pitää ihmisellä olla. Taas on kirjoituksia iäkkäiden yksinäisyydestä. On varmaan vaikeaa tottua elämään yksin, kun ei ole kokemusta. Joku valittaa, kun puolisolla on harrastus, joka vie kolme iltaa viikossa. Olen sanonut, että sulla on sentään kumppani. Joku elää koko aikuisen elämänsä yksin. Itse vietän suurimman osan ajastani yksin, mutta ei ole valittamista.
Muutakin elämää kuin parisuhde
yxinnyt
44
1020
Vastaukset
Huomenta@
Yksin ei ole hyvä olla, sanotaan, mutta mielestäni ihminen tarvitsee tilaa ympärilleen, tilaa omille harrastuksilleen olipa nuori tai vanha vaikkakin siinä rinnalla taivaltaa kumppani.
Niitä kolmeatoista vuotta, jotka vaellin ilman kumppania rinnallani en halua takaisin. Lapset antoivat tuolloin elämälleni sisällön sekä yritykseni pyörittäminen. Ei ehtinyt eikä jaksanut alkaa säätämään parisuhdetta.
Nyt rinnallani kulkee samanhenkinen kumppani. Eläkepäiväni ovat täynnä hyviä hetkiä no, tietty normaali elämään kuuluu myös erimieltä oleminen ; ).
Meillä on muutakin elämää kuin parisuhde tai mitä nyt aloittaja tarkoittaakin ilmaisullaan parisuhde. Yhteistä makuuhuonetta vai mitä?
Hyvässä parisuhteessa on oltava samat mielenkiinnonkohteet, samat maut, samanlaiset keskustelunaiheet, hyvä olo toisen läsnäolosta kun istuu hiljaa ratkaisten subokuja tai lukee kirjaa viereisten iltalamppujen alla.- nytyxin
Minulla on kokemusta vain siitä, että on kumppani, mutta en asu samassa osoitteessa. Täytyy osata pyörittää arkea itsenäisesti. Olen kuullut kommentteja, että moni haikailee tällaista elämäntyyliä. Kumppanin ei tarvitse aina olla fyysisesti vierellä, ajatuksissa kyllä. Edesmenneet ovat siellä jossain, elävä lähempänä.
nytyxin kirjoitti:
Minulla on kokemusta vain siitä, että on kumppani, mutta en asu samassa osoitteessa. Täytyy osata pyörittää arkea itsenäisesti. Olen kuullut kommentteja, että moni haikailee tällaista elämäntyyliä. Kumppanin ei tarvitse aina olla fyysisesti vierellä, ajatuksissa kyllä. Edesmenneet ovat siellä jossain, elävä lähempänä.
LAT-suhteemme kesti 11-vuotta. Nyt asumme Suomessa saman katon alla, mutta eri kerroksissa mikä antaa vapauden ja itsenäisyyden omaan yksityisyyteen.
Suosittelen, jos mahdollista ja kuten sinäkin sillä tykkään elää omillani.
- oma-mietelmä-asiasta
Vahan ihmisen on yksin hyvä olla, niin kauan kuin voimat riittää yksin asumiseen,
nuoruus on takanapäin, samoin voimat ja jaksaminen,
vanhana on hyvä jos jaksaa yksin touhuta vielä kaiken tarvitsemansa,
moni meikäläisen ikänen ei enään yksin pärjää,
tarvii jo ulkopuolista apua arjen sujumiseen,
se tietenki on hyvä jos oma vanha puolso on vielä elossa,
siinä on kyllä elämän suolaa vanhan ihmisen päiviin,
monelta on puoliso jo tuonpuoleisessa,
joten vanhan on hyvä jos on vielä sen verran terve
että pärjää yksin asumisen arjen tuomiin vaikeuksiin,
mutta
toivonmukaan me vanhat saamme kotiapua silloin kun emme enään yksin jaksa kotihommia,
emmekä jaksa juosta harrastusten perässä, jossa tapaamme muita vanhoja mukavia ihmisiä,- nytyxin
Itse olen sitä mieltä, että tarjolla pitäisi olla monenlaisia ratkaisuja henkilöille, jotka eivät enää selviä yksin kotonaan. Ns laitoksissa ihmisten pitäisi hyödyntää sitä, että lähellä on muita ihmisiä. Usein on niin, että kukaan ei puhu mitään. Oikeastaan ei tarvitsekaan, jos olo tuntuu hyvältä.
- flegmaatti
Ajoittaiset yksinäisyyden jaksot ovat hyvä muistutus niiden kolkkoudesta mutta pakon edessä niihinkin olisi tai on totuttava.
3:n vrkn - 3:n viikon jaksojen aikana olemme sentään päivittäin yhteydessä joten ne eivät ole "oikeita" yksinoloja.
Onneksemme meillä on vielä voimia kaiken sorttiseen, normaaliin elämään.
Vaimoni osalta takarajan sijainti ei ole tiedossa mutta ainakin yhden sortin varmuus tiedetään, mikäli ei tule muuta yllätystä.
Harrastuksemme eivät ole tasapainossa, jos ajatellaan esiintyvyyttä. Vaimo ressukalla on vain 3 säännöllistä, viikottaista menoa. Minulla 6kpl. Epäbalanssista huolimatta vaimoni kannustaa omassa menossani.
Touhuamisesta sen verran, että olen monesti manannut rättimatot, kuten tänäänkin imuroidessani. Ne pirun retaleet ovat aina läjässä imurin edessä.
Muuten siivoustouhut menevät rutiininomaisesti aina kylppäriä myöten. Vaimollani on minusta eroava käsitys sen siivoustarpeesta joten minä putsaan muun huushollin mutta annan vaimoni hermostua kylppäriin sen verran, että hän hoitaa sen.
Tästä voi päätellä, että mahdollisesti leskeytyessäni rättimatot vaihtuisiva konetekoisiin, jäykkiin ja pienempiin.
