen keskustaan lähiöstä....ja aina ahnehdin enemmän...muistamatta kuinka ikävä väsymystila ja puutuminen selkään siitä seuraa.

Kivut leikk. jälkeen pahimmillaan haavassa (ja koko kehossa sillä alueella sekä jalkoihin heijasteissa) kolmisen viikkoo..myös makuullaan olo sattuu tai ainakin kyljen vaihtaminen.

Mutta nyt se on ohi. Pidä mulle peukkuja, että elok. lopussa kun on ensimm. tarkastus (tässähän seurataan tuota metalli-implanttia kaksi vuotta)
kaikki olisi hyvin. Hyvää kesää!!!

Lue lisää

Kiitos vastauksesta.Tosiaan minut leikattin jo huhtikuussa ortonissa ja ensimmäinen kontrolli on jo käyty.Luutumisesta ei osattu vielä sanoa mitään.Nyt kun olen saanut taivutella vähän ym.niin selkäkivut ja väsyminen on tullut uudestaan vaivaksi.Seuraava kontrolli on lokakuussa.Olisi kiva tietää, mitä sinulle sanottin kontrollikäynnillä ? Kohta pitäisi mennä töihin, saas nähdä miten selkä kestää istumista.
Hyvät jatkot sulle ja olisi kiva kuulla kuulumisia aina välillä.

yöperhonen kirjoitti:

....senorita???
Kohta puoli vuotta kirjoituksesi jälkeen kommenteeraan...
Mun leikkaus tehtiin Töölössä toukokuun puolivälin jälkeen. Tukiliiviä ei, istumista kunnolla kolmeen viikkoon ei, autossa istuminen hyvältä tuntunu ei....

Pikkuhiljaa lisää ja lisää istumista/kävelyä/autoilua/kastautumisia vedessä/seisomista paikallaan (jos pakko)/ruuanlaittoa/pientä imurointia yms..mutta EI kumartelua, ei raskaita kantamisia.
Mun heikko kohta kesällä on tää netti (menee tunti jos toinenkin ja kestän kipua mutta se ei ehkä ole hyvä, kun saattaa vielä häiritä luutumistapahtumaa, ruuvia yms....ja toinen heikkous kaupungilla käveleminen...neljä tuntia on kyllä jo liikaa matkoineen keskustaan lähiöstä....ja aina ahnehdin enemmän...muistamatta kuinka ikävä väsymystila ja puutuminen selkään siitä seuraa.

Kivut leikk. jälkeen pahimmillaan haavassa (ja koko kehossa sillä alueella sekä jalkoihin heijasteissa) kolmisen viikkoo..myös makuullaan olo sattuu tai ainakin kyljen vaihtaminen.

Mutta nyt se on ohi. Pidä mulle peukkuja, että elok. lopussa kun on ensimm. tarkastus (tässähän seurataan tuota metalli-implanttia kaksi vuotta)
kaikki olisi hyvin. Hyvää kesää!!!

Lue lisää

kirjoitin sulle tunnin tekstin ja
hukkasin sen nettiavaruuteen
arvaa harmittaako!
palaan pian
haksathan odottaa

senorita kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.Tosiaan minut leikattin jo huhtikuussa ortonissa ja ensimmäinen kontrolli on jo käyty.Luutumisesta ei osattu vielä sanoa mitään.Nyt kun olen saanut taivutella vähän ym.niin selkäkivut ja väsyminen on tullut uudestaan vaivaksi.Seuraava kontrolli on lokakuussa.Olisi kiva tietää, mitä sinulle sanottin kontrollikäynnillä ? Kohta pitäisi mennä töihin, saas nähdä miten selkä kestää istumista.
Hyvät jatkot sulle ja olisi kiva kuulla kuulumisia aina välillä.

Lue lisää

sulle senorita...
kun eilinen meni metsään tai minne lie mennyt.
kiitos ensin, kun muistit mua. mieluusti minäkin vaihtasin ajatuksii, kun meitä leikeltyjä on kuiteski aika vähän toistemme elämässä??
Töölös olin siis toukokuun lopulla, viikko meni sairaalassa ja nyt on sairaslomani 12. vko jo meneillään. Tiedonkulku oli mun mielestä puutteellista, mutta pääasia on et sain kysyttyänikin (kun ei tarjonneet) kontrolliajan, joka siis lähestyy ja on 29.8. Reilu viikko!

