Itse pyrin kattamaan aina suht kivasti vaikka söisin vain itsekseni, mutta vieraiden tullessa panostan aika paljon kattaukseen.
Mielestäni ruoka maistuu paremmalta kauniista astioista ja kaunis kattaus nostaa muutenkin tunnelmaa, vieraatkin tuntevat itsensä enemmän odotetuiksi kuin jos olisi vaan soppakattilan vieressä lautaspino.
Lempi kesäastiastoni on Rörstrandin Japonica, talvisin taas Arabian Kilta, johon minulla on mustia ja keltaisia lautasia, sekä kulhoja.
Mikä on suosikki astiastosi?
Mielestäni ruoka maistuu paremmalta kauniista astioista ja kaunis kattaus nostaa muutenkin tunnelmaa, vieraatkin tuntevat itsensä enemmän odotetuiksi kuin jos olisi vaan soppakattilan vieressä lautaspino.
Lempi kesäastiastoni on Rörstrandin Japonica, talvisin taas Arabian Kilta, johon minulla on mustia ja keltaisia lautasia, sekä kulhoja.
Mikä on suosikki astiastosi?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Haukotus
Vaan oikeesti, tolla asialla on merkityksensä. Ruoka jne maistuu joskus paremmin, sopivalla asettelulla. Vois vaan miettiä kontekstia, ei nuotiolla tikunnokassa syötävä makkara ole parempaa kalliilla porsliinilla, mieluusti päinvastoin, Sama asia, soppatykissä keitetyn ja pakista syödyn hernerokan kans, Käristemakkara voipaperista.....
Että niinkuin tolleesti, tilanne ratkaisee.
Joo, on Chippendalet olemassa, on kristallit, on W&B posliinit. Vaan, aika harvoin käyttöä.
Normisettiä teema, aaltolasit ja karelia ähräimet. Vaan nytkin pöndellä, kertakäyttöastioita ja noita wirkkalan iittalalle suunnittelemia kaljatuoppeja. Juu ja kertakäyttö aterimet, lisäks jotain kihveleitä ja kahveleita, joita nyt jostain joskus kertynyt.
Mä enenpi kiinnitän skruudamisessa huomiota muuhun kattaukseen, kuin porsliinien merkkiin. Jos jotenkin tärkeempi ruokajuttu, tottakai pitää olla lasistot, aterrimet, ruokalautaset, asetit jne. ok. Vaan, miten itse ruoka esillä- Sen voi tollasen salaatinkin tunkea kulhoon monella tavalla. Taikka sitten jotkin kalalautaset. Eri juttu, jos graavit kääritty siististi tarjoiluvadille vihreän ja sitruunan kans, kuin sittarin paketti avattuna ja pöytään tökättynä.
Juu, enenpi tilannekohtainen asia. Arvostan kyllä hyvää kattausta, esillelaittoa, hienoja ruokailuvälineitä. Mutta ruoka kai see pääasia on. Jos ruoka paskaa, ei net hopeet tee siitä yhtään paremman makuista :D
Mielimuki muuten teemamuki, ilman tomppeleita muumipainatuksia. Se nyt vaan istuu käteen hyvin, on sopivan kokoinen ja mun mielestä tyylikkään näköinen :D
=DW=
Ei ole nimeä, vuosia sitten postimyynnin kautta tilattuja vähän keittolautasia muistuttavia .
Vieraille laitetaan oikeat vaaleat ruokalautaset, marketin mallistoa.
Kun kesällä, itsemuuratun ulkogrillin ääressä loihdin loimulahnaa, mutumakkaraa, muurinpohjaan palavia lettusia, mitä vaan, ne kyllä maistuvat yhtä hyvältä servetin päältä kuin jonkun merkkilautasen välittäminä.
Toki pyrin käyttämään asiallisia lautasia mutta pahvi tekoisetkin ajavat asiansa. Riippuu kulloisenkin vieraan arvovallasta, eli esimerkiksi naapuri löpöselle kietaisen annoksen talouspaperiin.
Arkena niin vieraille kuin itelle teemamukit. Juhlavampaan kattaukseen Arabian Arctica, joiden kattaukseen saa väriä liinoilla, serveteillä ja kukilla. Kerman saven astioitakin. Ne ovat riittäneet.
Ai niin. Ja laseina on Iittalan pikarimallisia laseja ja jälkiruoikakulhoja.
Hyvin käy-tännöllinen kattaus näkyy profiili-kuvassani.
Se on tietysti myös miehekäs.
Miehekkään kaunista.
On myöskin sirpaleeton.