Jossakin tulisi minullakin vastaan kylppärin siivouskynnys.
Leskeytymisvaihoehdossa luultavasti kokeilisin pitempiä Espanjan jaksoja.
Mitenkään asiaan liittymättä niin meillä on kaikki täysin yhteistä ja vaimoni eläke on noin 1/3 minun pienestä kuukausitulostani. - Mrs.W
Olen kuullut paljon kommentteja yksin jääneiltä, että ei ole hyvä tehdä kaikkea yhdessä. Kun toinen menehtyy ennemmin - useimmiten niin käy - niin toinen jää kuin raajarikkona tai muuten vaivaisena elämään yksikseen. Ei saata löytää uutta rytmiä elämälleen eikä ehkä uskalla edes etsiä uusia piristäviä ihmissuhteita. Ei todellakaan kannata "koteloitua" kiinni toiseen.
Kovasti yritän leikkisästi potkia tuota kumppania harrastamaan ja liikkumaan myös yksin. Näin ei minun mahdollisesti ennen häntä menehtyessäni jää ihan tyhjän päälle. Itse yritän toimia samoin, mutta minulle se on luontevaa, koska olen eläväisempi ja otan live-elämässä sujuvasti kontaktia toisiin ihmisiin. Ja yritän myös keksiä meille yhteisiä matkoja ja muita menoja. Liikkua pitää niin kauan kuin vain jaksaa - tulee sellainenkin aika että ei enää jaksa. En ole sitä mieltä aviopuolisoiden samalaisista harrastuksista ja makuasioista! Päinvastoin olen kokenut,..en ainakaan ole itse voinut sulkea omia kiinnostukseni kohteitani, ja omistautua vain kodinhoidolle ja perheelleni.
Lapsuuden ystävättäreni on juuri siinä tilanteessa jäädessään nyt keväällä leskeksi. Ihan kauheaa on tajuta miten hän on kuin amputoitu! Huh,..hän kun toimi miehensä ( asianajajaja) sihteerinä pitkään, ja yhteiset jääkiekkoharrrastukset nuorisotyössä kuului molempien kiinnostuksiin. Ihana ruuanlaittaja neljän lapsen äiti ja seuraihminen,...nyt sitten kokee tarkotuksemuutta ja tyhjyyttä! Onneksi sain suunvuoroa menneisyyden muisteloista, että elä nyt! tätä päivää, eikä niissä kertomuksissa muille. Pojan perhe asuu samalla tontilla, lastenlapsia pyörii ympärillä ja poikansa työskentelee 3-4 tuntia joka päivä isänsä työhuoneessa!
Äitinsä ruokittavana myös, ja toki apunakin! Lähes kuin syytinki, jossa äiti kustantaa poikansa asumiskulut eri rakennuksessa, missä miniä toimii kotikampaajana .
Tyttäret kokee veljen olleen lellipoika etuineen, ja nyt on pesäero tyttöihinsä
Jotakin omaa menoa ja harrastusta vähin erin suosittelin,...mutta en tiedä miten selviää, kun potkii tutkainta vastaan ja kiukuttelee ja huutaa tyttärilleen.
Painajaisia näin vierailun jälkeen, eipä taida pumppuni kestää, moisia yksinäisyyden tuntoja.- Hallaahon.äänestäjä44
Harjoitat liian syvää sympatiaa
Jostain syystä alan mies
Dr Phil
ala = poikamme/tyttäremme vetelehtii talossamme our son ... is mooching at home
ei enää näy normaalikanavilla Suomessa
Mutta näkyy Ruotsissa
https://www.allatvkanaler.se/play/tv4play/dr-phil/
ja palasina loma-aikoina Ruotsin TV4:ssä jonka voi tilata helposti
https://www.youtube.com/watch?v=ZNiTsxNBQks No joo, etäisyyttä on hyvä pitääkin ,..silloin on lesken vähin erin sopeuduttava uuteen todellisuuteen. Tuo dr Philip oli aikanaan hyvä ohjelma, ehkä olen jo vieraantunut amerikkalaisesta tyylin kaikkivoipaisuudesta. 😊 Symppis kuuntelijamies tosin !
- flegmaatti
Vaimoni käsityksen mukaan yksin jäädessäni minä joko ryyppäisin itseni hengiltä tai tolkuton treenaus johtaisi samaan lopputulokseen.
Vaimoni leskeytyminen olisi pääosin "kivutonta". Hänellä on omaa säännöllistä viikko-ohjelmaa kolmesti. Yhteydet entisiin työkavereihin ovat sattumanvaraisen säännöllisiä.
Hän on tottunut käymään muutaman kerran vuodessa naisytävänsä kanssa tyttöjen matkoilla. Käy useamman kerran vuodessa lapsenlasten luona kutsuttuna. Ei huolta.
Arkiset asiat eivät aiheuta migreeniä paitsi rahaliikenne.
Ennen nettiaikaa hän hoiti kaiken maksuliikenteen.
Kotiutumiseni jälkeen se on kaatunut minun niskoilleni.
Olen yrittänyt eri menetelmillä opastaa vaimoani siihen mutta kyllä on vaikeaa.
Hänellä on oma kone, omat pankkitunnukset ja kaikki on yhteistä mutta kun ei ole kiinnostusta.
Kun jo maksujen hoitaminen on vastenmielistä ja vaikeaa niin mitä sitten tulisikaan sijoitusten, vähäistenkään hoitamisesta. Olen pitänyt häntä tilanteen tasalla mutta siihen se on jäänytkin.
Luultavasti lapsemme joutisivat hoitamaan tuon talouspuolen jonkin sortin idioottivarmaan ratkaisuun! Näin on ettei ole kokemusta muusta kun yksinelämisestä. Nuoruuden lyhyt avioliitto on jäänyt unholaan, melkein kaikilta osin... onhan tämä elämä ollut opettavaista, ei mene sormi suuhun missään kohdassa mitä elämä on eteen tuonut ja tuo!
