Mua rasittaa se kun tuttavani / ystäväni aina
kyselee mitä minulle kuuluu, tai kuinka voin,
kun olen avomielinen
kerron aina senhetkiset kuulumiset ja yleensäkki kerron itsestäni paljon kaikenlaista elämääni kuuluvia asioita ja tapahtumia tapaamisten yhteydessä,
(aina olen kuulustelun kohteena heh )
MUTTA
mu risoo se ku itse en kehtaa koskaan heiltä kysellä mitä heidän elämäänsä kuuluu
tai kuinka he voivat,
SILLÄ pidän kyselyä hyvin tunkeilevana,
surettaa suuresti yksipuolinen selonteko omasta elämästä,
miksi ei voisi vastavuoroisesti tuttavani tai ystäväni kertoa myös omasta elämästään vastaavia asioita,
SE IHMETYTTÄÄ, ja surettaa suuresti,
miksi kansakäymisen pitää aina olla yksipuolista
vain minun elämäni tenttaamista,
kaipaa muutaki siis oikeeta ystävyyttä,
vaikka kylläki pidän heitä oikeesti ystävällisinä ihmisinä,
en pahansuopisina,
mutta miksi he salaavat oman elämänsä,
miksi eivät ole samoin avomielisiä, enkä misäännimessä kehtaa tunkeilla
kysellä heisän elämästään asioita,
olisi kiva tietää kuinka mun ystäväni itse voivat
ja muutaki heidän elämästään ja parisuhteistaan,
julkisuudessa paljon mainostetetaan sitä ,
kysykää tuttaviltanne mitä kuuluu, kuinka voitte,
mutta kun se voi olla hyvin tunkeilevaa varsinki silloin kun se menee yksipuoliseksi kyselyksi,
pyydänkin julkisuudeltakin miettimisen aihetta asian tiimoilta,
kuinka kansakäyminen saataisiin molemminpuoliseksi yhteikunnassamme,
olisi mukava tietää mitä mieltä palstalaiset ovat asiasta,,,
kiitos mahdollista vastauksista ,,,
toivoo ykx mummeli
kyselee mitä minulle kuuluu, tai kuinka voin,
kun olen avomielinen
kerron aina senhetkiset kuulumiset ja yleensäkki kerron itsestäni paljon kaikenlaista elämääni kuuluvia asioita ja tapahtumia tapaamisten yhteydessä,
(aina olen kuulustelun kohteena heh )
MUTTA
mu risoo se ku itse en kehtaa koskaan heiltä kysellä mitä heidän elämäänsä kuuluu
tai kuinka he voivat,
SILLÄ pidän kyselyä hyvin tunkeilevana,
surettaa suuresti yksipuolinen selonteko omasta elämästä,
miksi ei voisi vastavuoroisesti tuttavani tai ystäväni kertoa myös omasta elämästään vastaavia asioita,
SE IHMETYTTÄÄ, ja surettaa suuresti,
miksi kansakäymisen pitää aina olla yksipuolista
vain minun elämäni tenttaamista,
kaipaa muutaki siis oikeeta ystävyyttä,
vaikka kylläki pidän heitä oikeesti ystävällisinä ihmisinä,
en pahansuopisina,
mutta miksi he salaavat oman elämänsä,
miksi eivät ole samoin avomielisiä, enkä misäännimessä kehtaa tunkeilla
kysellä heisän elämästään asioita,
olisi kiva tietää kuinka mun ystäväni itse voivat
ja muutaki heidän elämästään ja parisuhteistaan,
julkisuudessa paljon mainostetetaan sitä ,
kysykää tuttaviltanne mitä kuuluu, kuinka voitte,
mutta kun se voi olla hyvin tunkeilevaa varsinki silloin kun se menee yksipuoliseksi kyselyksi,
pyydänkin julkisuudeltakin miettimisen aihetta asian tiimoilta,
kuinka kansakäyminen saataisiin molemminpuoliseksi yhteikunnassamme,
olisi mukava tietää mitä mieltä palstalaiset ovat asiasta,,,
kiitos mahdollista vastauksista ,,,
toivoo ykx mummeli
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kiinnostaako se todella sinua?
Tietenki kiinostaa,
tietenki haluisin kuulla vastaavaa tuttavailtani / oletetuilta ystäviltäni ,
flegmaatti,,, mikä kysymys tuo oli ???? hämmästytti suuresti,,,
Kun sua rasittaa se, että tuttavasi - - -.