MITENKÄ NIIN sulle ei sanottu luutumisesta mitään? Kai otettiin röntgenkuvat? Mulle ainakin on varattu rtg-aika ennen lekurin tapaamista e.m. päivänä.
Siis sulla saikku loppuu pian? Ja töihin...EI KAI sä mee töihin ennen kontrollii, "lääkärin siunausta"? Mulla kyllä kyseltiin sairaalassa, millasta työni on...se vaikuttaa ja asiaan...en ihan tajunnut, kun puhuin niille vaan toimistotyöstä! Sitäkin teen, mutta samalla myös olen asiakaspalvelussa ja joudun reagoimaan äkillisiin tilanteisiin. On tiedettävä, että kroppaan voi luottaa, liikkui miten äkkiä vaan...ja että toisaalta toimii ajatuskin, ettei kipu/pelko toimintakyvystä vie keskittymiskykyä!
Sl tuli virallisesti tiukat 12 viikkoo ja loppuis siis 20.5. Hullua, se on lauantai - en ole vuorotyössä! Pitäis siis hakee se sunnuntai jostain muualta tai se menis palkasta! Ei ne oo kalenterii vilkasseetkaan varmaan tossa vaiheessa. Sen sl-paperin saaminenkin oli tuskallisen väännön ja odottelun takana. Alkuun se oli kirjoitettu IHAN VÄÄRILLE alkupäivillekin (olin tuolloin vielä töissä...mutta loppuun tuli sama pvm). No, soitin ortopedille ja kysäsin, oisko nyt tarkotus tossa välissä mennä töihin sitten, kun pvm:t on noin? Ei - se sanoi kirjoittavansa mulle tavatessamme TAKAUTUVASTI väliin jäävät 8 pv!!! (Samasta sairaudesta kun on kyse, näin voidaan toimia).

Mä tajuan, että OLTAIS VOITU OLLA VAIKKA HUONETOVEREITA! Mulle nääs tarjottiin 31.3.05 päivätyssä kirjeessä mahdollisuutta siirtyä Ortonille: Töölön sairaala osti 100 leikkausta sieltä sellasia, joita nekin voi tehdä ja jäykistysleikkaus kuului niihin. Mulle oli vähän huono aika tuolloin, kun oli niin paljon uutta opittavaa töissä, olin vasta vuoden alussa saanut vakipaikan! Siis jättäydyin siinä vaiheessa Töölön omaan jonoon ja itse asiassa vaivat silloin oli lievät ja jopa kuvittelin ilman leikkaustakin pärjääväni! Mutta ollessani viikon sl:lla selkä/lonkkasäryistä, ajattelin sen jotenkin niin, ettei mulle huvikseen lääkärit ollu ehdottanu korjausoperaatioo ja että kaipa se elämisen laatu saattais sillä vaikka noustakin! (Ainakaan ei ollu mitään sitä vastaan.)

Miten sulla on käynyt? Oletko saanut leikkauksesta toivomasi avun??? Kerroit, että väsyy selkä taivutelles ja liikkees, mutta tottahan se niin on. Menetkö nyt sit lokakuussa vasta töihin? Minulla ei varsinaisesti olis lupaa kumarrella ja taivutella, mutta huomaan välillä, että laitan jo remmikenkää (en nauhallista) koko kesän kulkemieni ainaisten avokkaiden sijaan! Ja nostelen ilman tartuntapihtejä lattioilta tavaraakin välillä.
Kun ei kerta satu!

MITEN PALJON OLET JOUTUNUT KIPUASI LÄÄKITSEMÄÄN? MITEN OLET MUUTEN PÄRJÄNNYT KOKO KESÄN? OLETKO SAANUT APUJA ESIM. KAUPASSA KÄYMISESSÄ YMS.???
Ratkaiseva käänne kivun tuntemisessa tapahtui reilu viikko sitten. Siihen asti olin syönyt 2 x pitkävaikutteista Tradolan ret.150mg/pv sekä tarv. Panacod (joka poreena osoittautui tehokkaaksi nopeaan tarvittavassa kivun lievityksessä). Alkuun meni myös Burana 600 mg tul.kipulääkkeenä sekä antibiootti 10 pv (4 X/pv)ja rautaa anemiaan - kun pyysin työterv. huollosta! Kuin myös muut lääkkeet uusittaviksi, vain tuon B:n ja ab>:n sain Töölöstä kotiutuessani. Anemiakontrolli piti selvittää, kun tuli tolkkua n. 3. vkon kohalla leikk. jälk.
Oliha tuo noussu kesäkuussa kymmenen pykälää, mutta nyt vielä ennen kontrolliaikaa pitäskin päästä labraan tästä. Olen kesäflunssassa ja olo ihan kaamee. Pieni lämpökin nousi. Onneksi sain pojan synttärit (11v.) pidettyä ja koulu pääsi kunnialla alkamaan. Mulla on pieni perhe: mies ja poika auttoivat paljon paranemisessa, siitä kiitos heille.