- että.ilman.suhdetta
Sekin on todettava, että monesta varsinkin tämänikäisten välisestä avioliitosta puuttuu parisuhde. Ollaan lähinnä kavereita.
- ydinasia
Monet eivät välitä pitää huolta ystävyyssuhteista. Iästä riippumatta ajatellaan, että ns ystävä on sitä varten, että voi ruikuttaa surkeaa kohtaloaan, kun kumppani on jättänyt. Tai sitten ollaan sitä mieltä, että ystävä on sitä varten, että voi hyötyä. Saa esim. ilmaista autokyytiä.
Kaksin on kaunihimpi. Mutta kuten korppis sanoi, antaen tilaa omalle elämälle ja harrastuksille. Minä olen yrittänyt houkutella Legoa mukaan 870 km. vaellukselle Ranskan rajalta Santiago de Compostelaan. Mutta ei se taida lähteä. Mukava kun on olemassa kuitenkin.
Olen aika ajoin ollut pitkiäkin jaksoja ilman kämppäkaveria, miestä, ystävää ja minulle sopii parisuhde hyvin. En pelkää yksinäisyyttä ja viihdyn aika ajoin pitkiäkin rupeamia omassa hyvässä seurassani, etenkin silloin kun minulla on joku hyvä kirja menossa. Toisaalta, kyllä tuo Lego on hyvä olla olemassa ja pitkänä miehenä se tipustaa mun verhot ilman tikkaita ja hoitaa kaikki sähkötyöt (käynyt sähköasentajan kurssit) ja kun on tarkka roskien kierrättäjä ja tykkää ajaa autoa ja käydä ruokakaupassa ja kantaa kaikkia vähänkin painavampia juttuja. Sen edesmennyt rouva, jota käytiin eilen moikkaamassa hautausmaalla, oli kovasti sairaalloinen ja käveli huonosti, joten se on tottunut auttamaan ja ottamaan huomioon.
***
Kävimme myös tervehtimässä ystävätärtäni joka on sairastellut ja jota en ollut nähnyt pariin vuoteen. 44 vuotta ystävyyttä ei ole ihan turha juttu, mutta ystävyyttäkin pitää vaalia ja ihmissuhteisiin kannattaa satsata, koska ihmiset ympärillämme jotka välittävät olemmeko elossa vai kuolemmeko ovat ainoa todellinen rikkaus elämässämme.- että.pystyvä.seuralainen
On ihanaa, kun seurana on tuollainen Lego. Palomaa on kieltämättä onnistanut.
Kyllä Legon kaltaista hahmoa kaipaa täällä moni naisihminen omalle kohdalleen. Taitavat tosin olla, kuten vertauskuvallisesti sanotaan, kortilla. Kateuttahan tuo tosin herättää. - ei-uutta-parisuh
että.pystyvä.seuralainen kirjoitti:
On ihanaa, kun seurana on tuollainen Lego. Palomaa on kieltämättä onnistanut.
Kyllä Legon kaltaista hahmoa kaipaa täällä moni naisihminen omalle kohdalleen. Taitavat tosin olla, kuten vertauskuvallisesti sanotaan, kortilla. Kateuttahan tuo tosin herättää.Ota huomioon, että Paloma tapasi Legonsa jo vuosia sitten, siis alle 70 , kun täällä taas näitä "leegoja" havittelevat sellaiset edelleen, joilla ei ole mielestäni mahdollisuuksia enää.
Minullakin on oma "leego" mies, pitkä, kuin piru, mutta ei verhojani asentele, koska sukset meni ristiin ja niitä ei ole saatu selvitettyä.
Tietenkin tuosta tulee mieleeni laulu;
"Nyt olen yksin, en lohdutusta, en hyväilyä saa osaksein. Oi miksi täytyi käydä mulle näin, että osattomaks onnestain jäin", mutta ei sovi nykyiseen elämääni.
Parasta elämääni elän nyt yksin. Kukaan ei määräile, koska valot palaa lukiessani iltaisin. Kukaan ei määrää, mitä telkkarista katsellaan, saati, mitä syödään ja ennenkaikkea juodaan. Kukaan ei määräile menojeni kohteita, mihin saa mennä ja missä kaupassa käydä.
Miksi niin moni valittaa täälläkin yksinäisyytään, niin se on minulle ihme, koska, jos ei ole liikuntakyvytön, niin aina on ihmisiä ympärillä, mikäli hiemankin piipahtaa ulos kämpästään.
Ja, kuka haluaa tässä iässä jonkun vieraan vierelleen asumaan, parhaassa- tai siinä huonommassa tapauksessa palvelijaksi. En minä ainakaan. - Korppis11
Tuli mieleen Paloman kirjoituksesta tapaus viime kesältä. Siivosimme päämökin räystäitä siten, että minä kipusin tikkaille, Petze piti kiinni tikkaista ja jalastani. Se antoi turvallisen tunteen ja räystäät puhdistuivat. Poikani siivosi myöhemmin saunamökin räystäät sillä se olisi ollut meille liian vaarallinen tehtävä.
Meidän yhteinen ja mieleinen harrastus on matkailu. Sain jùuri faceen muistetuksen Rooman matkastamme kolme vuotta sitten kun juhlimme siellä 10-vuotis kihlapäiväämme.
Ei uutta parisuhdetta kirjoitti:
"70 , kun täällä taas näitä "leegoja" havittelevat sellaiset edelleen, joilla ei ole mielestäni mahdollisuuksia enää."