Tuossa tilanteessa olisi luonnolista esittää ehdottamani kysymys.
Oletan, että olet aloittaja koska suuntasin ehdotukseni hänelle.
Jos sua ei rasita niin sehän toinen tulanne kuin aloittajan alku.
Ei tykkää joutua kuulustelun kohteeksi,
voi vain ihmetellä miksi julki-taho eli mielenterveys taho kehottaa kyselyä
" mitä sinulle kuuluu " " kuinka voit " , huh huh,
MIKSI ihmisiä pitää pistää ristikuulusteluun,
voisihan lähestyä vain tervehtimällä " moi ",
tai jotain muuta mukaavaa ku taas nähdään,
siitä jatkaa tuttavansa / ystävänsä kanssa näkemisen ilosta juttujaan ja kuulumisiaan
ILMAN RISTIKUULUSTELUA,
ÄLÄ tenttaa kysele,
ole oikea ystävä,
kerro myös itsesi elämästä vastaavaa
kuin ristikuulustuelussa oleva kohteesiki kertoo, jos kertoo,
ystävyyskin on ja vaatii vilpittömyyttä ja rehellisyyttä ihmissuhteelta,
kysely ei ole ystävyyttä, se on uteliaisuutta, jopa loukkaavaa,
mielentervystyöntekijöille tiedoksi:
seurustelun pitää aina olla moleminpuolista,
on törkeetä vain yksipuolisesti kysellä uteliaanaa tuttavansa / ystävänsä elämästä,
vaikka tarkotus olisiki hyvä,
Lähtökohtana pidän sitä, että heitä ystäviäsi todella kiinnostaa kuulla miten voit! Saattaa olla myös juuttunut tapa, kun itse annat tulla tuutin täydellä omista asiooistasi, mutta et osoita kiinnostusta heihin ???
Anna myös ymmärtää, että sinua hieman kiusaa puhua vain itsestäsi. Vastaa kyselyyn vaikka nauraen<<.entä mitäpä itsellesi kuuluu!
Koet ilmeisesti hienotunteisemmin, turhaan ehkä siinä seurassa, mutta muuta itse käytäntöä, ja ennenkaikkea iloitse silti ystävistäsi.
Mielestäni "mitä kuuluu" on lähinnä kohteliaisuusfraasi eikä edellytä sen kummempia selontekoja. Tavallinen jatkohan on "ei tässä kummempia, entäs sinulle?" Jos toinenkin väistää, on perinteinen jatko tyyppiä "on ilmoja pidellyt".
No onhan se nyt ihan jokapäiväistä tervehtiä ja sanoa: Hei. mitä kuuluu.
Mitä ihmeen utelua se on? Siihen vastataan; No hei, hyvää, entäs itsellesi.
Kumpikaan ei tarkoita, että vedetään esiin ummet ja lammet ja kerrotaan kaikki tapahtumat edellisetä tapaamisesta tähän päivään. Hyvänen aika!
Minulla oli tuttava, joka aina huudahti: Hei mitä kuuluu, onko vatsa toiminut.
Harva hänelle selosti suolensa oikut.
Mitä sitä pitäisi sanoa tutulle, kun häneen törmää K-kaupan kassalla? Riittääkö pelkkä Hei? Pitääkö mennä ohi vaan?
Joku uskonryhmä sanoo: Jumalan terve.
Tämäkin ketju osoittaa, että kansalaisilla on arkielämän huomaavaisuus kateissa. Naureskelemme vanhoille tavoille ja kursailuille, mutta siihen aikaan selviydyttiin erilaisissa tilanteissa, kun vuorosanat tiedettiin ja ulkonaisia tapoja noudatettiin.
Nyt ei oikein ole ohjenuoraa, Lapsia ei opeteta tervehtimään eikä kiittämään. Ei osata edes kohteliasta puhetta, vaan tarjoilusta ei kiitetä, vastataan JOO kun kysytään, otatko lisää. Loukkaannutaan, jos kysytään ystävällisesti, mitä sinulle kuuluu. On naurettavaa avata naisille ovi tai auttaa taakan kantamisessa. Jos joku sitä yrittää, ei pidä ainakaan kiittää. Jos joku kaatuu kadulla, on helpompi mennä ohi kuin auttaa.
Pikkuasiat ovat elämän suola.
Pikkuasioista voi myös ottaa nokkiinsa ja tuntea epäluuloa ystävällisyyden vuoksi, kuten aloittaja.
Ihan turhaan.