PÄÄSITKÖ NAUTTIMAAN KESÄSTÄ? Entä miten hyvin sinua mielestäsi neuvottiin liikkumisen ym. suhteen? Jumppari oli hyvä. Mä uskon, että ellei ois harjoteltu yhdessä rappuskävelyä ja jos hän ei olis kehottanut mua liikkumaan päivittäin yläkerran makuuhuoneeseen (asunto kahdes kerrokses), en olis toipunu niin nopsaan kuin se nyt kävi. Olinhan suunnitellut, että teen majan alakerran vierashuoneeseen, siin ois keittiö ja wc lähellä... Alkuun kävelin kahteen otteeseen kotikadun päästä päähän (ei pitkä) ja kk:n paikkeilla uskalsin lähteä kepin avulla kaupunkiin silloin tällöin. Tuli tietty ylilyöntejä jaksamisen suhteen, mutta toiv. se ei näy rtg-kuvissa vinoutuneena luutumisena!!!
Uimaan oli pakko päästä siinä 8 vkon kohalla, kun oli ne helleilmat! (How about you?). Siitäkin sanottiin kahta eri tapaa sairaalassa: jumppari sano, että 6 vkon päästä ja sh osastolla, että 12 vkon päästä! No, selvisihän se, onneksi jumppari oli antanut numeronsa.

Miten koit hoitoajan sairaalassa? Sinä varmaan tapasit muitakin luudutusleikattuja? Mikä väli sulla operoitiin? Mulla oli L 4 - S 1 (sekä siis lonkista hermojuurten vapauttaminen samalla).
Oon netistä seuraillu eri tapauksii, ja huomaan että olen ollut kuitenkin onnekas, kaikesta infokatkostakin huolimatta ja siitäkin, että koin et ITSE oli otettava kaikesta selvää...Kun joku nuori flikka kirjotti, että hänet leikkas lääkäri joka ei ollu nähnykään häntä ja myöh. selvisi ettei ollut edes papereita lukenut!!!!!
Sillä seurauksella, että toinen jalka halvas ja istuu p-tuolissa, kun hermo jäi pinteeseen - ei tehty tarpeeks kattavaa operaatiota!Mutta se on se se.

"Onnestani huolimatta" olisin kaivannut vastaavan leikkauksen läpi käynyttä juttuseuraa. Sairaalassa en silloin tavannut muita. netissä onneksi olen saanut tutustua yhteen mua vanhempaan (olen itse vm-63) rouvaan ja on lohtuisaa ollut huomata, miten samanlaisia asioita jauhettiin koko kesä...väsymystä, kipua, jäykkyyttä, ainaista avun tarvitsemista jne.
Olisinpa tavannut jo sairaalassa jonkun! Mutta nyt netistä löysin Sinut! Tehtiinkö sinulle operaatio "sementtitekniikalla"? (nettiluke-mistani Ortonin www.sivuilta).

Kyllä vertaileminen tässä tapauksessa on hyödyllistä! Kun ei ole ollut tällaisessa ruljanssissa koskaan (eikä toivottavasti tarvi mennäkään enää uudestaan)...on niin tietämätön, oli niin avuton alussa, ja niin kipee, niin hämillään kaikesta (voiko tästä vielä hyvä tulla, pahemmaksi taisi vaan mennä? -ajatuksetkin jossain vaiheessa ennen puolta välii sairaslomassa, kun vaan oli varottava ja lääkettä syötävä kipua sietääkseen...
Mutta eteenpäin on menty ja mennään... aion päästä kaikista vakituisista/säännöllisistä lääkkeistä eroon! Kahden vuoden kul. toivon, että voin viim. sanoa (kun leikkaussärkyä, erilaisia "outoja" tuntemuksia ja paikallista tunnottomuuttakin voi esiintyä sinne asti ja silti on saanut avun) KYLLÄ KANNATTI!

ja sitten vielä paino laskuun... eihän se voinut nousematta olla, kun makasi niin paljon aloillaan. (Vain kaksi kotimaan reissua henkilöautolla tehtiin. How did you travel?)
Ja onko sulle nää ajatukset tutut?
Jos jaksat kirjoittaa, jaksan minäkin.
Hyvää vointia! Ethän mene töihin, ennenkuin kuulet lääkäriltä luutumistilanteen...
Titaania sinne pantiin. Luin netistä

Nimetön kirjoitti:

sulle senorita...
kun eilinen meni metsään tai minne lie mennyt.
kiitos ensin, kun muistit mua. mieluusti minäkin vaihtasin ajatuksii, kun meitä leikeltyjä on kuiteski aika vähän toistemme elämässä??
Töölös olin siis toukokuun lopulla, viikko meni sairaalassa ja nyt on sairaslomani 12. vko jo meneillään. Tiedonkulku oli mun mielestä puutteellista, mutta pääasia on et sain kysyttyänikin (kun ei tarjonneet) kontrolliajan, joka siis lähestyy ja on 29.8. Reilu viikko!