Petze oli yli 70-vuotta kun tapasimme, joten älä koskaan sano ei koskaan, kuten sadun Fievel-hiirellä oli tapava sanoa. - flegmaatti
Korppis11 kirjoitti:
Tuli mieleen Paloman kirjoituksesta tapaus viime kesältä. Siivosimme päämökin räystäitä siten, että minä kipusin tikkaille, Petze piti kiinni tikkaista ja jalastani. Se antoi turvallisen tunteen ja räystäät puhdistuivat. Poikani siivosi myöhemmin saunamökin räystäät sillä se olisi ollut meille liian vaarallinen tehtävä.
Meidän yhteinen ja mieleinen harrastus on matkailu. Sain jùuri faceen muistetuksen Rooman matkastamme kolme vuotta sitten kun juhlimme siellä 10-vuotis kihlapäiväämme.
Ei uutta parisuhdetta kirjoitti:
"70 , kun täällä taas näitä "leegoja" havittelevat sellaiset edelleen, joilla ei ole mielestäni mahdollisuuksia enää."
Petze oli yli 70-vuotta kun tapasimme, joten älä koskaan sano ei koskaan, kuten sadun Fievel-hiirellä oli tapava sanoa.Onnea hääpäivän ajoituksen suhteen.
Minä en noteeraa mitään päiviä enkä juhlia mutta vaimoni pitää huolen muistamisista.
Ainoa päivä josta hän kysymyksen muodossa muistuttaa on hääpäivämme.
Onneksemme olemme silloin aina Espanjassa joten sen vuoksi ei tarvitse lähteä mihinkään. Korkeintaan parvekkeelle näkyvään, tasokkaaseen ravintolaan ja sinnekin vain tasalukuvuosina.
Keski-Euroopan matkailu muistutti ikävällä tavalla vanhenemisestamme.
Unkarin ja Itävallan perhetuttavat vaihtoivat hiippakuntaa yksi kerrallaan eikä heistä ole jäljellä yhtään. Tutustuimme aikanaan lastemme kanssa tehdyillä automatkoilla. Minulla ikäihmisenä solmittu avioliitto tapahtui mieheni ollessa 74 ja minä juuri 60 täyttänyt 😊). Saimme 14 hyvää vuotta yhdessä, hän sai elää 87 vuotiaaksi kanssani, ja oli kolmesta aviomiehestäni se viisain ja henkisesti kypsin ihmisenä. Kiitollinen elämälle olen vieläkin, saadessani kulkea hänen rinnallaan!
- en-sylkäise-varmuu
Korppis11 kirjoitti:
Tuli mieleen Paloman kirjoituksesta tapaus viime kesältä. Siivosimme päämökin räystäitä siten, että minä kipusin tikkaille, Petze piti kiinni tikkaista ja jalastani. Se antoi turvallisen tunteen ja räystäät puhdistuivat. Poikani siivosi myöhemmin saunamökin räystäät sillä se olisi ollut meille liian vaarallinen tehtävä.
Meidän yhteinen ja mieleinen harrastus on matkailu. Sain jùuri faceen muistetuksen Rooman matkastamme kolme vuotta sitten kun juhlimme siellä 10-vuotis kihlapäiväämme.
Ei uutta parisuhdetta kirjoitti:
"70 , kun täällä taas näitä "leegoja" havittelevat sellaiset edelleen, joilla ei ole mielestäni mahdollisuuksia enää."
Petze oli yli 70-vuotta kun tapasimme, joten älä koskaan sano ei koskaan, kuten sadun Fievel-hiirellä oli tapava sanoa.Tosi on, että koskaan ei pitäisi sanoa, että ei koskaan, kuten ei sylkäistä ainakaan vastatuuleen, sillä sylki voi lentää omille rinuksille. D
Huomasin äsken, että saan uuden naapurin, koska olin tupakalla tuossa ovenrakosessa, ja siitäkös hän jo innostui, mutta ei hyvältä vaikuta. Hänellä tuntui olevan paljonkin näitä "maailmaparannus" hommia tiedossa.
Minulla ei taas riitä siihen edes suurempia mielipiteitä ja nekin vähät, haluan pitää ominani, enkä vaahdota niitä ympäri kyliä.
Tuosta matkailusta olen kyllä itse saanut tarpeekseni, koska on tullut reissattua silloin nuorempana paljonkin ja parhaimmat muistot ovatkin laskettelu matkoilta..
On hyviäkin muistoja, mutta on myös pahoja, joista aluksi mieleeni tulee ne isot torakat hotellissamme ja ne wessat, reikä vain lattiassa, mutta taisi olla Italiassa, kun laskettelukamojen kanssa joutui pyllistämään johonkin lattia kaivoon.
Toisalta kammoksuin myös näitä aseellisia vartioita pankeissa Euroopan puolella, mutta Floridassa ne oli jo todella peloittavia. Kun lähdimme autolla Tampasta Miamiin, jonkun suoalueen poikki, niin varoiteltiin, että älkää pysähtykö siellä! Siellä ryöstetään turistit!
Samoin oli Miamissa varoitus, että lapset eivät saa olla ulkona iltaisin, vaikka omat lapseni oli , no jos ei ihan teinejä, mutta aina he ulos pääsivät ilman pelkoa.
Onhan se ihanaa lukea toisten matkoista ja sinulla tuntuu olevan tarve kertoa niistä täällä, kuten kuva-albumin esittämisestä kotiisi tulleen vieraan eteen, jonka esität täällä, joten katsokaa, miten minä teen ja tehkää perässä!
Voihnan se olla, että sylki tulee rinnuksille, kun ajattelen sinun pitkiä koipiasi, jonka vuoksi kaaduit pusikkoon? Herra armahtakoon miestäsikin, että ette ole yhdessä siellä pusikossa, saati lukuisat suomalaiset miehet, jotka ovat pidempiä, kuin sinä, "hipsteri", joka oli naurettavuuden huippu, kun esittelit itsesi. sini.s kirjoitti:
Minulla ikäihmisenä solmittu avioliitto tapahtui mieheni ollessa 74 ja minä juuri 60 täyttänyt 😊). Saimme 14 hyvää vuotta yhdessä, hän sai elää 87 vuotiaaksi kanssani, ja oli kolmesta aviomiehestäni se viisain ja henkisesti kypsin ihmisenä. Kiitollinen elämälle olen vieläkin, saadessani kulkea hänen rinnallaan!