Kiinalainen kysyy vanhan kulttuurin mukaan
kuinka vanha olet ni duo da
ja netti-teini sanoo vieressä että lännessä ei saa kysyä ikää
mutta siis korkea ikä on lähes synonyymi sanalle viisas
joten vanhan kaavan mukaan tämä on kohteliaisuus
https://www.youtube.com/watch?v=XhGVyPpJZko
Jos minulta kysytään niin vastaan, hyvää kuuluu kiitos.
Mikäli ei ole läheinen tuttu joka tietää että ei niin kovin hyvää saata kuulua.
En juuri kysele, paitsi tuo "mitä kuuluu", ei todellisuudessa tarkoita kuin tervehtimistä, voi vastata mitä haluaa, riippuu tilanteesta.
juuu,,, heh,,, tuntuu tyhmältä aina vastata sammallatavalla,
tuntuu myös hassulta kun joku / jotkut kysyy samllatavalla,
meikällä on aina jotain muutaki puhuttavaa,
enkä koskaan tervehtimistä alota moisilla kysymyksillä,
onhan aina tapahtumia esm. poiliikassa, päivittäisissä tapahtumissa, tai lehdissä erilaisia uutisia , tai vaikka ilmoista juttelua,
yksipuolista utelua / kyselyä / kuulustelua en hyväksy,,,,,,,
Kun minulta tuttu kysyy mitä kuuluu, saatan sanoa, "mikäs tässä, kuin jäitä polttelis", johon kysyjäkin yhtyy myöntelemällä. Sanonnat ovat osa tervehdystä.
Aikanaan oli tervehdyskin niin hyvään käytökseen kuuluva, että kun moikkasin vanhempaa setääni sanomalla "Morjens", niin koko naiskaarti ympärilläni pöyristyi sivistymättömästä käytöksestäni.
"Näkemiin", oli ainoa oikea tapa.
Ja kun olin 8-vuotias, huudahti äitini päätään pidellen: "SINUTTELITKO sinä Emmatätiä! Pitää puhutella tädiksi!" Niinpä koko ikäni jouduin kiertelemään puhuttelumuotoa hänen kohdallaan, koska minua inhotti kysyä, "saako TÄDILLE olla kahvia, miten TÄTI tänään voi, voinko auttaa TÄTIÄ kahvin kaadossa." Mutta kolmannessa persoonassa piti vanhuksia puhutella, ja myöhemmin tajusin, että ikäeroa meillä oli vajaat 30 v.
"Tätikään" ei ymmärtänyt, että tämä puhuttelumuoto eristi meidät eri sukupolviin, eikä meistä koskaan tullut läheisiä ystäviä, vaikka tunsimme toisemme lähes puoli vuosisataa. Omat lapseni sinuttelivat tätä tätiä, samoin mieheni.
Mikä nyt ketäkin rasittaa.
Sitten taas näkyy olevan niitä, joita rasittaa kun toiset täällä kertovat vain omia kuulumisiaan. Saavat jopa raivokohtausia sellaisesta.
Niin monenmoisia meitä on.
Ei ole ollenkaan ystävällistä eikä kohteliasta
alottaa keskustelu kyselemällä,
mitä kuuluu tai kuinka voit,
lähinnä se kuulostaa kuulustelulta ja uteliaisuudelta,
kysely on aivan liian henkilökohtaista,
ikinä en kehtaisi keneltäkää kysellä henkilökohtaisia kuulumisisa,
koen sen uteliaisuudeksi, en kohteliaisuudeksi,
tommisiin kyseyihin voi vastata ylimalkaisesti esm. kiitos hyvää, tai jotain,
tunnen vääräksi julkisuudessa usein kulevan kehotuksen
kysellä henkilökohtasia kullumisia, höh ???
vaikka olenkin hyvin avomielinen, kerron avoimesti asioitani, olen yleensä puhelias,
toistuva kysely tuntuu hiukan oudolta,
Se nyt on vain sellainen typerä tapa aloittaa keskustelu jotain sanoakseen vaikka ei oikeasti kiinnostaisi toisen kuulumiset tippaakaan.
Toinen yhtä typerä tapa on ilmoittaa minkälainen ilma on. Näkeehän sen jokainen itsekin.