H.
Kertakäyttöastiat sopii hyvin ulkoruokintaan.
En minä niitä ulos vie.
H.
Minä vien, ja kotaan usein. Tosin kodassa on muoviastiat pää-asiassa.
Menehän siis keskustelemaan iki-vanhan naisen kanssa.
Hän yrittää olla täällä nuorekas verhojensa kera.
H.
Kopioimalla tätä aloitusta.
H.
En jouda kun pitää lähteä ulkoiluttamaan ijivanhaa ihanaa naista.
Tykkään pistää pöytään talterikkeja, jotka synkkaavat ruuan kans.
Niinku että passaa värit fiinisti yhteen.
Moneen ruokaan on sopivia astioita.
Mulla on neliskantihtavat Mustat aivan ihanat ruokalautaset. Apua ku hienon näköistä, kun ruokana on mustalle pohjalle sopivaa kamaa.
Ja Isopahkalan ateljeesta ostetut astiat. Käsin veivattuja kippoja ja kappoja. Tarjoilukirsoja ja ja-ja.. Ja pikarin malliset isot kupit, jotka sopii kaikkiin litkuihin. Keramiikkaiset, ruskeahkonsekaiset väriltään.
Muummoisiaki on, mut en ala luettelemaan. Ettei leuhkaksi luulla:)
Paitsi voin mä vielä mainita hopeat. Me sisarukset (3 kipaletta) saatiin äitiltä ja isältä hopeiset haarukat-veitset-lusikat- ja pikkulusikat hienossa puisessa laatkossa eräänä jouluna. Joka vuosi siitä eteenpäin saatiin lisähopeoita joululahjoiksi. Jos joitakin. Ne ovat kyllä hienoja, mutta eipä tuu käytettyä nykyään tuskin koskaan. Jouluna joo, mut muuten ei. No joskus syömävieraalle voin ne tuikata lautasen syrjään fiinittämään pöytää.
Hernekeitolle vihreät lautaset, mustikkasopalle tummansiniset ja mämmille mustat🤔😂
Tilanteen mukaan.
Katan mielelläni teeman mukaan; itsenäisyyspäivä, joulu, uusivuosi, pääsiäinen, vappu, juhannus, rapukekkerit ja merkki- plus muut juhlapäivät.
Kotona, mökillä grillailu, eväsretkellä, nuotiolla, jokaisella omalla sopivimmalla tavallaan.
Mökillä on paljon erilaisia kuppeja ja lautasia, jokainen valitsee omanlaisensa ja jokainen yleensä myös huolehtii omiensa tiskauksesta.
Eväsretkellä on eväät pulloissa, kääreissä ja rasioissa, niin että jäljelle jäävä on myös helppo kuljettaa metsästä pois takaisin kotiin.
Nuotiolla pitää olla kuksa ja nokipannu, muut tarpeet on evään mukaan, loimukalaa syödään suoraan loimulaudoilta ja makkara tikunnokasta talouspaperia tarvittaessa apuna käyttäen.
Kattaus, ruuan ulkonäkö ja asettelu on itselleni mieluisaa puuhaa ja vaivan arvoista.
Katan joskus kun mies tykkää. Esim. tänään laitan ihan alkupalan ja pääruoan ja hetken päässä siitä kahvit ja itse leivotut nisut. Itse söisin mieluusti sohvalla tvtä katsellessa omia terveellisiä sekoituksiani. Muovikipon olen vaihtanut posliinikippoon- tai lautaseen, kun vanhasta muovista saattaa liueta ruokaan haitallisia aineita, niin kuulin jossain kerrottavan. Juon Väyrysmukista maitoa. Ne pysyvät pystyssä melkein missä tahansa, kun ovat laadukkaita ja tukevia.
Jos perhe tulee, silloin laitan nätisti ja lapsille keksin jotain kivoja yksityiskohtia, lautasliinaa tai mukia. Mutta tärkeintä on kuitenkin että pöydässä on paljon kaikille maistuvaa ruokaa, kattaus on toisarvoisempi.
Katan varsinaisesti ja paremmin kyläilijöille.
Paratiisia ja Pentikkiä ja Teemaa.
Nätimpää tuukia ja vähän kukkasta pöytään.
Arkisin ihan katan pelkistetysti, kahvit juon Marimekon mukista.
Naiset! Tekisi mieli sanoa...kentele.
Missä teidän oma mielikuvitus on?
Iittalaa, pentikkiä, muumia, marimekkoa, arabiaa.
Niitähän on turhan monessa huushollissa.