Sini, me Legon kanssa vietämme pian 6-vuotiskihlajaispäivää ja vaikka hän on minua melkein vuoden nuorempi niin olemme molemmat varautuneet siihen että saamme olla kiitollisia ja onnellisia joka ainoasta vuodesta jotka saamme olla yhdessä.
Olen melko varma siitä että jos olisimme tavanneet nyt kun olen jo täyttänyt 70 ja häneltä puuttuu reilu kuukausi siihen niin se että olemme hieman vanhempia ei olisi merkinnyt juuri mitään. Kumpikaan ei ole muuttunut fyysisesti juuri lainkaan näiden kuuden vuoden aikana. Legon tukka on vain vaalentunut lisää ja parta aivan harmaa. Sama farkkukoko kuin 25-vuotiaana. Minä taas laihdun hiljalleen ja olen pian ihannepainossani; ylipainoa oli n. 10 kiloa kun sain sokeritaudin. Olen vaaleampi ja en ole kyllä paljoakaan rypistynyt tai rumistunut, pikemminkin päinvastoin. Vuosikertani taisi pullotettua onnistuneesti.
Kun oikeat henkilöt kohtaavat oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja tietävät sen niin ikä ei merkitse.en-sylkäise-varmuu kirjoitti:
Tosi on, että koskaan ei pitäisi sanoa, että ei koskaan, kuten ei sylkäistä ainakaan vastatuuleen, sillä sylki voi lentää omille rinuksille. D
Huomasin äsken, että saan uuden naapurin, koska olin tupakalla tuossa ovenrakosessa, ja siitäkös hän jo innostui, mutta ei hyvältä vaikuta. Hänellä tuntui olevan paljonkin näitä "maailmaparannus" hommia tiedossa.
Minulla ei taas riitä siihen edes suurempia mielipiteitä ja nekin vähät, haluan pitää ominani, enkä vaahdota niitä ympäri kyliä.
Tuosta matkailusta olen kyllä itse saanut tarpeekseni, koska on tullut reissattua silloin nuorempana paljonkin ja parhaimmat muistot ovatkin laskettelu matkoilta..
On hyviäkin muistoja, mutta on myös pahoja, joista aluksi mieleeni tulee ne isot torakat hotellissamme ja ne wessat, reikä vain lattiassa, mutta taisi olla Italiassa, kun laskettelukamojen kanssa joutui pyllistämään johonkin lattia kaivoon.
Toisalta kammoksuin myös näitä aseellisia vartioita pankeissa Euroopan puolella, mutta Floridassa ne oli jo todella peloittavia. Kun lähdimme autolla Tampasta Miamiin, jonkun suoalueen poikki, niin varoiteltiin, että älkää pysähtykö siellä! Siellä ryöstetään turistit!
Samoin oli Miamissa varoitus, että lapset eivät saa olla ulkona iltaisin, vaikka omat lapseni oli , no jos ei ihan teinejä, mutta aina he ulos pääsivät ilman pelkoa.
Onhan se ihanaa lukea toisten matkoista ja sinulla tuntuu olevan tarve kertoa niistä täällä, kuten kuva-albumin esittämisestä kotiisi tulleen vieraan eteen, jonka esität täällä, joten katsokaa, miten minä teen ja tehkää perässä!
Voihnan se olla, että sylki tulee rinnuksille, kun ajattelen sinun pitkiä koipiasi, jonka vuoksi kaaduit pusikkoon? Herra armahtakoon miestäsikin, että ette ole yhdessä siellä pusikossa, saati lukuisat suomalaiset miehet, jotka ovat pidempiä, kuin sinä, "hipsteri", joka oli naurettavuuden huippu, kun esittelit itsesi.Miten ihmeessä voi kirjoittaa noin ikävää tekstiä ihmisestä jota et (todennäköisesti) edes tunne)? Toisaalta, sinun valintasi ja elämäntyylisi ovat sinun omiasi ja eivät kelpaa esimerkeiksi muille tai aseta sinua mitenkään muiden yläpuolelle. Ei tosi alapuolelle myöskään. Jos sinä koet matkailun rasittavana tai haasteellisena niin onko se väärin jos joku muu pitää matkustamisesta ja kertoo siitä?
- Korppis11
Paloma.se.co kirjoitti:
Miten ihmeessä voi kirjoittaa noin ikävää tekstiä ihmisestä jota et (todennäköisesti) edes tunne)? Toisaalta, sinun valintasi ja elämäntyylisi ovat sinun omiasi ja eivät kelpaa esimerkeiksi muille tai aseta sinua mitenkään muiden yläpuolelle. Ei tosi alapuolelle myöskään. Jos sinä koet matkailun rasittavana tai haasteellisena niin onko se väärin jos joku muu pitää matkustamisesta ja kertoo siitä?
Huomasit varmaan, että noista sylkiän matkoista on kulunut jo useimpia vuosikymmeniä niin vanhanaikaisia vessojakin Euroopan laskettelukeskuksissa; )
No, minulla ei ole torakkakokemuksiakaan. Miamissakin huippu-hotelli ; ) Siipipyöräaluksella suoalueilla krogatiilejä bongailtiin. Eikä ollut kakaroita kaitsettavinamme, ihan kahdestaan. Ryöstäjiäkään ei mailla eikä halmeilla.
Kovia kokenut matkailija joka ei ole nauttinut matkoistaan. Tupakkiakin polttaa ovenraossa. Sehän on kerrostaloissa kiellettyä touhua, mikä lie rinnuksilleen räkijä.