Yleensä on fiksua jutella oikeesti moninaisista asioista
" samankyläläisten " kanssa
kun usein tapaa samoissa piireissä, yleensä samankyläläiset ovat ystäviä keskenään harvemmin vihamielisiä,
yhteisöllisyys toimii paremmin pienessä kylässä
kuin suurissa yhteisöissä,
tietenkin pienessä kylä- yhteisössä toimii myös mehevät juorut,
joka kylällä on omat juoru-akkanssa, kuten kaikki tietää,
--
on hassua olla tuppisuuna,
mutta kuulustelun tyyppinen seurustelu ei kuulu oikeaan ystävyyteen,
Ei ei ei. Ilmasto saattaa jo samassa kaksiossa olla ihan erilainen. No. Isäntä, herra, tai se isoimman leipäkyrsän pöytään tuojaa ei arvosteta kylliksi.
Emäntä taloustyötä tehdessään voisi siinä välissä tuoda jääkaapista huurteisen ja mielellään hieroa isännän työstä hiukan rapautuneet hartiat ym.ym.
Ulkosääkään ei oo sama kaikille. Toiset palelee jo hirveesti -2 asteen pakkasella vaikka pukeutuu kuin avaruusmatkalle. Toinen kävelee t-paidassä kylmän viileesti snagarille hiukopalaa ottamaan yösydännä.
Tätä mieltä samanarvoisuudesta ja harmistakin ettei itseäisyyspäivän kutsukorttia tänä syksynänäkään vaan kuulunut. Hiihtämäänkään pääse. ...kele.
No jos tapaat ystäväsi, jolla on todettu vaikea sairaus ja tiedät hänen olevan jatkuvassa hoidossa tautinsa vuoksi, niin et siis ole tietävinäsikään, ja vältät kysymästä miten hän voi.
Mahtaa ystävä ihmetellä, että et tuon vertaa ole myötätuntoinen hänen vaikeuksistaan, että edes vointia kysyisit.
Miten selviät keskustelusta, jos et voi panna merkille hänen väsymystään tai laihtumistaan.
Toiset taas eivät suostu puhumaan sairaudestaan edes omaisten kanssa, ja sitä pitää tietysti kunnioittaa, eikä udella.
"""tietenkin pienessä kylä- yhteisössä toimii myös mehevät juorut,
joka kylällä on omat juoru-akkanssa, kuten kaikki tietää,"""
Sellaiselta juoruajalta voi kysyä, ennenkuin hän itse ehtii sanomaan mitään, että "mitäs minulle kuuluu".
juu,,,
pysyy hyvin ajantasalla itekki ku kysyy
mitä minulle kuuluu tänään,,,,,
Ehdotankin että tyytysi kysymään vain paljonko saat eläkettä . Tuohan kertoisi heti minkäsortin eläjästä on kyse .
Naisten keskustelua latinokulttuurissa.
Paljonko saat talousrahaa?
Mitenkä sinulla menee sängyssä miehesi kanssa?
Miksi poikasi ei mennyt läketieteelliseen?
Jne.
Slaavianaisten miehille osoittamaa empatiaa.
Kuinka vanha sinä olet? Sinu pitä olla hyvi varovaine!
Sinä ole hyvi vahva vanha ukko.
Jenkkitytöt , ja ainakin myös hollantilaiset, kestävät myönteistä palautetta.
Jne.
Olemme epäluuloisia ja estoisia!
Jos vastaisi eläkekyselyyn ja eläke olisi kysyjän mielestä hyvä niin se leimattaisi kehumiseksi.
Jos se olisi pieni niin salapilkkaa seurauksena.
Ei Suomessa voi sanoa mitään kantaa ottavaa henkilökohtaista.
Kysyähän voi monenlaista, esimerkiksi seuraavaa;
MIstä olet ostanut noin tyylittö,äm hatun?
Oletko vähentänyt viinasten käyttöä?
Miten sexi on sujunut?
Paljonko olet lihonut vuoden alusta?
Huomaatko että haiset pissalle?
Haitko viime viikolla tavaraa elintarvikejakelusta?
Paljonko saat avustusta sossulta?
Noilla ainakin pääsee alkuun
* TYRSK *
Mitä kuuluu kysymys on täysin turha, jos ei ole tarkoitus keskustella asioista. Toiset pitää sitä vain tervehdyksenä, toiset ottaa sen sitten täysin tosissaan. Jos alkaa kertomaan kaikki huonot kuulumiset, niin sitten valitetaan siitä, että tuo se on sitten yksi valittaja koko ihminen.
On tietysti niitäkin ihmisiä, jotka kyselevät kuulumiset sen vuoksi, että löytyisikö niistä jotain surkuteltavaa, että itselle tulisi parempi olo. Jotkut saavat näet siitä voimaa, kun huomaa toisilla menevät vähän surkeammin.