MITENKÄ NIIN sulle ei sanottu luutumisesta mitään? Kai otettiin röntgenkuvat? Mulle ainakin on varattu rtg-aika ennen lekurin tapaamista e.m. päivänä.
Siis sulla saikku loppuu pian? Ja töihin...EI KAI sä mee töihin ennen kontrollii, "lääkärin siunausta"? Mulla kyllä kyseltiin sairaalassa, millasta työni on...se vaikuttaa ja asiaan...en ihan tajunnut, kun puhuin niille vaan toimistotyöstä! Sitäkin teen, mutta samalla myös olen asiakaspalvelussa ja joudun reagoimaan äkillisiin tilanteisiin. On tiedettävä, että kroppaan voi luottaa, liikkui miten äkkiä vaan...ja että toisaalta toimii ajatuskin, ettei kipu/pelko toimintakyvystä vie keskittymiskykyä!
Sl tuli virallisesti tiukat 12 viikkoo ja loppuis siis 20.5. Hullua, se on lauantai - en ole vuorotyössä! Pitäis siis hakee se sunnuntai jostain muualta tai se menis palkasta! Ei ne oo kalenterii vilkasseetkaan varmaan tossa vaiheessa. Sen sl-paperin saaminenkin oli tuskallisen väännön ja odottelun takana. Alkuun se oli kirjoitettu IHAN VÄÄRILLE alkupäivillekin (olin tuolloin vielä töissä...mutta loppuun tuli sama pvm). No, soitin ortopedille ja kysäsin, oisko nyt tarkotus tossa välissä mennä töihin sitten, kun pvm:t on noin? Ei - se sanoi kirjoittavansa mulle tavatessamme TAKAUTUVASTI väliin jäävät 8 pv!!! (Samasta sairaudesta kun on kyse, näin voidaan toimia).

Mä tajuan, että OLTAIS VOITU OLLA VAIKKA HUONETOVEREITA! Mulle nääs tarjottiin 31.3.05 päivätyssä kirjeessä mahdollisuutta siirtyä Ortonille: Töölön sairaala osti 100 leikkausta sieltä sellasia, joita nekin voi tehdä ja jäykistysleikkaus kuului niihin. Mulle oli vähän huono aika tuolloin, kun oli niin paljon uutta opittavaa töissä, olin vasta vuoden alussa saanut vakipaikan! Siis jättäydyin siinä vaiheessa Töölön omaan jonoon ja itse asiassa vaivat silloin oli lievät ja jopa kuvittelin ilman leikkaustakin pärjääväni! Mutta ollessani viikon sl:lla selkä/lonkkasäryistä, ajattelin sen jotenkin niin, ettei mulle huvikseen lääkärit ollu ehdottanu korjausoperaatioo ja että kaipa se elämisen laatu saattais sillä vaikka noustakin! (Ainakaan ei ollu mitään sitä vastaan.)

Miten sulla on käynyt? Oletko saanut leikkauksesta toivomasi avun??? Kerroit, että väsyy selkä taivutelles ja liikkees, mutta tottahan se niin on. Menetkö nyt sit lokakuussa vasta töihin? Minulla ei varsinaisesti olis lupaa kumarrella ja taivutella, mutta huomaan välillä, että laitan jo remmikenkää (en nauhallista) koko kesän kulkemieni ainaisten avokkaiden sijaan! Ja nostelen ilman tartuntapihtejä lattioilta tavaraakin välillä.
Kun ei kerta satu!

MITEN PALJON OLET JOUTUNUT KIPUASI LÄÄKITSEMÄÄN? MITEN OLET MUUTEN PÄRJÄNNYT KOKO KESÄN? OLETKO SAANUT APUJA ESIM. KAUPASSA KÄYMISESSÄ YMS.???
Ratkaiseva käänne kivun tuntemisessa tapahtui reilu viikko sitten. Siihen asti olin syönyt 2 x pitkävaikutteista Tradolan ret.150mg/pv sekä tarv. Panacod (joka poreena osoittautui tehokkaaksi nopeaan tarvittavassa kivun lievityksessä). Alkuun meni myös Burana 600 mg tul.kipulääkkeenä sekä antibiootti 10 pv (4 X/pv)ja rautaa anemiaan - kun pyysin työterv. huollosta! Kuin myös muut lääkkeet uusittaviksi, vain tuon B:n ja ab>:n sain Töölöstä kotiutuessani. Anemiakontrolli piti selvittää, kun tuli tolkkua n. 3. vkon kohalla leikk. jälk.
Oliha tuo noussu kesäkuussa kymmenen pykälää, mutta nyt vielä ennen kontrolliaikaa pitäskin päästä labraan tästä. Olen kesäflunssassa ja olo ihan kaamee. Pieni lämpökin nousi. Onneksi sain pojan synttärit (11v.) pidettyä ja koulu pääsi kunnialla alkamaan. Mulla on pieni perhe: mies ja poika auttoivat paljon paranemisessa, siitä kiitos heille.