Täällä oli upea päivä 16 C ja aurinko paistoi. Vaeltelimme Zandvoortin hiekkarannalla. Keräsin simpukoita. - noin.sen.pitää.olla
Korppis11 kirjoitti:
Huomasit varmaan, että noista sylkiän matkoista on kulunut jo useimpia vuosikymmeniä niin vanhanaikaisia vessojakin Euroopan laskettelukeskuksissa; )
No, minulla ei ole torakkakokemuksiakaan. Miamissakin huippu-hotelli ; ) Siipipyöräaluksella suoalueilla krogatiilejä bongailtiin. Eikä ollut kakaroita kaitsettavinamme, ihan kahdestaan. Ryöstäjiäkään ei mailla eikä halmeilla.
Kovia kokenut matkailija joka ei ole nauttinut matkoistaan. Tupakkiakin polttaa ovenraossa. Sehän on kerrostaloissa kiellettyä touhua, mikä lie rinnuksilleen räkijä.
Täällä oli upea päivä 16 C ja aurinko paistoi. Vaeltelimme Zandvoortin hiekkarannalla. Keräsin simpukoita.Oikeinkirjoitukseen olisi syytä kinnitt' huomiota, siitä muutama esimerkki:
- "sylkiän", pitää olla: sylkijän
-" krogatiilejä", pitää olla: krokotiileja - Korppis11
noin.sen.pitää.olla kirjoitti:
Oikeinkirjoitukseen olisi syytä kinnitt' huomiota, siitä muutama esimerkki:
- "sylkiän", pitää olla: sylkijän
-" krogatiilejä", pitää olla: krokotiilejaMuista myös "käet". Kämppi ja CW.hän on jo kirjattu.
Osallistut parisuhdeketjuun, mutta et ymmärrä mistä ketjussa kirjoitetaan. Joten ilmaisuvikojesi lisäksi kärsit tekstin ymmärtämisongelmasta.
Kinnitt'...kinnitt'
Kaunis aamu, aurinko paistaa. Runsas liikunta antaa pitkät yöunet tästä taas uusiin seikkailuihin. - lueoikein
Korppis11 kirjoitti:
Huomasit varmaan, että noista sylkiän matkoista on kulunut jo useimpia vuosikymmeniä niin vanhanaikaisia vessojakin Euroopan laskettelukeskuksissa; )
No, minulla ei ole torakkakokemuksiakaan. Miamissakin huippu-hotelli ; ) Siipipyöräaluksella suoalueilla krogatiilejä bongailtiin. Eikä ollut kakaroita kaitsettavinamme, ihan kahdestaan. Ryöstäjiäkään ei mailla eikä halmeilla.
Kovia kokenut matkailija joka ei ole nauttinut matkoistaan. Tupakkiakin polttaa ovenraossa. Sehän on kerrostaloissa kiellettyä touhua, mikä lie rinnuksilleen räkijä.
Täällä oli upea päivä 16 C ja aurinko paistoi. Vaeltelimme Zandvoortin hiekkarannalla. Keräsin simpukoita.Kerrostaloissa???????
- no.noinkin.voi.käydä
Kaiken lisäksi voi olla niin, ettei ole edes parisuhdetta, vaikka kuinka olisi ns. elämänkumppani.
Ei ole aivan harvinaista sekään. - eihän.sitä.kestä
Ei yksineläjälläkään elämä ole niin tylsää, kuin sillä, joka joutuu elämään sitä vain yhden puolison seurassa.
Kyllä ainakin kerran elämässä pitäisi voida vaihtaa puolisoa tai ainakin luopua siitä. - makeetaon
Me emme käy enää häämatkoilla Roomassa vaan Marsissa
ja suunnittelemme seuraavaksi matkaa mustaan aukkoon
josta ystävämme lähettävät ihania kuvia jatkuvalla syötöllä eli
musta aukko siis vetää meitä hurjasti puoleensa koko ajan mutta
asiayhteydestä on selvää, että siellä ei käsikopelolla paljon näe joten
facessa joudumme esittämään vain kuvia,
jotka onneksi kyllä monille tuottavat sopivasti ahdistusta ja kateutta
vaikka siis ovat ihan läpeensä pimeitä
Muuten meillä on yhteisenä legoilla leikkiminen Pariisin kartanoissamme
jotka ostimme viime kesänä - legot siis - talvet asumme useimmiten Cascaisissa ellemme sitten ole tuttavien luona julkkisten paisteessa Monacossa, jonka kansalaisia olemme koska suoraan
voin taata että lämmittää julkkispaiste mukavasti, kun sielläpäin ei ollenkaan tunneta veroja eikä siten veroteta pienistä alle miljoonan tuloista eikä menoista ollenkaan
Renny Harlinia käymme tapaamassa Beijingissä kun haluamme vapaalippuja Warner Brosin studioille, ai että Hollywood on ihana paikka mutta rahaa pitää olla jos haluaa kunnolla nauttia filmimaailman iloista- makeeton
Tuli toi kirjoitusvirhe
Eli kun olen niin hoitanut parisuhdetta ja täyttänyt jatkuvasti facee ja instaa kuvilla ja jutuilla
niin tässä menee sitte valtavasti aikaa parisuhteen statuksen hoitamiseen paljon että
koko parisuhde alkaa mennä pilalle kun ei siihen ole aikaa pitää parisuhdetta sen päälle
Matkatkin tehdään monta kertaa niin että paluumatkan jälkeen lähdetään suoraan uudelle käymättä kotona lentokentällä vain käännytään ja pannaan vain face ja insta kuntoon
Ja loppuaika kotona jos ollaan vie uusien matkojen järkkäämiseen
Matkoilla ei vuosiin ole nähty enää mitään kun täytyy kertoa facessa kuinka lujaa menee ja ottaa instaan kuvia aterioista ja kovasta menosta ympärillä että kaverit näkee ja saa itselleen jotain niinko kateutta nyt ainakin
Status kuitenkin on parisuhteessa tärkein ja sitä pitää pitää kiinni
eli nimimerkki tuli väärin kun siihen lipsahti se a kirjain väliin
eli sen vain korjasin
Olen 73 vuotias, elänyt yksin yli 10 vuotta, tapaan muita ihmisiä monissa harrastuksissa, keskusteluryhmissä, matkoilla, asun yksin mutta en ole yksinäinen. Jos on ollut niin hyvä onni että on elänyt onnellisessa parisuhteessa nuoruudestaan saakka siitä kannattaa pitää kiinni. Uuden parisuhteen solmiminen vanhemmalla iällä sisältää riskejä, ei tunneta toisiaan, ei ole yhteistä historiaa, toisen kumppanin ystävät ovat outoja, pariskunta "rakastuu" kietoutuu vain toisiinsa, unohtaa omien ystävyyssuhteiden ylläpidon tai pahimmillaan uusi kumppani niin vaatii....kaikkea voi kuitenkin tapahtua, erotaan, kumppani kuolee, silloin olet todella yksin jos et ole pitänyt huolta entisistä ihmissuhteistasi.
