kirjar
Mitä sanotte?
Herra, tiedät paremmin kuin minä itse, että vuodet vierivät ja jonakin päivänä olen vanha.
Päästä minut pahasta tavastani uskoa, että minun on sanottava jotakin jokaisesta asiasta jokaisessa tilaisuudessa. Päästä minut hillittömästä halusta, jolla yritän panna järjestykseen jokaisen ihmisen asiat.
Tee minut järkeväksi, mutta ei synkäksi; avuliaaksi, mutta ei jokaisen komentajaksi. Tiedän että suurelle viisauteni varastolle on kerrassaan pähaksi ellen sitä käytä - mutta tiedät Herra, että haluan muutamia ystäviä ennen kuin elämäntieni päättyy.
Päästä minut vapaaksi loppumattomasta yksityiskohtien kertomisesta - anna minulle siivet, että pääsen asian ytimeen. Sulje huuleni, etten aina valittelisi vaivojani ja särkyjäni - ne lisääntyvät kaiken aikaa ja intoni kertoa niistä tulee suuremmaksi sitä mukaa kuin vuodet vierivät.
En uskalla pyytää niin paljon myötämielisyyttä, että voisin nauttia toisten kertomista tarinoista, mutta auta minua kuuntelemaan niitä kärsivällisesti. En uskalla pyytää muistiini parantumista, mutta pyydän kasvavaa nöyryyttä ja pienempää varmuutta, kun muistini on ristiriidassa toisten muistin kanssa.
Opeta minulle se loistava läksy, että ehkä joskus olen väärässä.
Pidä minut kohtuullisena kaikessa - en halua olla pyhimys, sillä jotkut heistä ovat hyvin hankalia ja heidän parissaan on tukala elää - mutta hapan vanha ihminen on pirun loistotekele. Anna minulle silmät, jotka näkevät hyvää odottamattomissa paikoissa, ja anna minun huomata kykyjä ihmisissä, joilla en uskoisi niitä olevan. Suo minulle epäitsekkyyttä, että voin sen sanoa myös heille.
Amen.
Lainaus Valitut palat
........
Eihän tämä nyt niin piristävää tekstiä ole, mutta sattuvasti sanottua!
Mitä sanotte?
Herra, tiedät paremmin kuin minä itse, että vuodet vierivät ja jonakin päivänä olen vanha.
Päästä minut pahasta tavastani uskoa, että minun on sanottava jotakin jokaisesta asiasta jokaisessa tilaisuudessa. Päästä minut hillittömästä halusta, jolla yritän panna järjestykseen jokaisen ihmisen asiat.
Tee minut järkeväksi, mutta ei synkäksi; avuliaaksi, mutta ei jokaisen komentajaksi. Tiedän että suurelle viisauteni varastolle on kerrassaan pähaksi ellen sitä käytä - mutta tiedät Herra, että haluan muutamia ystäviä ennen kuin elämäntieni päättyy.
Päästä minut vapaaksi loppumattomasta yksityiskohtien kertomisesta - anna minulle siivet, että pääsen asian ytimeen. Sulje huuleni, etten aina valittelisi vaivojani ja särkyjäni - ne lisääntyvät kaiken aikaa ja intoni kertoa niistä tulee suuremmaksi sitä mukaa kuin vuodet vierivät.
En uskalla pyytää niin paljon myötämielisyyttä, että voisin nauttia toisten kertomista tarinoista, mutta auta minua kuuntelemaan niitä kärsivällisesti. En uskalla pyytää muistiini parantumista, mutta pyydän kasvavaa nöyryyttä ja pienempää varmuutta, kun muistini on ristiriidassa toisten muistin kanssa.
Opeta minulle se loistava läksy, että ehkä joskus olen väärässä.
Pidä minut kohtuullisena kaikessa - en halua olla pyhimys, sillä jotkut heistä ovat hyvin hankalia ja heidän parissaan on tukala elää - mutta hapan vanha ihminen on pirun loistotekele. Anna minulle silmät, jotka näkevät hyvää odottamattomissa paikoissa, ja anna minun huomata kykyjä ihmisissä, joilla en uskoisi niitä olevan. Suo minulle epäitsekkyyttä, että voin sen sanoa myös heille.
Amen.
Lainaus Valitut palat
........
Eihän tämä nyt niin piristävää tekstiä ole, mutta sattuvasti sanottua!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Typerää.
Meidän palstallamme on eräs, joka osaa kirjoittaa loistavaa uskontoa.
Minkä parasta, ei hän kitise, ei narise, ei vaivojaan valita.
Hän ei koskaan kopioi, vaan kirjoittaa aina omiaan.
Pysytellen uskollisesti ikäistensä parissa.
Yhtään ei yritä näytellä nuorekkaanpaa kun on.
H.