PÄÄSITKÖ NAUTTIMAAN KESÄSTÄ? Entä miten hyvin sinua mielestäsi neuvottiin liikkumisen ym. suhteen? Jumppari oli hyvä. Mä uskon, että ellei ois harjoteltu yhdessä rappuskävelyä ja jos hän ei olis kehottanut mua liikkumaan päivittäin yläkerran makuuhuoneeseen (asunto kahdes kerrokses), en olis toipunu niin nopsaan kuin se nyt kävi. Olinhan suunnitellut, että teen majan alakerran vierashuoneeseen, siin ois keittiö ja wc lähellä... Alkuun kävelin kahteen otteeseen kotikadun päästä päähän (ei pitkä) ja kk:n paikkeilla uskalsin lähteä kepin avulla kaupunkiin silloin tällöin. Tuli tietty ylilyöntejä jaksamisen suhteen, mutta toiv. se ei näy rtg-kuvissa vinoutuneena luutumisena!!!
Uimaan oli pakko päästä siinä 8 vkon kohalla, kun oli ne helleilmat! (How about you?). Siitäkin sanottiin kahta eri tapaa sairaalassa: jumppari sano, että 6 vkon päästä ja sh osastolla, että 12 vkon päästä! No, selvisihän se, onneksi jumppari oli antanut numeronsa.

Miten koit hoitoajan sairaalassa? Sinä varmaan tapasit muitakin luudutusleikattuja? Mikä väli sulla operoitiin? Mulla oli L 4 - S 1 (sekä siis lonkista hermojuurten vapauttaminen samalla).
Oon netistä seuraillu eri tapauksii, ja huomaan että olen ollut kuitenkin onnekas, kaikesta infokatkostakin huolimatta ja siitäkin, että koin et ITSE oli otettava kaikesta selvää...Kun joku nuori flikka kirjotti, että hänet leikkas lääkäri joka ei ollu nähnykään häntä ja myöh. selvisi ettei ollut edes papereita lukenut!!!!!
Sillä seurauksella, että toinen jalka halvas ja istuu p-tuolissa, kun hermo jäi pinteeseen - ei tehty tarpeeks kattavaa operaatiota!Mutta se on se se.

"Onnestani huolimatta" olisin kaivannut vastaavan leikkauksen läpi käynyttä juttuseuraa. Sairaalassa en silloin tavannut muita. netissä onneksi olen saanut tutustua yhteen mua vanhempaan (olen itse vm-63) rouvaan ja on lohtuisaa ollut huomata, miten samanlaisia asioita jauhettiin koko kesä...väsymystä, kipua, jäykkyyttä, ainaista avun tarvitsemista jne.
Olisinpa tavannut jo sairaalassa jonkun! Mutta nyt netistä löysin Sinut! Tehtiinkö sinulle operaatio "sementtitekniikalla"? (nettiluke-mistani Ortonin www.sivuilta).

Kyllä vertaileminen tässä tapauksessa on hyödyllistä! Kun ei ole ollut tällaisessa ruljanssissa koskaan (eikä toivottavasti tarvi mennäkään enää uudestaan)...on niin tietämätön, oli niin avuton alussa, ja niin kipee, niin hämillään kaikesta (voiko tästä vielä hyvä tulla, pahemmaksi taisi vaan mennä? -ajatuksetkin jossain vaiheessa ennen puolta välii sairaslomassa, kun vaan oli varottava ja lääkettä syötävä kipua sietääkseen...
Mutta eteenpäin on menty ja mennään... aion päästä kaikista vakituisista/säännöllisistä lääkkeistä eroon! Kahden vuoden kul. toivon, että voin viim. sanoa (kun leikkaussärkyä, erilaisia "outoja" tuntemuksia ja paikallista tunnottomuuttakin voi esiintyä sinne asti ja silti on saanut avun) KYLLÄ KANNATTI!

ja sitten vielä paino laskuun... eihän se voinut nousematta olla, kun makasi niin paljon aloillaan. (Vain kaksi kotimaan reissua henkilöautolla tehtiin. How did you travel?)
Ja onko sulle nää ajatukset tutut?
Jos jaksat kirjoittaa, jaksan minäkin.
Hyvää vointia! Ethän mene töihin, ennenkuin kuulet lääkäriltä luutumistilanteen...
Titaania sinne pantiin. Luin netistä