- flegmaatti
Olen 74v ja jatkanut yhdessäoloa nykyisen vaimoni kanssa 51 vuotta joista 49 vuotta aviossa.
Ikävän, mutta väistämättömän syyn vuoksi olen henkisesti varautunut lesketymiseen vaikka saattaa käydä toisinkin päin.
Varautuessani olen todennut, että leskeytymistapauksessa harrastusteni kerkitys korostuu koska minun on mahdotonta kuvitella, että kukaan nainen sietäisi minun oikkujani ja sama myös toisin päin.
Yksin jäämisen tapauksessa saattaisin muuttaa Espanjaan tai ainakin olisin siellä 3kk:n jaksoja.
Siinä tapauksessa olisi sovittava talon porteron kanssa kulun seurannasta. Jos minua ei näkyisi muutamaan päivään liikkeellä ilman poissaoloilmoitustani niin kävisi katsomassa, ettei ruumiini mätäne tai muumioidu.
Tietyn promillerajan jälkeen ruumis säilyy mätänemättä mutta tuskin pystyisin tavoittamaan sen tason. - priorisoidaan
Suunnilleen tuolla tyylillä eli appeni, joka 78-vuotiaana jäi leskeksi. Hän oli menevää tyyppiä, anoppi kotona viihtyvä. Olisi voinut tulla jatkossa ongelmia siitä, että app i halusi mennä enemmän kuin anoppi. Koskaan appi ei kotiinsa tuonut ketään naista, vaikka tapasikin monia , olihan hän tanssikuntoinen 92-vuoden ikään. Itselläni on ollut etäsuhteita (130, 215 ja nyt 35 km) eli kummallakin on ollut ja on omia juttujakin. Minulla on ollut onnea noissa miessuhteissa, hienoja miehiä kaikki kolme. Jännä juttu, että ensi kertaa tavatessamme on ollut tunne, että olemme tunteneet toisemme ennenkin.Hyvin olemme sopeutuneet toisiimme. Tällä hetkellä kaiken edelle menevät lapsenlapseni, kumppani sopeutuu. Ystäviä on, mutta vain ydinporukka on jäljellä.
- että.ei.yhtä.täydellinen
priorisoidaan kirjoitti:
Suunnilleen tuolla tyylillä eli appeni, joka 78-vuotiaana jäi leskeksi. Hän oli menevää tyyppiä, anoppi kotona viihtyvä. Olisi voinut tulla jatkossa ongelmia siitä, että app i halusi mennä enemmän kuin anoppi. Koskaan appi ei kotiinsa tuonut ketään naista, vaikka tapasikin monia , olihan hän tanssikuntoinen 92-vuoden ikään. Itselläni on ollut etäsuhteita (130, 215 ja nyt 35 km) eli kummallakin on ollut ja on omia juttujakin. Minulla on ollut onnea noissa miessuhteissa, hienoja miehiä kaikki kolme. Jännä juttu, että ensi kertaa tavatessamme on ollut tunne, että olemme tunteneet toisemme ennenkin.Hyvin olemme sopeutuneet toisiimme. Tällä hetkellä kaiken edelle menevät lapsenlapseni, kumppani sopeutuu. Ystäviä on, mutta vain ydinporukka on jäljellä.
"... Minulla on ollut onnea noissa miessuhteissa, hienoja miehiä kaikki kolme ....." Puolisoa ei siis voinut kuvata ihan tuollaisilla sanoilla, vai mitä?
- että.irti.ja.eroon
flegmaatti kirjoitti:
Olen 74v ja jatkanut yhdessäoloa nykyisen vaimoni kanssa 51 vuotta joista 49 vuotta aviossa.
Ikävän, mutta väistämättömän syyn vuoksi olen henkisesti varautunut lesketymiseen vaikka saattaa käydä toisinkin päin.
Varautuessani olen todennut, että leskeytymistapauksessa harrastusteni kerkitys korostuu koska minun on mahdotonta kuvitella, että kukaan nainen sietäisi minun oikkujani ja sama myös toisin päin.
Yksin jäämisen tapauksessa saattaisin muuttaa Espanjaan tai ainakin olisin siellä 3kk:n jaksoja.
Siinä tapauksessa olisi sovittava talon porteron kanssa kulun seurannasta. Jos minua ei näkyisi muutamaan päivään liikkeellä ilman poissaoloilmoitustani niin kävisi katsomassa, ettei ruumiini mätäne tai muumioidu.
Tietyn promillerajan jälkeen ruumis säilyy mätänemättä mutta tuskin pystyisin tavoittamaan sen tason.Ihmissuhteista kyllä on syytä pitää huolta, vaikka kuinka olisi puoliso mukana.