Omakehu vaan haisee😉
Ai! Mäköku luulin, että hunksz kirjoitti minusta.
Miten ihmeessä sulle VOI tulla mieleen, että hää itteänsä olis tarkoittanut.
Mä en tajuu:)
Siten kun hän ei koskaan kirjoittaisi noin kenestäkään toisesta :D. Kehunsa kohdistuvat aina itseensä-
Juu,
en aio noin hyväksi ihmiseksi,
sitä ei luojakaan minulle pystyis / haluaisi antaa,
koska alkujenalussa ihminen oli paha,
ja se peri synti pesii meissä jokaisessa
vaikka kuinka potkismme tutkainta vastaan,
aina se pahuus nostaa päätään,
onneksi luojani tietää tämän,
joten se saa minut hyväksyä semmosena kuin se on minut itse luonu,
ja hyväksyyhän se, antaa jopa joskus onnistua hyvyyden markkinoilla,
olen hyvän ja pahan taistelukenttä,
pyrin aina puolustamaan hyvyyttä, tuomitsen pahuuden,
Tanskan hovissa siis riita prinssien vaimojen välillä.
Prinssinnakkien vaimot siellä tosiaan riitelevät.
Kateita toisilleen prinssiensä nakeista.
Suatan hyvinnii olla hapan. Mittee tuo haitannoo kun en pyri seuroihin. En tykkee kulukee yhistyksissä ennee, en kaukoihi. En liity eläkeläisporukoihi.
Kuitennii puolustan sorrettuja sen minkä sanoillan pystyn ja adressiloilla.
Tähän sopii ennenkin kirjoittamani jääkaappimagneetista löytämäni rukous:
Vanhuuden rukous
"Luoja, anna minulle vanhuudenhöperyyttä unohtaa ihmiset joista en koskaan pitänyt,
hyvää tuuria muistaa ne, joista pidän ja tarpeeksi näköä erottaa heidät toisistaan."
Aeka mukava se kun vuoskymmenten takkoo tekemisissä olleihin immeisten kans pietää yhteyttä. Sekalainen porukka, kuka missäi kaukana. Siitä tykkeen. Mukava kuulla miten on er puolilla Suomee ja muissa maissa.
Pidän yhteyttä mm. koko ikäni tuntemaani lapsuudenystävääni, entisiin naapureihin, muutamaan opiskelukaveriin, heihin tutustuin n. 45 vuotta sitten. Koko kurssin kanssa on kokoonnuttu muutamaan otteeseen viikonlopun viettoon.
Tällä paikkakunnalla olen asunut 40 vuotta, ystäviä ja tuttuja on tullut tosi paljon.
Se kaikki on elämän rikkautta.
En tunnistanut itseäni tuossa aloituksessa; ihan hyvin kirjoitettu ja käännetty Valituista Paloista mutta ei tarkoitettu meidän ikäisillemme vaan meitä n. 20 vuotta vanhemmille. Luonnollisestikin ihmiset vanhettuvat ja muistitkin rämähtävät eri tahtiin ja on olemassa varmaan joukko 60-70 vuotiaita jotka sopivat kuvaukseen ja itsekin kokevat itsensä vanhuksiksi. Minä en, vaikka siitä tulisi joillekin kovastikin paha mieli. Yrittäkää kestää. Aikani tulee, mutta se ei ole vielä.
En tunnistanut itseäni aloituksessa kuin ihan pikkuisen jossain kohdassa.
Elän elämäni parasta aikaa, ei tule mieleenkään olla hapan.
Ikäni olen hyväksynyt, jos elää kauan tulee vanhaksi, niin käy jokaiselle.
Toivon että näin jatkuu vielä kauan, jos ei, niin saisin nukahtaa ikiuneen omaan sänkyyni, en haluaisi lähteä kotoani mihinkään.
Mutta ei kannata huolehtia tulevista, elämä on lahja, ainutkertainen.
En semmoista kommenttia Sinulta lue, jota en allekirjoittaisi.
Juo päivittäin esim. lasi tai pari sitruunamehusta ja soodajauheesta veteen tehtyä juomaa, niin happamuus vähenee. Myös syömällä oikeanlaista ravintoa elimistö ei muutu liian happamaksi. Saattavathan nämä auttaa mielenkin happamuuteen ...
Abbedissan rukous. Eeva Kilpi epäili, että ei ole abbedissan vaan jonkun miehen kirjoittama..))
Ei pysty enää happamoitumaan.
En syö edes hapankorppuja. Enää.
Piimääkin juon kohtuudella, en niin kuin retkahda sitä ryyppäämään.
Vanhakaan en tunne olevani. Samat lapsellisuudet ja kujeet kuin nuorenpana.
Jotkut ikäiseni ja vanhemmat saattavat katsella nenujensa vartta pitkin. Mutta huolettomuus vie hautaan hyvin hilpein mielin.