Voisi tuota myös verrata noihin uutisten lukemisiin. Ensin toivotellaan oikein hyvää huomenta, ja sitten kerrotaan mitä huonoa ja pahaa maailmalla on tapahtunut.
Tuttujen kesken keskustelu syntyy luentavasti, eräas tuttu ärsyttää jos kerron hänelle vaikka päätä särkee on vastaus minun päätä ei säre, tai minun polkupyörä on rikki vastaus on minun pyörä ei ole rikki.
Ketjua lukiessa purskahdin hörö nauruu, hahahah,
mun ajatus asiasta on
ainakun haluamme olla ystävällisissä tekemisissä vakinaisten tuttujemme kanssa tervehdittäisiin vain, " moi "
EI ALOTETA KUULUSTELEMALLA,
- sitten voi sanoa jotain yleistä mitä kenenki persoonaan on sopivaa
eikä loukkaa ,
heh heh ilmoista puhuminen a l u k s i ei ainakaa loukkaa ketään sori ku naurattaa ,
älä tunkeile tutun tai ystävänsä elämään kyselemällä hänen elämästään, se loukkaa,
osoitaa vain olevasi kaveri,
ja osota ett kiva on taas nähdä,
kyllä puhumista löytyy yleisellä tasolla vaikka kuinkapaljon, usein nähtyjen tuttujen kanssa,
jos on oikein läheinen luotettava ystävä,
hänen kanssaan tietenki voi kysellä ja selittää myös omaa elämäänsä tarkemmin arkaluontoisiakin kuulumisia ,
mutta huomaa " luotettava "
Kysymys "mitä kuuluu" ei tarkoita sitä, että pitäisi alkaa juurta jaksain kertomaan oman elämänsä tapahtumia. Kysymys on vain kohtelias tapa huomata / huomioida tuttu ja siihen kuuluu vastata ainoastaan; kiitos hyvää.
Todellakin tuo "mitä kuuluu" on vain kohtelias kysymys, ei varmaan kysyjä odota että alat kertomaan mitä olet viikon, kuukauden tai vuoden aikana puuhaillut jos jotain erityistä ja kertomisen arvoista on viimeisen tapaamisen jälkeen tapahtunut siitä voi tietenkin ystävällisesti mainita mutta vai mainita, kysyjä ei todellakaan odota sinun alkavan tekemään selkoa elämästäsi.
On se ruma tapa tervehtiä k y s y m y k s e l l ä ??? mitä kuuluu,,,,,
en tykkää,
Mitä tervehtimistapaa suosittelet, kun tapaat hyvän naapurisi yllättäen viikkojen tauon jälkeen?
Olisi aika kuulla, millainen hyvä tervehdys on.
Sangen yleinen tapa tokaista tuo kysymys kohdatessa joku, jota ei ole nähnyt pitkiin aikoihin. Eikä se ole tervehdys, se on jo sanottu siinä vaiheessa.
Tapaat ystäväsi pitkästä aikaa. Sanot vain "Moi". Sitten et sano enää mitään? Kuulumisien kertominen puolin ja toisin on epäkohteliasta.
Säästäkö puhut?
Kuulumiset voi kuitata muutamalla sanalla. Ei se ainakaan ole kohteliasta että kertoo historiikkinsa, vaivansa ja sairautensa siltä seisomalta. Jos sellaiseen on tarvetta, voi sopia ajan vaikka kupposen ääreen kahvilaan tai kotiin. En minä ainakaan kaupassa käydessäni tahdo käydä seisomaan ja vatkaamaan jotain juttuja, jotka eivät ruokakauppa- tm. asioihini kuulu mitenkään.
Siis kun tapaat ystäväsi on epäkohteliasta kysyä mitä kuuluu. Sen sijaan on vedettävä esiin Saviksen julistus ja vaadittava tuttavaa allekirjoittamaan se.
Teepä se, huomaat, että paasaat tyhjään viimeistään niiden 250 miljoonan tulijan kohdalla.
Kun annat ymmärtää, että Suomi ja suomalaiset ovat ihmiskunnan huippu. Tännekö halajavat kaikki, maasta ja sivistystasosta riippumatta. Ehkä tuttavasi kysyy vielä painokkaammin: Mitä ihmettä sinulle kuuluu?
JOOO,, sovitaan ,,,,,
ei kysellä kuulumisia,
muuten vaan tervehditään iloisesti,
jos juttua alkaa syntymään enemmänki ei sekään haittaa,