Voiko rumempaa ja mielikuvituksetonta olla?
Arvaapa miksi? Ne ovat käytännöllisiä. Kestävät konepesun.
Sopivat toisiinsa. Ovathan ne vähän krouveja. Kultakiemurareunat puuttuvat.
Niitäkin löytyy. Ja Verkkoa/CCCR.
Kauneus on katsojan silmässä. Sen mikä kelpaa mulle ei tarvitse kelvata sulle ;).
Itekseni syön ja juon lennossa, kurkistan jääkaapille ja sieltä jotain löytyy. silloin on kaikki muu tärkeämpää kuin kattaukset, lehteä luen, katon telkkaria tai katselen ikkunasta ulos ja suunnittelen tulevaa tms
Mutta kun katan muille yhteistä ruokailua varten, silloin haluan nähdä vaivaa, sekin tosin riippuu siitä onko kyse arkiruokailusta tai juhlasta ja mikä on syötävä ruokalaji.
Juhlia tykkään erikoisesti järjestää ja ruokailu on iso osa juhlaa.
Perittyjä astiastoja tulee silloin katettua pöytään, liinat ja kukat ja varsinkin tähän talviaikaan kynttilä luo omaa tunnelmaansa.
Väreillä on itselleni iso merkitys , niin kattaessani pöytääkin, lautasliinat ovat se helppo ja edullinen asia, jolla voi kevyesti leikitellä.
Minulla on tapana yksin ollessani lukea syödessä. Isä ei lapsena ollessani hyväksynyt pöydässä lukemista joten päätin että varmasti luen kunhan pääsen omilleni.
Jos tulee vieraita katan pöydän nätisti. Yksin ollessani minulla on käytössä ne astiat ja muut aterimet jotka olen todennut mukaviksi ja sopiviksi. Käyttömukavuudessa on suuria eroja.
Monenlaisia astioita on, Arabiaa enimmäkseen ja sitten on sellaisia joden merkkiä en tiedä.
En järjestä enää kekkereitä. Astiastot olen antanut jälkipolville. Pakolliset sukukokoontumiset järjestävät suuremmat lukaalit omaavat.
Ehkä viidelle saisin koottua tarpeelliset välineet jos tarve tulisi. Useammalle kahvittelijalle kylläkin.
En voi syödä kertakäyttöisistä, koska ovat mielestäni epäekologisia ja lerppuja.
Muovi- tai pahvimuki kahville ei-kiitos.
Tänään juuri pihassa keskustelin yhden asukkaan kanssa...puhe meni tavaroihin ja liikoihin vaatteisiin...hän sanoi että kun muutti pienempään asuntoon luopui paljosta tavarasta ja astioista....kun ei tule käytettyä kuin sitä yhtä mukia...yhtä lautasta...ja niinhän se vähän on.. Itse olen pitänyt kauniista kattauksista ...ja ihaillut aina visuaalista silmää ...milloin missäkin ..mutta turhaahan se on itselleen vaivaa nähdä sen suhteen paljoakaan...
"Sarjasyömäri" ...joka halusi elää ylellisesti ravintoloiden piikkiin...ja tilasi kalliita ruokia ja juomia....on saanut tuomion .....viisi kuukautta vankeutta...ilman valitusoikeutta... voi voi ...vettä ja leipää peräti viisi kuukautta...Mahtaa olla ankeat kuukaudet...kun ei pääse kauniisti katettuun ravintolaan.
Etpä taida kattauksista pahemmin perustaa, suoraan paketista, hyvä ettei kääreet mene samalla.
Syömäristä
Ihmeen sinnikäs kaveri ja tekee laskelmoidusti. Kun epäilyttää, tehnyt laskelmat, ihan euroina. Ateriat maksaa, siitä säästöä. Sanktiot pieniä, ehkä suoraan ulosottoon. Siis suuret taloudelliset hyödyt ja saa syödä hyvin. Sitä en tiedä, millasta ruokaa vankiloissa tarjoillaan, mutta kokonaisuutena asuntoineen jne menee hotellihintoihin.
No oli narissut asunnon menettämisestä. Mutta sen jälkeenhän ura on sitten selvillä, ehkä kandee alkaa tekemään isompia rötöksiä, toimeentulon ja asunnon turvaamiseksi.
Noit juoksukaljaheebot tekee varmaan samoilla metodeilla, joskin muuntorangaistukset suunnitteilla, joten asuntoedut paranevat.
=DW=
Siinä sitten toinen mässäilijä.
Sulla on luetun ymmärtämisen vaikeutta aivan selvästi.