Lue lisää

Kiva kun jaksoit vastata.MUlla tulee nyt perjantaina 4 kk leikkauksesta ja menen siis ´perjantaina myös töihin, johon sain kyllä luvan lääkäriltä.3kk kontrollikäynnillä otettiin kyllä rtg-kuvat ja kun kysyin,että onko luutunut,niin lääkäri vain sanoi ettei ota kantaa vielä tohon luutumiseen,että sen näkee vasta 6 kk kontrollissa.Kuulemma on niin. että 5%:lla ei luutumista tapahdu ollenkaan,jolloin tehdään sama uusiksi tai jollei kipuja niin voi antaa olla.Itse söin kipulääkkeitä vain kahden viikon ajan,sen jälkeen en ole tarvinnut kuin pari kertaa satunnaisesti.Matkustellut olen ulkomaita myöten,kunhan ei ole tarvinnut istua paljon matkoilla.Uinti tuli luvalliseksi vasta nyt elokuussa.Ja vieläkin sanottiin,että taivuttelua pitää välttää, mutta otan tavarat lattialta nyt menemällä kyykkyyn,näin toimin lokakuun kontrolliin saakka.Mulla otetiin suoliluusta luuta jolla kaksi nikamaa 4-5 luudutettiin ja sitten pantiin myös titaaniruuvit.Suoliluu oli hirveän kipeä kaksi viikkoa,särkylääkkeetkään ei oikein auttanut.Ulkopuolista apua en ole tarvinnut,onneksi on ihana mies joka on hoitanut kaiken koko ajan siivoamisesta puutarhan hoitoon.Raskasta on tietenkin ollut kun on turhan panttina kotona ja kaikki pitää teettää muilla.Pidin siis tukiliiviä 4 kk ja nyt kun sain sen pois,niin selkä on alkanut taas väsyä enemmän ja riippuu paljon minkälaisessa tuolissa voi istua.Saas nähdä miten minun istuma/päätetyö sujuu.Kävellyt olen tosi paljon,ja luulen että sen ansiosta olen parantunut tosi nopeasti.Aloin heti kävelemään kun pääsin kotiin sairaalasta,ja n.3 viikon kuluttua kävelin jo n.4km kerralla.Alussa minullea puutui vasen jalka,jolloin jouduin aina pysähtelemään muutaman kymmenen metrin välein, ja pelkäsinkin että jääkö se vaiva pysyväksi,mutta jatkoin vaan kävelyä ja vaiva jäi sitten vähitellen pois kokonaan.Kokonaisuudessaan olen erittäin tyytyväinen,säryt ovat jääneet kokonaan pois, ja jos niitä on niin se ei ole enää sellaista hermosärkyä.

hyvät voinnit ja ollaan yhteydessä
saakka.

senorita kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.Tosiaan minut leikattin jo huhtikuussa ortonissa ja ensimmäinen kontrolli on jo käyty.Luutumisesta ei osattu vielä sanoa mitään.Nyt kun olen saanut taivutella vähän ym.niin selkäkivut ja väsyminen on tullut uudestaan vaivaksi.Seuraava kontrolli on lokakuussa.Olisi kiva tietää, mitä sinulle sanottin kontrollikäynnillä ? Kohta pitäisi mennä töihin, saas nähdä miten selkä kestää istumista.
Hyvät jatkot sulle ja olisi kiva kuulla kuulumisia aina välillä.

Lue lisää

Hei Senorita!

Mitä sulle nyt kuuluu? Miten jaksat selkäsi kanssa?
Minulla on nyt 16 viikkoa luudutusleikkauksesta. Selkä on jäykkä ja jännitän sitä mennen tullen. Aloitin viime viikolla vasta fysioterapian ja jo ylihuomenna olisi tuo odotettu/pelätty töihinpaluu vuorossa.
Olisin mieluusti kuullut omia kokemuksiasi toipilasprosessissasi...Ei ole oikein vertailukohtia omiin...

Saitko sinä leikkauksesta avun? Muuttuiko tilanteesi leikkauksen myötä? Oletko toiveikas? Vai jo iloisesti onnellinen? Vai takapakkiako menee tällä hetkellä? Saatko sinä fysioterapiaa? mistä olet saanut avun tarvitessasi?

Mulle oli totaalinen vuodelepo aika järkyttäväkin kokemus . Henkisesti tietenkin teki työelämässä olevana mulle hyvää. Tai sen näkee paremmin ylihuomenna, ainakin toivon niin.

poistuiko sun oireet kaikki? Mulla tuntuu nyt oikeelle jääneen hermosärkyy ja tosiaan lihaskireyksiä sinne tänne. FT auttaa, pakko.
Lääkkeitä menee onneksi nyt vähemmän kuin ennen operoimista.