Vuosikymmeniä kestänyt yhteinen tie katkeaa nimittäin usein ikäihmisilläkin, kun puoliso alkaa tuntua tympäisevältä ja suoranaisesti inhottaa. Siinä ovat yhteiset eväät vähissä ja puoliso on lähinnä vaivana. Järkevintä on silloin, että mennään eri suuntiin ja unohdetaan kokonaan mahdollinen suunnitelma yhteisestä hautapaikasta. Aikansa kutakin.
Surkeata on silloin, jos ei kenellekään voi mennä valittamaan toiseen suuntaan lähteneestä puolisosta - flegmaatti
että.irti.ja.eroon kirjoitti:
Ihmissuhteista kyllä on syytä pitää huolta, vaikka kuinka olisi puoliso mukana.
Vuosikymmeniä kestänyt yhteinen tie katkeaa nimittäin usein ikäihmisilläkin, kun puoliso alkaa tuntua tympäisevältä ja suoranaisesti inhottaa. Siinä ovat yhteiset eväät vähissä ja puoliso on lähinnä vaivana. Järkevintä on silloin, että mennään eri suuntiin ja unohdetaan kokonaan mahdollinen suunnitelma yhteisestä hautapaikasta. Aikansa kutakin.
Surkeata on silloin, jos ei kenellekään voi mennä valittamaan toiseen suuntaan lähteneestä puolisostaPersoonallisuuksien tulisi muuttua radikaalisti, että ajautuisimme kuvaamaasi tilanteseen mutta takeitahan ei ole. Aika saattaa kuitenkin hoitaa tilanteen.
Yhteinen hautapaikkamme on muistolehto johon tuhkamme pöläytetään hautaustestamenttien mukaan. flegmaatti kirjoitti:
Persoonallisuuksien tulisi muuttua radikaalisti, että ajautuisimme kuvaamaasi tilanteseen mutta takeitahan ei ole. Aika saattaa kuitenkin hoitaa tilanteen.
Yhteinen hautapaikkamme on muistolehto johon tuhkamme pöläytetään hautaustestamenttien mukaan.Olosuhteet saattavat muuttua jotka aiheuttavat kriisin joka repäisee parin erilleen, kriisit voivat parhaimmillaan liittää yhteen tai sitten pahimmoillaan repäistä erilleen.
AimoMatinpoika kirjoitti:
Olosuhteet saattavat muuttua jotka aiheuttavat kriisin joka repäisee parin erilleen, kriisit voivat parhaimmillaan liittää yhteen tai sitten pahimmoillaan repäistä erilleen.
"kriisit voivat parhaimmillaan liittää yhteen tai sitten pahimmoillaan repäistä erilleen."
No tuo olikin aivan uskomaton toteamus, jonka loihdit kirjoitukselasi meidän tietoisuuteen.
Herttuliveiköön, mikä opastus taas tuli tänne, siis ei ollutkaan se kuuluisa peili, johon piti katsoa, eikä myöskään ne lääkeet, joita pitäisi otta, vaan nyt pitäisikin repäistä parisuhdetta, että sen jälkeen kaikki onnistuisi?'Kristiina23 kirjoitti:
"kriisit voivat parhaimmillaan liittää yhteen tai sitten pahimmoillaan repäistä erilleen."
No tuo olikin aivan uskomaton toteamus, jonka loihdit kirjoitukselasi meidän tietoisuuteen.
Herttuliveiköön, mikä opastus taas tuli tänne, siis ei ollutkaan se kuuluisa peili, johon piti katsoa, eikä myöskään ne lääkeet, joita pitäisi otta, vaan nyt pitäisikin repäistä parisuhdetta, että sen jälkeen kaikki onnistuisi?'Tämä ei ollut opastus vaan elämän tosiasia jolle ei välttämättä voi mitään, on vain kaksi huonoa vaihtoehtoa, täytyy valita kumpi on vähemmän huono.
AimoMatinpoika kirjoitti:
Tämä ei ollut opastus vaan elämän tosiasia jolle ei välttämättä voi mitään, on vain kaksi huonoa vaihtoehtoa, täytyy valita kumpi on vähemmän huono.
Ilmeisesti tuo opastus koskee vain sinun kokemuksiasi tai ehkä lähipiiriäsi, mutta minuun se ei kosketa.
Olen vihity vaimo 1963. ja lapsemme saimme tytöt 1965 ja 1967 ja edelleen olemme aviossa. Meitä tuskin eroittaa enää mikään näistä uusista villityksistä, että olisimme kasvaneet ns. erilleen.
Jokainen eläköön tavallaan, joka ei todellakaan minulle kuulu, koska olen jo elämässäni liikaakin kokenut noita minulle kuulumattomia tainoita.Kristiina23 kirjoitti:
Ilmeisesti tuo opastus koskee vain sinun kokemuksiasi tai ehkä lähipiiriäsi, mutta minuun se ei kosketa.
Olen vihity vaimo 1963. ja lapsemme saimme tytöt 1965 ja 1967 ja edelleen olemme aviossa. Meitä tuskin eroittaa enää mikään näistä uusista villityksistä, että olisimme kasvaneet ns. erilleen.
Jokainen eläköön tavallaan, joka ei todellakaan minulle kuulu, koska olen jo elämässäni liikaakin kokenut noita minulle kuulumattomia tainoita.Jokainen elää omaa elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Kuten sanoin kyse ei ole opastuksesta, kriiseillä tarkoitan esim. onnettomuutta tai sairautta jolloin elämä radikaalisesti muuttuu, omaishoitajuutta jne....
Yksikseskös yskiskelet, tuskastutkos taakkaas?
Kielijumppaa yksinäiselle!Mitä on riskitön elämä?
Kannattaako silloin nousta edes aamulla sängystä jos kaikki on jo tehty ja uusia riskejä ei uskalla ottaa?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta643315Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh433127- 432508
Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa1112406- 311933
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘271820- 481626
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä851435- 391300
- 821169