Mitä mieltä olet saamastasi hoidosta? Osasitko kysellä ajoissa? Mulla tuli kysymykset vähän viiveellä ja oli hankalaa saada leikanneeseen sairaalaan yhteyttä, ja tulla muistetuksi. Helposti ne siellä kyllä unohtaa yksilön. Mullakin kai oli niin rutiinileikkaus lekurille, ettei se eet tosiaan muistanut mua kun soitin sinne ft-lähetteen saadakseni.

itse tässä on vaan itseen uskottava. Minusta olisi hienóa vaihtaa ajatuksia kanssasi.
Ottaisitpa yhteyttä! Jos sulla on tarvetta "sairaskertomuskelaukseen".
ystävällisin syksyterveisin

senorita kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.Tosiaan minut leikattin jo huhtikuussa ortonissa ja ensimmäinen kontrolli on jo käyty.Luutumisesta ei osattu vielä sanoa mitään.Nyt kun olen saanut taivutella vähän ym.niin selkäkivut ja väsyminen on tullut uudestaan vaivaksi.Seuraava kontrolli on lokakuussa.Olisi kiva tietää, mitä sinulle sanottin kontrollikäynnillä ? Kohta pitäisi mennä töihin, saas nähdä miten selkä kestää istumista.
Hyvät jatkot sulle ja olisi kiva kuulla kuulumisia aina välillä.

Lue lisää

Moi!
Mä hukkasin mun nimimerkin, mutta voihan uuden ottaa käyttöön, joten otinkin.
Sä siis kai jo oot töissä?
Mun olis mentävä tosiaan ylihuomenna.
Miten sulla menee? Kirjotin jo toisenkin vastauksen ennen tätä, siinä muita kyselyjä.
Sullakin jäykkyyttä. Järkkyä välillä, sanon minä. Ootko sä istumatyössä? Mun olis aika pitkälle sitä joo. Hiukka hirvittää, kun tää neljän vähän viidennen kk:n työtauko pitäis ylittää pian. Eli pitkän tauon teki leikkaus työelämään. kai sullakin?
Mitä leikkaus muutti?
Mulla ainakin jäi särkylääkkeiden syönti vähemmälle...siitä puurokasasta kun pääsi eroon, ei ihan heti ala ottaa jos ei ole pakko. Mutta välillähän se on.
Olisin siis iloinen, jos viitsit kommendoida.
Syystuulia!

senorita kirjoitti:

Kiva kun jaksoit vastata.MUlla tulee nyt perjantaina 4 kk leikkauksesta ja menen siis ´perjantaina myös töihin, johon sain kyllä luvan lääkäriltä.3kk kontrollikäynnillä otettiin kyllä rtg-kuvat ja kun kysyin,että onko luutunut,niin lääkäri vain sanoi ettei ota kantaa vielä tohon luutumiseen,että sen näkee vasta 6 kk kontrollissa.Kuulemma on niin. että 5%:lla ei luutumista tapahdu ollenkaan,jolloin tehdään sama uusiksi tai jollei kipuja niin voi antaa olla.Itse söin kipulääkkeitä vain kahden viikon ajan,sen jälkeen en ole tarvinnut kuin pari kertaa satunnaisesti.Matkustellut olen ulkomaita myöten,kunhan ei ole tarvinnut istua paljon matkoilla.Uinti tuli luvalliseksi vasta nyt elokuussa.Ja vieläkin sanottiin,että taivuttelua pitää välttää, mutta otan tavarat lattialta nyt menemällä kyykkyyn,näin toimin lokakuun kontrolliin saakka.Mulla otetiin suoliluusta luuta jolla kaksi nikamaa 4-5 luudutettiin ja sitten pantiin myös titaaniruuvit.Suoliluu oli hirveän kipeä kaksi viikkoa,särkylääkkeetkään ei oikein auttanut.Ulkopuolista apua en ole tarvinnut,onneksi on ihana mies joka on hoitanut kaiken koko ajan siivoamisesta puutarhan hoitoon.Raskasta on tietenkin ollut kun on turhan panttina kotona ja kaikki pitää teettää muilla.Pidin siis tukiliiviä 4 kk ja nyt kun sain sen pois,niin selkä on alkanut taas väsyä enemmän ja riippuu paljon minkälaisessa tuolissa voi istua.Saas nähdä miten minun istuma/päätetyö sujuu.Kävellyt olen tosi paljon,ja luulen että sen ansiosta olen parantunut tosi nopeasti.Aloin heti kävelemään kun pääsin kotiin sairaalasta,ja n.3 viikon kuluttua kävelin jo n.4km kerralla.Alussa minullea puutui vasen jalka,jolloin jouduin aina pysähtelemään muutaman kymmenen metrin välein, ja pelkäsinkin että jääkö se vaiva pysyväksi,mutta jatkoin vaan kävelyä ja vaiva jäi sitten vähitellen pois kokonaan.Kokonaisuudessaan olen erittäin tyytyväinen,säryt ovat jääneet kokonaan pois, ja jos niitä on niin se ei ole enää sellaista hermosärkyä.

hyvät voinnit ja ollaan yhteydessä
saakka.

Lue lisää

Hei!
Nyt luin useamman viestisi, kiitos. Olit ottanut yhteyttä. Mä vaan kun en ihan omaan kotipostiin saanu sitä, en hetikään tajunnut. Nyt annankin sen, jos tahdot mulle henk. koht. kirjoittaa.
[email protected]
Sä oot ollu kuntoutumisessas ahkera. Mä oon kansa koittanu jokapäiväisestä kävelystä pitää kiinni, mutta on välillä tehnyt tiukkaa.
Mulla tuppaa siis väsyyn selkä ja puutuun oikee jalka vieläkin vähänkin pidemmillä kävelylenkeillä. Se on ikävää, mutta täytyy nyt vaan ajatella että tää tästä parempaan suuntaan menee koko ajan. Eikö?
Toipilasaikaa voi muistella puhdistumisen aikana- kun pääsin vuosien lääkekierteestä eroon.
Nyt pitäis päästä arkeen kiinni taas. Työt odottaa ihan pian. Hassu ajatus. Kun näinkin on oppinut olemaan aloillaan, nauttimaan siitä että saa vaan olla ja keskittyy itteensä ja kotiasioihin. Monessa suhteessa on ollu hyviäkin vaikutuksia tällä sairaslomalla. Lapsi on saanut enemmän aikaa ja miehen kanssa on pystytty paremmin jakamaan tuntoja. Syvyyttä siis.
Tuo nettikeskustelu oli kesän huvini, kun oli päivät samanlaisiaan. Nyt olen liikkunut enemmän ja tapaillut monia ystäviä "varastoonkin" syksyn-talven varalle.
Kesälomaa tässä on ollut neljättä viikkoa.
Vaikka limittäin loman kanssa menee fysioterapiakin. Hyvä että sain sen alkuun, sekään ei ollut itsestäänselvyys.
Sulla ei ole kokemusta kaupungin massahoidosta, luulen että ortonilla sait yksilöllisempää kohtelua ja hyvää hoitoa, vai tapahtuiko sinun mielestäsi sívuutuksia? Ettei sua muistettu, sait alottaa alusta kertomisesi...
Noh, se vahvistaa mikä ei tapa.
Luutumisesta mulle sanottiin (sä kysyit sitä)
että on kuin oppikirjasta suoraan mallikkaasti. Mutta varma voi olla vasta kahden vuoden kuluttua. Saa ihan normaalia elämää elää, paitsi ettei kannata mennä nyt muuttoavuksi, autontyöntöön tai extreme-lajeja alkaa harrastaa, jos ei kerta oo aiemminkaan harrastanu. No en. En oo vielä jumppaakaan alottanu, kun selän lihakset on jumittaneet. Uimassa eli vesijuoksussa (tai kävelyssä) oon käyny 1-2 x/vko. Luvan veteen menosta mä sain 6-7 vkon kohdalla, jumpparilta. Ja kiertoliikekiellon silloin, äkkinäisten liikkeiden kiellon. Niitä pitää nytkin varoa vielä. Täytyy ainakin puoleen vuoteen muistaa se, että selkä on leikattu. Kyllä se mulla ainakin kertaalleen onnistu jo unohtaa, kun menín hankkimaan sellaset "leningrad-cowboys-rotantappokengät"..mutta ehkä niitä voi joskus käyttää...Kaatumista mä kyllä pelkään! Sit liukkailla saa olla tosi tarkkana!
Mut kirjoittaisit....toiselle päätetyöläiselle!
I hope ja jaksellaan

juu, mulle on tehty kaularankaan syksyllä -04 jäykitysleikkaus 4/5 väliin.siihen laitettiin titaanista levy.niska liikkuu kuitenkin jonkin verran,olihan kysymys vain yhdestä välistä.mutta kivut ja puutumiset eivät hävinneet juuri minnekkään ja nyt on edessä uusi leikkaus koskien 5/6 väliä ainakin koska kulumat ovat sielläkin pahentuneet huomattavasti sekä tullut syksyn jälkeen pullistuma.en sitten tiedä mitä tapahtuu ja ainahan nuo leikkaukset pelottaa koska joka leikkauksessa voi olla omat riskinsä(mulla myös muut sairaudet aiheuttaa omat ongelmansa leikkaukseen)mutta jos noi kivut saisi pois olisin onnellinen.tsemppiä ja uskoa että kaikki menee ok!